Vaimo ilmoitti talvella täytenä shokki-yllätyksenä haluavansa erota ja kaikkien itselle raskaiden vaiheiden jälkeen muutimme keväällä erillemme, sovimme lapsen huoltajuusasiat, elatukset sekä muut prosessiin kuuluvat asiat ja laitoimme eron vetämään (siististi). Nyt kun vaimo on asunut muutamat kuukaudet itsekseen haluaisikin hän yllättäen yrittää uudelleen, kun sanoi ettei ymmärtänyt mitä tuo yksinolo oikein onkaan ja keväällä syttynyt työihastuskin on oikeastaan hieman kummallinen jne...
Olisko teillä kokemuksia vastaavista ? Vannoin itselleni keväällä etten ikinä palaisi lähtevän kanssa takaisin, koska niin paljon "näkymätöntä", rakkautta ja luottamusta on kadonnut ja kun juuri on päässyt jotenkin hataran mukavasti omille jaloilleen, niin taasko starttaisi kaiken uudelleen ? Tunteita on jäljellä ja perheenä olisi enemmän kuin mukava touhuta mutta, mutta...
Sanoako suoraan ei ja suunnata eteenpäin ? Antaako kaikelle vain aikaa ja palata aiheeseen ? Vai koettaako rohkeasti ? Kas, siinä pulma...
Kokemuksia kaivattaisiin vaikka omahan on sitten päätökseni.
Pete
Olisko teillä kokemuksia vastaavista ? Vannoin itselleni keväällä etten ikinä palaisi lähtevän kanssa takaisin, koska niin paljon "näkymätöntä", rakkautta ja luottamusta on kadonnut ja kun juuri on päässyt jotenkin hataran mukavasti omille jaloilleen, niin taasko starttaisi kaiken uudelleen ? Tunteita on jäljellä ja perheenä olisi enemmän kuin mukava touhuta mutta, mutta...
Sanoako suoraan ei ja suunnata eteenpäin ? Antaako kaikelle vain aikaa ja palata aiheeseen ? Vai koettaako rohkeasti ? Kas, siinä pulma...
Kokemuksia kaivattaisiin vaikka omahan on sitten päätökseni.
Pete
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla mieheni ilmoitti "haluavansa olla vähän aikaa yksin" vaikka tietenkin oli kysymys halusta olla kaksin jonkun muun kuin minun kanssani. Tätä halua kesi pari kuukautta, kunnes mieheni halusi vaimosi lailla takaisin. En ottanut miestä takaisin, koska seisoin jo omilla jaloillani horjuvasti. Parin kuukauden kosiskelun jälkeen päätin kuitenkin ottaa miehen takaisin. Tuosta kaikesta on jo toistakymmentä vuotta, enkä ole katunut koskaan.
Minäkin kadun kaikkea tapahtunutta, ja halusin palata. Mieheni ei ottanut takaisin, mutta jos rakastat vielä niin joskus asiat voivat vain vaatia todella raskaita tapahtumia ja ihminen voi tajuta asioita. Toinen asia sitten on, että onko vaimosi siinä tilassa, että pelkää jäävänsä yksin ja sen vuoksi haluaa palata. Kannattaa miettiä tarkkaan, ettei tule uudestaan petetyksi. Enää en itse haluaisi palata takaisin......
Jos rakastat ja pystyt unohtamaan tässä
"eroaikana" tapahtuneet asiat. Ehkä toiset suhteetkin? Samoin vaimosi pitää tietää riitätkö
oikeasti hänelle omana itsenäsi.
Minun mieheni palasi retkiltään mutta huomasin pian ettei hän edellenkään tiennyt mitä halusi?
Perhe-elämää vai vapautta mennä ja tulla niinkuin
tykkää.
Rakasti/rakastan häntä mutta jouduin lopulta tekemään itse kipeän päätöksen meidän tarinallemme.
Olisi toivonut lapsillemme ehjän perheen
mutta minulla oli tunne että hän kaipasi koko
ajan jotakin muuta tai toista?
Hän ei antanut selvää vastausta kysymykseeni asiasta.
Tämä tunne osoittaitui oikeaksi. Hän palasi
eroaikanamme tapaamansa naisen luokse.
Olisi ollut parempi jos en olisi ottanut häntä
takaisin "ensimmäisen" eron jälkeen.
Olisin kai jo selvillä vesillä?
Nyt tunnen katkeruutta siitä että hän "leikki"
tunteillani ja käytti minua "lohdukkeena"
yrittäessään unohtaa suurta rakkauttaan.
Kerran petturi, aina petturi eli älä vaan ota takaisin. Maailma on hyviä naisia väärällään, hyvistä miehistä on pula.
Itse en ottaisi enää puolisoani takaisin, etenkin jos hän on lähtenyt jonkun ihastuksensa perään.Tietysti on reilumpaa lopettaa edellinen suhde, jos alkaa joku toinen kiinnostaa enemmän, mutta jäänyttä kohtaan on äärimmäisen repivää ja turhauttavaa jos alkaa pyytelemään takaisin. Vielä jos on erovaiheessa yrittänyt saada toisen aloilleen, jäämään ja järkiinsä ja toinen on lähtenyt kaikesta huolimatta. Mutta että pitää jäänyttä hätävarana, jonka luo voi palata jos elämä ei maailmalla sujunutkaan,se on melko itsekästä, vaikka rakkauksiin voi aina vedotakin.
Pikemminkin pitäisi itse kantaa seuraukset, eikä enää järkyttää jätetyn joten kuten kasaan saatua maailmaa.
