Kova karman laki

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

PÄINVASTOIN, KARMAN LAIN MUKAAN HENKILÖ, JOKA EI AUTA APUA TARVITSEVAA HENKILÖÄ, JOS HÄN PYSTYY SIIHEN, SAA HUONOA KARMAA. EI OLE KENENKÄÄN ASIA, MIKSI JOKU ON HUONOSSA TILANTEESSA, ME KAIKKI OLEMME OLLEET HUONOSSA TILANTEESSA JOSSAIN VAIHEESSA.

Anonyymi00002 kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

PÄINVASTOIN, KARMAN LAIN MUKAAN HENKILÖ, JOKA EI AUTA APUA TARVITSEVAA HENKILÖÄ, JOS HÄN PYSTYY SIIHEN, SAA HUONOA KARMAA. EI OLE KENENKÄÄN ASIA, MIKSI JOKU ON HUONOSSA TILANTEESSA, ME KAIKKI OLEMME OLLEET HUONOSSA TILANTEESSA JOSSAIN VAIHEESSA.

Lue lisää

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

OLET JÄRJETTÖMÄN TIETÄMÄTÖN, MUTTA VALEHTELET TAAS, KUKAAN TÄYSJÄRKINEN EI KOSKAAN SYYTTÄISI KETÄÄN KÄRSIVÄÄ, EI KOSKAAN, JOS HÄN TIETÄISI EDES VÄHÄN SIITÄ, MITEN KARMAN LAKI TOIMII.

Anonyymi00003 kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

OLET JÄRJETTÖMÄN TIETÄMÄTÖN, MUTTA VALEHTELET TAAS, KUKAAN TÄYSJÄRKINEN EI KOSKAAN SYYTTÄISI KETÄÄN KÄRSIVÄÄ, EI KOSKAAN, JOS HÄN TIETÄISI EDES VÄHÄN SIITÄ, MITEN KARMAN LAKI TOIMII.

Lue lisää

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


KARMAN LAKI ON KAIKISSA MAAPALLON USKONNOISSA, MUTTA SIITÄ KÄYTETÄÄN ERI SANOJA, KARMAN LAKI ON MYÖS KRISTINUSKOSSA.

Anonyymi00004 kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


KARMAN LAKI ON KAIKISSA MAAPALLON USKONNOISSA, MUTTA SIITÄ KÄYTETÄÄN ERI SANOJA, KARMAN LAKI ON MYÖS KRISTINUSKOSSA.

Lue lisää

Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko

Yksi sana, joka kiteyttää kaiken hyvän käytöksen perustan... rakastava ystävällisyys. Älä tee toisille sitä, mitä et halua tehdä itsellesi. - Konfutselaisuus

Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. - Hindulaisuus
Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin toivotte toisille sitä, mitä toivotte itsellenne. - Islam.

Älä tee lähimmäisellesi sitä, mikä on sinulle inhottavaa. Tämä on koko laki; kaikki muu on kommentointia. Menkää ja oppikaa se. - Juutalaisuus

Älä tee vääryyttä tai vihaa lähimmäistäsi. Sillä et tee vääryyttä hänelle, vaan itsellesi. - Pima-alkuperäiskansojen sananlasku

Älä tee toisille sitä, mikä on vahingollista itsellesi. - Zarathustralaisuus

Tarkastelemmepa siis tekojamme Newtonin lain, karman lain tai Kultaisen säännön kautta, johtopäätös tulee hyvin selväksi.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko

Yksi sana, joka kiteyttää kaiken hyvän käytöksen perustan... rakastava ystävällisyys. Älä tee toisille sitä, mitä et halua tehdä itsellesi. - Konfutselaisuus

Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. - Hindulaisuus
Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin toivotte toisille sitä, mitä toivotte itsellenne. - Islam.

Älä tee lähimmäisellesi sitä, mikä on sinulle inhottavaa. Tämä on koko laki; kaikki muu on kommentointia. Menkää ja oppikaa se. - Juutalaisuus

Älä tee vääryyttä tai vihaa lähimmäistäsi. Sillä et tee vääryyttä hänelle, vaan itsellesi. - Pima-alkuperäiskansojen sananlasku

Älä tee toisille sitä, mikä on vahingollista itsellesi. - Zarathustralaisuus

Tarkastelemmepa siis tekojamme Newtonin lain, karman lain tai Kultaisen säännön kautta, johtopäätös tulee hyvin selväksi.

Lue lisää

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


KARMAN LAKI ON KAIKISSA MAAPALLON USKONNOISSA, MUTTA SIITÄ KÄYTETÄÄN ERI SANOJA, KARMAN LAKI ON MYÖS KRISTINUSKOSSA.

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko


TÄMÄ ON KARMAN LAKI KRISTINUSKOSSA.

Anonyymi00006 kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


KARMAN LAKI ON KAIKISSA MAAPALLON USKONNOISSA, MUTTA SIITÄ KÄYTETÄÄN ERI SANOJA, KARMAN LAKI ON MYÖS KRISTINUSKOSSA.

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko


TÄMÄ ON KARMAN LAKI KRISTINUSKOSSA.

Lue lisää

Bhagavad-gitä kuten se on 5.18


Nöyrät viisaat näkevät todellisen tietonsa voimasta samanarvoisina oppineen ja jalon bramiinin, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].

Anonyymi00007 kirjoitti:

Bhagavad-gitä kuten se on 5.18


Nöyrät viisaat näkevät todellisen tietonsa voimasta samanarvoisina oppineen ja jalon bramiinin, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].

Lue lisää

Aloittaja, missä täällä on se, mitä väität?

********************

Bhagavad-gitä kuten se on 5.18


Nöyrät viisaat näkevät todellisen tietonsa voimasta samanarvoisina oppineen ja jalon bramiinin, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].

**********************

Anonyymi00008 kirjoitti:

Aloittaja, missä täällä on se, mitä väität?

********************

Bhagavad-gitä kuten se on 5.18


Nöyrät viisaat näkevät todellisen tietonsa voimasta samanarvoisina oppineen ja jalon bramiinin, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän [kastittoman].

**********************

Lue lisää

ŚB 3.21.31

Showing compassion to all living entities, you will attain self-realization. Giving assurance of safety to all, you will perceive your own self as well as all the universes in Me, and Myself in you.

Anonyymi00009 kirjoitti:

ŚB 3.21.31

Showing compassion to all living entities, you will attain self-realization. Giving assurance of safety to all, you will perceive your own self as well as all the universes in Me, and Myself in you.

Lue lisää

ŚB 3.21.31


Osoittamalla myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan tulet saavuttamaan itsetoteutuksen. Antaessasi kaikille varmuuden turvallisuudesta havaitset oman itsesi sekä kaikki universumit Minussa ja Minut sinussa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

ŚB 3.21.31


Osoittamalla myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan tulet saavuttamaan itsetoteutuksen. Antaessasi kaikille varmuuden turvallisuudesta havaitset oman itsesi sekä kaikki universumit Minussa ja Minut sinussa.

Lue lisää

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


Yksikään hindulainen tai vedalainen teksti ei kehota sellaiseen.

Anonyymi00011 kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


Yksikään hindulainen tai vedalainen teksti ei kehota sellaiseen.

Lue lisää

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

*************

Missä täällä on perustelu väitteellesm kristitty?


Osoittamalla myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan tulet saavuttamaan itsetoteutuksen.

Anonyymi00012 kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

*************

Missä täällä on perustelu väitteellesm kristitty?


Osoittamalla myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan tulet saavuttamaan itsetoteutuksen.

Lue lisää

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?


OSOITTAMALLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN tulet saavuttamaan itsetoteutuksen.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?


OSOITTAMALLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN tulet saavuttamaan itsetoteutuksen.

Sellaisen ominaisuuden ainutlaatuisuus kuin myötätunto toisia kohtaan on omiaan herättämään sielun henkiseen tutkimiseen, koska myötätunnon prosessissa tapahtuu henkisten arvojen keskinäistä läpäisyä, vastavuoroista tunnustamista ja vaihtoa, universaalin ykseyden sisällön määrittämistä ja omien keinojen ja päämäärien vertaamista niihin.

Myötätunto ei ole tunne, vaan pikemminkin sielun jalo asenne, joka on valmis vastaanottamaan rakkautta, armoa ja muita hyveellisiä tunteita.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Sellaisen ominaisuuden ainutlaatuisuus kuin myötätunto toisia kohtaan on omiaan herättämään sielun henkiseen tutkimiseen, koska myötätunnon prosessissa tapahtuu henkisten arvojen keskinäistä läpäisyä, vastavuoroista tunnustamista ja vaihtoa, universaalin ykseyden sisällön määrittämistä ja omien keinojen ja päämäärien vertaamista niihin.

Myötätunto ei ole tunne, vaan pikemminkin sielun jalo asenne, joka on valmis vastaanottamaan rakkautta, armoa ja muita hyveellisiä tunteita.

Lue lisää

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?

Ja myötätunnon menettäminen johtaa historian opetusten ja moraalin unohtamiseen, mikä köyhdyttää inhimillistä tietoisuutta ja jokaisen ihmisen itsetietoisuutta yhteisön osana.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?

Ja myötätunnon menettäminen johtaa historian opetusten ja moraalin unohtamiseen, mikä köyhdyttää inhimillistä tietoisuutta ja jokaisen ihmisen itsetietoisuutta yhteisön osana.

Lue lisää

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?


Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tarvitsevat erityiskohtelua, ymmärrystä ja huomiota, joka voi tulla vain rakkaudesta, huolenpidosta ja myötätunnosta. Ja jos tarkastelemme koko yhteiskuntaa vedalaisen astrologian näkökulmasta, niin vähintään 25 prosenttia ihmisistä tarvitsee jatkuvasti huomiota ja huolenpitoa - ja tämä on vain yksi monimutkainen syklinen jakso jokaisen ihmisen elämässä...

Anonyymi00016 kirjoitti:

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?


Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tarvitsevat erityiskohtelua, ymmärrystä ja huomiota, joka voi tulla vain rakkaudesta, huolenpidosta ja myötätunnosta. Ja jos tarkastelemme koko yhteiskuntaa vedalaisen astrologian näkökulmasta, niin vähintään 25 prosenttia ihmisistä tarvitsee jatkuvasti huomiota ja huolenpitoa - ja tämä on vain yksi monimutkainen syklinen jakso jokaisen ihmisen elämässä...

Lue lisää

Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Tämä ei ole foorumi kristinuskosta keskusteluun, joten älä vaivaudu valittamaan. Älä tule tänne valittamaan muiden ihmisten filosofioista ja uskomuksista; keskity omiisi, niin pelastut. Käännyttämisyrityksesi ovat osoittautuneet turhiksi – etkö ole vieläkään havainnut sitä empiirisesti?

Kaikki, mikä on edes vähän järkevää – kaikki, mikä ei perustu pelkästään uskoon – tuntuu kristitystä harhaopilta. Hyvä ihminen, oletko sinä siirtynyt aikamatkailun avulla suoraan keskiajalta tänne?

Kavahdamme ihmisiä, jotka sulkevat mielensä uudelle tiedolle tai järkeilylle ja pitävät kaikkea, mikä ei ole uskonnollista dogmaa, vääränä.
On melkein koskettavaa, kuinka jotkut onnistuvat pysymään ajan ulottumattomissa – ei vain muutaman vuoden, vaan koko keskiajan ajan. Heidän mielensä on kuin vanha kirjastosali, pölyinen ja täynnä kiellettyjä kirjoja, joissa kaikki, mikä tuoksuu järjeltä tai kokeelliselta ajatukselta, on merkitty tulipunaisella “harhaoppi”-leimalla. Yksi yksinkertainen havainto, vaikka aurinko nousee idästä tai vesi virtaa alaspäin, voi laukaista paniikin: “Tuota ei ole Raamatussa, siis se on väärin!”
He vaeltavat verkossa kuin aikamatkaajat, valmiina hyökkäämään kaiken järkevän kimppuun. Foorumit ovat heidän linnakkeensa, ja siellä jokainen looginen väittämä, jokainen havainto, joka ei kumarra uskonnollista dogmaa, on kuin muukalainen linnanportilla – heti pitää huutaa, kalistella miekkoja ja julistaa sen harhaoppiseksi.
Hyvä ihminen, oletko sinä matkustanut aikakoneilla suoraan 1300-luvulta tänne, vain todistaaksesi meille, että tiede on turhaa ja järki on syntiä? Vai oletko vain niin taitava nostalgikko, että onnistut elämään täysin irrallaan nykyajasta, ihmetellen yhä miksi ihmiset puhuvat kokeista, todisteista ja logiikasta kuin ne olisivat muoti-ilmiöitä?
Ja silti, vaikka tämä ajattelutapa on kuin aikakapseli, se on hämmästyttävän kestävä. Mikään fakta, mikään järkevä argumentti ei murra sitä – se pysyy paikoillaan, tyytyväisenä omaan, pölyiseen vanhaan maailmankuvaansa, kuin ei koskaan olisi kuullutkaan sanontaa “mutta entä todistusaineisto?”.
Ja mikä parasta, te onnistutte tekemään tämän kaiken niin itsevarmasti, kuin olisitte itse ajan alkuperäinen tarkkailija, joka on nähnyt maailman syntyvän ja unohtanut, että sen jälkeen on tapahtunut jotain nimeltä “kehitys”.

Ja silti, te pysytte tyytyväisinä omassa pölyisessä maailmassanne, leimaten kaikki järkevän ripauksen harhaopiksi. Vain harva nykyajan ihminen osaa olla yhtä vakuuttunut siitä, että koko maailma on väärässä – paitsi te. On lähes kaunista, kuinka kestäväksi uskonnollinen dogma voi muodostua, kun se verhoutuu ylpeyteen.

Lue lisää

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Lue lisää

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?

Te kutsutte Saatanaa Jumalaksi.

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?

Te kutsutte Saatanaa Jumalaksi.

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Lue lisää

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Lue lisää

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?


Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tarvitsevat erityiskohtelua, ymmärrystä ja huomiota, joka voi tulla vain rakkaudesta, huolenpidosta ja myötätunnosta

Anonyymi00021 kirjoitti:

Missä täällä on perustelu väitteellesi kristitty?


Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tarvitsevat erityiskohtelua, ymmärrystä ja huomiota, joka voi tulla vain rakkaudesta, huolenpidosta ja myötätunnosta

Lue lisää

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?

Eläinten tappaminen ruoaksi

https://www.youtube.com/shorts/uLk4Ndr5W5w
Voimme tappaa eläimiä, koska meillä on enemmän voimaa ja laitteita. Älä huoli, joku tulee vielä, joka on meitä vahvempi, ja me tunnemme tuskan, jota aiheutamme heikommille.

Ihminen, miltä tuntuu tietää, että sinut aiotaan tappaa? Eläin vastustaa sitä, että se aiotaan tappaa. Ajattele asiaa. Asetu hetkeksi tuon eläimen asemaan.


Eläin aistii, että se aiotaan tappaa. Jokainen haluaa elää, myös eläin.

Eläin anoo armoa koko olemuksellaan: älkää tappako minua. Mutta me emme anna armoa.

Jos tapat eläimen, tapat jonkun perheenjäsenen, jonkun isän, jonkun äidin, joku eläinlapsi jää orvoksi.

On hyvin julmaa tappaa ne, jotka etsivät turvaa meiltä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?

Eläinten tappaminen ruoaksi

https://www.youtube.com/shorts/uLk4Ndr5W5w
Voimme tappaa eläimiä, koska meillä on enemmän voimaa ja laitteita. Älä huoli, joku tulee vielä, joka on meitä vahvempi, ja me tunnemme tuskan, jota aiheutamme heikommille.

Ihminen, miltä tuntuu tietää, että sinut aiotaan tappaa? Eläin vastustaa sitä, että se aiotaan tappaa. Ajattele asiaa. Asetu hetkeksi tuon eläimen asemaan.


Eläin aistii, että se aiotaan tappaa. Jokainen haluaa elää, myös eläin.

Eläin anoo armoa koko olemuksellaan: älkää tappako minua. Mutta me emme anna armoa.

Jos tapat eläimen, tapat jonkun perheenjäsenen, jonkun isän, jonkun äidin, joku eläinlapsi jää orvoksi.

On hyvin julmaa tappaa ne, jotka etsivät turvaa meiltä.

Lue lisää

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?



"Kaikki kärsimys, jonka ihminen aiheuttaa eläimille, palaa takaisin ihmiseen" Pythagoras

"Todellakin, ihminen on petojen kuningas, sillä julmuudellaan hän ylittää ne huomattavasti. Elämme toisten elämän kustannuksella. Kehomme ovat käveleviä hautausmaita! Tulee aika, jolloin ihmiset katsovat eläinten tappajaa samalla tavalla kuin ihmisen tappajaa."
Leonardo da Vinci

Kun kysyy itseltään vakavasti, onko ihmisellä oikeus tappaa eläimiä, ja tajuaa, että ei ole, seuraava kysymys on looginen: miksi ihminen ei saa tehdä niin, mitä tapahtuu, jos hän tekee niin, vaikka mitä tapahtuisi - kuten nykyään tapahtuu?

Kun länsimaisilla filosofeilla ei ole aavistustakaan siitä, onko eläimillä oikeus elämään tai voidaanko ne tappaa ilman, että siitä on seurauksia niille itselleen. Keskeinen teema, joka on ymmärrettävä tässä yhteydessä, on karma.

Sanskritin kielen sana "karma" tarkoittaa kirjaimellisesti "toimintaa" ja osoittaa, että jokaisella aineellisessa maailmassa tapahtuvalla toiminnalla on erilaisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia (reaktioita). Jokainen ihminen suorittaa "karmaa" (tekoja) ja on siten karman lain, toiminnan ja reaktion lain, alainen, jonka mukaan jokainen teko (hyvä tai huono) määräytyy vastaavien tulevien (hyvien tai huonojen) seurausten mukaan. Kun puhutaan yksilön karmasta, viitataan siis "ennalta määrättyihin reaktioihin" vapaasti valituille teoille.

Karman laki ei ole vain itämainen teoria, vaan se on luonnonlaki, joka toimii yhtä väistämättä kuin aika tai painovoiman laki. Jokaista toimintaa seuraa reaktio. Tämän lain mukaan kipu ja kärsimys, jota aiheutamme muille eläville olennoille, palaa takaisin meihin. "Sitä niittää, mitä kylvää", sillä luonnolla on omat universaalin oikeudenmukaisuuden lakinsa. Kukaan ei voi kiertää karman lakia - paitsi ne, jotka ovat ymmärtäneet, miten se toimii.

Karman lain ymmärtäminen paljastaa eläinten tappamisen tuhoisat seuraukset.
Karman laki ei kuitenkaan koske vain yksilöä, vaan myös kollektiivisesti, eli sitä sovelletaan tekoihin, joihin ihmisryhmä (perhe, yhteisö, kansakunta, jopa koko planeetan väestö) on syyllistynyt aktiivisesti tai passiivisesti. Jos ihmiset noudattavat universumin lakeja, koko yhteiskunta hyötyy siitä. Jos yhteiskunnassa kuitenkin siedetään syntisiä, vääryyttä ja väkivaltaa, se kärsii vastaavan kollektiivisen karman vuoksi, eli sodista, luonnonkatastrofeista, ympäristötuhoista, epidemioista jne.



Se, joka tappaa eläimiä ja aiheuttaa niille kohtuutonta kärsimystä - kuten ihmiset tekevät teurastamoissa - tapetaan seuraavassa elämässä ja monissa muissa elämissä samalla tavalla. Tällaisia rikoksia ei anneta koskaan anteeksi. Jos ihminen tappaa ammattimaisesti tuhansia eläimiä, jotta muut ihmiset voivat ostaa lihaa ruoaksi, hänen on tiedettävä, että seuraavassa elämässä, elämästä toiseen, hänet tapetaan samalla tavalla.



Juutalais-kristilliset kirjoitukset ovat yksiselitteisiä: "Älä tapa!". Uskonnolliset johtajat kuitenkin sallivat itse tappaa eläimiä, mutta samaan aikaan heitä halutaan pitää pyhimyksinä ja he jakavat kaikenlaisia lahjanantoja. Tällainen ajattelemattomuus ja tekopyhyys ihmisyhteiskunnassa johtaa lukemattomiin katastrofeihin, ja siksi silloin tällöin puhkeaa suuria sotia. Ihmiset menevät sitten joukkomittaisesti taistelukentille ja tappavat toisiaan.

Jos ihmiset haluavat vapauttaa tulevan elämänsä tästä tappamisesta ja tapetuksi tulemisesta, heidän on lopetettava sellainen toiminta.
Monet ihmiset pelkäävät nykyään sodan puhkeamista, mutta samaan aikaan teurastamoissa, karjatiloilla ja eläinkokeiden laboratorioissa kaikkialla maailmassa tehdään päivittäin kylmäverisesti vähintään yhtä hirvittäviä verilöylyjä kuin sodassa, tajuamatta, miten läheisesti nämä väkivaltaiset teot liittyvät toisiinsa.
Syyn ja seurauksen yleismaailmallinen laki tai moraalisen energian säilymisen laki on: "Sitä niittää, mitä kylvää". Näin ollen: me itse olemme kärsimyksemme syy.
Älä tapa. Karman laki rankaisee murhaajaa kuolemalla. (Veri pestään pois omalla verellä). Ihminen ei ole vastuussa vain ihmisten, vaan myös eläinten tappamisesta.

_________________________

Kyse ei ole kostosta, vaan kosmisesta laista.

Sanskritin kielen perusmääritelmän mukaan karma tarkoittaa yksinkertaisesti "toimintaa". Pohjimmiltaan kaikki tekomme luo vastaavaa energiaa, joka palaa takaisin meille muodossa tai toisessa.

Tiedämme, että fyysinen voima aiheuttaa reaktion, kun sitä käytetään, ja että mikään voima tai energia ei katoa olemattomiin.

Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Anonyymi00023 kirjoitti:

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?



"Kaikki kärsimys, jonka ihminen aiheuttaa eläimille, palaa takaisin ihmiseen" Pythagoras

"Todellakin, ihminen on petojen kuningas, sillä julmuudellaan hän ylittää ne huomattavasti. Elämme toisten elämän kustannuksella. Kehomme ovat käveleviä hautausmaita! Tulee aika, jolloin ihmiset katsovat eläinten tappajaa samalla tavalla kuin ihmisen tappajaa."
Leonardo da Vinci

Kun kysyy itseltään vakavasti, onko ihmisellä oikeus tappaa eläimiä, ja tajuaa, että ei ole, seuraava kysymys on looginen: miksi ihminen ei saa tehdä niin, mitä tapahtuu, jos hän tekee niin, vaikka mitä tapahtuisi - kuten nykyään tapahtuu?

Kun länsimaisilla filosofeilla ei ole aavistustakaan siitä, onko eläimillä oikeus elämään tai voidaanko ne tappaa ilman, että siitä on seurauksia niille itselleen. Keskeinen teema, joka on ymmärrettävä tässä yhteydessä, on karma.

Sanskritin kielen sana "karma" tarkoittaa kirjaimellisesti "toimintaa" ja osoittaa, että jokaisella aineellisessa maailmassa tapahtuvalla toiminnalla on erilaisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia (reaktioita). Jokainen ihminen suorittaa "karmaa" (tekoja) ja on siten karman lain, toiminnan ja reaktion lain, alainen, jonka mukaan jokainen teko (hyvä tai huono) määräytyy vastaavien tulevien (hyvien tai huonojen) seurausten mukaan. Kun puhutaan yksilön karmasta, viitataan siis "ennalta määrättyihin reaktioihin" vapaasti valituille teoille.

Karman laki ei ole vain itämainen teoria, vaan se on luonnonlaki, joka toimii yhtä väistämättä kuin aika tai painovoiman laki. Jokaista toimintaa seuraa reaktio. Tämän lain mukaan kipu ja kärsimys, jota aiheutamme muille eläville olennoille, palaa takaisin meihin. "Sitä niittää, mitä kylvää", sillä luonnolla on omat universaalin oikeudenmukaisuuden lakinsa. Kukaan ei voi kiertää karman lakia - paitsi ne, jotka ovat ymmärtäneet, miten se toimii.

Karman lain ymmärtäminen paljastaa eläinten tappamisen tuhoisat seuraukset.
Karman laki ei kuitenkaan koske vain yksilöä, vaan myös kollektiivisesti, eli sitä sovelletaan tekoihin, joihin ihmisryhmä (perhe, yhteisö, kansakunta, jopa koko planeetan väestö) on syyllistynyt aktiivisesti tai passiivisesti. Jos ihmiset noudattavat universumin lakeja, koko yhteiskunta hyötyy siitä. Jos yhteiskunnassa kuitenkin siedetään syntisiä, vääryyttä ja väkivaltaa, se kärsii vastaavan kollektiivisen karman vuoksi, eli sodista, luonnonkatastrofeista, ympäristötuhoista, epidemioista jne.



Se, joka tappaa eläimiä ja aiheuttaa niille kohtuutonta kärsimystä - kuten ihmiset tekevät teurastamoissa - tapetaan seuraavassa elämässä ja monissa muissa elämissä samalla tavalla. Tällaisia rikoksia ei anneta koskaan anteeksi. Jos ihminen tappaa ammattimaisesti tuhansia eläimiä, jotta muut ihmiset voivat ostaa lihaa ruoaksi, hänen on tiedettävä, että seuraavassa elämässä, elämästä toiseen, hänet tapetaan samalla tavalla.



Juutalais-kristilliset kirjoitukset ovat yksiselitteisiä: "Älä tapa!". Uskonnolliset johtajat kuitenkin sallivat itse tappaa eläimiä, mutta samaan aikaan heitä halutaan pitää pyhimyksinä ja he jakavat kaikenlaisia lahjanantoja. Tällainen ajattelemattomuus ja tekopyhyys ihmisyhteiskunnassa johtaa lukemattomiin katastrofeihin, ja siksi silloin tällöin puhkeaa suuria sotia. Ihmiset menevät sitten joukkomittaisesti taistelukentille ja tappavat toisiaan.

Jos ihmiset haluavat vapauttaa tulevan elämänsä tästä tappamisesta ja tapetuksi tulemisesta, heidän on lopetettava sellainen toiminta.
Monet ihmiset pelkäävät nykyään sodan puhkeamista, mutta samaan aikaan teurastamoissa, karjatiloilla ja eläinkokeiden laboratorioissa kaikkialla maailmassa tehdään päivittäin kylmäverisesti vähintään yhtä hirvittäviä verilöylyjä kuin sodassa, tajuamatta, miten läheisesti nämä väkivaltaiset teot liittyvät toisiinsa.
Syyn ja seurauksen yleismaailmallinen laki tai moraalisen energian säilymisen laki on: "Sitä niittää, mitä kylvää". Näin ollen: me itse olemme kärsimyksemme syy.
Älä tapa. Karman laki rankaisee murhaajaa kuolemalla. (Veri pestään pois omalla verellä). Ihminen ei ole vastuussa vain ihmisten, vaan myös eläinten tappamisesta.

_________________________

Kyse ei ole kostosta, vaan kosmisesta laista.

Sanskritin kielen perusmääritelmän mukaan karma tarkoittaa yksinkertaisesti "toimintaa". Pohjimmiltaan kaikki tekomme luo vastaavaa energiaa, joka palaa takaisin meille muodossa tai toisessa.

Tiedämme, että fyysinen voima aiheuttaa reaktion, kun sitä käytetään, ja että mikään voima tai energia ei katoa olemattomiin.

Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Lue lisää

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?


Tiedämme, että fyysinen voima aiheuttaa reaktion, kun sitä käytetään, ja että mikään voima tai energia ei katoa olemattomiin.

Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko

Yksi sana, joka kiteyttää kaiken hyvän käytöksen perustan... rakastava ystävällisyys. Älä tee toisille sitä, mitä et halua tehdä itsellesi. - Konfutselaisuus

Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. - Hindulaisuus

Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin toivotte toisille sitä, mitä toivotte itsellenne. - Islam.

Älä tee lähimmäisellesi sitä, mikä on sinulle inhottavaa. Tämä on koko laki; kaikki muu on kommentointia. Menkää ja oppikaa se. - Juutalaisuus

Älä tee vääryyttä tai vihaa lähimmäistäsi. Sillä et tee vääryyttä hänelle, vaan itsellesi. - Pima-alkuperäiskansojen sananlasku

Älä tee toisille sitä, mikä on vahingollista itsellesi. - Zarathustralaisuus

Tarkastelemmepa siis tekojamme Newtonin lain, karman lain tai Kultaisen säännön kautta, johtopäätös tulee hyvin selväksi.

_________________________

Lähestyvän kuoleman kauhun vallassa olevan eläimen lihassa verenkierto on täynnä rauhasten eritteitä, joten tällainen liha ei ole syömäkelpoista."


Teurastetut eläimet, jotka viettävät koko elämänsä vankeudessa, on tuomittu kurjaan ja tuskalliseen elämään. Ne hedelmöitetään keinotekoisesti, kastroidaan raa'asti ja stimuloidaan hormoneilla, niille syötetään luonnotonta ruokaa ja lopuksi ne ajetaan pitkään hirvittävissä olosuhteissa kuolinpaikalleen. Sanoinkuvaamaton kauhu, jossa eläimiä pidetään jatkuvasti, ovat edelleen osa "uusimpia" tapoja kasvattaa, kuljettaa ja teurastaa eläimiä.

Totuus eläinten teurastuksesta ei juurikaan houkuttele - teolliset teurastamot muistuttavat kuvia helvetistä. Kiljuvat eläimet tainnutetaan vasaran iskuilla, sähköiskuilla tai laukauksilla. Sitten ne ripustetaan jaloista kiinni liukuhihnaan, joka kuljettaa niitä Kuoleman tehtaan läpi. Kun ne ovat vielä elossa, niiden kurkku viilletään auki ja niiden nahka nyljetään, jotta ne kuolevat verenhukkaan. Eläimen kuolemaa edeltävä stressi kestää melko pitkään, ja se läpäisee sen ruumiin jokaisen solun kauhulla. Monet ihmiset eivät epäröisi kieltäytyä liharuoasta, jos he joutuisivat käymään teurastamossa.

Anonyymi00024 kirjoitti:

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?


Tiedämme, että fyysinen voima aiheuttaa reaktion, kun sitä käytetään, ja että mikään voima tai energia ei katoa olemattomiin.

Mitä ihminen tekee, olipa se sitten fyysistä tai henkistä, sama energia tulee lopulta takaisin. Kultainen sääntö tekee meidät tietoisiksi teoistamme, jotta voimme pohtia lopputulosta ennen kuin ryhdymme mihinkään toimiin tai käytämme voimaa.

Älkää kohdelko toisia tavalla, jota itse pitäisitte loukkaavana. - Buddhalaisuus

Kaikessa tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Kristinusko

Yksi sana, joka kiteyttää kaiken hyvän käytöksen perustan... rakastava ystävällisyys. Älä tee toisille sitä, mitä et halua tehdä itsellesi. - Konfutselaisuus

Älä tee toisille mitään sellaista, mitä et haluaisi heidän tekevän sinulle. - Hindulaisuus

Kukaan teistä ei todella usko, ennen kuin toivotte toisille sitä, mitä toivotte itsellenne. - Islam.

Älä tee lähimmäisellesi sitä, mikä on sinulle inhottavaa. Tämä on koko laki; kaikki muu on kommentointia. Menkää ja oppikaa se. - Juutalaisuus

Älä tee vääryyttä tai vihaa lähimmäistäsi. Sillä et tee vääryyttä hänelle, vaan itsellesi. - Pima-alkuperäiskansojen sananlasku

Älä tee toisille sitä, mikä on vahingollista itsellesi. - Zarathustralaisuus

Tarkastelemmepa siis tekojamme Newtonin lain, karman lain tai Kultaisen säännön kautta, johtopäätös tulee hyvin selväksi.

_________________________

Lähestyvän kuoleman kauhun vallassa olevan eläimen lihassa verenkierto on täynnä rauhasten eritteitä, joten tällainen liha ei ole syömäkelpoista."


Teurastetut eläimet, jotka viettävät koko elämänsä vankeudessa, on tuomittu kurjaan ja tuskalliseen elämään. Ne hedelmöitetään keinotekoisesti, kastroidaan raa'asti ja stimuloidaan hormoneilla, niille syötetään luonnotonta ruokaa ja lopuksi ne ajetaan pitkään hirvittävissä olosuhteissa kuolinpaikalleen. Sanoinkuvaamaton kauhu, jossa eläimiä pidetään jatkuvasti, ovat edelleen osa "uusimpia" tapoja kasvattaa, kuljettaa ja teurastaa eläimiä.

