Moi, olen puoli vuotta sitten mennyt naimisiin kuuden vuoden seurustelun jälkeen. Meillä ei ole ollut helppoa kun seurustelu alkoi niin nuorena, oltiin viisitoista kummatkin.
Ekat vuodet suhteesta sujui todella hyvin, mutta opintojen alkaessa huomasin, että ehkä kaipasin jotakin muuta. Seksielämässämme ei ole koskaan ollut mitään hurraamista, joten turhauduin. Huomasin ihastuvani vähän väliä muihin miehiin, ja jotkut myös ihastuivat minuun. Koskaan en tosin mennyt sänkyyn kenenkään kanssa, parin kanssa vain pussailtiin.
Ekaks tuli hirveä morkkis jonka mieheni huomasi ja asiasta keskusteltiin. Meinattiin erota, mutta se oli minulle kuitenkin liikaa joten päätettiin jatkaa suhdetta. Vuosi meni hyvin ja oltiin onnellisia, mentiin naimisiin.
Nyt on kuitenkin taas tullut mielettömän turhautunut olo, seksi ei suju, enkä tiedä rakastanko miestäni todella. Tulemme hyvin toimeen, mutta jokin puuttuu. Asiaa ei helpota se, että tutustuin melkeinpä vahingossa yhteen mieheen joka olisi minusta kiinnostunut ellen olisi naimisissa. Heti kun näin miehen ihastuin korviani myöten. Sinänsä ihana tunne, mutta "väärää" miestä kohtaan.
Nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Välillä tuntuu, että olisi vain pitänyt silloin erota, niin olisi elämään tullut edes vähän muutosta.
Onko kellään mitään elämänviisauksia ongelmiini. En haluaisi pettää miestäni, mutta ajatustasolla teen sitä jatkuvasti...
Ekat vuodet suhteesta sujui todella hyvin, mutta opintojen alkaessa huomasin, että ehkä kaipasin jotakin muuta. Seksielämässämme ei ole koskaan ollut mitään hurraamista, joten turhauduin. Huomasin ihastuvani vähän väliä muihin miehiin, ja jotkut myös ihastuivat minuun. Koskaan en tosin mennyt sänkyyn kenenkään kanssa, parin kanssa vain pussailtiin.
Ekaks tuli hirveä morkkis jonka mieheni huomasi ja asiasta keskusteltiin. Meinattiin erota, mutta se oli minulle kuitenkin liikaa joten päätettiin jatkaa suhdetta. Vuosi meni hyvin ja oltiin onnellisia, mentiin naimisiin.
Nyt on kuitenkin taas tullut mielettömän turhautunut olo, seksi ei suju, enkä tiedä rakastanko miestäni todella. Tulemme hyvin toimeen, mutta jokin puuttuu. Asiaa ei helpota se, että tutustuin melkeinpä vahingossa yhteen mieheen joka olisi minusta kiinnostunut ellen olisi naimisissa. Heti kun näin miehen ihastuin korviani myöten. Sinänsä ihana tunne, mutta "väärää" miestä kohtaan.
Nyt en oikein tiedä mitä ajatella. Välillä tuntuu, että olisi vain pitänyt silloin erota, niin olisi elämään tullut edes vähän muutosta.
Onko kellään mitään elämänviisauksia ongelmiini. En haluaisi pettää miestäni, mutta ajatustasolla teen sitä jatkuvasti...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kerrankin avataan viisasta keskustelua aiheesta. Pettäminen ei ole ratkaisu mihinkään, se on itserakkautta.
Itse sanon nyt, aina ja niin kuin ennenkin; ensin jätetään sitten otetaan uutta. Koskaan ei petetä.
Ensin otetaan ero, sitten vasta otetaan uusi.
Ihminen muuttuu ja kasvaa, siinä muutoksessa monesti voi ihastua. Mutta sille ei saa antaa valtaa. Jos tunne toistuu usein, on suhteessa vikaa. Silloin on viisaampaa erota, kuin satuttaa toista ja itseään. Koska ei se ole itsestäkään kivaa, kun tietää, mitä tekee toiselle.
Ratkaisut tekee jokainen itse. Mutta todellakin, ensin erotaan ja sitten vasta uusi kuvioihin!! Pettämisellä saattaa loukata itseäänkin, sekin on hyvä muistaa. (Huom! saattaa)
Kiitos vastauksistanne.
Olen itsekin samaa mieltä, että pitäisi erota ennen kuin pettää. Pettäminen on mielestäni merkki siitä, että haluaa jotakin uuttaa, uskaltamatta tehdä sitä vaikeaa päätöstä jättää vanha suhde, joka syystä tai toisesta ei toimi.
Huomaan ihastuvani joskus oikein kunnollakin, mutta yleensä olen kertonut asiasta miehelleni jonka jälkeen ihastus tuntuu pieneltä verrattuna siihen mitä minulla mieheni kanssa on.
Tuntuu välillä vain niin pahalta ajatella muita, saamatta minkäänlaista morkkista.
todella hienojen tekstien taakse kätkeytyy.
Joissain tapauksissa voi ensin kokeilla, miltä joku toinen tuntuu. Miksikö ei? Loukkaa se toisen kanssa oleminen tai eroaminen sitä jätettyä osapuolta joka tapauksessa.
Minä olen joka kerta katsonut (ainakin jossain mielessä) uuden jo valmiiksi ennen kuin olen edellisen jättänyt. Eikä minua erityisesti loukkaa se jos miehellä joka minut jättää, on jo toinen valmiina. Sama se millä tavalla toisen jättää. Lopputulos on tärkein.
Kun on uusi valmiiksi odottamassa säästää aikaa (elämä on lyhyt ja varsinkin aktiivista aikaa ei ole paljon, nainen rupsahtaa nopeasti).
Tällä tavalla ei myöskään tule niin helposti turhia eroja, kun on valmiiksi kokeillut, onko se ruoho vihreämpää aidan takana. Se nimittäin joskus on ja joskus ei.
Ja voin sanoa: miehissä on eroja, niin sänkykumppaneina kuin muutenkin. Pitää vain löytää se juuri itselle sopiva, enkä tiedä parempaa keinoa kuin kokeileminen.
www.narsistienuhrientuki.info