Rakastaa voi ja aivan varmaan vanhat hyvät ajat palaa mieleen jos ja kun huomaa ettei ruoho aidan takana ollut sen vihreämpää,varmaan paluu entiseen houkuttelee, jos maailmalta ei ole jäänyt käteen kuin tuulen huuhtoma p--se, mutta onko se reilua jättämäänsä ihmistä kohtaan. Ja ennen kaikkea, kuinka moni jätetty uskaltaa luottaa, ettei jää seuraavankin kerran, kun taas sattuu sopiva ihastus kohdalle.
Tietysti on olemassa sellaiset termit kuin anteeksi anto ja nöyrtyminen, mutta ne on osoittautuneet monille ihmiselle liian isoksi suorituksiksi.
Minusta vosit harkita koeaikaa exän kanssa. Asuisitte edelleen erillään ja tapaisitte kuten seurusteluaikana. Ehkä silleen pääsisit pikkuhiljaa paremmin selvyyteen exästäsi. Jotain oikeaa muutostahan on pitänyt tapahtua. Eihän yhteen palaamiseen riitä vain se, että ei ollutkaan kiva olla yksin.
"Kerran pettäjä aina pettäjä"-sanontaa voisi käyttää ainakin omalta kohdaltani. Toivottavasti tarinastani on jotain apua päätökseesi eli tässä lyhyesti... Mieheni ilmoitti noin 2 kk sitten täysin yllärinä haluavansa erota ja suurimpana syynä se, että hän oli jo löytänyt uuden. Kertoi tapailleensa naisen kanssa jo jonkin aikaa ja minä en ollut huomannut yhtään mitään. Minä, joka en ole (ainakaan omasta mielestäni) sinisilmäinen.
Tämä jättökerta toinen meidän 15 vuotisen historian aikana. Ensimmäisen jättökerran jälkeen mieheni oli haluamassa takaisin ja tuolloin jatkettiin, koska halusin itsekin todella voimakkaasti alkaa rakentamaan vielä uudestaan meidän suhdetta. Unohtaa en ole voinut ikinä, vaikka rakkaudesta annoinkin tuolloin anteeksi.
Hän on siis kaksi kertaa jättänyt minut vastaavanlaisesti. Lisäksi tällä jättökerralla kysyin muutamaan kertaan hänen halujaan lähteä keskustelemaan tilanteesta ja selvittelemään asiaa. Jokaisella kerralla sain ehdottoman ei'n jatkon suhteen. Tästä huolimatta itselläni ihan alkuun oli halu vielä jatkaa ja yrittää lähteä korjaamaan tilannetta. Tämä on kuitenkin mahdotonta, kun toinen ei todellakaan halua.
Näin 2 kk eroilmoituksen jälkeen ja varsinkin historiamme huomioiden en ottaisi nykyistä aviomiestäni takaisin, vaikka olisi jossain vaiheessa haluamassakin. En salli hänen tehdä kolmatta-neljättä jne. kertaa tätä minulle. Minullakin on ylpeyteni ja itsetuntoni kärsii jokaisesta jättökerrasta. Luottamus on täysin mennyt ja en usko, että sitä enää saisin ikinä takaisin.
Tällä hetkellä odotan malttamattomana oman elämän aloittamista kaukana tästä miehestä. Toivon vaan, että jos sellainen tilanne tulee, että nykyinen aviomieheni olisi haluamassa takaisin, niin olisin tuolloin kyllin vahva sanomaan "ei kiitos!"
Takasin on kinunnu mullaki joo. Mutta ennenku harkitsenkaan moista niin pitää tarkoin käydä läpi KAIKKI ne asiat jotka johtivat eroon. Pahin skenaario on että suhde jatkuu juuri siitä mihin jäi. Ja varsinkin onko kumppanin elämänasenne ja moraali jotenki muuttunut matkan varrella, kannattaako enää ottaa takaisin.
Paras ois tosiaan alottaa kaikki alusta, seurustella niinkuin "ennenvanhaan" ja tutustua uudelleen toiseen
.
Välillä tuntuu tosiaan että sitä naiset ihannoi sinkkuutta varsinkin jos on parikin kaveria jotka on eronnu ja ne yllyttämässä, että kuinka ihanaa on olla vapaa. Siitähän on oikeen TV-sarjakin nimeltään sinkkuelämää. EIKÖ kukaan nainen kerpele tajua miten surkeita ihmisiä ne akat siinä sarjassa on. Ja sitte sitä vaan innolla kattotaan ja mietitään että jospa määki, sehän näyttää hauskalta, jännittävältä ja siitähän naiset tykkää. Varmasti osansa on siinäkin jos on ruvettu styylaamaan jo vaikka 18 vuotiaana eli ettei toinen ole koskaan tapaillut muita, ja tulee sitte ns. 30-kriisi että oisko voinnu saaha paremman jostakin. sehän on tutkittu juttu että eniten eroja tulee n. 1v jälkeen ja sitte n. 10 vuoden ja siitä sitte vasta ku lapset on muuttanu kotoa.
Tämä on siis vain teoriaa, en voi sitä todistaa.
..entisen mieheni, ennen kuin saatiin kunnon ero aikaiseksi. Ei todellakaan mitään järkeä, ja loppupeleissä juostiin jo kummatkin "ihastusten ja himojen" perässä. Kyllä varmaan ottaisin vieläkin takaisin jos pyytäisi, vaikka erosta on jo 5 vuotta, ero oli niin riitaisa että asioita ei ole puhuttu vieläkään selväksi, ja hän oli minun ensirakkauteni ja ainoa oikea rakkauteni.