Totuus eläinten teurastuksesta ei juurikaan houkuttele - teolliset teurastamot muistuttavat kuvia helvetistä. Kiljuvat eläimet tainnutetaan vasaran iskuilla, sähköiskuilla tai laukauksilla. Sitten ne ripustetaan jaloista kiinni liukuhihnaan, joka kuljettaa niitä Kuoleman tehtaan läpi. Kun ne ovat vielä elossa, niiden kurkku viilletään auki ja niiden nahka nyljetään, jotta ne kuolevat verenhukkaan. Eläimen kuolemaa edeltävä stressi kestää melko pitkään, ja se läpäisee sen ruumiin jokaisen solun kauhulla. Monet ihmiset eivät epäröisi kieltäytyä liharuoasta, jos he joutuisivat käymään teurastamossa.

Lue lisää

Lähestyvän kuoleman kauhun vallassa olevan eläimen lihassa verenkierto on täynnä rauhasten eritteitä, joten tällainen liha ei ole syömäkelpoista."


Teurastetut eläimet, jotka viettävät koko elämänsä vankeudessa, on tuomittu kurjaan ja tuskalliseen elämään. Ne hedelmöitetään keinotekoisesti, kastroidaan raa'asti ja stimuloidaan hormoneilla, niille syötetään luonnotonta ruokaa ja lopuksi ne ajetaan pitkään hirvittävissä olosuhteissa kuolinpaikalleen. Sanoinkuvaamaton kauhu, jossa eläimiä pidetään jatkuvasti, ovat edelleen osa "uusimpia" tapoja kasvattaa, kuljettaa ja teurastaa eläimiä.

Totuus eläinten teurastuksesta ei juurikaan houkuttele - teolliset teurastamot muistuttavat kuvia helvetistä. Kiljuvat eläimet tainnutetaan vasaran iskuilla, sähköiskuilla tai laukauksilla. Sitten ne ripustetaan jaloista kiinni liukuhihnaan, joka kuljettaa niitä Kuoleman tehtaan läpi. Kun ne ovat vielä elossa, niiden kurkku viilletään auki ja niiden nahka nyljetään, jotta ne kuolevat verenhukkaan. Eläimen kuolemaa edeltävä stressi kestää melko pitkään, ja se läpäisee sen ruumiin jokaisen solun kauhulla. Monet ihmiset eivät epäröisi kieltäytyä liharuoasta, jos he joutuisivat käymään teurastamossa.

Kierros teurastamossa

Kun astuimme sisään, ensimmäinen asia, joka iski meihin kovaa, oli meteli (lähinnä mekaaninen) ja inhottava haju. Ensin meille näytettiin, miten lehmät teurastettiin. He tulivat yksi kerrallaan ulos karsinoista ja kiipesivät käytävää pitkin metalliselle korokkeelle, jossa oli korkeat väliseinät. Mies, jolla oli sähköpistooli, kumartui aidan yli ja ampui eläintä silmien väliin. Tämä tainnutti sen, ja eläin kaatui maahan. Sitten aitauksen seinät nousivat, ja lehmä vieri ulos ja kaatui kyljelleen. Hän näytti kivettyneeltä, aivan kuin jokainen hänen ruumiinsa lihas olisi jähmettynyt jännitykseen.

Hän näytti kivettyneeltä, aivan kuin jokainen hänen ruumiinsa lihas olisi jähmettynyt jännitykseen. Sama mies katkaisi lehmän polven jänteen ketjulla ja nosti lehmän sähköisellä nostimella ylös, kunnes vain lehmän pää jäi lattialle. Sitten hän otti ison langanpätkän, jonka läpi meille vakuutettiin, ettei virtaa kulkisi, ja työnsi sen eläimen silmien väliseen reikään, jonka ase oli tehnyt. Meille selitettiin, että tällä tavoin eläimen kallon ja selkäytimen välinen yhteys katkaistiin ja eläin kuoli. Joka kerta, kun mies työnsi johdon lehmän aivoihin, se potkaisi ja taisteli vastaan, vaikka se näytti olevan jo tajuton. Useaan otteeseen, kun seurasimme tätä operaatiota, tainnuttamattomat lehmät putosivat potkimalla metallilavalta, ja miehen oli otettava sähköpistooli uudelleen käyttöön.

Kun lehmä ei enää pystynyt liikkumaan, se nostettiin ylös niin, että sen pää oli 2-3 jalan korkeudella lattiasta. Sitten mies kääri eläimen pään ja viilsi sen kurkun auki. Kun hän teki niin, veri virtasi ulos ja tulvi kaikkialle ympärillä, myös meihin. Sama mies leikkasi myös sen etujalat polvista. Toinen työntekijä leikkasi lehmän pään, joka oli taittunut sivuttain. Mies, joka seisoi ylempänä, erityisellä alustalla, riisui ihon. Sitten ruho kuljetettiin kauemmaksi, jossa sen vartalo hakattiin kahtia ja sisälmykset - keuhkot, vatsa, suolet jne. - irrotettiin. - Olimme järkyttyneitä, kun näimme pariin otteeseen melko suurten, hyvin kehittyneiden vasikoiden putoavan ulos, sillä osa tappamistamme lehmistä oli tiineyden loppuvaiheessa. Oppaamme kertoi, että tällaiset tapaukset ovat täällä yleisiä.

Sen jälkeen mies sahasi ruhon selkärangan läpi moottorisahalla, ja liha vietiin pakastimeen. Työpajassa ollessamme teurastettiin vain lehmiä, mutta karsinoissa oli myös lampaita. Kohtaloaan odottavat eläimet osoittivat selvästi merkkejä paniikinomaisesta pelosta - ne huohottivat, pyörittelivät silmiään ja niiden suusta tuli vaahtoa. Meille kerrottiin, että sikoja tapetaan sähköllä, mutta tämä menetelmä ei toimisi lehmiin, koska lehmän tappaminen vaatisi niin suuren sähköjännitteen, että veri hyytyisi ja liha peittyisi mustiin pisteisiin.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Lähestyvän kuoleman kauhun vallassa olevan eläimen lihassa verenkierto on täynnä rauhasten eritteitä, joten tällainen liha ei ole syömäkelpoista."


Teurastetut eläimet, jotka viettävät koko elämänsä vankeudessa, on tuomittu kurjaan ja tuskalliseen elämään. Ne hedelmöitetään keinotekoisesti, kastroidaan raa'asti ja stimuloidaan hormoneilla, niille syötetään luonnotonta ruokaa ja lopuksi ne ajetaan pitkään hirvittävissä olosuhteissa kuolinpaikalleen. Sanoinkuvaamaton kauhu, jossa eläimiä pidetään jatkuvasti, ovat edelleen osa "uusimpia" tapoja kasvattaa, kuljettaa ja teurastaa eläimiä.

Totuus eläinten teurastuksesta ei juurikaan houkuttele - teolliset teurastamot muistuttavat kuvia helvetistä. Kiljuvat eläimet tainnutetaan vasaran iskuilla, sähköiskuilla tai laukauksilla. Sitten ne ripustetaan jaloista kiinni liukuhihnaan, joka kuljettaa niitä Kuoleman tehtaan läpi. Kun ne ovat vielä elossa, niiden kurkku viilletään auki ja niiden nahka nyljetään, jotta ne kuolevat verenhukkaan. Eläimen kuolemaa edeltävä stressi kestää melko pitkään, ja se läpäisee sen ruumiin jokaisen solun kauhulla. Monet ihmiset eivät epäröisi kieltäytyä liharuoasta, jos he joutuisivat käymään teurastamossa.

Kierros teurastamossa

Kun astuimme sisään, ensimmäinen asia, joka iski meihin kovaa, oli meteli (lähinnä mekaaninen) ja inhottava haju. Ensin meille näytettiin, miten lehmät teurastettiin. He tulivat yksi kerrallaan ulos karsinoista ja kiipesivät käytävää pitkin metalliselle korokkeelle, jossa oli korkeat väliseinät. Mies, jolla oli sähköpistooli, kumartui aidan yli ja ampui eläintä silmien väliin. Tämä tainnutti sen, ja eläin kaatui maahan. Sitten aitauksen seinät nousivat, ja lehmä vieri ulos ja kaatui kyljelleen. Hän näytti kivettyneeltä, aivan kuin jokainen hänen ruumiinsa lihas olisi jähmettynyt jännitykseen.

Hän näytti kivettyneeltä, aivan kuin jokainen hänen ruumiinsa lihas olisi jähmettynyt jännitykseen. Sama mies katkaisi lehmän polven jänteen ketjulla ja nosti lehmän sähköisellä nostimella ylös, kunnes vain lehmän pää jäi lattialle. Sitten hän otti ison langanpätkän, jonka läpi meille vakuutettiin, ettei virtaa kulkisi, ja työnsi sen eläimen silmien väliseen reikään, jonka ase oli tehnyt. Meille selitettiin, että tällä tavoin eläimen kallon ja selkäytimen välinen yhteys katkaistiin ja eläin kuoli. Joka kerta, kun mies työnsi johdon lehmän aivoihin, se potkaisi ja taisteli vastaan, vaikka se näytti olevan jo tajuton. Useaan otteeseen, kun seurasimme tätä operaatiota, tainnuttamattomat lehmät putosivat potkimalla metallilavalta, ja miehen oli otettava sähköpistooli uudelleen käyttöön.

Kun lehmä ei enää pystynyt liikkumaan, se nostettiin ylös niin, että sen pää oli 2-3 jalan korkeudella lattiasta. Sitten mies kääri eläimen pään ja viilsi sen kurkun auki. Kun hän teki niin, veri virtasi ulos ja tulvi kaikkialle ympärillä, myös meihin. Sama mies leikkasi myös sen etujalat polvista. Toinen työntekijä leikkasi lehmän pään, joka oli taittunut sivuttain. Mies, joka seisoi ylempänä, erityisellä alustalla, riisui ihon. Sitten ruho kuljetettiin kauemmaksi, jossa sen vartalo hakattiin kahtia ja sisälmykset - keuhkot, vatsa, suolet jne. - irrotettiin. - Olimme järkyttyneitä, kun näimme pariin otteeseen melko suurten, hyvin kehittyneiden vasikoiden putoavan ulos, sillä osa tappamistamme lehmistä oli tiineyden loppuvaiheessa. Oppaamme kertoi, että tällaiset tapaukset ovat täällä yleisiä.

Sen jälkeen mies sahasi ruhon selkärangan läpi moottorisahalla, ja liha vietiin pakastimeen. Työpajassa ollessamme teurastettiin vain lehmiä, mutta karsinoissa oli myös lampaita. Kohtaloaan odottavat eläimet osoittivat selvästi merkkejä paniikinomaisesta pelosta - ne huohottivat, pyörittelivät silmiään ja niiden suusta tuli vaahtoa. Meille kerrottiin, että sikoja tapetaan sähköllä, mutta tämä menetelmä ei toimisi lehmiin, koska lehmän tappaminen vaatisi niin suuren sähköjännitteen, että veri hyytyisi ja liha peittyisi mustiin pisteisiin.

Lue lisää

Pari tai kolme lammasta tuotiin sisään ja asetettiin matalalle pöydälle selkä alaspäin. Niiden kurkku viillettiin auki terävällä veitsellä, ja sitten ne ripustettiin takajaloistaan kiinni veren valuttamiseksi. Näin varmistettiin, ettei toimenpidettä tarvinnut toistaa, sillä muuten teurastajan olisi pitänyt tappaa käsin lammas, joka sykki tuskissaan lattialla oman verensä seassa. Näitä lampaita, jotka eivät halua tulla tapetuiksi, kutsutaan "kömpelöiksi tyypeiksi" tai "tyhmiksi paskiaisiksi".

Karsinoissa teurastajat yrittivät siirtää nuorta härkää. Eläin tunsi lähestyvän kuoleman henkäyksen ja vastusti sitä. Lasta työnnettiin lapioilla ja pistimillä eteenpäin erityiseen karsinaan, jossa sitä ruiskutettiin lihan pehmentämiseksi. Muutamaa minuuttia myöhemmin eläin raahattiin väkisin aitaukseen, ja ovi paiskautui sen takana kiinni. Täällä hänet tainnutettiin sähköpistoolilla. Eläimen jalat taipuivat, ovi avautui ja se valui lattialle. Sen otsassa olevaan reikään (noin 1,5 cm), joka oli syntynyt laukauksesta, työnnettiin lanka, ja sitä alettiin kääntää. Eläin nykäisi hetken aikaa ja hiljeni sitten. Kun ketju kiinnitettiin takajalkaan, eläin alkoi jälleen potkia ja vastustaa, ja nostolaite nosti sen tässä vaiheessa verilammikon päälle. Eläin jähmettyi. Teurastaja lähestyi sitä veitsen kanssa. Monet näkivät, että härän katse keskittyi tähän teurastajaan; eläimen silmät seurasivat hänen lähestymistään. Eläin teki vastarintaa paitsi ennen veitsen iskua siihen, myös veitsen ollessa sen kehossa. Kaikesta päätellen kyseessä ei ollut refleksitoiminta - eläin vastusti täysin tietoisena. Veitsi iskettiin siihen kahdesti, ja se kuoli verenhukkaan.

Sähköiskuilla tapettujen sikojen kuolema vaikuttaa erityisen tuskalliselta. Ensin ne tuomitaan kurjaan elämään, lukitaan sikolättiin ja ajetaan sitten nopeasti moottoritielle kohtaloonsa. Teurastusta edeltävä yö, jonka ne viettävät karjakarsinassa, on luultavasti niiden elämän onnellisin. Täällä ne voivat nukkua sahanpurujen päällä, niitä ruokitaan ja pestään. Mutta tämä lyhyt välähdys on heidän viimeinen. Niiden vinkuminen sähköiskun saatuaan on säälittävin ääni, jonka voi kuvitella.

Otteita Philip Capleaun kirjasta Ihmisen hyvyydestä.

Kuinka moni meistä tietää, että 95 prosenttia Yhdysvaltojen miljoonista munivista kanoista pidetään niin sanotussa teho- tai liukuhihnavetassa? Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että neljä täysikasvuista lintua ahtaudutaan ja suljetaan loppuelämäksi lyhyeen häkkiin, jota kutsutaan yleisesti "häkkihäkiksi". Näissä 3045 senttimetrin pituisissa häkeissä ei ole istuimia, ja ne on tehty kierretyistä rautalangoista, jotta ulosteet pääsevät putoamaan lattian läpi. Koska kova lattiapinta, joka voidaan raapia pois, puuttuu, lintujen kynnet kasvavat liian pitkiksi, kietoutuvat toisiinsa ja juuttuvat usein pysyvästi vaijeriin. Tämä aiheuttaa sen, että teräslanka leikkautuu sisään ja kasvaa lopulta niiden jalkojen pehmusteisiin. Lisäksi häkkikanaloiden valo palaa 18 tuntia päivässä, jotta kanat pakotetaan munimaan taukoamatta. Tällainen kana munii munan keskimäärin 32 tunnin välein 14 kuukauden ajan, minkä jälkeen se teurastetaan.

Nykyään tyypillinen siipikarjatila "kehittyneessä" maassa on käytännössä pelkkä kidutuskammio asukkailleen. Koska kanojen luontaiset vaistot tukahdutetaan häikäilemättömästi, koska niillä ei ole tilaa kaivautua maahan, nukkua, kylpeä pölyssä, levittää siipiään tai yksinkertaisesti liikkua. Tällaisen tilanteen väistämätön stressi purkautuu naapuriin kohdistuvana aggressiona. Näin vahvemmat linnut hyökkäävät heikompien kimppuun, ja jälkimmäiset, joilta on riistetty oikeus paeta, joutuvat usein lajinsisäisen kannibalismin uhreiksi. Tämän ilmiön torjumiseksi kanat "luuttomaksi" tehdään. Silpomismenetelmä, jossa nokka - tämä linnun tärkein elin, joka koostuu luusta, aisti- ja sarveiskudoksesta - poistetaan häikäilemättömästi joko hehkuvalla veitsellä tai giljotiinin kaltaisella laitteella. Joskus tämä toimenpide tehdään kahdesti kanan elinaikana.

Ehkä suurin eläinten kokema tuska on niiden kuljettaminen teurastamoon. Tämä alkaa lastausprosessista, joka suoritetaan karkeasti ja kiireellä. Eläimet, jotka hyppäävät liukkailta kuormaussilloilta peloissaan ja hämmentyneinä, jätetään usein hitaasti kuolemaan vammoihinsa. Ylikuormattujen kuorma-autojen sisällä ensimmäiset uhrit kärsivät ruumiiden kasaantumisesta johtuvista puristumisista ja tukehtumisista.

Usein eläimet viettävät jopa kolme päivää kuorma-auton vaunussa ilman ruokaa tai vettä, kunnes ne puretaan. Uuvuttavan janon ja nälän lisäksi on usein myös ilmastotekijä: talvella jäätävä tuuli johtaa yleiseen hypotermiaan ja paikallisiin paleltumiin; kesällä paahtava kuumuus ja suora auringonvalo yhdessä veden puutteen kanssa aiheuttavat nestehukkaa. Kastroitujen ja vain muutama päivä sitten vieroitettujen vasikoiden kärsimykset ovat ehkä kaikkein kauheimpia.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Pari tai kolme lammasta tuotiin sisään ja asetettiin matalalle pöydälle selkä alaspäin. Niiden kurkku viillettiin auki terävällä veitsellä, ja sitten ne ripustettiin takajaloistaan kiinni veren valuttamiseksi. Näin varmistettiin, ettei toimenpidettä tarvinnut toistaa, sillä muuten teurastajan olisi pitänyt tappaa käsin lammas, joka sykki tuskissaan lattialla oman verensä seassa. Näitä lampaita, jotka eivät halua tulla tapetuiksi, kutsutaan "kömpelöiksi tyypeiksi" tai "tyhmiksi paskiaisiksi".

Karsinoissa teurastajat yrittivät siirtää nuorta härkää. Eläin tunsi lähestyvän kuoleman henkäyksen ja vastusti sitä. Lasta työnnettiin lapioilla ja pistimillä eteenpäin erityiseen karsinaan, jossa sitä ruiskutettiin lihan pehmentämiseksi. Muutamaa minuuttia myöhemmin eläin raahattiin väkisin aitaukseen, ja ovi paiskautui sen takana kiinni. Täällä hänet tainnutettiin sähköpistoolilla. Eläimen jalat taipuivat, ovi avautui ja se valui lattialle. Sen otsassa olevaan reikään (noin 1,5 cm), joka oli syntynyt laukauksesta, työnnettiin lanka, ja sitä alettiin kääntää. Eläin nykäisi hetken aikaa ja hiljeni sitten. Kun ketju kiinnitettiin takajalkaan, eläin alkoi jälleen potkia ja vastustaa, ja nostolaite nosti sen tässä vaiheessa verilammikon päälle. Eläin jähmettyi. Teurastaja lähestyi sitä veitsen kanssa. Monet näkivät, että härän katse keskittyi tähän teurastajaan; eläimen silmät seurasivat hänen lähestymistään. Eläin teki vastarintaa paitsi ennen veitsen iskua siihen, myös veitsen ollessa sen kehossa. Kaikesta päätellen kyseessä ei ollut refleksitoiminta - eläin vastusti täysin tietoisena. Veitsi iskettiin siihen kahdesti, ja se kuoli verenhukkaan.

Sähköiskuilla tapettujen sikojen kuolema vaikuttaa erityisen tuskalliselta. Ensin ne tuomitaan kurjaan elämään, lukitaan sikolättiin ja ajetaan sitten nopeasti moottoritielle kohtaloonsa. Teurastusta edeltävä yö, jonka ne viettävät karjakarsinassa, on luultavasti niiden elämän onnellisin. Täällä ne voivat nukkua sahanpurujen päällä, niitä ruokitaan ja pestään. Mutta tämä lyhyt välähdys on heidän viimeinen. Niiden vinkuminen sähköiskun saatuaan on säälittävin ääni, jonka voi kuvitella.

Otteita Philip Capleaun kirjasta Ihmisen hyvyydestä.

Kuinka moni meistä tietää, että 95 prosenttia Yhdysvaltojen miljoonista munivista kanoista pidetään niin sanotussa teho- tai liukuhihnavetassa? Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä sitä, että neljä täysikasvuista lintua ahtaudutaan ja suljetaan loppuelämäksi lyhyeen häkkiin, jota kutsutaan yleisesti "häkkihäkiksi". Näissä 3045 senttimetrin pituisissa häkeissä ei ole istuimia, ja ne on tehty kierretyistä rautalangoista, jotta ulosteet pääsevät putoamaan lattian läpi. Koska kova lattiapinta, joka voidaan raapia pois, puuttuu, lintujen kynnet kasvavat liian pitkiksi, kietoutuvat toisiinsa ja juuttuvat usein pysyvästi vaijeriin. Tämä aiheuttaa sen, että teräslanka leikkautuu sisään ja kasvaa lopulta niiden jalkojen pehmusteisiin. Lisäksi häkkikanaloiden valo palaa 18 tuntia päivässä, jotta kanat pakotetaan munimaan taukoamatta. Tällainen kana munii munan keskimäärin 32 tunnin välein 14 kuukauden ajan, minkä jälkeen se teurastetaan.

Nykyään tyypillinen siipikarjatila "kehittyneessä" maassa on käytännössä pelkkä kidutuskammio asukkailleen. Koska kanojen luontaiset vaistot tukahdutetaan häikäilemättömästi, koska niillä ei ole tilaa kaivautua maahan, nukkua, kylpeä pölyssä, levittää siipiään tai yksinkertaisesti liikkua. Tällaisen tilanteen väistämätön stressi purkautuu naapuriin kohdistuvana aggressiona. Näin vahvemmat linnut hyökkäävät heikompien kimppuun, ja jälkimmäiset, joilta on riistetty oikeus paeta, joutuvat usein lajinsisäisen kannibalismin uhreiksi. Tämän ilmiön torjumiseksi kanat "luuttomaksi" tehdään. Silpomismenetelmä, jossa nokka - tämä linnun tärkein elin, joka koostuu luusta, aisti- ja sarveiskudoksesta - poistetaan häikäilemättömästi joko hehkuvalla veitsellä tai giljotiinin kaltaisella laitteella. Joskus tämä toimenpide tehdään kahdesti kanan elinaikana.

Ehkä suurin eläinten kokema tuska on niiden kuljettaminen teurastamoon. Tämä alkaa lastausprosessista, joka suoritetaan karkeasti ja kiireellä. Eläimet, jotka hyppäävät liukkailta kuormaussilloilta peloissaan ja hämmentyneinä, jätetään usein hitaasti kuolemaan vammoihinsa. Ylikuormattujen kuorma-autojen sisällä ensimmäiset uhrit kärsivät ruumiiden kasaantumisesta johtuvista puristumisista ja tukehtumisista.

Usein eläimet viettävät jopa kolme päivää kuorma-auton vaunussa ilman ruokaa tai vettä, kunnes ne puretaan. Uuvuttavan janon ja nälän lisäksi on usein myös ilmastotekijä: talvella jäätävä tuuli johtaa yleiseen hypotermiaan ja paikallisiin paleltumiin; kesällä paahtava kuumuus ja suora auringonvalo yhdessä veden puutteen kanssa aiheuttavat nestehukkaa. Kastroitujen ja vain muutama päivä sitten vieroitettujen vasikoiden kärsimykset ovat ehkä kaikkein kauheimpia.

Lue lisää

Otteita Philip Capleaun kirjasta Ihmisen hyvyydestä.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Otteita Philip Capleaun kirjasta Ihmisen hyvyydestä.

https://www.youtube.com/watch?v=c1DcFmUrxUQ

Casa de Carne

https://www.youtube.com/watch?v=M1ViPiqRKVw

Message to Meat Eaters | Sivarama Swami

__________________________

https://www.youtube.com/watch?v=03AIYUqf2OI&pp=ygUMYW5pbWFsIGh1Z2dz

https://www.youtube.com/watch?v=h97oeZp4h6M&pp=ygUMYW5pbWFsIGh1Z2dz

https://www.youtube.com/watch?v=RTkX24L31cE&pp=ygUMYW5pbWFsIGh1Z2dz

Humans Hugging Other Animals

Anonyymi00028 kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=c1DcFmUrxUQ

Casa de Carne

https://www.youtube.com/watch?v=M1ViPiqRKVw

Message to Meat Eaters | Sivarama Swami

__________________________

https://www.youtube.com/watch?v=03AIYUqf2OI&pp=ygUMYW5pbWFsIGh1Z2dz

https://www.youtube.com/watch?v=h97oeZp4h6M&pp=ygUMYW5pbWFsIGh1Z2dz

https://www.youtube.com/watch?v=RTkX24L31cE&pp=ygUMYW5pbWFsIGh1Z2dz

Humans Hugging Other Animals

Lue lisää

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?


RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN


Vaikka Raamattu näyttää monin paikoin rohkaisevan lihansyöntiin, näitä kohtia ei pidä irrottaa asiayhteydestään.
Tärkeämpi ruokavalio ei ole Nooan äärimmäinen parannuskeino (joka liittyy tulvaan, joka tuhosi kaiken kasvillisuuden), kuten 1. Mooseksen kirjan luvussa kerrotaan. 9:3, vaan alkuperäinen ruokavalio, jonka Jumala julisti 1. Mooseksen kirjan kappaletta 9:3 koskevassa kohdassa. 1:29: "Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille jokaisen ruohon, joka kylvää siemeniä, ja jokaisen puun, jolla on hedelmiä, jotka kylvävät siemeniä; tämä on oleva teille ravintoa.""". Lisäksi Jumala osoittaa jo seuraavassa jakeessa, että tämä ruokavalio on suotuisa, kun taas jo mainittu myöhempi - lihaa sisältävä - ruokavalio on sallittu "vain intohimon sammuttamiseksi".
Tämä korostuu hyvin selvästi, mutta jälleen kerran kaikkea on tutkittava asiayhteydessä.


Tapaus viiriäisistä, jotka Jumala lähetti israelilaisille sen jälkeen, kun he olivat maistaneet hänen mannaansa (4. Moos. 11:31), on hyvä esimerkki lainauksesta, joka ei sovi asiayhteyteen. Itse asiassa jakeet 31 ja 32 (4. Mooseksen kirja) kuvaavat tätä viiriäisten ilmestymisen hetkeä ja sitä seurannutta juhlaa. Mutta on luettava myös jae 33, jotta ymmärtää kappaleen koko sisällön: "Ja kun liha oli vielä heidän hampaissaan, syömättä, kuinka Herran viha syttyi, ja Herra löi heitä suurella rutolla." Toisin sanoen Hän ei ollut mitenkään tyytyväinen heidän lihansyöntiinsä.
Lisäksi kun tutkimme kirkon varhaishistoriaa, käy selväksi, että sen perustajat tunnustivat kasvissyöjän ihanteen. Heidän elämänsä historiaa voi tutkia: Tertullianus, Plinius, Origenes, Johannes Krysostomos - luettelo jatkuu loputtomiin. Ja näiden kristittyjen isien noudattama kasvissyöntilupaus voi viitata paljolti siihen, mitä olisimme lukeneet Raamatusta ennen kuin sitä tarkistettiin eri ekumeenisissa konsiileissa.....



Keisari Konstantinuksen aikakauden (4. vuosisata) kynnyksellä kasvissyöjäkristittyjen oli pakko pysytellä maan alla, koska Konstantinus oli lihansyöjä. Lisäksi hän oli hullu, ja kristilliset historiankirjat ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka hän kaatoi sulaa lyijyä kasvissyöjäkristittyjen kurkkuun heidän valitsemansa ruokavalion vuoksi.
Kirjoitukset ovat yksinkertaisia niille, jotka ovat yksinkertaisia - mutta monimutkaisia kieroille. Raamattu sanoo selvästi: "Älä tapa" (2. Moos. 20:13). Yksinkertaisemmin sitä ei voi sanoa.
Tarkka hepreankielinen sana on tirtzach, joka on kirjaimellisesti käännettynä: "Älä murhaa".
Yksi suurimmista heprea-englantilaisen kielitieteen tutkijoista (1200-luvulla) tohtori Reuben Alkaley - kirjoitti suurimmassa teoksessaan, Complete Hebrew-English Dictionary, että sana "tirtzach" viittaa "kaikenlaiseen tappamiseen ylipäätään". Sana "1o", kuten voitte arvata, tarkoittaa "älä". ÄLKÄÄ TAPPAKO! Olkaamme rehellisiä, Raamattu on hyvin selkeä tässä asiassa.

Arvostettu raamatuntutkija W.A. Holmes-Gore tutki sanan "liha" yleistä käyttöä Uuden testamentin evankeliumeissa. Hän jäljitti sen merkityksen takaisin alkuperäiseen kreikan kieleen.
Hänen havaintonsa julkaistiin ensimmäisen kerran World Forum -lehdessä elokuussa 1947. Hän havaitsi, että niissä 19 tapauksessa, joissa sanaa "liha" käytetään evankeliumeissa, tarkempi käännös olisi seuraava:
...

Näin ollen kanoninen versio jakeesta Joh. 21:5, "Onko teillä ruokaa (lihaa)*, on virheellinen. Se pitäisi kääntää: "Onko teillä ruokaa."
"Kala" on toinen Raamatun sana, joka käännetään usein väärin. Se ei tarkoita vedessä elävää olentoa, vaan symbolia, josta varhaiskristityt pystyivät tunnistamaan toisensa. Se oli salainen merkki, jota tarvittiin vainojen aikakaudella, ennen kuin kristinusko tunnustettiin valtionuskonnoksi.

Anonyymi00029 kirjoitti:

TERRORISTI, ONKO SINULLA MYÖTÄTUNTOA KAIKKIA ELÄVIÄ OLENTOJA KOHTAAN?


RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN


Vaikka Raamattu näyttää monin paikoin rohkaisevan lihansyöntiin, näitä kohtia ei pidä irrottaa asiayhteydestään.
Tärkeämpi ruokavalio ei ole Nooan äärimmäinen parannuskeino (joka liittyy tulvaan, joka tuhosi kaiken kasvillisuuden), kuten 1. Mooseksen kirjan luvussa kerrotaan. 9:3, vaan alkuperäinen ruokavalio, jonka Jumala julisti 1. Mooseksen kirjan kappaletta 9:3 koskevassa kohdassa. 1:29: "Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille jokaisen ruohon, joka kylvää siemeniä, ja jokaisen puun, jolla on hedelmiä, jotka kylvävät siemeniä; tämä on oleva teille ravintoa.""". Lisäksi Jumala osoittaa jo seuraavassa jakeessa, että tämä ruokavalio on suotuisa, kun taas jo mainittu myöhempi - lihaa sisältävä - ruokavalio on sallittu "vain intohimon sammuttamiseksi".
Tämä korostuu hyvin selvästi, mutta jälleen kerran kaikkea on tutkittava asiayhteydessä.


Tapaus viiriäisistä, jotka Jumala lähetti israelilaisille sen jälkeen, kun he olivat maistaneet hänen mannaansa (4. Moos. 11:31), on hyvä esimerkki lainauksesta, joka ei sovi asiayhteyteen. Itse asiassa jakeet 31 ja 32 (4. Mooseksen kirja) kuvaavat tätä viiriäisten ilmestymisen hetkeä ja sitä seurannutta juhlaa. Mutta on luettava myös jae 33, jotta ymmärtää kappaleen koko sisällön: "Ja kun liha oli vielä heidän hampaissaan, syömättä, kuinka Herran viha syttyi, ja Herra löi heitä suurella rutolla." Toisin sanoen Hän ei ollut mitenkään tyytyväinen heidän lihansyöntiinsä.
Lisäksi kun tutkimme kirkon varhaishistoriaa, käy selväksi, että sen perustajat tunnustivat kasvissyöjän ihanteen. Heidän elämänsä historiaa voi tutkia: Tertullianus, Plinius, Origenes, Johannes Krysostomos - luettelo jatkuu loputtomiin. Ja näiden kristittyjen isien noudattama kasvissyöntilupaus voi viitata paljolti siihen, mitä olisimme lukeneet Raamatusta ennen kuin sitä tarkistettiin eri ekumeenisissa konsiileissa.....



