Palautetaan. Kun metafora ymmärretään metaforana, se alkaa toimia oikein.

Osa opetuksesta on selvästi suoraa: esimerkiksi toiminnan (karma), tietoisuuden (jñāna) ja bhaktin periaatteet esitetään usein hyvin konkreettisesti. Ne antavat ohjeita elämään, ajatteluun ja toimintaan. Näissä kohdissa kirjaimellinen ymmärrys on tarpeen.

Mutta sitten on toinen taso.

Kun tekstit alkavat kuvata mieltä, tietoisuutta jne. kieli muuttuu. Se alkaa käyttää vertauksia, symboleja ja kertomuksia. Ei siksi, että haluttaisiin hämmentää, vaan siksi, että suora kieli ei enää riitä.

Tällöin puhutaan opetuksen mielessä.

Esimerkiksi:
mieli kuvataan kimalaisena
maailma saatetaan kuvata unena
jne.
Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

Tämä vaatii herkkyyttä.

Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Osa opetuksesta on selvästi suoraa: esimerkiksi toiminnan (karma), tietoisuuden (jñāna) ja bhaktin periaatteet esitetään usein hyvin konkreettisesti. Ne antavat ohjeita elämään, ajatteluun ja toimintaan. Näissä kohdissa kirjaimellinen ymmärrys on tarpeen.

Mutta sitten on toinen taso.

Kun tekstit alkavat kuvata mieltä, tietoisuutta jne. kieli muuttuu. Se alkaa käyttää vertauksia, symboleja ja kertomuksia. Ei siksi, että haluttaisiin hämmentää, vaan siksi, että suora kieli ei enää riitä.

Tällöin puhutaan opetuksen mielessä.

Esimerkiksi:
mieli kuvataan kimalaisena
maailma saatetaan kuvata unena
jne.
Nämä eivät ole kirjaimellisia väitteitä, vaan pedagogisia välineitä — tapoja tehdä näkymätön ymmärrettäväksi.

Opettajat eivät hylkää kirjaimellista tasoa, mutta he menevät sen läpi. He lukevat tekstejä niin, että molemmat tasot — ulkoinen ja sisäinen — pysyvät mukana.

Tämä vaatii herkkyyttä.

Ei riitä, että lukee sanat. Pitää myös nähdä, mitä niiden kautta osoitetaan.

Lue lisää

Kirjaimellinen taso kertoo mitä sanotaan. Vertauskuvallinen taso paljastaa mitä tarkoitetaan.

Kun nämä kaksi erotetaan oikein, teksti alkaa elää. Kun ne sekoitetaan, syntyy helposti väärinkäsityksiä.

Siksi ei ole oikein sanoa, että vedalaiset tekstit ovat joko kirjaimellisia tai metaforisia.
Ne ovat molempia — ja juuri tämä tekee niistä syviä.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kirjaimellinen taso kertoo mitä sanotaan. Vertauskuvallinen taso paljastaa mitä tarkoitetaan.

Kun nämä kaksi erotetaan oikein, teksti alkaa elää. Kun ne sekoitetaan, syntyy helposti väärinkäsityksiä.

Siksi ei ole oikein sanoa, että vedalaiset tekstit ovat joko kirjaimellisia tai metaforisia.
Ne ovat molempia — ja juuri tämä tekee niistä syviä.

Lue lisää

Kyse ei lopulta ole siitä, että joku olisi “ei viisas”, vaan siitä, että erottelukyky (viveka) ei ole vielä kehittynyt. Vedalaisessa ajattelussa juuri tämä kyky — erottaa kirjaimellinen ja metaforinen, ulkoinen ja sisäinen merkitys — nähdään olennaisena ymmärryksen osana.
Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.
Tekstejä ei tulkita sattumanvaraisesti, vaan opettajaperinteen kautta, jossa juuri tätä erottelua opetetaan.
Jos näkee vain kirjaimellisen tason -ymmärrys jää kapeaksi
Jos näkee vain metaforat - ymmärrys irtoaa todellisuudesta
Jos näkee molemmat - ymmärrys alkaa syventyä
Eli kyse ei ole leimasta “viisas” tai “ei viisas”, vaan siitä, onko ihminen oppinut lukemaan syvyyssuunnassa.
Vedalaiset tekstit eivät avaudu pelkällä lukemisella — ne vaativat myös näkemistä.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kyse ei lopulta ole siitä, että joku olisi “ei viisas”, vaan siitä, että erottelukyky (viveka) ei ole vielä kehittynyt. Vedalaisessa ajattelussa juuri tämä kyky — erottaa kirjaimellinen ja metaforinen, ulkoinen ja sisäinen merkitys — nähdään olennaisena ymmärryksen osana.
Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.
Tekstejä ei tulkita sattumanvaraisesti, vaan opettajaperinteen kautta, jossa juuri tätä erottelua opetetaan.
Jos näkee vain kirjaimellisen tason -ymmärrys jää kapeaksi
Jos näkee vain metaforat - ymmärrys irtoaa todellisuudesta
Jos näkee molemmat - ymmärrys alkaa syventyä
Eli kyse ei ole leimasta “viisas” tai “ei viisas”, vaan siitä, onko ihminen oppinut lukemaan syvyyssuunnassa.
Vedalaiset tekstit eivät avaudu pelkällä lukemisella — ne vaativat myös näkemistä.

Lue lisää

Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.


Vedalaiset tekstit eivät avaudu pelkällä lukemisella — ne vaativat myös näkemistä.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Teksteissä puhutaan monella tasolla yhtä aikaa. Jos lukija ottaa kaiken kirjaimellisesti, hän jää helposti pintaan. Ja jos hän taas tekee kaikesta pelkkää symboliikkaa, hän menettää opetuksen konkreettisen perustan.
Siksi ongelma ei ole aina edes älykkyys, vaan lukutapa.


Vedalaiset tekstit eivät avaudu pelkällä lukemisella — ne vaativat myös näkemistä.

Lue lisää

Mieli (manas) ei ole vain ajattelun väline, vaan hienovarainen rajapinta, jossa jīva kohtaa sekä aineellisen maailman että henkimaailman vaikutukset. Se toimii kuin peili, mutta ei kirkas sellaisenaan — sen pinta on usein värjäytynyt saṁskāroista (menneiden kokemusten jäljet) ja vāsanāoista (piilevät taipumukset). Tästä syystä mieli ei heijasta todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se on ehdollistunut näkemään.

Opettajamme kuvaavat mieltä myös porttina: se voi avautua alaspäin kohti aistien maailmaa (indriya-viṣaya) tai ylöspäin kohti henkimaailmaa.


Syvällisemmin tarkasteltuna mieli ei ole itsenäinen toimija, vaan jatkuvassa liikkeessä oleva kenttä (citta-vṛtti), joka muovautuu sen mukaan, mihin se suuntautuu.

Mieltä kuvataan kimalaisena, mutta vertauksen syvin taso ei liity vain liikkeeseen — vaan siihen, miksi liike on olemassa.

Mieli ei pysähdy, koska sen luonne ei ole pysähtyä. Se on virtaava, suuntautuva, jatkuvasti kosketusta etsivä. Se ei ainoastaan ajattele, vaan maistaa todellisuutta. Jokainen ajatus, havainto ja kokemus on sille eräänlainen “kukka”, johon se hetkeksi laskeutuu.

Mutta kuten kimalainen, mieli ei jää.

Ei siksi, että kaikki olisi arvotonta, vaan siksi, että mikään rajallinen ei kanna sen sisäistä liikettä loppuun asti.

Tämä on ratkaiseva kohta. Mielen levottomuutta ei tulkita virheeksi, vaan merkiksi. Se paljastaa, että mieli kuuluu pohjimmiltaan johonkin syvempään kuin siihen, missä se nyt liikkuu. Sen jatkuva siirtyminen ei ole sattumaa, vaan hiljainen kieli: “ei vielä, ei tässä.”

Anonyymi00006 kirjoitti:

Mieli (manas) ei ole vain ajattelun väline, vaan hienovarainen rajapinta, jossa jīva kohtaa sekä aineellisen maailman että henkimaailman vaikutukset. Se toimii kuin peili, mutta ei kirkas sellaisenaan — sen pinta on usein värjäytynyt saṁskāroista (menneiden kokemusten jäljet) ja vāsanāoista (piilevät taipumukset). Tästä syystä mieli ei heijasta todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan sellaisena kuin se on ehdollistunut näkemään.

Opettajamme kuvaavat mieltä myös porttina: se voi avautua alaspäin kohti aistien maailmaa (indriya-viṣaya) tai ylöspäin kohti henkimaailmaa.


Syvällisemmin tarkasteltuna mieli ei ole itsenäinen toimija, vaan jatkuvassa liikkeessä oleva kenttä (citta-vṛtti), joka muovautuu sen mukaan, mihin se suuntautuu.

Mieltä kuvataan kimalaisena, mutta vertauksen syvin taso ei liity vain liikkeeseen — vaan siihen, miksi liike on olemassa.

Mieli ei pysähdy, koska sen luonne ei ole pysähtyä. Se on virtaava, suuntautuva, jatkuvasti kosketusta etsivä. Se ei ainoastaan ajattele, vaan maistaa todellisuutta. Jokainen ajatus, havainto ja kokemus on sille eräänlainen “kukka”, johon se hetkeksi laskeutuu.

Mutta kuten kimalainen, mieli ei jää.

Ei siksi, että kaikki olisi arvotonta, vaan siksi, että mikään rajallinen ei kanna sen sisäistä liikettä loppuun asti.

Tämä on ratkaiseva kohta. Mielen levottomuutta ei tulkita virheeksi, vaan merkiksi. Se paljastaa, että mieli kuuluu pohjimmiltaan johonkin syvempään kuin siihen, missä se nyt liikkuu. Sen jatkuva siirtyminen ei ole sattumaa, vaan hiljainen kieli: “ei vielä, ei tässä.”

Lue lisää

Mutta kun sama mieli koskettaa jotakin, mikä ei ole rajallista, sen dynamiikka muuttuu.

Se ei lakkaa olemasta kimalainen.

Se lakkaa harhailemasta.

Liike säilyy, mutta sen suunta muuttuu. Aiemmin mieli liikkui, koska mikään ei pitänyt sitä. Nyt se liikkuu, koska jokin vetää sitä puoleensa yhä uudelleen. Tämä on hienovarainen mutta ratkaiseva ero: pakeneva liike muuttuu vetovoimaiseksi liikkeeksi.

Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Mutta kun sama mieli koskettaa jotakin, mikä ei ole rajallista, sen dynamiikka muuttuu.

Se ei lakkaa olemasta kimalainen.

Se lakkaa harhailemasta.

Liike säilyy, mutta sen suunta muuttuu. Aiemmin mieli liikkui, koska mikään ei pitänyt sitä. Nyt se liikkuu, koska jokin vetää sitä puoleensa yhä uudelleen. Tämä on hienovarainen mutta ratkaiseva ero: pakeneva liike muuttuu vetovoimaiseksi liikkeeksi.

Yksi keskeinen väärinymmärrys syntyy siitä, että ihmiset alkavat lukea tällaisia kuvauksia kirjaimellisesti.

Lue lisää

Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.

Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.
Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.

Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, sitä ei tarkoiteta ontologisena väitteenä — ei väitetä, että mieli on kimalainen.

Kyseessä on metafora, ja juuri sen ymmärtämättä jättäminen johtaa harhaan.
Filosofisissa teksteissämme kieli ei pyri vain kuvaamaan todellisuutta suoraviivaisesti, vaan avaamaan sitä. Monet käsitteet viittaavat ilmiöihin, joita ei voi täysin puristaa kirjaimelliseen kieleen. Siksi käytetään vertauksia. Ne eivät ole koristeita, vaan välineitä.

Kun sanotaan, että mieli on kuin kimalainen, tehdään näkyväksi jotakin, mitä ei muuten helposti hahmottaisi:
mielen liike, sen etsintä, sen kyvyttömyys viipyä sekä sen kaipuu kohti jotakin syvempää. Kimalainen ei ole selitys — se on ikkuna.

Lue lisää

Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.

Tämä on laajempi ilmiö myös Vedalaisissa teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.

Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
Metafora toimii sillan tavoin.

Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.

Siksi on tärkeää ymmärtää:
mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Ongelma alkaa siitä, että metafora kovetetaan faktaksi.

Tämä on laajempi ilmiö myös Vedalaisissa teksteissä. Tekstit eivät ole pelkkää kirjaimellista raportointia maailmasta, vaan kerroksellista opetusta. Ne käyttävät symboleja, kertomuksia ja vertauskuvia, koska todellisuus, jota ne kuvaavat — erityisesti henkimaailmaan liittyvä kokemus — ylittää suoran kielen rajat.

Opettajaperinne ei ole koskaan tarkoittanut, että kaikki luettaisiin kirjaimellisesti. Päinvastoin: opettajien tehtävä on avata, mitä vertaukset tarkoittavat, miten ne viittaavat kokemukseen ja miten niiden avulla voidaan ymmärtää todellisuutta syvemmin.
Metafora toimii sillan tavoin.

Se ei ole päämäärä, vaan keino ylittää kuilu käsitteellisen ajattelun ja suoran oivalluksen välillä. Jos siltaa aletaan pitää itse määränpäänä, kulku pysähtyy.

Siksi on tärkeää ymmärtää:
mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

Lue lisää

Siksi on tärkeää ymmärtää:
mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Siksi on tärkeää ymmärtää:
mieli ei ole kimalainen — mutta se toimii kuin kimalainen.

Ja juuri tämä “kuin” on koko opetuksen ydin. Ilman sitä koko merkitys romahtaa kirjaimellisuuteen, joka sulkee sen, minkä metafora yrittää avata.

Lue lisää

Filosofiassamme mieltä verrataan usein kimalaiseksi – eikä sattumalta. Kuvassa ei ole kyse vain levottomuudesta, vaan syvemmästä henkisestä dynamiikasta.

Mieli on kuin kimalainen, koska se ei viivy paikallaan. Se kulkee kukasta kukkaan, aivan kuten ajatukset siirtyvät kohteesta toiseen. Yhdessä hetkessä se tarttuu nautintoon, seuraavassa se jo etsii uutta ärsykettä. Tämä jatkuva liike ei ole vain häiriötekijä, vaan kertoo mielen perustavasta luonteesta: se etsii jotakin, mutta ei tiedä mitä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Filosofiassamme mieltä verrataan usein kimalaiseksi – eikä sattumalta. Kuvassa ei ole kyse vain levottomuudesta, vaan syvemmästä henkisestä dynamiikasta.

Mieli on kuin kimalainen, koska se ei viivy paikallaan. Se kulkee kukasta kukkaan, aivan kuten ajatukset siirtyvät kohteesta toiseen. Yhdessä hetkessä se tarttuu nautintoon, seuraavassa se jo etsii uutta ärsykettä. Tämä jatkuva liike ei ole vain häiriötekijä, vaan kertoo mielen perustavasta luonteesta: se etsii jotakin, mutta ei tiedä mitä.

Lue lisää

Tämä etsiminen tulkitaan kaipuuksi. Kimalainen ei lennä sattumanvaraisesti – se etsii mettä. Samoin mieli ei harhaile ilman syytä, vaan se etsii mielihyvää, täyttymystä, jotakin mikä ravitsisi sitä syvemmin. Ongelma on, että se erehtyy usein kukasta: se pysähtyy hetkellisiin nautintoihin, jotka eivät lopulta tyydytä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Tämä etsiminen tulkitaan kaipuuksi. Kimalainen ei lennä sattumanvaraisesti – se etsii mettä. Samoin mieli ei harhaile ilman syytä, vaan se etsii mielihyvää, täyttymystä, jotakin mikä ravitsisi sitä syvemmin. Ongelma on, että se erehtyy usein kukasta: se pysähtyy hetkellisiin nautintoihin, jotka eivät lopulta tyydytä.

Lue lisää

Siksi kimalainen on osuva vertaus. Se kuvaa mielen levottomuutta, mutta myös sen potentiaalia. Kun kimalainen löytää oikean kukan, se viipyy. Samoin mieli.

