En usko.
Pitäisikö vanhan etsiä nuori, laihan lihava, ujon rohkea ja mitä muuta.
Pitäisikö vanhan etsiä nuori, laihan lihava, ujon rohkea ja mitä muuta.
Vastakohdatko täydentävät toisiaan?
Anonyymi-ap
34219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mutta psykologit ovat tätä mieltä.... Tosin he elävät ihan eri maailmassa kuin muut ihmiset.
Luulisin, että paras yhdistelmä saadaan sellaisista, joissa on paljon samaa, mutta silti jotain erilaista ja toisiaan täydentävää.
Vähän kuinmsalaatti.
Vilma
Rohkeutta parisuhde vaatii.
Määritelmiä? Hohhhoijakkaa.
Ei, ainakin iällisesti ja ulkonäöllisesti (ainakin mitä painoon tulee!) on hyvä etsiä samankaltainen kuin itse on. Ujoudesta/ rohkeudesta, ne ovat ehkä enemmän sivuseikkoja, jotka tulevat sen tärkeämmän perusluonteen (aitous, luotettavuus, huumorintaju) kylkiäisinä. Olen huomannut että etenkin ulkomailla moni sosiaalinenkin mies haluaa sen ujoimman naisen, olettavat usein että se ujoin on uskollisin - aina se ei muuten mene näinkään! Ujo voi jopa olla itsestään sen verran epävarma, että itsetuntoa pitää pönkittää syrjähypyllä. Paino sanalla voi, ujojakin on erilaisia.
Ei se ole mitään tekemistä uskollisuuden kanssa. Vaan sellainen äänekäs älämölö on miehinen asia, huutaminen ja agressiivinen esiintyminen. Ei ole viehättävää jos nainen käyttäytyy tuolla tavoin.
No mutta eihän ujon vastakohta ole aggressiivinen? Eikä sosiaalinenkaan ihminen yleensä huuda muuten kuin puolustaessa itseään, mikäli on palikat kassassa ja luonne tasapainossa, no joskus ehkä korkeintaan ilosta vaikka kannattamansa urheilujoukkueen voittaessa tai vastaavalla "juhlahetkellä". Katso espanjalaisia naisia, sosiaalisia ja puheliaita - okei, usein myös äänekkäitä, mutta enpä usein kuule ainakaan suomalaisten miesten silti haukkuvan heitä epäviehättäviksi tai epänaisellisiksi?
Ikä voi olla oleellista, mutta paino nyt on täysin yhdentekevä asia. Sen sijaan tuo ujous/rohkeus on kokemukseni mukaan yksi ensiarvoisen tärkeistä asioista.
Ei tässä ulkonäöstä puhuta, vaan luonteesta.
Nooh.. moni haluaa päästä helpolla parisuhteessakin.. eli etsitään ja hurahdetaan itsensä kaltaiseen vastapuolikkaaseen.
Noin puolet avioliitoista päätyy eroon, eikä ole tilastoitu avoliittojen eroamisia, mutta tosiaankin uskon avoliittojen eroprosentin olevan vielä suurempi.
Parin samankaltaisuus viehättää koska se on iisiä, mutta useimmiten aiheuttaa haastavuutta ja suuria pettymyksiä. Kun sitten vuosien yhdessäolemisen jälkeen huomataankin, että on kasvettu eri suuntiin.. esmes.
Kriteerit eivät täytykään enää. Oletuksena on että ihminen on muuttumaton ja se aiheuttaa joskus suuria pettymyksiä. Samankaltaisen kumppanin kanssa ihminen ei haasta itseään kehittymään ja kasvamaan. Mennään vain sieltä missä aita on matalin.
Aito, toista kunnioittava parisuhde haastaa ihmistä olemaan parempi. Kannustaa ja tukee muutoksissa. Siksi erilaisuudet ovat vahvoilla. Samankaltaiset ovat vaan laiskoja, viitsimättömiä ihmissuhteissa.
Eriparisuuksissa kummaltakin vaaditaan sopeutumiskykyä, sekä toisen vahvaa huomioimista - jatkuvasti. Eriparisuhteessa ei leipiinnytä vaan rakkaus toista kohtaan kasvaa elämän myötä, sillä sehän on eriparisuhteen perusta.
