Luteita airbnb asunnoissa

Ei tietenkään 🤔🤨🥴

Luteet leviävät herkästi koko
taloyhtiöön.
Luteita löytyy myös niistä asunnoista
, joissa on vakituiset asukkaat.

Tuholaistorjuja oli jo tilattu.

Siitä huolimatta salahotellin pitäjä
vuokrasi asunnon pahaa aavistamattomille
kemiläis vieraille.

Ja sitte veyästään niillä pskasilla räteillä ja mopeilla, jotka haisevatki kilometrin päähän

Tänäkin aamuna jäi kiinni kaksi naapuritalon lyhytvuokralaista roskiensa kantamisesta talomme roskiksiin.
Palautteen antaminen mahdotonta (edellyttää kirjautumista airbnb:n), kun vuokraajat anonyymejä.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Tänäkin aamuna jäi kiinni kaksi naapuritalon lyhytvuokralaista roskiensa kantamisesta talomme roskiksiin.
Palautteen antaminen mahdotonta (edellyttää kirjautumista airbnb:n), kun vuokraajat anonyymejä.

Lue lisää

Meillä airbnb-majoittaja ohjeisti mm. pysäköimään pelastusväylän tukkeeksi. Koska majoittajalle ei voi suoraan laittaa palautetta, laitoin airbnb:lle palautteen. He käskivät jutella vuokraemännän kanssa, jotta naapurussuhteet säilyisivät. JOo, no juttelepa siinä sitten, kun ko vuokraaja ei edes asuntoa omista, vaan on vuokrannut sen (ei ole kirjoilla asunnossa) ja täysin tuntematon tyyppi. En voi koko aikaa olla kyttäämässä, että milloin vuokraaja käy asunnossa, että olisin voinut antaa palautetta.

Ei saa yleistää

Anonyymi00014 kirjoitti:

Ei saa yleistää

Totuuden saa kertoa, se ei ole yleistämistä.

Todellakin, majoitusta ei saa harjoittaa asuinhuoneistossa jos ei ole saanut rakennusvalvonnasta lupaa. 99 % majoittajista tekee sitä ilman lupaa. Sen vuoksi kaikki korvaukset perittävä luvattomuuden harjoittajilta.

Ei ollut yksittäistapaus !
Samalle perheelle vuokrattiin toinen
asunto, myös sieltä löytyi luteita.

He eivät vieneet niitä mukanaan
edellisestä asunnosta, vaan kyseessä
oli eri populaatio.

Mie oon asukas ja solvaan auttajia

Rovaniemen Suomi24-palstalla (sekä muissa paikallisissa keskusteluryhmissä) käytettävä nimitys **"Vilijonkka"** tai **"Kyylääjä-Vilijonkka"** liittyy kaupungissa pitkään velloneeseen, erittäin kuumaan debattiin asuntojen lyhytvuokrauksesta (kuten Airbnb-toiminnasta).
Termillä on selkeä tausta Tove Janssonin Muumi-hahmoissa sekä suomalaisessa nettislangissa, ja sitä käytetään leimaavana haukkumasanana tietynlaisesta toiminnasta:
### 1. Hahmon luonne: Järjestys, säännöt ja moraalinen paheksunta
Muumilaakson Vilijonkka tunnetaan hahmona, joka on äärimmäisen pikkutarkka, sääntöjä kunnioittava, neuroottisen siisti ja usein muiden tekemisiä paheksuva. Hän kantaa jatkuvasti huolta siitä, "mitä naapurit ajattelevat" ja noudattavatko muut yhteisiä normeja.
* Lyhytvuokrauskeskustelussa nimityksellä viitataan taloyhtiöiden asukkaisiin tai naapureihin, joiden koetaan **kyttäävän liian tarkasti sääntökirjaa**, valittavan jokaisesta pienestä äänestä ja tekevän oletuksia matkailijoiden aiheuttamista häiriöistä.
### 2. "Kyylääminen" ja ilmoituskulttuuri
Rovaniemen kaupunki ja monet paikalliset taloyhtiöt ovat joutuneet tiukentamaan ohjeistuksiaan ja valvontaansa siitä, milloin jatkuva lyhytvuokraus muuttuu luvattomaksi majoitustoiminnaksi. Tämä on johtanut tilanteisiin, joissa naapurit tekevät toimenpidepyyntöjä rakennusvalvontaan tai valituksia isännöitsijöille.
* Lyhytvuokrausta harjoittavat tai sitä puoltavat henkilöt käyttävät sanaa *Kyylääjä-Vilijonkka* halventavasti sellaisista naapureista, joiden he katsovat **puuttuvan liian innokkaasti muiden omaisuuden käyttöön** tai "kyttäävän" ikkunassa, kuka rappukäytävässä liikkuu matkalaukun kanssa.
### 3. Keskustelun polarisoituminen palstalla
Rovaniemi on matkailukaupunki, jossa sesonkien aikana asuntopula ja matkailijoiden tuoma elämä luovat vastakkainasettelua. Suomi24-alustalla keskustelu kärjistyy usein kahden leirin välille:
* **"Sijoittajat/Yrittäjät":** Puolustavat oikeuttaan vuokrata omistamaansa asuntoa ja syyttävät vastustajia kateellisiksi pikkusieluiksi – eli "Vilijonkkisiksi".
* **"Rauhaa haluavat asukkaat":** Valittavat jatkuvasta matkalaukkujen kolinasta, yöllisistä häiriöistä ja turvattomuuden tunteesta omassa kodissaan.
Termi on siis syntynyt Internetin anonyymissä ilmapiirissä helpoksi leimakirveeksi, jolla pyritään viemään pohja ja uskottavuus niiden ihmisten argumenteilta, jotka vaativat taloyhtiöihin järjestystä ja sääntöjen noudattamista.