Tässä vertauksessa on siis kaksitasoinen opetus:
mieli on luonnostaan etsivä, mutta sen levottomuus ei ole vihollinen – se on ohjaamaton voima. Kun suunta muuttuu, sama levoton kimalainen voi muuttua omistautuneeksi.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Siksi kimalainen on osuva vertaus. Se kuvaa mielen levottomuutta, mutta myös sen potentiaalia. Kun kimalainen löytää oikean kukan, se viipyy. Samoin mieli.

Tässä vertauksessa on siis kaksitasoinen opetus:
mieli on luonnostaan etsivä, mutta sen levottomuus ei ole vihollinen – se on ohjaamaton voima. Kun suunta muuttuu, sama levoton kimalainen voi muuttua omistautuneeksi.

Lue lisää

Kyseessä on nimenomaan metafora.

“kimalainen - mieli” ei ole kirjaimellinen väite vaan kuvallinen tapa ilmaista jotakin vaikeasti sanallistettavaa.

Metafora toimii näin:

kimalainen kuvaa mielen luonnetta
kukat ovat aistikohteita tai kokemuksia
mesi (nektari) on se nautinto tai “maku”, jota mieli etsii

Eli ei sanota, että mieli on kimalainen, vaan että se toimii kuin kimalainen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kyseessä on nimenomaan metafora.

“kimalainen - mieli” ei ole kirjaimellinen väite vaan kuvallinen tapa ilmaista jotakin vaikeasti sanallistettavaa.

Metafora toimii näin:

kimalainen kuvaa mielen luonnetta
kukat ovat aistikohteita tai kokemuksia
mesi (nektari) on se nautinto tai “maku”, jota mieli etsii

Eli ei sanota, että mieli on kimalainen, vaan että se toimii kuin kimalainen.

Lue lisää

Tällä kuvalla tehdään näkyväksi kolme asiaa:

Mielen levottomuus (se ei pysy paikallaan)
Sen jatkuva etsintä (kohteesta toiseen)
Sen kaipuu johonkin syvempään (ei tyydy helposti)

Anonyymi00015 kirjoitti:

Tällä kuvalla tehdään näkyväksi kolme asiaa:

Mielen levottomuus (se ei pysy paikallaan)
Sen jatkuva etsintä (kohteesta toiseen)
Sen kaipuu johonkin syvempään (ei tyydy helposti)

Lue lisää

Metafora on tehokas, koska se ei selitä — se antaa mielikuvan, jonka voi melkein nähdä: suriseva kimalainen, joka ei koskaan lepää kauaa.

Ja juuri tämä tekee siitä keskeisen bhakti-ajattelussa: kun ymmärtää metaforan, ymmärtää samalla oman mielensä toimintaa.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Metafora on tehokas, koska se ei selitä — se antaa mielikuvan, jonka voi melkein nähdä: suriseva kimalainen, joka ei koskaan lepää kauaa.

Ja juuri tämä tekee siitä keskeisen bhakti-ajattelussa: kun ymmärtää metaforan, ymmärtää samalla oman mielensä toimintaa.

Lue lisää

Mieli on kuin kimalainen. Ei siksi, että se olisi vain levoton, vaan siksi, että se ei osaa olla etsimättä. Se kantaa mukanaan jatkuvaa liikettä, hiljaista pakkoa siirtyä eteenpäin, maistaa, hylätä, jatkaa. Yhdessä hetkessä se laskeutuu kokemuksen kukalle, seuraavassa se on jo poissa. Ei siksi, että kukka olisi tyhjä, vaan siksi, että mieli ei osaa viipyä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Mieli on kuin kimalainen. Ei siksi, että se olisi vain levoton, vaan siksi, että se ei osaa olla etsimättä. Se kantaa mukanaan jatkuvaa liikettä, hiljaista pakkoa siirtyä eteenpäin, maistaa, hylätä, jatkaa. Yhdessä hetkessä se laskeutuu kokemuksen kukalle, seuraavassa se on jo poissa. Ei siksi, että kukka olisi tyhjä, vaan siksi, että mieli ei osaa viipyä.

Lue lisää

Filosofiassamme - tämän liikkeen kaksijakoisena. Ulospäin se näyttäytyy epävakautena, hajanaisuutena, jopa heikkoutena. Mutta sisäänpäin katsottuna sama liike on kaipuuta – jotakin, mikä ei tyydy rajalliseen. Mieli ei harhaile sattumalta; se harhailee, koska mikään, minkä se kohtaa, ei kanna riittävän pitkälle.

Kimalainen ei jää yhdelle kukalle, vaikka mesi olisi makeaa. Se jatkaa, koska jokin siinä tietää, että makeus voi olla syvempää, täydempää. Samoin mieli maistaa kokemuksia: nautintoa, merkitystä, yhteyttä. Mutta jokaisen maun jälkeen jää hienovarainen puute, kuin kaiku jostakin, mitä ei vielä tavoitettu.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Filosofiassamme - tämän liikkeen kaksijakoisena. Ulospäin se näyttäytyy epävakautena, hajanaisuutena, jopa heikkoutena. Mutta sisäänpäin katsottuna sama liike on kaipuuta – jotakin, mikä ei tyydy rajalliseen. Mieli ei harhaile sattumalta; se harhailee, koska mikään, minkä se kohtaa, ei kanna riittävän pitkälle.

Kimalainen ei jää yhdelle kukalle, vaikka mesi olisi makeaa. Se jatkaa, koska jokin siinä tietää, että makeus voi olla syvempää, täydempää. Samoin mieli maistaa kokemuksia: nautintoa, merkitystä, yhteyttä. Mutta jokaisen maun jälkeen jää hienovarainen puute, kuin kaiku jostakin, mitä ei vielä tavoitettu.

Lue lisää

Tässä levottomuudessa piilee paradoksi. Se, mikä näyttää häiriöltä, onkin suunta. Mielen epäpysyvyys ei ole vain hajottava voima, vaan myös osoitin: se paljastaa, ettei mieli ole kotonaan siellä, missä se milloinkin viipyy. Jokainen siirtymä on hiljainen kielto – ei tämä, ei vielä tämä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Tässä levottomuudessa piilee paradoksi. Se, mikä näyttää häiriöltä, onkin suunta. Mielen epäpysyvyys ei ole vain hajottava voima, vaan myös osoitin: se paljastaa, ettei mieli ole kotonaan siellä, missä se milloinkin viipyy. Jokainen siirtymä on hiljainen kielto – ei tämä, ei vielä tämä.

Lue lisää

Bhakti-ajattelussa tämä liike saa uuden merkityksen. Ei siksi, että sen luonne muuttuisi, vaan siksi, että se kohtaa jotakin, joka vastaa sen omaa syvintä liikettä. Etsiminen ei lopu pakottamalla, vaan täyttymällä.

Silti mieli ei koskaan täysin lakkaa olemasta kimalainen. Se värisee, reagoi, elää. Mutta sen liike muuttuu: hajanaisesta etsimisestä tulee kiertoa saman keskuksen ympärillä. Se ei enää pakene kukasta toiseen, vaan palaa yhä uudelleen samaan lähteeseen, ikään kuin oppien viipymään.

Ehkä mielen epäpysyvyys ei siis ole virhe, vaan alkuperäinen vihje. Ei merkki siitä, että jokin on rikki, vaan siitä, että jokin on kesken.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Bhakti-ajattelussa tämä liike saa uuden merkityksen. Ei siksi, että sen luonne muuttuisi, vaan siksi, että se kohtaa jotakin, joka vastaa sen omaa syvintä liikettä. Etsiminen ei lopu pakottamalla, vaan täyttymällä.

Silti mieli ei koskaan täysin lakkaa olemasta kimalainen. Se värisee, reagoi, elää. Mutta sen liike muuttuu: hajanaisesta etsimisestä tulee kiertoa saman keskuksen ympärillä. Se ei enää pakene kukasta toiseen, vaan palaa yhä uudelleen samaan lähteeseen, ikään kuin oppien viipymään.

Ehkä mielen epäpysyvyys ei siis ole virhe, vaan alkuperäinen vihje. Ei merkki siitä, että jokin on rikki, vaan siitä, että jokin on kesken.

Lue lisää

Itse asiassa, paljon allegoriaa on eri uskonnoissa.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Itse asiassa, paljon allegoriaa on eri uskonnoissa.

Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti liittyy filosofian ulkoiseen puoleen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää uskonnollista kokemusta. Uskonnollisen järjestelmän syvyyksiä tutkimalla he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita uskonnollisia ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan. Jos seuraamme suuria opettajia, joilla on täydellistä tietoa universaaleista totuuksista, etenemme varmasti henkisellä polulla.

J. Favors

Anonyymi00022 kirjoitti:

Kaikissa uskonnollisissa perinteissä on eksoteerinen ja esoteerinen puoli. Eksoteerinen elementti liittyy filosofian ulkoiseen puoleen. Ihmiset, joille eksoteerinen puoli on tärkeämpi, ovat yleensä lahkolaisia ja ajavat uskontonsa yksinoikeutta. Ne, joita uskonnon esoteerinen puoli vetää puoleensa, etsivät syvempää uskonnollista kokemusta. Uskonnollisen järjestelmän syvyyksiä tutkimalla he pääsevät kosketuksiin universaalien totuuksien kanssa. He eivät koe muita uskonnollisia ryhmiä uhkana eivätkä siksi asetu niitä vastaan. Jos seuraamme suuria opettajia, joilla on täydellistä tietoa universaaleista totuuksista, etenemme varmasti henkisellä polulla.

J. Favors

Lue lisää

Mieli ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan liike, joka pitäisi ymmärtää. Tämä on yksi hiljaisista lähtökohdista.

Siinä missä monissa muissa filosofioissa mieli nähdään kurinalaisuuden kohteena – jotain, mikä täytyy pysäyttää, tyhjentää tai alistaa – bhakti ei aloita taistelusta. Se aloittaa havainnosta: mieli liikkuu, eikä se lakkaa liikkumasta.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Mieli ei ole ongelma, joka pitäisi ratkaista, vaan liike, joka pitäisi ymmärtää. Tämä on yksi hiljaisista lähtökohdista.

Siinä missä monissa muissa filosofioissa mieli nähdään kurinalaisuuden kohteena – jotain, mikä täytyy pysäyttää, tyhjentää tai alistaa – bhakti ei aloita taistelusta. Se aloittaa havainnosta: mieli liikkuu, eikä se lakkaa liikkumasta.

Lue lisää

Se aloittaa havainnosta: mieli liikkuu, eikä se lakkaa liikkumasta.

Tämä ei ole epäonnistuminen. Se on sen luonto.

Siksi ajatus täydellisestä mielen hallinnasta näyttäytyy jopa harhaanjohtavana. Ei siksi, etteikö keskittymistä tai kuria arvostettaisi, vaan siksi, että pelkkä hallinta ei kosketa mielen syytä liikkua. Mieli ei ole levoton ilman tarkoitusta. Se etsii jatkuvasti “makua” – kokemuksen ydintä, jotakin mikä tuntuu merkitykselliseltä, elävältä. Tämä etsintä ei katoa käskemällä sitä pysähtymään.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Se aloittaa havainnosta: mieli liikkuu, eikä se lakkaa liikkumasta.

Tämä ei ole epäonnistuminen. Se on sen luonto.

Siksi ajatus täydellisestä mielen hallinnasta näyttäytyy jopa harhaanjohtavana. Ei siksi, etteikö keskittymistä tai kuria arvostettaisi, vaan siksi, että pelkkä hallinta ei kosketa mielen syytä liikkua. Mieli ei ole levoton ilman tarkoitusta. Se etsii jatkuvasti “makua” – kokemuksen ydintä, jotakin mikä tuntuu merkitykselliseltä, elävältä. Tämä etsintä ei katoa käskemällä sitä pysähtymään.

Lue lisää

Bhakti-teksteissä tätä ei kielletä, vaan myönnetään suoraan: mieli on vaikea ohjata, lähes kesyttämätön.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Bhakti-teksteissä tätä ei kielletä, vaan myönnetään suoraan: mieli on vaikea ohjata, lähes kesyttämätön.

Bhakti-teksteissä tätä ei kielletä, vaan myönnetään suoraan: mieli on vaikea ohjata, lähes kesyttämätön. Ajatus resonoi myös laajemmin teksteissämme, jossa mieli kuvataan levottomaksi, voimakkaaksi ja itsepäiseksi – jopa tuulen kaltaiseksi. Tämä ei ole valitus, vaan rehellinen diagnoosi.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Bhakti-teksteissä tätä ei kielletä, vaan myönnetään suoraan: mieli on vaikea ohjata, lähes kesyttämätön. Ajatus resonoi myös laajemmin teksteissämme, jossa mieli kuvataan levottomaksi, voimakkaaksi ja itsepäiseksi – jopa tuulen kaltaiseksi. Tämä ei ole valitus, vaan rehellinen diagnoosi.

Lue lisää

Ja juuri tästä kohdasta bhakti tekee ratkaisevan käännöksen.

Sen sijaan että mieli pakotettaisiin hiljaisuuteen, sille annetaan kohde. Ei mikä tahansa kohde, vaan sellainen, joka vastaa sen omaa luonnetta: loputon, merkityksellinen, alati uusiutuva.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Ja juuri tästä kohdasta bhakti tekee ratkaisevan käännöksen.

Sen sijaan että mieli pakotettaisiin hiljaisuuteen, sille annetaan kohde. Ei mikä tahansa kohde, vaan sellainen, joka vastaa sen omaa luonnetta: loputon, merkityksellinen, alati uusiutuva.

Lue lisää

Kun mieli harhailee maailmassa, se hyppii kohteesta toiseen, koska mikään ei kanna. Jokainen kokemus ehtyy. Jokainen “kukka” menettää metensä.

Tästä syntyy eräänlainen uusi dynamiikka: mieli saa edelleen liikkua, mutta sen liike ei ole enää pakenemista vaan kiertämistä. Se ei hajoa, vaan syvenee.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Kun mieli harhailee maailmassa, se hyppii kohteesta toiseen, koska mikään ei kanna. Jokainen kokemus ehtyy. Jokainen “kukka” menettää metensä.

Tästä syntyy eräänlainen uusi dynamiikka: mieli saa edelleen liikkua, mutta sen liike ei ole enää pakenemista vaan kiertämistä. Se ei hajoa, vaan syvenee.

Lue lisää

Voiko mieltä siis hallita täydellisesti? Bhakti vastaa epäsuorasti: ehkä kysymys on väärä. Mieli ei ole vihollinen, joka täytyy voittaa, vaan kimalainen, joka täytyy houkutella. Se ei tottele pakkoa, mutta se seuraa makua.

Ja juuri siksi levottomuus ei ole bhaktissa este. Se on lähtöpiste.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Voiko mieltä siis hallita täydellisesti? Bhakti vastaa epäsuorasti: ehkä kysymys on väärä. Mieli ei ole vihollinen, joka täytyy voittaa, vaan kimalainen, joka täytyy houkutella. Se ei tottele pakkoa, mutta se seuraa makua.

Ja juuri siksi levottomuus ei ole bhaktissa este. Se on lähtöpiste.

Lue lisää

Tärkeää!!!

Filosofiamme ei opeta mielen tyhjentämistä.

Päinvastoin: mieltä ei pidetä tyhjennettävänä astiana, vaan täytettävänä ja suuntautuvana voimana.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Tärkeää!!!

Filosofiamme ei opeta mielen tyhjentämistä.

Päinvastoin: mieltä ei pidetä tyhjennettävänä astiana, vaan täytettävänä ja suuntautuvana voimana.

Lue lisää

Silti on tärkeä nyanssi - filosofiamme ei myöskään hylkää kurinalaisuutta kokonaan.

Se ei sano: “anna mielen vain harhailla miten sattuu.”
Mutta se ei myöskään sano: “pakota mieli tyhjäksi.”

Sen sijaan se sanoo jotakin hienovaraisempaa:

mieli ei rauhoitu poistamalla sisältöä,
vaan korvaamalla sisältö.
Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi jatkuvana muistamisena (smarana), Näissä ei tyhjennetä mieltä – siihen tuodaan jotakin.



Jos vertaa muihin suuntauksiin:

Joissakin poluissa mieli pyritään hiljentämään - kohti tyhjyyttä tai puhdasta tietoisuutta
bhaktissa mieli pyritään sitomaan - kohti suhdetta ja sisältöä

Tämä ero on ratkaiseva.

