Kuin moni elää siinä uskossa, että sellainen on jollain tavalla mahdollista. Onhan se kaunis ajatus, niin kuin ollut moni muukin. Jonkinlainen ihanne mitä kohti pyrkiä. Mutta se ei ole ikinä toteutunut eikä tule toteutumaan.
Jokainen ihminen arvottaa eri ihmisiä henkilökohtaisesti. Joillekin antaa enemmän arvoa, toisille vähemmän. Se on ihan luonnollista. Sen näkee kaikkialla, täälläkin. Ei ole olemassa sellaista äitiä, joka antaisi vieraalle lapselle isomman arvon kuin omalle. Ihmiset antaa kavereilleen enemmän arvoa kuin tuntemattomille. Arvoa annetaan enemmän osaaville kuin niille jotka eivät osaa yhtä hyvin. Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Sellainen on meihin sisään rakennettu ominaisuus, me arvotetaan jatkuvasti toisiamme, ei kohdella kaikkia samanarvoisesti. Mutta silti siitä puhutaan koko ajan, sehän kuulostaa tosi hyvältä ja jalolta ajatukselta. Itse teot ja käytös vaan puhuvat sitä vastaan. Eikä tämä asia tule ikinä muuttumaan, vaikka mitä lakeja tai kiintiöitä laadittaisi. Ei sellaista voi ihmisiin väkivalloin pakottaa. Kaikki mitä tehdään asian eteen, tuottaa aina saman lopputuloksen. Keikutaan ääripäästä toiseen. Puhutaan oikeuksien ajamisesta, vaikka todellisuudessa kyse on etuoikeuksista. Eikä joissakin etuoikeuksissakaan mitään väärää ole, ne pitää vaan ansaita. Ansiottomat etuoikeudet on ongelma, ei ansaitut.
Minun neuvoni kaikille ihmisoikeustaistelijoille onkin se, jos ovat ajamassa tasa-arvoa ja samanarvoisuutta kaikille, että alkakaa kohtelemaan jokaista ihmistä samanarvoisesti. Myös sellaisia, joista ette pidä ja jonka koette arvoiltaan alhaisemmiksi tai huonoimmiksi kuin itse olette. Kohdelkaa samanarvoisesti ihmisiä, jotka eivät ole teidän kanssanne samaa mieltä kaikessa. Kohdelkaa samanarvoisesti ihmisiä, jotka kertoo teille jotain mistä ette pidä. Ihan jokaista. Ehkä te sen jälkeen ymmärrätte mitä on olla tasa-arvoinen, mitä se vaatii ja edellyttää. Mutta niin kauan kun ette itse sellaiseen kykene, on turha odottaa sitä keneltäkään muultakaan.
Jokainen ihminen arvottaa eri ihmisiä henkilökohtaisesti. Joillekin antaa enemmän arvoa, toisille vähemmän. Se on ihan luonnollista. Sen näkee kaikkialla, täälläkin. Ei ole olemassa sellaista äitiä, joka antaisi vieraalle lapselle isomman arvon kuin omalle. Ihmiset antaa kavereilleen enemmän arvoa kuin tuntemattomille. Arvoa annetaan enemmän osaaville kuin niille jotka eivät osaa yhtä hyvin. Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Sellainen on meihin sisään rakennettu ominaisuus, me arvotetaan jatkuvasti toisiamme, ei kohdella kaikkia samanarvoisesti. Mutta silti siitä puhutaan koko ajan, sehän kuulostaa tosi hyvältä ja jalolta ajatukselta. Itse teot ja käytös vaan puhuvat sitä vastaan. Eikä tämä asia tule ikinä muuttumaan, vaikka mitä lakeja tai kiintiöitä laadittaisi. Ei sellaista voi ihmisiin väkivalloin pakottaa. Kaikki mitä tehdään asian eteen, tuottaa aina saman lopputuloksen. Keikutaan ääripäästä toiseen. Puhutaan oikeuksien ajamisesta, vaikka todellisuudessa kyse on etuoikeuksista. Eikä joissakin etuoikeuksissakaan mitään väärää ole, ne pitää vaan ansaita. Ansiottomat etuoikeudet on ongelma, ei ansaitut.