Moni pariutuu sellaisen kanssa jonka haluaa, eikä suinkaan sellaisen kanssa jonka tarvitsee. Kun tunteet iskee peliin, järki katoaa, mikä on tunnettu fakta.
Olisikin kiva tietää kuinka moni tuntee pariskunnan joka on ollut yhdessä teini-iästä asti. Ei sellaisia ole. Joitain mummuja ja pappoja, mutta noin niinkuin nykyaikaan.. kaikki eroavat. Mikään parisuhde ei enää kestä, ja sehän kertoo vain huonoista valinnoista parisuhdemarkkinoilla.
No nämä nyt ovat vain mietintöjäni eikä mitään tarkkaa faktaa.. mutta itse ottaisin mieluummin eriparisen suhteen kuin samankaltaiseni.
Tuttavapiirissäni itseasiassa on useitakin sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet yhdessä jostain lukioajoista, ihan viimeistään opiskeluajoista lähtien. Pystyn luettelemaan heti lähemmäs kymmenen pariskuntaa, jotka ovat olleet yhdessä teiniajoista saakka.
Minulle on sattunut ilmeisen parisuhdesitoutunutta tuttavapiiriä 😁
Aletheias
Päinvastoin. Ihmiset nimenomaan ottavat niitä vastakkaisia, joiden kanssa kipinät lentelee, lopulta liikaakin, ja siksi eroja on nykyään niin paljon. Pitäisi nimenomaan ottaa useammin niitä ensi kokemalta vähän tylsänpuoleisia samankaltaisia, niin suhteet kestäisivät paremmin.
Erikoista. Minulla justiinsa toisinpäin. En tiedä kuin exän mummin ja vaarin.
Ovatko nuo parit nk. eripareja vai samiksia?
Nyt kun mietin, niin ovat enemmän kyllä samiksia 🤔 Paitsi yksi pariskunta, joka on aivan toistensa vastakohta. Kaikki olivat aivan ihmeissään, miten nuo kaksi aikanaan löysivät toisensa, mutta edelleen he ovat yhdessä, yli 25 vuoden jälkeen ja vaikuttavat ihan onnellisilta.
Mutta tämä taitaa tosiaan olla aika erikoinen tilanne. Olen joskus sanonutkin miten tuntuu joskus, että elän jossain kuplassa. Esim lapseni ystävistä myös n 80% on perheistä, joissa vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja ensimmäisessä liitossaan.
Aletheias
Hyvä juttuhan tuo on jos joku vielä viitsii pysyä yhdessä. Luo toivoa tähän kyynisyyteen mikä minuakin vaivaa kun kyseessä on parisuhteet.
Eli sinun kokemuksesi on oikein positiivinen. Hyvä että sellaisiakin löytyy.
Kyllä tätä positiiviseksi voisi sanoa 😊 Minä olen pikemminkin se outolintu joka paikassa, kun olen yksin ja joskus tästä kyselyjä saanutkin, että miten minä pärjään yksin 😁 En tiedä miksi en pärjäisi, eikö sitä nyt aikuisen ihmisen pitäisi osata yksinkin pärjätä.
Aletheias
Todellakin. Jokaisen pitäisi kyetä edes jossakin määrin tulemaan toimeen omillaan. Edes jotenkin.
En nyt tarkoita, että kaikki pitäisi osata itse, vaan että edes hieman omatoimisuutta löytyisi.
Onhan noita täysin kumppanistaan riippuvaisia yksilöitä olemassa, eräs lapsuudenystäväni ei varmaan osaisi edes wc-käyntiäkään ilman kumppaniaan ja se, jos mikä on hieman säälittävää.
Siitä huolimatta, että on täysin auttamaton riippuvaissuhteilija, hän on ihmisenä kiehtova ja persoonallinen. Tykkään ja arvostan häntä. Hän ei vaan osaa tehdä mitään ilman kumppaniaan. Meistä on moneksi.
Minä olen sellainen puolihullu minä-ite ihminen ja yksi elämänläksyni onkin pyytää apua. Ja olen sitä oppinutkin.. oikeastaan paljonkin.
