Niila palasi Vietnamista!

Niila palasi Inariin pitkän poissaolon jälkeen. Kylällä oli jo ehditty keksiä kolme eri selitystä sille, missä mies oli ollut, mutta nyt hän istui baarin nurkkapöydässä ja kertoi itse.

"Olipa se Vietnamin viidakko melkoinen paikka."

"Minkälainen?" kysyi kaveri.

"No kuuma kuin saunan kiuas ja märkää kuin olisi koko ajan kaatunut jokeen. Mutta kyllä sielläkin poroja oli."

"Poroja? Vietnamissa?"

"Oli oli. Ainakin minä näin niitä."

"Niila, Vietnamissa ei ole poroja."

Niila hörppäsi tuoppiaan.

"No sitten se kilju oli tavallista vahvempaa."

Koko pöytä repesi nauruun.

"Kiljuako siellä joit?"

"Kyllä. Tai ainakin jotain sellaista litkua, joka maistui siltä kuin joku olisi tehnyt kiljua vanhassa bensakanisterissa."

"Se taisi olla riisiviinaa."

"Olkoon vaikka rakettipolttoainetta. Kolmen mukillisen jälkeen näin viidakossa poroja, kaksi postiautoa ja naapurin Einarin."

"Entä sota?"

Niila vakavoitui hetkeksi.

"No, kyllä siellä välillä rytisi. Mutta pahin tilanne tuli, kun yritin selittää paikallisille, mitä poronhoito on."

"Miten se meni?"

"Sanoin että meillä kotona eläimet juoksevat puolivilleinä pitkin metsiä ja sitten syksyllä kerätään ne kasaan."

"Mitä ne vastasivat?"

"Luulivat minua valehtelijaksi."

"Ja porot?"

"Niin. Sitten kerroin vielä, että joskus poro seisoo keskellä tietä eikä väistä mitään."

"Uskovatko ne sen?"

"Sen ne uskoivat heti."

Illan päätteeksi joku kysyi:

"Niila, mikä oli ensimmäinen asia jonka teit palattuasi Inariin?"

Niila mietti hetken.

"Katsoin poroa silmiin ja sanoin: 'Älä yritä huijata. Tiedän, että teitä on myös Vietnamissa.'"

Poro oli kuulemma tuijottanut takaisin niin pitkään, että Niila piti sitä tunnustuksena.