Minun neuvoni kaikille ihmisoikeustaistelijoille onkin se, jos ovat ajamassa tasa-arvoa ja samanarvoisuutta kaikille, että alkakaa kohtelemaan jokaista ihmistä samanarvoisesti. Myös sellaisia, joista ette pidä ja jonka koette arvoiltaan alhaisemmiksi tai huonoimmiksi kuin itse olette. Kohdelkaa samanarvoisesti ihmisiä, jotka eivät ole teidän kanssanne samaa mieltä kaikessa. Kohdelkaa samanarvoisesti ihmisiä, jotka kertoo teille jotain mistä ette pidä. Ihan jokaista. Ehkä te sen jälkeen ymmärrätte mitä on olla tasa-arvoinen, mitä se vaatii ja edellyttää. Mutta niin kauan kun ette itse sellaiseen kykene, on turha odottaa sitä keneltäkään muultakaan.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Samanarvoisuus on mahdollista ja itseasiassa hyvin helppoakin. Jokainen voi aloittaa ihan omasta asennoitumisestaan muita kohtaan.
Aloituksen ongelma on se, ettei siinä ymmärretä mitä samanarvoisuus tarkoittaa. Se ei tarkoita samanlaisuutta, eikä samaa kohtelua tmv. Ihmiselle voi antaa saman arvon, vaikkei hänestä pidäkään. Ihmiselle voi antaa oikeuden olla oma itsensä, vaikkei olisikaan siitä olemisen tavasta samaa mieltä.
Sitähän minä sanoinkin. Se ei vaan ihmisiltä onnistu, koska tunteet. Eikä tule onnistumaankaan.
Kerro nyt tyhmälle aloittajalle, mitä se tarkoittaa. Kerro ihan omin sanoin ilman wikipedian tai jonkun muun kuin sinun määritelmää. Miten sinä ymmärrät samanarvoisuuden?
Se nimenomaan onnistuu ja hyvin helpostikin.
Juurihan tuossa kerroin. Lue viestini uudestaan. 🙂
Miten se asennoituminen muita kohtaan käytännössä tapahtuu? Vähän niin kuin sinä tässä aloituksessa? Asennoidut samalla tavalla kaikkia muitakin kohtaan?
"Ihmiselle voi antaa oikeuden olla oma itsensä, vaikkei olisikaan siitä olemisen tavasta samaa mieltä."
"Miten se asennoituminen muita kohtaan käytännössä tapahtuu? Vähän niin kuin sinä tässä aloituksessa? Asennoidut samalla tavalla kaikkia muitakin kohtaan?"
Tietysti. Asennoidun kaikkia kohtaan hyvin, kuten sinuakin tässä aloituksessasi. En ole kanssasi samaa mieltä enkä lainkaan pidä tavastasi puhua muista ihmistä ja muille ihmisille, mutta sinulla on ihan yhtäläinen oikeus kuin muillakin ihmisillä, ajatuksesi ovat ihan samanarvoisia. Miten se sanonta menikään: "Mielipiteet ovat kuin persereikä. Kaikilla on omansa."
Yksi poikkeus on ... ihmiset, jotka satuttavat ja vaarantavat muita ihmisiä. Heidän olemistaan on pakko rajoittaa, jotta muut ovat turvassa.
Tämä on vaan minun mielipide, mutta tässä on vaan pelkkää puhetta. Olet jo mielessäsi arvottanut minut alemmaksi ja kerroit sen sillä, että et pidä minun tavastani ajatella ja puhua ihmisille. Eikä se ole minulle mikään ongelma. Ja minä olen arvottanut sinut omassa mielessäni alemmaksi kuin itse olen siitä syystä, että kiellät todellisuuden.
Mutta sitten samalla sinä melko todennäköisesti arvotat jotkut sinun kanssa samanmieliset samanarvoiseksi kuin itse olet. Jotkut, joista pidät arvotat korkeammalle kuin muut. Annat toisille enemmän siimaa kuin toisille. Sellaisia me ihmiset ollaan. Edes kaikkien ihmisoikeustaistelijoiden isä Jeesuskaan ei ollut tasa-arvoinen kaikkia kohtaan. Hänkin valitsi oman kohderyhmänsä, minkä nosti arvoltaan korkeammalle kuin muut ja alensi toiset.
