Sairastuin sosiaalisten tilanteiden pelkoon noin vuosi sitten ollessani 17-vuotias. Aiemmin nämä tilanteet eivät aiheuttaneet mitään ongelmia, enkä ole missään elämän vaiheessani ollut ujo, lukuunottamatta varhaislapsuuttani, jolloin vierastin uusia ihmisiä todella paljon. Nykyään jännityksestä huolimatta pystyn hyvin solmimaan uusia ihmissuhteita, no problem.
MUTTA. Tämä jännittäminen, ahdistus ja pelot rajoittavat elämää jo nyt! En uskalla osallistua erilaisiin juhlatilaisuuksiin, en uskalla hyödyntää hyviä esiintymistaitojani missään enkä uskalla edes lähteä hyvien kavereiden kanssa pizzalle ja kaupungilla liikkuminenkin on aina hirveätä itsetarkkailua saati sitten suuret marketit. Eniten minua vaivaa näissä sos. tilanteissa käsien tärinä sekä niskojen älytön jäykistyminen sekä pinnallinen hengitys.
Propralia olen kokeillut, ihan ok lääke, mutta se ei juurikaan auta kaikkiin oireisiin, haluaisin pysyvän avun! Samoin hypnoterapia ja koulupsykologi - vain pienen pientä apua ollut.
"Älä unelmoi, elä unelmaasi" -> Tuo lause masentaa aina päiväni, koska haluaisin kovasti elää unelmaani ja päästä duuniin, jossa olisin esiintyvässä roolissa, mutta jännittäminen ja esiintyminen on mahdoton yhtälö. Pari kertaa koulussakin olen lintsannut esityksiä ja joskus en ole uskaltanut muiden kanssa mennä ruokailemaan. Ensi vuotta pelkään ihan älyttömästi... Pelkään, että joudun keskeyttämään koulun käynnin :(
Käyn elokuun alussa lääkärillä juttelemassa, mutta mitenkä musta tuntuu, että tilanne on sen jälkeen ihan sama, mikä nytkin.. Haluaisin ehkä kokeilla jotain lääkettä, mistä voisi olla apua, mutta toisaalta sen käyttö pelottaa sivuoireiden takia. Please, kertokaa jotain ratkaisuja. Mielellään positiivisia selviämiskertomuksia, en haluaisi masentaa itseäni yhtään tämän enempää.
Lisäksi, mulla tuntuu olevan aika montakin fobiaa: pimeys, oksentaminen, yliluonnolliset asiat ... tiedän, mistä ne ovat luultavasti lähtöisin, mutta en pysty niitä silti kadottamaan. :(
MUTTA. Tämä jännittäminen, ahdistus ja pelot rajoittavat elämää jo nyt! En uskalla osallistua erilaisiin juhlatilaisuuksiin, en uskalla hyödyntää hyviä esiintymistaitojani missään enkä uskalla edes lähteä hyvien kavereiden kanssa pizzalle ja kaupungilla liikkuminenkin on aina hirveätä itsetarkkailua saati sitten suuret marketit. Eniten minua vaivaa näissä sos. tilanteissa käsien tärinä sekä niskojen älytön jäykistyminen sekä pinnallinen hengitys.
Propralia olen kokeillut, ihan ok lääke, mutta se ei juurikaan auta kaikkiin oireisiin, haluaisin pysyvän avun! Samoin hypnoterapia ja koulupsykologi - vain pienen pientä apua ollut.
"Älä unelmoi, elä unelmaasi" -> Tuo lause masentaa aina päiväni, koska haluaisin kovasti elää unelmaani ja päästä duuniin, jossa olisin esiintyvässä roolissa, mutta jännittäminen ja esiintyminen on mahdoton yhtälö. Pari kertaa koulussakin olen lintsannut esityksiä ja joskus en ole uskaltanut muiden kanssa mennä ruokailemaan. Ensi vuotta pelkään ihan älyttömästi... Pelkään, että joudun keskeyttämään koulun käynnin :(
Käyn elokuun alussa lääkärillä juttelemassa, mutta mitenkä musta tuntuu, että tilanne on sen jälkeen ihan sama, mikä nytkin.. Haluaisin ehkä kokeilla jotain lääkettä, mistä voisi olla apua, mutta toisaalta sen käyttö pelottaa sivuoireiden takia. Please, kertokaa jotain ratkaisuja. Mielellään positiivisia selviämiskertomuksia, en haluaisi masentaa itseäni yhtään tämän enempää.
Lisäksi, mulla tuntuu olevan aika montakin fobiaa: pimeys, oksentaminen, yliluonnolliset asiat ... tiedän, mistä ne ovat luultavasti lähtöisin, mutta en pysty niitä silti kadottamaan. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
xanoria o.5mg ja on toiminut jo 10 vuotta.
Miedot rauhoittavat ( kotikäyttöön ehkä hieman vahvemmat) auttavat. Propral korjaa jännityksen vain kosmeettisesti eika auta tilanteeseen pidemmän päälle.
Samaten kofeiiniin käytön vähentäminen ja liikuntaharrastus on hyväksi.
Ja kolmanneksi. Ole rohkea ja sano kanssaihmisille mitä ajattelet, äläkä jätä mitään tekemättä jännityksen takia. Ota uusi asenne haasteena.
Tarvit myös kannustusta ja tukea perheeltäsi.
Kofeiini on tehokas jännitysoireiden lisääjä. Liiallinen itsensä tarkkailu samoin.
Hae apua lääkäriltä. Painota että ongelma on todellinen ja että sinun pitää saada lähete erikoislääkärille. Tämän jälkeen aloitat nuorille suunnatun työkykyä edistävän kuntoutuksen (Kela maksaa psykologikäynnit sun muut) ja lääkityksestä voit sopia psykiatrin kanssa. Yleislääkäreillä ei ole yleensä riittävää tietoa ja kokemusta tuon alan lääkkeistä, eivätkä lääkkeet yksin korjaa tilannetta ilman terapiaa.