Tarvitsisin ulkopuolisten mielipiteitä.
Olen nainen ja seurustelen miehen kanssa. Viimeisen vuoden aikana meidän välille on tullut paljon luottamusongelmia.
Miehellä on yksi naispuolinen ystävä, jonka kanssa hän viettää aikaa. Minulle ei sinänsä ole ongelma, että hänellä on naispuolisia ystäviä, mutta ongelma on se, että hän ei tunnu kertovan tapaamisista rehellisesti. Olen saanut tietää vasta jälkeenpäin tapaamisista ja asioista, joita hän ei ole kertonut tai joista hän on kertonut eri tavalla kuin mitä myöhemmin on käynyt ilmi.
Kun kysyn näistä asioista, hän sanoo usein, ettei kerro kaikkea siksi, että reagoin voimakkaasti ja hän haluaa välttää riitoja. Hänen mukaansa hän ei voi olla minulle täysin rehellinen, koska ahdistun tai suhtaudun tapaamisiin negatiivisesti.
Oma näkemykseni taas on, että juuri asioiden salaaminen ja totuuden muuttuminen jälkikäteen aiheuttavat minulle epävarmuutta ja epäilyksiä. Jos asiat kerrottaisiin suoraan, niistä voisi keskustella siinä hetkessä.
Viime aikoina tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että huomaan miettiväni, voinko luottaa siihen mitä minulle kerrotaan. En edes tiedä enää, onko kyseessä normaali ystävyys, luottamuspula vai jotain muuta.
Mitä te ajattelette? Onko ymmärrettävää jättää asioita kertomatta kumppanille, jos pelkää tämän reaktiota? Vai onko rehellisyyden silti oltava parisuhteessa lähtökohta, vaikka keskustelut olisivat välillä vaikeita?
Olen nainen ja seurustelen miehen kanssa. Viimeisen vuoden aikana meidän välille on tullut paljon luottamusongelmia.
Miehellä on yksi naispuolinen ystävä, jonka kanssa hän viettää aikaa. Minulle ei sinänsä ole ongelma, että hänellä on naispuolisia ystäviä, mutta ongelma on se, että hän ei tunnu kertovan tapaamisista rehellisesti. Olen saanut tietää vasta jälkeenpäin tapaamisista ja asioista, joita hän ei ole kertonut tai joista hän on kertonut eri tavalla kuin mitä myöhemmin on käynyt ilmi.
Kun kysyn näistä asioista, hän sanoo usein, ettei kerro kaikkea siksi, että reagoin voimakkaasti ja hän haluaa välttää riitoja. Hänen mukaansa hän ei voi olla minulle täysin rehellinen, koska ahdistun tai suhtaudun tapaamisiin negatiivisesti.
Oma näkemykseni taas on, että juuri asioiden salaaminen ja totuuden muuttuminen jälkikäteen aiheuttavat minulle epävarmuutta ja epäilyksiä. Jos asiat kerrottaisiin suoraan, niistä voisi keskustella siinä hetkessä.
Viime aikoina tilanne on mennyt siihen pisteeseen, että huomaan miettiväni, voinko luottaa siihen mitä minulle kerrotaan. En edes tiedä enää, onko kyseessä normaali ystävyys, luottamuspula vai jotain muuta.
Mitä te ajattelette? Onko ymmärrettävää jättää asioita kertomatta kumppanille, jos pelkää tämän reaktiota? Vai onko rehellisyyden silti oltava parisuhteessa lähtökohta, vaikka keskustelut olisivat välillä vaikeita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi salailu ei ole hyvä asia. Itselläni oli tällainen tilanne edellisessä suhteessa.
Kumppanille? Herää jo. Ei tuollaista suhdetta ole. Olet valheen unessa. Jos joku on sun kanssa niin ei siihen muita mahdu. Etsi toinen. Käännä selkäsi ja ole itsenäinen itsesi.
Kaikkea paskaa sitä onkin.