Keisari Konstantinuksen aikakauden (4. vuosisata) kynnyksellä kasvissyöjäkristittyjen oli pakko pysytellä maan alla, koska Konstantinus oli lihansyöjä. Lisäksi hän oli hullu, ja kristilliset historiankirjat ovat täynnä tarinoita siitä, kuinka hän kaatoi sulaa lyijyä kasvissyöjäkristittyjen kurkkuun heidän valitsemansa ruokavalion vuoksi.
Kirjoitukset ovat yksinkertaisia niille, jotka ovat yksinkertaisia - mutta monimutkaisia kieroille. Raamattu sanoo selvästi: "Älä tapa" (2. Moos. 20:13). Yksinkertaisemmin sitä ei voi sanoa.
Tarkka hepreankielinen sana on tirtzach, joka on kirjaimellisesti käännettynä: "Älä murhaa".
Yksi suurimmista heprea-englantilaisen kielitieteen tutkijoista (1200-luvulla) tohtori Reuben Alkaley - kirjoitti suurimmassa teoksessaan, Complete Hebrew-English Dictionary, että sana "tirtzach" viittaa "kaikenlaiseen tappamiseen ylipäätään". Sana "1o", kuten voitte arvata, tarkoittaa "älä". ÄLKÄÄ TAPPAKO! Olkaamme rehellisiä, Raamattu on hyvin selkeä tässä asiassa.

Arvostettu raamatuntutkija W.A. Holmes-Gore tutki sanan "liha" yleistä käyttöä Uuden testamentin evankeliumeissa. Hän jäljitti sen merkityksen takaisin alkuperäiseen kreikan kieleen.
Hänen havaintonsa julkaistiin ensimmäisen kerran World Forum -lehdessä elokuussa 1947. Hän havaitsi, että niissä 19 tapauksessa, joissa sanaa "liha" käytetään evankeliumeissa, tarkempi käännös olisi seuraava:
...

Näin ollen kanoninen versio jakeesta Joh. 21:5, "Onko teillä ruokaa (lihaa)*, on virheellinen. Se pitäisi kääntää: "Onko teillä ruokaa."
"Kala" on toinen Raamatun sana, joka käännetään usein väärin. Se ei tarkoita vedessä elävää olentoa, vaan symbolia, josta varhaiskristityt pystyivät tunnistamaan toisensa. Se oli salainen merkki, jota tarvittiin vainojen aikakaudella, ennen kuin kristinusko tunnustettiin valtionuskonnoksi.

Lue lisää

RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN


Vaikka Raamattu näyttää monin paikoin rohkaisevan lihansyöntiin, näitä kohtia ei pidä irrottaa asiayhteydestään.
Näin ollen kanoninen versio jakeesta Joh. 21:5, "Onko teillä ruokaa (lihaa)*, on virheellinen. Se pitäisi kääntää: "Onko teillä ruokaa."
"Kala" on toinen Raamatun sana, joka käännetään usein väärin. Se ei tarkoita vedessä elävää olentoa, vaan symbolia, josta varhaiskristityt pystyivät tunnistamaan toisensa. Se oli salainen merkki, jota tarvittiin vainojen aikakaudella, ennen kuin kristinusko tunnustettiin valtionuskonnoksi.
Kalan merkki oli salainen symboli ja sanallinen salasana, joka oli johdettu kreikan sanasta "ichthus" - kala. Se edusti siis kreikkalaisen lauseen isoista kirjaimista muodostettua akrostikonia: "Iesous Christos Theou Uios Soter" - "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja".
Usein esiintyvät viittaukset kaloihin viittaavat symbolisesti Kristukseen, eikä niillä ole mitään tekemistä kuolleiden kalojen syömisen kanssa.
Roomalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet kalasymbolia. He valitsivat ristin merkin, koska halusivat keskittyä enemmän Jeesuksen kuolemaan kuin hänen merkittävään elämäänsä. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi vain kymmenesosa hänen elämästään on kirjattu kanonisiin kirjoituksiin. Suurin osa hänen ensimmäisistä 30 vuodestaan on jätetty pois.


Kuinka moni jumalanpalvelija menee suoraan kirkosta kotiinsa ja istuu alas juhlimaan, syömään teurastettuja eläimiä ja rikkomaan juuri niitä käskyjä, joita he juuri puolustivat? Seuraavien jakeiden pitäisi hälventää lukijan mahdolliset epäilykset tästä asiasta.



LIHAA KOSKEVAT RAAMATUNLAUSEET
(VANHA TESTAMENTTI).
"Ja Jumala sanoi: "Katsokaa, minä olen antanut teille jokaisen maan päällä olevan ruohon, joka kylvää siemeniä, ja jokaisen puun, jolla on puumainen hedelmä ja joka kylvää siemeniä, tämä on teille ravinnoksi""
1. Moos. 1:29
Osoittaa, että ihmisen todellinen ruoka on kasvissyöntiä.

KR 1933/-38
1Moos. 9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.


KR 1933/-38
1Moos. 9:5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.


Herra sanoo, että ihminen ei saa syödä lihaa, mutta jos hän syö, hän maksaa siitä hengellään. Hänet tappaa se, jonka hän tappaa. Tätä kutsutaan karmaksi.

"Miksi minun pitäisi saada paljon teidän uhrejanne? - sanoo Herra. - Olen kyllästynyt pässien polttoon ja lihotetun karjan rasvaan, eikä mullikoiden, karitsojen ja vuohien veri huvita minua. Kun te ojennatte kätenne, minä suljen silmäni teiltä. Kun tarjoatte minulle monia rukouksia - en kuule, sillä teidän jokenne ovat täynnä verta."
Jesaja 1:11,15
Osoittaa, että Jumala ei ota vastaan edes lihansyöjien rukouksia.

Anonyymi00030 kirjoitti:

RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN


Vaikka Raamattu näyttää monin paikoin rohkaisevan lihansyöntiin, näitä kohtia ei pidä irrottaa asiayhteydestään.
Näin ollen kanoninen versio jakeesta Joh. 21:5, "Onko teillä ruokaa (lihaa)*, on virheellinen. Se pitäisi kääntää: "Onko teillä ruokaa."
"Kala" on toinen Raamatun sana, joka käännetään usein väärin. Se ei tarkoita vedessä elävää olentoa, vaan symbolia, josta varhaiskristityt pystyivät tunnistamaan toisensa. Se oli salainen merkki, jota tarvittiin vainojen aikakaudella, ennen kuin kristinusko tunnustettiin valtionuskonnoksi.
Kalan merkki oli salainen symboli ja sanallinen salasana, joka oli johdettu kreikan sanasta "ichthus" - kala. Se edusti siis kreikkalaisen lauseen isoista kirjaimista muodostettua akrostikonia: "Iesous Christos Theou Uios Soter" - "Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Pelastaja".
Usein esiintyvät viittaukset kaloihin viittaavat symbolisesti Kristukseen, eikä niillä ole mitään tekemistä kuolleiden kalojen syömisen kanssa.
Roomalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet kalasymbolia. He valitsivat ristin merkin, koska halusivat keskittyä enemmän Jeesuksen kuolemaan kuin hänen merkittävään elämäänsä. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi vain kymmenesosa hänen elämästään on kirjattu kanonisiin kirjoituksiin. Suurin osa hänen ensimmäisistä 30 vuodestaan on jätetty pois.


Kuinka moni jumalanpalvelija menee suoraan kirkosta kotiinsa ja istuu alas juhlimaan, syömään teurastettuja eläimiä ja rikkomaan juuri niitä käskyjä, joita he juuri puolustivat? Seuraavien jakeiden pitäisi hälventää lukijan mahdolliset epäilykset tästä asiasta.



LIHAA KOSKEVAT RAAMATUNLAUSEET
(VANHA TESTAMENTTI).
"Ja Jumala sanoi: "Katsokaa, minä olen antanut teille jokaisen maan päällä olevan ruohon, joka kylvää siemeniä, ja jokaisen puun, jolla on puumainen hedelmä ja joka kylvää siemeniä, tämä on teille ravinnoksi""
1. Moos. 1:29
Osoittaa, että ihmisen todellinen ruoka on kasvissyöntiä.

KR 1933/-38
1Moos. 9:4 Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.


KR 1933/-38
1Moos. 9:5 Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.


Herra sanoo, että ihminen ei saa syödä lihaa, mutta jos hän syö, hän maksaa siitä hengellään. Hänet tappaa se, jonka hän tappaa. Tätä kutsutaan karmaksi.

"Miksi minun pitäisi saada paljon teidän uhrejanne? - sanoo Herra. - Olen kyllästynyt pässien polttoon ja lihotetun karjan rasvaan, eikä mullikoiden, karitsojen ja vuohien veri huvita minua. Kun te ojennatte kätenne, minä suljen silmäni teiltä. Kun tarjoatte minulle monia rukouksia - en kuule, sillä teidän jokenne ovat täynnä verta."
Jesaja 1:11,15
Osoittaa, että Jumala ei ota vastaan edes lihansyöjien rukouksia.

Lue lisää

"Miksi minun pitäisi saada paljon teidän uhrejanne? - sanoo Herra. - Olen kyllästynyt pässien polttoon ja lihotetun karjan rasvaan, eikä mullikoiden, karitsojen ja vuohien veri huvita minua. Kun te ojennatte kätenne, minä suljen silmäni teiltä. Kun tarjoatte minulle monia rukouksia - en kuule, sillä teidän jokenne ovat täynnä verta."
Jesaja 1:11,15
Osoittaa, että Jumala ei ota vastaan edes lihansyöjien rukouksia.

KR 1933/-38
Jes. 1:11 Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty.

KR 1933/-38
Jes. 1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.

KR 1933/-38
Jes. 1:14 Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.

KR 1933/-38
Jes. 66:3 Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Ja niinkuin heidän sielunsa on mielistynyt heidän iljetyksiinsä,

Osoittaa, että niiden tappaminen on sama kuin ihmisten tappaminen.


KR 1933/-38
3Moos. 3:17 Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.

Hankala käsky: et voi syödä lihaa etkä syödä verta. Tästä juontaa juurensa ajatus kosher-ruoasta (liha, josta tippuu verta). Sitä voisi verrata suoliston tyhjentämiseen vuotamatta pisaraakaan virtsaa. Mahdotonta!

KR 1933/-38
3Moos. 17:10 Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa.

Huomaa "mikä tahansa veri". Kaikenlainen liha - myös se on peräisin verestä.


SANA "LIHA" UUDESSA TESTAMENTISSA
Tässä jaksossa osoitetaan, miten tietyt King Jamesin Raamatun sanat on käännetty väärin. Oikeat käännökset on otettu kreikkalais-englantilaisesta Uuden testamentin alalinjasta, jossa viitataan myös King James Versioniin.
"Johanneksella (Kastajalla) itsellään oli kamelin karvasta tehty vaate ja nahkavyö vyötärönsä ympärillä, ja hänen ruokansa* oli kirpeää ja villiä hunajaa."
Matt. 3:4
Tässä käytetty sana on trophe - ravinto. Huomaa myös, että sana heinäsirkat viittaa ...johanneksenleipäpuun hedelmiin, jotka olivat Johanneksen leipää.

Anonyymi00031 kirjoitti:

"Miksi minun pitäisi saada paljon teidän uhrejanne? - sanoo Herra. - Olen kyllästynyt pässien polttoon ja lihotetun karjan rasvaan, eikä mullikoiden, karitsojen ja vuohien veri huvita minua. Kun te ojennatte kätenne, minä suljen silmäni teiltä. Kun tarjoatte minulle monia rukouksia - en kuule, sillä teidän jokenne ovat täynnä verta."
Jesaja 1:11,15
Osoittaa, että Jumala ei ota vastaan edes lihansyöjien rukouksia.

KR 1933/-38
Jes. 1:11 Mitä ovat minulle teidän paljot teurasuhrinne? sanoo Herra. Minä olen kyllästynyt oinas-polttouhreihin ja juottovasikkain rasvaan. Mullikkain, karitsain ja kauristen vereen minä en mielisty.

KR 1933/-38
Jes. 1:15 Kun te ojennatte käsiänne, minä peitän silmäni teiltä; vaikka kuinka paljon rukoilisitte, minä en kuule: teidän kätenne ovat verta täynnä.

KR 1933/-38
Jes. 1:14 Minun sieluni vihaa teidän uusiakuitanne ja juhla-aikojanne; ne ovat käyneet minulle kuormaksi, jota kantamaan olen väsynyt.

KR 1933/-38
Jes. 66:3 Joka teurastaa härän, mutta myös tappaa miehen, joka uhraa lampaan, mutta myös taittaa koiralta niskan, joka uhraa ruokauhrin, mutta myös sian verta, joka polttaa suitsuketta, mutta myös ylistää epäjumalaa: nämä ovat valinneet omat tiensä. Ja niinkuin heidän sielunsa on mielistynyt heidän iljetyksiinsä,

Osoittaa, että niiden tappaminen on sama kuin ihmisten tappaminen.


KR 1933/-38
3Moos. 3:17 Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.

Hankala käsky: et voi syödä lihaa etkä syödä verta. Tästä juontaa juurensa ajatus kosher-ruoasta (liha, josta tippuu verta). Sitä voisi verrata suoliston tyhjentämiseen vuotamatta pisaraakaan virtsaa. Mahdotonta!

KR 1933/-38
3Moos. 17:10 Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, syö verta, mitä tahansa, sitä ihmistä vastaan, joka verta syö, minä käännän kasvoni ja hävitän hänet kansastansa.

Huomaa "mikä tahansa veri". Kaikenlainen liha - myös se on peräisin verestä.


SANA "LIHA" UUDESSA TESTAMENTISSA
Tässä jaksossa osoitetaan, miten tietyt King Jamesin Raamatun sanat on käännetty väärin. Oikeat käännökset on otettu kreikkalais-englantilaisesta Uuden testamentin alalinjasta, jossa viitataan myös King James Versioniin.
"Johanneksella (Kastajalla) itsellään oli kamelin karvasta tehty vaate ja nahkavyö vyötärönsä ympärillä, ja hänen ruokansa* oli kirpeää ja villiä hunajaa."
Matt. 3:4
Tässä käytetty sana on trophe - ravinto. Huomaa myös, että sana heinäsirkat viittaa ...johanneksenleipäpuun hedelmiin, jotka olivat Johanneksen leipää.

Lue lisää

RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN
"Ja hänen henkensä palasi (viitaten siihen naiseen, jonka Jeesus herätti), ja hän nousi; ja hän (Jeesus) käski antaa hänelle jotain syötävää."
Luuk. 8:55
Tässä käytetty sana on phago - syödä.


Sentähden Herra itse antaa teille merkin: katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänen nimensä on oltava Immanuel.

Hän saa syödä maitoa ja hunajaa, sillä** hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän.
Jesaja 7:14,15

Kristityt rakastavat lainata jaetta yksi, joka todistaa, että Kristus on pelastaja, mutta he harvoin lainaavat jaetta kaksi, joka todistaa, että hänestä tulee kasvissyöjä.

KR 1933/-38
Jes. 7:15 Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän;

KR 1933/-38
Luuk. 24:41 Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?

KR 1933/-38
Luuk. 24:42 Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.

KR 1933/-38
Luuk. 24:43 Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.


KÄÄNNÖSVIRHE TAAS.

Tässä käytetty sana brosmos tarkoittaa syötävää. Huomaa alleviivattu sana "hänen" - se on yksikössä. Jeesukselle tarjottiin kalaa ja hunajakennoa, mutta hän otti vain yhden. Jesaja 7:15:n perusteella voimme ymmärtää, minkä hän valitsi.

KR 1933/-38
Jes. 7:15 Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän;

-------------------------------
KR 1933/-38
Joh. 4:8 Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.


KR 1933/-38
Ap.t. 9:19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.


Tässä käytetty sana trophe tarkoittaa ravintoa.
-------------------------------
Apt. 27:33-36

Anonyymi00032 kirjoitti:

RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN
"Ja hänen henkensä palasi (viitaten siihen naiseen, jonka Jeesus herätti), ja hän nousi; ja hän (Jeesus) käski antaa hänelle jotain syötävää."
Luuk. 8:55
Tässä käytetty sana on phago - syödä.


Sentähden Herra itse antaa teille merkin: katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänen nimensä on oltava Immanuel.

Hän saa syödä maitoa ja hunajaa, sillä** hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän.
Jesaja 7:14,15

Kristityt rakastavat lainata jaetta yksi, joka todistaa, että Kristus on pelastaja, mutta he harvoin lainaavat jaetta kaksi, joka todistaa, että hänestä tulee kasvissyöjä.

KR 1933/-38
Jes. 7:15 Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän;

KR 1933/-38
Luuk. 24:41 Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?

KR 1933/-38
Luuk. 24:42 Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa.

KR 1933/-38
Luuk. 24:43 Ja hän otti ja söi heidän nähtensä.


KÄÄNNÖSVIRHE TAAS.

Tässä käytetty sana brosmos tarkoittaa syötävää. Huomaa alleviivattu sana "hänen" - se on yksikössä. Jeesukselle tarjottiin kalaa ja hunajakennoa, mutta hän otti vain yhden. Jesaja 7:15:n perusteella voimme ymmärtää, minkä hän valitsi.

KR 1933/-38
Jes. 7:15 Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän;

-------------------------------
KR 1933/-38
Joh. 4:8 Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.


KR 1933/-38
Ap.t. 9:19 Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa.


Tässä käytetty sana trophe tarkoittaa ravintoa.
-------------------------------
Apt. 27:33-36

Lue lisää

RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN

Tässä käytetty sana trophe tarkoittaa ravintoa.
-------------------------------
Apt. 27:33-36


Kaikki 3 kertaa käytetään sanaa trophe - ravinto*. Huomaa, että vaikka käännöksessä käytetään sanaa liha, on selvää, että se viittaa leipään, jota he kaikki maistelivat.
-------------------------------

Apt. 16:34
Tässä käytetty sana on trapesa, pöytä. - Toisin sanoen, hän laittoi heidät pöytään!

Room. 14:15.
Molemmat sanat tässä: broma - ruoka. Tämä on itse asiassa viittaus henkiseen ruokaan.
-------------------------------

Room. 14:17
Tässä käytetään sanaa brosis - ruoan syöminen. Viittaus on siihen, että Jumalan valtakunta on aineeton.
-------------------------------

1. Kor. 8:13

1. Kor. 10:3

Tässä käytetty sana on broma – ruoka.

KR 1933/-38
Room. 14:20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

KR 1933/-38
Room. 14:21 Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.

Tämä on erittäin hyvä jae. Käytetty sana broma tarkoittaa ruokaa. Hän sanoo, että ruoka itsessään ei voi olla pahasta, mutta on pahasta olla syömättä prasadamia, Jumalalle uhrattua ruokaa. Käytetty sana on kreas - liha. Näin ollen on selvää, että lihan syöminen on epäsuotuisaa.

Korjaus:
Yksi suurimmista heprea-englantilaisen kielitieteen tutkijoista (1900-luvulla) tohtori Reuben Alcalay - kirjoitti suurimmassa teoksessaan, Complete Hebrew-English Dictionary...

Anonyymi00033 kirjoitti:

RAAMATUSSA ON MYÖS KÄÄNNÖS- JA TULKINTAVIRHEITÄ.


LIHAN SYÖMINEN

Tässä käytetty sana trophe tarkoittaa ravintoa.
-------------------------------
Apt. 27:33-36


Kaikki 3 kertaa käytetään sanaa trophe - ravinto*. Huomaa, että vaikka käännöksessä käytetään sanaa liha, on selvää, että se viittaa leipään, jota he kaikki maistelivat.
-------------------------------

Apt. 16:34
Tässä käytetty sana on trapesa, pöytä. - Toisin sanoen, hän laittoi heidät pöytään!

Room. 14:15.
Molemmat sanat tässä: broma - ruoka. Tämä on itse asiassa viittaus henkiseen ruokaan.
-------------------------------

Room. 14:17
Tässä käytetään sanaa brosis - ruoan syöminen. Viittaus on siihen, että Jumalan valtakunta on aineeton.
-------------------------------

1. Kor. 8:13

1. Kor. 10:3

Tässä käytetty sana on broma – ruoka.

KR 1933/-38
Room. 14:20 Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten, se on pahaa.

KR 1933/-38
Room. 14:21 Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee.

Tämä on erittäin hyvä jae. Käytetty sana broma tarkoittaa ruokaa. Hän sanoo, että ruoka itsessään ei voi olla pahasta, mutta on pahasta olla syömättä prasadamia, Jumalalle uhrattua ruokaa. Käytetty sana on kreas - liha. Näin ollen on selvää, että lihan syöminen on epäsuotuisaa.

Korjaus:
Yksi suurimmista heprea-englantilaisen kielitieteen tutkijoista (1900-luvulla) tohtori Reuben Alcalay - kirjoitti suurimmassa teoksessaan, Complete Hebrew-English Dictionary...

Lue lisää

https://en.wikipedia.org/wiki/Reuben_Alcalay
Reuben Alcalay ראובן אלקלעי (also called Reuven; 1907 in Jerusalem – 1976 in Jerusalem) was an Israeli lexicographer[1] and author of the most comprehensive[citation needed] English-Hebrew-English dictionary, which expanded the dictionaries of Ben-Yehuda (Ben-Yehuda Dictionary), Avraham Even-Shoshan (Even-Shoshan Dictionary), Judah Even Shemuel (Kaufmann), Meir Medan, Harry Torczyner (Tur-Sinai), and Jacob Knaani.

His Complete English-Hebrew Dictionary (1961, 2,150 pages) aimed to contain all the modern Hebrew terms decided upon by the Hebrew Language Academy, and thousands of other new coinages from the Hebrew press literature.[2] The first edition received a three-page review in the magazine of the American Jewish Congress in 1964.[3] The companion volume, Complete Hebrew-English Dictionary, (מילון אנגלי עברי שלם) was published in 1965.

The dictionary contains entries and translations without pronunciation or examples. It is numbered by column rather than page.

https://www.amazon.com/Complete-English-Hebrew-Dictionary-Reuben-Alcalay/dp/9654481790

The Complete English-Hebrew Dictionary Updated Edition
by Reuben Alcalay
If you're looking for the most wide-ranging and comprehensive choice in a Hebrew/English, this is it! Compiled by Reuben Alcalay, it comprises two volumes of Hebrew to English translations.
Anonyymi
2025-07-24 11:00:15

Eletäänmpä suomen maallistenlakien mukaan ,näissä kostohommissa!syytön ihminen on aina syytön ja pahantekijät tuo.mitaan!

Anonyymi00034 kirjoitti:

https://en.wikipedia.org/wiki/Reuben_Alcalay
Reuben Alcalay ראובן אלקלעי (also called Reuven; 1907 in Jerusalem – 1976 in Jerusalem) was an Israeli lexicographer[1] and author of the most comprehensive[citation needed] English-Hebrew-English dictionary, which expanded the dictionaries of Ben-Yehuda (Ben-Yehuda Dictionary), Avraham Even-Shoshan (Even-Shoshan Dictionary), Judah Even Shemuel (Kaufmann), Meir Medan, Harry Torczyner (Tur-Sinai), and Jacob Knaani.

His Complete English-Hebrew Dictionary (1961, 2,150 pages) aimed to contain all the modern Hebrew terms decided upon by the Hebrew Language Academy, and thousands of other new coinages from the Hebrew press literature.[2] The first edition received a three-page review in the magazine of the American Jewish Congress in 1964.[3] The companion volume, Complete Hebrew-English Dictionary, (מילון אנגלי עברי שלם) was published in 1965.

The dictionary contains entries and translations without pronunciation or examples. It is numbered by column rather than page.

https://www.amazon.com/Complete-English-Hebrew-Dictionary-Reuben-Alcalay/dp/9654481790

The Complete English-Hebrew Dictionary Updated Edition
by Reuben Alcalay
If you're looking for the most wide-ranging and comprehensive choice in a Hebrew/English, this is it! Compiled by Reuben Alcalay, it comprises two volumes of Hebrew to English translations.
Anonyymi
2025-07-24 11:00:15

Eletäänmpä suomen maallistenlakien mukaan ,näissä kostohommissa!syytön ihminen on aina syytön ja pahantekijät tuo.mitaan!

Lue lisää

”Vaishnavismi ja kristinusko”. Srila B.R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Muutama katkelma, eri paikoista, ja kovin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Valikoituja katkelmia Srila Sridhar Maharajin ja useiden amerikkalaisten kristittyjen välisestä keskustelusta. Tämä keskustelu on esitetty Srila Sridhar Maharajin kirjassa ”The Search for Sri Krishna, the Beautiful Reality”.

Kristitty. Kristityt eivät suurimmaksi osaksi usko, että eläimillä on sielu.

Sridhar Maharaj. Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.

Elämää ei ole vain ihmisten ruumiissa, eivätkä muut olennot ole yhtään ihmistä huonompia, vaan sielun evoluution aikana karma tuo sen eläinten ruumiiseen. Siellä missä on elämää, siellä on sielu. Se on luonnollista. Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.

Anonyymi00035 kirjoitti:

”Vaishnavismi ja kristinusko”. Srila B.R. Sridhar Dev-Goswami Maharaj

Muutama katkelma, eri paikoista, ja kovin paljon käännösvirheitä suomen kielellä.

Valikoituja katkelmia Srila Sridhar Maharajin ja useiden amerikkalaisten kristittyjen välisestä keskustelusta. Tämä keskustelu on esitetty Srila Sridhar Maharajin kirjassa ”The Search for Sri Krishna, the Beautiful Reality”.

Kristitty. Kristityt eivät suurimmaksi osaksi usko, että eläimillä on sielu.

Sridhar Maharaj. Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.

Elämää ei ole vain ihmisten ruumiissa, eivätkä muut olennot ole yhtään ihmistä huonompia, vaan sielun evoluution aikana karma tuo sen eläinten ruumiiseen. Siellä missä on elämää, siellä on sielu. Se on luonnollista. Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.

Lue lisää

Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.
...
...
Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.
...
...
Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.

Lue lisää

Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.
...
...
Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.


Hän sanoi heille: ”Tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille.” Ja se on hyvä. Mutta ei vain sielu ole läsnä ruumiissa, vaan Jumala on siellä: Hän on kaikkialla läsnä. Myös alemmat olennot kokevat kipua ja mielihyvää. Voitte selvästi nähdä eläimistä, että kun ne tapetaan, ne tuntevat kipua. Siksi niiden ruumiissa on elämää. Ne tuntevat kipua, niillä on tietoisuus, ja sielu on hiukkanen puhdasta tietoisuutta. Mutta ne, joille Jeesus saarnasi, eivät olleet valmiita venyttämään tietämyksensä rajoja niin pitkälle. He eivät olleet valmiita uhraamaan elämässään niin paljon. Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Lähde:
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Jeesus ei antanut sellaista käsitystä seuraajilleen. Hän näki, että he olivat riippuvaisia lihasta ja kalasta, eikä hän halunnut nolata heitä tällaisilla kysymyksillä. Hänestä tuntui, että heidän pitäisi aloittaa uskonnollinen elämä, ja kun he olisivat valmiita hahmottamaan tämän tiedon, silloin se voitaisiin antaa heille.
...
...
Mutta Jeesus ajatteli, että ihmiset eivät pysty nostamaan käsitystään maailmasta niin korkealle. Hän ajatteli: alkakoot he viljellä teismiä, ja sitten vähitellen heille voitaisiin antaa tämä tieto.


Hän sanoi heille: ”Tehkää toisille niin kuin toivotte heidän tekevän teille.” Ja se on hyvä. Mutta ei vain sielu ole läsnä ruumiissa, vaan Jumala on siellä: Hän on kaikkialla läsnä. Myös alemmat olennot kokevat kipua ja mielihyvää. Voitte selvästi nähdä eläimistä, että kun ne tapetaan, ne tuntevat kipua. Siksi niiden ruumiissa on elämää. Ne tuntevat kipua, niillä on tietoisuus, ja sielu on hiukkanen puhdasta tietoisuutta. Mutta ne, joille Jeesus saarnasi, eivät olleet valmiita venyttämään tietämyksensä rajoja niin pitkälle. He eivät olleet valmiita uhraamaan elämässään niin paljon. Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.

Lue lisää

Mutta ne, joille Jeesus saarnasi, eivät olleet valmiita venyttämään tietämyksensä rajoja niin pitkälle. He eivät olleet valmiita uhraamaan elämässään niin paljon. Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Mutta ne, joille Jeesus saarnasi, eivät olleet valmiita venyttämään tietämyksensä rajoja niin pitkälle. He eivät olleet valmiita uhraamaan elämässään niin paljon. Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.

Lue lisää

Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Ja niille, jotka eivät olleet valmiita tällaisiin uhrauksiin, Jeesus antoi kristinuskon.

Ota nyt vielä tekstiä tekoälystä pilkkaa varten, tekoälyn tekstit on otettava kaikki käänteisellä tavalla, ettei tule lisää huijatuksi, tekoäly ei osaa kääntää sanskritia ollenkaan.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Ota nyt vielä tekstiä tekoälystä pilkkaa varten, tekoälyn tekstit on otettava kaikki käänteisellä tavalla, ettei tule lisää huijatuksi, tekoäly ei osaa kääntää sanskritia ollenkaan.

Lue lisää

Tekoälyn vastaukset Vedoista ovat vääriä
Anonyymi-ap
2024-03-08 10:35:26

On todella hämmästyttävää, miten kaikki kommentoivat Vedoja, tietämättä niistä yhtään mitään. Myös Wikipedian raportti Vedoista on suurilta osin väärä. Mielenkiinnosta testasin Tekoälyä ja esitin erilaisia kysymyksiä Vedoista. Joka ikinen vastaus oli väärä. Jotkut vastaukset olivat suorastaan päinvastaisia kuin Vedat. Ja mitä se voisikaan tietää, koska Vedat eivät koske vain maapalloa eivätkä vain meidän maailmankaikkeuttamme, vaan kaikkia lukemattomia maailmankaikkeuksia kaikkina aikoina. Eivätkä Vedat koske ainoastaan ihmiskuntaa vaan myös muita elämänmuotoja muissa universumeissa.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Tekoälyn vastaukset Vedoista ovat vääriä
Anonyymi-ap
2024-03-08 10:35:26

On todella hämmästyttävää, miten kaikki kommentoivat Vedoja, tietämättä niistä yhtään mitään. Myös Wikipedian raportti Vedoista on suurilta osin väärä. Mielenkiinnosta testasin Tekoälyä ja esitin erilaisia kysymyksiä Vedoista. Joka ikinen vastaus oli väärä. Jotkut vastaukset olivat suorastaan päinvastaisia kuin Vedat. Ja mitä se voisikaan tietää, koska Vedat eivät koske vain maapalloa eivätkä vain meidän maailmankaikkeuttamme, vaan kaikkia lukemattomia maailmankaikkeuksia kaikkina aikoina. Eivätkä Vedat koske ainoastaan ihmiskuntaa vaan myös muita elämänmuotoja muissa universumeissa.

Lue lisää

Erityisesti tämä kristityksi julistautuva, joka jatkuvasti terrorisoi tätä hindupalstaa, ei tiedä mitään Vedoista, mutta julistaa omaa ainutlaatuista ja todellista totuuttaan ja kaikki Vedat vääriksi,

Anonyymi00042 kirjoitti:

Erityisesti tämä kristityksi julistautuva, joka jatkuvasti terrorisoi tätä hindupalstaa, ei tiedä mitään Vedoista, mutta julistaa omaa ainutlaatuista ja todellista totuuttaan ja kaikki Vedat vääriksi,

Lue lisää

Hindupalstoilla ei ole ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Onneksi valtaosa kristityistä on kuitenkin edistyksellisiä eikä fanaattisia.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Hindupalstoilla ei ole ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Onneksi valtaosa kristityistä on kuitenkin edistyksellisiä eikä fanaattisia.

Tässä on jälleen yksi tapaus, jossa kristitty terroristi alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme.


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää

Anonyymi00044 kirjoitti:

Tässä on jälleen yksi tapaus, jossa kristitty terroristi alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme.


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää

Lue lisää

TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää

ENNE KUIN IHMINEN VOI YLEENSÄKÄÄN ALOITTAA VEDOJEN TUTKIMISEN, HÄNEN ON SAATAVA PERINTEINEN KOULUTUS ENNEN SITÄ

Anonyymi00045 kirjoitti:

TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää

ENNE KUIN IHMINEN VOI YLEENSÄKÄÄN ALOITTAA VEDOJEN TUTKIMISEN, HÄNEN ON SAATAVA PERINTEINEN KOULUTUS ENNEN SITÄ

Lue lisää

TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää

ENNE KUIN IHMINEN VOI YLEENSÄKÄÄN ALOITTAA VEDOJEN TUTKIMISEN, HÄNEN ON SAATAVA PERINTEINEN KOULUTUS ENNEN SITÄ


Dharma Shastra kuuluu Vedanga-katogoriaan.