Vähän kun käyttää järkeä, niin voi suunitella sen mitä voi itse tehdä ja mihin kannattaa pyytää apua.
Eivät täydennä! En etsi ketään suhteeseen ja näin päätin jo kauan sitten kun erosin!
Huokaus. Meillä on parisuhteessa adhd ja asperger. En suosittele.
Noo, itseasiassa kovin monella (yhdellä ihmisellä) on sekä adhd että asperger, joten hyvinkin voi toimia.
- Sheena
Jaa. 😀 Mulla on 24/7 pää täynnä mitä ihmeellisempiä ideoita. Kumppanilla sitten taas mikään ei saisi elämässä millään tavalla muuttua.
Kai hän on minulle järki ja rauha. Ilman minua hänelle ei tapahtuisi koskaan mitään uutta.
Jotenkin vaan ollaan yhdessä vuodesta toiseen, vaikka ei yhtään sovita yhteen. Kai se rakkaus kuitenkin on syy loppujen lopuksi.
Liian samanlainen ja liian erilainen ei toimi. Perseelleen menee. Mä tarvin hyvin omilla jaloillaan seisomaan kykenevän eli vastuullisen kumppanin, koska olen itsekin. Mutta viileöhermoisemman kuin mitä itse olen. Mä olen aika tulinen luonne, kun olen jossain asiassa minä itte. Viileämpi sitten jäähdyttelee mun lieskoja, jotta rauhoitun. Tasaa mun temperamenttia.
Yhtä tulisen kanssa tulee turpakäräjät.
Kyllä ja ei. Ts. arvot, elämäntyyli pitää olla suunnilleen samalla taajuudella, mutta joissain asioissa voi ja on parempikin olla ellei nyt ihan vastakohtia niin jotain sinnepäin. Olen huomannut, että esimerkiksi puhelias-puhelias pariskunnalla saattaa tulla ongelmia suhteessaan.
- Sheena
Tää on hyvä aihe.
Parisuhteessa, en usko että se menee pelkästään noin.
On hyvä että osataan eri asioita, mutta hyväksyykö ihmisen sen toisistaan?
Oikeastaan jännä ajatus - vastakohtaisuus.
Mitä ihminen valitsee tiedostamattaan. Erilaista, mutta keskusteluyhteys on oltava?
Intuitio ihmisten suhteen. Sekö ohjailee
Vilma
Leikin ajatuksella, että määrittelisin ja luonnehtidin itseni ja sitten etsimään vastakohtaa ihan tietoisesti.
Pitäisikö olla planketti?
Uskon sydämen ääneen.
Eivät täydennä, vaan aiheuttavatvain vitutusta ja eroja. On eri asia, olla sopivasti hieman erilainen, kuin vastakohtainen.
Olen ajatellut tämän ajatuksen pohjautuvan siihen, että kahden ihmisen välillä täytyy olla jotain, mikä synnyttää sitä kuuluisaa kemiaa. Jos ollaan liian samanlaisia ja kaikki on pelkkää joojoota, niin sellainen harvemmin sytyttää mitään tunteenpaloa. Kaikki eivät tietenkään sellaista kaipaa, jolloin samankaltaisuus voi olla jopa suhteen kantava voima.
Itselleni liian samanlainen mies ei toimisi. Tietenkin pitää olla riittävän samanlaiset arvot ja tulevaisuudensuunnitelmat, yhteensopiva huumorintaju jne, mutta koska saatan olla aika omapäinen, melko kiihkeä ja joskus vähän temperamenttinenkin, niin nuo ominaisuudet rauhoittuvat sellaisen miehen kanssa, joka on rauhallinen, kypsä, tunneälykäs, ja riittävän voimakasluonteinen. Kokonaisuuden pitää olla tasapainossa niin, että se toimii draamattomasti ja että siinä on myös sopivasti kemiaa.
