Tänään tein pienen maakuntamatkan

Tänään kävin Säkylän R-Kioskilla kahvilla ja dallaspullalla, kun siinä kylässä vielä sellainen mahdollisuus on! Monessa pitäjässä vanha kunnon ärrä on lakkautettu!

Menin sitten kahvini kanssa ulkoterassin pöytään, kun sade sopivasti oli tauonnut ja aurinkokin pilkisti pilvenraosta.

Ei mennyt aikaakaan, kun naakka lehahti toiseen päähän pöytää, noin parin metrin päähän ja tiesin heti mistä oli kyse! Naakka loi minuun sinisillä silmillään anovan katseen ja jos se olisi voinut puhua niin olisi sanonut minulle jotakuin näin;

"Anteeksi hyvä herra, liekenisiköhän teiltä kenties tuosta erittäin herkullisen näköisestä pullastanne mahdollisesti sellainen aivan pieni siivu tai palanen myös minulle? Voisitteko olla niin ystävällinen, voisitteko?"

Näin hienostunteisesti ja erittäin kohteliaasti herra naakka minulle silmillään viittelöi...ja tietenkin minä siinä hänelle sitten hellyin ja lepyin.

Taitoin pienen palan pullastani kuin Jeesus taittoi palan leivästään ja jakoi sen opetuslapsilleen. Minä puolestani ojensin pullanpallan herra naakalle ja hän sen nappasikin vaivihkaa ja lehahti takaisin lentoon, pulla suussaan?

Mutta eipä naakka tiennyt, että kymmenet muutkin silmäparit olivat havainneet tämän avokätisyyteni ja siitäkös vasta kilpalento alkoi, kun kaikki naakkakaverit säntäsivät tämän pullanpalan saaneen yksilön perään ja äänekkäästi huusivat, että "anna meille kans, anna, anna anna..pysähdy", mutta eipä tämä halunnut pysähtyä, eikä jakaa saamastaan pullasta palastakaan muille.

Lopptulos oli, että naakat lensivät varmasti ainakin viisi minuuttia peräkanaa ja välillä tappelivat keskenään ankarasti. Jodsain kohdassa pulla oli jonkun toisen suussa ja sitten taas sama rallia ja kaikki perässä. Lopulta pullasta ei tainnut olla enää mitään jäljellä, kun lopulta rauhottuivat.

Mietinkin siinä sitten, että yhden pienen pullan perässä lentäessään ja tapellessaan naakat kuluttivat huomattavasti enemmän energiaa kuin siitä yhdessä pullanpalassa olisi edes ollut.

Mitä me tästä opimme; se jolla onni on, se onnen kätkeköön! Ihmisetkin ovat samanlaisia keskenään nahistelevia kultakimpaleen jahtaajia, jotka kateuksissaan ja ahneuksissaan kuluttavat valtavasti energiaa tavoitelleessaan jotakin olematonta ja lopulta huomaavat, että käteen jää vain tyhjä arpa kaiken kilpajuoksun jälkeen.

Pitäisi osata rauhoittua ja keskittyä oleellisen koko kuvan edessä kuin keskittyä yksityiskohtiin...kuten vaikka lintumaailman ihmeisiin.

Ihmettelen yhä, miksi Huittisista ja Punkalaitumelta ärrä lopetettiin. Hyvä kioski se oli!