Istun puistossa kuuntelen lintujen sirkutusta

Ja en ole halukas enää suhteeseen. Joskus voi lempiä jonkin vakitutun kanssa.

Hirmu hienolta kuulostaa. Kerran katselin kun varastohämis käveli ikkunalla kun join aamukahvia parvekkeella.

>Simiti<

Kyllä, olen samaa mieltä.

Luontoyhteys lisää ihmisten onnellisuutta. Betoniviidakot tuottavat päinvastaisen vaikutuksen. Nämä asiat ovat ihmisillä edelleen geeneissä. Miksi muuten esim. nuotion katselu olisi niin lumoava kokemus? Joku voisi sanoa että tulen valjastaminen on teknologinen innovaatio eli luontovastainen ilmiö. Maastopaloja kuitenkin esiintyy luonnossa ja tuli toi turvaa ravinnon suhteen sekä villieläimiltä jo kivikaudella.

Kannattaa lukea
https://www.storytel.com/fi/books/the-covert-narcissist-recognizing-the-most-dangerous-subtle-form-of-narcissism-and-recovering-from-emotionally-abusive-relationships-2766289
Minä yritän toipua vasta. Olen palaamassa helvetistä. Mutta ensimmäisen kerran tunnen kevään tullen lämpöä ja inhimillyyttä sydämmessäni kun sitä verta ei ole kukaan imemässä.
Olen vapaa. Sekin pitää osata tajuta.

On se varmasti hieno juttu, että voi tehdä just sitä kun haluaa just silloin kun haluaa niin tehdä. Kysymättä keneltäkään mitään tai välittämättä miltä se jostain toisesta tuntuu. Varmaan tuollainen nousee aika äkkiä hattuun eikä enää osaa suhtautua muihin ihmisiin oikein mitenkään järkevästi.

Juu, tossa näyttelynnaikana tulikin puhuttua monen vieraan kanssa. Ja monenmoista kohtaloo ihmisillä ollut. Että loppujen lopuks nää omat ongelmat on tosi pieniä. Ja mulle yks sano vielä: että sulla on mielenkiintoinen elämä. Ja se kyllä herätti ajatteleen. Että mitä turhia on murehtinu. Kun on ollu mahdollisuus käydä erityisissä paikoissa ja kuvailla.