Teen tämän avauksen Extyökkärin näkemysten innoittamana. Hänhän toistaa tämän tästä, että tie hyvinvointiin ja kasvuun on työnteon lisääminen ja mieluiten sellaisella korvauksella, minkä työantajat haluavat maksaa asiaa sen enempää työntekijöiltä kysymättä. Tässä nyt kuitenkin keskityn vain työntekiseen, en sen hinnoittelumalleihin.
Extyökkäri elää jossain ikuisesti staattisessa maailmassa, missä ei tapahdu perusasetuksissa mitään muutoksia. On tietysti yllättää, että jotkut ihmiset kykenevät olemaan näkemättä pitkän iän elämänä sen varrella tapahtuneita suuria muutoksia.
1930-luvulla työvoimastamme työskenteli vielä 60 % maa- ja metsätaloustöissä. Siin koko väestön enemmistö ja tämä enemmistö asui maasedulla. Kun tulitiin 1960-luvulle, näillä aloilla työskneteli edelleen yli 700 000 ihmistä. Sitten alkoi suuri muutos. Pienviljely alkoi kadota kannattamattomana ensin. Tältä sektorilta hävisi väkeä vajaan 20 vuoden aikana pelkästään Ruotsiin noin 300 000 ihmistä, osa tietysti muuttaneiden perheenjäseniä. Pienviljelytilat romahtivat jokseenkin täysin 1960-luvulta lähtien, mutta osa kituutti vielä 1990-luvun alkuun saakka. Väheneminen on ollut niin voimakasta, että näillä sektoreilla työskentelee enää noin kymmenesosa siitä määrästä, mikä oli 1960-luvulla. Sadassa vuodessa maa- ja metsätaloustyöntekijöiden ouus on laskenut 60 - 65 %:sta noin 2,5 %:iin työvoimasta.
Tämä kehitys oli selvästi nähtävissä viimeistään 1960-luvulla hyvin yleisesti. Silti meillä toimi edelleen kaksi puoluetta (Kepu ja SMP), jotka halusivat pitää erilaisin tukimuodoin yllä tuon sektorin työvoiman suuruutta. Ne olivat aikansa extyökkäreitä, jotka eivät uskoneet maailman muuttumiseen.
Toinen suuri trendi oli käynnissä samaan aikaan. teollisuustyöväestön määrä kasvoi ja sen myötä syntyi ns. keskiluokka, joka siis nousi elintasossa ylöspäin. Ammattitaitoiselle työväestölle oli kysyntää. Nousun jälkeen tuli kuitenkin lasku. Ihmistä tarviittiin yhä vähemmän, koneita taas enemmän. Syntyi taantuvia teollisuustaajamia, joissa paperisteollisuustyöntekijän on ollut vaikea vaihtaa ammattia sairaan- ja vanhustenhoitajaksi. Teollistumisvaihetta on seurannut palveluelinkeinojen buumi, missä ei enää sitten palkkojen alhaisuuden vuoksi enää noustakaan alaluokasta keskiluokkaan vaan pikemminkin pudotaan keskiluokasta alaluokkaan. Viimeisen vaihe tässä kehitysten trendissä on parhaillaan käynnissä ja sitä kutsutaan tekoälyvallankumoukseksi. Se tulee todennäköisesti myllertämään koko työnteon kuvan täysin uudeksi. Palvelusektorilla on jo siirtymää alustatalouteen ja kevytyrittämiseen eli elintason romahduttamiseen työnteon sektorilla. Seuraava vaihe on työn loppuminen monelta alalta eli mahdollisuuksien kapeneminen elättää itsenäs omalla työllään.
