nyt se on ohi, en halunnut misään tapauksessa erota ja enkä voinut ymmärtää kun toinen kertoo ettei enää rakasta, välittää mut ei rakasta. en pysty syömään, en pysty nukkumaan, en pysty kuin itkemään.
hän on koko elämäni, tulevaisuuteni. nyt enää ei ole mitään.
miten toinen voi lakata yhtäkkiä rakastamasta, vaikka tein kaikkeni hänen hyväkseen. toki riitoja oli, mutta kaikillahan niitä on.
antaisin mitä vaan jos hän tulisi takaisin ja opettelisi taas rakastamaan minua. sanoo että riidat muuttanut hänen tunteensa joten kyllä ne tunteet täytyy vielä jossain olla jos hän vaan näkisi, että osaan olla semmoinen kun hän haluaa. olla semmoinen johon hän rakastui aikanaan. mutta miten saan hänen pään käännettyä, että yrittäisi vielä eikä antaisi periksi.
hänen on pakko tulla takaisin, aivan pakko.
hän on koko elämäni, tulevaisuuteni. nyt enää ei ole mitään.
miten toinen voi lakata yhtäkkiä rakastamasta, vaikka tein kaikkeni hänen hyväkseen. toki riitoja oli, mutta kaikillahan niitä on.
antaisin mitä vaan jos hän tulisi takaisin ja opettelisi taas rakastamaan minua. sanoo että riidat muuttanut hänen tunteensa joten kyllä ne tunteet täytyy vielä jossain olla jos hän vaan näkisi, että osaan olla semmoinen kun hän haluaa. olla semmoinen johon hän rakastui aikanaan. mutta miten saan hänen pään käännettyä, että yrittäisi vielä eikä antaisi periksi.
hänen on pakko tulla takaisin, aivan pakko.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mistä syy riitoihin tulee ja miksi erositte(?) jos rakastat häntä niin...riidat yleisesti tappaa toisen tunteen toista kohtaan :(
Eikä elämä yhteen ihmiseen päädy, mutta virheistä voi oppia...ainakin silloin jos ymmärtää tehneensä virheita.
ei tosin minun tahdosta, siksi koska hän haluaa mennä vapaasti kavereiten kanssa. (vapauden kaipuu iski, mutta tiedän ettei hän pitkään jaksa vai kavereiden kanssa hillua ja tiedän ettei hän ole kiinnostunut muista)
riitoja tuli juuri tästä asiasta että hän oli aina kavereiden kanssa harrastuksiin menossa.
nyt kadun sitä, että valitin asiasta, koska hänellä oli muutenkin niin kova stressi ja sitten tuli riita mitättömästä asiasta ja hän suuttui ja halusi lopettaa seurustelun.
jos hän on vielä samaa mieltä kun palaa reissultaan takaisin niin siltikin joudumme asumaan vielä ainakin kuukauden saman katon alla joten tämä ei todellakaan ole helppoa, enkä pysty alkaa unohtamaan häntä tämänkään takia, enkä kyllä haluakkaan.
eihän tunteet voi loppua kuin seinään, eihän???
eihän minunkaan tunteet loppunut, vaikka hän olikin välillä todella ilkeä minulle.
loppua kuin seinään, mutta loppua ne voi.
Mutta ymmärrän hyvin pointtisi, että halusit yhteistä aikaa ja jotenkin ihmettelenkin miksi hän ei halua sitä(?) eli laitaa 'tärkeät' asiat edelle teidän... ehkä tosiaan hän ei ole valmis seurustelemaan sitten, jos kaverit ja kaikki muu on tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin te. Tietty välillä on hyvä käydä kavereiden kanssa jossain ja tietenkin harrastaakkin jotain on hyvä juttu, mutta ei kai nytten sentään liikaa eli rajansa kaikessa.
Jos hän haluaa jatkoa teille niin hän varmaan kertoo sen sitten sinulle, itse et kai voi kun hyväksyä hänen päätös, kun seurustelu on kahden kautta ja olette ehkä sitten liian nopeasti edenneet suhteessa kun tuollainen kaipuu hänelle yhtäkkiä tullut.
hänelle on aina ollut harrastukset ja kaverit tärkeitä, koska ennen minua hän ei ole seurustellut. hän oli se joka halusi muuttaa yhteen asumaan puolen vuoden yhdessä olon jälkeen. minä en ollut silloin niinkään varma, koska minulla oli takana "paska" suhde.
riitojen takia kuulemma rupesi viettämään enemmän aikaa kavereiden kanssa, mutta se ei voi ihan pitää paikkaansa koska siitä vasta niitä riitoja alkoi ilmaantua, joten en osaa sanoa miksi yht'äkkiä seurani ei kelvannut.
ikääkin kummaltakin löytyy yli kahdenkymmenen joten mistään teinisuhteesta ei ole kysymys. eikä hän ole vielä sisäistänyt tätä eroa itsekkään, ei ole halunnut ajatella vielä asiaa, joten kun hän ajattelee niin ehkä hän muuttaa mielensä ja tajuaa tehneensä virheen.