Kyllä tämä "Hemuli", tai Viljonka
jaksaa jankuttaa.
Kohta siirryttäneen telttamajoituksen
käsittelemiseen.
Onneksi kaikki jo tunnistavat
tämän Hemuli H:n ja
hänen ystävyyssoppansa.

Taloyhtiö päättää myös hallituksen ja voi valtuuttaa kokoukseen vaikka maailmaa nähneen Nuuskamuikkusen vaikka ei olis talon asukas!

Vilijonkkaa v*ttaa, mutta muut otukset juhlii. Airbnb elättää Muumilaakson

Se oli Notko , joka sinne yhtiökokoukseen
oli valtuutettu.
Ei Nuuskamuikkunen.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Se oli Notko , joka sinne yhtiökokoukseen
oli valtuutettu.
Ei Nuuskamuikkunen.

Nuuskamuikkunen on avara mielinen, nähnyt maailmaa
Hän ei kyylää toisia, katsoo elämää monelta kannalta. Hemuli on hänen ystävä, vanha ja viisas. Häneltä eri otukset kysyy neuvoa.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Nuuskamuikkunen on avara mielinen, nähnyt maailmaa
Hän ei kyylää toisia, katsoo elämää monelta kannalta. Hemuli on hänen ystävä, vanha ja viisas. Häneltä eri otukset kysyy neuvoa.

