Jos miehesi tulisi humalassa kotiin

Haluan uskoa kans, että apn kaltainen mies paljastuisi paljon ennen kuin tilanne olisi aloituksen kaltainen kokemus. Olemus jo kertoo sen, milloin tällainen riski edes mahdollinen. Nakkipaketit jäävät yleensä kauppaan minulla. Olutkin on holitonta, joten silloin harvemmin tunaroidaan noin.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Haluan uskoa kans, että apn kaltainen mies paljastuisi paljon ennen kuin tilanne olisi aloituksen kaltainen kokemus. Olemus jo kertoo sen, milloin tällainen riski edes mahdollinen. Nakkipaketit jäävät yleensä kauppaan minulla. Olutkin on holitonta, joten silloin harvemmin tunaroidaan noin.

Lue lisää

Miksi ylipäätään olla humalaisen miehen kanssa yhdessä? Siinä jo vähän pureskeltavaa ennen nakkipakettejakin jääkaapissa, omaan jääkaappiini sellaiset eivät edes mahdu. Ennakoiva tapa toimia minimoi huonot fibat suhteissa.

Aletheias: "Alkoholistia en katselisi oikeastaan hetkeäkään. Se olisi aivan liian stressaavaa ja haluan miehen, joka tuo elämääni rauhaa ja rakkautta, ei riitaa ja räiskettä."

Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, vaikken ole edes riitaa ja räiskettä tuova alkoholisti, alkoholisti kuintenkin. Pelkkä alkoholismikin ilman aggressiivisia oireita on sellainen, joka on pitkäaikaisesti vaimolle aivan liikaa kestettäväksi.

Meistä aloholisteista pääsee pitkäaikaisesti edes kuiville vain 1 - 2 prosenttia, ja kuitenkin useimpia jää vaivaamaan sietämätön ahdistuneisuus. Emme parane koskaan.

Nyt olen ollut kuivilla jo vuosikymmeniä, vaikka minua edelleen vaivaa kamaloitteellinen ahdistuneisuus, mutta oli 10 vuotta pitkä juomakasi, enkä voinut ajateellaan jo silloin, että vaimoni tulisi kestää minua. Vaan suloinen vaimoni kesti silti. Ero olisi ollut todennäköisempi.

exKynis.mi kirjoitti:

Aletheias: "Alkoholistia en katselisi oikeastaan hetkeäkään. Se olisi aivan liian stressaavaa ja haluan miehen, joka tuo elämääni rauhaa ja rakkautta, ei riitaa ja räiskettä."

Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, vaikken ole edes riitaa ja räiskettä tuova alkoholisti, alkoholisti kuintenkin. Pelkkä alkoholismikin ilman aggressiivisia oireita on sellainen, joka on pitkäaikaisesti vaimolle aivan liikaa kestettäväksi.

Meistä aloholisteista pääsee pitkäaikaisesti edes kuiville vain 1 - 2 prosenttia, ja kuitenkin useimpia jää vaivaamaan sietämätön ahdistuneisuus. Emme parane koskaan.

Nyt olen ollut kuivilla jo vuosikymmeniä, vaikka minua edelleen vaivaa kamaloitteellinen ahdistuneisuus, mutta oli 10 vuotta pitkä juomakasi, enkä voinut ajateellaan jo silloin, että vaimoni tulisi kestää minua. Vaan suloinen vaimoni kesti silti. Ero olisi ollut todennäköisempi.

Lue lisää

Mitä tarkoitat tuolla ettei me alkoholistit koskaan parannuta?
Aika vaikea tuoda esille mitä tahtoisin sanoa ja kysyä.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla ettei me alkoholistit koskaan parannuta?
Aika vaikea tuoda esille mitä tahtoisin sanoa ja kysyä.

Alkoholismi on monigeenisesti periytyvä sairaus, joka korreloi vahvasti positiivisesti ahdistuneisuuden kanssa.

Tullakseen ilmiasuiseksi alkoholistiksi, täytyy periä koko alkoholistinen geenistö, josta osa voi olla isältä, osa äidiltä tai kokonaan jommalta kummalta. Muut eivät ole vaarassa.