Työ ja sen sisältö ovat olleet sadan vuoden aikana ja piteempäänkin jatkuvassa muutostilassa. Entiseen ei näytä enää olevan paluuta. Emme pääse enää sellaiseen työvaltaiseen yhteiskuntaan, missä enemmistä ihmisistä työskenteli metsissä ja pelloilla. Niitä aikoja saa ihastella enää vanhoja Suomi-filmejä katsomalla. Emme palaa edes lähimenneisyyden teollisuus- ja palvelutoimialoille. Näkymä on pikemminkin kohtuupalkatun työn puute ja matalapalkkaisen alustataloustyön ja siihen yhdistävän kevytyrittämisen kasvu. Tässä maailmassa extyökkärin tapaiset ajatusten tonavat siis kehottavat meitä nostamaan hyvinvointia tekemällä työtä, joka nostaa toki hyvinvointia, mutta ei sen tekijän vaan hänen työpanostaan hyväksikäyttävän suuryrityksen. Nämä yritykset pyrkivät kokonaan ihmisvapaseen työmalliin, mutta ihan kaikessa se ei ainakaan heti ole mahdollista. Tekoälyn kehitys voi olla kuitenkin niin arvaamatonta, että tämäkin vaihe voi odottaa jo ihan nurkan takana.
Tämänsuuntaisen kehityksen vuoksi hyvinvointi ei tule olemaan työinnon ansiota. Se on sitä ollut kyllä aiemmin esim. omassa viriilissä nuoruudessani 1960- ja 70-luvuilla. Silloin noustiin ryminällä ylöspäin sosioekonomisessa asteikossa. Minä muiden mukana eli satuin syntymään hyvään aikaan köyhään perheeseen mutta onnelisten tähtien aikakudelle. Jatkossa ei voi enää luottaa siihen, että hyvinvointi kasvaisi työtä tekemällä, koska sellaisen työn olemassaolo on sinällään kyseenalaista. Tässä kohdin hyvinvointiajattelua tulee muuttaa siihen suuntaan, missä ratkaistaan työn tulosten suhteellisen tasainen jakautumien ja jalkautuminen kansan pariin. Siitä tulee tietysti kova kina, mutta köyhä väki on demokratioissa siinä mielessä hyvässä asemassa, että heitä on selvä enemmistö. Jo nyt keskustellaan robottiverosta ennakoiden tulevaisuutta. Hyvä että keskustellaan, koska se voi olla piankin uutta todellisuutta.
Maailma muuttuu Eskoseni
2
97
Vastaukset
- Anonyymi00001
Näin Suomessa, mutta tuotteet valmistetaan edelleen jossakin, eli halpatuotantomaissa. Niillä on vain paha tapa tulla kalliimmiksi, kun elintaso nousee sielläkin työnteon seurauksena. Nyt pitäisi perustaa joustavia tuotantolaitoksia, joissa yhdessä päättäen tehtäisiin näitä tuotteita Suomessa. Vain sillä tavalla voimme saada joustoa työehdoissa, että päätämme yhdessä ja sopeudumme yhdessä.
Muutokset ovat aina globaaleja mutta eritahtisia. Kehittyneissä maissa muutokset tapahtuvat ensin. Ne aloittivat esim. teollistumisvaiheen jo 1800-luvulla ja siirtyivät pois maatalousvaltaisuudesta viimeistään pian toisen maailmansodan jälkeen. Kehitysmaissa maatalousvaltaisuutta voi esiintyä tähän aikaan saakka. Muutokset tapahtuvat aina ensin siellä, missä muutoksiin on edellytyksiä. Esim. tekoälyaikakaudelle siirtyminen on USA-vetoista, koska tekninen osaaminen siellä ylivertaista tässä suhteessa ja maassa on rittävästi varallisuutta rahoittaa tällaista muutosta. Teollistuminen alkoi vielä Euroopassa, mutta nyt ollaan enemmän jälkijunassa. Se saattaa johtua suurelta osin EUn pahimmasta jumista eli siitä, että unioni on rakennettu niin vahvasti maatalousunioksi eikä ole keskitytty teknologiseen murrokseen. Kiina on toinen johtava valtio muutoksessa. Kiina on teknologisesti vahva ja se istuu myös teknologian rakentamisessa tarvittavien harvinaisten maametallien ja mineraalien päällä. Esim. aurinkoenergian rakentamisessa Kiina on johtava valtio.