Ehkä olette liian nopeasti edenneet tosiaan, ettei hän ole oikein varma ollut että mitä haluaa tai ilmeisesti ihastuksen huumassa halunnut edetä nopeasti (jos kerta eka suhde hänellä), sitten kun arki ollutkin liian kylmää niin pyrkii välttelemään sitä, ehkä. Mutta suhde kyl tarvitsee omaa tilaa ja kummankin hyväksyntiä, eli vaikka itse en pidä jostain mutta hyväksyy sen koska toinen pitää...eli kompromissejä pitää tehdä.No aika varmaan näyttää mitä eteen tuo, hyvä se on kuitenkin että tiedät itse mitä haluat suhteestanne niin siitä on hyvä lähteä liikkeelle :)
Voit hyväksyä sen asian että erosta toipumiseen menee aikaa, voit surra rauhassa, sulla on siihen oikeus. Se, että joku toinen ihminen on kaikki, mitä sun elämässä on, kertoo ongelmasta. Ei elämää kannata rakentaa toisen ihmisen varaan, vaikka rakastaisi tätä kuinka paljon. Ihmiset ovat kuitenkin erillisiä, etkä koskaan voi tietää mitä toisen elämässä ja tunteissa tapahtuu. Tottakai exäsi edelleen välittää sinusta, et siis ole kaikkea menettänyt, suhteenne on vain astunut uuteen vaiheeseen. Exäsi päättää itse omista asioistaan, ja siksi sun on annettava sille vapaus tehdä mitä haluaa. Itsenäinen elämä tekisi varmasti sullekin hyvää.
Ei elämää pidä elää toisten kautta. Koitappa opetella seisomaan omilla jaloilla, ilman että valjastat muut onnesi edellytykseksi.
minäkin. Tuossa suossa yö ja päivä ovat yhtä mustat. Ei jaksa tehdä mitään, mutta ei voi nukkuakaan. Syöminen on mahdoton tehtävä, pala kurkussa on liian iso. Mikään ei tuota iloa, ja puhuminenkin on liian raskasta. Olen maannut lattialla itkemässä tuntitolkulla. Tie tuosta suosta takaisin elämään on pitkä ja se tehdään hyvin pienillä askelilla. Joskus, pitkän ajan päästä joku asia tuottaa iloa. Siihen saakka elää kuin robotti. Pikkuhiljaa siivotessasi siivoat pois hänen muistojaan ja hankit uusia tavaroita tilalle. Heität pois vaatteita, joita käytit hänen kanssaan ja ostat uusia tilalle. Hänen tapaamisensa tai valokuvien katselu aiheuttaa romahduksen, mutta siitä selviää aina kerta kerralta nopeammin ja paremmin.
Et voi pakottaa häntä takaisin eikä hän voi opetella rakastamaan sinua. Et voi itsekään koko elämääsi olla sellainen kuin hän haluaa, jollet todella ole sellainen. Et saa häntä takaisin itkemällä, rukoilemalla tai itsemurhayrityksillä. Säälin kerjääminen on hänestä vastenmielistä eikä tuo häntä takaisin.
Ainoa mahdollisuutesi on olla se iloinen, mukava ihminen aina hänet tavatessasi. Sellainen, johon hän joskus rakastui. Näytä, että sinulla on elämä ja nautit siitä. Näytä hyvältä, käy kampaajalla. Ainakin laihdut, kun et voi syödä. Osta niitä uusia vaatteita. Ole oma kultainen itsesi. Muuta keinoa sinulla ei ole.
Nousin aikanaan tuosta mustasta, paksusta suosta horjuvin jaloin omaan elämään. En tiedä pitäisikö tätä kertoa, etten turhaan anna sinulle toiveita, mutta hän tuli aikanaan takaisin - vaikkei hänen ollut pakko.
Olet aivan oikeassa. Onneksi Sinulle kävi hyvin!Oli todella mukava kuulla, että sait rakkaasi "takaisin". Minunkin pitäisi vain osata nauttia, mutta ikävä on suuri. Toista en kuitenkaan saa takaisin, ellei hän itse niin päätä. Elämässä pitää oppia myös luopumaan, myös rakkaimmasta. Se on raskasta, mutta pitää vain luottaa että elämä kantaa...
miksi pitää luopua?? asiat olisi kuitenkin korjattavissa, koska kyseessä ei ole väkivältä, pettäminen ym.
vaikea se on nauttia elämästä kun kaikki on päin persettä, mikään ei huvita, eikä kiinnosta. voihan sitä yrittää esittää että voi kun on mukavaa, mutta sitten kun menee kotiin niin kaikki romahtaa päälle.
mun elämä milloin siitä tuli näin hirveä.
"Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä"
Kuvastaa kyllä aika paljon fiiliksiä...
Tuntuu että koko elämältä on mennyt pois tarkoitus ilman toista ihmistä, eikä millään ole enää mitään väliä...
Minä vaan olin se idiootti joka sanoi että ei pysty jatkamaan ja antamaan anteeksi vaikkei mistään pettämisesetä tai väkivallasta ollutkaan kysymys.
