Yhteen muuttaminen...?

Ihan jo seurustelumme alussa aloimme viettää lähes 24/7 yhdessä, miehen kämpillä. Eli jo parin kuukauden seurustelun jälkeen lähes asuimme yhdessä, koska kaikki mun tavarat oli miehen kämpillä ja oleskelimme siellä. Tottakai oltiin välissä erossakin, mutta suurimmaksi osaksi oltiin sen luona yhdessä. Tästä on noin viis vuotta.

Kävin välissä 3kk ulkomailla töissä, ja tän jälkeen seurustelu "alkoi uudestaan". Taas asuttiin miehen kämpillä ja se alkoi mennä ahtaaks. Joten haettiin yhdessä isompaa kämppää, ja se saatiinki. Eli reilu vuosi ensitapaamisesta ja 6kk:n "varsinaisen seurustelun" jälkeen muutettiin yhteen. Eikä olla kaduttu asiaa.

Tuo "harmaantunut tunnelma" tunnetaan myös nimellä arki. Arki on melkein se tärkein osa suhteesta, jos arki ei toimi, mikään ei toimi. Sillä suurin osa elämästähän on arkea. Myös tuo "tylsä fiilis", kuuluu elämään ja suhteeseen. Sillä aina ei voi olla hauskaa, valitetavasti.

Ymmärrän tunteitasi, alkusuhteen huumasta ei ole kivaa päästä eroon, mutta suhteen luonteeseen kuuluu vakiintua ja vahvistua. Olen myös tyttöystäväsi kanssa samaa mieltä siitä, että yhteenmuutto vahvistaa suhdetta. Pelkosi siitä, että alatte elää kuin keski-ikäinen pari on ehkä osittain aiheellinen, mutta elämänne on täysin teistä kiinni. Ei teistä ole pakko tulla tylsiä, vaikka elämään tulee rutiineja. Voitte silti keksiä kaikenlaista erilaista ja mukavaa tekemistä.

Itse olen oppinut pitämään arjesta ja sen rutiineista, ja jos välissä on tylsää niin osaa arvostaa hauskuuden sitten kun se tulee :)

Olen asunut yhden mimmin kanssa yhdessä ja voin kyllä sanoa, että paljon pahempaa mokausta en ole tehnyt. Siinä katselet samaa naamaa 24/7, niin alkaa kummasti
kyllästyttämään....mun kokemus asiasta on tälläinen, ei tarvitse todellakaan enään uudestaan kokeilla yhdessä asumista..... jos olet sellaista tyyppiä, ettet jaksa katsella toista ihmistä joka päivä, niin älä pirussa muuta. Kyllästyt aika nopeasti. Eikä tarvitse turhaan roudata kamoja edes takas. tietenkin, jos hengailette jo valmiiksi joka päivä yhdessä, niin se voi olla ihan hyväkin asia. Kokeile niin tiedät.

Hienoa että joku nykyään jarruttelee yhteenmuuttoa.
Meinasin aloittaa uuden viestiketjun, mutta tämähän käy tähän samaan, eli pieni päivittely äkkinäisestä yhteenmuuttamisesta.
Itselläni "täti-ihmisellä" on kokemusta siitä miten hyvän suhteen voi pilata sillä että aloittaa sen "yhteisen arjen" liian aikaisin.

Olen tässä itse päivitellyt 23 vuotiaan tytön vimmaa muuttaa poikakavereiden kanssa yhteen. Katson sen itseasiassa laskelmoinniksi. Hesassa on tunnetusti kovat vuokrat, joten olipa näppärää muuttaa poikakaverin kanssa yhteen-vaikka tytön jutuista sai sen kuvan, että "ei tää nyt niin vakavaa ole". (muutti toiselta paikkakunnalta tuolloin pääkaupunkiseudulle)
Ja nyt sama juttu. Tuosta Hesan kaverista tämä tyttö erosi vuosi sitten, sitten oli joku jäppinen keväällä vielä vapun aikoihin ja nyt on uusi kundi kierroksessa, jonka kanssa tämä tyttö on muuttamassa elokuussa yhteen.
Sen verran sitä tyttöä ja sen sielunmaisemaa tunnen, että tää on pelkkää taloudellista laskelmointia.
Voi vaan epäillä onko enää sama kundi vuoden kuluttua asuinkumppanina-tuskinpa vaan.

Eli alkuperäiselle:oot fiksu jos pitkität yhteenmuuttamista.

1,5 vuotta seurusteltu ja olemme harkinneet yhteenmuuttoa,koska jatkuva ramppaaminen toistemme luona arkena rasittaa.emme kumpikaa omista autoa eli sateisina päivinä ei vissii nähdä ku kumpikaan ei viitsi kastua.kaikki viikonloput olemme yhdessä.2 kesää olemme viettäneet tiiviisti yhdessä.mutta se arki puutuu tavallaan,itse olen 3-vuorossa ja toinen on päiväduunissa.eli hankalaksi menis sitten.on se ihanaa ku saa pitää "vapaa"päiviä toisistamme.se tekee kyl terää,eikä kyllästy toisen naamaan.seksikin maistuu paremmalta.huomasin tässä loman aikana että ei seksiä ollut niin usein ja niin kiihkeätä kun olimme 24/7 yhdessä.mut pakko se on täs joku kaunis päivä muuttaa yhteen.kunhan se oikea asuntokin löytyy ajan kanssa..