Niin pitkään kun olemme sitoutuneet markkinatalousmalliin, tuotteita valmistetaan siellä, missä niiden valmistaminen on edullisinta ja osaaminen vahvinta. Suomi on tässä kohdin lastu laineilla. Kiina on ainoa valtio, joka voi pyristellä valtiollisin päätöksin valtavirtaa vastaan. Sitä se varmaan jossain määrin tekeekin, mutta USAn aloitettua kauppasodan erityisesti Kiinaa vastaan, se on pakotettukin siihen. Näillä kauppasodilla voidaan hidastaa talouden uudistamista ja kasvua, mutta tuskin loputtomiin. Yritykset ovat usein monikansallisia eivätkä ne halua tehdä uhrauksia jonkun valtion puolesta vaan kasvattaa omaa liikevaihtoansa ja voittojaan. Hyvä esimerkki tästä on AI-teknologian ehdoton ykköstykki Nvidia, joka haluaa vapauttaa sirukauppansa myös Kiinan suuntaan USAn hallinnon asettaessa siihen esteitä. Yritysten ja valtion intressit ovat usein pahasti ristiriidassa keskenään. Toinen esimerkki on Elon Musk, jonka sukset menivät ristiin hallinnon kanssa. Myös hänen yritystensä osalta intressit ovat vastakkaisia USAn hallinnon tavoitteiden kanssa. Musk ajaa esim. autoilin sähköistämistä ja Trump taas paluuta polttomoottoriaikaan. Drill, baby drill -periaatteella.
Tuotannon joustaminen jollain kummallisella tavalla ei ole mikään ratkaisu tilanteessa, missä työvoimaa ei tulla enää tarvitsemaan monessakaan yritystoiminnassa kuin nimeksi entiseen verrattuna. Jos ole vähänkin vanhempi, niin mietipä sitä kaupunkien pankkirivistöä, joita saattoi vielä 1990-luvulla on 7 pankki vieressä. Nyt on suuria vaikeuksia löytää yhtäkään kivijalkapankkia ja niiden pankkivirkailijoita. Niitä ei yksinkertaisesti enää ole. Digitalisaatio on korvannut lähes kaiken ja jäljelle jääneet on koulutettu lähinnä sijoitusneuvojiksi. Tätä mullistusta odottavat nyt monet muutkin alat.
Palkkatyön loppuminen ja väheneminen voi olla siunaus ihmisille. Silloin elämänsä voi miettiä enemmän itse-ehtoisesti eli keksiä miten elinaikansa käyttää ihan itse. Se vain edellyttää sellaista kansalaispalkkamallia, mikä tällaisen mahdollistaa. Demokratioissa tällaisia malleja on mahdollista ehkä kehittääkin. Sen ajan varalta, jolloin tuotannon kasvu ei enää olekaan riippuvainen ihmistyön määrästä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taitaa jäädä kotimaiset mansikat ostamatta
Kotimainen mansikka on niin kallista, että en ole vielä ainuttakana maistanut. Jos hinta pysyy näin korkealla niin tästä732142- 1331432
Sinkkumiehet hukkaavat tärkeän ässän hihastaan kun
...eivät suostu kavereiksi naisten kanssa. Mikä voi olla heillä syynä? Hyväksyvät vain naisen, joka suorastaan anelee sa1331410- 1431102
- 105967
"Kaikkien miesten asia" - kampanja on alkanut
Miehillä on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisessa merkittävä rooli. Ei riitä, ettei itse tee väkivaltaa. Miesten365896Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä
Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait82764Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla:
Lautakunta käsittelee Iisalmen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtajan virkasuhteen purkua koeajalla: "Aina valinta ei mene nap55704Lienee aika luopua siitä kaikesta
mitä meillä ikinä olikaan. Hassua, koska juuri mitään ei ole edes ollutkaan. En vaan jaksa tätä mahdotonta juttua enää j67674Kun kohtaatte rakkauden, tarttukaa siihen
Toimisinko jälkiviisaana toisin? Varmasti. Vaikka silloin kuvittelin tekeväni, niin kuin on oikein. Mahdollisimman siist50673