Yksi kuudesta Vedangasta. Juuri Kalpa Vedanga.

Kuusi Vedangaa ovat ne kuusi tieteenalaa, aihetta, haaraa, jotka ihmisen on opittava ennen kuin hän edes aloittaa Vedojen opiskelun.

Henkilö ei voi edes opiskella Vedoja, jos hän ei ole oppinut Vedangoja. On mahdotonta ymmärtää Vedoja, jos ei ole opiskellut Vedangoja.

Koska ennen kuin edes alkaa opiskella Vedoja, on tutkittava, mitä äänteitä ja vivahteita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan.

Kuten tiedämme, Shastra ja erityisesti Shruti välitettiin suullisesti. Ja siksi, jotta shastroja voi oppia, vastaanottaa ja jopa välittää oikein, on ensin kuultava ääntäminen ja äänteet oikein.


Joku, joka ei tunne ääntämystä, fonetiikkaa, hän ei voi vastaanottaa Vedoja edes kuulemalla niitä.

Ensimmäinen on shiksha, joka opetetaan, miten lausutaan, äännetään oikein (sanskritin sanat, tavut jne.).

Kun oppilas on oppinut Shiksan, hän opiskelee Chandasta.

Sanojen ja tavujen painotus, ääntäminen, sillä jos sanaa äännettäessä painotetaan sanan väärää osaa, koko sanan merkitys voi muuttua kokonaan.

Kun oppilas on jo oppinut Chandasan, hänen tulisi aloittaa Niruktan oppiminen.

Nirutka - oppia, mitä sanat tarkoittavat.

Sen jälkeen hänen tulisi oppia Vyakaranaa, kielioppi.
Itse asiassa Vyakarana tulee ennen Niruktaa.
Vyakarana, sanskritin kieliopin oppimiseen kuluu 12 vuotta, pelkän kieliopin oppimiseen, 12 vuotta intensiivistä opiskelua, hyvin vaikea kieli.

Sanskritin kielen kieliopin oppimisen jälkeen on aloitettava Nirukta, eli on tunnettava etymologia jne.

KUN OPPILAS ON JO OPISKELLUT NIRUKTAN, VOI JO ALOITTAA VEDALAISTEN PYHIEN TEKSTIEN TUTKIMISEN.

TÄSSÄ VAIHEESSA HÄNEN ON PEREHDYTTÄVÄ KALPA VEDANGAAN UUDELLEEN.

Anonyymi00046 kirjoitti:

TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Wikipedian kirjoittaja ei osaa sanskritia.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää

ENNE KUIN IHMINEN VOI YLEENSÄKÄÄN ALOITTAA VEDOJEN TUTKIMISEN, HÄNEN ON SAATAVA PERINTEINEN KOULUTUS ENNEN SITÄ


Dharma Shastra kuuluu Vedanga-katogoriaan.

Yksi kuudesta Vedangasta. Juuri Kalpa Vedanga.

Kuusi Vedangaa ovat ne kuusi tieteenalaa, aihetta, haaraa, jotka ihmisen on opittava ennen kuin hän edes aloittaa Vedojen opiskelun.

Henkilö ei voi edes opiskella Vedoja, jos hän ei ole oppinut Vedangoja. On mahdotonta ymmärtää Vedoja, jos ei ole opiskellut Vedangoja.

Koska ennen kuin edes alkaa opiskella Vedoja, on tutkittava, mitä äänteitä ja vivahteita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan.

Kuten tiedämme, Shastra ja erityisesti Shruti välitettiin suullisesti. Ja siksi, jotta shastroja voi oppia, vastaanottaa ja jopa välittää oikein, on ensin kuultava ääntäminen ja äänteet oikein.


Joku, joka ei tunne ääntämystä, fonetiikkaa, hän ei voi vastaanottaa Vedoja edes kuulemalla niitä.

Ensimmäinen on shiksha, joka opetetaan, miten lausutaan, äännetään oikein (sanskritin sanat, tavut jne.).

Kun oppilas on oppinut Shiksan, hän opiskelee Chandasta.

Sanojen ja tavujen painotus, ääntäminen, sillä jos sanaa äännettäessä painotetaan sanan väärää osaa, koko sanan merkitys voi muuttua kokonaan.

Kun oppilas on jo oppinut Chandasan, hänen tulisi aloittaa Niruktan oppiminen.

Nirutka - oppia, mitä sanat tarkoittavat.

Sen jälkeen hänen tulisi oppia Vyakaranaa, kielioppi.
Itse asiassa Vyakarana tulee ennen Niruktaa.
Vyakarana, sanskritin kieliopin oppimiseen kuluu 12 vuotta, pelkän kieliopin oppimiseen, 12 vuotta intensiivistä opiskelua, hyvin vaikea kieli.

Sanskritin kielen kieliopin oppimisen jälkeen on aloitettava Nirukta, eli on tunnettava etymologia jne.

KUN OPPILAS ON JO OPISKELLUT NIRUKTAN, VOI JO ALOITTAA VEDALAISTEN PYHIEN TEKSTIEN TUTKIMISEN.

TÄSSÄ VAIHEESSA HÄNEN ON PEREHDYTTÄVÄ KALPA VEDANGAAN UUDELLEEN.

Lue lisää

OLETKO EDES PÄTEVÄ PUHUMAAN TÄLLAISTA, OLETKO TÄYSIN PÄTEVÄ SANKRITISSA?

AP. Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää.

Anonyymi00047 kirjoitti:

OLETKO EDES PÄTEVÄ PUHUMAAN TÄLLAISTA, OLETKO TÄYSIN PÄTEVÄ SANKRITISSA?

AP. Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista


TEKSTIT OVAT KOODATTUJA, ne ei avaudu jokaiselle.

Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää.

Lue lisää

AP. Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

Anonyymi00048 kirjoitti:

AP. Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

Lue lisää

AP. OSASITKO SANSKRITIA TÄYDELLISESTI?

Anonyymi00049 kirjoitti:

AP. OSASITKO SANSKRITIA TÄYDELLISESTI?

AP. Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

AP. OSASITKO SANSKRITIA TÄYDELLISESTI?


Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää.

Sanskritissa kielen rakenne itsessään on looginen.
Otetaan nyt esimerkiksi leksikaalinen rikkaus. Yksi leksikaalisen rikkauden ominaisuuksista on synonyymisarjan pituus. Sanskritissa monien usein käytettyjen sanojen synonyymien määrä on yksinkertaisesti huikea. Otetaan esimerkiksi sana "vesi".
Esimerkiksi sanskritin kielessä on ainakin 209 synonyymiä sanalle ”vesi”Kaikki ne kuuluvat alun perin sanskritin kieleen, eli ne eivät ole lainattuja muista kielistä.

Sanskritin kehittyneen tapausjärjestelmän ansiosta lauseen sanajärjestys voi olla lähes mikä tahansa, mikä antaa paljon enemmän mahdollisuuksia ilmaisuun ja monimutkaisten, mutta erilaisten metristen kuvioiden luomiseen runoudessa. Esimerkiksi englannissa on vain yksikkö ja monikko. Sanskritissa on kaksoissana, joka on ilmaisuvoimaisempi ja kauniimpi. Sanskritin kielen konjugaatiossa on esimerkiksi kolme menneen ajan ja kaksi tulevan ajan lajia.

Sanskritissa on paljon ihmeteltävää. Se on kieli, jossa samoilla sanoilla voi ilmaista kaksi-, kolmi- tai jopa useampia merkityksiä, tai ne voi kirjoittaa niin, että ne ovat yksiselitteisiä.

Sanskritin kieli on kieli, joka tekee kaikesta tiedettä. Nykymaailmassa ihmiset jaetaan tiedemiehiin ja runoilijoihin, fyysikoihin ja sanoittajiin. Sanskritin veda-perinteessä tällaista jakoa ei ollut.

Tosiasia on, että sama lause, säe tai mantra sanskritiksi ilmaisee monia merkityksiä OLEMASSAOLON ERI TASOILLA. Ilman avainta on mahdotonta saada selville alkuperäistä merkitystä.

Mikä tämä avain on?
Ne ovat tiettyjä peruskäsitteitä, jotka ovat periytyneet opettajalta oppilaalle pitkin oppilasperintöketjua. Nämä käsitteet muodostavat ... jonka prisman läpi teksti saa kokonaisvaltaisen merkityksen.

____________________________________

Anonyymi00050 kirjoitti:

AP. Aiotko alkaa opettaa meille omaa filosofiaamme?

Tekoäly ja wikipedia eivät voi tietää mitään Vedoista eikä "hindulaisudesta" koska ennen kuin voit edes alkaa oppia Vedoista ja hindulaisuudsta, sinun on käytävä läpi 6 edellistä vaihetta, muuten ei ymmärrä mitään Vedoista

AP. OSASITKO SANSKRITIA TÄYDELLISESTI?


Kaikki riippu myös kääntäjästä. Sanskritia on kovin vaikea kääntää.

Sanskritissa kielen rakenne itsessään on looginen.
Otetaan nyt esimerkiksi leksikaalinen rikkaus. Yksi leksikaalisen rikkauden ominaisuuksista on synonyymisarjan pituus. Sanskritissa monien usein käytettyjen sanojen synonyymien määrä on yksinkertaisesti huikea. Otetaan esimerkiksi sana "vesi".
Esimerkiksi sanskritin kielessä on ainakin 209 synonyymiä sanalle ”vesi”Kaikki ne kuuluvat alun perin sanskritin kieleen, eli ne eivät ole lainattuja muista kielistä.

Sanskritin kehittyneen tapausjärjestelmän ansiosta lauseen sanajärjestys voi olla lähes mikä tahansa, mikä antaa paljon enemmän mahdollisuuksia ilmaisuun ja monimutkaisten, mutta erilaisten metristen kuvioiden luomiseen runoudessa. Esimerkiksi englannissa on vain yksikkö ja monikko. Sanskritissa on kaksoissana, joka on ilmaisuvoimaisempi ja kauniimpi. Sanskritin kielen konjugaatiossa on esimerkiksi kolme menneen ajan ja kaksi tulevan ajan lajia.

Sanskritissa on paljon ihmeteltävää. Se on kieli, jossa samoilla sanoilla voi ilmaista kaksi-, kolmi- tai jopa useampia merkityksiä, tai ne voi kirjoittaa niin, että ne ovat yksiselitteisiä.

Sanskritin kieli on kieli, joka tekee kaikesta tiedettä. Nykymaailmassa ihmiset jaetaan tiedemiehiin ja runoilijoihin, fyysikoihin ja sanoittajiin. Sanskritin veda-perinteessä tällaista jakoa ei ollut.

Tosiasia on, että sama lause, säe tai mantra sanskritiksi ilmaisee monia merkityksiä OLEMASSAOLON ERI TASOILLA. Ilman avainta on mahdotonta saada selville alkuperäistä merkitystä.

Mikä tämä avain on?
Ne ovat tiettyjä peruskäsitteitä, jotka ovat periytyneet opettajalta oppilaalle pitkin oppilasperintöketjua. Nämä käsitteet muodostavat ... jonka prisman läpi teksti saa kokonaisvaltaisen merkityksen.

____________________________________

Lue lisää

Kysymys:

Mielenkiinnon vuoksi avasin Vedanta Sutran - niissä on paljon Brahmanista, mutta Krishnaa ei mainita suoraan juuri missään, kaikki viittaukset ovat perinteisesti hyväksyttyyn auktoriteettiin Brahma-saṁhitāan.

Prabhu vastaa kysymykseen (lyhyt katkelma vastauksesta):

Ihmiset luulevat, että ongelma on Shastroissa, mutta ongelma on ihmisten ajattelussa. Tässä esitetyllä kysymyksellä on erityinen alku: makasin sohvalla ja avasin uteliaisuuttani
Vedanta-Sutran.
Anteeksi nyt, mutta kuka sanoi teille, että olette pätevä ymmärtämään Vedana-sutraa?
Oletteko jo tutkinut kaikki Upanishadit? Vedanta - lyhyitä johtopäätöksiä, aforismeja, sutroja. Sutrat, johtopäätökset kaikista Upanishadeista.

Korkein kaikista ... Upanishadit, jotka ovat saavutettavissa vain sannyaseille, ihmisille, jotka ovat jo luopuneet kaikesta aineellisista. Jos ette ole opiskelleet jo Samhitoja... Aranyakeja, Upanishadeja ... jne. jne., miten luulette voivanne ymmärtää Vedantaa? Tietoisuuden on oltava valmistautunut ymmärtämään Vedantaa…
Neljää Vedaa voivat opiskella vain kahdesti syntyneet - brahmanit, kshatriyat, vaishyat, jotka ovat saaneet vihkimyksen Gayatri Mantraan. Shudrat eivät voi opiskella Vedoja, mutta Kali Yugan aikakaudella kaikki ovat shudroja. Siksi Kali Yugan aikakaudella shudroille on olemassa erilainen menetelmä henkiseen kehitykseen. Meille (shudroille) on annettu Puranat ja Itihasat. Puraanoista tärkein on Srimad Bhagavatam. Itihasoista saamme Mahabharatan ja Mahabharatasta Bhagavad Gitan. Ja samaan aikaan Srimad Bhagavatam eli Bhagavata Purana on Vedantan kommentaari. Jos luette (ja opiskelette) Srimad Bhagavatamia, ymmärrätte Vedantan. Mutta vain lukemalla Vedantaa ette ymmärrä mitään siitä.
Oletteko te vedalainen brahmani, joka on opiskellut kaikki Neljä Vedaa henkisen opettajan johdolla ja joka on saanut initiaation Gayatri mantraan? (jos niin olisi, olisitte ymmärtänyt Vedantan). Luuletteko todella, että ymmärrätte Vedanta Sutran vain lukemalla sanat?
...
(Vastaus jatkuu pitkään, en ala translitteroimaan kaikkea. Mutta lyhyesti niin).

Anonyymi00051 kirjoitti:

Kysymys:

Mielenkiinnon vuoksi avasin Vedanta Sutran - niissä on paljon Brahmanista, mutta Krishnaa ei mainita suoraan juuri missään, kaikki viittaukset ovat perinteisesti hyväksyttyyn auktoriteettiin Brahma-saṁhitāan.

Prabhu vastaa kysymykseen (lyhyt katkelma vastauksesta):

Ihmiset luulevat, että ongelma on Shastroissa, mutta ongelma on ihmisten ajattelussa. Tässä esitetyllä kysymyksellä on erityinen alku: makasin sohvalla ja avasin uteliaisuuttani
Vedanta-Sutran.
Anteeksi nyt, mutta kuka sanoi teille, että olette pätevä ymmärtämään Vedana-sutraa?
Oletteko jo tutkinut kaikki Upanishadit? Vedanta - lyhyitä johtopäätöksiä, aforismeja, sutroja. Sutrat, johtopäätökset kaikista Upanishadeista.

Korkein kaikista ... Upanishadit, jotka ovat saavutettavissa vain sannyaseille, ihmisille, jotka ovat jo luopuneet kaikesta aineellisista. Jos ette ole opiskelleet jo Samhitoja... Aranyakeja, Upanishadeja ... jne. jne., miten luulette voivanne ymmärtää Vedantaa? Tietoisuuden on oltava valmistautunut ymmärtämään Vedantaa…
Neljää Vedaa voivat opiskella vain kahdesti syntyneet - brahmanit, kshatriyat, vaishyat, jotka ovat saaneet vihkimyksen Gayatri Mantraan. Shudrat eivät voi opiskella Vedoja, mutta Kali Yugan aikakaudella kaikki ovat shudroja. Siksi Kali Yugan aikakaudella shudroille on olemassa erilainen menetelmä henkiseen kehitykseen. Meille (shudroille) on annettu Puranat ja Itihasat. Puraanoista tärkein on Srimad Bhagavatam. Itihasoista saamme Mahabharatan ja Mahabharatasta Bhagavad Gitan. Ja samaan aikaan Srimad Bhagavatam eli Bhagavata Purana on Vedantan kommentaari. Jos luette (ja opiskelette) Srimad Bhagavatamia, ymmärrätte Vedantan. Mutta vain lukemalla Vedantaa ette ymmärrä mitään siitä.
Oletteko te vedalainen brahmani, joka on opiskellut kaikki Neljä Vedaa henkisen opettajan johdolla ja joka on saanut initiaation Gayatri mantraan? (jos niin olisi, olisitte ymmärtänyt Vedantan). Luuletteko todella, että ymmärrätte Vedanta Sutran vain lukemalla sanat?
...
(Vastaus jatkuu pitkään, en ala translitteroimaan kaikkea. Mutta lyhyesti niin).

Lue lisää

Vedojen opiskeluun on oltava siihen valmiudet

Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi nykyaikaiset saavutukset atomienergian, fysiikan, matematiikan jne. soveltamiseen liittyvillä tiedonaloilla ovat edistyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi ihmiset, tiedemiehet jo satoja vuosia sitten eivät soveltaneet niitä elämässään ottamalla tiedon Vedoista? Monet menneisyyden oppineet ovat kuitenkin tutkineet Vedoja?


Koska länsimaiset tiedemiehet eivät pysty tutkimaan Veda-tekstejä kunnolla. He voivat opiskella ja lukea tekstejä, he voivat oppia sanskritia, mutta Vedojen oppiminen kokonaan - se on täysin eri asia.

Jotta Vedat edes alkaisivat avautua ihmiselle, on ensin saatava initiaatio Gayatri-mantraan.
Saadakseen initiaation tähän mantraan ihmisellä on oltava siihen valmiudet, toisin sanoen hänellä on oltava siihen opiskeluun tarvittavat edellytykset.

Ja kaikki tämä henkisen opettajan johdolla.Sen jälkeen opettajan johdolla Neljän Vedan
(Rig Veda, Sama Veda, Yajur Veda, Atharva Veda ) intensiivinen opiskelu kestää 28 vuotta. Siis pelkästään Yhden Vedan intensiivinen opiskelu ottaa 7 vuotta.
Siis kuka nykyaikaisista tiedemiehistä tutkisi Vedoja tällä tavoin?

Monet tiedemiehet ovat käyttäneet paljon aikaa Vedojen tutkimukseen. Sanskrit on monikerroksinen kieli. Niinpä nykyään on mahdollista tietää jotakin Vedoista vain pintapuolisesti, mutta sitä, mikä on syvemmällä, ei voi saada selville niin helposti.

Mitä tarkoittaa tiedemies? Tiedemies on skeptikko. Tiedemies tarkoittaa materialistia. Tällaisella lähestymistavalla Vedat eivät avaudu ihmiselle. KOSKA VEDAT OVAT ELÄVIÄ.

Vedat eivät ole vain kirjoja. Vedat eivät ole vain miljoonia kirjoja. Joko Vedat avautuvat tai ne eivät avaudu.

Tämä on metafyysinen prosessi, joten ihmisen on oltava sisäisesti valmis siihen, että Vedat avautuvat ihmiselle.

Vedat sisältävät sekä aineellista että henkistä tietoa. Siitä 90 prosenttia on aineellista, loput henkistä. Miten sitten on mahdollista, että Dhanurveda, sodankäynnin tiede, joka on yksi Vedojen aineellisen tiedon alueista, ei ole nykyihmisen saatavilla? Koska ase on täysin salattu Kalin aikakaudella. Ajatelkaa itse, jos tämä tieto olisi nykyihmisen saatavilla, on selvää, että koko maapallo tuhoutuisi. Siksi se on täysin piilotettu nykyihmisiltä. Jos näin ei olisi, kuka tahansa voisi vapaasti käyttää ydinaseita, Brahmastraa ja niin edelleen. On selvää, että nämä tiedot ovat salaisia. Monet ihmiset ovat yrittäneet saada sitä käsiinsä, mutta se ei ole onnistunut.

Jo muinaisina aikoina ennen kuin opiskelijalle annettiin tietoa, opettaja tutkii hänen moraalisia ominaisuuksia jne. Vasta sitten oppilaalle annettiin mantra, jonka avulla Vedat alkoivat avautua ja niin edelleen. Kaikki, ei edes muinaisina aikoina, eivät saaneet tätä tietoa, jos heillä ei ollut moraalisia valmiuksia siihen.

Milloin vedat alkoivat siis olemaan enemmän saatavilla nykyajan ihmiselle? Emme nyt puhuuu Dhanurvedasta, mutta yleisesti.


1700- ja 1800-luvuilla, Kali-aikakaudella, Vedat alkoivat tulla paremmin tunnetuiksi idässä ja lännessä. Tällöin ilmestyivät ensimmäiset sanskritinkieliset käännökset. Tämä tapahtui Chaitanya Mahaprabhun (Kultainen Avatara) ilmestymisen jälkeen, mikä merkitsi renessanssin alkua. Se alkoi 1400- ja 1500-luvuilla. Miksi siitä ei siis tiedetty länsimaissa mitään ennen sitä? On olemassa käsite nimeltä Yuga-sandhi. Se on sellainen ajanjakso, jolloin aikakaudet vaihtuvat. Kun Dvapara Yuga muuttui Kali Yugaksi. Tämä siirtyminen aikakaudesta toiseen kesti jonkin aikaa (Kali Yuga alkoi hieman yli 5000 vuotta sitten). Kun aikakaudet vaihtuvat, nämä siirtymät ovat yleensä vaikeita. Niinpä kun Yuga-sandhi oli jo alkanut mennä ohi, alkoi renessanssi kaikkialla maailmassa lännessä, ja ihmiset alkoivat taas kuulla Vedoista.

______________________

Vedalaisen kirjallisuuden määrä (pelkästään tässä universumissa) on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä.

Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Vedojen opiskeluun on oltava siihen valmiudet

Vedoissa on tietoa kaikesta. Miksi nykyaikaiset saavutukset atomienergian, fysiikan, matematiikan jne. soveltamiseen liittyvillä tiedonaloilla ovat edistyneet vasta viime vuosikymmeninä? Miksi ihmiset, tiedemiehet jo satoja vuosia sitten eivät soveltaneet niitä elämässään ottamalla tiedon Vedoista? Monet menneisyyden oppineet ovat kuitenkin tutkineet Vedoja?


Koska länsimaiset tiedemiehet eivät pysty tutkimaan Veda-tekstejä kunnolla. He voivat opiskella ja lukea tekstejä, he voivat oppia sanskritia, mutta Vedojen oppiminen kokonaan - se on täysin eri asia.

Jotta Vedat edes alkaisivat avautua ihmiselle, on ensin saatava initiaatio Gayatri-mantraan.
Saadakseen initiaation tähän mantraan ihmisellä on oltava siihen valmiudet, toisin sanoen hänellä on oltava siihen opiskeluun tarvittavat edellytykset.

Ja kaikki tämä henkisen opettajan johdolla.Sen jälkeen opettajan johdolla Neljän Vedan
(Rig Veda, Sama Veda, Yajur Veda, Atharva Veda ) intensiivinen opiskelu kestää 28 vuotta. Siis pelkästään Yhden Vedan intensiivinen opiskelu ottaa 7 vuotta.
Siis kuka nykyaikaisista tiedemiehistä tutkisi Vedoja tällä tavoin?

Monet tiedemiehet ovat käyttäneet paljon aikaa Vedojen tutkimukseen. Sanskrit on monikerroksinen kieli. Niinpä nykyään on mahdollista tietää jotakin Vedoista vain pintapuolisesti, mutta sitä, mikä on syvemmällä, ei voi saada selville niin helposti.

Mitä tarkoittaa tiedemies? Tiedemies on skeptikko. Tiedemies tarkoittaa materialistia. Tällaisella lähestymistavalla Vedat eivät avaudu ihmiselle. KOSKA VEDAT OVAT ELÄVIÄ.

Vedat eivät ole vain kirjoja. Vedat eivät ole vain miljoonia kirjoja. Joko Vedat avautuvat tai ne eivät avaudu.

Tämä on metafyysinen prosessi, joten ihmisen on oltava sisäisesti valmis siihen, että Vedat avautuvat ihmiselle.

Vedat sisältävät sekä aineellista että henkistä tietoa. Siitä 90 prosenttia on aineellista, loput henkistä. Miten sitten on mahdollista, että Dhanurveda, sodankäynnin tiede, joka on yksi Vedojen aineellisen tiedon alueista, ei ole nykyihmisen saatavilla? Koska ase on täysin salattu Kalin aikakaudella. Ajatelkaa itse, jos tämä tieto olisi nykyihmisen saatavilla, on selvää, että koko maapallo tuhoutuisi. Siksi se on täysin piilotettu nykyihmisiltä. Jos näin ei olisi, kuka tahansa voisi vapaasti käyttää ydinaseita, Brahmastraa ja niin edelleen. On selvää, että nämä tiedot ovat salaisia. Monet ihmiset ovat yrittäneet saada sitä käsiinsä, mutta se ei ole onnistunut.

Jo muinaisina aikoina ennen kuin opiskelijalle annettiin tietoa, opettaja tutkii hänen moraalisia ominaisuuksia jne. Vasta sitten oppilaalle annettiin mantra, jonka avulla Vedat alkoivat avautua ja niin edelleen. Kaikki, ei edes muinaisina aikoina, eivät saaneet tätä tietoa, jos heillä ei ollut moraalisia valmiuksia siihen.

Milloin vedat alkoivat siis olemaan enemmän saatavilla nykyajan ihmiselle? Emme nyt puhuuu Dhanurvedasta, mutta yleisesti.


1700- ja 1800-luvuilla, Kali-aikakaudella, Vedat alkoivat tulla paremmin tunnetuiksi idässä ja lännessä. Tällöin ilmestyivät ensimmäiset sanskritinkieliset käännökset. Tämä tapahtui Chaitanya Mahaprabhun (Kultainen Avatara) ilmestymisen jälkeen, mikä merkitsi renessanssin alkua. Se alkoi 1400- ja 1500-luvuilla. Miksi siitä ei siis tiedetty länsimaissa mitään ennen sitä? On olemassa käsite nimeltä Yuga-sandhi. Se on sellainen ajanjakso, jolloin aikakaudet vaihtuvat. Kun Dvapara Yuga muuttui Kali Yugaksi. Tämä siirtyminen aikakaudesta toiseen kesti jonkin aikaa (Kali Yuga alkoi hieman yli 5000 vuotta sitten). Kun aikakaudet vaihtuvat, nämä siirtymät ovat yleensä vaikeita. Niinpä kun Yuga-sandhi oli jo alkanut mennä ohi, alkoi renessanssi kaikkialla maailmassa lännessä, ja ihmiset alkoivat taas kuulla Vedoista.

______________________

Vedalaisen kirjallisuuden määrä (pelkästään tässä universumissa) on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä.

Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

Lue lisää

Nykyaikaisille ihmisille on mahdotonta ymmärtää vaikeita vedalaisia tekstejä ilman asianmukaista, vuosikymmeniä kestävää opiskelua

Anonyymi00053 kirjoitti:

Nykyaikaisille ihmisille on mahdotonta ymmärtää vaikeita vedalaisia tekstejä ilman asianmukaista, vuosikymmeniä kestävää opiskelua

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

https://vedabase.io/en/lib

Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa

Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan

Anonyymi00054 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/15/163/

”Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot. Ole hyvä ja päätä heidän sairas aineellinen elämänsä.”

https://vedabase.io/en/lib

Selitys
Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura antaa seuraavan selityksen tähän säkeeseen. Länsimaissa kristityt uskovat, että Jeesus Kristus, heidän henkinen mestarinsa, ilmestyi hävittääkseen kaikki seuraajiensa synnit. Tätä tarkoitusta varten Jeesus Kristus ilmestyi ja poistui. Tässä kuitenkin näemme, että Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn. Vaiṣṇava on niin jalomielinen, että hän on valmis riskeeraamaan kaiken vapauttaakseen ehdollistuneet sielut aineellisesta olemassaolosta. Śrīla Vāsudeva Datta Ṭhākura on universaalin rakkauden ruumiillistuma, sillä hän oli valmis uhraamaan kaiken ja omistautumaan täysin Jumalan palvelemiseen.

Śrīla Vāsudeva Datta tiesi hyvin, että Śrī Caitanya Mahāprabhu on alkuperäinen Jumaluuden Persoona, itse transsendenssi, aineellisen harhan ja māyān käsityksen yläpuolella. Jeesus Kristus poisti varmasti seuraajiensa syntisten tekojen reaktiot armollaan, mutta se ei tarkoita, että hän olisi täysin vapauttanut heidät aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Ihminen voi vapautua synneistä kerran, mutta kristillisessä perinteessä on tapana tunnustaa synnit ja silti tehdä ne uudelleen. Vapautumalla synneistä ja ryhtymällä niihin uudelleen ei voi saavuttaa vapautta aineellisen olemassaolon kärsimyksistä. Sairas ihminen voi mennä lääkärin luo saadakseen helpotusta, mutta sairaalasta lähdettyään hän voi jälleen sairastua epähygieenisten tapojensa vuoksi. Näin aineellinen olemassaolo jatkuu. Śrīla Vāsudeva Datta halusi vapauttaa ehdollistuneet sielut täydellisesti aineellisesta olemassaolosta, niin ettei heillä enää olisi mahdollisuutta tehdä syntisiä tekoja. Tämä on merkittävä ero Śrīla Vāsudeva Dattan ja Jeesus Kristusn välillä. On suuri loukkaus saada synnit anteeksi ja tehdä sitten samat synnit uudelleen. Tällainen loukkaus on vaarallisempi kuin syntinen toiminta itsessään. Vāsudeva Datta oli niin jalomielinen, että hän pyysi Śrī Caitanya Mahāprabhua siirtämään kaikki loukkaavat teot hänen kannettavakseen, jotta ehdollistuneet sielut puhdistuisivat ja palaisivat takaisin kotiin, takaisin Jumalan luo. Tämä rukous oli täysin vilpitön.



Vāsudeva Dattan esimerkki on ainutlaatuinen paitsi tässä maailmassa myös koko universumissa. Se on hedelmällisiin tekoihin kiintyneiden toimijoiden tai maallisten filosofien spekulaation tuolla puolen. Ulkoisen energian harhaamina ja vähäisen tiedon vuoksi ihmiset kadehtivat toisiaan. Tämän vuoksi he sotkeutuvat hedelmälliseen toimintaan ja yrittävät paeta sitä mentaalisen spekulaation avulla. Näin ollen eivät karmīt eivätkä jñānīt puhdistu. Śrīla Bhaktisiddhānta Ṭhākuran sanoin he ovat kukarmījä ja kujñānījä — huonoja toimijoita ja huonoja spekuloijia. Siksi māyāvādien ja karmījen tulisi kiinnittää huomionsa jalomieliseen Vāsudeva Dattaan, joka halusi kärsiä muiden puolesta helvetillisessä tilassa. Kenenkään ei tulisi pitää Vāsudeva Dattaa maallisena hyväntekijänä tai sosiaalityöntekijänä. Hän ei myöskään ollut kiinnostunut sulautumaan Brahmanin säteilyyn eikä saavuttamaan aineellista kunniaa tai mainetta. Hän oli kaukana filantrooppien, filosofien ja hedelmällisten toimijoiden yläpuolella. Hän oli ylevin persoona, joka on koskaan osoittanut armoa ehdollistuneille sieluille. Tämä ei ole liioittelua hänen transsendentaalisista ominaisuuksistaan — se on täysin totta. Itse asiassa Vāsudeva Dattalle ei ole mitään vertailukohtaa. Täydellisenä Vaiṣṇavana hän oli para-duḥkha-duḥkhī, syvästi murheellinen nähdessään muiden kärsivän. Koko maailma puhdistuu pelkästään tällaisen suuren hartaan ilmestymisestä. Hänen transsendentaalisen läsnäolonsa kautta koko maailma ylistyy, ja myös kaikki ehdollistuneet sielut tulevat ylistetyiksi. Kuten Narottama dāsa Ṭhākura vahvistaa, Vāsudeva Datta on Śrī Caitanya Mahāprabhun ihanteellinen hartauspalvelija:

gaurāṅgera saṅgi-gaṇe, nitya-siddha kari’ māne,
se yāya vrajendra-suta-pāśa

Se, joka toteuttaa Śrī Caitanya Mahāprabhun tehtävää, tulee nähdä ikuisesti vapautuneena. Hän on transsendentaalinen persoona eikä kuulu tähän aineelliseen maailmaan. Tällainen hartauspalvelija, joka työskentelee koko väestön vapauttamiseksi, on yhtä jalomielinen kuin Śrī Caitanya Mahāprabhu itse.

namo mahā-vadānyāya kṛṣṇa-prema-pradāya te
kṛṣṇāya kṛṣṇa-caitanya-nāmne gaura-tviṣe namaḥ

Tällainen persoona edustaa todellisuudessa Śrī Caitanya Mahāprabhua, sillä hänen sydämensä on aina täynnä myötätuntoa kaikkia ehdollistuneita sieluja kohtaan

Lue lisää

Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Śrī Vāsudeva Datta Ṭhākura ja Śrīla Haridāsa Ṭhākura ovat monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus. Jeesus Kristus vapautti vain seuraajansa syntisten reaktioiden seurauksista, mutta Vāsudeva Datta on tässä valmis ottamaan kaikkien universumin olentojen synnit itselleen. Näin ollen Vāsudeva Dattan asema on miljoonia kertoja korkeampi kuin Jeesus Kristusn.