Tuota, ajatukset ei ole koskaan saman arvoisia vaan asia on täsmälleen päinvastoin. Ei ihmisarvo kata millään tavalla sitä, että jokaisen jokainen ajatus tai tuntemus olisi jotenkin taianomaisesti samanarvoisia.
Näin voisi olla ainoastaan silloin, jos mitään muita arvo- tai lastukriteereitä ei olisi olemassakaan kuin ihmisarvo. Siis, ei uhtään mitään muuta, kuten vaikkapa rikoslaki.
Höpö höpö.
Nyt vain yrität työntää omia uskomuksiasi muiden yläpuolelle, niinkuin jokainen wannabe diktaattori.
Sinulla on oikeus tuohon mielipiteeseesi. Todellisessa maailmassa mielipiteet ovat kuitenkin tasan saman arvoisia, yhtä arvottomia kaikki.
En minä e arvottamut sinua mihinkäAn kohtaan. En vain pidä sinusta. Sinulla olisi toki niin halutessasi mahdollisuus myös käytäytyä minun silmissäni asiallisesti, vaan ei todellakaan ole mikään pakko. Se on sinun valintasi ja minun valintojani, eivätkä ne meidän kummankaan arvoomme vaikuta. Korkeintaan siihen ketkä meistä pitävät ja ketkä eivät ja se taas on loppupeleissä herttaisen yhdentekevää.
Nimenomaan! Tyhmien ihmisten ajatukset ei ole samanarvoisia kuin fiksujen. Ihminen on sitä mitä hän ajattelee, ihmisen käytös muodostuu siitä miten hän ajattelee. Ja siinä tulee jo se eriarvoisuus. Ihmiset eivät ole samanarvoisia.
Ihmisten ominaisuuksia, kykyjä, osaamista ja suoriutumista mitataan monilla eri tavoilla. Siitä on yritetty luopuakin, mutta aika huonolla menestyksellä. Ajatus on taas ollut hyvä ja jalo, mutta ei ole tuottanut toivottua lopputulosta.
Vielä kerran. Me arvotetaan toisiamme jatkuvasti ja koko ajan. Se vie kaiken pohjan samanarvoisuudelta. Me ei olla eikä tulla olemaan ikinä samanarvoisia.
Hyvä ihminen ei tarvitse lakia kohdellakseen muita ihmisiä ihmisinä. Ei tarvitse lakia käyttäytyäkseen hyvin. Ollakseen varastamatta tai ryöstämättä.
Ne rikoslait on luotu sen takia, että ihmisillä on taipumusta siihen, jos niitä ei valvota. Jos ei olisi, sellaiset lait olisi ollut tarpeettomia.
Ai niin ja tiedoksesi... minä en anna kenellekään enempää siimaa. Olipa kyse kenestä tahansa, niin sanon, jos jokin v.tuttaa tai sitten ihan vain poistun, kun ei minulla ole mitään pakkovelvoitetta ketään kuunnella. Ja kääntäen, jos ihminen nyt yleensä olemaan hyvinkin vastenmielinen, niin jos hän siinä hetkessä käyttäytyy asiallisesti, niin okei sitten Minä elän pääsääntöisesti tässä ja nyt, en eillisessä tai viime vuodessa. Pitää olla tapahtunut jotain aidosti todella pahaa, jotta se vaikuttaisi jatkuvasti.
Kumman paljon haluat keskustella sellaisen kanssa, josta et pidä. Minä en jaksaisi.
Tässä vaan sen takia, että minun aloitukseni ja kohteliaisuudesta vastaan sinulle.
Tuohan oli vain lisäys mielipiteeseeni, siihen minun omaan henkilökohtaiseen persereikääni, eikä mikään manifesti.
Samanarvoisiuden määritteleminen ulkopuolelta tarjoas ratkaisun asiaan. Näin onkin kristinuskossa, jossa ihmisarvon antaa Jumala eikä kukaan ihminen.
