Työelämä tappaa ihmisen

OIKEIN!!

Ehdin kilkuttamaan oman ratkaisuni yllä olevaan.
Noudattelee aika lailla kaavailujasi. Älä laske tautia liian pahaksi! Tee päätös ajoissa!

Olin pikkufirmassa kiinteistönhoitotyössä. Kiire ja ihmisten valitus vitutti. samoin viikonlopputyöt ja helvetinmoiset lumipyryt jolloin sai lähteä aamuyöllä klo:03.00 lumitöihin. Talven jälkeen päätin että syksyyn asti pinnistelen ja sitten otan loparit ja heittäydyn ansiosidonnaiselle. niin myös tein ja päivääkään en ole katunut . Muutaman pikku pätkän oon duunia välillä tehnyt ja nyt on ansiosidonnaiset nautittu. Vaikka putoan nyt työmarkkinatuelle ei vieläkään hirvitä. asun omassa asunnossa ja lainat tuli aikanaan maksettua niin asumiskulut on pienet. Eli suosittelen kokeilemaan . Ensimmäiset viikot ja varsinkin maanantai-aamut tuntuivat mahtavalta kun ei ollut kiireinen ja väsyttävä työviikko edessä vaan sai rauhassa suunnitella ohjelmansa. Eli tosiaan suosittelen...

Niin sitä ihminen kuvittelee, että se autuus loistaa sitten kun jää kiireisestä työstä pois. Noh, ne ansiosidonnaiset loppuu aikanaan, ja sitten työmarkkinatuki. Jos olet avo(avoliitossa)niin puolisosi tulot vähentävät portaittain vielä työmarkkinatukea, pahimmillaan et saisi sitä lainkaan! Miltä tuntuisi kerjätä rahaa puolisoltasi, ja marssia aina sossuun kerjäämään? Entäs sitten kun joku kodinkone hajoaa, tai tarttet ostaa uudet rillit tms? Fattasta voi koettaa kerjätä vaan ei kaikki sieltä paljoa rahaa saa. Köyhyys syö ainakin raittiilta ja parisuhteessa elävältä itsetuntoa, kun puoliso hankkii vaan itse ei, ja alkaa katsomaan menestyjiä karsaasti ja alentamaan itseään henkisesti surkimukseksi ja kulkea seinän vierustoja pitkin. Jos taas on yksineläjä, alkoholisoituu helposti. Kierre alkaa silloin siitä,että haluaa olla sosiaalinen ja turruttaa yksitoikkoisuus, ja sitä sitten laahustaa lähiöpubeihin ja kierre alkaa.

Koeta vaan sinnitellä työssäsi, ja mieti miten 1800-luvulla oli rankkaa tukkimetsissä ja pelloilla.

Työelämä on todellakin maanpäällinen inferno ja tappaa ihmisen sielun. Ihmiset kuluttavat enempi mitä enempi tienaavat ja vauhdittavat näin luonnon tuhoa. Lisäksi ihminen lokeroituu omaan työhönsä ja personaallisen luovuuden potentiaali hukkuu jonnekkin, toki on ammatteja joissa luovuus ja personaallisuus pääsee esiin mutta harvassa ne valitettavasti on. Lisäksi suurin osa ihmisistä sairastuu henkisesti tai fyysisesti monen kymmenen vuoden työrupeaman jälkeen. Tämäkö on onnellista elämää ? Kaukana siitä. Maailmassa on niin paljon turhaa ja jopa luontoa tuhoavaa työtä että niitä voisi vähentää radikaalisti ja jakaa työtä niin että työpäivät olisi huomattavasti lyhyempiä kuin 8h orjatyömainen riisto. Miettikää ihmiset tätäkö te oikeasti haluatte elämältä ? Ja sitä tavaraa ja uutta taloa yms ei ihminen oikeasti tarvitse

monet tykkää tehdä työtä. Aina on joukossa heitäkin joille työntekeminen on pakkopullaa, jatkuvaa ahdistusta ja infernoa. Työnarkomaniakin on yleistä.