Lue lisää

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

Kärsimyksen teologia

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Vāsudeva Datta: valmis kärsimään kaikkien elävien olentojen puolesta, riippumatta uskosta

Tämä nähdään rajattomana universaalina myötätuntona (mahā-vadānyatā).

Kärsimyksen teologia

Kukaan ei voi todella vapauttaa toista ilman Kṛṣṇan tahtoa.

Bhakta haluaa kärsiä toisten puolesta.

Jumala itse vapauttaa sielut nähdessään tällaisen rakkauden.

Eli Vāsudeva Dattan tarjous on ennen kaikkea rakkauden huipentuma, ei mekaaninen syntien siirto.

Onko kyse Jeesuksen vähättelystä?

Historiallisesti Gaudiya-ācāryat eivät nähneet Jeesusta tavallisena ihmisenä, vaan: suurena pyhänä, Jumalan edustajana, śaktyāveśa-avatāran kaltaisena voimaantuneena lähettiläänä (joidenkin tulkintojen mukaan)

Vertailu on siis sisäistä teologista retoriikkaa, ei poleeminen hyökkäys.
Syvempi periaate: Karuṇā (myötätunto)

Gaudiya-traditiossa korkein hengellinen tila ei ole vain vapautus (mokṣa), vaan:

halu kärsiä itse, jotta yksikin sielu pääsisi takaisin Jumalan luo.

Tämä tekee Vāsudeva Dattan rukouksesta poikkeuksellisen.

Gaudiya-vaiṣṇava -näkökulmasta: Jeesus nähdään suurena hengellisenä opettajana.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.

Vāsudeva Dattan myötätunto nähdään teologisesti universaalimpana.

Kyse ei ole kilpailusta, vaan rakkauden mittaamisesta myötätunnon laajuuden kautta.

Lopulta kaiken vapautuksen antaa Kṛṣṇa – bhaktat ovat Hänen armonsa kanavia.
Kyseinen kohta ei ensisijaisesti pyri asettamaan Jeesusta ja Vāsudeva Dattāa kilpailuasetelmaan, vaan havainnollistamaan puhtaan bhaktan myötätunnon teologista syvyyttä. Kun Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākura kommentoi tätä säettä, hän tekee sen Gaudiya-metafysiikan kehyksessä, jossa Jumala on Kṛṣṇa, korkein persoonallinen todellisuus, ja Hänen puhtaat palvelijansa voivat heijastaa Hänen rajatonta armoaan poikkeuksellisella tavalla.

Kristillisessä teologiassa Jeesus nähdään lunastajana, joka ottaa seuraajiensa synnit kantaakseen. Gaudiya-kommentaarissa tämä ymmärretään rajattuna pelastustehtävänä: Jeesus vapauttaa ne, jotka turvautuvat häneen. Sen sijaan Vasudeva Datta ilmaisee rukouksessaan halunsa kärsiä kaikkien universumin elävien olentojen puolesta, riippumatta heidän uskonnostaan, asemastaan tai hengellisestä tietoisuudestaan. Tämä universaalius on se teologinen kohta, jota kommentaari korostaa.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Anonyymi00057 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/

”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Lue lisää

Selitys:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Selitys:

Vāsudeva Datta ilmaisi samanlaisen ajatuksen Śrī Caitanya Mahāprabhulle, pyytäen Herraa vapauttamaan kaikki elävät olennot Hänen läheisyydessään. Vāsudeva Datta totesi, että jos olennot eivät olisikaan valmiita vapautukseen, hän itse ottaisi vastaan kaikki heidän synnilliset seuraamuksensa ja kärsisi henkilökohtaisesti, jotta Herra voisi pelastaa heidät.

Tästä syystä vaiṣṇavaa kuvataan termillä para-duḥkha-duḥkhī — henkilö, joka kokee syvää myötätuntoa ja kärsimystä muiden kärsimyksistä. Tämän seurauksena vaiṣṇava toimii aina ihmiskunnan todellisen hyvinvoinnin hyväksi, harjoittaen tekoja, jotka edistävät toisten etua ja lievittävät kärsimystä.

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/


I do not pray to the Supreme Personality of Godhead for the eight perfections of mystic yoga, nor for salvation from repeated birth and death. I want only to stay among all the living entities and suffer all distresses on their behalf, so that they may be freed from suffering.


”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Anonyymi00059 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/9/21/12/


I do not pray to the Supreme Personality of Godhead for the eight perfections of mystic yoga, nor for salvation from repeated birth and death. I want only to stay among all the living entities and suffer all distresses on their behalf, so that they may be freed from suffering.


”En rukoile Korkeinta Jumaluuden Persoonallisuutta mystisen joogan kahdeksan täydellisyyden tai syntymän ja kuoleman kiertokulusta vapautumisen vuoksi. Haluan vain pysyä kaikkien elävien olentojen keskellä ja kantaa heidän kaikki kärsimyksensä, jotta he voisivat vapautua tuskasta.”

Lue lisää

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.

Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.


Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.

Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Para-duḥkha-duḥkhī – suora myötätunnon ilmentymä

Vāsudeva Datta näyttäytyy ennen kaikkea rakkauden äärimmäisenä ilmentymänä – ei vain pyhänä henkilönä muiden joukossa, vaan bhaktan ihanteena, jossa myötätunto saavuttaa lähes käsittämättömän laajuuden. Hänen rukouksensa, jossa hän on valmis ottamaan kaikkien elävien olentojen kärsimyksen kantaakseen, ei ole teologinen mekanismi vaan sydämen huuto: rakkaus, joka ei tunne rajoja, ei uskontoa, ei ehtoja.

Tässä kehyksessä vertailu Jeesus Kristus -hahmoon saa erityisen merkityksen. Mutta samalla tehdään teologinen erottelu: Jeesuksen pelastustehtävä ymmärretään kohdistuvan niihin, jotka turvautuvat häneen, kun taas Vāsudeva Dattan rukous ulottuu kaikkiin olentoihin ilman mitään ehtoa.


Vāsudeva Dattan erityisyys kiteytyy käsitteeseen para-duḥkha-duḥkhī – hän ei vain tunne muiden kärsimystä, vaan kokee sen omanaan ja on valmis kantamaan sen kokonaan. Tässä mielessä hänen myötätuntonsa esitetään universaalimpana: ei siksi, että se kumoaisi muiden hengellisten opettajien merkityksen, vaan siksi, että se laajenee rajattomaksi periaatteeksi – kaikki olennot, kaikissa maailmoissa, riippumatta uskosta tai asemasta.

Tästä syntyy se voimakas väite, että Vāsudeva Datta on “miljoonia kertoja korkeampi”. Gaudiya-ajattelussa tämä ei kuitenkaan tarkoita ontologista kilpailua tai sitä, että bhakta todella ylittäisi Jumalan lähettilään metafyysisessä asemassa. Se on retorinen tapa kuvata myötätunnon mittaamattomuutta.

Lue lisää

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Mutta tämä näyttää vielä rajalliselta muodolta karuṇāsta, myötätunnosta, koska siinä säilyy raja: vastaanottaminen, usko, kääntyminen. Ei siksi, että se olisi “väärin”, vaan siksi, että se toimii tietyn hengellisen lainalaisuuden sisällä – Jumalan ja sielun vastavuoroisuuden.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Mutta tämä näyttää vielä rajalliselta muodolta karuṇāsta, myötätunnosta, koska siinä säilyy raja: vastaanottaminen, usko, kääntyminen. Ei siksi, että se olisi “väärin”, vaan siksi, että se toimii tietyn hengellisen lainalaisuuden sisällä – Jumalan ja sielun vastavuoroisuuden.

Lue lisää

Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous edustaa yhtä syvimmistä ihanteista: para-duḥkha-duḥkhī — todellinen bhakta kokee muiden kärsimyksen omanaan. Tämä ei ole vain eettinen tai emotionaalinen myötätunto, vaan puhdasta bhakti-bhāvaa, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan (Kṛṣṇa).

“Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot.”

Tämä rukous ei ole metaforinen liioittelu, vaan ontologinen ilmaus bhaktan sisäisestä tilasta. Vāsudeva Datta ei pyydä vapautusta, ei autuutta, ei edes omaa suhdettaan Jumalaan — hän pyytää kärsimystä, jos se voi vapauttaa kaikki muut.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Vāsudeva Datta Ṭhākuran rukous edustaa yhtä syvimmistä ihanteista: para-duḥkha-duḥkhī — todellinen bhakta kokee muiden kärsimyksen omanaan. Tämä ei ole vain eettinen tai emotionaalinen myötätunto, vaan puhdasta bhakti-bhāvaa, joka kumpuaa rakkaudesta Jumalaan (Kṛṣṇa).

“Rakas Jumalani, anna minun kärsiä ikuisesti helvetillisessä tilassa ja ottaa vastaan kaikkien elävien olentojen syntiset reaktiot.”

Tämä rukous ei ole metaforinen liioittelu, vaan ontologinen ilmaus bhaktan sisäisestä tilasta. Vāsudeva Datta ei pyydä vapautusta, ei autuutta, ei edes omaa suhdettaan Jumalaan — hän pyytää kärsimystä, jos se voi vapauttaa kaikki muut.

Lue lisää

Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.

Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:

toiset eivät ole enää “toisia”
heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko

Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.

Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.

Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:

ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt

Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.

Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.

Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Kyse ei ole vain siitä, että bhakta haluaa auttaa kaikkia, vaan siitä, että hän ei enää kykene näkemään ontologista eroa “meidän” ja “heidän” välillä.

Kun tämä ymmärrys syvenee bhāvaksi ja lopulta premaksi, tapahtuu tietoisuuden muodonmuutos:

toiset eivät ole enää “toisia”
heidän kärsimyksensä ei ole “heidän”, vaan välittömästi koettua
myötätunto ei ole moraalinen valinta, vaan eksistentiaalinen pakko

Tässä tilassa “me vastaan he” -ajattelu ei ole vain väärin — se on mahdotonta.

Tämä universaalius eroaa hienovaraisesti monista pelastuskeskeisistä malleista. Bhakta ei rakenna identiteettiään sen varaan, kuka kuuluu pelastettujen joukkoon, vaan sen varaan, että kukaan ei ole lopullisesti ulkopuolella. Ei siksi, että pelastus tapahtuisi automaattisesti, vaan siksi, että Jumalan armo ei ole periaatteessa rajattu.

Tästä seuraa syvempi metafyysinen näkemys:

ero “pelastuneiden” ja “pelastumattomien” välillä on ajallinen, ei ontologinen
kaikki jīvat ovat ikuisessa suhteessa Jumalaan, vaikka se olisi peittynyt

Siksi bhaktan myötätunto ei tunne rajoja ajassa, tilassa tai ehdollisuudessa. Hän ei auta vain niitä, jotka ovat valmiita, vaan myös niitä, jotka vastustavat, unohtavat tai eivät tiedä.

Juuri tässä para-duḥkha-duḥkhī saavuttaa täyden merkityksensä: bhakta ei elä maailmassa, jossa on erillisiä ryhmiä — hän elää todellisuudessa, jossa on vain yksi jaettu kohtalo Jumalan kanssa.

Ja siksi hänen rakkautensa on universaalia — ei ideologisesti, vaan ontologisesti.

Lue lisää

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Gauḍīya-vaiṣṇavismin näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.

Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.

Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:

uskoa
kääntymystä
vastaanottamista

Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.


Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:


Tässä mielessä Gauḍīya-vaiṣṇavismin huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Gauḍīya-vaiṣṇavismin näkökulmasta tämä voidaan nähdä tiettynä dharma-rakenteena — Jumalan ja jīvan välinen vastavuoroisuus (reciprocity), jossa armo (kṛpā) kohtaa vastaanottavaisuuden.

Mutta para-duḥkha-duḥkhī-ihanteessa astutaan vielä askel tämänkin rakenteen “läpi”.

Tässä myötätunto (karuṇā) ei enää asetu vastavuoroisuuden kehykseen. Bhakta ei odota:

uskoa
kääntymystä
vastaanottamista

Hän ei edes aseta niitä implisiittisiksi ehdoiksi. Hänen näkökulmastaan toisen kärsimys on riittävä peruste toimia.


Näin para-duḥkha-duḥkhī ei kumoa vastavuoroisuutta, vaan paljastaa sen syvemmän tason. Se näyttää, että rakkaus voi ilmetä kahdella tasolla samanaikaisesti:


Tässä mielessä Gauḍīya-vaiṣṇavismin huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.

Lue lisää

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Jeesus Kristus edustaa kristillisessä ajattelussa liittosuhdetta: pelastus liittyy suhteeseen häneen, uskoon, kääntymiseen ja vastaanottamiseen. Armo on kyllä ääretöntä, mutta se ilmenee relationaalisesti – ihminen astuu siihen sisään. Pelastus on universaalisti tarjolla, mutta ei universaalisti automaattinen; se toteutuu niissä, jotka “tulevat hänen luokseen”. Tässä mielessä pelastus on ehdollisesti universaali: avoin kaikille, mutta toteutuva suhteen kautta.

Lue lisää

monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.

Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.

Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”

Anonyymi00066 kirjoitti:

monia miljoonia kertoja edistyneempiä kuin edes Jeesus Kristus.

Huippu ei ole vain universaali pelastusoppi, vaan universaali myötätunto, joka ei odota mitään vastineeksi — ei edes pelastusta.

Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”

Lue lisää

Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”

Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”

Anonyymi00067 kirjoitti:

Pelastetaan myös ”ulkopuolisia” – ihmisiä, jotka eivät usko siihen ”oikein”

Tämä poistaa vastakkainasettelun. Kyse ei ole siitä, että “vain tietyt pelastuvat”

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Oletteko ihminen?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Lue lisää

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.


Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.
Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.

Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

Anonyymi00070 kirjoitti:

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.
Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.


Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.
Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.

Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

Lue lisää

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

• Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

Anonyymi00071 kirjoitti:

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

• Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.


Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

Lue lisää

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.
Äänestä
Anonyymi00061
2026-06-26 04:18:05
UUSI

Anonyymi00060 kirjoitti:

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.

Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.
Äänestä
Anonyymi00061
2026-06-26 04:18:05
UUSI

Anonyymi00060 kirjoitti:

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.

Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.
Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Mutta se on kai hyväksyttävää alkutasolla, mutta edessä on vielä kovin pitkä matka, ennen kuin motiivit ovat jaloja.

Pakottaminen vääristää Totuuden kokemuksen – Jos muoto (uskonnollinen järjestelmä) otetaan totuuden ilmentymäksi, se estää ihmistä näkemästä, että Totuus voi ilmetä monin eri tavoin. Se johtaa uskonnolliseen intoleranssiin, jossa toinen uskonto tuomitaan vääräksi pelkästään siksi, että sen muoto eroaa omasta. Tämä ei ole aito henkinen etsintä — tämä on välineen palvomista ja päämäärän unohtamista.

Lue lisää

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen
Äänestä

Anonyymi00073 kirjoitti:

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot -kredit

synnit - debet

pelastus - saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen
Äänestä

Lue lisää

Ikuisen kidutuksen puolustajat ovat kiinnostava ilmiö.
Kuvitellaan hetki tavallinen ihminen. Hän näkee uutisen murhaajasta, kiduttajasta tai sotarikollisesta ja järkyttyy. Hän vaatii oikeutta, mutta samalla hän yleensä katsoo, että rangaistuksellakin pitäisi olla rajansa. Jopa pahimmille rikollisille annetaan elinkautinen, ei loputonta kidutusta. Jopa kaikkein julmimpien tekojen kohdalla ajatus ikuisesta piinaamisesta tuntuu useimmista ihmisistä vastenmieliseltä.
Sitten tapahtuu jotain merkillistä.
Sama ihminen saattaa siirtyä teologiseen keskusteluun ja alkaa puolustaa ajatusta, että ääretön olento ylläpitää tietoista kärsimystä ikuisesti. Ei vuosisataa. Ei miljoonaa vuotta. Ei biljoonaa vuotta. Vaan kirjaimellisesti ilman loppua.
Yhtäkkiä mittasuhteet katoavat.
Jos ihminen tekisi näin, häntä kutsuttaisiin hirviöksi. Jos valtio tekisi näin, sitä kutsuttaisiin rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Jos diktaattori rakentaisi vankilan, jossa rangaistus ei koskaan pääty eikä armoa koskaan anneta, maailma pitäisi sitä pahuuden monumenttina.
Mutta lisää sana "jumalallinen" eteen, niin sama asia muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi.
Tässä kohtaa sarkasmi kirjoittaa itse itsensä.
Ajatellaanpa puolustuspuhetta.
"Jumala on täydellinen rakkaus."
Hienoa.
"Mitä hän tekee niille, jotka eivät hyväksy häntä?"
"No, osa joutuu kärsimään ikuisesti."
"Ahaa. Kuinka kauan ikuisesti?"
"Ikuisesti."
"Eli ilman loppua?"
"Kyllä."
"Ja tämä on rakkautta?"
"Kyllä."
Se alkaa muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää vakuuttaa sinulle, että tuli on vettä ja yö on päivä.

Sanoja käytetään edelleen, mutta niiden merkitykset ovat kadonneet.
Ehkä kaikkein kummallisinta on yritys esittää tämä järjestelmä vapaan tahdon voittona.
"Olet vapaa valitsemaan."
Todellako?
Jos vaihtoehdot ovat ääretön autuus tai ääretön kärsimys, kyse ei enää muistuta vapaata valintaa. Se muistuttaa lomaketta, jonka alareunassa lukee pienellä tekstillä: "Väärä vastaus johtaa loputtomaan katastrofiin."
Sellaista kutsutaan normaalisti pakottamiseksi.
Mutta teologisessa versiossa sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Ja mitä enemmän asiaa pyörittelee, sitä oudommaksi se muuttuu.
Ihmisen elämä on rajallinen. Tieto rajallista. Ymmärrys rajallista. Kulttuuri, kasvatus, kokemukset ja olosuhteet vaihtelevat valtavasti. Silti tämän muutaman vuosikymmenen mittaisen elämän seurauksena määrätään rangaistus, joka ei koskaan pääty.
Ei miljoonan vuoden jälkeen.
Ei miljardin vuoden jälkeen.
Ei silloinkaan, kun jokainen tähti on sammunut.
Ei koskaan.
Ja tämän pitäisi olla täydellisen oikeudenmukaisuuden huipentuma.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen hahmon romaaniin, kriitikot pitäisivät häntä kosmisena tyrannina. Mutta kun hahmoa kutsutaan Jumalaksi, osa ihmisistä alkaa puolustaa järjestelmää sellaisella innolla, että itse oikeuden käsite näyttää menevän solmuun.
Lopulta kysymys on yksinkertainen.
Jos ikuisen kidutuksen oppi esitetään ilman uskonnollisia etikettejä, kuinka moni pitäisi sitä moraalisesti hyväksyttävänä?
Kuinka moni katsoisi sitä ja sanoisi:
"Tässä on täydellisen rakkauden teko."
Ja jos vastaus on, ettei juuri kukaan, silloin ongelma ei ehkä ole kriitikoissa.
Ongelma voi olla siinä, että jotkut sanat ovat muuttuneet niin pyhiksi, että niiden varjossa voidaan puolustaa asioita, joita muuten pidettäisiin käsittämättömän julmina.
Äänestä

Anonyymi00075 kirjoitti:

Ikuisen kidutuksen puolustajat ovat kiinnostava ilmiö.
Kuvitellaan hetki tavallinen ihminen. Hän näkee uutisen murhaajasta, kiduttajasta tai sotarikollisesta ja järkyttyy. Hän vaatii oikeutta, mutta samalla hän yleensä katsoo, että rangaistuksellakin pitäisi olla rajansa. Jopa pahimmille rikollisille annetaan elinkautinen, ei loputonta kidutusta. Jopa kaikkein julmimpien tekojen kohdalla ajatus ikuisesta piinaamisesta tuntuu useimmista ihmisistä vastenmieliseltä.
Sitten tapahtuu jotain merkillistä.
Sama ihminen saattaa siirtyä teologiseen keskusteluun ja alkaa puolustaa ajatusta, että ääretön olento ylläpitää tietoista kärsimystä ikuisesti. Ei vuosisataa. Ei miljoonaa vuotta. Ei biljoonaa vuotta. Vaan kirjaimellisesti ilman loppua.
Yhtäkkiä mittasuhteet katoavat.
Jos ihminen tekisi näin, häntä kutsuttaisiin hirviöksi. Jos valtio tekisi näin, sitä kutsuttaisiin rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Jos diktaattori rakentaisi vankilan, jossa rangaistus ei koskaan pääty eikä armoa koskaan anneta, maailma pitäisi sitä pahuuden monumenttina.
Mutta lisää sana "jumalallinen" eteen, niin sama asia muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi.
Tässä kohtaa sarkasmi kirjoittaa itse itsensä.
Ajatellaanpa puolustuspuhetta.
"Jumala on täydellinen rakkaus."
Hienoa.
"Mitä hän tekee niille, jotka eivät hyväksy häntä?"
"No, osa joutuu kärsimään ikuisesti."
"Ahaa. Kuinka kauan ikuisesti?"
"Ikuisesti."
"Eli ilman loppua?"
"Kyllä."
"Ja tämä on rakkautta?"
"Kyllä."
Se alkaa muistuttaa tilannetta, jossa joku yrittää vakuuttaa sinulle, että tuli on vettä ja yö on päivä.

Sanoja käytetään edelleen, mutta niiden merkitykset ovat kadonneet.
Ehkä kaikkein kummallisinta on yritys esittää tämä järjestelmä vapaan tahdon voittona.
"Olet vapaa valitsemaan."
Todellako?
Jos vaihtoehdot ovat ääretön autuus tai ääretön kärsimys, kyse ei enää muistuta vapaata valintaa. Se muistuttaa lomaketta, jonka alareunassa lukee pienellä tekstillä: "Väärä vastaus johtaa loputtomaan katastrofiin."
Sellaista kutsutaan normaalisti pakottamiseksi.
Mutta teologisessa versiossa sitä kutsutaan rakkaudeksi.
Ja mitä enemmän asiaa pyörittelee, sitä oudommaksi se muuttuu.
Ihmisen elämä on rajallinen. Tieto rajallista. Ymmärrys rajallista. Kulttuuri, kasvatus, kokemukset ja olosuhteet vaihtelevat valtavasti. Silti tämän muutaman vuosikymmenen mittaisen elämän seurauksena määrätään rangaistus, joka ei koskaan pääty.
Ei miljoonan vuoden jälkeen.
Ei miljardin vuoden jälkeen.
Ei silloinkaan, kun jokainen tähti on sammunut.
Ei koskaan.
Ja tämän pitäisi olla täydellisen oikeudenmukaisuuden huipentuma.
Jos joku kirjoittaisi tällaisen hahmon romaaniin, kriitikot pitäisivät häntä kosmisena tyrannina. Mutta kun hahmoa kutsutaan Jumalaksi, osa ihmisistä alkaa puolustaa järjestelmää sellaisella innolla, että itse oikeuden käsite näyttää menevän solmuun.
Lopulta kysymys on yksinkertainen.
Jos ikuisen kidutuksen oppi esitetään ilman uskonnollisia etikettejä, kuinka moni pitäisi sitä moraalisesti hyväksyttävänä?
Kuinka moni katsoisi sitä ja sanoisi:
"Tässä on täydellisen rakkauden teko."
Ja jos vastaus on, ettei juuri kukaan, silloin ongelma ei ehkä ole kriitikoissa.
Ongelma voi olla siinä, että jotkut sanat ovat muuttuneet niin pyhiksi, että niiden varjossa voidaan puolustaa asioita, joita muuten pidettäisiin käsittämättömän julmina.
Äänestä

Lue lisää

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Ei kasvatus.

Ei kuntoutus.

Ei edes armollinen loppu.

Vaan tietoinen kärsimys, joka jatkuu niin kauan, että sana "kauan" menettää merkityksensä.

Ja sitten joku nousee ylös ja sanoo:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."
Äänestä
Anonyymi00068
2026-06-26 04:21:01
UUSI

Anonyymi00067 kirjoitti:

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Ei kasvatus.

Ei kuntoutus.

Ei edes armollinen loppu.

Vaan tietoinen kärsimys, joka jatkuu niin kauan, että sana "kauan" menettää merkityksensä.

Ja sitten joku nousee ylös ja sanoo:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

Miten ihmeessä?

Jos joku ehdottaisi tällaista järjestelmää työpaikalla, hänet erotettaisiin.

Jos joku ehdottaisi sitä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, häntä pidettäisiin vaarallisena.

Jos joku ehdottaisi sitä psykologian luennolla, professorit luultavasti kysyisivät, onko kyse ajatuskokeesta vai satiirista.

Mutta lisää mukaan sana "jumalallinen", ja yhtäkkiä kaikkein äärimmäisin julmuus muuttuu joidenkin silmissä moraaliseksi mestariteokseksi.

Se on hämmästyttävää.

Kuvittele tuomari.

Hänen eteensä tuodaan ihminen.

Syyte?

Väärät uskomukset.

Riittämätön vakuuttuneisuus.

Epäily.

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?
Äänestä
Anonyymi00069
2026-06-26 04:21:15
UUSI

Anonyymi00068 kirjoitti:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

Miten ihmeessä?

Jos joku ehdottaisi tällaista järjestelmää työpaikalla, hänet erotettaisiin.

Jos joku ehdottaisi sitä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, häntä pidettäisiin vaarallisena.

Jos joku ehdottaisi sitä psykologian luennolla, professorit luultavasti kysyisivät, onko kyse ajatuskokeesta vai satiirista.

Mutta lisää mukaan sana "jumalallinen", ja yhtäkkiä kaikkein äärimmäisin julmuus muuttuu joidenkin silmissä moraaliseksi mestariteokseksi.

Se on hämmästyttävää.

Kuvittele tuomari.

Hänen eteensä tuodaan ihminen.

Syyte?

Väärät uskomukset.

Riittämätön vakuuttuneisuus.

Epäily.

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?

Ikuisesti.

Ja yleisö puhkeaa aplodeihin.

"Kuinka viisas tuomari!"

"Kuinka rakastava tuomari!"

"Kuinka oikeudenmukainen tuomari!"

Tässä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai ihailla kielen uskomatonta venyvyyttä.

Sanojen täytyy tehdä valtavasti töitä.

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

Anonyymi00076 kirjoitti:

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Ei kasvatus.

Ei kuntoutus.

Ei edes armollinen loppu.

Vaan tietoinen kärsimys, joka jatkuu niin kauan, että sana "kauan" menettää merkityksensä.

Ja sitten joku nousee ylös ja sanoo:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."
Äänestä
Anonyymi00068
2026-06-26 04:21:01
UUSI

Anonyymi00067 kirjoitti:

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Ajatellaan asiaa hetki ilman koristeita.

Olento luo tietoisia olentoja. Osa näistä olennoista erehtyy, epäilee, uskoo väärin, syntyy väärään kulttuuriin, päätyy vääriin johtopäätöksiin tai yksinkertaisesti kuolee vakuuttumatta.

Rangaistus?

Ei korjaus.

Ei kasvatus.

Ei kuntoutus.

Ei edes armollinen loppu.

Vaan tietoinen kärsimys, joka jatkuu niin kauan, että sana "kauan" menettää merkityksensä.

Ja sitten joku nousee ylös ja sanoo:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

Miten ihmeessä?

Jos joku ehdottaisi tällaista järjestelmää työpaikalla, hänet erotettaisiin.

Jos joku ehdottaisi sitä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, häntä pidettäisiin vaarallisena.

Jos joku ehdottaisi sitä psykologian luennolla, professorit luultavasti kysyisivät, onko kyse ajatuskokeesta vai satiirista.

Mutta lisää mukaan sana "jumalallinen", ja yhtäkkiä kaikkein äärimmäisin julmuus muuttuu joidenkin silmissä moraaliseksi mestariteokseksi.

Se on hämmästyttävää.

Kuvittele tuomari.

Hänen eteensä tuodaan ihminen.

Syyte?

Väärät uskomukset.

Riittämätön vakuuttuneisuus.

Epäily.

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?
Äänestä
Anonyymi00069
2026-06-26 04:21:15
UUSI

Anonyymi00068 kirjoitti:

"Tämä on täydellistä oikeudenmukaisuutta."

Miten ihmeessä?

Jos joku ehdottaisi tällaista järjestelmää työpaikalla, hänet erotettaisiin.

Jos joku ehdottaisi sitä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, häntä pidettäisiin vaarallisena.

Jos joku ehdottaisi sitä psykologian luennolla, professorit luultavasti kysyisivät, onko kyse ajatuskokeesta vai satiirista.

Mutta lisää mukaan sana "jumalallinen", ja yhtäkkiä kaikkein äärimmäisin julmuus muuttuu joidenkin silmissä moraaliseksi mestariteokseksi.

Se on hämmästyttävää.

Kuvittele tuomari.

Hänen eteensä tuodaan ihminen.

Syyte?

Väärät uskomukset.

Riittämätön vakuuttuneisuus.

Epäily.

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?

Rajallinen ymmärrys.

Tuomio?

Kidutus.

Kuinka pitkäksi aikaa?

Ikuisesti.

Ja yleisö puhkeaa aplodeihin.

"Kuinka viisas tuomari!"

"Kuinka rakastava tuomari!"

"Kuinka oikeudenmukainen tuomari!"

Tässä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vai ihailla kielen uskomatonta venyvyyttä.

Sanojen täytyy tehdä valtavasti töitä.

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

Lue lisää

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

Oikeus tarkoittaa rangaistusta, joka ei koskaan pääty.

Mikä tahansa sana voidaan ilmeisesti saada tarkoittamaan mitä tahansa, kunhan sitä toistetaan tarpeeksi kauan.

Ehkä kaikkein merkillisintä ei kuitenkaan ole itse oppi.

Ihmiset ovat uskoneet kaikenlaisiin asioihin.

Merkillisintä on se into, jolla jotkut puolustavat sitä.

He eivät vain hyväksy sitä.

He eivät vain siedä sitä.

He ylistävät sitä.

He katsovat loputonta kärsimystä ja sanovat:

"Näin kuuluu olla."

Siinä kohtaa jokin tuntuu kääntyneen nurin.

Normaalisti ihmisen moraalinen vaisto reagoi kärsimykseen myötätunnolla.

Lapsi ymmärtää tämän.

Kun joku itkee, lapsi yrittää lohduttaa.

Kun joku kärsii, lapsi haluaa auttaa.

Mutta ikuisen kidutuksen oppia puolustettaessa tapahtuu outo muodonmuutos.

Yhtäkkiä kärsimys ei enää herätä myötätuntoa.

Se herättää puolustuspuheita.

Mitä suurempi tuska, sitä monimutkaisemmaksi selitykset muuttuvat.

Mitä pidempi kärsimys, sitä enemmän tuotetaan teologisia alaviitteitä.

Ja lopulta päädytään tilanteeseen, jossa loputonta kidutusta pidetään moraalisesti ongelmattomampana kuin sen kyseenalaistamista.

Se on suorastaan nerokasta.

Uhri muuttuu ongelmaksi.

Järjestelmä muuttuu ratkaisuksi.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

On myönnettävä, että ikuisen kidutuksen oppi on yksi ihmiskunnan suurimmista markkinointisaavutuksista.