Lue lisää

Muumitalon kuistilta kuului aamupäivällä sellainen jymähdys, että Muumimamman hillo-ostokset olivat vähällä pudota lattialle. Ovi lennähti selälleen, ja sisään asteli Filifjonka – laiha selkä suorana, nokka pystyssä ja silmät salamoiden. Hänellä oli kädessään valkoinen hansikas, jolla hän pyyhkäisi välittömästi ovenkarmeja.
– Täällä haisee... epäpuhtaus! Filifjonka kailotti niin, että kristallikruunun prismat helisivät. – Minä vaadin selitystä! Muumitalo on kylän häpeäpilkku. Teillä on täällä lutikoita! Ja torakoita! Nurkat ovat väärällään pölyä ja kuraa, eikä täällä ole suoritettu kunnollista suursiivousta sitten viime kevään!
Muumimamma laskikin esiliinansa ja astui rauhallisesti esiin, vaikka Filifjonkan kiukku sai yleensä koko talon varpaisiinsa.
– Voi herranjestas, Filifjonka kulta, Muumimamma sanoi lempeästi. – Istuuhan alas, minä voin keittää hiukan vadelmateetä. Meillä on kyllä siivottu, mutta ehkä muutama villakoira pääsi karkuun...
– Villakoira?! Filifjonka kirkui ja hypähti ilmaan. – Torakoita ne ovat! Kokonainen armeija!
Muumipeikko ja Niiskuneiti seurasivat tilannetta sohvalta silmät pyöreinä. Muumipeikko yritti väliin:
– Ei meillä kyllä torakoita ole, Filifjonka. Ne ovat vain herra Virkkusen jättämiä kuivia kuusen neulasia...
Silloin keittiön pöydän alta kuului pippurinen ääni. Pikku Myy ryntäsi esiin, kädet puuskassa ja nuttura tiukkana. Hän marssi suoraan Filifjonkan eteen ja katsoi tätä kiukkuisesti alaviistosta.
– Mitä se sinulle kuuluu, senkin hätähousu?! Myy rääkäisi. – Vaikka täällä olisi kokonainen torakkalauma tanssimassa tangoa, se on meidän asiamme! Mene kotiisi kuuraamaan omia lattioitasi ja anna meidän elää rauhassa! Ei kukaan jaksa tuollaista jatkuvaa nipotusta!
Filifjonka henkäisi syvään ja näytti siltä, että hän pyörtyisi niille sijoilleen. Tilanne oli eskaloitumassa täydeksi sodaksi, kun ulkoa alkoi kuulua outoa kolinaa ja iloinen vihellys.
Kaikki riensivät kuistille katsomaan. Pihalla hääri Hemuli. Hän oli raahannut keskelle nurmikkoa valtavan, mustan padan ja sytyttänyt sen alle iloisen nuotion. Hemulilla oli kädessään suuri puukauha, jolla hän hämensi padassa kuplivaa, violetinväristä ja uskomattoman hyvältä tuoksuvaa lientä.
– Tervehdys, ystävät! Hemuli huusi ja pyyhki otsaansa. – Olen keittänyt täällä salaista taikakeittoani! Se on tehty harvinaisista suopursun kukinnoista, rauhoittavista juurista ja ripauksesta kuunvaloa. Se karkottaa niin mielen pahuuden kuin... herra paratkoon, ne mahdolliset torakatkin!
Filifjonka pysähtyi kuistin portaille. Tuoksu oli niin huumaava ja Hemulin rauhallinen touhuaminen niin tarttuvaa, että hänen tiukka nutturansa alkoi hieman löystyä.
– Tulkaahan peremmälle, tai siis ulommas! Hemuli hihkui ja osoitti kauhalla Filifjonkaa. – Myös sinä, Filifjonka! Sinä näytät siltä, että tarvitset kulhollisen tätä voimalientä. Se rauhoittaa hermot ja kirkastaa ajatukset!
Muumimamma haki nopeasti pinon syviä lautasia ja lusikoita. Koko seurue istuutui nurmikolle padan ympärille. Filifjonka otti aluksi kulhon vastaan epäluuloisesti, mutta jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen hänen silmiensä leimu laantui. Keitto oli lämmintä, makeaa ja sai sydämen tuntumaan keveältä. Myöskään Pikku Myy ei enää muriseva, vaan mutusti keittoaan tyytyväisenä (joskin yhä hieman nyrpeänä).
Kun pahanmieli ja siivousraivo olivat liuenneet taikakeittoon, Hemuli nousi pystyyn ja otti Filifjonkaa kädestä.
– Ja nyt, keiton kunniaksi – tanssitaan! Hemuli hihkaisi.
Ennen kuin Filifjonka ehti edes vastustaa, Muumipeikko tarttui häntä toisesta kädestä, Niiskuneiti otti Muumipeikkoa, ja pian koko väki – Muumimamma, Muumipappa, Pikku Myy ja Hemuli – muodostivat suuren, pyörivän piirin padan ympärille.
Filifjonkan jalat alkoivat liikkua rytmissä, ja pian hänen kasvoilleen levisi harvinainen, leveä hymy. Siivous ja torakat unohdettiin, kun Muumitalon pihalla pyörittiin iloisessa piirileikissä pitkälle iltapäivään.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Muumitalon kuistilta kuului aamupäivällä sellainen jymähdys, että Muumimamman hillo-ostokset olivat vähällä pudota lattialle. Ovi lennähti selälleen, ja sisään asteli Filifjonka – laiha selkä suorana, nokka pystyssä ja silmät salamoiden. Hänellä oli kädessään valkoinen hansikas, jolla hän pyyhkäisi välittömästi ovenkarmeja.
