Mozart on jumalaisinta musiikkia.

Säveltaiteen, kuten ei minkään muunkaan taidemuodon mahdollinen vaikutusmekanismi kuulijaan ja vastaanottajaan ilmene useinkaan automaattisesti ja automaation kaltaisena mekaanisena prosessina, ja joka ilmenisi esim. pintailmiön kaltaisena aistimuksena, josta se on erisuuntainen ilmiön ytimen ilmaistessaan, ja vaikka tämä aistimus onkin aistielimen mutkikkaan rakenteen edellyttämää, tapahtuu se orgaanisena ja näkyvää objektiivista maailmaa havainnoivana aistitoimintana olioissa kuin itsestään ja välittömästi ilmiön tasolla jossa ei uppouduta esineeseen kontemplaatiossa, mutta kuten taiteen olemuksesta voidaan yleisemminkin sanoa, on säveltaidekin paitsi taiteen kokijan vastaanottokyvystä ja vastaanottavaiseen tilaan virittäytyneen kuulijan tiedostamattomiin syvempiin mielen kerroksiin ja Hildesheimerin mukaan "sielullisiin alueisiin" vaikuttavan herkän mekanismin kautta riippuvaista suuressa määrin, ja vaikka Schopenhauerin mukaan musiikin vaikutus kuulijan tunteisiin on kaikista taiteista ripeintä, mutta kysymys kuuluukin, että millä tavoin metafyysisen ytimensä syvimmältä olemukseltaan ja puhtaalta muodoltaan niinkin aineettoman ja Gouldinkin mukaan taidemuotona abstraktin, paitsi hänen mukaansa korkeimmassa metafyysisessä merkityksessä eksistoivan musiikin mahdollinen substanssi tai sen olemattomuus voidaan tiedostaa esim. musiikkiin valetun objektivoidun tunteen heijastuessa puhtaan mielteen alueelle ideoiden käsittämisen edellytyksenä tiedostavasta tiedostamisen puhtaaksi subjektiksi tulleen subjektin älyssä, ja millaista kuuntelumetodia se kuulijalta edellyttää voidakseen mitä syvimmällä tavalla vaikutetuksi tulleena tulla itse todenneeksi sävelteoksessa ilmenevän mutta pelkälle pintatietoa välittävälle aistimukselle tiedostamattoman ja kätketyn substanssin olemassa olon, sillä monista musiikin kuulijassaan aikaansaamista monenlaisista reaktioista huolimatta ne eivät jonkinlaisesta vaikutustavastaan huolimatta kaikki ole suinkaan ikään kuin pohjaan asti meneviä ja näin olematta kuitenkaan kykenevinä myöskään siten ilmaisemaan näiden sävelteosten mahdollisesti aikaansaamia syvimpiä sielun sopukoihin yltäviä tuntoja sekä luovien ja neron korkeimmalla asteella maailman mielteenä saavuttamaa täydellistä esineellistymistä ja näiden henkien puhdasta objektiivisuutta, ts. sitä puhtautta, jolla maailman mielteenä heillä oli erottautunut ja ikään kuin haihtunut maailmasta pois tahtona ja oikeastaan säveltaiteen merkittävyyden korkein mittapuu ja kriteeri onkin siinä, missä määrin se kykenee tiedostavalla subjektilla tunkemaan tahtomisen pois tajunnasta tullakseen tiedostamiseltaan puhtaaksi tahdon yllyttämättä ja kannustamatta tällöin älyä tarkoituksiaan vastaavaan palvelukseen sanellen sen teeman, jos hän on musiikin vastaanottamiseen mitä virittäytyneimmässä olotilassa, ja saavuttaakseen tällaisen edes jonkinasteiseen neroutta vastaavaan objektiiviseen tajunnantilan, jossa nerolla ilmiömaailma väikkyy objektiivisessa käsityksessä kontemplaation objektina ja tunkee tahdon ulos tajunnasta, mutta siihen ei useinkaan riitä tällaiset itsenikin usein viljelemäni ja musiikin kuuntelemisesta hektistä psyykkistä kiihottumista tavoittelevat ja pakahtumiseen tähtäävät mutta oikeastaan varsin pintapuoliset ja varsinaisesti jonkinlaista ällistyneisyyttä ja vartaloltaan kohottautumaan pyrkivää ja äärimmäistä jännittyneisyyttä ylävartalon ja silmien voimakkaasti kiinni puristautumisen ja suun irvistyksen osalta suomalaisessa viime vuosisadan musiikissa tapahtuvaa reaktiota ilmentävät kuuntelukokemukset, jos nyt niin voidaan sanoa, mutta äärimmäisen harvoin vaikuttavat syvällisemmin allekirjoittaneeseen, ja pitäisin meditatiivista ja syvän levollista musiikkiin syventynyttä ja keskittynyttä kuuntelumetodia otollisempana teosten syvimmän olemuksen saavuttamiseksi, vaikka, kuten aiemminkin näistä on tullut kirjoiteltua, musiikkiteoksen varsinaisen substanssin selvittämiseksi haastavin, mutta parhaassa tapauksessa otollisin musiikillisen vastaanoton laji on esteettinen kontemplaatio, ja vaikka sitäkin voi harjoittaa niin monella tavalla, mutta se on tuottanut allekirjoittaneella muistorikkaimmat musiikilliset kokemukset jo nuorena, enkä vastaavaa katharsista ole suomimusiikista, kuten esim. Mozartista ja Beethovenista milloinkaan samassa mielessä tavoittanut, ja vaikka Tuukkasen Meri sinfonia onkin äärimmäisen hektisiä kuuntelusessioita tarjonnut, jossa itse on tietenkin vaikuttavana osapuolena eikä niin puhdas tahdon yllyttämistä kuin näiden suurten nerojen musiikista saamissani katharsiksissa, joissa tahto oli täysin pois pelistä ja tunne-elämykset äärimmäisen kokonaisvaltaisia ja korkeimmanasteisia psykofyysisiä tiloja joista voin nykyään vain unelmoida pinnallisempaan musiikkiin tai pinnallisemmin vaikuttavaan musiikin kuunteluun innostuneena.