Rakkaus tarkoittaa nyt jotain, mikä näyttää rakkauden vastakohdalta.

Armo tarkoittaa järjestelmää, jossa suurin osa tarvitsee pelastusta kauhulta.

Oikeus tarkoittaa rangaistusta, joka ei koskaan pääty.

Mikä tahansa sana voidaan ilmeisesti saada tarkoittamaan mitä tahansa, kunhan sitä toistetaan tarpeeksi kauan.

Ehkä kaikkein merkillisintä ei kuitenkaan ole itse oppi.

Ihmiset ovat uskoneet kaikenlaisiin asioihin.

Merkillisintä on se into, jolla jotkut puolustavat sitä.

He eivät vain hyväksy sitä.

He eivät vain siedä sitä.

He ylistävät sitä.

He katsovat loputonta kärsimystä ja sanovat:

"Näin kuuluu olla."

Siinä kohtaa jokin tuntuu kääntyneen nurin.

Normaalisti ihmisen moraalinen vaisto reagoi kärsimykseen myötätunnolla.

Lapsi ymmärtää tämän.

Kun joku itkee, lapsi yrittää lohduttaa.

Kun joku kärsii, lapsi haluaa auttaa.

Mutta ikuisen kidutuksen oppia puolustettaessa tapahtuu outo muodonmuutos.

Yhtäkkiä kärsimys ei enää herätä myötätuntoa.

Se herättää puolustuspuheita.

Mitä suurempi tuska, sitä monimutkaisemmaksi selitykset muuttuvat.

Mitä pidempi kärsimys, sitä enemmän tuotetaan teologisia alaviitteitä.

Ja lopulta päädytään tilanteeseen, jossa loputonta kidutusta pidetään moraalisesti ongelmattomampana kuin sen kyseenalaistamista.

Se on suorastaan nerokasta.

Uhri muuttuu ongelmaksi.

Järjestelmä muuttuu ratkaisuksi.

Lue lisää

Kärsimyksen lopettamista ehdottava ihminen nähdään epäilyttävänä.

Mutta kärsimyksen ikuisuuden puolustaja nähdään vakaana uskovana.

Täytyy melkein nostaa hattua.

Jos joku sanoisi:

"Minun mielestäni kaikkien kärsimysten pitäisi joskus päättyä."

Häntä saatetaan pitää hengellisesti heikkona.

Mutta jos joku sanoo:

"Minun mielestäni joidenkin kärsimysten ei pitäisi päättyä koskaan."

Häntä pidetään joskus erityisen uskollisena.

Tässä kohtaa maailma alkaa muistuttaa peilisalia, jossa kaikki käsitteet ovat vääristyneet.

Ja ehkä juuri siksi kysymys jää vaivaamaan.

Ei niinkään se, onko helvetti olemassa.

Vaan se, mitä tapahtuu ihmiselle, joka oppii pitämään loputonta kärsimystä hyvänä asiana.

Mitä tapahtuu moraaliselle vaistolle, kun sitä opetetaan kumartamaan sellaista, mitä se luonnostaan kauhistuu?

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Anonyymi00078 kirjoitti:

Kärsimyksen lopettamista ehdottava ihminen nähdään epäilyttävänä.

Mutta kärsimyksen ikuisuuden puolustaja nähdään vakaana uskovana.

Täytyy melkein nostaa hattua.

Jos joku sanoisi:

"Minun mielestäni kaikkien kärsimysten pitäisi joskus päättyä."

Häntä saatetaan pitää hengellisesti heikkona.

Mutta jos joku sanoo:

"Minun mielestäni joidenkin kärsimysten ei pitäisi päättyä koskaan."

Häntä pidetään joskus erityisen uskollisena.

Tässä kohtaa maailma alkaa muistuttaa peilisalia, jossa kaikki käsitteet ovat vääristyneet.

Ja ehkä juuri siksi kysymys jää vaivaamaan.

Ei niinkään se, onko helvetti olemassa.

Vaan se, mitä tapahtuu ihmiselle, joka oppii pitämään loputonta kärsimystä hyvänä asiana.

Mitä tapahtuu moraaliselle vaistolle, kun sitä opetetaan kumartamaan sellaista, mitä se luonnostaan kauhistuu?

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Lue lisää

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

He silittävät koiria.

He lahjoittavat hyväntekeväisyyteen.

He eivät hyväksyisi tunninkaan kidutusta ihmiselle tässä maailmassa.

Mutta kun kärsimys siirretään kosmiseen mittakaavaan, he voivat yhtäkkiä hyväksyä siitä äärettömän version.

Siinä on jotain lähes runollisen omituista.

Ihminen, joka ei voisi katsoa minuuttiakaan todellista kidutusta, kykenee puolustamaan kidutusta, joka ei pääty miljardienkaan vuosien jälkeen.
Äänestä
Anonyymi00074
2026-06-26 04:23:07
UUSI

Anonyymi00073 kirjoitti:

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

He silittävät koiria.

He lahjoittavat hyväntekeväisyyteen.

He eivät hyväksyisi tunninkaan kidutusta ihmiselle tässä maailmassa.

Mutta kun kärsimys siirretään kosmiseen mittakaavaan, he voivat yhtäkkiä hyväksyä siitä äärettömän version.

Siinä on jotain lähes runollisen omituista.

Ihminen, joka ei voisi katsoa minuuttiakaan todellista kidutusta, kykenee puolustamaan kidutusta, joka ei pääty miljardienkaan vuosien jälkeen.

Ja kaiken tämän keskellä hän lausuu rauhallisesti:

"Tämä on täydellistä rakkautta."

Siinä vaiheessa sarkasmi ei enää edes tiedä, miten kilpailla todellisuuden kanssa.


Minua ei ehkä hämmästytä eniten ajatus ikuisesta kidutuksesta.

Minua hämmästyttävät ihmiset, jotka katsovat sitä ja sanovat: "Tämä on oikeudenmukaista."

Siinä on jotain syvästi hämmentävää.

Ei siksi, että ihmiset uskovat Jumalaan. Ei siksi, että ihmiset uskovat tuomioon. Vaan siksi, että ihmiset kykenevät kuvittelemaan kärsimyksen, jolle ei koskaan tule loppua, ja näkemään siinä moraalisen täydellisyyden.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

He silittävät koiria.

He lahjoittavat hyväntekeväisyyteen.

He eivät hyväksyisi tunninkaan kidutusta ihmiselle tässä maailmassa.

Mutta kun kärsimys siirretään kosmiseen mittakaavaan, he voivat yhtäkkiä hyväksyä siitä äärettömän version.

Siinä on jotain lähes runollisen omituista.

Ihminen, joka ei voisi katsoa minuuttiakaan todellista kidutusta, kykenee puolustamaan kidutusta, joka ei pääty miljardienkaan vuosien jälkeen.
Äänestä
Anonyymi00074
2026-06-26 04:23:07
UUSI

Anonyymi00073 kirjoitti:

Mitä tapahtuu myötätunnolle, kun sitä pyydetään katsomaan ääretöntä tuskaa ja kutsumaan sitä oikeudeksi?

Ja kaikkein ironisinta on tämä:

Monet näistä ihmisistä ovat muuten ystävällisiä.

He ruokkivat nälkäisiä.

He auttavat naapureitaan.

He silittävät koiria.

He lahjoittavat hyväntekeväisyyteen.

He eivät hyväksyisi tunninkaan kidutusta ihmiselle tässä maailmassa.

Mutta kun kärsimys siirretään kosmiseen mittakaavaan, he voivat yhtäkkiä hyväksyä siitä äärettömän version.

Siinä on jotain lähes runollisen omituista.

Ihminen, joka ei voisi katsoa minuuttiakaan todellista kidutusta, kykenee puolustamaan kidutusta, joka ei pääty miljardienkaan vuosien jälkeen.

Ja kaiken tämän keskellä hän lausuu rauhallisesti:

"Tämä on täydellistä rakkautta."

Siinä vaiheessa sarkasmi ei enää edes tiedä, miten kilpailla todellisuuden kanssa.


Minua ei ehkä hämmästytä eniten ajatus ikuisesta kidutuksesta.

Minua hämmästyttävät ihmiset, jotka katsovat sitä ja sanovat: "Tämä on oikeudenmukaista."

Siinä on jotain syvästi hämmentävää.

Ei siksi, että ihmiset uskovat Jumalaan. Ei siksi, että ihmiset uskovat tuomioon. Vaan siksi, että ihmiset kykenevät kuvittelemaan kärsimyksen, jolle ei koskaan tule loppua, ja näkemään siinä moraalisen täydellisyyden.

Lue lisää

Minua hämmästyttävät ihmiset, jotka katsovat sitä ja sanovat: "Tämä on oikeudenmukaista."

Siinä on jotain syvästi hämmentävää.

Ei siksi, että ihmiset uskovat Jumalaan. Ei siksi, että ihmiset uskovat tuomioon. Vaan siksi, että ihmiset kykenevät kuvittelemaan kärsimyksen, jolle ei koskaan tule loppua, ja näkemään siinä moraalisen täydellisyyden.

On vaikea olla hämmästymättä sitä ekstremismin määrää, jolla dogmaatikot puolustavat järjestelmää, jossa ihmisen korkein moraalinen ihanne muistuttaa lähinnä kosmista bonusohjelmaa. Tee oikein, saat palkinnon. Tee väärin, saat rangaistuksen. Kerää tarpeeksi pisteitä, lunasta ikuinen jäsenyys paratiisiin. Ja tätä kutsutaan vielä hengelliseksi syvyydeksi. Jos sama logiikka esiteltäisiin minkä tahansa muun asian yhteydessä, sitä pidettäisiin lapsellisena käyttäytymisen ohjaamisena, mutta kun siihen lisätään taivas, enkelit ja ikuisuus, siitä tulee muka moraalin huippu.
Vielä erikoisempaa on se, miten tätä järjestelmää kutsutaan oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaiseksi. Sanana se kuulostaa kauniilta, kunnes pysähtyy miettimään, mitä sillä tarkoitetaan. Äärellinen ihminen tekee rajallisia virheitä muutaman vuosikymmenen ajan, ja vastineeksi häntä uhkaa ääretön rangaistus. Tai vaihtoehtoisesti hän hyväksyy oikean oppijärjestelmän ja saa äärettömän palkinnon. Missä kohtaa tätä yhtälöä oikeudenmukaisuus tarkalleen sijaitsee? Se muistuttaa enemmän mielivaltaista kosmista arvontaa kuin mitään moraalifilosofian saavutusta. Mutta ilmeisesti kun laskutoimitukseen lisätään sana "jumalallinen", ristiriidat lakkaavat olemasta ristiriitoja.

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Minua hämmästyttävät ihmiset, jotka katsovat sitä ja sanovat: "Tämä on oikeudenmukaista."

Siinä on jotain syvästi hämmentävää.

Ei siksi, että ihmiset uskovat Jumalaan. Ei siksi, että ihmiset uskovat tuomioon. Vaan siksi, että ihmiset kykenevät kuvittelemaan kärsimyksen, jolle ei koskaan tule loppua, ja näkemään siinä moraalisen täydellisyyden.

On vaikea olla hämmästymättä sitä ekstremismin määrää, jolla dogmaatikot puolustavat järjestelmää, jossa ihmisen korkein moraalinen ihanne muistuttaa lähinnä kosmista bonusohjelmaa. Tee oikein, saat palkinnon. Tee väärin, saat rangaistuksen. Kerää tarpeeksi pisteitä, lunasta ikuinen jäsenyys paratiisiin. Ja tätä kutsutaan vielä hengelliseksi syvyydeksi. Jos sama logiikka esiteltäisiin minkä tahansa muun asian yhteydessä, sitä pidettäisiin lapsellisena käyttäytymisen ohjaamisena, mutta kun siihen lisätään taivas, enkelit ja ikuisuus, siitä tulee muka moraalin huippu.
Vielä erikoisempaa on se, miten tätä järjestelmää kutsutaan oikeudenmukaiseksi. Oikeudenmukaiseksi. Sanana se kuulostaa kauniilta, kunnes pysähtyy miettimään, mitä sillä tarkoitetaan. Äärellinen ihminen tekee rajallisia virheitä muutaman vuosikymmenen ajan, ja vastineeksi häntä uhkaa ääretön rangaistus. Tai vaihtoehtoisesti hän hyväksyy oikean oppijärjestelmän ja saa äärettömän palkinnon. Missä kohtaa tätä yhtälöä oikeudenmukaisuus tarkalleen sijaitsee? Se muistuttaa enemmän mielivaltaista kosmista arvontaa kuin mitään moraalifilosofian saavutusta. Mutta ilmeisesti kun laskutoimitukseen lisätään sana "jumalallinen", ristiriidat lakkaavat olemasta ristiriitoja.

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella. Minä olen valittu. Ego ei katoa mihinkään, se vain puetaan pyhiin vaatteisiin. Itsekkyys ei ylity, vaan sille annetaan kosminen merkitys. Ja tätä kutsutaan joskus nöyryydeksi.
Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.
Sarkastisinta kaikessa on se horjumaton varmuus, jolla tätä puolustetaan. Ei ainoastaan uskota järjestelmään, vaan sitä pidetään täydellisenä. Ei nähdä mitään ongelmaa siinä, että koko ihmiskunnan kohtalo sidotaan oikeisiin uskomuksiin, oikeisiin rituaaleihin tai oikeaan oppiin. Päinvastoin, tätä pidetään korkeimpana mahdollisena oikeudenmukaisuutena. Jos joku kyseenalaistaa logiikan, hän ei muka ymmärrä. Jos joku huomauttaa ristiriidoista, hänen sydämensä on muka sulkeutunut. Ja niin keskustelu päättyy ennen kuin se ehtii alkaa.

Lue lisää

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella.

Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Ja sitten tulee pelastus. Tuo uskonnollisen markkinoinnin kruununjalokivi. Pelastus esitetään ihmiskunnan korkeimpana tavoitteena, vaikka se kuulostaa usein hämmästyttävän paljon henkilökohtaiselta edulta. Minä pelastun. Minä vältyn rangaistukselta. Minä saan ikuisen palkinnon. Minä olen oikealla puolella.

Ehkä kaikkein ironisinta on se, että monet pitävät tätä moraalin huippuna samalla kun he paheksuvat kaikkea maallista kaupankäyntiä. Rahalla ei muka saa ostaa ihmisarvoa, rakkautta tai hyvyyttä. Mutta heti kun kaupankäynnin osapuoleksi vaihdetaan Jumala, koko järjestelmä muuttuu pyhäksi. Hyvät teot muuttuvat sijoituksiksi. Oikea usko muuttuu vakuutukseksi. Kuolema muuttuu tilinpäätökseksi. Ja yhtäkkiä kukaan ei enää huomaa, että moraalista on tullut kirjanpitoa.

Lue lisää

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Ehkä juuri siinä näkyy dogmin todellinen voima. Ei siinä, että se tarjoaa vastauksia, vaan siinä, että se tekee kysymykset tarpeettomiksi. Kun ihminen alkaa pitää omaa uskomusjärjestelmäänsä täydellisenä, hän ei enää etsi totuutta. Hän vartioi sitä. Hänestä tulee oman maailmankuvansa portinvartija, joka seisoo vuosisatojen takaa perityn linnakkeen muurilla ja huutaa jokaiselle uudelle ajatukselle saman tutun tuomion: harhaoppia. Ja mitä enemmän maailma muuttuu, sitä tiukemmin hän puristaa kiinni vanhoista avaimistaan, sillä jos kysymyksiä sallittaisiin liikaa, voisi paljastua jotakin sietämätöntä: että oikeudenmukaisuudeksi kutsuttu järjestelmä ei ehkä olekaan oikeudenmukainen, ja että pelastukseksi kutsuttu ihanne muistuttaa toisinaan enemmän pelolla ja palkkiolla ohjattua vaihtokauppaa kuin mitään ylevää moraalista oivallusta.

Suurin ongelma ei ehkä ole julmuus itse, vaan kyvyttömyys nähdä sitä julmuutena silloin, kun se on puettu pyhyyden kielelle. Ihminen, joka kauhistuisi epäoikeudenmukaisuutta arjessa, saattaa yhtäkkiä pitää sitä täydellisenä oikeudenmukaisuutena heti, kun sen väitetään olevan jumalallista alkuperää. Sama teko, sama kärsimys, sama rangaistus – mutta koska se on siirretty taivaalliseen kehykseen, sen moraalinen arviointi lakkaa. Kysymykset loppuvat. Epäily muuttuu synniksi. Ajattelu vaihtuu kuuliaisuuteen.
Juuri tässä kohtaa dogmi muuttuu vaaralliseksi. Ei siksi, että se tarjoaa vastauksia, vaan siksi, että se tekee kysymisestä epäilyttävää. Miksi jotkut eivät pysähdy pohtimaan, voiko ääretön rangaistus rajallisista teoista olla oikeudenmukainen? Miksi jotkut eivät kysy, miksi pelko on niin keskeinen osa järjestelmää, jonka väitetään perustuvan rakkauteen? Miksi moraalinen intuitio, joka toimii kaikissa muissa tilanteissa, asetetaan syrjään heti, kun uskonnollinen auktoriteetti antaa käskyn?
On hämmentävää seurata, kuinka ihmiset, jotka muuten korostavat myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa, voivat puolustaa ajatuksia, joita he eivät hyväksyisi missään muussa yhteydessä. Jos ihminen ehdottaisi maallista järjestelmää, jossa väärä mielipide tai väärä vakaumus johtaisi ikuiseen kärsimykseen, sitä pidettäisiin hirvittävänä. Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Lue lisää

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.
Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Mutta kun sama ajatus esitetään uskonnollisena oppina, se muuttuu joidenkin silmissä pyhäksi viisaudeksi. Ei siksi, että ajatus olisi muuttunut paremmaksi, vaan siksi, että sitä ei enää arvioida samalla mittapuulla.

Ehkä kaikkein surullisinta on se, kuinka helposti pyhyys voi toimia moraalisen arvioinnin korvikkeena. Julmuus lakkaa olemasta julmuutta, jos sille annetaan tarpeeksi ylevä nimi. Epäoikeudenmukaisuus lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisuutta, jos sen väitetään palvelevan korkeampaa tarkoitusta. Ja mitä suuremmaksi auktoriteetti kuvataan, sitä vähemmän ihmiset uskaltavat kysyä, onko itse väite moraalisesti järkevä.
Todellinen moraalinen rohkeus ei ole sitä, että puolustaa oppia hinnalla millä hyvänsä. Se on sitä, että uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä myös silloin, kun ne kohdistuvat omiin uskomuksiin. Sillä aate, joka vaatii luopumaan omasta oikeudentajusta, ei vahvista moraalia – se korvaa sen. Ja sillä hetkellä ihminen ei enää etsi totuutta, vaan opettelee puolustamaan sitä, mitä hänelle on jo valmiiksi kerrottu olevan totta. Juuri silloin julmuudesta tulee mahdollista, ei siksi että ihmiset olisivat luonnostaan pahoja, vaan siksi että he ovat lakanneet kysymästä, onko jokin todella oikein.

On kyllä hämmästyttävää, miten helposti jotkut luopuvat omasta moraalisesta arviointikyvystään heti, kun lauseeseen lisätään sanat "hyvä taivaan Isukki". Yhtäkkiä kaikki se oikeudentaju, jota muuten käytetään jokapäiväisessä elämässä, katoaa kuin savuna ilmaan. Se sama ihminen, joka paheksuisi mielivaltaista rangaistusta, vallankäyttöä tai pelolla hallitsemista ihmisten kesken, alkaa kutsua niitä täydelliseksi oikeudenmukaisuudeksi, kun niiden väitetään tulevan taivaasta. Kuinka kätevää. Moraalinen ongelma ei ratkea – sen ympärille vain piirretään sädekehä.

Lue lisää

Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.
Ja jos joku uskaltaa kysyä, kuulostaako tämä todella rakkaudelta, vastaus tulee salamannopeasti: "Kyllä se on oikeudenmukaista, koska Jumala on oikeudenmukainen." Loistava argumentti. Kehä sulkeutuu täydellisesti. Mikä tahansa teko voidaan julistaa hyväksi, koska hyvän määritelmäksi asetetaan etukäteen se, mitä taivaallinen auktoriteetti tekee. Tällöin ei enää arvioida tekoja moraalisesti, vaan moraali määritellään vallan perusteella. Voimakkain voittaa, ja hänen tekojaan kutsutaan hyviksi.
Sarkastisinta on kuitenkin se järkkymätön varmuus. "Pelastus on rakkauden osoitus." "Helvetti on oikeudenmukainen." "Kaikki on täydellistä." Mitään ei tarvitse perustella, koska vastaus tiedetään jo etukäteen. Ja jos et hyväksy sitä, ongelma ei tietenkään voi olla itse opissa. Vika on kysyjässä. Hän ajattelee liikaa. Hän kyseenalaistaa liikaa. Hän käyttää liikaa omaa moraalista harkintaansa.
Mutta juuri siinä piilee vaarallisuus. Jos ihmiselle opetetaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että auktoriteetti sanoo niin, hän ei enää arvioi väitteitä niiden sisällön perusteella. Hän arvioi niitä sen perusteella, kuka ne lausuu. Ja historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vaarallista tällainen ajattelu voi olla. Kun oma oikeudentaju alistetaan auktoriteetille, ihminen voi päätyä puolustamaan asioita, joita hän ei koskaan hyväksyisi ilman pyhää leimaa niiden päällä.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.
Ja jos joku uskaltaa kysyä, kuulostaako tämä todella rakkaudelta, vastaus tulee salamannopeasti: "Kyllä se on oikeudenmukaista, koska Jumala on oikeudenmukainen." Loistava argumentti. Kehä sulkeutuu täydellisesti. Mikä tahansa teko voidaan julistaa hyväksi, koska hyvän määritelmäksi asetetaan etukäteen se, mitä taivaallinen auktoriteetti tekee. Tällöin ei enää arvioida tekoja moraalisesti, vaan moraali määritellään vallan perusteella. Voimakkain voittaa, ja hänen tekojaan kutsutaan hyviksi.
Sarkastisinta on kuitenkin se järkkymätön varmuus. "Pelastus on rakkauden osoitus." "Helvetti on oikeudenmukainen." "Kaikki on täydellistä." Mitään ei tarvitse perustella, koska vastaus tiedetään jo etukäteen. Ja jos et hyväksy sitä, ongelma ei tietenkään voi olla itse opissa. Vika on kysyjässä. Hän ajattelee liikaa. Hän kyseenalaistaa liikaa. Hän käyttää liikaa omaa moraalista harkintaansa.
Mutta juuri siinä piilee vaarallisuus. Jos ihmiselle opetetaan, että jokin on hyvää pelkästään siksi, että auktoriteetti sanoo niin, hän ei enää arvioi väitteitä niiden sisällön perusteella. Hän arvioi niitä sen perusteella, kuka ne lausuu. Ja historia on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka vaarallista tällainen ajattelu voi olla. Kun oma oikeudentaju alistetaan auktoriteetille, ihminen voi päätyä puolustamaan asioita, joita hän ei koskaan hyväksyisi ilman pyhää leimaa niiden päällä.

Lue lisää

Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva. Mutta kummallisen usein tämä rakkaus muistuttaa järjestelmää, jossa hyväksyt oikean uskomuspaketin tai kohtaat seuraukset. Tietenkin kyseessä ei ole uhkaus, ei missään nimessä. Se on vain ääretön rangaistus, joka odottaa väärän valinnan tehnyttä. Täysin eri asia. Eihän kukaan kutsuisi sitä painostukseksi. Se on vain kosmista vapaaehtoisuutta.

Lue lisää

Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva.

Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että monet pitävät tätä uskon vahvuutena. Että ihminen lakkaa kysymästä vaikeita kysymyksiä ja alkaa pitää kuuliaisuutta hyveenä. Ikään kuin moraalinen kypsyys tarkoittaisi sitä, että oma omatunto sammutetaan ja korvataan valmiilla vastauksilla. Sitten hymyillään tyytyväisenä ja vakuutellaan, että hyvä taivaan isukki kyllä tietää paremmin. Ja jos jokin näyttää julmalta, epäoikeudenmukaiselta tai ristiriitaiselta, siitä ei tarvitse huolestua. Koska jos isukki sanoo niin, sen täytyy olla hyvää. Ja juuri siinä kohtaa pitäisi ehkä huolestua kaikkein eniten. Ei siitä, että joku uskoo, vaan siitä, että joku pitää kyseenalaistamisen loppumista hyveenä.

On suorastaan liikuttavaa seurata ihmistä, joka puhuu rakkaudesta taukoamatta mutta näyttää käyttävän kaiken energiansa vihollisten etsimiseen. Aamulla rakkaus, päivällä rakkaus, illalla rakkaus, yöllä rakkaus. Jokaisessa viestissä armoa, anteeksiantoa, laupeutta ja Jeesuksen rakkautta. Ja sitten, heti seuraavassa lauseessa, alkaa loputon luettelo ihmisistä, kulttuureista, uskonnoista ja maailmankatsomuksista, joita pitäisi vastustaa, kumota tai pitää hengellisenä vaarana. Rakkaus näyttää olevan hänelle kuin mainoskatko, joka keskeyttää varsinaisen ohjelman: vihollisten kartoittamisen.
Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi. Ei enää syntisten kalastajaksi vaan Jumalan erityiseksi kirjuriksi. Hän päivystää kellon ympäri taivaallisessa tarkastusvirastossa, merkitsee muistiin väärät uskomukset, laskee harhaopit, luetteloi epäuskoiset ja valvoo, ettei kukaan vahingossakaan ajattele liian vapaasti. Rakkaudesta hän kyllä puhuu, mutta hänen todellinen intohimonsa näyttää olevan hengellinen inventaario. Kuin koko maailmankaikkeuden kohtalo riippuisi siitä, löytääkö hän vielä yhden väärin ajattelevan ihmisen internetistä.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Ja sitten kuvaan astuu se kuuluisa ”hyvä taivaan isukki”. Tuo äärettömän rakastava hahmo, jonka kerrotaan olevan hyvyyden lähde ja rakkauden perikuva.

Ehkä kaikkein ironisinta onkin, että monet pitävät tätä uskon vahvuutena. Että ihminen lakkaa kysymästä vaikeita kysymyksiä ja alkaa pitää kuuliaisuutta hyveenä. Ikään kuin moraalinen kypsyys tarkoittaisi sitä, että oma omatunto sammutetaan ja korvataan valmiilla vastauksilla. Sitten hymyillään tyytyväisenä ja vakuutellaan, että hyvä taivaan isukki kyllä tietää paremmin. Ja jos jokin näyttää julmalta, epäoikeudenmukaiselta tai ristiriitaiselta, siitä ei tarvitse huolestua. Koska jos isukki sanoo niin, sen täytyy olla hyvää. Ja juuri siinä kohtaa pitäisi ehkä huolestua kaikkein eniten. Ei siitä, että joku uskoo, vaan siitä, että joku pitää kyseenalaistamisen loppumista hyveenä.

On suorastaan liikuttavaa seurata ihmistä, joka puhuu rakkaudesta taukoamatta mutta näyttää käyttävän kaiken energiansa vihollisten etsimiseen. Aamulla rakkaus, päivällä rakkaus, illalla rakkaus, yöllä rakkaus. Jokaisessa viestissä armoa, anteeksiantoa, laupeutta ja Jeesuksen rakkautta. Ja sitten, heti seuraavassa lauseessa, alkaa loputon luettelo ihmisistä, kulttuureista, uskonnoista ja maailmankatsomuksista, joita pitäisi vastustaa, kumota tai pitää hengellisenä vaarana. Rakkaus näyttää olevan hänelle kuin mainoskatko, joka keskeyttää varsinaisen ohjelman: vihollisten kartoittamisen.
Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi. Ei enää syntisten kalastajaksi vaan Jumalan erityiseksi kirjuriksi. Hän päivystää kellon ympäri taivaallisessa tarkastusvirastossa, merkitsee muistiin väärät uskomukset, laskee harhaopit, luetteloi epäuskoiset ja valvoo, ettei kukaan vahingossakaan ajattele liian vapaasti. Rakkaudesta hän kyllä puhuu, mutta hänen todellinen intohimonsa näyttää olevan hengellinen inventaario. Kuin koko maailmankaikkeuden kohtalo riippuisi siitä, löytääkö hän vielä yhden väärin ajattelevan ihmisen internetistä.

Lue lisää

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Ja mikä merkillisintä, tätä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi. Hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä. Mutta jostain syystä puuhun näyttää kasvaneen aivan toisenlaisia hedelmiä: epäluuloa, kaunaa, pakkomielteistä vastakkainasettelua ja loputonta tarvetta julistaa muita väärässä oleviksi. Jos tämä on rauhaa, miltä sota sitten näyttää? Jos tämä on rakkautta, mitä viha enää edes tarkoittaa?

Anonyymi00087 kirjoitti:

Hänet on ylennetty uuteen hengelliseen virkaan - nyt hän on "jumalan kirjuri", niin kuin hän itse sen asian ilmaisi.

Rakkaus ei tarkoita sitä, että puhut siitä paljon, vaan sitä, että toimit sen mukaisesti.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Ja mikä merkillisintä, tätä kutsutaan hengelliseksi kasvuksi. Hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä. Mutta jostain syystä puuhun näyttää kasvaneen aivan toisenlaisia hedelmiä: epäluuloa, kaunaa, pakkomielteistä vastakkainasettelua ja loputonta tarvetta julistaa muita väärässä oleviksi. Jos tämä on rauhaa, miltä sota sitten näyttää? Jos tämä on rakkautta, mitä viha enää edes tarkoittaa?

Lue lisää

Erityisen ironista on, että ihminen voi kirjoittaa kymmenen kappaletta anteeksiannosta ja käyttää yhdennentoista siihen, että selittää kuinka aikoo käyttää koko loppuelämänsä tietyn ihmisryhmän, uskonnon tai filosofian vastustamiseen. Tässä vaiheessa rakkaus ei enää kuulosta hyveeltä vaan markkinointiosastolta. Julkisivu on täynnä lämpimiä sanoja, mutta konepellin alla käy lakkaamatta sama vanha moottori: pelko, tuomitseminen ja viholliskuvien rakentaminen.
Ehkä kaikkein huvittavinta on se, kuinka usein tällainen ihminen kuvittelee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka hänen koko maailmankuvansa pyörii pahan ympärillä. Hän näkee sitä kaikkialla. Kirjoissa, filosofioissa, kulttuureissa, uskonnoissa, ihmisissä ja ajatuksissa. Maailma muuttuu valtavaksi miinakentäksi, jossa jokaisen kulman takana väijyy uusi harhaoppi. Hän puhuu rakkaudesta, mutta hänen huomionsa ei kohdistu rakastamiseen vaan vihollisten tunnistamiseen. Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä vastaan minun pitäisi seuraavaksi taistella?"
Ja juuri siinä piilee tragedia. Rakkaus muuttuu iskulauseeksi. Armo muuttuu koristeeksi. Anteeksianto muuttuu retoriikaksi. Sanoja toistetaan niin paljon, että niiden sisältö katoaa kokonaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka julistaa rakastavansa koko maailmaa samalla kun hän käyttää suuren osan elämästään todistaakseen, miksi niin suuri osa siitä maailmasta on väärässä. Se on erikoinen rakkauden muoto: sellainen, joka löytää vihollisen nopeammin kuin lähimmäisen. Sellainen, joka puhuu armosta loputtomasti mutta näyttää antavan sitä kaikkein niukimmin. Sellainen, joka vakuuttaa olevansa rakkauden asialla, mutta jonka ympärillä rakkaus tuntuu olevan aina puheenaihe — ei koskaan lopputulos.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Erityisen ironista on, että ihminen voi kirjoittaa kymmenen kappaletta anteeksiannosta ja käyttää yhdennentoista siihen, että selittää kuinka aikoo käyttää koko loppuelämänsä tietyn ihmisryhmän, uskonnon tai filosofian vastustamiseen. Tässä vaiheessa rakkaus ei enää kuulosta hyveeltä vaan markkinointiosastolta. Julkisivu on täynnä lämpimiä sanoja, mutta konepellin alla käy lakkaamatta sama vanha moottori: pelko, tuomitseminen ja viholliskuvien rakentaminen.
Ehkä kaikkein huvittavinta on se, kuinka usein tällainen ihminen kuvittelee taistelevansa pahuutta vastaan, vaikka hänen koko maailmankuvansa pyörii pahan ympärillä. Hän näkee sitä kaikkialla. Kirjoissa, filosofioissa, kulttuureissa, uskonnoissa, ihmisissä ja ajatuksissa. Maailma muuttuu valtavaksi miinakentäksi, jossa jokaisen kulman takana väijyy uusi harhaoppi. Hän puhuu rakkaudesta, mutta hänen huomionsa ei kohdistu rakastamiseen vaan vihollisten tunnistamiseen. Hän ei tunnu kysyvän: "Kuinka voisin ymmärtää?" vaan: "Ketä vastaan minun pitäisi seuraavaksi taistella?"
Ja juuri siinä piilee tragedia. Rakkaus muuttuu iskulauseeksi. Armo muuttuu koristeeksi. Anteeksianto muuttuu retoriikaksi. Sanoja toistetaan niin paljon, että niiden sisältö katoaa kokonaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka julistaa rakastavansa koko maailmaa samalla kun hän käyttää suuren osan elämästään todistaakseen, miksi niin suuri osa siitä maailmasta on väärässä. Se on erikoinen rakkauden muoto: sellainen, joka löytää vihollisen nopeammin kuin lähimmäisen. Sellainen, joka puhuu armosta loputtomasti mutta näyttää antavan sitä kaikkein niukimmin. Sellainen, joka vakuuttaa olevansa rakkauden asialla, mutta jonka ympärillä rakkaus tuntuu olevan aina puheenaihe — ei koskaan lopputulos.