Alkoholismia lienee paras kuvata itselääkityksenä. Alkoholisti potee jo ennen ensimmäistä ryyppyään erityisen vahvaa ahdistuneisuuta, mutta havaitsee jo ensimmäisen kerran ryypätessään, että se vie varttitunnissa tykkänään koko ahdistuneisuuden.

Hän on heti - eikä siis jonkun ajan päästä - koukussa. Ongelman tuo TOTTUMINEN eli TOLERANSSI, sillä ahdistuksettoman tilan saavuttaminen vaatii koko ajan suuremman alkoholiannoksen. Lopulta alkoholiannosta ei voi enää suurentaa, koska keho ei kestä.

Jos kuitenkin lisää vielä annosta, seuraa kuolema, jos ei lisää, seuraa ahdistuneisuus. Pää on tullut vetävän käteen. Puolet alkoholisteista ennen kuoli tässä vaiheessa, useimmat itsemurhaan.

Nykyiset kunkin hermoradan synapsien välittäjäaineen, monoamiinien, takaisinoton estäjät eivät riitä viemään ahdistuneisuutta, mutta ovat runsaasti vähentäneet itsemurhaisuutta, joten kärsimys vain pitkittyy.

Ei tunneta keinoa, ei lääkettä, ei šamanismia, ei psykoterapiaa, ei mitään hoitoa, jolla alkoholismi olisi parannettavissa.

exKynis.mi kirjoitti:

Alkoholismi on monigeenisesti periytyvä sairaus, joka korreloi vahvasti positiivisesti ahdistuneisuuden kanssa.

Tullakseen ilmiasuiseksi alkoholistiksi, täytyy periä koko alkoholistinen geenistö, josta osa voi olla isältä, osa äidiltä tai kokonaan jommalta kummalta. Muut eivät ole vaarassa.

Alkoholismia lienee paras kuvata itselääkityksenä. Alkoholisti potee jo ennen ensimmäistä ryyppyään erityisen vahvaa ahdistuneisuuta, mutta havaitsee jo ensimmäisen kerran ryypätessään, että se vie varttitunnissa tykkänään koko ahdistuneisuuden.

Hän on heti - eikä siis jonkun ajan päästä - koukussa. Ongelman tuo TOTTUMINEN eli TOLERANSSI, sillä ahdistuksettoman tilan saavuttaminen vaatii koko ajan suuremman alkoholiannoksen. Lopulta alkoholiannosta ei voi enää suurentaa, koska keho ei kestä.

Jos kuitenkin lisää vielä annosta, seuraa kuolema, jos ei lisää, seuraa ahdistuneisuus. Pää on tullut vetävän käteen. Puolet alkoholisteista ennen kuoli tässä vaiheessa, useimmat itsemurhaan.

Nykyiset kunkin hermoradan synapsien välittäjäaineen, monoamiinien, takaisinoton estäjät eivät riitä viemään ahdistuneisuutta, mutta ovat runsaasti vähentäneet itsemurhaisuutta, joten kärsimys vain pitkittyy.

Ei tunneta keinoa, ei lääkettä, ei šamanismia, ei psykoterapiaa, ei mitään hoitoa, jolla alkoholismi olisi parannettavissa.

Lue lisää

Tiedän täsmälleen mistä puhut. Koko aikuisikäni olen juonut aika paljon, mutta 2018-2020 se 22kk pituinen putki päättyi haimatulehdukseen ja olin 4,5 vuotta juomatta, kunnes toissa syksynä ratkesin. Nyt ei ollut muutamaa viikkoa pidempää putkea, kun lääkitys oli erilainen ja muuttui vielä isommin viime talvena, jolloin alkoi tulla aivan sietämättömiä krapuloita. Aikoinaan Rivatril mahdollisti aivan jäätäviä putkia, Temesta ei ollut krapulaan ihan niin hyvä, ja nykyinen masennuslääke ja antipsykoottinen lääkitys suorastaan pahentaa krapulaa. Pääsiäislauantaina kun seisoin reilun viikon putken jäljiltä eräällä rautatiesillalla aamukuudelta synkät mielessä, niin jotenkin Bicky Royal mies onnistui puhumaan mulle järkeä ja hakeuduin päivystyksen kautta mielisairaalaan.

