Pastoraalisinfonia on vaikuttava sävellys

En ole vuodesta 1982 lähtien kait oikeastaan milloinkaan varsinaisesti välittänyt enkä ole ollut vaikuttunut Beethovenin Pastoraalisinfoniasta F duuri johtuen kait siitä, että säveltäjän parillisille sinfonioille tyypillisesti se on varsin epädramaattinen sinfonian rajuilma osaa lukuun ehkä ottamatta, eikä musiikillisessa ajattelussaan niin äärimmäisen looginen kuin sitä edeltävä sinfonia, mutta kaikesta huolimatta se lienee parillisista sinfonioista selvästi originellein ja paras eikä vähiten siksi, että se on säveltäjän itsensäkin mukaan enemmän tunteen ilmaisua kuin musiikillista maalailua, ja säveltäjä on ollut selvästi inspiroitunut sinfonian aiheesta maaseutuelämää kuvaillessaan, mutta nyt vasta tuntui ehkä ensimmäistä kertaa minusta siltä, että todella ymmärsin sen musiikillista muotokieltä ja lumouduin sen kauneudesta ja saavutin hiljaisella volyymillakin kuunneltuna jonkinlaisen meditatiivisen tilan, eikä ero metafyysisen kauden teoksiin ole suuren suuri musiikin ollessa innoitukseltaan peräisin siitä samaisesta alkulähteestä, josta myöhäisteoksetkin ovat alkunsa saaneet.