Lue lisää

Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Rakkaudesta hän kyllä puhuu lakkaamatta. Rakkaus vilisee jokaisessa tekstissä kuin pakollinen mainoslause tuotepakkauksessa. Mutta mitä kauemmin häntä kuuntelee, sitä vaikeampi sitä rakkautta on löytää mistään muualta kuin sanoista. Sillä rakkaus ei ole sana. Rakkaus ei ole iskulause. Rakkaus ei ole tunnuslause, jonka voi liimata jokaisen vihamielisen puheenvuoron alkuun. Rakkaus näkyy siinä, miten ihmisistä puhutaan ja miten heihin suhtaudutaan.


Siinäkö se on? Siinäkö on vuosien hengellisen kasvun lopputulos? Siinäkö näkyvät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä? Jos joku olisi kertonut tämän lausunnon ilman uskonnollista kehystä, useimmat tunnistaisivat sen välittömästi pakkomielteeksi. Mutta kun sen ympärille kiedotaan hengellinen sanasto, jotkut alkavat kutsua sitä vakaumukseksi.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Päivät kuluvat harhaoppien laskemisessa, yöt vihollislistojen päivittämisessä. Joku voisi luulla, että hengellinen elämä tarkoittaisi oman sydämen tutkimista, mutta paljon tärkeämpää näyttää olevan muiden ihmisten ajatusten vartioiminen.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Rakkaudesta hän kyllä puhuu lakkaamatta. Rakkaus vilisee jokaisessa tekstissä kuin pakollinen mainoslause tuotepakkauksessa. Mutta mitä kauemmin häntä kuuntelee, sitä vaikeampi sitä rakkautta on löytää mistään muualta kuin sanoista. Sillä rakkaus ei ole sana. Rakkaus ei ole iskulause. Rakkaus ei ole tunnuslause, jonka voi liimata jokaisen vihamielisen puheenvuoron alkuun. Rakkaus näkyy siinä, miten ihmisistä puhutaan ja miten heihin suhtaudutaan.


Siinäkö se on? Siinäkö on vuosien hengellisen kasvun lopputulos? Siinäkö näkyvät rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä? Jos joku olisi kertonut tämän lausunnon ilman uskonnollista kehystä, useimmat tunnistaisivat sen välittömästi pakkomielteeksi. Mutta kun sen ympärille kiedotaan hengellinen sanasto, jotkut alkavat kutsua sitä vakaumukseksi.

Lue lisää

Ja ehkä kaikkein paljastavinta on, ettei tällainen ihminen enää tunnu huomaavan ristiriitaa. Hän lausuu sanan "rakkaus" ja lauseen "aion käyttää loppuelämäni tämän ryhmän vastustamiseen" lähes samassa hengenvetossa ilman, että mikään hälytyskello soi. Ikään kuin sanat olisivat korvanneet todellisuuden. Ikään kuin rakkaudesta puhuminen olisi sama asia kuin rakastaminen.

Mutta ei se ole. Jos ihmisen maailmankuva tarvitsee jatkuvasti vihollisia pysyäkseen pystyssä, kyse ei enää ole rakkauden projektista. Se on viholliskuvien projekti, joka on vain puettu hengelliseen kieleen. Ja silloin "Jumalan kirjurin" työ alkaa muistuttaa vähemmän hengellistä kasvua ja enemmän loputonta.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Ja ehkä kaikkein paljastavinta on, ettei tällainen ihminen enää tunnu huomaavan ristiriitaa. Hän lausuu sanan "rakkaus" ja lauseen "aion käyttää loppuelämäni tämän ryhmän vastustamiseen" lähes samassa hengenvetossa ilman, että mikään hälytyskello soi. Ikään kuin sanat olisivat korvanneet todellisuuden. Ikään kuin rakkaudesta puhuminen olisi sama asia kuin rakastaminen.

Mutta ei se ole. Jos ihmisen maailmankuva tarvitsee jatkuvasti vihollisia pysyäkseen pystyssä, kyse ei enää ole rakkauden projektista. Se on viholliskuvien projekti, joka on vain puettu hengelliseen kieleen. Ja silloin "Jumalan kirjurin" työ alkaa muistuttaa vähemmän hengellistä kasvua ja enemmän loputonta.

Lue lisää

Ironisinta on, että samaan aikaan hän puhuu taukoamatta armosta. Armosta, anteeksiannosta, rakkaudesta ja rauhasta. Mutta mitä kauemmin hänen puhettaan kuuntelee, sitä enemmän huomaa, että nämä sanat eivät näyttäydy tekoina vaan iskulauseina. Ne ovat koristeita tekstissä, eivät sisältöä. Sillä ihminen, joka ilmoittaa käyttävänsä koko loppuelämänsä jonkin aatteen, filosofian tai uskonnollisen perinteen vastustamiseen, ei kuulosta ihmiseltä, jonka sydän on täynnä rauhaa. Hän kuulostaa ihmiseltä, jonka elämä tarvitsee vihollisen pysyäkseen käynnissä.

"Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Anonyymi00091 kirjoitti:

Ironisinta on, että samaan aikaan hän puhuu taukoamatta armosta. Armosta, anteeksiannosta, rakkaudesta ja rauhasta. Mutta mitä kauemmin hänen puhettaan kuuntelee, sitä enemmän huomaa, että nämä sanat eivät näyttäydy tekoina vaan iskulauseina. Ne ovat koristeita tekstissä, eivät sisältöä. Sillä ihminen, joka ilmoittaa käyttävänsä koko loppuelämänsä jonkin aatteen, filosofian tai uskonnollisen perinteen vastustamiseen, ei kuulosta ihmiseltä, jonka sydän on täynnä rauhaa. Hän kuulostaa ihmiseltä, jonka elämä tarvitsee vihollisen pysyäkseen käynnissä.

"Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee.

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."

Lue lisää

Ja siinä kohtaa syntyy huvittava ristiriita. Hän julistaa olevansa rakkauden asialla, mutta puhuu jatkuvasti siitä, mitä vihaa. Hän kertoo olevansa vapautunut, mutta vaikuttaa olevan täydellisessä riippuvuussuhteessa niihin asioihin, joita vastustaa. Hän sanoo löytäneensä rauhan, mutta käy loputonta sotaa. Hän puhuu anteeksiannosta, mutta ei tunnu kykenevän päästämään irti yhdestäkään kaunasta. Jos tämä on hengellisen kasvun lopputulos, moni saattaa perustellusti kysyä, kannattaako koko kasvuprosessiin edes ryhtyä.

Ja ehkä kaikkein merkillisintä on se valtava itsevarmuus, jolla kaikki esitetään. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, tuhansia vuosia filosofiaa, uskontoja, kulttuureja ja erilaisia näkemyksiä, mutta jotenkin lopputulos on se, että juuri hän on päätynyt historian ainoalle oikealle näköalapaikalle. Kaikki muut ovat eksyneet, mutta hän näkee kirkkaasti. Kaikki muut ovat harhassa, mutta hänellä on totuus. Se on hämmästyttävä saavutus. Ei niinkään siksi, että se olisi vakuuttavaa, vaan siksi, että sellainen varmuus vaatii lähes täydellistä kyvyttömyyttä epäillä itseään edes hetkeksi.

Kun rakkaudesta tulee pelkkä sana ja vihollisten etsimisestä elämäntapa, tapahtuu jotain nurinkurista. Ihminen alkaa muistuttaa enemmän syyttäjää kuin opettajaa, enemmän tuomaria kuin rakastajaa, enemmän ideologian vartijaa kuin hengellisyyden etsijää. Silloin "rakkaus" ei enää kuvaa toimintaa vaan toimii savuverhona, jonka takana kytee jatkuva tarve jakaa maailma puhtaisiin ja saastuneisiin, oikeisiin ja vääriin, pelastettuihin ja kadotettuihin.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Ja siinä kohtaa syntyy huvittava ristiriita. Hän julistaa olevansa rakkauden asialla, mutta puhuu jatkuvasti siitä, mitä vihaa. Hän kertoo olevansa vapautunut, mutta vaikuttaa olevan täydellisessä riippuvuussuhteessa niihin asioihin, joita vastustaa. Hän sanoo löytäneensä rauhan, mutta käy loputonta sotaa. Hän puhuu anteeksiannosta, mutta ei tunnu kykenevän päästämään irti yhdestäkään kaunasta. Jos tämä on hengellisen kasvun lopputulos, moni saattaa perustellusti kysyä, kannattaako koko kasvuprosessiin edes ryhtyä.

Ja ehkä kaikkein merkillisintä on se valtava itsevarmuus, jolla kaikki esitetään. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, tuhansia vuosia filosofiaa, uskontoja, kulttuureja ja erilaisia näkemyksiä, mutta jotenkin lopputulos on se, että juuri hän on päätynyt historian ainoalle oikealle näköalapaikalle. Kaikki muut ovat eksyneet, mutta hän näkee kirkkaasti. Kaikki muut ovat harhassa, mutta hänellä on totuus. Se on hämmästyttävä saavutus. Ei niinkään siksi, että se olisi vakuuttavaa, vaan siksi, että sellainen varmuus vaatii lähes täydellistä kyvyttömyyttä epäillä itseään edes hetkeksi.

Kun rakkaudesta tulee pelkkä sana ja vihollisten etsimisestä elämäntapa, tapahtuu jotain nurinkurista. Ihminen alkaa muistuttaa enemmän syyttäjää kuin opettajaa, enemmän tuomaria kuin rakastajaa, enemmän ideologian vartijaa kuin hengellisyyden etsijää. Silloin "rakkaus" ei enää kuvaa toimintaa vaan toimii savuverhona, jonka takana kytee jatkuva tarve jakaa maailma puhtaisiin ja saastuneisiin, oikeisiin ja vääriin, pelastettuihin ja kadotettuihin.

Lue lisää

Ja jos puusta todella tunnetaan hedelmät, niin silloin kannattaa katsoa niitä eikä runkoa ympäröiviä julisteita. Jos hedelminä ovat jatkuva kauna, loputon vastakkainasettelu, pakkomielteinen muiden tuomitseminen ja elämänmittainen ristiretki erilaisia ihmisiä vastaan, silloin ongelma ei ehkä olekaan maailmassa. Ehkä ongelma on siinä, että ihminen on oppinut lausumaan sanan "rakkaus" tuhat kertaa päivässä ymmärtämättä siitä yhtäkään.

Hän on "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Ja jos puusta todella tunnetaan hedelmät, niin silloin kannattaa katsoa niitä eikä runkoa ympäröiviä julisteita. Jos hedelminä ovat jatkuva kauna, loputon vastakkainasettelu, pakkomielteinen muiden tuomitseminen ja elämänmittainen ristiretki erilaisia ihmisiä vastaan, silloin ongelma ei ehkä olekaan maailmassa. Ehkä ongelma on siinä, että ihminen on oppinut lausumaan sanan "rakkaus" tuhat kertaa päivässä ymmärtämättä siitä yhtäkään.

Hän on "Jumalan kirjuri", kuten hän asian ilmaisee.

Lue lisää

Hän avaa Raamtun kuin todisteaineiston, kopioi siitä lauseita kilometrikaupalla ja asettaa ne palstalle kuin sinettejä todellisuuden ylle. Rakkaus toistuu jokaisessa kappaleessa, armo jokaisessa virkkeessä, anteeksianto jokaisessa lopetuksessa — niin usein, että sanat alkavat kuulostaa vähemmän kokemukselta ja enemmän järjestelmältä, joka täytyy pitää käynnissä.
Ja silti, mitä pidemmälle teksti etenee, sitä vähemmän siinä näkyy sitä, mistä se puhuu. Rakkaus ei ilmene katsomisen tavassa, vaan vastustamisen kohteissa. Armo ei näy siinä miten ihmisiä kohdataan, vaan siinä miten heidät jaetaan oikeisiin ja vääriin ennen kohtaamista. Anteeksianto on olemassa, kunhan ensin on riittävän tarkasti määritelty, ketkä ovat sen ulkopuolella.


Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä — mutta puun oksilla näyttääkin roikkuvan jotakin toista: loputonta varmuutta, joka ei koskaan väsy, ja erottelukykyä, joka aina löytää syyn jakaa maailma kahteen leiriin. Siinä missä rauha lupaa hiljaisuutta, syntyykin jatkuva tarve puhua yli, oikaista ja julistaa. Siinä missä rakkaus lupaa katseen, syntyykin järjestelmä, joka ei katso vaan luokittelee.
Ja ehkä kaikkein oudointa on se, että tämä esitetään rauhana. Että jatkuva sisäinen sota oikeassa olemisen puolesta onkin muka levollisuutta. Että loputon taistelu “väärää” vastaan onkin rakkautta. Että ääni, joka ei koskaan lakkaa määrittelemästä muita, puhuisi samaan aikaan armosta.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Hän avaa Raamtun kuin todisteaineiston, kopioi siitä lauseita kilometrikaupalla ja asettaa ne palstalle kuin sinettejä todellisuuden ylle. Rakkaus toistuu jokaisessa kappaleessa, armo jokaisessa virkkeessä, anteeksianto jokaisessa lopetuksessa — niin usein, että sanat alkavat kuulostaa vähemmän kokemukselta ja enemmän järjestelmältä, joka täytyy pitää käynnissä.
Ja silti, mitä pidemmälle teksti etenee, sitä vähemmän siinä näkyy sitä, mistä se puhuu. Rakkaus ei ilmene katsomisen tavassa, vaan vastustamisen kohteissa. Armo ei näy siinä miten ihmisiä kohdataan, vaan siinä miten heidät jaetaan oikeisiin ja vääriin ennen kohtaamista. Anteeksianto on olemassa, kunhan ensin on riittävän tarkasti määritelty, ketkä ovat sen ulkopuolella.


Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Hedelmien pitäisi olla rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä — mutta puun oksilla näyttääkin roikkuvan jotakin toista: loputonta varmuutta, joka ei koskaan väsy, ja erottelukykyä, joka aina löytää syyn jakaa maailma kahteen leiriin. Siinä missä rauha lupaa hiljaisuutta, syntyykin jatkuva tarve puhua yli, oikaista ja julistaa. Siinä missä rakkaus lupaa katseen, syntyykin järjestelmä, joka ei katso vaan luokittelee.
Ja ehkä kaikkein oudointa on se, että tämä esitetään rauhana. Että jatkuva sisäinen sota oikeassa olemisen puolesta onkin muka levollisuutta. Että loputon taistelu “väärää” vastaan onkin rakkautta. Että ääni, joka ei koskaan lakkaa määrittelemästä muita, puhuisi samaan aikaan armosta.

Lue lisää

Hänen eksplisiittinen vastakkainasettelunsa — esimerkiksi väite jonkin kulttuurisen tai uskonnollisen tradition “kumoamisesta” — ei ole poikkeama tästä logiikasta vaan sen suora seuraus. Kun järjestelmä määrittelee itsensä absoluuttiseksi totuudeksi, muut järjestelmät eivät voi olla vaihtoehtoja vaan virheitä.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Hänen eksplisiittinen vastakkainasettelunsa — esimerkiksi väite jonkin kulttuurisen tai uskonnollisen tradition “kumoamisesta” — ei ole poikkeama tästä logiikasta vaan sen suora seuraus. Kun järjestelmä määrittelee itsensä absoluuttiseksi totuudeksi, muut järjestelmät eivät voi olla vaihtoehtoja vaan virheitä.

Lue lisää

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Tätä asetelmaa kutsutaan hän itse “hengelliseksi kasvuksi”. Termi on kuitenkin tässä yhteydessä ongelmallinen, koska se kuvaa prosessia, jossa emotionaaliset hyveet (kuten rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä) määritellään läsnä oleviksi, vaikka toimintatasolla näkyy jatkuva konfliktiin orientoitunut tulkinta ympäröivästä maailmasta.

Tällöin syntyy rakenteellinen ristiriita: julistettu arvopohja painottaa rakkautta ja rauhaa, mutta käytännön kognitiivinen malli toimii jatkuvan vastakkainasettelun kautta. Jokainen uusi havainto maailmasta suodatetaan sen kysymyksen läpi, vahvistaako se omaa järjestelmää vai uhkaako sitä.

Seurauksena on vakaalta näyttävä mutta suljettu tulkintajärjestelmä. Sen sisällä kaikki on johdonmukaista, mutta sen ulkopuolella olevia näkökulmia ei voida käsitellä aidosti vaihtoehtoina, vaan ne palautetaan aina samaan luokkaan: virhe, harha tai vastustettava oppi.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Ja tässäkö ilmenee rakkaus? Ja mikä on kaiken sen tulos?

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Tätä asetelmaa kutsutaan hän itse “hengelliseksi kasvuksi”. Termi on kuitenkin tässä yhteydessä ongelmallinen, koska se kuvaa prosessia, jossa emotionaaliset hyveet (kuten rauha, kärsivällisyys ja itsehillintä) määritellään läsnä oleviksi, vaikka toimintatasolla näkyy jatkuva konfliktiin orientoitunut tulkinta ympäröivästä maailmasta.

Tällöin syntyy rakenteellinen ristiriita: julistettu arvopohja painottaa rakkautta ja rauhaa, mutta käytännön kognitiivinen malli toimii jatkuvan vastakkainasettelun kautta. Jokainen uusi havainto maailmasta suodatetaan sen kysymyksen läpi, vahvistaako se omaa järjestelmää vai uhkaako sitä.

Seurauksena on vakaalta näyttävä mutta suljettu tulkintajärjestelmä. Sen sisällä kaikki on johdonmukaista, mutta sen ulkopuolella olevia näkökulmia ei voida käsitellä aidosti vaihtoehtoina, vaan ne palautetaan aina samaan luokkaan: virhe, harha tai vastustettava oppi.

Lue lisää

Tässä mielessä “rakkaus” ei enää toimi suhteessa toiseen ihmiseen, vaan sisäisen järjestelmän itsekuvauksen osana. Se ei kuvaa toimintaa vaan identiteettiä. Ja juuri siksi se voi esiintyä samanaikaisesti voimakkaan tuomitsevan retoriikan kanssa ilman, että ristiriitaa koetaan sisäisesti ongelmalliseksi.

Ja ehkä kaikkein merkillisintä on se valtava itsevarmuus, jolla kaikki esitetään.

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, tuhansia vuosia filosofiaa, uskontoja, kulttuureja ja erilaisia näkemyksiä, mutta jotenkin lopputulos on se, että juuri hän on päätynyt historian ainoalle oikealle näköalapaikalle.

Kaikki muut ovat eksyneet, mutta hän näkee kirkkaasti. Kaikki muut ovat harhassa, mutta hänellä on totuus. Se on hämmästyttävä saavutus. Ei niinkään siksi, että se olisi vakuuttavaa, vaan siksi, että sellainen varmuus vaatii lähes täydellistä kyvyttömyyttä epäillä itseään edes hetkeksi.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Tässä mielessä “rakkaus” ei enää toimi suhteessa toiseen ihmiseen, vaan sisäisen järjestelmän itsekuvauksen osana. Se ei kuvaa toimintaa vaan identiteettiä. Ja juuri siksi se voi esiintyä samanaikaisesti voimakkaan tuomitsevan retoriikan kanssa ilman, että ristiriitaa koetaan sisäisesti ongelmalliseksi.

Ja ehkä kaikkein merkillisintä on se valtava itsevarmuus, jolla kaikki esitetään.

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, tuhansia vuosia filosofiaa, uskontoja, kulttuureja ja erilaisia näkemyksiä, mutta jotenkin lopputulos on se, että juuri hän on päätynyt historian ainoalle oikealle näköalapaikalle.

Kaikki muut ovat eksyneet, mutta hän näkee kirkkaasti. Kaikki muut ovat harhassa, mutta hänellä on totuus. Se on hämmästyttävä saavutus. Ei niinkään siksi, että se olisi vakuuttavaa, vaan siksi, että sellainen varmuus vaatii lähes täydellistä kyvyttömyyttä epäillä itseään edes hetkeksi.

Lue lisää

Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.

Lue lisää

Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.

Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Anonyymi00099 kirjoitti:

Amen ja ampukaa

Herra olkoon kiitetty, sillä minä olen oikeassa.
Halleluja, ja tulkaa tänne —
tänään poltetaan joku,
joka lausui Ommm väärässä sävellajissa.

Tässä kirkossa meillä on totuus,
ja totuus on minun mikrofonissani.
Jumala puhuu minulle joka aamu —
radiokanava Pyhä 666 FM.
Jos en kuule Häntä, se johtuu toisten epäuskosta.

Veli Matti toi tänään kiven,
hyvä veli Matti, se on juuri oikean kokoinen!
Ei liian suuri, ettei näyttäisi väkivallalta —
mutta riittävän painava, että kuuluu,
kun osuu vääräoppisen kalloon.
Se on meidän armomme ääni.

Sisar Maija itkee,
mutta ei hätää — se on liikutuksen kyynel.
Herra armahtaa ne, jotka eivät ymmärrä,
ja me autamme heitä ymmärtämään.
Pakolla, jos täytyy. Rakkaudella tietenkin.

Minä vihaan idän oppia, sillä se on väärin.
He sanovat, että rauha löytyy sisältä.
Mitä roskaa — me tiedämme, että rauha löytyy vasta,
kun kaikki eri mieltä olevat ovat poissa.
Se on meidän käsityksemme hiljaisuudesta.

Kun minä rukoilen, maailma tärisee,
koska minä rukoilen kovempaa kuin muut.
Ja jos joku ei kuuntele,
minä huudan hänen korvaansa,
että hän tietää: Jumala rakastaa häntä,
ja siksi minä huudan.

Jos Buddha olisi täällä, minä antaisin hänelle traktaatin.
Kymmenen sivua miksi hän on väärässä —
ja sitten polttaisin sen hänen kanssaan,
sillä tuli puhdistaa, eikö niin?
Herra on tulessa, eikä savua ole ilman syntiä.

Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.


Jokainen, joka puhuu rauhasta ilman lupaani,
tekee yhteistyötä paholaisen kanssa.
Minä tiedän, koska luin sen netistä.
Siellä, missä kaikki viha on totta,
ja totuus on se, mikä tuntuu pyhältä vihassa.

Minun jumalani on mustasukkainen,
mutta vain siksi, että hän rakastaa minua enemmän kuin sinua.
Hän antaa minulle käskyn:
”Mene ja tuomitse, sillä minä olen kiireinen universumin kanssa.”
Ja niin minä teen — sydän auki, nyrkki valmis.



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


Pyhä viha

Hän seisoo saarnastuolissa kuin kenraali,
silmät kiiltävät — ei uskosta, vaan vallasta.
Risti selässä painaa kuin kruunu,
ja hän sanoo: ”Herra on minun miekkani.”
Ja me näemme, että hän todella tarkoittaa sitä.

Hän sylkee sanan: ”Itä.”
Ja sana on myrkkyä, joka leviää penkkirivien väliin.
Kansa nyökkää, rukoilee —
ja samalla heidän sisälleen istutetaan pelko,
kuin siemen, joka kasvaa ruoskaksi.

Hän ei tunne oppia, jota vihaa,
mutta se ei estä häntä.
Tietämättömyys on helpompi kantaa kuin epäilys.
Hän ei etsi totuutta, hän tarvitsee vihollisen.
Jokainen, joka hengittää toisin, on uhka hänen jumalalleen.


Ja niin kirkko täyttyy huudosta:
”Pelastus meiltä, tuho heille!”
Ja hänen äänensä kohoaa kuin torvi sodassa,
ei armoa, ei rakkautta — vain käsky.
Tämä on rukous, joka marssii saappain.

Katso hänen katseensa: se ei kanna lempeyttä,
vaan raivoa, joka on puettu siunaukseksi.
Hän ei näe Kristusta, joka pesee jalkoja,
vaan Kristuksen, joka kantaa miekkaa, jonka hän itse on takonut.
Sillä jokainen fanaatikko luo jumalansa omaksi kuvakseen.

Hänen raamattunsa on ase, ei kirja.
Hän ei lue, hän ampuu jakeita kuin luoteja.
Ja jokaisessa jakeessa on nimi,
jonka hän on pyyhkinyt pois ihmisyydestä.
Tämä on pyhää vihaa — virallisesti siunattua sokeutta.

Sillä mikä on helpompaa kuin rakastaa vihollisen tuhoa?
Se tuntuu pyhältä, eikö?
Risti korkealla, tuli alla,
ja hän kuvittelee olevansa valon sotilas —
mutta valo, jota hän kantaa, on bensalla sytytetty.

Kun hän sanoo: ”Jumala on kanssamme,”
me tiedämme, että hän tarkoittaa: ”Minä olen jumala.”
Sillä vain jumalana voi tappaa hyvällä omallatunnolla.
Ja niin hän tappaa,
hiljaa, sanoilla, jotka kuulostavat rukouksilta.
Hän vihaa idän rauhaa, koska se ei tarvitse verta.
Hän vihaa hiljaisuutta, koska siinä ei ole komentoa.
Hän vihaa oppia, joka ei kumarra pelkoa.
Ja niin hän tuomitsee sen — ei ymmärtämällä, vaan murskaamalla.
Se on hänen jumalallinen työnsä: tuhota se, mikä ei kumarra häntä.



Ja silti, kun yö laskeutuu ja kirkko on tyhjä,
hänen omat varjonsa kuiskaavat.
Kuuleeko hän? Tuskin. Hän rukoilee kovempaa,
kuin yrittäisi tukahduttaa oman epäilynsä.
Sillä epäily on hänen helvettinsä — ja helvetti on hänessä.

Fossiilit ja pelastus

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät, mistä on kyse:
Saatana, olematon maanrakentaja,
on kätkenyt dinosaurusten luita maahan
harhauttaakseen ihmisiä —
etteivät he vain pelastuisi,
etteivät pääsisi taivaaseen,
tuohon ikuiseen kerrostaloon,
jonka hissi kulkee vain ylöspäin.


Sillä mikään ei uhkaa uskoa niin paljon
kuin fossiili, joka hymyilee miljoonien vuosien takaa.
Luinen vitsi, kivinen todistus siitä,
että maailma ei alkanut kuudessa päivässä
eikä päätynyt seitsemäntenä lepoon.


Mutta kun tiede kaivaa maata,
he kaivavat syvemmälle kirjaansa,
etsivät totuutta riveiltä,
joihin se ei koskaan mahtunut.

Ja siellä, sanojen varjossa,
he näkevät paholaisen kaivurin,
lapioimassa epäuskoa maailmaan —
ja huomaavat liian myöhään,
että se lapio on heidän omassa kädessään.

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät tarkalleen, miksi maasta löytyy luita:
Saatana, olematon geologi,
on tietenkin haudannut dinosauruksia
vain siksi, että ihmiset eivät pääsisi taivaaseen.
Koska jos joku asia kiinnostaa paholaista,
niin varmasti evoluutiokeskustelut.

Hän istuu helvetissä, turvakypärä päässä,
piirtää karttoja ja miettii:
”Hmm, tänne vähän tyrannosaurusta,
tuohon pari trilobiittia —
ja kas, usko horjuu!”

Ja jossain maan päällä
pastori selittää:
”Se on Saatanan juoni.
Jumala loi kaiken, dinosaurukset ovat valhe.”
Samaan aikaan museossa
seitsemänvuotias katsoo fossiilia ja ajattelee:
”Oho, toi on siisti.”

Mutta ei — varo, lapsi!
Näet paholaisen propagandaa,
joka on piilotettu kallioon miljoonien vuosien vitsiksi.
Järkeily on portti helvettiin,
ja kysymykset ovat syntiä.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.


Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.

Ja näin, kun tiede löytää todisteen menneestä,
uskovainen löytää todisteen paholaisesta.
Jokainen luu on kuulemma ansa,
jokainen trilobiitti kiusaus.

Totta kai — miksi luottaa geologiaan,
kun voi uskoa demoniseen paleontologiaan?
Onhan se paljon loogisempaa.

Ja niin he rukoilevat vakaasti,
että maailma pysyisi nuorena,
ettei aika, eikä järki,
ehtisi koskaan pelastaa ketään.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Fossiilit ja pelastus

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät, mistä on kyse:
Saatana, olematon maanrakentaja,
on kätkenyt dinosaurusten luita maahan
harhauttaakseen ihmisiä —
etteivät he vain pelastuisi,
etteivät pääsisi taivaaseen,
tuohon ikuiseen kerrostaloon,
jonka hissi kulkee vain ylöspäin.


Sillä mikään ei uhkaa uskoa niin paljon
kuin fossiili, joka hymyilee miljoonien vuosien takaa.
Luinen vitsi, kivinen todistus siitä,
että maailma ei alkanut kuudessa päivässä
eikä päätynyt seitsemäntenä lepoon.


Mutta kun tiede kaivaa maata,
he kaivavat syvemmälle kirjaansa,
etsivät totuutta riveiltä,
joihin se ei koskaan mahtunut.

Ja siellä, sanojen varjossa,
he näkevät paholaisen kaivurin,
lapioimassa epäuskoa maailmaan —
ja huomaavat liian myöhään,
että se lapio on heidän omassa kädessään.

Fanattiset, fundamentalistiset kristityt
tietävät tarkalleen, miksi maasta löytyy luita:
Saatana, olematon geologi,
on tietenkin haudannut dinosauruksia
vain siksi, että ihmiset eivät pääsisi taivaaseen.
Koska jos joku asia kiinnostaa paholaista,
niin varmasti evoluutiokeskustelut.

Hän istuu helvetissä, turvakypärä päässä,
piirtää karttoja ja miettii:
”Hmm, tänne vähän tyrannosaurusta,
tuohon pari trilobiittia —
ja kas, usko horjuu!”

Ja jossain maan päällä
pastori selittää:
”Se on Saatanan juoni.
Jumala loi kaiken, dinosaurukset ovat valhe.”
Samaan aikaan museossa
seitsemänvuotias katsoo fossiilia ja ajattelee:
”Oho, toi on siisti.”

Mutta ei — varo, lapsi!
Näet paholaisen propagandaa,
joka on piilotettu kallioon miljoonien vuosien vitsiksi.
Järkeily on portti helvettiin,
ja kysymykset ovat syntiä.
Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.


Sillä totuus on yksinkertainen:
Maailma on kuusi tuhatta vuotta vanha,
ja Saatana — jota ei ole —
on käyttänyt iäisyyden
pelastaakseen sinut logiikalta.

Ja näin, kun tiede löytää todisteen menneestä,
uskovainen löytää todisteen paholaisesta.
Jokainen luu on kuulemma ansa,
jokainen trilobiitti kiusaus.

Totta kai — miksi luottaa geologiaan,
kun voi uskoa demoniseen paleontologiaan?
Onhan se paljon loogisempaa.

Ja niin he rukoilevat vakaasti,
että maailma pysyisi nuorena,
ettei aika, eikä järki,
ehtisi koskaan pelastaa ketään.

Lue lisää

Fossiilit

Saatana, olematon kaivinkoneenkuljettaja,
haudannut dinosauruksia maahan,
etteivät ihmiset huomaisi,
että järki onkin synti
ja tiede — portti helvettiin.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Fossiilit

Saatana, olematon kaivinkoneenkuljettaja,
haudannut dinosauruksia maahan,
etteivät ihmiset huomaisi,
että järki onkin synti
ja tiede — portti helvettiin.