Tyhmä kun olen niin ylpeys ei anna periksi tavoitella enää sitä mitä tahtoo...
Vedetään tekohymy naamalle ja esitetään että kaikki menee loistavasti, vaikka todellisuudessa tuntuu että koko elämältä on pudonnut pohja pois...
Olet kirjoittanut todella kivasti ja rohkaisevasti ! Yrtiän noudattaa neuvojasi tässä omassa vaikeassa elämäntilanteessani. Neljän vuoden avoliitto päättynyt ja minulla sydän särkynyt täysin. Paino putoaa, eikä sitä ennestäänkään ole ollut ylimääräistä.. pakkohan tästä on jotenkin selviytyä, vaikka toivottomalta tuntuukin. Pelottaa ajatella tulevaa pimeää syksyä, kun ei ole rakasta ihmistä vierellä... Miksi nämä ihmissuhteet voi olla näin vaikeita!? Tuntuu ettei mikään kestä. Itse en enää koskaan usko parisuhteeseen. Välttyy ainakin tällaiselta tuskalta, jos nyt tästäkään koskaan selviää. Kuitenkin kiitokset sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi !
ja tuosta tuskasta selviää ajan kuluessa, mutta ei se koskaan unohdu. Minulla tuosta suosta selviämisestä on jo kauan aikaa, mutta edelleen ahdistun tuon ajan muistoista. Paha olo painaa vieläkin mustana möykkynä rinnassa, kun vain kirjoitankin tästä.
Elämässäni on kuitenkin jo kaikki hyvin ja sinullakin tulee vielä olemaan. Rakastamista ei kannata pelätä, mutta silti minä rakastan vähemmän - ikään kuin varmuuden vuoksi ja suojellakseni itseäni. Kuulin aamulla töihin tullessani radiosta Madonnan kappaleen You'll see - ja ajattelin sinua. Toivon, että voisit ajatella tuon laulun sanoin.
kiva lukea täältä että en ole yksin. kuulosti niin tutulta tuo tarina. oltiin yhdessä pari vuotta, ja nyt miehellä "tuli vaan pää täyteen ahdistuksesta", kuulemma seurustellessa ei ehtinyt tarpeeksi tehdä juuri sitä mitä haluaa jne. toki itse olen sitä mieltä että jos vaan riittävästi toista rakastaa, niin tälläiset ongelmat on kyllä ratkaistavissa. mies vaan hokee että välittää vielä, mutta ahdistaa tämä oleminen, josta aiheutuu turhaa harmia ja stressiä hänelle.
en itsekään tajua miten tämä näin ees meni, juttu tuli täysin yllätyksenä minulle. mies ei kyllä riittävästi ollut puhunut haluistaan sun muusta.
silti ei riitä jos enää vain minä haluan jatkaa seurustelua.
Tiedän tunteesi...minulle kävi noin 6 vuotta sitten...ykskaks mies ilmotti että haluaa erota.rakastin hänät palavasti siitä huolimatta että riideltiin...sairastuin vakavaan masennukseen ja siihen meni kolme vuotta että selvisin erosta...mutta elossa olen ja uudessa suhteessakin ollut jo kaksi vuotta joskin tämäkin alkaa olla tiensä päässä, minun tahdostani kylläkin...
Meillä kun on kanssa ollut samanlaista. Puolivuotta ollaan yhdessä oltu ja kerran oltiin todella lähellä eroa. Kuulemma liikaa riideltii..
Nyt ei olla niinpaljon riidelty kun lopetin e-pillereiden syönnin, mut joskus kun sitä tehdään niin mieheni on heti jättämässä mua ja rupeaa taas vetää jotain vanhoja juttuja esille.
Noh..vielä tässä suhteessa ollaan, mut ei olla pahemmin juteltu myöhemmin riidasta tai ylipäätänsä tunteista vaikka olen sitä yrittänytkin.
Että arvatkaa vaan minkälainen möykky on sisälle kasvanyt...
En tiedä enää oikeen mistään mitään!
En tahdo olla paskamainen,mutta juuri eroa läpikäyvänä voin sanoa,että ei se mies välttämättä takas tule. Munkin mies pamautti yhtäkkiä, ettei rakasta ja siinä vaiheessa on vähän vaikea muistuttaa lupauksesta olla yhdessä- ei sitä kiinnosta. Koitan tässä myös sanoa sitä,että jos miehesi tahtoi erota noinkin pienen asian takia, se saattaa kertoa siitä että muutakin on pielessä. Itse tein aikanaan kaikki mahd. virheet exäni kanssa ja siitä sai kyllä maksaa,mutta ei noin nopeasti. Miksi? Koska kyseessä oli rakkaus. En tahdo kerskua tai mitään, toivon vaan että pystyisit kohta miettimään tuota hänen lähtöään; onko enää kyse rakkaudesta,jos noin pienestä lähtee?
Hän tuli takaisin.
minunkin rakkaani takaisin!
Oon aika suossa. tulispa munki raukkaus takaisin.