Tapasin nelisen kuukautta sitten ihanan miehen. Minulla oli pitkä suhde takana ja tosi vaikea ero ja juuri kun aloin olla kunnossa ja nauttia elämästä, tuli tämä ihana ihminen kuvioihin.
No, hän asuu toisessa maassa, ei kaukana, mutta laivamatkan päässä kuitenkin.
Hän on sidottu maahansa (jossa myös haluaa asua) useiksi vuosiksi eteenpäin, minä taas aion lähteä vieläkin kauemmas jos vain löydän työtä. Tämän päätin jo aikaa sitten ja nyt olen suhteessa ottanut takapakkia etten taas jälleen kerran jättäisi tekemättä jotain mitä haluan pelkästään miehen takia (koskaan ei ole ollut sen arvoista).
Olen todella rakastunut, ja vaikka sydämeen koskee niin ehdotin hänelle, että ollaan toisillemme olemassa, mutta ei kysellä toistemme menemisistä. Jos toinen rakastuu johonkin toiseen, niin siitä pitää kertoa (ettei tule väärinkäsityksiä), samoin suojaamatonta seksiä ei harrasteta muiden kanssa.
Tämä tuntuu meille nyt parhaalta ratkaisulta, mutta minua pelottaa, että jossakin vaiheessa tulee kumminkin se mustasukkaisuus puolelta tai toiselta.
Jotenkin suhteen muuttaminen nyt pelkäksi ystävyydeksi ei sekään tunnu järkevältä, kun toisistamme tykätään eikä muita ole kuviossa.
Kokemuksia, kommentteja?
No, hän asuu toisessa maassa, ei kaukana, mutta laivamatkan päässä kuitenkin.
Hän on sidottu maahansa (jossa myös haluaa asua) useiksi vuosiksi eteenpäin, minä taas aion lähteä vieläkin kauemmas jos vain löydän työtä. Tämän päätin jo aikaa sitten ja nyt olen suhteessa ottanut takapakkia etten taas jälleen kerran jättäisi tekemättä jotain mitä haluan pelkästään miehen takia (koskaan ei ole ollut sen arvoista).
Olen todella rakastunut, ja vaikka sydämeen koskee niin ehdotin hänelle, että ollaan toisillemme olemassa, mutta ei kysellä toistemme menemisistä. Jos toinen rakastuu johonkin toiseen, niin siitä pitää kertoa (ettei tule väärinkäsityksiä), samoin suojaamatonta seksiä ei harrasteta muiden kanssa.
Tämä tuntuu meille nyt parhaalta ratkaisulta, mutta minua pelottaa, että jossakin vaiheessa tulee kumminkin se mustasukkaisuus puolelta tai toiselta.
Jotenkin suhteen muuttaminen nyt pelkäksi ystävyydeksi ei sekään tunnu järkevältä, kun toisistamme tykätään eikä muita ole kuviossa.
Kokemuksia, kommentteja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattais ottaa vähän iisimmin noiden ulkkismiesten kanssa.
No en nyt tiedä että kuinka paljon iisimmin tässä enää voi ottaa..? Mutta kiitos kuitenkin kokemuksiatihkuvasta ja pohdiskelevasta kommentistasi! ;-)
Siis melkein muttei ihan...
Mies asuu kaukana ja mietteissä on juuri samanlainen käytäntö kuin mitä olit ehdottanut miehellesi.
Tilanne on jokseenkin raastava, kun ei tiedä kumpaan suuntaan itseään vetäis; lähemmäs miestä vai etäämmäs... Mustasukkaisuus kolkuttelee jo toisinaan ja toisaalta taas itsensä sitominen ja uhrauksien tekeminen pettymyksien pelossa ei houkuta.
Miten etäsuhteille yleensä käy? Miten ne ratkeaa? Huh, kun ahdistaa välillä...
No näin juuri....Meilläkin on tosin sellainen tilanne,että tämän maan sisäpuolella olemme kummatkin.Ruvetessani etäsuhteeseen (takana ero pitkästä suuhteesta ennen sitä),kuvittelin sen olevan juuri sitä,mitä haluan.On suhde ja on kuitenkin vapaa....tavallaan.Joku,jota odottaa,mutta ei tilintekovelvollisuutta.Kuitenkin,silloin kun ollaan yhdessä tuntuu,että lähisuhdekaan ei olisi hullumpi...Mutta olosuhteet on nämä.
Enpä osaa minäkään Sinua neuvoa,mutta meitä on siis muitakin...toivottavasti se edes lohduttaa...
Jos itse lähteminen ei ole sulle esteenä, niin mikset menisi miehen kotimaahan? Ottaisit selvää viihdytkö, löydätkö töitä, sovitteko yhteen ym.
Miksi lähteä markettiin, jos lähikaupasta saat kaiken mitä tarvitsee....:)
Olet varmasti jonkun kuullut sanovan "en ois ikinä uskonut asuvani siellä" tai "tänne se kohtalo vaan kuljetti" :)Mietippä sitä!!
Katso tämä mahdollisuus ensin ja tee sitten ratkaisu kauemmas lähdöstä, jos tarvetta enää on. Minusta tuntuu, että tulet jossain vaiheessa katumaan, mikäli et elä tässä ja nyt.
Toisaalta, ihmettelen vähän, että pystyt hylkäämään miehen, jos olet todella rakastunut.
Jos kerran molemmilla on voimakkaat tunteet toisiaan kohtaan, niin antakaa palaa!
Elämä on lyhyt, ei sitä kannata tuhlata, eikä etsiä onnea kauempaa kuin missä se on!
Sinuna peruisin ratkaisusi pikaisesti. Alkakaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta miehen kotimaassa ja muuttakaa sitten sinne unelmien kaukomaille, yhdessä.
Onnea, mitä teetkin.
Kyllä lohduttaa sekin tieto etten ole ainoa.
Tämän miehen maassa olen asunut ennen itsekin eikä se täysin poissuljettua ole, mutta tällä hetkellä haluan vain pois pohjoisesta, olen halunnut jo kauan ja juuri nyt kun minulla on oikeasti mahdollisuus, aion sen toteuttaa. Olen ehkä kokenut liian kovia, tullut liian kyyniseksi jo, kun en osaa ajatella että kukaan mies olisi sen arvoinen että luopuisin omista unelmistani ja omasta elämästäni. Kuten sanoin, niin kukaan ei ole vielä sen arvoinen ollut. Toisaalta olen idealisti ja romantikko ja uskon, että mikäli olemme toisillemme "ne oikeat" niin löydämme toisemme ennemmin tai myöhemmin, minä voin odottaa sen kuusikin vuotta, mutta en halua sitoa toista eli jos hänelle tarjoutuu tilaisuus olla onnellinen aiemmin, jonkun toisen kanssa, niin sen hänelle suon ilomielin. Mielestäni parasta rakkautta on se, että rakastaa vaikka ei omista. Nyt eletään tätä päivää ja mitä huominen tuo, sitä en tiedä, mutta tunteistani olen varma ja se riittää minulle. On tosiaan tosi nastaa olla rakastunut, ikäväkin on katkeransuloinen tunne! Hyvää elämää teille kaikille ja paljon rakkautta!