– Täällä haisee... epäpuhtaus! Filifjonka kailotti niin, että kristallikruunun prismat helisivät. – Minä vaadin selitystä! Muumitalo on kylän häpeäpilkku. Teillä on täällä lutikoita! Ja torakoita! Nurkat ovat väärällään pölyä ja kuraa, eikä täällä ole suoritettu kunnollista suursiivousta sitten viime kevään!
Muumimamma laskikin esiliinansa ja astui rauhallisesti esiin, vaikka Filifjonkan kiukku sai yleensä koko talon varpaisiinsa.
– Voi herranjestas, Filifjonka kulta, Muumimamma sanoi lempeästi. – Istuuhan alas, minä voin keittää hiukan vadelmateetä. Meillä on kyllä siivottu, mutta ehkä muutama villakoira pääsi karkuun...
– Villakoira?! Filifjonka kirkui ja hypähti ilmaan. – Torakoita ne ovat! Kokonainen armeija!
Muumipeikko ja Niiskuneiti seurasivat tilannetta sohvalta silmät pyöreinä. Muumipeikko yritti väliin:
– Ei meillä kyllä torakoita ole, Filifjonka. Ne ovat vain herra Virkkusen jättämiä kuivia kuusen neulasia...
Silloin keittiön pöydän alta kuului pippurinen ääni. Pikku Myy ryntäsi esiin, kädet puuskassa ja nuttura tiukkana. Hän marssi suoraan Filifjonkan eteen ja katsoi tätä kiukkuisesti alaviistosta.
– Mitä se sinulle kuuluu, senkin hätähousu?! Myy rääkäisi. – Vaikka täällä olisi kokonainen torakkalauma tanssimassa tangoa, se on meidän asiamme! Mene kotiisi kuuraamaan omia lattioitasi ja anna meidän elää rauhassa! Ei kukaan jaksa tuollaista jatkuvaa nipotusta!
Filifjonka henkäisi syvään ja näytti siltä, että hän pyörtyisi niille sijoilleen. Tilanne oli eskaloitumassa täydeksi sodaksi, kun ulkoa alkoi kuulua outoa kolinaa ja iloinen vihellys.
Kaikki riensivät kuistille katsomaan. Pihalla hääri Hemuli. Hän oli raahannut keskelle nurmikkoa valtavan, mustan padan ja sytyttänyt sen alle iloisen nuotion. Hemulilla oli kädessään suuri puukauha, jolla hän hämensi padassa kuplivaa, violetinväristä ja uskomattoman hyvältä tuoksuvaa lientä.
– Tervehdys, ystävät! Hemuli huusi ja pyyhki otsaansa. – Olen keittänyt täällä salaista taikakeittoani! Se on tehty harvinaisista suopursun kukinnoista, rauhoittavista juurista ja ripauksesta kuunvaloa. Se karkottaa niin mielen pahuuden kuin... herra paratkoon, ne mahdolliset torakatkin!
Filifjonka pysähtyi kuistin portaille. Tuoksu oli niin huumaava ja Hemulin rauhallinen touhuaminen niin tarttuvaa, että hänen tiukka nutturansa alkoi hieman löystyä.
– Tulkaahan peremmälle, tai siis ulommas! Hemuli hihkui ja osoitti kauhalla Filifjonkaa. – Myös sinä, Filifjonka! Sinä näytät siltä, että tarvitset kulhollisen tätä voimalientä. Se rauhoittaa hermot ja kirkastaa ajatukset!
Muumimamma haki nopeasti pinon syviä lautasia ja lusikoita. Koko seurue istuutui nurmikolle padan ympärille. Filifjonka otti aluksi kulhon vastaan epäluuloisesti, mutta jo ensimmäisen lusikallisen jälkeen hänen silmiensä leimu laantui. Keitto oli lämmintä, makeaa ja sai sydämen tuntumaan keveältä. Myöskään Pikku Myy ei enää muriseva, vaan mutusti keittoaan tyytyväisenä (joskin yhä hieman nyrpeänä).
Kun pahanmieli ja siivousraivo olivat liuenneet taikakeittoon, Hemuli nousi pystyyn ja otti Filifjonkaa kädestä.
– Ja nyt, keiton kunniaksi – tanssitaan! Hemuli hihkaisi.
Ennen kuin Filifjonka ehti edes vastustaa, Muumipeikko tarttui häntä toisesta kädestä, Niiskuneiti otti Muumipeikkoa, ja pian koko väki – Muumimamma, Muumipappa, Pikku Myy ja Hemuli – muodostivat suuren, pyörivän piirin padan ympärille.
Filifjonkan jalat alkoivat liikkua rytmissä, ja pian hänen kasvoilleen levisi harvinainen, leveä hymy. Siivous ja torakat unohdettiin, kun Muumitalon pihalla pyörittiin iloisessa piirileikissä pitkälle iltapäivään.

Lue lisää

Tekoäly, ihmeellinen asia.
Noin pitkä lainaus lastenkirjasta.
Luteita tuntuu olevan Muumilaaksossakin.
Soppaakin syövät ja salahotellin pitäjiä.

Hyvin ikävää talon muita
asukkaita kohtaan.
Lutikoista ette kädenkäänteessä
eroon pääse.