Elän avoliitossa miehen kanssa, joka suhteemme alussa oli todella p***** minua kohtaan; halusi jatkuvasti erota ja mahdollisesti kasvattaa itseluottamustaan todistelemalla että kyllä hän osaa iskeä naisia (pettänyt ei silti kertaakaan).
Pikku hiljaa hänen käytöksensä muuttui ja nyt onkin minulle aivan unelma (tätä jatkunut jo noin 1,5v.). Vasta jokin aika sitten kuulinkin häneltä, että hänen kaksi edellistä suhdetta päättyivät, niin että molemmat naiset olivat baarissa toisen miehen kainalossa suudellen ja halaillen jne.. Molemmilla kerroilla samoissa tilanteissa mies on tullut jätetyksi.
Mietin, voisiko näillä historioilla olla syytä siihen, miksi mies oli minua kohtaan niin "inhottava" aluksi? Nyt rakastaa ja sanoo haluavansa viettää loppuelämänsä kanssani. Itse en ole koskaan pettänyt mieheni luottamusta. Voisiko olla niin, että hänen vanhat traumat ovat parantuneet vasta noin 1,5v. sitten ja hän on alkanut uskoa että minä oikeasti kohtelen häntä hyvin?
Pikku hiljaa hänen käytöksensä muuttui ja nyt onkin minulle aivan unelma (tätä jatkunut jo noin 1,5v.). Vasta jokin aika sitten kuulinkin häneltä, että hänen kaksi edellistä suhdetta päättyivät, niin että molemmat naiset olivat baarissa toisen miehen kainalossa suudellen ja halaillen jne.. Molemmilla kerroilla samoissa tilanteissa mies on tullut jätetyksi.
Mietin, voisiko näillä historioilla olla syytä siihen, miksi mies oli minua kohtaan niin "inhottava" aluksi? Nyt rakastaa ja sanoo haluavansa viettää loppuelämänsä kanssani. Itse en ole koskaan pettänyt mieheni luottamusta. Voisiko olla niin, että hänen vanhat traumat ovat parantuneet vasta noin 1,5v. sitten ja hän on alkanut uskoa että minä oikeasti kohtelen häntä hyvin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä voi.
ei sitä luottamusta ole helppo saavuttaa.
näyttää siltä että olet sen saavuttanut.
paitsi että jos teet sille miehelle jotain pahaa niin satutat sitä helvetisti.
sun on nyt oltava luottamuksen arvoinen.
...samoin! Ihastun aina melko helposti ja mulla on takana 9v suhde sekä heti melkein sen perään 3v. Molemmissa oli rakastunut ja suunniteltiin tulevaisuutta oikein tosissaan kunnes koin vääryyttä ja uskottomuutta...Nyt olen ollut sinkkuna kohta vuoden enkä uskalla päästää ketään lähelleni sen takia että en haluaisi kokea taas pettymyksiä! Muuten luonteeltani olen hyvin iloinen ja positiivinen mut tää on paha...
Vaikka kaipais läheisyyttä ja toista ihmistä, mut uskaltaako uhrautua...? Suojamekanismi on jo aivan alitajunnassa.
SinkkuMies30v