Nykyään, kun lähes joka sunnuntaihölkkääjä tietää sykerajat sun muut, niin millaista oli ennen? Siis, siihen aikaan (koska muuten?)kun sykemittarit yleistyivät "tavallisilla" kuntoilijoilla ja kunnanmestaruustason urheilijoilla. Oli varmaan kovaa vastustusta vanhan liiton kuntoilijoilla. "Täysillä vaan alusta lähtien ja loppua kohti kiristyy". Huuhaaksiko leimattiin? Itse juoksin monta vuotta ilman, jälkikäteen ajatellen turhaan. No ei nyt ihan, mutta siltä tuntuu. Syke oli varman 180 koko matkan ja aina. Mittarin avulla rupes kunto ja tulokset kehittyyn vasta kunnolla. Juoksu on silti ollut aina mulle vaan paino- ja yleiskuntojuttu. Sykemittarin avulla se on välillä jopa nautinto, kun ei tarvii vetää aina räkä poskella.
Mittariveteraanit
HEI!!!
2443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
> "Täysillä vaan alusta lähtien ja loppua kohti
> kiristyy". Huuhaaksiko leimattiin?
80-luvulla mittareiden vasta tullessa tiedettiin hyvin kehon toiminta ja harjoittelun periaatteet: lihaksien energiantuottomekanismitm lenkkivauhdit, PK:t, intervallit, rytmitykset ja niin edelleen.
70-luvun hölkkäbuumin aikoihin suomessakin oli alle kolmen tunnin maratoonareita kuin meren mutaa, eli hyvin oli silloin jo tieto levinnyt.
Antiikin olympialaisten aikoihin taisi viimeksi olla harjoittelumenetelmiä, jossa juostiin mainitsemallasi "täysillä koko ajan" menetelmällä.
Varmasti tiedettiin huipulla ja maratoonarit. Miten nää "tavalliset" kuntoilijat, laihduttajat, muiden kuin kestävyyslajien harrastajat jne. Varmasti on montaa ollut vaikee saaha uskomaan että "No pain, no gain" ei aina pidä paikkaansa yleiskuntoa kohennettaessa. Kun vieläkin tälläkin foorumilla on näitä vastustajia.
Pääasia kuitenkin, että liikkuu.