Jotenkin vain viimeiset viikot ovat olleet mielettömän rankkoja. Sitä jo luuli päässeensä eroon exästä ja eron tuomasta yksinäisyydestä ym sopasta..... Mutta tässä sitä taas ollaan, surkuttelemassa. Olen ikäväkseni huomannut olevani katkeroitunut tilanteestani. Vaikka kuinka yritän nauttia sinkkuudesta kahdeksan vuoden jälkeen, niin kattia kanssa te jotka sinkkuutta ihannoitte, kuten itse joskus parisuhteen aikana, niin tervetuloa kokeilemaan. Onhan se välillä hauskaa, mutta sitten tulee viikonloput, jolloin ei ole mitään tekemistä jne.Kyllä se niin on, että elämä on paljon "rikkaampaa", kun on rakkauden vahvistama. Tiedän,että vanhaan ei ole paluuta, mutta millä näistä sudenkuopista pääsee ylös, että jaksaa uskoa, että löydän vielä rakastavan ja kestävän parisuhteen. Kauanko sitä joutuu odottamaan?En jaksa enää.....Tein niin paljon virheitä, että olenko enää ansainnut uutta mahdollisuutta?
Eron jälkeen
jo 9 kk!!!!!!
81443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän kokemuksesta kuinka allapäin ja toivottomalta koko elämä voi tuntua eron jälkeen. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, et ole ainoa...meitä on paljon nykyään samassa tilanteessa olevia.
En tiedä minkä tyyppinen olet. Voitko edes ajatella, että rohkaisisit mielesi ja lähtisit vähän rentoutumaan ja katselemaan elämää kotisi ulkopuolelle. Itse reilu vuosi sitten olin myös samassa tilanteessa, mutta siskoni sai minut liikkeelle ja katsomaan suruverhoni takaa värikkäämpää elämää. Laitoin myös kokeeksi nettiin treffipalstoille ilmoituksia, ja niihin vastaaminen sai unohtamaan "kurjuuttani".
Voin myös sanoa että et ole yksin; itse sain todella mielenkiintoisilta miehiltä vastauksia ja tapasinkin heitä useita. Maailma on ihmisiä ja seikkailuja täynnä. Nyt omaan elämääni on löytynyt rakastettava ihminen, jonka kanssa haluan jakaa kaiken; uusi "nuoruus" alkoi jälleen.
Kokemuksesta voin sanoa, että silti ravintoloista ei ne oikeat tyypit löydy ainakaan miespuolisissa. Ja varovainen on oltava myös nettitreffeissäkin, kyllä sen vaistoaa kuka on rehellisellä pohjalla.
Sinun on myös tehtävä surutyösi loppuun eron osalta, mutta älä käperry kokonaan surun valtaan, vaan ala raotella ulkomaailmaan uusin katsein.Ei elämä lopu siihen, on vain jaksettava, vaikka se vaikeaa onkin. Toinen ei voi tehdä puolestasi surutyötä, itse se on sinun käytävä läpi. Mutta muista elämä odottaa sinua ja antaa sinulle varmasti parempia ihmissuhteita ja rakkautta kun annat niille vain luvan tulla. Tsemppiä elämääsi.
"Tein niin paljon virheitä, että olenko enää ansainnut uutta mahdollisuutta?"
Tuo on viestisi viimeinen lause ja mieleeni tuli oletko sinä niitä pettäjiä? Ehkä sinä nyt tarvitsetkin pitkän yksinäisyyden ajan oppiaksesi antamaan arvoa parisuhteelle. Etkä toista virheitäsi.
muitakin virheitä on kuin pettäminen. Siihen en ikinä syyllistynyt. Eron jälkeisen ajan olen ottanut mahdollisuutena kasvamiseen ja siihen on kyllä ollutkin syytä. Olen aivan eri ihminen nyt. ....ja en osannut arvostaa tarpeeksi erittäin hyvää miestä, joka minulla oli. Olen vain tajunnut, että sellaista yhteyttä mikä meillä oli on niin vaikea löytää. Olin kuitenkin toivonut tältä elämältä rakkautta, puolisoa ja perhettä....Tuntuu, että vapaana ei ole enää kunnollisia, tavallisia miehiä. Pelkään jääväni ikuisesti yksi.