Aletheias
" Jos ollaan liian samanlaisia ja kaikki on pelkkää joojoota, niin sellainen harvemmin sytyttää mitään tunteenpaloa. "
Samanlaisuus voi olla sytyttävää ainakin siinä tapauksessa, että se samanlaisuus on hyvin harvinaista. Jos suurin osa voi olla niin erilaisia ettei niille kannata edes puhua, niin sellainen erottuu joka ymmärtää. Ja käänteisesti, voit kokea jonkun kiinnostavaksi vaikka suurin osa ei koe. Eikä heterosuhteissa ihmiset nyt kuitenkaan mitään toistensa kaksoiskappaleita ole.
Totta, joskus samanlaisuus voi yhdistää eritoten sellaisten ihmisten kohdalla, jotka tuntevat olevansa massasta poikkeavia. Tällöin kokemus siitä, että joku vihdoin ymmärtää ja "on kuin minä" voi avata ovat syville tunteille.
Ja tietysti kaikissa suhteissa on tärkeää tunne siitä, että toinen ymmärtää. Ettei tarvitse kaikkea vääntää rautalangasta tai jatkuvasti törmätä siihen, miten toinen ymmärsi asian eri tavalla kuin itse. Vaikka ollaan erilaisia, niin yhteinen kieli pitäisi silti olla.
Aletheias
Pitäis tietää paremmin mitä puutteita itsessä pitää täydentää ettäkö voisi sanoa että vastakohdat täydentävät toisiaan useimmiten ihminen tulee parhaiten toimeen kaltaisensa kanssa on helpompi ymmärtää toista kommunikaation ja ymmärryksen puute on useimpien suhteiden kompastuskivi mä kommunikoinnomalla tavallani tapa jota ei tietääkseni osaa kukaan muu siitä kiva tapa että osaan antaa kuulla toisenkin ajatukset halutessani
Ripaus samankaltaisuutta ja myös niitä eillaisuuksia niin hyvä tulee.👍🏼 liian erilaiset taas saattaa olla todella paljon törmäyskurssilla..
Joissakin asioissa on hyvä olla vastakohta. Rauhallinen, harkitseva - vilkas. Jos olisi kaksi vilkasta, mitä siitä tulisi jos molemmat singahtelisivat ja kiihtyisivät nollasta sataan. Toisen pitää olla tasapainottava. Jos taas olisi kaksi rauhallista harkitsevaa, niin tulisiko edes koko suhdetta vai jäisikö pelkäksi tuumailuksi.
"Jos taas olisi kaksi rauhallista harkitsevaa, niin tulisiko edes koko suhdetta "
Onhan se mahdollista, että rauhallisilla menee aikaa. Mutta jos nyt kuitenkin on suhteeseen päästy, niin enpä usko, että toisessa osaisi kaivata sellaista, että sen pitäisi kiihtyvä, singahteleva, räjähtelevä sähikäinen. Rauhasta pitävät ihmiset oikeasti pitävät rauhasta eikä kaaoksesta. Sellainen rauha on oikein hyvä, joka pysyy paikalla itsestään ja jota ei tarvitse koko ajan kaaoksesta kesyttää.
Keskimäärin tuo on hyvä.
Ihmiset muuntuvat ajan mittaan, 28v vuoden matkalta voin kertoa omakohtaisesti että peruspiirteet, eli ne jotka ratkaisevat miten selvitään jokapäiväisessä elämässä pysyivät ennallaan loppuun asti.
Moni muu asia taas ei, aluksi kuin paita ja peppu, lopulta joiltain osin aika lailla eri vesillä pesty ja mitään ei tehty enää yhdessä. Lopulta vain lapset pitivät yhdessä.
Yritän tässä sanoa ettei mikään ominaisuus tai piirre ole välttämättä kiveenhakattu ja pysyvä, huonolla onnella juuri ne huonot ja epäsopivat piirteet
korostuvat ajan mittaan repien erilleen.
Etukäteen turha murehtia, opettelemista joka tapauksessa tulee riittämään, muta ei sekään huono asia ole koska silloin kumpikin kasvaa ja kehittyy ihmisenä ja nimenomaan yhdessä jos kaikki menee kohdalleen.
Plaaplaa juu :), yritän myös viestittää että tarttukaa kiinni jos tarttumispintaa löytyy. Tulevaisuus on joka tapauksessa arvoitus.
Tarttukaa tilaisuuteen, liimautukaa siihen 😄