Lisäksi ihmisarvoa ei kristinuskossa sotketa ihmisen tekoihin joita edelleen voi kritisoida tai kiittää tunnetun arvojärjestelmän pohjalta. Ja tämä oikeus onkin tärkeää ja välttämätöntä niin yhteiskunnan kuin yksilönkin kannalta. Siksipä se onkin myös moraalin ja edelleen yhteisän lakien, kuten rikoslain pohjana länsimaisessa yhteiskunnassa.
Tietysti ne ovat samanarvoisia. Mielipiteen esittämisen jälkeen tarkastellaan faktoja ja selvitetään mikä osui paremmin kohdilleen. Jollei ko. asia ole varsinaisesti faktoin tarkasteltavissa, vaan perustuu lähinnä arvoihin, moraaliin jne. niin sitten ne mielipiteet ovat molemmat yhtä arvokkaita tai arvottomia, riippuen nyt miten tämän asian näkee. Se, että kukaan solpottaa jonkinbasian moraaliseksi tai moraalittomaksi, ei tee siitä asiasta kumpaakaan. Moraali on kuulijan korvassa.
Tiedän, että kiellät sen, mutta jos esimerkiksi minä jos peesaisin sinun ideologista höttöä, olisin samaa mieltä sinun kanssasi ja tukisin täällä sinun näkemyksiä, arvottaisit minut heti korkeammalle kuin nyt. Mutta kun en tee sitä, olet arvottanut minut alemmaksi. Ja teet niin kaikkien muidenkin kanssa.
Mutta tosiaan. Miksi myöntäisit tämän tosiasian, kun kiellät kaiken muunkin todellisuuden?
Ja tuo oli kritiikkini mielipiteestäsi, joka teki siitä huonon ja typerän mielipiteen, kuitenkaan koskematta ihmisarvoosi.
Minä olenkin minä, en sinä. Tuo saattoi toki tulla sinulle yllätyksenä, en tiedä.
Jos minulla nyt sattuisi jokin ideologia olemaan, vaan kun ei ole. En tosin juurikaan arvostaa älyvapaata peesaamista, mutta joku siitäkin tykkää ja heillä on siihen oikeus.
Arvot määrittelee hyvän ja laki on heijaste yhteisön arvoista.
Juu. Niin oletkin ja hyvä niin.
Ihmiset harvemmin haluaa keskustella sellaisten kanssa joista eivät pidä, jotka ei herätä mitään tunteita. Harvemmin hakeutuvat sellaiseen seuraan josta eivät pidä. Ihmisillä on myös yleisesti ottaen aika huono ihmistuntemus ja arviointikyky ja sen takia usein hakeutuvat myös väärään seuraan.
Voin kertoa sinulle, koska tämä sinuä niin kovasti kiinnostaa, niin se asia, josta en pidä on tuo olettamisesi ja loputon yritys käydä kiinni henkilöön kuvitellen jos sun mitä. Sinä et oikein ikinä puhu asioista, vaan lähes tulkoon aina vain henkilöistä. Sinun puheissasi eivät ikinä taistele asiat, vaan ihmiset, aina vain ihmiset. Et osaa puhua asioista, vaan "perustelet" sen oman henkilökohtaisen persereikäsi sillä, että joku sinulle tuikituntematon ihminen olisi sitä ja tätä. Se on älyllisesti äärimmäisen laiskaa toimintaa, mutta sinulla on oikeus olla älyllisesti laiska. Tuon taktiikkasi minun suhteeni on kuitenkin se, että saa minua provosoitua, vaikka tekisit mitä.
Ilmaisit sitten itseäsi hyvin heikkotasoisesti, mutta saat anteeksi.
Moraaleja ja arvoja voi ja tulee myös verrata ja arvioida, eikä ne ole millään tavalla saman arvoisia.
Väite mistään tai minkään samanarvoisuudesta edellyttää reaalimaailmassa melko patologista kyvyttömyyttä luoda minkäänlaisia arviointilriteereitä.
Erinomaista, että olemme tästä asiasta samaa mieltä. Minä olen erittäin mielelläni minä ja oletan sinun olevan mielelläsi sinä. Molemmilla on hyvä omana itsenään.