Siellä mulla aloitettiin antabus ja nyt reilua kuukautta myöhemmin mun olo on huomattavasti parempi henkisesti ja fyysisesti. Perinnöllinen sairaus tämä on, en mä ole meidän suvussa todellakaan ensimmäinen. Ja osittain myös opittu tapa, kun humalahakuinen juominen oli kotona ihan arkipäivää 90-luvulta vuoteen 2015.

exKynis.mi kirjoitti:

Aletheias: "Alkoholistia en katselisi oikeastaan hetkeäkään. Se olisi aivan liian stressaavaa ja haluan miehen, joka tuo elämääni rauhaa ja rakkautta, ei riitaa ja räiskettä."

Olen tismalleen samaa mieltä kanssasi, vaikken ole edes riitaa ja räiskettä tuova alkoholisti, alkoholisti kuintenkin. Pelkkä alkoholismikin ilman aggressiivisia oireita on sellainen, joka on pitkäaikaisesti vaimolle aivan liikaa kestettäväksi.

Meistä aloholisteista pääsee pitkäaikaisesti edes kuiville vain 1 - 2 prosenttia, ja kuitenkin useimpia jää vaivaamaan sietämätön ahdistuneisuus. Emme parane koskaan.

Nyt olen ollut kuivilla jo vuosikymmeniä, vaikka minua edelleen vaivaa kamaloitteellinen ahdistuneisuus, mutta oli 10 vuotta pitkä juomakasi, enkä voinut ajateellaan jo silloin, että vaimoni tulisi kestää minua. Vaan suloinen vaimoni kesti silti. Ero olisi ollut todennäköisempi.

Lue lisää

Alkoholismi on viheliäinen sairaus ja vaikuttaa merkittävästi alkoholistin itsensä lisäksi myös läheisiin. Sellaista en elämääni kaipaa tippaakaan. Jokin yksittäinen virhearvio nautitun alkoholin määrässä vielä menee, en siitä vielä laittaisi lusikoita jakoon, mutta jatkuvaa juomista en katsoisi.

Onnittelut pitkästä kuivilla olosta. Se on hieno saavutus ja takuulla vaimosikin on ollut tästä onnellinen.

Aletheias

Anonyymi00014 kirjoitti:

Alkoholismi on viheliäinen sairaus ja vaikuttaa merkittävästi alkoholistin itsensä lisäksi myös läheisiin. Sellaista en elämääni kaipaa tippaakaan. Jokin yksittäinen virhearvio nautitun alkoholin määrässä vielä menee, en siitä vielä laittaisi lusikoita jakoon, mutta jatkuvaa juomista en katsoisi.

Onnittelut pitkästä kuivilla olosta. Se on hieno saavutus ja takuulla vaimosikin on ollut tästä onnellinen.

Aletheias

Lue lisää

Vaimoni on ollut onnellinen, koska liittomme on ollut jo vuodesta 1969 poikkeuksellisen rakkaudellinen, mutta jos totta puhun, vaimoni suloisuus on ollut myös esteenä, etten ole jo vuosikymmeniä sitten lopettanut kärsimyksiäni.

Yhteisen matkamme varrella on jo tullut toinen ja kolmaskin polvi, siinä lisää syitä ns. luonnollisen kuoleman odotteluun.

hondakuski125 kirjoitti:

Tiedän täsmälleen mistä puhut. Koko aikuisikäni olen juonut aika paljon, mutta 2018-2020 se 22kk pituinen putki päättyi haimatulehdukseen ja olin 4,5 vuotta juomatta, kunnes toissa syksynä ratkesin. Nyt ei ollut muutamaa viikkoa pidempää putkea, kun lääkitys oli erilainen ja muuttui vielä isommin viime talvena, jolloin alkoi tulla aivan sietämättömiä krapuloita. Aikoinaan Rivatril mahdollisti aivan jäätäviä putkia, Temesta ei ollut krapulaan ihan niin hyvä, ja nykyinen masennuslääke ja antipsykoottinen lääkitys suorastaan pahentaa krapulaa. Pääsiäislauantaina kun seisoin reilun viikon putken jäljiltä eräällä rautatiesillalla aamukuudelta synkät mielessä, niin jotenkin Bicky Royal mies onnistui puhumaan mulle järkeä ja hakeuduin päivystyksen kautta mielisairaalaan.

