Oon soittanut kitaraa nyt jo kohtalaisen aikaa ja harjoittelussa on tuo kipale.
Siirtyessä B-kohtaan tökkää joka ikinen kerta, seuraavan kerran siinä, kun kappale pysähtyy ja alkaa ensin se hiljainen luritus, joka sitten yltyy myöhemmin rajummaksi ralliksi kohdassa "Master, master, where are those dreams that I've been after? ... laughter, laughter, all I hear and see is laughter, laughter, laughter, laughing at my cries ..." ja siitä eteenpäin aina ajoittain.
Ei suju aivan kuin Hammettilla tämä homma ... mitä pitäisi huomioida ja noissa reenata?
Siirtyessä B-kohtaan tökkää joka ikinen kerta, seuraavan kerran siinä, kun kappale pysähtyy ja alkaa ensin se hiljainen luritus, joka sitten yltyy myöhemmin rajummaksi ralliksi kohdassa "Master, master, where are those dreams that I've been after? ... laughter, laughter, all I hear and see is laughter, laughter, laughter, laughing at my cries ..." ja siitä eteenpäin aina ajoittain.
Ei suju aivan kuin Hammettilla tämä homma ... mitä pitäisi huomioida ja noissa reenata?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ehkä ihan heti suju niinku Hammettilla, et varmaan yhtä kauaa ole vielä soittanut? No jokainenhan kehittyy eri tahtiin. Tuosta ei nyt oikeen saa selville että oletko vielä aloittelija vai jotain muuta, mutta MoP ei mielestäni ole mikään paras valinta aloittelijoille. Toki sitten ajan kanssa treenaamalla tekniikka kehittyy mutta sinuna soittaisin ensin jotain hiukka helpompaa, jos nyt Metallicasta tykkäät niin vaikka se ainainen (hyi) nothing else matters taikka sandman...
mutta ajatteleppas asiaa siltä kannalta että master of puppets ja nothing else matters ovat hyvin erilaisia biiesjä. Että niistä voi oppia erilaisia soitto kikkoja...esim. itse osaan soittaa nothing else matterssin mutta en puppettia :P joten kannattaa vaan treenata vähän kaikenlaisia biisejä nii kyllä se siitä.
Se sepe ketä kannattaa niistä demppi ja komppi osista ihailla on herra James Hetfield. Hemmetti on pelkkä räpeltäjä isäntään itseensä verrattuna, yksi parhaista komppikitaristeista