Itseasiassa hyvin monet keskustelevat mielellään myös srllaisten kanssa, joista eivät varsinaisesti pidä. Se on kehittävää ja ihan viihdyttävääkin, silloin kun sen saa tehdä omilla säännöillään.
Moraali on henkisesti köyhien rikkaus.
Faktoiksi voidaan laskea se mitä on jo tapahtunut. Mikä ei ole vielä tapahtunut, ei ole vielä fakta.
Empiirisillä havainnoilla voidaan nähdä riittävällä tarkastelujaksolla aika paljon. Jos jokin asia toistuu koko ajan samoista syistä, voidaan asiaa alkaa pitämään faktana. Jos faktoina alkaa pitämään kaikkea mitä ei ole itse havainnut ja ymmärtänyt, alkaa elämään uskossa jonkun muun tuottamista faktoista, mitkä ei välttämättä aina ole faktoja. Ja siinä tulee esiin se kaikkitietävyys ja illuusio joillakin.
Kyllä meille ihmisille on kaikki perusasiat meistä muista ihmisistä selkeästi nähtävissä. Ei siihen tarvita asiantuntijoita kertomaan faktoja.
Se sopii kyllä - mitä hyvänsä psyykkeesi tarvitseekin selitykseksi luetunymmärtämättämyydellesi.
Tietysti voi ja,saa, ihan niin paljon kuin sielu sietää. On myös ihan ymmärrettävää, että sinun arvosi ja sinun moraalisi voi omasta mielestäsi olla kovastikin ylempiarvoisrmpaa. Eivät ne kuitenkaan todellisuudessa ole mitään muuta kuin samaa höttöä.
"Faktoiksi voidaan laskea se mitä on jo tapahtunut. Mikä ei ole vielä tapahtunut, ei ole vielä fakta."
Tarviiko itsestäänselvyyksiä todella mainita?
Onnekseni kirjoitut hyvin selkeäkielisesti päin prinkkalaa. Luetunymmärtämiskyvyttömyyteni ei tällä kertaa päässyt vaikuttamaan. 👍
Tämä oli taitavasti oivallettu! 👍
Keskustelu kokonaisuudessaankin on kovin mielenkiintoinen. 🍿🍿🍿 Kiitos sinulle!
Minä en halua tuon keskustelukumppanisi kanssa keskustella, koska hän alkaa jossain vaiheessa sortua seksuaalisiin loukkauksiin, enkä jaksa sellaista. 🤮
🦄
Mutta ota huomioon että sinulla ei ole oikeutta määritellä kuka on se ihmine n joka vaarantaa muita tai satuttaa muita. Se tehtävä on varattu vain oikeudelle.
Puhe on halpaa, lakeja ja moraalisääntöjä sekä mielipiteitä riittää melkein yhtä paljon kuin peräreikiä.
Lähinnä teoilla on merkitystä ja tokihan niihin vaikuttavat arvot ja mielipiteet todellisuuden lisäksi.
Siksi syötänkin narkkarit, murtovarkaat ja muun rupusakin, anteeksi, nämä aivan yhtä arvokkaat ihmiset kuin minäkin, vahtikoirille.
Olen ollut itsekin nuorempana idealisti, uskonut samanarvoisuuteen, tasa-arvoon ja kaikkeen muuhun höttöön. Mutta sitten tapahtui jotain minkä soisin tapahtuvan monille. Aikuistuin ja illuusiot kaikesta siitä karisi. Todellisuus on se mitä se on eikä minulla ole valtaa muuttaa sitä. Ja vaikka olisi, en tekisi sitä. Koska se ei lopulta kuitenkaan muuta mitään, ei ainakaan paremmaksi.
