Kuka antoi luvat Gatesille, kuka vastaa seurauksista

Google, Bill Gates, organisaatio ja taho jota huoletti suunnattomasti Afrikan väestön lisääntyminen. No onneksi vietyään sinne tutkitun ja turvallisen poliorokotteen oli kymmenessä vuodessa lisääntyvyys tipahtanut Afrikassa yli 50%. Sama taho kehitti myös koronainjektion. No nyt nähdään kuolleisuusluvuissa, terveyshaittatilastoissa ja syntyvyyskäyrissä että piikeillä saatiin se mitä oli haettukin.
Nyt tämä "hyväntekijä" on päästämässä Floridaan vapaaksi 30 miljoonaa hänen rahoittamansa ohjelman geenimuunneltua hyttystä. Jos sattuisi sellainen huono yhteensattuma, että tässä nyt alkaisi samalla leviämään joku kumma tauti, joka ei siis kuitenkaan ole levinnyt näiden hyttysten välityksellä, olisi tällä Jumalolento Gatesilla varmaan joku pelastava piikki takataskussa, eikö näin.
Onko siis ihminen jälleen kerran astumassa Jumalan saappaisiin?
Välillä nimittäin tuntuu siltä, että maailma ei enää tunne mitään rajoja. Ennen ihmiset suhtautuivat luontoon nöyryydellä. Ymmärrettiin, että kaikkea ei tiedetä eikä kaikkea hallita. Nyt näyttää siltä, että mitä enemmän teknologia kehittyy, sitä enemmän ihminen alkaa kuvitella olevansa kaikkitietävä ja kaikkivoipa.
Geenimuokataan kasveja. Geenimuokataan eläimiä. Geenimuokataan hyönteisiä. Muokataan perimää, rakennetaan laboratorioissa uusia ratkaisuja ongelmiin, jotka usein ovat syntyneet aikaisempien ihmisten tekemien ratkaisujen seurauksena, laboratorioissa. Ja kaiken tämän keskellä meille vakuutetaan, ettei huolta ole, asiantuntijat kyllä tietävät mitä tekevät.
Mutta tietävätkö he?
Kuinka monta kertaa historiassa ihminen on ollut täysin varma omasta erinomaisuudestaan, kunnes vuosikymmenten päästä on huomattu, että seuraukset olivatkin jotain aivan täysin muuta kuin piti? Kuinka monta kertaa meille on kerrottu, että jokin uusi keksintö on täysin turvallinen, kunnes myöhemmin on selvinnyt, ettei asia ollutkaan niin yksinkertainen ja turvallinen?
Nyt luontoon vapautetaan miljoonia geneettisesti muokattuja hyönteisiä. Joku sanoo, että se on tieteen voitto. Minä kysyn, onko se myös osoitus ihmisen rajattomasta ylimielisyydestä?
Kuka antoi ihmiselle oikeuden päättää, mitä lajeja saa muokata, mitä saa hävittää, mitä saa lisätä ja mitä vähentää? Missä vaiheessa ihminen päätti olevansa niin viisas, että hän voi alkaa kirjoittaa uudelleen luonnon sääntöjä?
Minua ei huolestuta ainoastaan se, mitä tehdään. Minua huolestuttaa se asenne, jolla se tehdään. Se sama asenne, joka kuiskaa korvaan, että nyt tiedämme kaiken. Nyt olemme niin kehittyneitä, ettei meidän enää tarvitse pelätä virheitä.
Juuri silloin ihminen yleensä tekee suurimmat virheensä.
Minulle kyse ei ole vain tieteestä. Kyse on myös hengellisestä kysymyksestä. Uskommeko edelleen, että luomakunnassa on jotain itseämme suurempaa, vai olemmeko alkaneet kuvitella, että ihminen itse on korkein auktoriteetti? Että kaikki voidaan korjata laboratorioissa, kaikki voidaan suunnitella uudelleen ja kaikki voidaan alistaa ihmisen tahdolle?
Minä en usko siihen.
Uskon, että nöyryys on viisauden alku. Uskon, että luomakunta on äärettömän monimutkainen kokonaisuus, jota emme vieläkään täysin ymmärrä. Uskon, että ihmisen pitäisi joskus pysähtyä kysymään, ei vain mitä voimme tehdä, vaan mitä meidän pitäisi tehdä.
Koska kaikkein vaarallisin ihminen ei ole se, jolla on vähän tietoa. Kaikkein vaarallisin ihminen on se, joka luulee tietävänsä kaiken.
Ja juuri sellaiselta tämä aikakausi näyttää.