Filosofiassamme “tyhjä mieli” ei ole tavoite, koska mieli ei luonnostaan pysy tyhjänä. Se täyttyy aina jollakin. Jos sitä ei tietoisesti suunnata, se täyttyy aistikohteilla, muistoilla, haluilla.

Siksi ajatus pelkästä pysäyttämisestä nähdään epävakaana ratkaisuna.

Myös teksteissä tämä tunnustetaan: mieli on vaikeasti hallittava, mutta sitä voi ohjata harjoituksella ja kiintymyksen siirrolla (abhyāsa + vairāgya). Tämä “kiintymyksen siirto” menee vielä pidemmälle: kiintymys ei vain irroteta maailmasta

Anonyymi00031 kirjoitti:

Silti on tärkeä nyanssi - filosofiamme ei myöskään hylkää kurinalaisuutta kokonaan.

Se ei sano: “anna mielen vain harhailla miten sattuu.”
Mutta se ei myöskään sano: “pakota mieli tyhjäksi.”

Sen sijaan se sanoo jotakin hienovaraisempaa:

mieli ei rauhoitu poistamalla sisältöä,
vaan korvaamalla sisältö.
Tämä näkyy käytännössä esimerkiksi jatkuvana muistamisena (smarana), Näissä ei tyhjennetä mieltä – siihen tuodaan jotakin.



Jos vertaa muihin suuntauksiin:

Joissakin poluissa mieli pyritään hiljentämään - kohti tyhjyyttä tai puhdasta tietoisuutta
bhaktissa mieli pyritään sitomaan - kohti suhdetta ja sisältöä

Tämä ero on ratkaiseva.

Filosofiassamme “tyhjä mieli” ei ole tavoite, koska mieli ei luonnostaan pysy tyhjänä. Se täyttyy aina jollakin. Jos sitä ei tietoisesti suunnata, se täyttyy aistikohteilla, muistoilla, haluilla.

Siksi ajatus pelkästä pysäyttämisestä nähdään epävakaana ratkaisuna.

Myös teksteissä tämä tunnustetaan: mieli on vaikeasti hallittava, mutta sitä voi ohjata harjoituksella ja kiintymyksen siirrolla (abhyāsa vairāgya). Tämä “kiintymyksen siirto” menee vielä pidemmälle: kiintymys ei vain irroteta maailmasta

Lue lisää

Mieli, se mitä arjessa kutsutaan ajattelemiseksi, ei bhakti-ajattelussa ole yksi yhtenäinen asia, vaan filosofiamme erottaa siinä kerroksia, jotka liikkuvat eri tavoin, vaikka tuntuvat yhdeltä ja samalta kokemukselta.

Se, mikä näkyy ensimmäisenä, on manas – mieli kimalaisena (kyseessä on siis metafora). Se on levoton, reagoiva, aina liikkeessä. Se tarttuu ääniin, muotoihin, muistoihin, mahdollisuuksiin. Se ei päätä lopullisesti, vaan epäröi, vertailee, siirtyy eteenpäin. Se on se osa sinussa, joka selaa, vaihtaa, kyllästyy ja kiinnostuu uudelleen. Sen luonto ei ole pysyä, vaan liikkua.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Mieli, se mitä arjessa kutsutaan ajattelemiseksi, ei bhakti-ajattelussa ole yksi yhtenäinen asia, vaan filosofiamme erottaa siinä kerroksia, jotka liikkuvat eri tavoin, vaikka tuntuvat yhdeltä ja samalta kokemukselta.

Se, mikä näkyy ensimmäisenä, on manas – mieli kimalaisena (kyseessä on siis metafora). Se on levoton, reagoiva, aina liikkeessä. Se tarttuu ääniin, muotoihin, muistoihin, mahdollisuuksiin. Se ei päätä lopullisesti, vaan epäröi, vertailee, siirtyy eteenpäin. Se on se osa sinussa, joka selaa, vaihtaa, kyllästyy ja kiinnostuu uudelleen. Sen luonto ei ole pysyä, vaan liikkua.

Lue lisää

Mutta tämä liike ei synny tyhjästä.

Syvemmällä on chitta, hiljaisempi mutta määräävämpi kerros. Se ei näy samalla tavalla, koska se ei ole jatkuvaa ajattelua, vaan muistamisen ja jälkien kenttä. Kaikki koettu, haluttu, pelätty ja nautittu jättää siihen hienovaraisen painauman. Näistä painaumista nousee suunta: mikä vetää puoleensa, mikä tuntuu merkitykselliseltä, mikä alkaa toistua mielessä ilman, että sitä kutsutaan.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Mutta tämä liike ei synny tyhjästä.

Syvemmällä on chitta, hiljaisempi mutta määräävämpi kerros. Se ei näy samalla tavalla, koska se ei ole jatkuvaa ajattelua, vaan muistamisen ja jälkien kenttä. Kaikki koettu, haluttu, pelätty ja nautittu jättää siihen hienovaraisen painauman. Näistä painaumista nousee suunta: mikä vetää puoleensa, mikä tuntuu merkitykselliseltä, mikä alkaa toistua mielessä ilman, että sitä kutsutaan.

Lue lisää

Siksi mieli ei oikeastaan harhaile sattumanvaraisesti. Kun manas liikkuu kuin kimalainen kukasta toiseen, chitta on se maisema, jossa kukat kasvavat. Se määrää, mitä kohti mieli ylipäätään lentää.

Tämän lisäksi on vielä buddhi, erottelukyky, joka pystyy näkemään ja arvioimaan – ja ahamkara, tunne siitä, että “minä olen se, joka kokee tämän”. Nämä kaikki punoutuvat yhteen niin tiiviisti, että niitä on vaikea erottaa suorassa kokemuksessa.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Siksi mieli ei oikeastaan harhaile sattumanvaraisesti. Kun manas liikkuu kuin kimalainen kukasta toiseen, chitta on se maisema, jossa kukat kasvavat. Se määrää, mitä kohti mieli ylipäätään lentää.

Tämän lisäksi on vielä buddhi, erottelukyky, joka pystyy näkemään ja arvioimaan – ja ahamkara, tunne siitä, että “minä olen se, joka kokee tämän”. Nämä kaikki punoutuvat yhteen niin tiiviisti, että niitä on vaikea erottaa suorassa kokemuksessa.

Lue lisää

Bhakti ei yritä pysäyttää tätä kokonaisuutta väkisin. Se ei oleta, että kimalainen lakkaisi lentämästä. Sen sijaan se muuttaa vähitellen maisemaa, jossa kimalainen liikkuu.

Näin mielen levottomuus ei katoa, mutta se syvenee. Se ei ole enää pelkkää poukkoilua, vaan liike, jolla on hiljainen keskus.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Bhakti ei yritä pysäyttää tätä kokonaisuutta väkisin. Se ei oleta, että kimalainen lakkaisi lentämästä. Sen sijaan se muuttaa vähitellen maisemaa, jossa kimalainen liikkuu.

Näin mielen levottomuus ei katoa, mutta se syvenee. Se ei ole enää pelkkää poukkoilua, vaan liike, jolla on hiljainen keskus.

Lue lisää

Kun puhutaan “mielestä” tässä yhteydessä, tarkoitetaan useimmiten juuri manasta. Mutta se kannattaa ymmärtää tarkasti, koska käsitämme manaksen hyvin erityisellä tavalla.

Manas ei ole koko tietoisuus, vaan sen liikkuvin pinta.

Se on se osa, joka ottaa vastaan aistien viestejä ja reagoi niihin välittömästi. Se ei pysähdy analysoimaan syvällisesti, vaan kysyy koko ajan: tämä vai tuo? nyt vai myöhemmin? miellyttävä vai epämiellyttävä? Se on jatkuvaa pientä valintaa, epäröintiä ja liikkumista.

Siksi sitä verrataan kimalaiseksi.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Kun puhutaan “mielestä” tässä yhteydessä, tarkoitetaan useimmiten juuri manasta. Mutta se kannattaa ymmärtää tarkasti, koska käsitämme manaksen hyvin erityisellä tavalla.

Manas ei ole koko tietoisuus, vaan sen liikkuvin pinta.

Se on se osa, joka ottaa vastaan aistien viestejä ja reagoi niihin välittömästi. Se ei pysähdy analysoimaan syvällisesti, vaan kysyy koko ajan: tämä vai tuo? nyt vai myöhemmin? miellyttävä vai epämiellyttävä? Se on jatkuvaa pientä valintaa, epäröintiä ja liikkumista.

Siksi sitä verrataan kimalaiseksi.

Lue lisää

Manas ei ole vakaa, eikä sen kuulukaan olla. Sen tehtävä on liikkua. Se käy kohteesta toiseen, koska se on rakennettu reagoimaan ärsykkeisiin. Kun näet jotakin kiinnostavaa, kuulet äänen, muistat tunteen — manas tarttuu siihen heti. Se ei kysy, onko se lopullisesti merkityksellistä. Se vain liikkuu.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Manas ei ole vakaa, eikä sen kuulukaan olla. Sen tehtävä on liikkua. Se käy kohteesta toiseen, koska se on rakennettu reagoimaan ärsykkeisiin. Kun näet jotakin kiinnostavaa, kuulet äänen, muistat tunteen — manas tarttuu siihen heti. Se ei kysy, onko se lopullisesti merkityksellistä. Se vain liikkuu.

Lue lisää

Tässä mielessä mielen levottomuus ei ole virhe, vaan manaksen normaali tila.

Mutta juuri siksi manas on myös epäluotettava johtaja. Se seuraa sitä, mikä tuntuu juuri nyt voimakkaalta. Ilman suuntaa se ajautuu: nautintoon, pelkoon, tottumuksiin. Se ei itse päätä päämäärää — se vain reagoi siihen, mikä vetää.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Tässä mielessä mielen levottomuus ei ole virhe, vaan manaksen normaali tila.

Mutta juuri siksi manas on myös epäluotettava johtaja. Se seuraa sitä, mikä tuntuu juuri nyt voimakkaalta. Ilman suuntaa se ajautuu: nautintoon, pelkoon, tottumuksiin. Se ei itse päätä päämäärää — se vain reagoi siihen, mikä vetää.

Lue lisää

Ja tässä kohtaa bhakti tekee olennaisen havainnon.

Manasta ei voi pakottaa olemaan liikkumatta. Jos yrität, se kapinoi tai siirtyy vain toiseen kohteeseen hienovaraisemmin. Mutta manasta voi houkutella. Se seuraa sitä, mikä tuntuu merkitykselliseltä, kiinnostavalta, “maistuu”.

Siksi käytännöt, eivät ole pelkkää kuria. Ne antavat manakselle kohteen. Jotakin, mihin se voi tarttua yhä uudelleen ilman, että se heti kyllästyy.

Kun tämä toistuu, tapahtuu hienovarainen muutos. Manas ei lakkaa liikkumasta, mutta sen liike alkaa kiertyä saman Keskuksen ympärille.
Silloin kimalainen ei ole enää eksynyt. Se on löytänyt suunnan.


Ja ehkä tärkein oivallus on tämä:
manasta ei tarvitse murskata tai tyhjentää — se täytyy ymmärtää, ja sitten antaa sille parempi kukka.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ja tässä kohtaa bhakti tekee olennaisen havainnon.

Manasta ei voi pakottaa olemaan liikkumatta. Jos yrität, se kapinoi tai siirtyy vain toiseen kohteeseen hienovaraisemmin. Mutta manasta voi houkutella. Se seuraa sitä, mikä tuntuu merkitykselliseltä, kiinnostavalta, “maistuu”.

Siksi käytännöt, eivät ole pelkkää kuria. Ne antavat manakselle kohteen. Jotakin, mihin se voi tarttua yhä uudelleen ilman, että se heti kyllästyy.

Kun tämä toistuu, tapahtuu hienovarainen muutos. Manas ei lakkaa liikkumasta, mutta sen liike alkaa kiertyä saman Keskuksen ympärille.
Silloin kimalainen ei ole enää eksynyt. Se on löytänyt suunnan.


Ja ehkä tärkein oivallus on tämä:
manasta ei tarvitse murskata tai tyhjentää — se täytyy ymmärtää, ja sitten antaa sille parempi kukka.

Lue lisää

Mieltä ei voi eikä pidä tyhjentää.

Siksi ajatus mielen täydellisestä tyhjentämisestä ei kuulu tähän filosofiaan. Se ei ole päämäärä, eikä edes turvallinen suunta. Mieli, joka jätetään ilman sisältöä, ei pysy tyhjänä — se täyttyy jollakin, usein tiedostamattomasti. Ja juuri siksi pelkkä “poistaminen” voi johtaa harhaan: suunta katoaa, mutta liike jää.

Bhakti ei siis opeta mielen sammuttamista, vaan sen suuntaamista.

Manas tarvitsee kohteen. Se toimii vain suhteessa johonkin: ääneen, ajatukseen, nimeen, muotoon. Kun tämä ymmärretään, kysymys ei ole siitä, miten mieli saadaan tyhjäksi, vaan siitä, millä se täytetään.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Mieltä ei voi eikä pidä tyhjentää.

Siksi ajatus mielen täydellisestä tyhjentämisestä ei kuulu tähän filosofiaan. Se ei ole päämäärä, eikä edes turvallinen suunta. Mieli, joka jätetään ilman sisältöä, ei pysy tyhjänä — se täyttyy jollakin, usein tiedostamattomasti. Ja juuri siksi pelkkä “poistaminen” voi johtaa harhaan: suunta katoaa, mutta liike jää.

Bhakti ei siis opeta mielen sammuttamista, vaan sen suuntaamista.

Manas tarvitsee kohteen. Se toimii vain suhteessa johonkin: ääneen, ajatukseen, nimeen, muotoon. Kun tämä ymmärretään, kysymys ei ole siitä, miten mieli saadaan tyhjäksi, vaan siitä, millä se täytetään.

Lue lisää

Mikä on intellekti?

Prabhu vastaa:
...Mitä on älykkyys?

...älä sekoita modernin tieteen ja vedalaisen paradigman näkemyksiä. Niillä on täysin erilaiset lähtökohdat ja viitekohdat. Vedoissa intellektiä eli älyä kutsutaan termillä "buddhi", jossa "bud" tarkoittaa heräämistä, heräämistä ja "dhi" tietoisuutta. Yhdessä "buddhdhi" tarkoittaa "herännyttä tietoisuutta". Niitä, jotka eivät ole vielä herättäneet sitä (eläimet ja kasvit), kutsutaan "mudhiksi" - "vailla älyä". Jopa ihmisessä järki voi olla puhdas "subuddhi" tai saastunut "kubuddhi". Äly tarkoittaa kykyä ajatella abstrahoidusti aistien impulsseista ja aistikokemuksesta. Mieli toimii vain empiirisen kokemuksen varassa eikä voi toimia tukeutumatta aisteihin, kun taas järki voi. Mieli järkeilee "haluan-ei halua" -tasolla, tottelee tunteiden sanelua ja pyrkii välittömään hyötyyn. Äly järkeilee velvollisuuksien (minun on pakko, vaikka en halua), vastuun ja sielun pitkän aikavälin hyvän kategorioissa. Siksi äly voi tehdä päätöksen, joka ei miellytä mieltä ja tunteita, mutta on hyvä sielulle.

Tässä yhteydessä meidän on vahvistettava henkistä älyä kuuntelemalla, lukemalla ja opiskelemalla. Tältä tasolta käsin mieltä ja aisteja hallitaan Krishnan tuella, joka on aistien Herra. Järjen perustoiminnot ovat kohteiden luonteen määrittäminen, erojen havaitseminen, kyky analysoida, muistaminen ja uni. Ilman taukoa uneen järki muuttuu velttoksi ja kykenemättömäksi syvälliseen ajatteluun. Äly toimii Samvit-shaktin, Herran tiedon energian, valvonnassa. Äly mahdollistaa sen, että voimme käyttää valinnanvapauttamme asianmukaisesti. Jos ihminen on valinnut elämässään henkisen päämäärän, häntä voidaan kutsua älykkääksi ihmiseksi. Jos hän ei eroa eläimistä elämän tarkoituksen, vaan ainoastaan elämäntavan suhteen (koira asuu laatikossa ja ihminen asunnossa), Vedat kutsuvat häntä "dvipada pashaksi" - kaksijalkaiseksi eläimeksi.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Mikä on intellekti?

Prabhu vastaa:
...Mitä on älykkyys?

...älä sekoita modernin tieteen ja vedalaisen paradigman näkemyksiä. Niillä on täysin erilaiset lähtökohdat ja viitekohdat. Vedoissa intellektiä eli älyä kutsutaan termillä "buddhi", jossa "bud" tarkoittaa heräämistä, heräämistä ja "dhi" tietoisuutta. Yhdessä "buddhdhi" tarkoittaa "herännyttä tietoisuutta". Niitä, jotka eivät ole vielä herättäneet sitä (eläimet ja kasvit), kutsutaan "mudhiksi" - "vailla älyä". Jopa ihmisessä järki voi olla puhdas "subuddhi" tai saastunut "kubuddhi". Äly tarkoittaa kykyä ajatella abstrahoidusti aistien impulsseista ja aistikokemuksesta. Mieli toimii vain empiirisen kokemuksen varassa eikä voi toimia tukeutumatta aisteihin, kun taas järki voi. Mieli järkeilee "haluan-ei halua" -tasolla, tottelee tunteiden sanelua ja pyrkii välittömään hyötyyn. Äly järkeilee velvollisuuksien (minun on pakko, vaikka en halua), vastuun ja sielun pitkän aikavälin hyvän kategorioissa. Siksi äly voi tehdä päätöksen, joka ei miellytä mieltä ja tunteita, mutta on hyvä sielulle.

Tässä yhteydessä meidän on vahvistettava henkistä älyä kuuntelemalla, lukemalla ja opiskelemalla. Tältä tasolta käsin mieltä ja aisteja hallitaan Krishnan tuella, joka on aistien Herra. Järjen perustoiminnot ovat kohteiden luonteen määrittäminen, erojen havaitseminen, kyky analysoida, muistaminen ja uni. Ilman taukoa uneen järki muuttuu velttoksi ja kykenemättömäksi syvälliseen ajatteluun. Äly toimii Samvit-shaktin, Herran tiedon energian, valvonnassa. Äly mahdollistaa sen, että voimme käyttää valinnanvapauttamme asianmukaisesti. Jos ihminen on valinnut elämässään henkisen päämäärän, häntä voidaan kutsua älykkääksi ihmiseksi. Jos hän ei eroa eläimistä elämän tarkoituksen, vaan ainoastaan elämäntavan suhteen (koira asuu laatikossa ja ihminen asunnossa), Vedat kutsuvat häntä "dvipada pashaksi" - kaksijalkaiseksi eläimeksi.

Lue lisää

Kysymys intellektistä ei ole pelkästään filosofinen, vaan syvästi henkinen ja eksistentiaalinen. Se ei koske vain ajattelukykyä, vaan tietoisuuden heräämistä ja sielun suuntautumista kohti Jumalaa. Intellekti — buddhi — ymmärretään ennen kaikkea heränneenä tietoisuutena, kykynä nähdä todellisuus sellaisena kuin se on.


Sana buddhi juontuu juuresta bud, “herätä”. Näin ollen todellinen äly ei ole pelkkää tiedon keräämistä tai loogista päättelyä, vaan sisäistä heräämistä. Se on tietoisuuden kirkastumista, äly ei ole neutraali väline, vaan joko puhdas (subuddhi) tai vääristynyt (kubuddhi).

Anonyymi00042 kirjoitti:

Kysymys intellektistä ei ole pelkästään filosofinen, vaan syvästi henkinen ja eksistentiaalinen. Se ei koske vain ajattelukykyä, vaan tietoisuuden heräämistä ja sielun suuntautumista kohti Jumalaa. Intellekti — buddhi — ymmärretään ennen kaikkea heränneenä tietoisuutena, kykynä nähdä todellisuus sellaisena kuin se on.


Sana buddhi juontuu juuresta bud, “herätä”. Näin ollen todellinen äly ei ole pelkkää tiedon keräämistä tai loogista päättelyä, vaan sisäistä heräämistä. Se on tietoisuuden kirkastumista, äly ei ole neutraali väline, vaan joko puhdas (subuddhi) tai vääristynyt (kubuddhi).

Lue lisää

Keskeinen ero mielen (manas) ja älyn (buddhi) välillä on ratkaiseva. Mieli toimii aistien vaikutuksen alaisena: se etsii miellyttävää ja karttaa epämiellyttävää, se on sidottu välittömään kokemukseen. Äly sen sijaan kykenee nousemaan tämän tason yläpuolelle. Se voi tehdä päätöksiä, jotka eivät miellytä mieltä, mutta palvelevat sielun todellista hyvinvointia.


Äly toimii samvit-śaktin, Jumalan tiedon energian, ohjauksessa. Se on kuin sisäinen valo, joka mahdollistaa erottelukyvyn — kyvyn nähdä ero henkisen ja aineellisen, ikuisen ja katoavan välillä. Kun tämä valo syttyy, ihminen ei enää elä pelkästään aistinautintojen varassa, vaan alkaa etsiä korkeampaa tarkoitusta.


Buddhi (äly) ei ole vain yksi psykologinen toiminto muiden joukossa, vaan ratkaiseva käännekohta sielun matkalla harhasta totuuteen. Se on se sisäinen “portinvartija”, joka joko sitoo elävän olennon aineelliseen kiertokulkuun tai avaa tien.

Vedinen ontologia kuvaa ihmisen sisäisen rakenteen hienovaraisena järjestelmänä: aistit keräävät tietoa, mieli (manas) reagoi siihen mieltymyksin ja vastenmielisyyksin, mutta vasta äly (buddhi) tekee varsinaisen päätöksen. Ja tämän päätöksen takana on vielä syvempi taso — sielu (ātman), joka on todellinen kokija. Tässä hierarkiassa buddhi on kriittinen, koska se määrittää, seuraako ihminen mielen oikkuja vai sielun todellista etua.


Ilman puhdistunutta älyä ihminen ei kykene ymmärtämään edes omaa asemaansa. Tällöin buddhi toimii ahaṅkāran (valheellisen egon) palveluksessa.

Mutta kun buddhi alkaa puhdistua, tapahtuu jotain olennaista: se alkaa erottaa (viveka) todellisen ja epätodellisen välillä. Tämä erottelukyky ei ole pelkkää filosofista analyysiä, vaan eksistentiaalinen oivallus.

Mutta kun buddhi puhdistuu täysin, se muuttuu kirkkaaksi peiliksi, joka heijastaa totuutta vääristymättä. Tällainen äly ei enää epäröi, ei enää harhaile. Se ohjaa mielen, rauhoittaa aistit ja ankkuroi tietoisuuden, tässä tilassa ihminen ei ainoastaan “ymmärrä” totuutta — hän elää sitä.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Keskeinen ero mielen (manas) ja älyn (buddhi) välillä on ratkaiseva. Mieli toimii aistien vaikutuksen alaisena: se etsii miellyttävää ja karttaa epämiellyttävää, se on sidottu välittömään kokemukseen. Äly sen sijaan kykenee nousemaan tämän tason yläpuolelle. Se voi tehdä päätöksiä, jotka eivät miellytä mieltä, mutta palvelevat sielun todellista hyvinvointia.


Äly toimii samvit-śaktin, Jumalan tiedon energian, ohjauksessa. Se on kuin sisäinen valo, joka mahdollistaa erottelukyvyn — kyvyn nähdä ero henkisen ja aineellisen, ikuisen ja katoavan välillä. Kun tämä valo syttyy, ihminen ei enää elä pelkästään aistinautintojen varassa, vaan alkaa etsiä korkeampaa tarkoitusta.


Buddhi (äly) ei ole vain yksi psykologinen toiminto muiden joukossa, vaan ratkaiseva käännekohta sielun matkalla harhasta totuuteen. Se on se sisäinen “portinvartija”, joka joko sitoo elävän olennon aineelliseen kiertokulkuun tai avaa tien.

Vedinen ontologia kuvaa ihmisen sisäisen rakenteen hienovaraisena järjestelmänä: aistit keräävät tietoa, mieli (manas) reagoi siihen mieltymyksin ja vastenmielisyyksin, mutta vasta äly (buddhi) tekee varsinaisen päätöksen. Ja tämän päätöksen takana on vielä syvempi taso — sielu (ātman), joka on todellinen kokija. Tässä hierarkiassa buddhi on kriittinen, koska se määrittää, seuraako ihminen mielen oikkuja vai sielun todellista etua.


Ilman puhdistunutta älyä ihminen ei kykene ymmärtämään edes omaa asemaansa. Tällöin buddhi toimii ahaṅkāran (valheellisen egon) palveluksessa.

Mutta kun buddhi alkaa puhdistua, tapahtuu jotain olennaista: se alkaa erottaa (viveka) todellisen ja epätodellisen välillä. Tämä erottelukyky ei ole pelkkää filosofista analyysiä, vaan eksistentiaalinen oivallus.

Mutta kun buddhi puhdistuu täysin, se muuttuu kirkkaaksi peiliksi, joka heijastaa totuutta vääristymättä. Tällainen äly ei enää epäröi, ei enää harhaile. Se ohjaa mielen, rauhoittaa aistit ja ankkuroi tietoisuuden, tässä tilassa ihminen ei ainoastaan “ymmärrä” totuutta — hän elää sitä.

Lue lisää

Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

Mieli kimalaisena

Kimalainen (mehiläinen) symboloi levotonta ja etsivää mieltä:
Se liikkuu kukasta kukkaan, mieli harhailee aistien kohteesta toiseen.
Se etsii mettä, mieli etsii nautintoa, merkitystä tai totuutta.
Se voi myös kiinnittyä tuoksuun → mieli kiinnittyy helposti materiaan.

Bhakti-perinteessä tämä tarkoittaa, että ilman suuntaa mieli harhailee materiaalisen maailman kohteissa eikä löydä pysyvää tyydytystä.


Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

Mieli lootuksena

Lootus on täysin eri tasoinen symboli:

Lootus kasvaa mudasta, mutta pysyy puhtaana - keho maailmassa, mutta tietoisuus ei likaannu.
Se avautuu auringonvalossa - mieli avautuu, kirkastuu.


Kun mieli on “herännyt”, se ei enää harhaile kuin kimalainen, vaan:

se on vakaa
se on puhdistunut
se on suuntautunut kohti Jumalaa



Tavallinen mieli - hajautunut huomio
Harjoitettu mieli - fokusoitunut, kirkas, vastaanottava

Modernilla kielellä:

kimalainen on dopamiinia etsivä mieli
lootus on integroitu, läsnä oleva tietoisuus


Mieli lootuksena:

Heräämisen merkitys

Herännyt mieli lootuksena tarkoittaa filosofiassamme: identiteetin siirtymistä kehosta tietoisuuteenm rakkautta, pysyvää sisäistä rauhaa (ei vain hetkellistä) jne.
Mieli kimalaisena (bhṛṅga)- mieli (manas) on luonnostaan levoton ja etsivä.

Mieli lootuksena (padma) Kun mieli puhdistuu bhaktin kautta, se kuvataan lootuksena:
citta-padma -“sydämen lootus” jne.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

Mieli kimalaisena

Kimalainen (mehiläinen) symboloi levotonta ja etsivää mieltä:
Se liikkuu kukasta kukkaan, mieli harhailee aistien kohteesta toiseen.
Se etsii mettä, mieli etsii nautintoa, merkitystä tai totuutta.
Se voi myös kiinnittyä tuoksuun → mieli kiinnittyy helposti materiaan.

Bhakti-perinteessä tämä tarkoittaa, että ilman suuntaa mieli harhailee materiaalisen maailman kohteissa eikä löydä pysyvää tyydytystä.


Filosofiassamme mielen kuvaaminen kimalaisena ja lootuksena ei ole pelkkää runollisuutta, vaan tiivis tapa ilmaista mielen eri tiloja.
Eli metaforisesti mieli myös lootuksena.

Mieli lootuksena

Lootus on täysin eri tasoinen symboli:

Lootus kasvaa mudasta, mutta pysyy puhtaana - keho maailmassa, mutta tietoisuus ei likaannu.
Se avautuu auringonvalossa - mieli avautuu, kirkastuu.


Kun mieli on “herännyt”, se ei enää harhaile kuin kimalainen, vaan:

se on vakaa
se on puhdistunut
se on suuntautunut kohti Jumalaa



Tavallinen mieli - hajautunut huomio
Harjoitettu mieli - fokusoitunut, kirkas, vastaanottava

Modernilla kielellä:

kimalainen on dopamiinia etsivä mieli
lootus on integroitu, läsnä oleva tietoisuus


Mieli lootuksena:

Heräämisen merkitys

Herännyt mieli lootuksena tarkoittaa filosofiassamme: identiteetin siirtymistä kehosta tietoisuuteenm rakkautta, pysyvää sisäistä rauhaa (ei vain hetkellistä) jne.
Mieli kimalaisena (bhṛṅga)- mieli (manas) on luonnostaan levoton ja etsivä.

Mieli lootuksena (padma) Kun mieli puhdistuu bhaktin kautta, se kuvataan lootuksena:
citta-padma -“sydämen lootus” jne.

Lue lisää

Herännyt tila (jāgrat / prabuddha-citta)
Kun sanotaan, että mieli on “herännyt”: anartha (sisäiset epäpuhtaudet) ovat poistuneet.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Herännyt tila (jāgrat / prabuddha-citta)
Kun sanotaan, että mieli on “herännyt”: anartha (sisäiset epäpuhtaudet) ovat poistuneet.

Lootus (padma)
Herännyt mieli: tarkoittaa, että mieli on vapautunut epäpuhtauksista.

Kaikki metaforat ja termit (citta, manas, rasa, sevā) ovat meidän filosofiamme metaforisia käsitteitä.


Muita metaforisia käsitteitä filosofiassamme:

Mieli kuvataan usein myös tyhjänä astiana (kumbha tai ghara). Vastaavasti tyhjä astia vastaanottaa nektarin, kun taas levoton mieli ei pysty siihen.

Materiaalinen elämä puolestaan voidaan kuvata virtaavana jokena, joka vie harhaan.

Puhdas mieli on kuin kristallilasi tai peili, kun taas likainen mieli on samea lasi, joka vääristää sen heijastuksen.


Filosofiassamme nämä metaforat eivät ole pelkästään kauniita kuvia, vaan ne toimivat opetusvälineinä, joiden avulla monimutkainen psykologinen ja henkinen prosessi tehdään konkreettiseksi.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Lootus (padma)
Herännyt mieli: tarkoittaa, että mieli on vapautunut epäpuhtauksista.

Kaikki metaforat ja termit (citta, manas, rasa, sevā) ovat meidän filosofiamme metaforisia käsitteitä.


Muita metaforisia käsitteitä filosofiassamme:

Mieli kuvataan usein myös tyhjänä astiana (kumbha tai ghara). Vastaavasti tyhjä astia vastaanottaa nektarin, kun taas levoton mieli ei pysty siihen.

Materiaalinen elämä puolestaan voidaan kuvata virtaavana jokena, joka vie harhaan.

Puhdas mieli on kuin kristallilasi tai peili, kun taas likainen mieli on samea lasi, joka vääristää sen heijastuksen.


Filosofiassamme nämä metaforat eivät ole pelkästään kauniita kuvia, vaan ne toimivat opetusvälineinä, joiden avulla monimutkainen psykologinen ja henkinen prosessi tehdään konkreettiseksi.

Lue lisää

Materiaalinen elämä kuvataan virtaavana jokena (nadī), joka vie harhaan, kun taas bhaktin mieli on kuin lautta (nautika).

Epäpuhtaus (anartha) voidaan nähdä savuna (dhūma), ja puhtaus tai Jumalan läsnäolo tulena (agni); bhakti-harjoitus puhdistaa mielen savusta ja saa sen loistamaan. Mieli kuvataan usein myös tyhjänä astiana (kumbha tai ghara).

Mieli ja tietoisuus voivat olla kristallilasin tai peilin kaltaisia (darpana), joka heijastaa Jumalan kauneuden, kun se on puhdas, mutta samea lasi vääristää heijastuksen. Rakkaus ja jne. kuvataan liekkinä (jvala), joka polttaa materialistiset siteet ja vapauttaa sielun.

Sielu on usein vertauskuvallisesti siemen (bīja), joka itää ja kasvaa. Jumalan läsnäolo kuvataan auringonvalona (sūrya-prabha), joka valaisee mielen pimeyden. Bhakti nähdään myös kuin puutarhana (vāna), jossa jumalallinen leikki kukoistaa ja mieli voi nauttia henkisestä kauneudesta.

"Olen hindut muuttunut olen antanut muutamalle henkilölle rahaa olen tehnyt hyvän tekeväisyyttä ilman että olen vastinut kiitosta tai rahoja takaisin. "

On erittäin hyvä, että haluat tehdä hyvää – siitä vain kehuja sinulle. Mutta rahan antamisessa on filosofiamme mukaan otettava huomioon seuraava seikka: jos annat jollekulle rahaa ja hän käyttää sensimerkiksi alkoholiin tai muuhun vastaavaan, se ei ole hyvä asia.

Anna rahaa vain, jos tiedät, että hän käyttää sen johonkin hyvään.

Anonyymi00050 kirjoitti:

"Olen hindut muuttunut olen antanut muutamalle henkilölle rahaa olen tehnyt hyvän tekeväisyyttä ilman että olen vastinut kiitosta tai rahoja takaisin. "

On erittäin hyvä, että haluat tehdä hyvää – siitä vain kehuja sinulle. Mutta rahan antamisessa on filosofiamme mukaan otettava huomioon seuraava seikka: jos annat jollekulle rahaa ja hän käyttää sensimerkiksi alkoholiin tai muuhun vastaavaan, se ei ole hyvä asia.

Anna rahaa vain, jos tiedät, että hän käyttää sen johonkin hyvään.

Lue lisää

Annoin ruokakuljettajalle joka toi tilaamani ruuat ei siis juoppo yms. Siis tippiä

Miten hindut siis on tarvitseeko rahaa antaa juopoille ja huumeidenkäyttäjille? yms alamaailman henkilöille. Ja onko pakko antaa paljoa rahaa koska olen pienituloinen

Anonyymi00051 kirjoitti:

Annoin ruokakuljettajalle joka toi tilaamani ruuat ei siis juoppo yms. Siis tippiä

Miten hindut siis on tarvitseeko rahaa antaa juopoille ja huumeidenkäyttäjille? yms alamaailman henkilöille. Ja onko pakko antaa paljoa rahaa koska olen pienituloinen

Lue lisää

"Miten hindut siis on tarvitseeko rahaa antaa juopoille ja huumeidenkäyttäjille? yms alamaailman henkilöille. "

Älä anna heille rahaa.

Anonyymi00052 kirjoitti:

"Miten hindut siis on tarvitseeko rahaa antaa juopoille ja huumeidenkäyttäjille? yms alamaailman henkilöille. "

Älä anna heille rahaa.

"Miten hindut siis on tarvitseeko rahaa antaa juopoille ja huumeidenkäyttäjille? yms alamaailman henkilöille. "

Älä anna heille rahaa.

Jos huomaat, että he tarvitsevat apua, voit soittaa heille ja pyytää apua heille.

Voi antaa heille ruokaa, jos he ovat nälissään.

Anonyymi00050 kirjoitti:

"Olen hindut muuttunut olen antanut muutamalle henkilölle rahaa olen tehnyt hyvän tekeväisyyttä ilman että olen vastinut kiitosta tai rahoja takaisin. "

On erittäin hyvä, että haluat tehdä hyvää – siitä vain kehuja sinulle. Mutta rahan antamisessa on filosofiamme mukaan otettava huomioon seuraava seikka: jos annat jollekulle rahaa ja hän käyttää sensimerkiksi alkoholiin tai muuhun vastaavaan, se ei ole hyvä asia.

Anna rahaa vain, jos tiedät, että hän käyttää sen johonkin hyvään.

Lue lisää

Raha on vain yksi asia, jota voi antaa ihmiselle. Kaikenlaista voi antaa, esimerkiksi omaa aikaa. Esimerkiksi jos huomaat, että joku tarvitsee apua, vaikka vanhus, voit auttaa häntä viemällä hänet yli suojatien, jos hän itse ei pysty siihen jne.

Anonyymi00055 kirjoitti:

"Miten hindut siis on tarvitseeko rahaa antaa juopoille ja huumeidenkäyttäjille? yms alamaailman henkilöille. "

Älä anna heille rahaa.

Jos huomaat, että he tarvitsevat apua, voit soittaa heille ja pyytää apua heille.

Voi antaa heille ruokaa, jos he ovat nälissään.

Lue lisää

Yksi huono puoli siinä on. He ovat sitten jatkuvasti vailla jotain ei ole varaa koko ajan ostaa ruokaa Tuloni on alle 1500e nettona kuussa. Monesti olen kuullu että alkavat käyttää huväksi ainakin jotkut

Täällä kunnassani jossa asun on yksi koditon joka kaivaa roskiksia ja polttaa tupakan tumppeja ja välillä ostetut tupakat ja kerran näin sammuneena alkoholin takia olen kerran antanut tupakan sille kun vielä poltin mutta en halua ostaa sille mitääk koska pelkään että se alkaa jatkuvasti kysyä jotain minulta ja on sitten vailla kaikkea

"Annoin ruokakuljettajalle joka toi tilaamani ruuat ei siis juoppo yms. Siis tippiä"

Jos et olisi antanut hänelle rahaa, se olisi ollut väärin; tässä tapauksessa se on hänen työnsä, maksoit työstä.

Tipistä en tiedä.

Joshän tuo sinulle ruokaa kotiin, totta kai sinun on maksettava palvelusta, se on kokonaan eri asia.

Anonyymi00057 kirjoitti:

"Annoin ruokakuljettajalle joka toi tilaamani ruuat ei siis juoppo yms. Siis tippiä"

Jos et olisi antanut hänelle rahaa, se olisi ollut väärin; tässä tapauksessa se on hänen työnsä, maksoit työstä.

Tipistä en tiedä.

Joshän tuo sinulle ruokaa kotiin, totta kai sinun on maksettava palvelusta, se on kokonaan eri asia.

Lue lisää

Se oli ylimääräinen raha jonka maksoin hän sai siis ylimääräistä rahaa

Anonyymi00057 kirjoitti:

"Annoin ruokakuljettajalle joka toi tilaamani ruuat ei siis juoppo yms. Siis tippiä"

Jos et olisi antanut hänelle rahaa, se olisi ollut väärin; tässä tapauksessa se on hänen työnsä, maksoit työstä.

Tipistä en tiedä.

Joshän tuo sinulle ruokaa kotiin, totta kai sinun on maksettava palvelusta, se on kokonaan eri asia.

Lue lisää

On hienoa, että haluat auttaa ihmisiä, mutta sinun ei tarvitse aina lähteä etsimään heitä – kohtaat heidät kyllä, kun olet valmis.

Anonyymi00060 kirjoitti:

On hienoa, että haluat auttaa ihmisiä, mutta sinun ei tarvitse aina lähteä etsimään heitä – kohtaat heidät kyllä, kun olet valmis.

Paramparamme filosofian mukaan, hyväntekeväisyys ei ole pelkkää rahallista antamista, vaan teko, joka heijastaa sydämen puhtautta ja tarkoitusta. On luonnollista haluta auttaa niitä, jotka kärsivät – nälkää näkeviä, kodittomia, yksinäisiä – mutta on myös tärkeää miettiä, millaista apua todella annetaan.

Rahaa antamalla voi toisinaan vahingossa tukea tapoja, jotka johtavat lisääntyvään kärsimykseen. Alkoholista ja huumeista riippuvaiset ihmiset eivät välttämättä pysty käyttämään rahaa hyödyllisesti, ja siksi heidän auttamisensa ei paramparamme filosofian mukaan saavuta todellista hyvää. Sen sijaan ruokaa tai muita perustarpeita voi antaa – ei mielihyvän luomiseen, vaan välittömään tarpeeseen vastaamiseen. Aito apu ei synnytä riippuvuutta, vaan antaa ihmiselle mahdollisuuden elää ihmisarvoisesti.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Paramparamme filosofian mukaan, hyväntekeväisyys ei ole pelkkää rahallista antamista, vaan teko, joka heijastaa sydämen puhtautta ja tarkoitusta. On luonnollista haluta auttaa niitä, jotka kärsivät – nälkää näkeviä, kodittomia, yksinäisiä – mutta on myös tärkeää miettiä, millaista apua todella annetaan.

Rahaa antamalla voi toisinaan vahingossa tukea tapoja, jotka johtavat lisääntyvään kärsimykseen. Alkoholista ja huumeista riippuvaiset ihmiset eivät välttämättä pysty käyttämään rahaa hyödyllisesti, ja siksi heidän auttamisensa ei paramparamme filosofian mukaan saavuta todellista hyvää. Sen sijaan ruokaa tai muita perustarpeita voi antaa – ei mielihyvän luomiseen, vaan välittömään tarpeeseen vastaamiseen. Aito apu ei synnytä riippuvuutta, vaan antaa ihmiselle mahdollisuuden elää ihmisarvoisesti.

Lue lisää

Hyväntekeväisyys voidaan myös nähdä ajallisen antamisen kautta: oma aika, läsnäolo ja ystävällinen teko voivat olla paljon arvokkaampia kuin rahalahja, jonka vaikutusta ei voi kontrolloida. Yksinkertainen ele, kuten auttaminen vanhusta kadun ylityksessä tai keskustelu yksinäisen kanssa, voi olla suurempi lahja kuin mikään rahasumma.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Hyväntekeväisyys voidaan myös nähdä ajallisen antamisen kautta: oma aika, läsnäolo ja ystävällinen teko voivat olla paljon arvokkaampia kuin rahalahja, jonka vaikutusta ei voi kontrolloida. Yksinkertainen ele, kuten auttaminen vanhusta kadun ylityksessä tai keskustelu yksinäisen kanssa, voi olla suurempi lahja kuin mikään rahasumma.

Lue lisää

Paramparamme filosofiassa painotetaan myös tietoisuutta omasta kyvystä auttaa. Jos omat tulot ovat rajalliset, apu kannattaa kohdistaa tavalla, joka ei vahingoita auttajaa eikä luo riippuvuutta vastaanottajalle. Tällä tavalla hyväntekeväisyys säilyttää aitouden ja pysyy osaamisen ja sydämen mukaan sopivana, ilman että syntyy ristiriitaa tai vahinkoa – ei autettavalle eikä auttajalle.

Hyväntekeväisyys ei siis ole pelkkä raha- tai tavaralahja. Se on tietoisen myötätunnon harjoittamista, jossa tärkeintä on tarkoitus ja sydämen puhtaus, ei ulkoinen toiminta. Jokainen tilanne vaatii harkintaa: millainen apu on todellista hyvää, ja miten se palvelee sekä autettavaa että tekijää?

Anonyymi00063 kirjoitti:

Paramparamme filosofiassa painotetaan myös tietoisuutta omasta kyvystä auttaa. Jos omat tulot ovat rajalliset, apu kannattaa kohdistaa tavalla, joka ei vahingoita auttajaa eikä luo riippuvuutta vastaanottajalle. Tällä tavalla hyväntekeväisyys säilyttää aitouden ja pysyy osaamisen ja sydämen mukaan sopivana, ilman että syntyy ristiriitaa tai vahinkoa – ei autettavalle eikä auttajalle.

Hyväntekeväisyys ei siis ole pelkkä raha- tai tavaralahja. Se on tietoisen myötätunnon harjoittamista, jossa tärkeintä on tarkoitus ja sydämen puhtaus, ei ulkoinen toiminta. Jokainen tilanne vaatii harkintaa: millainen apu on todellista hyvää, ja miten se palvelee sekä autettavaa että tekijää?

Lue lisää

Auttaminen ja toisen ihmisen lohduttava sana tai pelkkä läsnäolo jonkun yksinäisen seurassa voi olla jo itsessään suuri teko. Usein juuri tällaiset pienet, inhimilliset hetket ovat merkityksellisempiä kuin mikään aineellinen lahja.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Auttaminen ja toisen ihmisen lohduttava sana tai pelkkä läsnäolo jonkun yksinäisen seurassa voi olla jo itsessään suuri teko. Usein juuri tällaiset pienet, inhimilliset hetket ovat merkityksellisempiä kuin mikään aineellinen lahja.

Lue lisää

Hyväntekeväisyys voi olla myös ajan ja läsnäolon antamista: keskustelu, kuunteleminen tai pelkkä ystävällinen kohtaaminen voi olla arvokkaampaa kuin rahallinen lahja. Usein ihminen tarvitsee enemmän toista ihmistä kuin rahaa.

Paramparamme filosofiassa korostetaan myös sitä, että auttaminen tulee tehdä viisaasti ja omien mahdollisuuksien mukaan. Jos resurssit ovat rajalliset, apu kannattaa kohdistaa niin, ettei se vahingoita auttajaa eikä luo haitallista riippuvuutta vastaanottajalle.

Hyväntekeväisyys ei siis ole vain rahaa tai tavaroita. Se on tietoista myötätuntoa ja kykyä nähdä, milloin pelkkä läsnäolo, ystävällinen sana tai kuunteleminen voi olla suurin mahdollinen apu.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Hyväntekeväisyys voi olla myös ajan ja läsnäolon antamista: keskustelu, kuunteleminen tai pelkkä ystävällinen kohtaaminen voi olla arvokkaampaa kuin rahallinen lahja. Usein ihminen tarvitsee enemmän toista ihmistä kuin rahaa.

Paramparamme filosofiassa korostetaan myös sitä, että auttaminen tulee tehdä viisaasti ja omien mahdollisuuksien mukaan. Jos resurssit ovat rajalliset, apu kannattaa kohdistaa niin, ettei se vahingoita auttajaa eikä luo haitallista riippuvuutta vastaanottajalle.

Hyväntekeväisyys ei siis ole vain rahaa tai tavaroita. Se on tietoista myötätuntoa ja kykyä nähdä, milloin pelkkä läsnäolo, ystävällinen sana tai kuunteleminen voi olla suurin mahdollinen apu.

Lue lisää

Auttaminen on arvokasta, mutta samalla on tärkeää olla viisas siinä, kenen kanssa viettää aikaa. Emme suosittele seurustelua tai läheistä yhdessäoloa henkilöiden kanssa, jotka juovat liikaa, käyttävät huumeita tai elävät muuten tuhoisessa elämäntilanteessa. Huono seura voi vaikuttaa omaan käytökseesi ja elämääsi, ja siksi on viisasta pitää etäisyyttä.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Auttaminen on arvokasta, mutta samalla on tärkeää olla viisas siinä, kenen kanssa viettää aikaa. Emme suosittele seurustelua tai läheistä yhdessäoloa henkilöiden kanssa, jotka juovat liikaa, käyttävät huumeita tai elävät muuten tuhoisessa elämäntilanteessa. Huono seura voi vaikuttaa omaan käytökseesi ja elämääsi, ja siksi on viisasta pitää etäisyyttä.

Lue lisää

Se ei tarkoita, etteikö saisi olla myötätuntoinen tai auttaa – voit antaa ruokaa, tukea tai ystävällisen sanan, mutta pidä raja selkeästi yllä. Aito apu ei tarkoita, että itse altistut haitallisille vaikutuksille tai annat muiden huonojen tapojen vaikuttaa omaan elämääsi.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Se ei tarkoita, etteikö saisi olla myötätuntoinen tai auttaa – voit antaa ruokaa, tukea tai ystävällisen sanan, mutta pidä raja selkeästi yllä. Aito apu ei tarkoita, että itse altistut haitallisille vaikutuksille tai annat muiden huonojen tapojen vaikuttaa omaan elämääsi.

Lue lisää

Paramparamme filosofiassa korostetaan, että apu on tietoista ja viisaasti annettua. Tärkeintä on, että hyväntekeväisyys ei vaaranna omaa henkistä tai fyysistä hyvinvointiasi, ja että pysyt vakaana omassa elämässäsi samalla kun autat toisia oikealla tavalla.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Paramparamme filosofiassa korostetaan, että apu on tietoista ja viisaasti annettua. Tärkeintä on, että hyväntekeväisyys ei vaaranna omaa henkistä tai fyysistä hyvinvointiasi, ja että pysyt vakaana omassa elämässäsi samalla kun autat toisia oikealla tavalla.

Lue lisää

Vältä huonoa seuraa, sillä ihmisten vaikutus on vahva ja huomaamaton. Se, kenen kanssa vietät aikaa, alkaa helposti muokata ajatteluasi ja käytöstäsi.

Älä myöskään altista itseäsi turhalle väkivallalle, kuten väkivaltaisille elokuville, sillä ne voivat kovettaa mieltä ja totuttaa sellaiseen, mitä ei oikeasti haluaisi omaksua.

On myös hyvä vähentää tai lopettaa politiikan jatkuva seuraaminen, koska se aiheuttaa levottomuutta, vihaa tai turhaa mielen kuormitusta. Kaikkea ei tarvitse seurata – mielen rauha on tärkeämpi kuin jatkuva uutisvirta.

Näin elämä pysyy selkeämpänä ja rauhallisempana, ja ihminen voi keskittyä siihen, mikä todella vahvistaa omaa hyvinvointia ja hyvyyttä.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Auttaminen on arvokasta, mutta samalla on tärkeää olla viisas siinä, kenen kanssa viettää aikaa. Emme suosittele seurustelua tai läheistä yhdessäoloa henkilöiden kanssa, jotka juovat liikaa, käyttävät huumeita tai elävät muuten tuhoisessa elämäntilanteessa. Huono seura voi vaikuttaa omaan käytökseesi ja elämääsi, ja siksi on viisasta pitää etäisyyttä.

Lue lisää

Juuri tuommoinen oli entinen elämäni. Minua on. Uhattu puukollakin ja olen nähnyt kannabiksen polttoa ja juopottelua ja rikoksia entisessä kaveripiirissä mutta irtauduin niistä ja valitsin olla yksin he myös kiusasivaymt minua vuosia ja menetin maineeni ilman ettö tein mitään väärää koska minusta valehdeltiin ja juoruiltiin ja levitetiin perättömiä huhuja olin eristäytyneenä 10 vuotta en uskaltanut mennä edes lähikauppaan

Anonyymi00070 kirjoitti:

Juuri tuommoinen oli entinen elämäni. Minua on. Uhattu puukollakin ja olen nähnyt kannabiksen polttoa ja juopottelua ja rikoksia entisessä kaveripiirissä mutta irtauduin niistä ja valitsin olla yksin he myös kiusasivaymt minua vuosia ja menetin maineeni ilman ettö tein mitään väärää koska minusta valehdeltiin ja juoruiltiin ja levitetiin perättömiä huhuja olin eristäytyneenä 10 vuotta en uskaltanut mennä edes lähikauppaan

Lue lisää

Olen valinnut hengellisen tien uskon idän oppeihin vielä on tehtävä parannusta muista paheista en niinkään seuraa koko idän oppeja vaan otan siitä ahimsan ja hyvän karman keräämisen se riittää minulle

Anonyymi00071 kirjoitti:

Olen valinnut hengellisen tien uskon idän oppeihin vielä on tehtävä parannusta muista paheista en niinkään seuraa koko idän oppeja vaan otan siitä ahimsan ja hyvän karman keräämisen se riittää minulle

Lue lisää

Olen samalla myös maallikko että hengellinen mutta en uskonnollinen

Anonyymi00072 kirjoitti:

Olen samalla myös maallikko että hengellinen mutta en uskonnollinen

"Minulle sanottiin minun on lopetettava politiikka ja uskonnot kokonaan joten poistin kaikki uskonnolliset asiat puhelimestani."

Erittäin hyvä neuvo, kuuntele hoitajiaa. Olen kertonut sinulle samaa lukemattomia kertoja, miksi et usko?

Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:



Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.

Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.

Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.


Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.

Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.

Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.

Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.


Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.

Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.

Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin.

Anonyymi00073 kirjoitti:

"Minulle sanottiin minun on lopetettava politiikka ja uskonnot kokonaan joten poistin kaikki uskonnolliset asiat puhelimestani."

Erittäin hyvä neuvo, kuuntele hoitajiaa. Olen kertonut sinulle samaa lukemattomia kertoja, miksi et usko?

Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:



Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.

Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.

Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.


Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.

Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.

Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.

Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.


Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.

Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.

Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin.

Lue lisää

"Olen jättänyt uskonnot mutta helvetti vaivaa ja ikuinen elämän menetys"

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Pyydä, että uskontojen uhrit järjestön edustajat tulevat auttamaaan sinua sairaalaan.


Hengellinen väkivalta

Hengellisellä väkivallalla tarkoitetaan toimintaa, jossa uskontoa, hengellisyyttä tai maailmankatsomusta käytetään tavalla, joka on omiaan vahingoittamaan ihmisen hyvinvointia. Hengellinen väkivalta tapahtuu yleensä uskonnollisen yhteisön sisällä ja kohdistuu sen omiin tai entisiin jäseniin. Se on usein henkistä väkivaltaa, mutta voi olla myös fyysistä, taloudellista tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa.
Lue lisää
Löydä tukea

Kun huomaat, ettet ole yksin kokemustesi ja ajatustesi kanssa, olo voi keventyä. Vertaistukitoimintamme on sinua varten, jos sinulla on vaikeita kokemuksia uskonyhteisöön kuulumisesta tai siitä irtautumisesta. Myös läheiset ovat tervetulleita UUT:n toimintaan!

Anonyymi00074 kirjoitti:

"Olen jättänyt uskonnot mutta helvetti vaivaa ja ikuinen elämän menetys"

https://www.uskontojenuhrientuki.fi/

Pyydä, että uskontojen uhrit järjestön edustajat tulevat auttamaaan sinua sairaalaan.


Hengellinen väkivalta

Hengellisellä väkivallalla tarkoitetaan toimintaa, jossa uskontoa, hengellisyyttä tai maailmankatsomusta käytetään tavalla, joka on omiaan vahingoittamaan ihmisen hyvinvointia. Hengellinen väkivalta tapahtuu yleensä uskonnollisen yhteisön sisällä ja kohdistuu sen omiin tai entisiin jäseniin. Se on usein henkistä väkivaltaa, mutta voi olla myös fyysistä, taloudellista tai seksuaalisuutta loukkaavaa väkivaltaa.
Lue lisää
Löydä tukea

Kun huomaat, ettet ole yksin kokemustesi ja ajatustesi kanssa, olo voi keventyä. Vertaistukitoimintamme on sinua varten, jos sinulla on vaikeita kokemuksia uskonyhteisöön kuulumisesta tai siitä irtautumisesta. Myös läheiset ovat tervetulleita UUT:n toimintaan!

Lue lisää

"Täällä on myös kristittyjä potilaita mutta kaikki ovat auttaneet minua esim tuonut vettä minulle kannuun"

Se ei johdu siitä, että he ovat kristittyjä, sillä on monia hyviä ateisteja, joista jotkut ovat auttaneet muita kautta historian. Ihmiset ovat hyviä ihmisyytensä, ei uskontonsa vuoksi.

On ollut monia hyviä ihmisiä, jotka olivat ateisteja.


Hyvät teot eivät synny uskonnosta vaan ihmisyydestä. Ajatus siitä, että ihminen olisi moraalinen siksi, että hän on kristitty, ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä historia ja nykyhetki osoittavat, että myös ateistit toimivat moraalisesti, usein täysin ilman uskonnollista motivaatiota. Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit eivät olisi kykeneviä altruismiin, uhrautumiseen tai toisten auttamiseen, mutta todellisuus osoittaa tämän väitteen vääräksi. On ollut lukemattomia ateisteja, jotka ovat auttaneet muita, puolustaneet heikompia ja toimineet oikeudenmukaisuuden puolesta ilman lupausta palkinnosta tai pelkoa rangaistuksesta. Tämä viittaa siihen, että moraalin perusta ei ole uskossa vaan inhimillisissä kyvyissä, kuten empatiassa, myötätunnossa ja vastuuntunnossa, jotka ovat osa ihmistä jo ennen uskonnollista kasvatusta.
Ihminen auttaa toista, koska tunnistaa toisen kärsimyksen ja kokee sen moraalisesti merkitykselliseksi, ei siksi, että jokin oppijärjestelmä käskee niin.


Siksi on perusteltua ajatella, että ihminen, joka auttaa toista kristittynä, auttaisi häntä myös ateistina, sillä motiivina ei ole uskonto vaan halu auttaa.

Uskonto voi tarjota moraalille kielellisen ja symbolisen kehyksen, mutta se ei luo moraalia tyhjästä.

Lisäksi jos hyviä tekoja tehdään siksi, että niiden avulla pääsisi ”paratiisiin” tai välttyisi rangaistukselta, teon motiivi on oma etu eikä vilpitön altruismi. Tällainen teko ei ole moraalisesti arvokas samassa mielessä kuin teko, joka tehdään ilman odotusta palkkiosta.
Monet ateistit ovat juuri tästä syystä toimineet moraalisesti: ei saadakseen mitään itselleen, vaan koska toisen ihmisen auttaminen koettiin itsessään oikeaksi. Tämä tekee heidän teoistaan aidosti altruistisia.

Samalla historian esimerkit osoittavat, että uskonto ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää, sillä sen nimissä on tehty myös epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Kaikki tämä osoittaa, että moraali ei ole uskonnon tuote, vaan osa ihmisyyttä, ja uskonto voi korkeintaan ohjata tai vahvistaa moraalia, joka on jo valmiiksi olemassa ihmisessä.

Anonyymi00075 kirjoitti:

"Täällä on myös kristittyjä potilaita mutta kaikki ovat auttaneet minua esim tuonut vettä minulle kannuun"

Se ei johdu siitä, että he ovat kristittyjä, sillä on monia hyviä ateisteja, joista jotkut ovat auttaneet muita kautta historian. Ihmiset ovat hyviä ihmisyytensä, ei uskontonsa vuoksi.

On ollut monia hyviä ihmisiä, jotka olivat ateisteja.


Hyvät teot eivät synny uskonnosta vaan ihmisyydestä. Ajatus siitä, että ihminen olisi moraalinen siksi, että hän on kristitty, ei kestä tarkempaa tarkastelua, sillä historia ja nykyhetki osoittavat, että myös ateistit toimivat moraalisesti, usein täysin ilman uskonnollista motivaatiota. Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit eivät olisi kykeneviä altruismiin, uhrautumiseen tai toisten auttamiseen, mutta todellisuus osoittaa tämän väitteen vääräksi. On ollut lukemattomia ateisteja, jotka ovat auttaneet muita, puolustaneet heikompia ja toimineet oikeudenmukaisuuden puolesta ilman lupausta palkinnosta tai pelkoa rangaistuksesta. Tämä viittaa siihen, että moraalin perusta ei ole uskossa vaan inhimillisissä kyvyissä, kuten empatiassa, myötätunnossa ja vastuuntunnossa, jotka ovat osa ihmistä jo ennen uskonnollista kasvatusta.
Ihminen auttaa toista, koska tunnistaa toisen kärsimyksen ja kokee sen moraalisesti merkitykselliseksi, ei siksi, että jokin oppijärjestelmä käskee niin.


Siksi on perusteltua ajatella, että ihminen, joka auttaa toista kristittynä, auttaisi häntä myös ateistina, sillä motiivina ei ole uskonto vaan halu auttaa.

Uskonto voi tarjota moraalille kielellisen ja symbolisen kehyksen, mutta se ei luo moraalia tyhjästä.

Lisäksi jos hyviä tekoja tehdään siksi, että niiden avulla pääsisi ”paratiisiin” tai välttyisi rangaistukselta, teon motiivi on oma etu eikä vilpitön altruismi. Tällainen teko ei ole moraalisesti arvokas samassa mielessä kuin teko, joka tehdään ilman odotusta palkkiosta.
Monet ateistit ovat juuri tästä syystä toimineet moraalisesti: ei saadakseen mitään itselleen, vaan koska toisen ihmisen auttaminen koettiin itsessään oikeaksi. Tämä tekee heidän teoistaan aidosti altruistisia.

Samalla historian esimerkit osoittavat, että uskonto ei automaattisesti tee ihmisestä hyvää, sillä sen nimissä on tehty myös epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Kaikki tämä osoittaa, että moraali ei ole uskonnon tuote, vaan osa ihmisyyttä, ja uskonto voi korkeintaan ohjata tai vahvistaa moraalia, joka on jo valmiiksi olemassa ihmisessä.

Lue lisää

Jos moraali perustuisi uskontoon, ateistit olisivat kyvyttömiä toimimaan oikein. Historia ja nykyhetki kuitenkin osoittavat tämän ajatuksen vääräksi. Lukemattomat ateistit ovat hoitaneet sairaita, puolustaneet heikompia, uhranneet oman turvallisuutensa ja joskus henkensäkin toisten hyväksi ilman uskonnollista motivaatiota tai lupausta palkinnosta.

Heidän tekonsa eivät ole vähemmän moraalisia siksi, etteivät ne perustu uskoon – päinvastoin, ne osoittavat, että hyvä voidaan valita ilman pelkoa rangaistuksesta tai toivoa palkinnosta.



Uskonto ei siis ole moraalin edellytys, eikä se myöskään ole sen tae. Historia paljastaa toisenkin puolen: juuri kristinuskonnon nimissä on tehty joitakin ihmiskunnan julmimmista teoista. Kun väkivalta, sorto ja epäinhimillisyys oikeutetaan jumalallisella tahdolla, moraali lakkaa olemasta inhimillistä harkintaa ja muuttuu kuuliaisuudeksi auktoriteetille. Tällöin yksilöllinen vastuu hämärtyy ja julmuudesta tulee pyhää.

Tämä ei tarkoita, etteivät uskovat voisi olla hyviä ihmisiä – monet ovat. Mutta heidän hyvyytensä ei kumpua uskonnosta sinänsä, vaan samoista lähteistä kuin kaikkien muidenkin: empatiasta, myötätunnosta ja halusta elää oikeudenmukaisessa maailmassa. Ihminen tekee hyvää, koska hän on ihminen. Ja moraali, joka vaatii jumalan pysyäkseen elossa, ei ole moraalia, vaan pelkoa ja tottelevaisuutta.

Anonyymi00073 kirjoitti:

"Minulle sanottiin minun on lopetettava politiikka ja uskonnot kokonaan joten poistin kaikki uskonnolliset asiat puhelimestani."

Erittäin hyvä neuvo, kuuntele hoitajiaa. Olen kertonut sinulle samaa lukemattomia kertoja, miksi et usko?

Jos et voi elää ilman uksontoja, niin silloin:



Olen yrittänyt sanoa tämän sinulle jo pitkään: uskonto ei sovi kaikille ihmisille, ainakaan siinä muodossa kuin sitä nykyään usein opetetaan.

Kaikille ei toimi sama jumalakuva tai sama tapa uskoa.

Sinun kohdallasi on erityisen tärkeää ymmärtää tämä. Kun ihminen on kärsinyt kristinuskon piirissä, tuomitseva, pelkoon perustuva ja rankaiseva jumalakuva ei voi parantaa – se vain pahentaa haavoja ja sekoittaa mieltä entisestään.


Sinulle ei ole terveellistä uskoa Jumalaan, joka tarkkailee, arvostelee ja uhkaa. Se on tehnyt sinulle jo tarpeeksi vahinkoa. Siksi juuri se uskonnon muoto ei ole sinulle nyt hyväksi.

Sinulle sopisi paremmin paljon yleisempi ja rauhallisempi käsitys Jumalasta – jopa sellainen, joka on hieman persoonaton. Vaikka itse en siitä pidä, mutta sinun tilanteessasi se voisi olla turvallinen ja eheyttävä lähtökohta.

Ajatus Jumalasta, joka on läsnä MYÖS luonnossa, riittää sinulle. Se ei ole valhetta, vaan vanha, lempeä tapa ymmärtää olemassaoloa.

Luonnon Jumala ei vaadi sinulta mitään, ei uhkaa eikä rankaise. Hän vain on. Hän ei käytä valtaa.


Sinun ei tarvitse tässä elämässä ratkaista kaikkea. Sinun ei tarvitse "pelastua" ikuisesta helvetistä, koska mitään ikuista tääll ei ole, etkä ajatella Jumalaa hahmona, joka puuttuu sinuun jatkuvasti.

Riittää, että tunnet yhteyden elämään, luontoon ja olemassaoloon.

Se ei tee sinusta epävakaata tai psykoottista. Päinvastoin: se voi auttaa sinua löytämään rauhan takaisin.

Lue lisää

Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?

Anonyymi00077 kirjoitti:

Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?

Islamissa helvetti on ikuinen kun liha palaa loppuu sitten se kasvaa takaisin uudelleen. Koraani ja hadith sanoo niin

Anonyymi00078 kirjoitti:

Islamissa helvetti on ikuinen kun liha palaa loppuu sitten se kasvaa takaisin uudelleen. Koraani ja hadith sanoo niin

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"

Ei millään samoin kun ei voi todistaa että se olisi olemassa.

Anonyymi00079 kirjoitti:

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"

Ei millään samoin kun ei voi todistaa että se olisi olemassa.

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"

Helvetti on olemassa, mutta se ei ole ikuinen;

Helvetti on olemassa MENTAALISELLA TASOLLA.

Anonyymi00080 kirjoitti:

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"

Helvetti on olemassa, mutta se ei ole ikuinen;

Helvetti on olemassa MENTAALISELLA TASOLLA.

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Lue lisää

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

Anonyymi00081 kirjoitti:

Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

________________

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Lue lisää

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Lue lisää

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________


TULTA JA RIKIA, SARVIA JA HÄNTIÄ
Keskustelut paholaisesta, demoneista ja helvetin planeetoista ovat aina täynnä pelkoja ja väärinkäsityksiä. Tästä syystä niitä vältetään usein. Ihmisen on kuitenkin ymmärrettävä tämä aihe, jotta hän saisi täydellisen ja ymmärrettävän kuvan aineellisesta maailmasta ja voisi toimia siinä tuottavasti henkisenä soturina.


Tällaisissa keskusteluissa syntyy aina ristiriitoja.

Väitämme, että on olemassa vapaa tahto ja samalla myös ennalta määrätty kohtalo. Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa!

Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Nämä väitteet vaikuttavat ristiriitaisilta, koska ymmärryksemme on rajallista. Olemme tottuneet ajattelemaan kaikesta joko-tai-mallilla. Jotain on joko A tai B. Henkisessä maailmassa jokin voi sisältää molemmat polariteetit, olla samanaikaisesti sekä A että B. Siksi pyydän teitä hyväksymään näennäiset epäjohdonmukaisuudet, ja saatte syvemmän ymmärryksen ilman turhaa hämmennystä ja pelkoa.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________


TULTA JA RIKIA, SARVIA JA HÄNTIÄ
Keskustelut paholaisesta, demoneista ja helvetin planeetoista ovat aina täynnä pelkoja ja väärinkäsityksiä. Tästä syystä niitä vältetään usein. Ihmisen on kuitenkin ymmärrettävä tämä aihe, jotta hän saisi täydellisen ja ymmärrettävän kuvan aineellisesta maailmasta ja voisi toimia siinä tuottavasti henkisenä soturina.


Tällaisissa keskusteluissa syntyy aina ristiriitoja.

Väitämme, että on olemassa vapaa tahto ja samalla myös ennalta määrätty kohtalo. Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa!

Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

Nämä väitteet vaikuttavat ristiriitaisilta, koska ymmärryksemme on rajallista. Olemme tottuneet ajattelemaan kaikesta joko-tai-mallilla. Jotain on joko A tai B. Henkisessä maailmassa jokin voi sisältää molemmat polariteetit, olla samanaikaisesti sekä A että B. Siksi pyydän teitä hyväksymään näennäiset epäjohdonmukaisuudet, ja saatte syvemmän ymmärryksen ilman turhaa hämmennystä ja pelkoa.

Lue lisää

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

TULTA JA RIKKIA, SARVIA JA HÄNTIÄ.
...
IHANTEELLINEN LOMAKOHDE
Lähdetään seikkailemaan. Kuvitellaan, että minulla on kädessäni mainoslehtinen ja päätämme, missä vietämme loman. Kuvaan paikan, ja katsotaan, haluatko sinä mennä sinne. Kun pääsemme tähän paikkaan, kukaan ei saa poistua sieltä satojen tai tuhansien elämän aikana. Tämä paikka ei ole luotu helppoa elämää varten, ja siksi sinua häiritsevät jatkuvasti oma mielesi, muut elävät olennot ja aineellinen luonto. Siellä ollessasi sinun on taisteltava jatkuvasti saadaksesi ruokaa, vaatteita ja katon pään päälle. Teitä painostavat erilaiset hallitukset, joiden johtajat haluavat manipuloida ja riistää väestöä. Te kärsitte jatkuvasti jostakin sairaudesta, vanhenette joka päivä ja joudutte kuolemaan. Vaikka rakastaisitte itseänne ja huolehtisitte terveydestänne, kuolette silti. Vaikka rakastaisitte muita, hekin kuolevat. Siellä on aina sota ja valmistautuminen uuteen sotaan. Globaali filosofia on seuraava...
...

Ajatelkaa, että me elämme juuri tällaisessa paikassa ja olemme kaikki tietoisesti valinneet sen – tämän aineellisen maailman!
Anonyymi00004
2026-03-25 13:32:27
UUSI

Anonyymi00085 kirjoitti:

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

TULTA JA RIKKIA, SARVIA JA HÄNTIÄ.
...
IHANTEELLINEN LOMAKOHDE
Lähdetään seikkailemaan. Kuvitellaan, että minulla on kädessäni mainoslehtinen ja päätämme, missä vietämme loman. Kuvaan paikan, ja katsotaan, haluatko sinä mennä sinne. Kun pääsemme tähän paikkaan, kukaan ei saa poistua sieltä satojen tai tuhansien elämän aikana. Tämä paikka ei ole luotu helppoa elämää varten, ja siksi sinua häiritsevät jatkuvasti oma mielesi, muut elävät olennot ja aineellinen luonto. Siellä ollessasi sinun on taisteltava jatkuvasti saadaksesi ruokaa, vaatteita ja katon pään päälle. Teitä painostavat erilaiset hallitukset, joiden johtajat haluavat manipuloida ja riistää väestöä. Te kärsitte jatkuvasti jostakin sairaudesta, vanhenette joka päivä ja joudutte kuolemaan. Vaikka rakastaisitte itseänne ja huolehtisitte terveydestänne, kuolette silti. Vaikka rakastaisitte muita, hekin kuolevat. Siellä on aina sota ja valmistautuminen uuteen sotaan. Globaali filosofia on seuraava...
...

Ajatelkaa, että me elämme juuri tällaisessa paikassa ja olemme kaikki tietoisesti valinneet sen – tämän aineellisen maailman!
Anonyymi00004
2026-03-25 13:32:27
UUSI

Lue lisää

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

...
Miten tämä voidaan selittää? Kuvittele vankila. Kun joudut sinne, ymmärrät, että se ei ole lomakeskus eikä palatsi. Vankila on olemassa korjaamista ja puhdistumista varten, ei viihdettä varten. Tämä aineellinen maailma on vankila, ja sen luonteen vuoksi se on kärsimyksen ja surun asuinpaikka. Aineellisessa maailmassa tulee aina olemaan sotia. Sairaudet ja kuolema tulevat aina olemaan olemassa. Nämä luonnotonta ilmiöt ovat olemassa, koska olemme luonnotonta tilassa. Voimme kuitenkin korjata tilanteen käyttämällä vapaata tahtoamme asianmukaisesti. Pahuus on meille todellista siinä määrin kuin samaistumme aineelliseen, eli epätavalliseen.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

...
Miten tämä voidaan selittää? Kuvittele vankila. Kun joudut sinne, ymmärrät, että se ei ole lomakeskus eikä palatsi. Vankila on olemassa korjaamista ja puhdistumista varten, ei viihdettä varten. Tämä aineellinen maailma on vankila, ja sen luonteen vuoksi se on kärsimyksen ja surun asuinpaikka. Aineellisessa maailmassa tulee aina olemaan sotia. Sairaudet ja kuolema tulevat aina olemaan olemassa. Nämä luonnotonta ilmiöt ovat olemassa, koska olemme luonnotonta tilassa. Voimme kuitenkin korjata tilanteen käyttämällä vapaata tahtoamme asianmukaisesti. Pahuus on meille todellista siinä määrin kuin samaistumme aineelliseen, eli epätavalliseen.

Lue lisää

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

DEMONIT: KEITÄ HE OVAT?
Sanotaan, että kaikki pahuus maailmassa on peräisin paholaiselta. Jotta lapset käyttäytyisivät hyvin, heitä pelotellaan joskus: ”Mörkö vie sinut pois!” Lapsi kasvaa, ”mörkö” muuttuu paholaiseksi, ja pelko jää.


Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.

Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.


Elämässämme vallitsee se, mihin keskitämme energiamme. Annamme ensisijaisen merkityksen monille tilanteille, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ja päinvastoin, poistamme tietoisuudestamme monia asioita, joilla on ensisijainen merkitys. Tämä osoittaa, kuinka voimakas mieli on. Jos annamme sen toimia, se voi toimia kuin henkilökohtainen demonimme. Jos tunnustamme jotain mielessämme, meidän on toimittava sen mukaisesti. ...

Anonyymi00087 kirjoitti:

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

DEMONIT: KEITÄ HE OVAT?
Sanotaan, että kaikki pahuus maailmassa on peräisin paholaiselta. Jotta lapset käyttäytyisivät hyvin, heitä pelotellaan joskus: ”Mörkö vie sinut pois!” Lapsi kasvaa, ”mörkö” muuttuu paholaiseksi, ja pelko jää.


Paholaiset ovat niin todellisia kuin haluatte heidän olevan. Jos kuitenkin kieltäydyt tunnustamasta niiden voimaa, ne eivät voi sinulle mitään. Hullu ihminen luulee keppiä käärmeeksi ja toimii sen mukaisesti. Normaali ihminen näkee, että se on keppi, eikä pelästy.

Samalla tavalla olemme luoneet paljon asioita, jotka ovat todellisia vain siksi, että annamme niiden olla todellisia.


Elämässämme vallitsee se, mihin keskitämme energiamme. Annamme ensisijaisen merkityksen monille tilanteille, joilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ja päinvastoin, poistamme tietoisuudestamme monia asioita, joilla on ensisijainen merkitys. Tämä osoittaa, kuinka voimakas mieli on. Jos annamme sen toimia, se voi toimia kuin henkilökohtainen demonimme. Jos tunnustamme jotain mielessämme, meidän on toimittava sen mukaisesti. ...

Lue lisää

jne.

Anonyymi00088 kirjoitti:

jne.

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Anonyymi00089 kirjoitti:

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Lue lisää

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"

Se on olemassa - mentaalisella tasolla, ja ei ole ikuista.

Se on tietoisuuden tila.

Anonyymi00090 kirjoitti:

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"

Se on olemassa - mentaalisella tasolla, ja ei ole ikuista.

Se on tietoisuuden tila.

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"


Helveeti on siis olemassa ja samalla sitä ei ole olemassa.

Anonyymi00091 kirjoitti:

"Millä voit todistaa ettei helvettiä ole olemassa?"


Helveeti on siis olemassa ja samalla sitä ei ole olemassa.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.
Pitäa siis ihan varmuuden vuosi miellyttää sadistia puntit pelosta tutisten.

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin?
Missä on pelkoa, rakkautta ei ole.

Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi. Jos sinun on valittava kahden vaihtoehdon välillä: rahat tai henki, aseella uhaten -tyylillä, ei ole lainkaan vapaata valintaa. Vain vapaa valinta tekee ihmisestä ihmisen.
Jumala ei ole sadisti; jos kuvittelet Jumalan olevan sadisti, olet satanisti ja jumalanpilkkaaja.
Pelko kaventaa tietoisuutta: se ohjaa selviytymiseen, tottelemiseen ja riskien välttämiseen. Rakkaus taas laajentaa – siihen liittyy luottamus, avoimuus ja halu toimia toisen hyväksi ilman pakkoa. Näin katsottuna pelkoon perustuva uskonnollinen tai moraalinen järjestelmä ei synnytä sisäistä eettisyyttä, vaan ulkoista käyttäytymisen kontrollia.
Jos ihmistä ohjataan toimimaan oikein rangaistuksen pelosta, hänen motiivinsa ei ole moraalinen vaan instrumentaalinen. Hän ei valitse hyvää siksi, että se on hyvää, vaan siksi, että pelkää seuraamuksia. Pelosta syntyvä kuuliaisuus muuttaa ihmiset bioroboteiksi.
Jos vaihtoehdot ovat “rahat tai henki”, valinta ei ole moraalisesti vapaa. Se on pakotettu. Filosofiassa tätä käsitellään usein erona negatiivisen vapauden (pakon puuttuminen) ja positiivisen vapauden (kyky toimia oman järjen ja arvojen mukaan) välillä. Ilman ensimmäistä jälkimmäinen ei toteudu.
Voiko pelolla olla mitään rakentavaa roolia (esim. rajojen asettamisessa), vai onko se aina ihmisyyttä kaventava voima?
Moraalinen kuva Jumalasta. Jos Jumala tietoisesti ylläpitää loputonta kärsimystä, hän näyttää enemmän sadistiselta vallankäyttäjältä kuin rakkauden lähteeltä.
Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Miten ajassa rajalliset teot voisivat oikeuttaa ajattoman, äärettömän rangaistuksen. Useimmissa moraalijärjestelmissä rangaistuksen oletetaan olevan jollakin tavalla suhteessa tekoon, ja juuri tämä suhteellisuus tekee rangaistuksesta ymmärrettävän. Kun rangaistus muuttuu rajattomaksi mutta teko pysyy rajallisena, syntyy selvä epäsuhta, joka horjuttaa koko oikeudenmukaisuuden ideaa. Klassinen teologinen vastaus, jota esimerkiksi Tuomas Akvinolainen edusti, yrittää kiertää tämän väittämällä, että synti ei ole vain ajallinen teko vaan loukkaus ääretöntä Jumalaa vastaan, ja siksi sillä olisi ääretön vakavuus. Kuitenkin tämä ajatus kohtaa vakavan ongelman: loukkauksen kohde ei automaattisesti tee teosta ääretöntä. Muuten mikä tahansa, pieninkin rikkomus ääretöntä olentoa vastaan oikeuttaisi äärettömän rangaistuksen, mikä tekee koko periaatteesta vaikeasti puolustettavan rationaalisesti.
Keskeinen kysymys liittyy siihen, miksi kärsimystä ylipäätään ylläpidettäisiin.

Rangaistuksella on yleensä jokin tarkoitus: sen pitäisi korjata, ehkäistä tai tasapainottaa.

Korjaava rangaistus pyrkii muuttamaan tekijää, ehkäisevä estää tulevaa pahaa ja oikeuttava palauttaa moraalisen tasapainon.

Ikuinen kärsimys ei kuitenkaan näytä täyttävän mitään näistä tehtävistä. Se ei korjaa, koska sillä ei ole loppua eikä siten mahdollisuutta muutokseen. Se ei ehkäise, koska kohde on jo tuomittu eikä mikään enää muutu. Se ei myöskään palauta mitään menetettyä. Näin se alkaa näyttää kärsimyksen ylläpitämiseltä pelkän sadismin vuoksi.

Tämä johtaa syvempään ristiriitaan rakkauden ja pelon välillä. Rakkaus edellyttää vapautta ja luottamusta, kun taas ääretön uhka synnyttää eksistentiaalisen pakon. Jos vaihtoehto on “rakasta tai kärsi loputtomasti”, suhde ei ole vapaa vaan rakenteellisesti pakotettu. Tällaisessa tilanteessa kuuliaisuus ei enää nouse rakkaudesta vaan pelosta. Tässä kohtaa monet ajattelijat, kuten David Bentley Hart, ovat väittäneet, että täydellinen lähimmäisenrakkaus ja vakaumus ikuisesta helvetistä ovat keskenään ristiriidassa: jos todella uskoo, että toinen voi päätyä loputtomaan kärsimykseen, rakkaus häntä kohtaan ei voi säilyä muuttumattomana.

Lue lisää

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Jos tällainen järjestelmä on totta, kyse on moraalisesti kelvottomasta olennosta.

Tämä seuraa, jos hyväksyy kolme väitettä: että ääretön kidutus on aina moraalisesti väärin, että Jumala sallii tai ylläpitää sitä, ja että Jumalan pitäisi olla hyvä. Ne, jotka eivät hyväksy tätä johtopäätöstä, joutuvat luopumaan jostakin näistä: he voivat kiistää, että kyse on kidutuksesta, kiistää että se on ikuista, tai kyseenalaistaa ihmisen moraalisen intuition luotettavuuden.

Jos oikeudenmukaisuus menettää suhteellisuutensa ja rakkaus vapautensa, koko järjestelmä alkaa näyttää sisäisesti ristiriitaiselta. Tämä ei yksin ratkaise, mikä on totta, mutta se pakottaa kohtaamaan kysymyksen, jota ei voi väistää: jos Jumala on rakkaus, voiko todellisuus lopulta sisältää mitään, mikä muistuttaa ikuista, tarkoituksetonta kärsimystä.
Täydellinen pyhyys ei automaattisesti edellytä loputonta kidutusta. Se voi edellyttää pahan poistamista, mutta poistaminen ei ole sama asia kuin ääretön tuska. Pahan neutralointi, parantaminen tai olemassaolon päättäminen olisivat loogisesti mahdollisia ratkaisuja
Kristityt sanovat usein, että helvetti on alun perin “valmistettu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” ja että taivaaseen ei voi päästä mitään epäpyhää. Ajatus on, että Jumalan täydellinen pyhyys ei voi sallia pienintäkään pahuutta läsnäoloonsa.

Mutta tässä syntyy useita vakavia ongelmia.

Ensinnäkin: jos helvetti on tarkoitettu Saatanalle, miksi rajalliset, erehtyvät ihmiset joutuisivat samaan loputtomaan kohtaloon kuin kosminen pahuuden ruumiillistuma? Ihminen ei ole kaikkitietävä, ei täysin vapaa biologisista ja kulttuurisista rajoitteista, eikä metafyysisesti Jumalan vastavoima. Silti seuraamus olisi samaa luokkaa – ikuinen tietoisen kärsimyksen tila.

JA LISÄKSI - KYLLÄ SE ALLEGORISEN SAATANANKIN KIDUTUS JOSSAIN VAIHEESSA ON LOPUTTAVAA.


Miten moraalisia käsitteitä ylipäätään käytetään: jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, mikä sisältää loputonta tietoista kärsimystä, koko käsite menettää merkityksensä.


Jos järjestelmässä pienet ja suuret teot johtavat samaan loputtomaan lopputulokseen, oikeudenmukaisuuden perusperiaate – suhteellisuus – katoaa. Tällöin rangaistus ei enää heijasta tekoa, vaan muuttuu joksikin täysin irralliseksi siitä. Ja jos tähän lisätään ajatus, että kärsimys jatkuu ilman loppua, ilman mahdollisuutta muutokseen tai sovitukseen, koko järjestelmä alkaa näyttää siltä, ettei sen tarkoitus ole oikeus vaan pelkkä kärsimyksen ylläpito.

Jos jokin teko on luonteeltaan julma, sen nimeäminen “pyhäksi” tai “rakastavaksi” ei muuta sen sisältöä. Sanat voivat peittää, mutta eivät muuttaa itse rakennetta.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Hyvän ja pahan käsitteitä ei saa venyttää niin pitkälle, että ne menettävät merkityksensä.

Jos “rakkaus” alkaa tarkoittaa jotakin, joka sisältää loputonta tietoista kärsimystä, sana lakkaa kuvaamasta sitä, mitä ihmiset normaalisti pitävät rakkautena: huolenpitoa, hyvän tahtomista, kärsimyksen vähentämistä. Silloin ei ole enää kyse vain vaikeasta opista, vaan käsitteellisestä käänteestä, jossa sanat irtoavat kokemuksellisesta ja moraalisesta sisällöstään.

Vaikka tarkoitus olisi puolustaa oikeutta tai pyhyyttä, lopputulos näyttää silti siltä, että ääretön kärsimys normalisoidaan ja oikeutetaan. Ja silloin kysymys kuuluu, voiko mikään tulkinta tehdä siitä aidosti moraalisesti hyväksyttävää – vai onko ongelma niin syvä, että itse oppi on ristiriidassa niiden arvojen kanssa, joita sen väitetään edustavan.

Nos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla –joko tulkinnassa tai itse opissa.

Lue lisää

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen

Anonyymi00094 kirjoitti:

Jos uskonto puhuu rakkaudesta ja hyvyydestä, sen täytyy myös kestää samat moraaliset mittapuut kuin kaikki muukin. Jos se ei kestä, silloin jokin on todella vialla – joko tulkinnassa tai itse opissa.


Voiko ihminen todella rakastaa ehdoitta, jos hänen maailmankuvansa sisältää mahdollisuuden, että suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kautta aikojen kärsii ikuisesti – eikä sitä voi koskaan korjata?

Tuo ei ole pelkkä teologinen ongelma, vaan eksistentiaalinen. Se koskee sitä, millainen ihminen voi olla sisäisesti ehjä.

Ja siksi tämä keskustelu ei oikeastaan enää pyöri vain helvettiopin ympärillä, vaan sen ympärillä, millaista todellisuutta pidämme mahdollisena, jos haluamme säilyttää rakkauden merkityksen aitona.

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Tässä on tärkeä oivallus: kyse ei oikeastaan ole määrästä vaan laadusta.
Jos kärsimys on: tietoista, pakotettua ja loputonta - niin jo yksi tapaus riittää kyseenalaistamaan koko järjestelmän moraalisen perustan. Miljardit eivät tee siitä “pahempaa” samalla tavalla kuin tavallinen paha kasvaa – ne vain korostavat sitä, että kyse ei ole poikkeuksesta vaan rakenteesta.

Jos edes yksi olento kärsii ikuisesti, rakkauden ja hyvyyden käsitteet joutuvat kriisiin.

Tämä on hyvin vahva moraalinen intuitio, ja monet filosofit jakavat sen. Se muistuttaa ajatusta, että todellisuus ei voi olla lopulta hyvä, jos siihen sisältyy mitään, mitä ei voi koskaan lunastaa, korjata tai päättää.

Sitä ei voi ratkaista pienentämällä määrää eikä muuttamalla sanoja, koska ongelma on itse ikuisuudessa


Jos kärsimyksellä ei ole loppua, se ei ole enää osa oikeutta tai järjestystä, se on sadismin palvonta.

Ja silloin kysymys ei ole enää vain uskonnosta, vaan siitä, voiko todellisuus olla hyvä, jos siinä on jotain, mikä on loputtomasti pahaa ilman mahdollisuutta loppuun.


Ai rakkaus on ehdotonta? Tietysti, kunhan se noudattaa meidän sääntöjämme, muuten liekit odottavat kahvikupillisen kanssa. Kuinka romanttista! Tämä on kuin kihlajaislahja, jonka mukana tulee ikuinen kuumuus ja tuska — ihana yhdistelmä rakkauden ja kauhun festivaalia.

Aivosi narikkaan — tämä on kristillisen satumaailman slogan. Jätä ajattelusi ulkopuolelle ja hymyile. Liika ajattelu on synti, liian vähän pelkoa on vielä vaarallisempaa. Tässä logiikassa kysymys on tulipallo, ja sinä olet vain rekvisiittaa — “näyttelijä” helvetin teatterissa. Kaikki ajatus, epäily ja uteliaisuus on vaarallista, koska ne saattavat “sotkea reitin”.

Mutta sarkasmi alkaa todellisuudessa kirkastua, kun huomaa koko konseptin: ihminen, joka haluaisi kysyä, oppia tai epäillä, leimataan heti syntiseksi, ja hänen sielunsa on valmiina kulutettavaksi ikuiseen kipuun. Jumala, joka on rakkaus, osoittaa rakkauttaan polttamalla sieluja — hieno esimerkki ehdollisesta rakkaudesta, todella loogista. Tämä on rakkaus pelon varjossa, epäilyksen kriminalisointia ja ajattelun teatteria.

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen

Lue lisää

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Anonyymi00096 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

Lue lisää

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Anonyymi00097 kirjoitti:

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Syndrooman vaikutuksesta kaapatut saattavat puolustaa kaappaajiaan tai auttaa näitä, sekä antaa jälkeenpäin näistä myötämielisiä todistuksia.

Ehkä tällä ikuisella helvettiopilla on jotain tekemistä sen kanssa, vaikkakin huonommassa muodossa. Kristittyjen on pakko rakastaa sitä, joka lähettää ihmisiä ikuiseen kidutukseen. Koska jos ei rakasta, se on syy joutua ikuiseen kidutukseen. Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Lue lisää

Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Eli ongelma ei ole vain oppi, vaan se, millaisen olennon se implikoi.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Lue lisää

Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse älykkäiden kristittyjen sanoma.

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

Jumalan ikioma Auschwitz
Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.


Se ei ole lainkaan hindujen sanoma, vaan itse kristittyjen sanoma.

Älykkäät kristityt sanovat:

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.
Joten jopa älykkäät kristityt ymmärtävät sen. He ovat ihmisiä.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Tässä, voitte itse lukea.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Jumalan ikioma Auschwitz

On teoriassa mahdollista, että maailman tyhjästä luonut Jumala on luodessaan päättänyt, että osa luoduista joutuu lopulta ikuiseen kidutukseen. David Bentley Hartin mukaan sen sijaan ei ole edes teoriassa mahdollista, että sellainen Jumala olisi hyvä.

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Hitleriä ja Jumalaa erottaisi lähinnä se, että Hitlerin masinoima holokausti kesti muutaman vuoden, mutta Jumalan ikioma Auschwitz olisi ikuinen.

Jumalan hyvyyden ja ikuisen helvetin välillä on ammottava ristiriita, jonka ratkaisemiseksi teologit ovat esittäneet monenlaisia selityksiä.

Tässä, voitte itse lukea.
Kyseessä on ihan kristittyjen uutislehti.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen
Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä.

Älykkäät kristityt sanovat myös:

Jos yksikin luotu joutuisi lopulta ikuiseen tuskaan, maailma olisi kosminen painajainen ja sen luoja kosminen Hitler.

Se on kirjoitettu tähän. Kirkko ja kaupunki -lehteen. He ovat ihmisiä, eivät kaktuksia. Harvinaisia aarteita jopa kristittyjen joukossa, he ovat aidosti ihmisiä ja ovat jälleen tulossa ihmisiksi.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Miten absurdeja ne väitteet ovat, joissa ehdoton rakkaus ja ikuinen kidutus kulkevat käsi kädessä, ja miten usko muuttuu aivosi narikassa rekvisiitaksi, jota pitää hymyillen katsella. Kysymysten kieltäminen on tietysti äärimmäisen loogista, koska ajattelun salliminen saattaisi pilata koko helvetin teatterin.

Sarkastisesti sanottuna: tervetuloa siis paikkaan, jossa kysyminen johtaa automaattisesti tulisessa loungessa, hymyileminen on pakollista ja järki on vain koristelista. Rakkaus on ehdotonta, kunhan muistat tarkistaa ehdot ensin — muuten liekit odottavat.

Sitä vastoin oppi ikuisesta tuskasta viittaa siihen, että vaikka Jumalalla on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Mitä oikeudenmukaisuuteen tulee, niin mikä synti tai synnillinen elämäntapa voisi ansaita loputtoman tietoisen kidutuksen? Eikö ole ilmeistä, että ajassa ja avaruudessa tehdyt äärelliset synnit eivät mitenkään voi ansaita ääretöntä rangaistusta

Moraalinen rakenne pysyy samana: ääretön kidutus on edelleen ääretöntä kidutusta, riippumatta nimityksestä.

Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla.


Jos uskonnon tarkoitus on miellyttää sadistia ja sanoa sadistia rakastavaksi, jokin on pahasti vialla

Mutta entä jos hän jonain päivänä lähettää myös "pelastuneet" ikuiseen kidutukseen? Koska miten voitte luottaa sellaisen sanaan, joka käyttäytyy niin? Kristityn elämä on siis jatkuvaa pelkoa, jopa "taivaassa".

Hän voi tehdä saman myös "pelastetuille", jos se joka sanoo olevansa jumala, on jonain päivänä huonolla tuulella.

Kaikkein oudompi onm että sadistista sanotaan: "Hyvä Taivaan Isukki".

”Etkö ymmärrä, ettei mikään epäpyhä voi päästä taivaaseen?”

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä ilman armollista taukoa tai loppua heidän piinalleen. Tämä on törkeän moraalitonta.

Vaikka "Jumalalla" on valta teloittaa helvettiin heitetyt ihmiset armollisesti, hän päättää sen sijaan pitää heidät sadistisesti hengissä, koska hän "rakastaa" ihmisiä ja on Hyvä Taivaan Isukki.


https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.
Rakastan lähimmäistäni niin paljon kuin voin, mutta jos uskon, että helvetti on todellinen ja myös ikuinen, en voi rakastaa häntä niin kuin itseäni. Vakaumukseni siitä, että on olemassa sellainen helvetti, johon toinen meistä voi joutua, kun toinen pääsee Jumalan valtakuntaan, tarkoittaa, että minun on oltava valmis hylkäämään hänet - ja todellakin hylkäämään kaikki - täydelliseen kurjuuteen, mutta samalla oletan edelleen, että näin tehtyäni voin nauttia täydellisestä ikuisesta autuudesta. Minun on jo ennakoivasti, ilman pienintäkään epäröintiä tai katumusta, luovutettava hänet loputtomaan tuskaan. Minun on - minun on - säilytettävä sydämessäni paikka, ja se on syvin ja pysyvin osa, jossa olen jo kääntynyt pois hänestä tunteettomalla itsekkyydellä, joka on niin valtava, että sitä ei voi erottaa täydellisestä pahansuopaisuudesta.

Lue lisää

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Anonyymi00100 kirjoitti:

https://www.abc.net.au/religion/david-bentley-hart-obscenity-of-belief-in-eternal-hell/13356388

...on emotionaalisesti mahdotonta rakastaa täysin Jumalaa, joka kykenee lähettämään minkä tahansa luodun ikuiseen kärsimykseen (vaikka itse asiassa ajattelen näin). Sanon sen pikemminkin siksi, että ehdoton lähimmäisenrakkaus ja täysin vakuuttunut usko helvettiin ovat periaatteessa toistensa vastakohtia ja että kaikki kristillinen rakkauden kieli on tyhjää juuri siinä määrin kuin todella uskomme ikuiseen kadotukseen.

Lue lisää

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Anonyymi00101 kirjoitti:

Jo yksikin olento – vaikka lintu tai hyttynen – joka kärsisi tietoisesti ikuisesti, tekisi todellisuudesta moraalisesti ongelmallisen. Kun sen laajentaa miljardeihin ihmisiin, ongelma ei vain kasva määrällisesti, vaan muuttuu vielä syvemmäksi periaatteelliseksi ristiriidaksi.

Lue lisää

Epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset Jumalalta.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/toimittajalta-kristinusko-on-joko-jumalallinen-rakkaustarina-tai-kosminen-painajainen

Anonyymi00085 kirjoitti:

Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

__________________________

TULTA JA RIKKIA, SARVIA JA HÄNTIÄ.
...
IHANTEELLINEN LOMAKOHDE
Lähdetään seikkailemaan. Kuvitellaan, että minulla on kädessäni mainoslehtinen ja päätämme, missä vietämme loman. Kuvaan paikan, ja katsotaan, haluatko sinä mennä sinne. Kun pääsemme tähän paikkaan, kukaan ei saa poistua sieltä satojen tai tuhansien elämän aikana. Tämä paikka ei ole luotu helppoa elämää varten, ja siksi sinua häiritsevät jatkuvasti oma mielesi, muut elävät olennot ja aineellinen luonto. Siellä ollessasi sinun on taisteltava jatkuvasti saadaksesi ruokaa, vaatteita ja katon pään päälle. Teitä painostavat erilaiset hallitukset, joiden johtajat haluavat manipuloida ja riistää väestöä. Te kärsitte jatkuvasti jostakin sairaudesta, vanhenette joka päivä ja joudutte kuolemaan. Vaikka rakastaisitte itseänne ja huolehtisitte terveydestänne, kuolette silti. Vaikka rakastaisitte muita, hekin kuolevat. Siellä on aina sota ja valmistautuminen uuteen sotaan. Globaali filosofia on seuraava...
...

Ajatelkaa, että me elämme juuri tällaisessa paikassa ja olemme kaikki tietoisesti valinneet sen – tämän aineellisen maailman!
Anonyymi00004
2026-03-25 13:32:27
UUSI

Lue lisää

Se on todella hyvä kirjasarja, kuusi osaa, käännetty eri kielille.