Olen kuullut että jos perheessä on perheväkivaltaa niin on olemassa lyömättömiä linjoja sun muita, onkone auttaneet? Jos perheessä on lapsia ja perheväkivaltaa havaitaan miten viranomaiset voivat auttaa perhettä, voiko perhetyöntekijä käydä tms? Voidaanko väkivaltainen pakottaa johonkin terapiaan
lyömättömät linjat
ovatko auttaneet?
8894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
käy tutustumassa:
http://www.lyomatonlinja.fi/
http://www.naapuri.fi/fi/article/index.php?id=15
http://www.tukinainen.fi/
http://www.miessakit.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=miessakit&mid=4&sid=20081
http://www.nettineuvo.fi/nettineuvo/resources/palveluhakemisto.jsp?service=Tukinainen
Soitin erääseen auttavaan puhelimeen, kun mieheni oli lyönyt minua, mutta ainut neuvo, mitä sieltä sain, oli noin 50 kehoitusta jättää mieheni.Mitään muuta 'apua' en saanut.Minun tunteitani ei ymmärretty, eikä varsinkaan sitä, että en halunnut jättää miestä lyömisestä huolimatta.Tiedän kyllä itse, etten ole mikään alistettu tossukka, jota pitää tukea jättämään mieshirviö, joka ei kuitekaan muutu ja niinpä itse asiassa puhelu 'auttavaan' puhelimeen alkoi vain masentaa enemmän.
Tapauksesta on aikaa noin 4 vuotta, en jättänyt miestäni, keskustelimme asian halki, eikä sen jälkeen ole mitään tapahtunut.Kävin hakemassa lääkärintodistuksen lyömisestä, mutta en tehnyt rikosilmoitusta.Mies tietää, että jos vielä kerran koskee minuun ko. tavalla, hän saa siitä seuraamuksia ja minä jätän hänet.
Olemme onnellisia yhdessä, vaikka on väkivaltakokemus taustalla.Enkä kaipaa mitään saarnoja siitä, että jos lyö kerran, lyö toisenkin kerran, koska asiat eivät ole niin yksioikoisia.Ihminen voi muuttua jos haluaa.
Ko. puhelimen toiminta voisi saada hieman päivitystä toimintatapoihinsa.Tärkeintä olisi kuunnella soittavaa ihmistä, eikä tuputtaa neuvoja tai itse asiassa vain yhtä ratkaisua-lähtemistä.
Kuten sanot, et ole tossun alla ja toimit itsenäisesti, hakien lääkärintodistuksen lyönneistä ja tekemällä miehellesi selväksi yhteiselon ehdot. Olet kuitenkin ikävä kyllä poikkeus säännöstä. Yleensä väkivaltaperheissä nainen alistetaan ensin henkisesti, sitten edetään fyysiseen. Kaikki käy salakavalasti. Auttavat puhelimet tunnistavat kuvauksesta miehen laadun, mutta kuten sinä osoitat, mies voi jättää toeuttamatta huonon ennusteensa, jos hänelle heti pannaan rajat, ja naisella on vielä itsetunto terve. Tämäkin taas osoittaa, että väkivaltaisuus tai -vallattomuus on miehen tietoinen valinta ja on mahdollista olla lyömättä, jos toinen ei anna siihen lupaa alistumalla huonoon kohteluun. Puheet kontrollin menetyksestä ovat puolustelua, mies voi valita lyökö vai onko lyömättä.
suoraa palautetta, saattais auttaa tuo tieto siellä. Kaikki ei aina ole ihan mustavalkoista, näissäkään asioissa.
Minä myös sain olen kokenut suhteessani väkivaltaa, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla mies puristi käsivarttani jättäen siihen mustelmat ja haukkuen minua tyhmäksi. (Tyhmä olinkin, kun uskoin hänen lupauksiinsa.)
Toisella kerralla hän paiskasi minut lattiaan, jolloin löin leukani, joka turposi ja mustui järkyttävään kuntoon ja aiheutti minulle kahden viikon sairausloman - sekä hirvittävän selitysvastuun työyhteisölleni. Kävin lääkärissä, mutta en kehotuksista huolimatta tehnyt rikosilmoitusta. Ajattelin lopettaa suhteen, mutta mies vannoi rakastavansa minua ja tekevänsä kaikkensa näyttääkseen sen. Päätin, että saa olla viimeinen kerta. Mutta nyt on alkoholi mukana entistä useammin ja enemmän... Ja taas olen aina yksin, yksin, yksin...
Minulla on aika samanlainen juttu. Aivan kuin olisin itse kirjoittanut. Väkivalta loppui muutama vuosi sitten kun puhuimme asiat halki. Uskon että ihminen voi muuttua. Ainakin minun mieheni on muuttunut. Pään sisältä se lähtee. Myös minun mieheni tietää että jos vielä kerran koskee minuun niin jätän hänet. Ja myös ystävämme tietävät asiasta. Meillä asiaan auttoi puhuminen. Elämä muuttui kertaheitolla vaikka kaikki aina sanovat ettei väkivalta lopu kuin vasta kun eroaa. Nykyään olen onnellisempi kuin ennen. Tuntuu että tällaista sen elämän kuuluukin olla. Pelko on muuttunut luottamukseksi ja itsetunto on kohonnut roimasti. Rakastan miestäni ja hän minua.
On hyvä olla tietoinen siitä, että eri "lyömättömien linjojen" toiminta on rajusti eri sisältöistä.
Joissain "väkivaltaisen miehen metkut" tunnetaan jo ennen kuin mies on avannutkaan suutansa, joissain toiminta taas on lähtökohdiltaan ammatillista. Ennen palvelujen pariin hakeutumista on hyvä tutustua eri toimijatahojen toiminnan luonteeseen vaikka kyseisten paikkojen www-sivujen kautta.
Lisäyksenä aiemmin esitettyyn listaan "väkivaltapaikoista":
- Jussi työ (ensi- ja turvakotien liitto)
www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/3jussi.html
- Väkivalta-apua -toimintamuoto (erityisesti naisille)
www.vakivalta-apua.fi
Annoin miehelleni mahdollisuuden useiden vuosien väkivallankäytön jälkeen hakeutua hoitoon. Soitin itse jonnekin lyövien miesten auttamispisteeseen ja johan sieltä lupasivat mieheeni olla yhteydessä. Niinpä hän kävi puolisen vuotta hoidossa ja samanaikaisesti jouduin itse käymään perheneuvolassa, missä annoin palautetta mieheni paranemisesta. Kuitenkin melko pian hoidon jälkeen (n. vuosi tervettä kautta) mieheni väkivalta paheni alkoholin myötä. Jouduin ottamaan eron perhehelvetistä, johon ratkaisuun minua oli yhteiskunnan instansseista jo kehoitettu useita kertoja. Sitten kun olin niin uupunut, että hyvä kun jotain tajusin enää, menin lastensuojeluun kyselemään. Siellä minua syyllistettiin ja mieheni korkkas pisteet, kun on niin "cool" aina vieraiden läsnäollessa. Jopa runollinen. En voinut mitään sille, että minua ei kuultu ja kiehuin, kun mieheni siellä esitti kunnon isää. Miestäni ei siellä syyllistetty väkivallasta. Nyt olen vapaa väkivaltaisesta suhteesta ja näen näin etäältä, että ongelmat johtuivat miehestäni pitkälti. Itse olen vielä toipumassa väkivaltaisesta elämästä ja menee varmasti aikoja, ennenkuin pääsen kunnolla elämän syrjästä kiinni.