Mitä tästä mahtaa tulla?

Onko suhteella toivoa jos tietää jo etukäteen toisen (naispuolisen) omaavan hirveän huonon itsetunnon? Kun tää hlö vielä ilmaisee sitä mm. yrittämällä kontrolloida toisia ihmisiä (odotettavissa olisi siis että kaikista eniten mieskaveriaan...) Ei jaksaisi olla koko ajan varpaillaan tällaisen varalta kun itse olen vähän luonnonlapsi jota ei muotit kiinnosta =)

Hän ei siis ole hirviö tai noita, vaan nainen joka on ollut vuosia ystäväni, ja "hyvänä" itsenään mukava, ajatteleva, itsenäinen ja hieno ihminen, juuri sellainen jonka luulin olevan "unelmieni nainen", välitän hänestä ja viihdyn hänen kanssaan kahden mutta kun hirvittää...

Ihastuttiin siis jossain vaiheessa toisiimme ikäänkuin vahingossa eikä mene millään ohi eikä tämä mullekaan mikään eka teinirakastuminen ole...

Missä menee uskon ja realismin raja?... Kun tiedän että ihminen voi muuttua ajan kuluessa yms. mutta ei toinen voi toista parantaa, liian iso homma ihmiselle...

Ehkä vika on mussa tai molemmissa, en tiedä.. =)

=( ei pääse ympäri eikä ohi niin vaan sattuu
1683
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Huokaus hyvä. Suosittelen, että go find out. Ei tässä elämässä oikeasti saa mitään kokeilematta. En halua kuulostaa kliseiseltä, mutta näin se vaan menee... Ja hei, aina kannattaa kokeilla. Välttämättä toista ei voi muuttaa, mutta itse voi yrittää muuttua niin, että tulee toimeen paremmin toisen heikkouksien kanssa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


huokaus kirjoitti:

Onko suhteella toivoa jos tietää jo etukäteen toisen (naispuolisen) omaavan hirveän huonon itsetunnon? Kun tää hlö vielä ilmaisee sitä mm. yrittämällä kontrolloida toisia ihmisiä (odotettavissa olisi siis että kaikista eniten mieskaveriaan...) Ei jaksaisi olla koko ajan varpaillaan tällaisen varalta kun itse olen vähän luonnonlapsi jota ei muotit kiinnosta =)

Hän ei siis ole hirviö tai noita, vaan nainen joka on ollut vuosia ystäväni, ja "hyvänä" itsenään mukava, ajatteleva, itsenäinen ja hieno ihminen, juuri sellainen jonka luulin olevan "unelmieni nainen", välitän hänestä ja viihdyn hänen kanssaan kahden mutta kun hirvittää...

Ihastuttiin siis jossain vaiheessa toisiimme ikäänkuin vahingossa eikä mene millään ohi eikä tämä mullekaan mikään eka teinirakastuminen ole...

Missä menee uskon ja realismin raja?... Kun tiedän että ihminen voi muuttua ajan kuluessa yms. mutta ei toinen voi toista parantaa, liian iso homma ihmiselle...

Ehkä vika on mussa tai molemmissa, en tiedä.. =)

=( ei pääse ympäri eikä ohi niin vaan sattuu

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu