Mielipiteitänne, kokemuksianne kaipaan seuraavasssa asiassa. Olen hiljattain tavannut aivan ihanan miehen ja hän haluaa edetä rauhallisesti suhteessamme. Itselläni avioeroprosessi vireillä ja hän tietää tämän.
Missä tilanteissa mies haluaa edetä rauhallisesti naisen kanssa? Onko hän tosissaan kiinnostunut minusta, eikä "vain seksistä" (sitä ei tosin ole ollutkaan vielä) ja pelkää, että jos valitsisinkin nykyisen mieheni uudestaan? Siksi haluaa ottaa varovasti, ettei itse loukkaantuisi? Vai mitä kaikkia syy-mahdollisuuksia on olemassa?
Onko tästä "ystävyydestä" mahdollisuus todellakin kehittyä jotain syvällistä suhdetta? Vai miten minun tulisi tähän hänen edetään rauhallisesti - toiveeseensa suhtautua. Itse olen kiinnostunut hänestä ja olen sen (enempi tai vähempi) myös mielestäni ilmaissut.
Tilanne huomioiden (avioero vireillä) olisiko minun syytä olla se aktiivisempi osapuoli yhteydenpitojen suhteen jne. vai ahdistaisinko miehen kokonaan pois luotani?
Missä tilanteissa mies haluaa edetä rauhallisesti naisen kanssa? Onko hän tosissaan kiinnostunut minusta, eikä "vain seksistä" (sitä ei tosin ole ollutkaan vielä) ja pelkää, että jos valitsisinkin nykyisen mieheni uudestaan? Siksi haluaa ottaa varovasti, ettei itse loukkaantuisi? Vai mitä kaikkia syy-mahdollisuuksia on olemassa?
Onko tästä "ystävyydestä" mahdollisuus todellakin kehittyä jotain syvällistä suhdetta? Vai miten minun tulisi tähän hänen edetään rauhallisesti - toiveeseensa suhtautua. Itse olen kiinnostunut hänestä ja olen sen (enempi tai vähempi) myös mielestäni ilmaissut.
Tilanne huomioiden (avioero vireillä) olisiko minun syytä olla se aktiivisempi osapuoli yhteydenpitojen suhteen jne. vai ahdistaisinko miehen kokonaan pois luotani?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Naisen kesken oleva eroprosessi voi todellakin ahdistaa miestä. Asiat voivat tuntua epävarmoilta ja epäselviltä. Nainen voi itse olla sokea sille, miten selvästi erosta ylipääsyn vaikeus näkyy päälle päin.
Yleensä en neuvo naisia olemaan passiivisia. Tässä tilanteessa kuitenkin on luonnollista, että mies on varovainen ja sitä kannattaa kunnioittaa.
Anna miehelle tilaa, mutta älä työnnä pois ja hoida erosi loppuun selkeästi ja siististi. Toivottavasti asiat kääntyvät hyvään suuntaan.
vastauksesta. Se sattui myös minulle sopivaan aikaan kun painiskelen vähän samantapaisessa tilanteessa. Uudesta miehestä on minulle apua henkisesti erotilanteessa mutta samalla tämä mies pelkää olevansa ainoastaan pelastusrengas. Vaikka mitä sanoisin. Ja pelko siitä takaisinpaluusta on todella konkreettinen hänelle, vaikkakin turhaan. En pysty ilmaisemaan itseäni oikein eikä varmasti hänkään. En tiedä voiko tällaisesta alusta ikinä seurata mitään pysyvää.
...tilanteessa itsekin. Uskon vahvasti että siksi teillä tämä varovaisuus ettei hän satuttaisi itseään. Itse juuri pelkään sitä ettei tällaisesta alusta voi saada pysyvää suhdetta.Meillä ei kyllä kestänyt se rauhallisesti eteneminen kovinkaan kauan vaan tilanne on muuttunut näkemisien suhteen rajusti. Vaikkakin pelko minun takaisinpaluustani varjostaa edelleen tilannetta vaikka yrittäisin sanoa muuta. Joten varovaisuutta kyllä on hänen puolellaan aika tavalla koska hän pelkää vieläkin satuttavansa itseään. En osaa neuvoa pitäisikö sinun olla aktiivinen koska minä en tapani mukaan ollut. Toivottavasti osaat tehdä oikeat ratkaisut ja teidän "ystävyytenne" kehittyisi haluamaasi suuntaan.
... sun ihastuksesi kohde, niin eläisin varmasti pienessä epävarmuudessa. Siksi en antaisi tunteille valtaa, koska varmasti pelkäisin pahinta. Sisälläni kävisin varmasti taistelua, koska saatat olla kiinnostava.
Mutta jos sä pystyt rakentamaan sitä luottamusta, rauhallisesti, niinkuin toive kuuluikin, niin varmasti saisit mun olon helpottumaan... ja olisin myyty mies.
Ja mitä vähemmän näytät sitä kiinnostustasi sitä enemmän varmaan pelkäisin tai epäröisin, että siksi näytä kiinnostusta enempi. Keskustele mun kanssa asiasta, puhuminen auttaa, ole reilu... ja jos en ole käynyt ryntäisiin tai takamukseen jo kiinni tai että mun puheet ei ole enemmän sinne suuntaan tuskin haluaisin sulta pelkkää seksiä.
Aktiivisuus on hyvä asia, mutta älä ahdista nurkkaan kiirehtimällä, nämä tunteet kun on maata järisyttäviä joskus.
Ja jos itse olet aidosti kiinnostunut ja olet varma, ettet tee niin inhottavaa temppua että palaat exäsi luokse, niin älä ahdista miestä pois luotasi.
Mä olen myös juuri eronnut ja asunut muutaman kuukauden yksin. Tapasin muutama viikko sitten naisen iltaviihteellä ja meillä meni tosi lujaa. Nainen oli silminnähtävin ihastunut muhun ja halusi tavata mut heti seuraavana päivänä. Illan päätteeksi hän alkoi houkutella mua hänen luokseen "jatkoille" ja olinkin jo testosteronit jylläten lähtemässä... mutta sitten sain päähäni kieltäytyä. Mieleeni tulvi kaikki ne hetket kun olin yhdessä vaimoni kanssa viihteellä. Tuli niin helvetin kova kaipaus saada kaikki vanha takaisin.
Hän pyysi vielä, ennenkuin hävisin taksiin, että voisi soittaa heti kun ollaan toivuttu, ja sopia treffit mun kanssa. Sitten laitoin hänelle viestin, etten pysty tapailemaan ketään ja pyysin sitä anteeksi. Mutta niin pettynyt hän oli kun soitti mulle ja itki ja melkein rukoili etten olisi hänelle niin julma. Mutta mä en voinut kun koko asia ahdisti, koska halusin vain vaimoni takaisin.
Että näinkin ikävästi voi käydä.
ja vielä mieheltä... harvoin olen lukenut jonkun miehen näin rehellistä ja satuttavaa tekstiä. Toivottavasti se sinulta "pakit" saanut nainekin tämän näkee ja kenties ymmärtää, että itse kukin meistä on oman elämän tilanteensa vanki, eikä erosta toipumista ja sitoutumiseen kykenemistä voi kiirehtiä.
Itse olen eron jälkeen paikkaillut kolhuja ja nyt parin vuoden jälkeen olen alkanut katsella uutta kumppania. Onko ensimmäinne suhde tuhoon tuomittu, ns laastarisuhde? Sitähän en voi tietää, mutta tietoisesti en sellaista hae. Uusi kumppani tätä varmaan miettii, mutta tunteiden mukan kun ei tule takuulappua ;-)
Mä olen myös murehtinut, että tuleva suhde on vain tekohengitystä. Mutta nyt sain kipeesti sen tuntea. Ehkä on hyvä, etten antanut mennä sen pidemmälle. Mä en vain pysty uuteen suhteeseen. Koska haluan perheeni takaisin.
Meillä on kaksi lasta, ok-talo, terassit, puutarhat ja koko *****vetin tukikohta, mitä rakennettiin vuosia. Ja mä sain lähteä omasta kodistani, hänelle jäi kaikki... lemmikit, lapset, koti. Mä sain pari vanhaa huonekalua,, tv:n, auton, ja vähän astioita. Mä olin niin shokissa, etten edes tiennyt miten toimia. Se sattu tosi kipeesti. Vaimolla oli suhde jo ennen kuin kirjoitettiin hakemus. Sekin sattuu ihan mielettömästi. Piilotti rahaa useita tuhansia, eli huijasi kunnolla. Se sattuu ihan sikamaisesti. Se on ollut flirttailija ja pettäjä ihan suhteen alusta asti. Sekin repii sielua. Juhlinta alkoi heti kun nimet oli paperissa, ja nyt ihan ilman piilottelua. Suhteen aikana vaimo kielsi multa kaiken sosiaalisen elämän kodin ulkopuolella. Nyt sen huomaa, ei ainuttakaan ystävää, kaveria tai edes puolituttua, jonka kanssa voi jutella.
Uusi pieni kerrostalokoppi, uusi työ, uusi elämä, kaikki tuntematonta, ahdistavaa ja myös pelottavaa. Ja kaikki yhdellä rytäkällä mielen käsitetäväksi. Elämällä oli aika mukavat perusjutut ja suunta... sitä ei moni tajua, miltä se tuntuu kun koko elämä menettää merkityksensä.
Että jos mä nyt lähtisin uuteen suhteeseen, niin millaisen miehen se musta saisi? Taitaa olla viisainta olla yksin... ellei sitten tapahdu jotain niin hienoa, että elämä saisi yllättäen merkityksen. Toivossa eläen, pahinta peläten.
Onko tällaisiä miehiä todella olemassa?
Olet ajattelevainen, huomioiva ja jaksat vielä
ajatella millainen mies olisit uudelle kumppanillesi!
Ikävä todeta, mutta ei kuvausten perusteella tunnu todennäköiseltä, että muuttaisitte exän kanssa vielä yhteen. Vaikuttaa myös, että se olisi kuitenkaan hyvä vaihtoehto sullekaan.
Aika eri tyyppinen taitaa ex olla sinuun verrattuna ja erilaisilla arvoilla varustettu.
Tapaa lapsia säännöllisesti, vietä paljon aikaa heidän kanssaan. Se on tärkeää. Unohda hävityt rahalliset jutut, älä enää uudelleen suostu
kenenkään pompoteltavaksi.
Avioero on yx elämän suurimpia kriisejä,
mutta siitä selviää. Yksin ehkä kantsii jonkin aikaa ekax elellä, muttei ilman ystäviä.
Löytyiskö niitä jostain harrastuksesta?
Tsemppiä!
Minut herätti sana "avioeroprosessi" kirjoittamaan oman mielipiteeni asiaan.
Kipeät, käsittelemättömät asiat nousevat esille muodossa tai toisessa jossain vaiheessa, mentäessä suoraan uuteen parisuhteeseen. Eikö se ole väärin itseään ja uutta kumppania kohtaan?
Eipä siis ihme jos kaverisi pelkää ja on varovainen.
Kyllä eron jälkeen pitäisi käsitellä edellisen liiton traumat, saada henkinen puoli tuosta kaikesta terveeksi ja vasta sen jälkeen lähteä purjehtimaan mieli avoimena kohti uusia tuulia.
Toisilla aikaa menee monta vuotta, kun taas joku selviää suht nopeasti. Riippuu siitä, onko jätetty vaiko jättävä osapuoli ja kuinka onnellinen/onneton liitto on ollut.
Ota miehen toive huomioon ja etene itsekin rauhallisesti.
"Hiljaa hyvä tulee"
Toivon sinulle onnea elämääsi.....