Ihmiset saa arvottaa ja ne arvottaakin aina muita ihmisiä. Minua ei kiinnosta minkä arvon tai arvottomuuden ne antaa minulle. Se on heidän asia ja heillä on siihen oikeus. Minä arvotan suurimman osan ihmisistä maatiaisiksi ja se on minun oikeuteni. En pidä heitä samanarvoisina mitä minä olen. Tarkemmin ajateltuna en taida pitää oikein ketään samanarvoisena kuin itse olen. En huutele sitä kaikkialla ääneen, mutta näin ajattelen silti. Minun ei oikeastaan tarvi tehdä sitä, muut tekee senkin puolestani. Jos joku haluaa olla samanarvoinen kuin minä, en ole estämässä sitä. Saa yrittää, jos kokee sen tärkeäksi. Mutta pitää kuitenkin muistaa se, että minä en ole vienyt keneltäkään minkäänlaista arvoa tehdessäni itsestäni itselleni arvokkaan. En tarvitse muita ollakseen minä. Muista on oikeastaan enemmän haittaa itsenä olemiseen kuin jotain hyötyä.
Kaikki jalot ja hyvät ajatukset, mihin ihmiset uskoo, on lopulta aika harhaisia. Ne on jonkinlaisia ideaaleja mihin pyritään. Pyritään aikansa kunnes todellisuus tulee vastaan. Sinnikkäimmät eivät luovuta silloinkaan, koska saavat kokea olevansa moraalisesti ylevämpiä kuin muut. Ja toki aina se inhimillinen heikkous oman erehtyväisyyden myöntämisessä. Mitä kauemmin elää valheessa, sen vaikeammaksi tulee totuuden myöntäminen itselle. Mutta ennemmin tai myöhemmin se on jokaisella edessä.
Ihmiset on samanarvoisia kahtena hetkenä elämänsä aikana. Syntymän ja kuoleman aikaan. Syntymän ja kuoleman välisenä aikana ihmiset eivät ole samanarvoisia. Eivät ole olleet, eivätkä tule ikinä olemaan. Elämässä ei ole tärkeintä minkälaiset kortit olet saanut, vaan miten pelaat niillä mitkä sinulla on.
ap.
En voi tälle nyt mitään: tuo sana "maatiainen" huvittaa minua suunnattomasti. 🤭😂
Tulee mieleen kissarodut. 😻
🦄
Maatiainen ihmisissä on peruspertti ja peruspirkko mihin sinäkin kuulut. Haluaisit lentää, mutta siivet ei kanna. Kananlentoja korkeintaan.
Mistä päättelen sen? Ihan empiirisistä havainnoistani ihmisistä.
Mulla on jonkun verran kilometrejä takana. Olen kohdannut elämäni aikana monenlaista puhemiestä ja -naista ja henkselinpaukuttajaa. Eikä yksikään ole lunastanut käytännössä puheita tai henkselinpaukutteluja. Ne, jotka ovat oikeasti hyviä jossain, eivät tee siitä numeroa. Eivät tee, koska tietävät mitä hyväksi tuleminen jossain vaatii. Sinä et kuulu sellaisiin.
Jaa että maatiaismirri.
Mjauu. 😄
🦄
Niin, minäkin painottaisin sitä että ne ketkä tuota ideologiaa kannattaa, aloittaisivat itsestään, ja osoittaisivat omalla toiminnallaan että kohtelevat kaikkia tasa-arvoisina. Mutta kuten tiedämme, nämä ideologiset ihmiset kohtelevat kaikkia muita eriarvoisena itseensä nähden, ja varsinkin niitä jotka eivät usko heidän aatteeseensa.
Sellaiset ihmiset yleensä haluavat muiden tekevän asioita heidän puolesta, haluavat muiden olevan sellaisia mitä he itse eivät ole eikä kykene olemaan, tietävät aina muiden puolesta paremmin miten jokaisen on elämänsä elettävä, ovat jatkuvasti opettamassa ja neuvomassa, vaikka eivät itse osaa, mutta ovat lukeneet jostain jotain. Juuri niitä suunsoittajia ja henkseleidenpaukuttajia, joista ei ole käytännössä lunastamaan suunsoittojaan ja henkselinpaukuttelujaan. Sellaiset ihmiset elää täysin muista ihmisistä, koska heissä itsessä ei ole minkäänlaista elämää.
Jos olen väärässä tässä asiassa, saa tulla korjaamaan ja esittämään esimerkkejä, missä se asia ei ole niin.