Siellä mulla aloitettiin antabus ja nyt reilua kuukautta myöhemmin mun olo on huomattavasti parempi henkisesti ja fyysisesti. Perinnöllinen sairaus tämä on, en mä ole meidän suvussa todellakaan ensimmäinen. Ja osittain myös opittu tapa, kun humalahakuinen juominen oli kotona ihan arkipäivää 90-luvulta vuoteen 2015.

Lue lisää

hondakuski125: "Perinnöllinen sairaus tämä on, en mä ole meidän suvussa todellakaan ensimmäinen."

Me alkoholistit tunnistamme toisemme jo muutamasta sanasta, olemmepa sitten kuivilla tai kentällä, mutta suuri yleisö ei puhu meidän kokemuksin. Tuttua, perin tuttua, juttua kirjoitit. Ihmisten on mahdotonta tajuta sen sisäisen pakon määrää, joka panee juomaan.

Selittävät, että koska sitä viinaa ei kukaan pakolla kaada kurkkuun, vaan oma käsi, voisi muka helposti lopettaa. Mutta kun se halu on moninkertaisesti vahvempi kuin kukaan pakottava ihminen, tilanne onkin aivan toinen.

Lääkäreittenkin enemmistö luulee, että alkoholismi syntyy juomalla, ja meillä on geeneissämme vain 'taipumus' alkoholismiin. Ei näin, meillä on geeneissämme todellinen PAKKO juomiseen.

exKynis.mi kirjoitti:

Vaimoni on ollut onnellinen, koska liittomme on ollut jo vuodesta 1969 poikkeuksellisen rakkaudellinen, mutta jos totta puhun, vaimoni suloisuus on ollut myös esteenä, etten ole jo vuosikymmeniä sitten lopettanut kärsimyksiäni.

Yhteisen matkamme varrella on jo tullut toinen ja kolmaskin polvi, siinä lisää syitä ns. luonnollisen kuoleman odotteluun.

Lue lisää

Hieno piirre, että ajattelet läheisiäsi tässä asiassa. Heille olisi ollut valtava menetys, jos olisit päätynyt johonkin ikävämpään ratkaisuun.

Aletheias

Anonyymi00019 kirjoitti:

Hieno piirre, että ajattelet läheisiäsi tässä asiassa. Heille olisi ollut valtava menetys, jos olisit päätynyt johonkin ikävämpään ratkaisuun.

Aletheias

Voilà la contradiction.

Saattais olla jo aika kypsä...😁

Vaikutat jotenkin uhmakkalta. On selvä, että alkoholistin kanssa runsas tekeminen, kuten avio- tai avoliitto on liian raskas, ja täytyy saada erota. Mutta on meillä alkoholisteilla kuitenkin täysi ihmisarvo, kuten muillakin sairailla.

Jos sanoisit skitsofreenikolle, maanis-depressiiviselle tai aggressiiviselle dementoituneelle vanhukselle, jotka myös ovat ylivoimaisia kestettäviä, ettei 'hyvä heiluisi', olisiko se oikein?

Täällä netissa luin erään nimittävän alkoholisteja ihmisroskaksi.

Vilma: "Jos tapa, ovi aukeaa ulos ja heidå. Alkkikset eivät kiinnosta. En ole parantaja."

Moni juotuu sanomaan suhteen irti, koska eivät jaksa enää alkoholistin kanssa, mutta silti osoittavat enemmän rakkautta. Eikö ja sana 'alkkis' ole halventava? Käytätkö jotakin vastaavaa skitsofreenikoista, maanis-depressiivisistä, dementikoista tai muista sairaista?