Lue lisää

Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.


Usko, älä kysele

Usko, älä kysele

Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.

Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.

Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.

Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.


Aivosi narikkaan

Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.

Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”

Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.

Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.

“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”

Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.

Mutta jossain narikan takana —
kun takit loppuvat ja valot himmenevät —
on joku, joka kuuntelee kysymyksiä.
Hän ei sytytä liekkejä,
hän vastaa.

Aivosi narikkaan

Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.

Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.

Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.

Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”

Aivosi narikkaan (jatkuu)

Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”

Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?

Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa.
3
Äänestä

Anonyymi00104 kirjoitti:

Kristinusko: usko, älä kysele, kysyminen on jumalanpilkkaa, kyseenalaistaminen johtaa ikuiseen kidutukseen helvetissä.


Usko, älä kysele

Usko, älä kysele

Tervetuloa klubiin,
missä kysymykset jätetään ovelle
kuin märät sateenvarjot.

Täällä ajatteleminen on synti,
ja epäily on porttihuume
helvettiin.

Ohjeet ovat yksinkertaiset:

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kysyt,
kohta selviää, miltä ikuinen tuli tuntuu.
Kultainen sääntö:
rakkaus on ehdotonta –
kunhan se on meidän ehtojemme mukaista.

Ja jos luulit, että Jumala on rakkaus,
muista:
Hän rakastaa sinua niin paljon,
että polttaa sinut ikuisesti,
jos et rakasta Häntä takaisin.


Aivosi narikkaan

Tervetuloa — ota takki pois,
aivosi narikkaan, kiitos.

Sisäänkäynnillä hymyilevä enkeli:
“Usko — se on kävelykortteli.
Älä kysy, se sotkee reitin.”

Kysymyksille on oma lokeronsa,
lukko päällä, avain hukassa.
Kukaan ei muista, kuka sen laittoi sinne.

Jos kuitenkin rohkaiset äänen,
se kajahtaa: miksi? — ja
möykky muuttuu peloksi,
pelko muuttuu tarinaksi,
tarina muuttuu liekiksi.

“Oh — ei hätää”, he sanovat lempeästi,
“meillä on valmiiksi varattu ikuinen huone
sinulle, jos alat esittää kysymyksiä.”

Naurahda mukana, laula yhteiseksi,
älä nyhjää yksinäsi ajatuksen kanssa.
Sillä täällä totuus on varattu,
ja uteliaisuus on kielletty laji.

Mutta jossain narikan takana —
kun takit loppuvat ja valot himmenevät —
on joku, joka kuuntelee kysymyksiä.
Hän ei sytytä liekkejä,
hän vastaa.

Aivosi narikkaan

Kristinusko sanoo: jätä aivosi narikkaan,
hymyile ja usko — se riittää.

Kysymyksiä ei sallita,
ne polttavat kuin ikuinen tuli.

Kysy, ja portti narikkaan paukahtaa,
helvetin liekit odottavat kärsivällisesti.

Usko, älä mieti, älä kyseenalaista,
sillä epäily on kutsu ikuiseen huoneeseen.
Mutta joskus, hiljaisuudessa,
joku kuiskaa:
“Ehkä ajatuskin on lahja,
joka ei kuulu narikkaan.”

Aivosi narikkaan (jatkuu)

Jos kuitenkin rohkenet kurkistaa,
enkeli huutaa: “Ei, ei, ei!
Se on varattu vain uskollisille aivoille.”

Ja jos kysyt, vaikka hiukan,
portit narahtavat,
helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

“Mutta me rakastamme sinua!”
he huutavat lempeästi,
sillä mikä olisi parempi rakkauden osoitus
kuin ikuinen kipu?

Naurahda, nyökkää, kumarra,
älä anna ajatuksen liukua hiuskarvan verran.
Sillä kysymys on tulipallo,
ja sinä olet vain narikassa.
3
Äänestä

Lue lisää

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.


Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle

Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.

Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.

Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.


Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Nauratko?
Nyt olet vaarassa:
nauru on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen on synti,
synti on tulossa sinua vastaan — heti!

Aivosi narikkaan, ystävä,
sillä täällä Jumala rakastaa sinua
niin paljon, että polttaa sielusi,
jos uskallat käyttää järkeäsi.

Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.

Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.

Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Aivosi narikkaan

Tervetuloa — jätä järki narikkaan,
meillä on ohjeet valmiina:
usko, älä kysele,
muuten portti paukahtaa ja helvetti kutsuu kahville.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat kuin kiellettyjä hedelmiä:
kauniita, houkuttelevia —
ja tulessa paistettavia.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
he huutavat hymyillen,
sillä mikä olisi parempi osoitus rakkaudesta
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?
Ajattele vain vähän, mutta ei liikaa,
hymyile, nyökkää,
ja muista:
aivosi ovat vain narikan rekvisiittaa.


Aivosi narikkaan – opas uskovaiselle

Tervetuloa, ystäväni,
jättäkää aivosi narikkaan —
meillä on opas valmiina:

Usko.

Älä kysele.

Jos kuitenkin kyseenalaistat,
portti paukahtaa ja helvetti odottaa kahvikupillisen kanssa.

Kysymykset? Ei kiitos.
Ne ovat vaarallisia,
kuin myrkyllisiä hedelmiä,
houkuttelevia, mutta paistettavia.

Rakkaus on kaiken keskus,
sanotaan,
sillä mikään ei ole niin rakastavaa
kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Muista hymyillä, nyökätä, kumartaa —
ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Syvällisempi pohdinta on luksusta,
jonka maksaa sielullaan.

Niin, tervetuloa uskovien satumaailmaan,
missä järki on narikassa,
pelko on uskonnon sylikoira
ja kysymys on rikos.


Aivosi narikkaan – ultimate edition

Tervetuloa!
Jätä järki narikkaan,
se on turha kapistus täällä.

Täällä kysymykset ovat rikos,
epäily on kuolemansyntiä
ja epäkohteliaat ajatukset
päätyvät ikuiseen tulipesään kahvipöydän viereen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan hymyillen,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin uhka ikuiseen kidutukseen.

Ajattele vain sen verran, että voit nyökätä.
Jos kysyt jotain, älä ylläty:
helvetti varaa sinulle VIP-paikan.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ajatukset ovat vain rekvisiittaa,
ja jokainen kysymys on naurettava erehdys.

Nauratko?
Nyt olet vaarassa:
nauru on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen on synti,
synti on tulossa sinua vastaan — heti!

Aivosi narikkaan, ystävä,
sillä täällä Jumala rakastaa sinua
niin paljon, että polttaa sielusi,
jos uskallat käyttää järkeäsi.

Jätä aivosi narikkaan.
Kysymykset? Kielletty.
Epäily? VIP-paikka helvetissä odottaa.

Usko.
Älä kysele.
Hymyile, nyökkää, kumarra.

Rakkaus on kaiken keskus,
sillä mikään ei sano välitän
niin kuin ikuinen kipu tottelemattomuudesta.

Ajattele vain sen verran, että voit uskoa.
Liika ajattelu on synti.
Liian vähän pelkoa? Se on yhtä vaarallista.

Täällä totuus on yksisuuntainen katu,
ja järki on vain rekvisiittaa.
Nauratko? Vaarassa olet.
Ajatteletko? Helvetti odottaa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle.

Lue lisää

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.

Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.

Jos olet hereillä,
katso varovasti —
sinua rakastetaan niin paljon,
että poltetaan silti.
Äänestä
Anonyymi
2025-11-10 15:15:54

Anonyymi kirjoitti:

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.

Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.

Jos olet hereillä,
katso varovasti —
sinua rakastetaan niin paljon,
että poltetaan silti.

Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Anonyymi00106 kirjoitti:

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.

Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.

Jos olet hereillä,
katso varovasti —
sinua rakastetaan niin paljon,
että poltetaan silti.
Äänestä
Anonyymi
2025-11-10 15:15:54

Anonyymi kirjoitti:

Tervetuloa, rakkaat uhrit, siis kristinuskovat!
Jätä järki narikkaan, kiitos.
Se ei kuulu tänne.

Kysymyksiä? Ei kiitos.
Epäilyä? VIP-paikka helvetissä odottaa.
Ajattelun merkki? Tulipalo odottaa ulko-ovella.

Usko. Älä kysele.
Hymyile. Nyökkää. Kumarra.
Liika ajattelu on synti.
Liika rohkeus? Helvetti varaa sinulle luksushuoneen.

“Rakkaus on kaiken keskus!”
huudetaan ystävällisesti,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Järki on vain rekvisiittaa.
Ajatus on vaarallinen ase.
Nauraminen? Se on kyseenalaistamista,
kyseenalaistaminen? Se on synti,
synti? Se on VIP-paikka tulessa.

Tervetuloa uskovien satumaailmaan.
Aivosi eivät kuulu sinulle,
pelko on uusi uskonto,
ja kysymykset ovat vain huono vitsi.

Jos olet hereillä,
katso varovasti —
sinua rakastetaan niin paljon,
että poltetaan silti.

Jätä järki narikkaan — kysyminen on synti.
Usko, hymyile, nyökkää — ajattele liikaa, ja VIP-paikka helvetissä odottaa.
Rakkaus on kaiken keskus, sanoo he,
sillä mikä sanoo välitän paremmin
kuin ikuinen kipu, jos et tottele?

Lue lisää

(Saatanan kiitospuhe ihmiskunnalle)

Verho laskeutuu.
Tulikuuma encore alkaa.
Saatana saapuu lavalle —
paljeteissa, hyväntuulisena,
kuin juontaja, joka tietää, että show on hänen.

“Hyvät ystävät”, hän sanoo,
“te teitte tämän helpoksi.”
Ei tarvinnut kiusata teitä synteihin,
vain antaa teille internet ja mielipide.
Siitä syntyi ikuinen tulipalo.

Te julistitte moraalia ja myitte pelastusta,
teitte synnistä lifestyle-brändin.
Ja minä vain katsoin ja mietin:
miksi tuhota ihmiskunta,
kun se tekee sen näin tyylillä?

Tämä helvetti on sisältöalusta,
kommenttikenttä ilman moderointia.
Ja kun enkelit yläpuolella päivittävät firmwareaan,
minä juon kombuchaa ja nautin näytöksestä.

Teidän luovuutenne on minun kiroukseni.
Teidän uskonne on minun taiteeni.
Bravo, ihmiskunta!
Te olette demonien unelma.

Anonyymi00107 kirjoitti:

(Saatanan kiitospuhe ihmiskunnalle)

Verho laskeutuu.
Tulikuuma encore alkaa.
Saatana saapuu lavalle —
paljeteissa, hyväntuulisena,
kuin juontaja, joka tietää, että show on hänen.

“Hyvät ystävät”, hän sanoo,
“te teitte tämän helpoksi.”
Ei tarvinnut kiusata teitä synteihin,
vain antaa teille internet ja mielipide.
Siitä syntyi ikuinen tulipalo.

Te julistitte moraalia ja myitte pelastusta,
teitte synnistä lifestyle-brändin.
Ja minä vain katsoin ja mietin:
miksi tuhota ihmiskunta,
kun se tekee sen näin tyylillä?

Tämä helvetti on sisältöalusta,
kommenttikenttä ilman moderointia.
Ja kun enkelit yläpuolella päivittävät firmwareaan,
minä juon kombuchaa ja nautin näytöksestä.

Teidän luovuutenne on minun kiroukseni.
Teidän uskonne on minun taiteeni.
Bravo, ihmiskunta!
Te olette demonien unelma.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

Anonyymi00108 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"


”Kaikki idässä on pahaa!” hän karjuu, ja koko planeetta taipuu hänen mielikuvituksensa edessä: Intia, Japani, Kiina — kaikki sama saatanallinen soppa, jokainen kasvi, tuulenhenkäys ja ihminen on riivattu, ja hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja uskottomille, samalla kun hänen omat rukouksensa ovat riivausta, hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi, joka polttaa kaiken ympärillä, ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden, nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri, mutta ei koskaan huomaa, että koko hänen helvetillinen valtakuntansa, kaikki se saatanallinen maailmanpoltto, on vain hänen oma musta varjonsa — ja se nauraa hänen kanssaan, koska pahaa ei ollut koskaan muualla kuin hänen sydämessään.

Lue lisää

Varjon Tulivuori

”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu
hänen mielikuvituksensa edessä.

Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa:
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen,
riivattu, polttava, kauhea.

Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja
uskottomille,
ja rukoukset itse ovat riivausta.

Hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa kaiken ympärillään,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri.

Mutta koko helvetillinen valtakunta,
maailmanpoltto ja saatanallinen raivo —
on vain hänen oma musta varjonsa,
ja se nauraa hänen kanssaan,
sillä pahaa ei ollut koskaan muualla
kuin hänen sydämessään.

”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu,
Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa,
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen —
riivattu, polttava, kauhu.

Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja,
uskottomien ääniä tikittävänä kellona.
Rukouksetkin huutavat riivausta,
hänen sielunsa syöksyy omaan mustaan liekkiin.

Varjo paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa metsät, joet, taivaan, ihmiset,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri,
mutta ei näe, ettei maailmaa ole koskaan poltettu —
vain hänen oma varjonsa kasvaa ja hengittää,
nauraa hänen kanssaan, syö hänen sielunsa.

Kaikki pahuus, kaikki kidutus, kaikki liekit —
olivat aina hänen sydämessään,
ja nyt ne sykkivät, paisuvat, karjuvat:
maailma on hänen varjonsa valtakunta,
ja hän on sen ikuinen vanki.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Varjon Tulivuori

”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu
hänen mielikuvituksensa edessä.

Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa:
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen,
riivattu, polttava, kauhea.

Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja
uskottomille,
ja rukoukset itse ovat riivausta.

Hänen varjonsa paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa kaiken ympärillään,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri.

Mutta koko helvetillinen valtakunta,
maailmanpoltto ja saatanallinen raivo —
on vain hänen oma musta varjonsa,
ja se nauraa hänen kanssaan,
sillä pahaa ei ollut koskaan muualla
kuin hänen sydämessään.

”Kaikki idässä on pahaa!”
hän karjuu, ja planeetta taipuu,
Intia, Japani, Kiina —
sama saatanallinen soppa,
jokainen kasvi, tuulenhenkäys, ihminen —
riivattu, polttava, kauhu.

Hän laskee helvetin kidutuksen minuutteja,
uskottomien ääniä tikittävänä kellona.
Rukouksetkin huutavat riivausta,
hänen sielunsa syöksyy omaan mustaan liekkiin.

Varjo paisuu groteskiksi tulivuoreksi,
polttaa metsät, joet, taivaan, ihmiset,
ja hän kuvittelee polttavansa maailman pahimman pahuuden,
nauraa sille kuin jumalallinen karikatyyri,
mutta ei näe, ettei maailmaa ole koskaan poltettu —
vain hänen oma varjonsa kasvaa ja hengittää,
nauraa hänen kanssaan, syö hänen sielunsa.

Kaikki pahuus, kaikki kidutus, kaikki liekit —
olivat aina hänen sydämessään,
ja nyt ne sykkivät, paisuvat, karjuvat:
maailma on hänen varjonsa valtakunta,
ja hän on sen ikuinen vanki.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kristitty terroristi kulkee varjoissa,
hymyilee, mutta sydän on kylmä kuin jää.
Hänen sanansa kuiskivat rakkautta,
mutta teot kantavat tulen merkkiä.

Kirkot hiljenevät hänen jäljiltään,
uskosta haaveilevat pelkäävät astua ovesta.
Mikä sana kerran lohdutti,
nyt värjöttelee pelon varjossa.

Hän palvoo varjojen valtiaata,
joka hymyilee hänen tuhonsa keskellä.
Ja maailmassa, joka kaipaisi valoa,
hänen pahuudessaan loistaa vain kylmyys.

Kristinuskon nimi on haavoittunut,
sen viesti vääristynyt murheeseen ja kauhuun.
Silti sydämissä, jotka uskaltavat kuulla,
voi yhä sykkiä totuuden hiljainen valo.

Anonyymi00110 kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kristitty terroristi kulkee varjoissa,
hymyilee, mutta sydän on kylmä kuin jää.
Hänen sanansa kuiskivat rakkautta,
mutta teot kantavat tulen merkkiä.

Kirkot hiljenevät hänen jäljiltään,
uskosta haaveilevat pelkäävät astua ovesta.
Mikä sana kerran lohdutti,
nyt värjöttelee pelon varjossa.

Hän palvoo varjojen valtiaata,
joka hymyilee hänen tuhonsa keskellä.
Ja maailmassa, joka kaipaisi valoa,
hänen pahuudessaan loistaa vain kylmyys.

Kristinuskon nimi on haavoittunut,
sen viesti vääristynyt murheeseen ja kauhuun.
Silti sydämissä, jotka uskaltavat kuulla,
voi yhä sykkiä totuuden hiljainen valo.

Lue lisää

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"

Kristitty terroristi puhuu rakkaudesta,
mutta hänen kädet kantavat tulta.
Kirkot vaipuvat hiljaisuuteen,
uskosta haaveilevat kääntyvät pois.

Hänen hymynsä on myrkkyä,
sydän pimeä, palvova Saatanaa.
Maailma, joka kaipaa valoa,
näkee vain hänen kylmän varjonsa.

Kristinusko on haavoittunut,
sen nimi pelon ja kauhun takana.
Mutta silti, pelon takaa,
totuuden hiljainen valo odottaa.

Anna meidän pahojen hindun seurata väärää tietä! Se ei kuuluu sinulle!

Anonyymi00074 kirjoitti:

Anna meidän pahojen hindun seurata väärää tietä! Se ei kuuluu sinulle!

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Anonyymi00112 kirjoitti:

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio
Anonyymi-ap
2025-12-31 12:08:29

On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Anonyymi00113 kirjoitti:

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio
Anonyymi-ap
2025-12-31 12:08:29

On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Lue lisää

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.

Anonyymi00114 kirjoitti:

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.

Lue lisää

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Anonyymi00115 kirjoitti:

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Tämä jatkoilmaisu "Ei kiinnosta idän sikasontaoppi" vahvistaa entisestään aiempaa totalisoivaa ja demonisoivaa retoriikkaa. Se lisää uuden ulottuvuuden vihapuheeseen, jossa koko toisen uskonnon tai filosofian arvomaailma esitetään ei vain vääränä, vaan jopa halveksittavana ja epäkunnioitettavana. Tämäntyyppinen kieli on voimakas ilmaus vihasta ja aliarvioinnista, ja se edustaa ajattelua, jossa vastapuoli ei ole enää keskustelukumppani, vaan "vihollinen", joka on käännettävä täysin vääräksi ja jopa ”saastaiseksi” tai moraalisesti alhaiseksi.

Lue lisää

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Anonyymi00116 kirjoitti:

"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Lue lisää

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Siksi huudat.
Siksi pilkkaat.
Siksi tarvitset halveksuntaa.

Et elä totuudessa etkä valheessa. Elät turtuneessa ylpeydessä, jossa viha korvaa ajattelun ja varmuus korvaa ymmärryksen. Olet vakuuttunut puhtaudestasi vain siksi, ettet enää muista miltä puhdas tuntuu.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi” ei ole lausuma maailmasta. Se on lause, joka paljastaa sinut.

Se kertoo, ettet ole vapaa. Se kertoo, että pelkäät. Se kertoo, että olet juuttunut siihen samaan mutaan, jota kutsut toisten opiksi.

Ja kaikkein traagisinta ei ole se, että olet eksynyt – vaan se, että kutsut eksymistä vakaumukseksi ja sokeutta uskollisuudeksi. Et siksi, että joku pakottaisi sinut, vaan siksi, että et enää uskalla nähdä itseäsi ilman vihaa.

Anonyymi00117 kirjoitti:

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan

Oikea usko saa aikaan sellaisen:

Affektiivinen dysregulaatio

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”

Siksi huudat.
Siksi pilkkaat.
Siksi tarvitset halveksuntaa.

Et elä totuudessa etkä valheessa. Elät turtuneessa ylpeydessä, jossa viha korvaa ajattelun ja varmuus korvaa ymmärryksen. Olet vakuuttunut puhtaudestasi vain siksi, ettet enää muista miltä puhdas tuntuu.

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi” ei ole lausuma maailmasta. Se on lause, joka paljastaa sinut.

Se kertoo, ettet ole vapaa. Se kertoo, että pelkäät. Se kertoo, että olet juuttunut siihen samaan mutaan, jota kutsut toisten opiksi.

Ja kaikkein traagisinta ei ole se, että olet eksynyt – vaan se, että kutsut eksymistä vakaumukseksi ja sokeutta uskollisuudeksi. Et siksi, että joku pakottaisi sinut, vaan siksi, että et enää uskalla nähdä itseäsi ilman vihaa.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.

Anonyymi00118 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”


Se ei ole rohkea lause, vaan paljastus. Et sano sitä siksi, että olisit vapaa, vaan siksi, että olet jumissa. Olet niin syvällä omassa liejussasi, että kutsut sitä maaksi ja kaikkea muuta saastaksi. Et hylkää rauhaa, koska näkisit sen tyhjäksi, vaan koska se pakottaisi sinut katsomaan itseäsi ilman vihaa – etkä osaa olla ilman sitä.

Et ole puhdas etkä selkeä. Olet turtunut. Muta ei haise sille, joka on elänyt siinä tarpeeksi kauan.
Ja se on koko tragedia: et elä valheessa vaan tottumuksessa, et seiso totuudessa vaan puolustat kuoppaasi, ja kutsut sokeutta vakaumukseksi.

Tuo lause ei kerro mitään idän opeista. Se kertoo, että et uskalla kohdata peiliä.

Lue lisää

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Anonyymi00119 kirjoitti:

”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Lue lisää

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan


Ja miten pahojen hinduen usko sinulle kuuluu?



Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Olemme nykyisin "hindut", mutta kuitenkin olemme kaikki entisiä kristittyjä.

Kyse ei ole tiedon puutteesta vaan ylikylläisyydestä.

Me emme ole ihmisiä, jotka “eivät ole kuulleet evankeliumia”. Päinvastoin: olemme saaneet sitä liikaa, liian aikaisin, liian yksipuolisesti ja liian vailla suostumusta. Kun jokin maailmanselitys on syötetty lapselle ennen kuin hänellä on ollut mahdollisuus rakentaa omaa sisäistä rajaansa, kyse ei ole opetuksesta vaan kolonisaatiosta. Silloin irtautuminen ei ole kapinaa totuutta vastaan, vaan itsesuojelua.

Kristittyjen tunkeutuminen hindupalstalle, psykologinen painostus ja uhkakuvat - ne ovat keinoja kontrolliin, ja juuri siksi ne tekevät pysyvää vahinkoa. Ne opettavat kehoa ennen mieltä: häpeän, pelon ja alistumisen kieliä. Kun siitä kielestä myöhemmin pyritään tekemään “rakkauden sanomaa”, ristiriita on jo valmis.

Siksi pakkokäännyttäminen ei ole vain hyödytöntä vaan aktiivisesti vastenmielistä. Se ei herätä kiinnostusta, vaan uudelleenaktivoi vanhan trauman. Se ei kutsu dialogiin, vaan muistuttaa vallasta, joka jo kerran käytettiin väärin. Ja jokainen uusi yritys “pelastaa” vahvistaa vain sen päätöksen, että tästä maailmasta on täytynyt lähteä.

Ja ehkä kaikkein paljastavin kysymys on tämä:
Miksi te puhutte hindupalstoilla entisille kristityille, ettekä niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta?

Me olemme jo tehneet valintammee. Emme tietämättömyydestä, vaan tietoisuuden hinnalla. Ja kun samme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme”, se ei ole tunnepurkaus vaan eettinen rajanveto.

Se raja on yksinkertainen ja perusteltu:
Se, mikä alkoi pakolla, ei voi jatkua vapautena.
Ja mitään merkityksellistä ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

Anonyymi00120 kirjoitti:

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan


Ja miten pahojen hinduen usko sinulle kuuluu?



Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Olemme nykyisin "hindut", mutta kuitenkin olemme kaikki entisiä kristittyjä.

Kyse ei ole tiedon puutteesta vaan ylikylläisyydestä.

Me emme ole ihmisiä, jotka “eivät ole kuulleet evankeliumia”. Päinvastoin: olemme saaneet sitä liikaa, liian aikaisin, liian yksipuolisesti ja liian vailla suostumusta. Kun jokin maailmanselitys on syötetty lapselle ennen kuin hänellä on ollut mahdollisuus rakentaa omaa sisäistä rajaansa, kyse ei ole opetuksesta vaan kolonisaatiosta. Silloin irtautuminen ei ole kapinaa totuutta vastaan, vaan itsesuojelua.

Kristittyjen tunkeutuminen hindupalstalle, psykologinen painostus ja uhkakuvat - ne ovat keinoja kontrolliin, ja juuri siksi ne tekevät pysyvää vahinkoa. Ne opettavat kehoa ennen mieltä: häpeän, pelon ja alistumisen kieliä. Kun siitä kielestä myöhemmin pyritään tekemään “rakkauden sanomaa”, ristiriita on jo valmis.

Siksi pakkokäännyttäminen ei ole vain hyödytöntä vaan aktiivisesti vastenmielistä. Se ei herätä kiinnostusta, vaan uudelleenaktivoi vanhan trauman. Se ei kutsu dialogiin, vaan muistuttaa vallasta, joka jo kerran käytettiin väärin. Ja jokainen uusi yritys “pelastaa” vahvistaa vain sen päätöksen, että tästä maailmasta on täytynyt lähteä.

Ja ehkä kaikkein paljastavin kysymys on tämä:
Miksi te puhutte hindupalstoilla entisille kristityille, ettekä niille, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta?

Me olemme jo tehneet valintammee. Emme tietämättömyydestä, vaan tietoisuuden hinnalla. Ja kun samme “meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme”, se ei ole tunnepurkaus vaan eettinen rajanveto.

Se raja on yksinkertainen ja perusteltu:
Se, mikä alkoi pakolla, ei voi jatkua vapautena.
Ja mitään merkityksellistä ei synny siellä, missä suostumus puuttuu.

Lue lisää

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan


Ja miten pahojen hindujen usko sinulle kuuluu?


Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:



Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.

Anonyymi00121 kirjoitti:

"Olette väärässä. Juutalaisilla ja Jeesuksella oli ainut oikea Tie"

Usko siis oikein ja jätä pahat vääräuskoiset rauhaan


Ja miten pahojen hindujen usko sinulle kuuluu?


Väkisin kristinuskoon käännyttäjä kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:



Mitä muuta voit sanoa, mitä me, entiset kristityt emme olisi jo tienneet, kaiken sen lisäksi, mitä meille on indoktrinoitu lapsuudesta aikuisuuteen, aamusta iltaan, kaksikymmentä vuotta.

Tunkeutumisella, psykoterrorilla ja väkivallalla olette tehneet vain pahaa, ja kristinuskoon pakkokäännyttämisellä on ollut päinvastainen vaikutus, nyt siitä kaikesta on tullut vielä vastenmielisempää kuin se jo oli.

Mitä järkeä on käännyttää ketään hindupalstoilla, joiden lukijat ovat entisiä kristittyjä, jotka ovat kasvaneet kristillisissä kodeissa, uskonnon uhreja, jotka on jo lapsuudessa indoktrinoitu kristinuskoon, jotka ovat valinneet tietoisesti toisen polun.
Meitä on jo tarpeeksi pakotettu elämässämme.

Lue lisää

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Anonyymi00122 kirjoitti:

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:

Meitä kutsutaan nykyään “hinduiksi”, mutta tämä nimitys peittää alleen olennaisen: kaikki meistä ovat entisiä kristittyjä. Emme ole saapuneet tähän positioon ulkopuolelta, vaan kulkeneet kristillisen maailman läpi lapsuudesta aikuisuuteen. Meidän suhteemme kristinuskoon ei ole teoreettinen eikä etäinen, vaan syvästi eletty, kehoon ja mieleen painunut.

Siksi ongelma ei ole tiedon puute vaan liiallinen altistus. Evankeliumi ei ole meille vieras viesti, joka kaipaisi selvennystä, vaan ääni, joka on soinut liian varhain ja liian lakkaamatta. Kun maailmanselitys annetaan ennen kuin yksilöllä on mahdollisuutta muodostaa omaa sisäistä reviiriään, kyse ei ole kasvatuksesta vaan merkitysjärjestelmän pakkosiirrosta. Lapsi ei voi antaa suostumusta, mutta silti häneen istutetaan pelon, syyllisyyden ja pelastuksen kieli. Tästä irtautuminen ei ole totuuden hylkäämistä vaan psyykkisen autonomian palauttamista.

Kristillinen tunkeutuminen tiloihin, joissa entiset kristityt yrittävät rakentaa toisenlaista elämää, ei ole väärinymmärrys vaan jatkumoa samalle logiikalle. Painostus, uhkakuvat ja moraalinen kiristys eivät ole viestinnän epäonnistumisia, vaan vallankäytön muotoja. Ne toimivat nimenomaan siksi, että ne ohittavat rationaalisen keskustelun ja kohdistuvat kehoon: häpeään, pelkoon, alistumiseen. Kun tästä kehokokemuksesta myöhemmin rakennetaan “rakkauden sanomaa”, ristiriita ei ole sattumaa — se on rakenteellinen.

Tästä syystä pakkokäännyttäminen ei ole vain tehotonta vaan moraalisesti ongelmallista. Se ei synnytä uteliaisuutta eikä dialogia, vaan avaa vanhoja haavoja. Se palauttaa kokemuksen vallasta, jota on jo käytetty ilman suostumusta. Jokainen uusi “pelastamisyritys” ei kutsu takaisin, vaan vahvistaa ymmärrystä siitä, että tästä järjestelmästä oli välttämätöntä poistua.

Tässä valossa yksi kysymys nousee väistämättä esiin: miksi kohteena ovat juuri hindupalstat ja entiset kristityt? Miksi ei ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta? Tämä valinta paljastaa, ettei kyse ole viestin universaalisuudesta vaan menetetyn hallinnan palauttamisesta. Ei kohdata tuntematonta, vaan pyritään ottamaan takaisin ne, jotka ovat sanoneet ei.

Me olemme tehneet ratkaisumme. Emme tietämättömyyden takia, vaan pitkän ja kalliin tietoisuuden prosessin seurauksena. Ja kun sanomme, että meitä on jo tarpeeksi pakotettu, emme ilmaise hetkellistä suuttumusta vaan asetamme eettisen rajan.

Lue lisää

“Pelkäätkö uskomuksiesi puolesta?”

Vastaus:


Se, että kutsumme itseämme nykyään “hinduiksi”, ei tarkoita, että olisimme vaihtaneet yhden oppijärjestelmän toiseen. Se tarkoittaa ennen kaikkea, että olemme siirtyneet pois pakotetun merkityksen tilasta kohti relaatiota, jossa pyhä ei vaadi alistumista vaan kohtaamista. Meidän historiamme kristinuskon kanssa ei ole kääntymätön sivupolku, vaan lähtöpiste, joka määrittää koko keskustelun asymmetrian.

Kristinusko ei tullut meille dialogina vaan ajallisena monopolina. Se oli läsnä ennen kuin kieli oli meidän, ennen kuin moraali oli meidän, ennen kuin pelko oli meidän. Kun maailmanselitys annetaan lapselle ennen kykyä erottaa oma sisäinen kokemus ulkoisesta auktoriteetista, syntyy rakenne, jossa totuus ei ole löydettävä vaan toteltava. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan psyykkistä infrastruktuuria, joka rakennetaan ennen kuin asukas voi vastustaa.

Tästä syystä väite “me vain kerromme totuuden” on moraalisesti kestämätön. Totuus, joka ei ota huomioon vastaanottajan historiaa, ei ole totuutta vaan vallan jatke. Ja “rakkauden sanoma”, joka ohittaa suostumuksen, on käsitteellinen ristiriita: rakkaus ei toimi ilman vapautta, eikä vapaus synny painostuksen alla.

Pakkokäännyttäminen on siis enemmän kuin hyödytöntä. Se on yritys palauttaa menetetty ontologinen etuoikeus: oikeus määritellä toisen ihmisen suhde pyhään. Siksi kohteena eivät ole ne, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, vaan ne, jotka ovat kuulleet liikaa ja sanoneet ei. Kyse ei ole evankelioinnista vaan kieltäytymisen sietämättömyydestä.