Eli mitä mieltä sellaiset about 23-vuotiaat miehet olisivat tällaisesta 18-vuotiaasta, vielä kokemattomasta (siis lähes täysin kokemattomasta) tyttösestä? Voisitko kuvitella seurustelevasi vakavasti sellaisen kanssa? Vai olisitko yhdessä vaan kunnes olisi neitsyys viety..
Minä kun olen mielettömän ihastunut (töissä) erääseen mieheen ja en ujona oikein uskalla yrittää iskeä häntä ja oma kokemattomuuskin vain lisää epävarmuutta.
Ja siis miten voisin lähestyä Häntä jos joskus saisinkin kerättyä tarpeeksi rohkeutta?
Olen vielä sellaista sorttia joka ihastuu harvoin ja olen muutenkin vähän kranttu. Hän on aiheuttanut kuitenkin minussa sellaisia väristyksiä ja reaktioita, mitä kukaan ei ole aiemmin saanut aikaan.
Ja lisättäköön vielä että tämä kokemattomuus ei ole ollut ns. tietoinen valinta (tyyliin 'no sex before marriage') vaan olen nyt vaan jotenkin ajautunut siihen. Eikä tämä seurustelemattomuus ym. ulkonäkökysymyskään varmaan ole, kun kuitenkin pidän itseäni ihan nättinä ja baarissakin miehet ovat tulleet juttusille. (Vaikka itse sanonkin, niin täytyy nyt senverran kehua että eräänä iltana jopa 4 miestä tuli juttelemaan, mutta torjuin heidät kaikki kun vain se yksi oli mielessäni)..
Eli olen luonteeltani aika rauhallinen ja kiltti, vähän sellainen naapurintyttö. (Ei kuitenkaan pullossa kasvanut).
Toivottavasti saitte selvää tästä sepustksesta, ja niin miehet kuin naisetkin saavat kommentoida.
Minä kun olen mielettömän ihastunut (töissä) erääseen mieheen ja en ujona oikein uskalla yrittää iskeä häntä ja oma kokemattomuuskin vain lisää epävarmuutta.
Ja siis miten voisin lähestyä Häntä jos joskus saisinkin kerättyä tarpeeksi rohkeutta?
Olen vielä sellaista sorttia joka ihastuu harvoin ja olen muutenkin vähän kranttu. Hän on aiheuttanut kuitenkin minussa sellaisia väristyksiä ja reaktioita, mitä kukaan ei ole aiemmin saanut aikaan.
Ja lisättäköön vielä että tämä kokemattomuus ei ole ollut ns. tietoinen valinta (tyyliin 'no sex before marriage') vaan olen nyt vaan jotenkin ajautunut siihen. Eikä tämä seurustelemattomuus ym. ulkonäkökysymyskään varmaan ole, kun kuitenkin pidän itseäni ihan nättinä ja baarissakin miehet ovat tulleet juttusille. (Vaikka itse sanonkin, niin täytyy nyt senverran kehua että eräänä iltana jopa 4 miestä tuli juttelemaan, mutta torjuin heidät kaikki kun vain se yksi oli mielessäni)..
Eli olen luonteeltani aika rauhallinen ja kiltti, vähän sellainen naapurintyttö. (Ei kuitenkaan pullossa kasvanut).
Toivottavasti saitte selvää tästä sepustksesta, ja niin miehet kuin naisetkin saavat kommentoida.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Senkun lähestyt häntä! Eihän hän vielä tässä vaiheessa tiedä että olet kokematon, eikä tarvitsekaan tietää ennen kuin sänkyynmeno on "ajankohtaista". Opettelette tuntemaan ensin, jos hän on kiinnostunut sinusta pelkästään seksin vuoksi, hän katoaa kyllä kun et heti annakaan. Jos hän jaksaa odottaa kunnes olet valmis, on hän sinun arvoisesi. Onnea matkaan :)
Ei alle kakskymppisiä kiitos. Tarvitsen rinnalleni tytön jolla on jo turhat kuvitelmat maailmasta kadonneet.
Siis ei nuorissa ole mitään vikaa, mut jostain syystä mie revin pelihousuni itseäni nuorempien kanssa. Ehkä mun pitää vielä kasvaa pari vuotta, mut tällä hetkellä alle kakskymppinen nainen... ARGH!
Ikäero? ;) juupa juu!
18-vuotias nuori nainen ja liikun 22-25-vuotiaitten miespuolisten henkilöiden kanssa jatkuvasti.. Eikä niitä näytä tuo ikä häirittevän.. Seurustelin vähän aikaa sitten 24v. jätkän kanssa, eikä häntäkään häirinnyt, se että olen nuori.. En tiä onko nämä poikkeuksia, mutta voin sanoa, että jos vähänkää näyttää siltä, että sitä jätkää kiinnostaa yhtää, ni eiku menoksi...:)
Tuossa ei edes voi puhua "ikäerosta" (18 & 23), eli siinä suhteessa annahan palaa vaan! Minusta muutenkin tuollaiset vertailut "hänhän voisi olla isäsi!" ovat typeriä ja kateellisten puhetta, kun siis puhumme yli kahdenkymmenen vuoden ikäerosta. Minusta ei siinäkään ole mitään kummallista. Vasta siinä vaiheessa kun ikäero alkaa olla viisikymmentä vuotta alkaa meikäläiselläkin herätä erinäisiä ajatuksia; mahtaisiko olla perinnön perässä toinen...?
Aika harva on mies edes on kranttu (kunhan puhumme täysi-ikäisistä) nuoremmista tytöistä. Tytöt ovat kuitenkin sen verran kehittyneempiä henkisesti - ja siis jo aikas fiksuja tuossa iässsä (usein ainakin), joten aika samalla aaltopituudellakin sitä ollaan.
Itsekin (näin kolmikymppisenä) voisin aivan hyvin rakastua (ja mielellään, kiitos!) 18-vuotiaaseen ja ryhtyä suhteeseen. Mikäs sen mukavampaa olisikaan =)
(tarjouksia otetaan vastaan! Kröhm...!)
Niin, siis, ei syytä huoleen. Käy kiinni vaan! Tai no...mene nyt edes juttusille ensin...
"Voisitko kuvitella seurustelevasi vakavasti sellaisen kanssa?
Voisin! Olen tällä hetkellä ihastunut yhteen 18- tai 19-vuotiaaseen kesätöissä. Harmi vaan että tyttö muuttaa kohta Helsinkiin opiskelemaan... :(
Ja vaikka täytin 23 pari viikkoa sitten tuntuu siltä, että juuri äskehän olin autokoulussa ja lukio loppui. Miten siitä yhtä-äkkiä onkin mennyt jo neljä vuotta??
"Ja siis miten voisin lähestyä Häntä jos joskus saisinkin kerättyä tarpeeksi rohkeutta?"
Mene puhumaan jotain, ensin vaikka työasioista. Sitten vähitellen ala kysellä muitakin juttuja.