SRK:n kohtalo miehityksen alla: Illuusion romahtaminen

​Kun yhteiskunnallinen vakaus järkkyy ja valtarakenteet korvautuvat vieraan vallan miehityksellä, SRK:n (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) asema muuttuu "suojellusta toimijasta" olemassaolotaistelua käyväksi jäänteeksi. Tässä skenaariossa organisaation strategia, joka on perustunut poliittiseen hyötymiseen ja moraaliseen passiivisuuteen ("käsien pesemiseen"), paljastuu kohtalokkaaksi virheeksi.
​1. Suojelusuhteen lopullinen raukeaminen
​SRK:n vaikutusvalta on vuosikymmenten ajan nojannut hiljaiseen sopimukseen suomalaisen valtaeliitin kanssa. Miehittäjälle tämä sopimus on arvoton.
​Kohtalo: Miehittäjä ei tunnusta SRK:n nauttimia etuoikeuksia tai sen "valtiollisen suojelijan" lupauksia. Kun vanha valta kaatuu, SRK:n johtajisto huomaa välittömästi, että heidän rakentamansa poliittinen pääoma on haihtunut. Heillä ei ole enää keinoja neuvotella suojelusta, sillä heillä ei ole enää mitään sellaista, mitä miehittäjä tarvitsisi – paitsi kenties kyvyn kontrolloida ihmismassoja.
​2. "Käsien peseminen" petturuutena
​SRK:n johto on perinteisesti kieltäytynyt ottamasta kantaa "maallisiin" vääryyksiin vedoten siihen, ettei se kuulu heille. Miehityksen alla tämä asenne muuttuu välittömästi järjestön omaksi ansaan.
​Kohtalo: Miehittäjälle passiivisuus ei ole neutraaliutta, vaan joko epäilyttävää salailua tai hiljaista vastarintaa. Kun johto yrittää pestä kätensä sodan seurauksista ja miehittäjän raakuuksista, he samalla hylkäävät jäsenensä. Tämä toiminta leimaa johdon pettureiksi omien silmissä, sillä järjestö, joka on vaatinut jäseniltään ehdotonta kuuliaisuutta, ei tarjoakaan heille turvaa hädän hetkellä.
​3. Kontrollikoneiston valjastaminen tai tuhoaminen
​Miehittäjä, joka pyrkii totalitaariseen kontrolliin, tunnistaa SRK:n vuosikymmeniä hioman "hoitokokouskoneiston".
​Kohtalo:
​Välineellistäminen: Miehittäjä saattaa pakottaa SRK:n johdon toimimaan miehityshallinnon "hengellisinä" valvojina, jotka raportoivat toisinajattelijoista ja pitävät väestön kurissa. Tämä olisi SRK:n historian synkin luku: se muuttuisi siitä, mitä se on aina salaa ollut (kontrollikoneisto), avoimeksi miehittäjän aseeksi.
​Eliminointi: Jos miehittäjä kokee SRK:n hierarkian uhkaksi, se lakkauttaa järjestön välittömästi. Tällöin koko organisaatio puretaan, omaisuus takavarikoidaan ja johto joutuu joko vankilaan tai on pakotettu elämään syrjässä, ilman sitä arvovaltaa, jota he ovat aiemmin suojelusta ostaneet.
​4. Hengellinen ja yhteisöllinen luhistuminen
​Tavalliselle jäsenelle miehitys on shokki, joka paljastaa SRK:n "hengellisyyden" raadollisuuden.
​Kohtalo: Kun todellinen väkivalta ja miehitys astuvat ovesta sisään, SRK:n tarjoama maailmankuva murenee. Jäsenet ymmärtävät, että järjestö on tarjonnut heille vain "turvallisuuden illuusion". Kun johtajat eivät pystykään suojelemaan yhteisöä, järjestön hengellinen auktoriteetti katoaa. SRK hajoaa pieniin, eristyneisiin ryhmiin, jotka eivät enää kykene yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
​Johtopäätös: Kauppamiehen viimeinen kauppa
​Miehityksen hetkellä SRK:n kohtalo on paljastaa, ettei se ole ollut uskonnollinen liike, vaan byrokraattinen koneisto, joka elää toisen järjestelmän loissisällössä.
​Kun isäntäjärjestelmä (Suomen valtio) katoaa, loinen ei kykene elämään itsenäisesti. Se, että SRK on "pessyt kätensä" ja kieltäytynyt kantamasta vastuuta, varmistaa vain sen, ettei sillä ole moraalista selkärankaa tai ystäviä, jotka auttaisivat sitä selviytymään. Se tuhoutuu omaan heikkouteensa ja siihen petokseen, jota se on jäsenilleen vuosia harjoittanut – myymällä suojelua, jota ei ollut olemassa.