Sanot ettet osannut tarpeeksi arvostaa.
Nyt on sitten aika surra - 9 kk on loppujen lopuksi melko lyhyt aika...
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämään yksin.
Sitä voi jokainen tosiaan kokeilla joka sitä ihannoi.
Onhan toki hienoa kun voi itse päättää kaikesta, mutta perusturvallisuus puuttuu ja on aika tylsää tehdä itselleen vaan ruokaa tai siivota itseään varten, alkaa yksikseen seurata koko illan elokuvaa, käydä yksin saunassa, puhumattakaan että illalla mene tyhjään sänkyyn yksin ja aamulla sama karu todelisuus on taas vastassa..
Ei ole olemassa mitään aikaa koska sinkkuus loppuu kuten kyselit. Mutta se on ainakin varmaa että kotoa ei kukaan tule hakemaan, tai prosentuaalinen mahdollisuus on hyvin pieni. Itse pitää olla aktiivinen, mennä kaikkii mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin. Ehkä se oikea jossan kävelee vastaan.
"Kokeilin" parisuhdetta 30v ja nyt on todella ihanaa asua ja elää yksin! :) (ensimmäisen kerran elämässäni)
Vietän puolisoni kanssa aikaa n.2 viikkoa/kk ja tämä on ihanteellinen ratkaisu meille molemmille. Asumme eri paikkakunnilla!
Parasta tässä nykyisessä elämässäni on se, että voin itse valita haluanko viettää päiväni, iltani ja yöni yksin? Joskus on mukavaa toisen kanssa, mutta ah, taas niin kovin nautinnollista on viettää aikaa yksinänsäkin.
Olen kyllä huomioinut, että juuri kaikki petetyt, jätetyt ja hylätyt täällä itkevät yksinäisyyttään. (itselläni ei tuosta kokemusta)
Nyt olisi heidänkin aika kasvaa henkiseen mittaansa ja hyväksyä itsensä ja elämänsä!
asioista: on aivan eri asia olla yksin, kun ei ole ketään kenen luokse mennä yöksi kun siltä tuntuu tai kaipaa seuraa. Et ole "sinkku", kun sinulla on tuollainen viritelmä.
Ei voi kuin toivottaa jaksamisia sinulle. Minun elämäni rikkoutui muutama päivä sitten, ja nyt on edessä todella piinaavat puolivuotta. Tuntuu oudolta kun ei ole varmuutta mitä huominen tuo tullessaan, eli siis kun ei enää ole sitä varmuutta elämässä. Ajatukset on olleet todella sekavat, ja en tiedä oikein mitä mieltä pitäisi olla. Eniten surettaa se, että minulta jää avioeron myötä näkemättä omien lapsien kasvaminen, ainakin jokapäiväisesti. Toki saan tavata heitä silloin tällöin, mutta se ei ole sama asia kuin että näkisin heitä joka päivä, tai että töistä tullessa vastaani juoksisi iloinen pikku vesseli huutaen että "isi tuli kotiin...". Pelkkä ajatus siitä saa epätoivon valtaan. Voiko ihmiseltä enää enempää viedä elämästä? Ero olisi miljoonia kertoja helpompaa kun ei olis lapsia, mutta siltikään en kadu hetkeäkään että tuli joskus lapsia tehtyä. En tiedä....ei tässä voi kuin tyytyä kohtaloonsa ja hyväksyä tosiasiat. Mutta niin pitkään ennenkuin lopulliset eropaperit on käsissä, toivon että asiat muuttuisivat toiseen suuntaan. Ja niille pariskunnille joilla menee huonosti, tai on vastaavanlainen tilanne esillä: Yrittäkää hyvät ihmiset pysyä yhdessä, ja saada oikeasti hyvä ratkaisu asiaan.