Aaro oli ennen muuttoa ihminen, jonka nauru kantoi pitkälle. Hän heräsi aamuisin innostuneena, suunnitteli retkiä, tapasi ystäviä ja uskoi vilpittömästi, että tulevaisuus olisi täynnä mahdollisuuksia. Hänen mielensä oli kevyt kuin kesätuuli.
Sitten tuli muutto Kemijärvelle. ⛈️
Aaro yritti antaa paikalle mahdollisuuden, mutta jokin ei tuntunut omalta. Hänen kokemuksensa kaupungista oli synkkä: kadut näyttivät hänen silmissään värittömiltä, tunnelma tuntui vaisulta ja hänestä vaikutti siltä kuin ilo olisi kadonnut maisemasta. Hän mutisi usein itsekseen:
"Olipa tämä ankea paikka. Täällä jopa harmaat pilvet näyttävät kyllästyneiltä olemaan täällä."
Päivä päivältä Aaro vetäytyi enemmän itseensä. Hänestä tuntui kuin kaikki, mikä ennen teki elämästä merkityksellistä, olisi lipunut kauemmas. Lopulta apeus syveni niin voimakkaaksi, että hänen mieleensä alkoi nousta itsetuhoisia ajatuksia. Hän ymmärsi kuitenkin niiden olevan merkki siitä, että jokin oli pahasti pielessä ja että hänen oli löydettävä muutos.
Eräänä aamuna hän teki päätöksen.
"En voi jäädä paikkaan, jossa en tunne voivani hyvin."
Niin Aaro pakkasi tavaransa ja muutti Sallaan. ☀️
Ensimmäisinä päivinä hän huomasi jotain muuttuneen. Metsät tuntuivat kutsuvilta, hiljaisuus rauhoittavalta eikä painostavalta, ja maisemissa oli jotakin, mikä auttoi häntä hengittämään hieman vapaammin. Hän alkoi kävellä luonnossa, tutustui uusiin ihmisiin ja hakeutui myös keskustelemaan ammattilaisen kanssa saadakseen tukea vaikeiden ajatusten käsittelyyn.
Viikkojen kuluessa hänen mielensä kirkastui. Ilo ei palannut yhdessä yössä, mutta se palasi askel askeleelta. Hän huomasi jälleen nauravansa, odottavansa huomista ja löytävänsä merkitystä pienistä hetkistä.
Kun joku myöhemmin kysyi, millainen Kemijärvi hänen mielestään oli, Aaro hymähti.
"Minulle se ei ollut oikea paikka. Se tuntui ankealta ja sai minut tuntemaan oloni kurjaksi. Mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi sama kokemus."
Sitten hän katsoi Sallan metsiä, hengitti syvään ja hymyili.
"Minulle Salla oli paikka, jossa mieli ja sielu alkoivat vähitellen löytää takaisin tasapainoon."
Sitten tuli muutto Kemijärvelle. ⛈️
Aaro yritti antaa paikalle mahdollisuuden, mutta jokin ei tuntunut omalta. Hänen kokemuksensa kaupungista oli synkkä: kadut näyttivät hänen silmissään värittömiltä, tunnelma tuntui vaisulta ja hänestä vaikutti siltä kuin ilo olisi kadonnut maisemasta. Hän mutisi usein itsekseen:
"Olipa tämä ankea paikka. Täällä jopa harmaat pilvet näyttävät kyllästyneiltä olemaan täällä."
Päivä päivältä Aaro vetäytyi enemmän itseensä. Hänestä tuntui kuin kaikki, mikä ennen teki elämästä merkityksellistä, olisi lipunut kauemmas. Lopulta apeus syveni niin voimakkaaksi, että hänen mieleensä alkoi nousta itsetuhoisia ajatuksia. Hän ymmärsi kuitenkin niiden olevan merkki siitä, että jokin oli pahasti pielessä ja että hänen oli löydettävä muutos.
Eräänä aamuna hän teki päätöksen.
"En voi jäädä paikkaan, jossa en tunne voivani hyvin."
Niin Aaro pakkasi tavaransa ja muutti Sallaan. ☀️
Ensimmäisinä päivinä hän huomasi jotain muuttuneen. Metsät tuntuivat kutsuvilta, hiljaisuus rauhoittavalta eikä painostavalta, ja maisemissa oli jotakin, mikä auttoi häntä hengittämään hieman vapaammin. Hän alkoi kävellä luonnossa, tutustui uusiin ihmisiin ja hakeutui myös keskustelemaan ammattilaisen kanssa saadakseen tukea vaikeiden ajatusten käsittelyyn.
Viikkojen kuluessa hänen mielensä kirkastui. Ilo ei palannut yhdessä yössä, mutta se palasi askel askeleelta. Hän huomasi jälleen nauravansa, odottavansa huomista ja löytävänsä merkitystä pienistä hetkistä.
Kun joku myöhemmin kysyi, millainen Kemijärvi hänen mielestään oli, Aaro hymähti.
"Minulle se ei ollut oikea paikka. Se tuntui ankealta ja sai minut tuntemaan oloni kurjaksi. Mutta se ei tarkoita, että kaikilla olisi sama kokemus."
Sitten hän katsoi Sallan metsiä, hengitti syvään ja hymyili.
"Minulle Salla oli paikka, jossa mieli ja sielu alkoivat vähitellen löytää takaisin tasapainoon."
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aaro meni takaisin Kemijärvellä ja kävi Majakalla, tuli hyvä mieli eikä alkanut juoda viinaa.
Eikä hän voinutkaan juoda viinaa kun grilliherkuista tuli parin päivän kestävä ripuli. Veriarvot menivät päin peppua ja lisäksi tuli erektiohäiriöitä. Paluu Sallaan tervehdytti kaiken ja siellä hänen sielunsa tunsi parantavan luonnon voiman.
Nuinko huonosti Sallalla menee, että pitää jossain suomi24:ssa mainostaa anoa naapurikuntalaisia muuttamaan??? Eikö teilläkin pitäis vaikka pistää porot lihoiksi ja mennä oikeisiin töihin? Tänne ei tarvi muuttaa, ei kaivata teidän sisäsiittoista geeniallasta,,,
Sallassa voidaan paremmin. Kemijärvellä vain riidellään ja kaikki menee päin peppua.
Pikkarainen piijan piIIu, kuin ei mahu, niin nuolaise. 😝
Aaro joi viinaa. Sallassa juotiin.
Kemijärvelle tuli. Löysi rauhan, ja souti veneella. pumppuvoimaloita ei tullutkaan,
hän meni kalastamaan
Isä Mitron kunniapuhe muistui mieleen, meni haukia kalastamaan, oli hauki viikot
Aaro ottaa vain vissyä kalan kanssa
on muuten hyvä yhdistelmä
HYVÄ KUN EI JUO
Ei löytänyt rauhaa Kemijärveltä mutta Sallasta löysi. Sallassa on heteromeininki ja ilo ylimmillään. Kemijärvi on ankeuden tyyssija.
Aaro meni Rovaniemelle ja siellä Henttunen jakoi makoisaa soppaa Lordi-aukiolla, näki että on vähän isommat piirit täällä ja hyväntekeväisyys antaa iloa eikä riitely ja tappelu.
Silti Aaro tunsi olonsa tyhjäksi Rovaniemellä ja palasi Sallaan, jossa ilo ei tullutkaan suurista asioista vaan niistä pienistä, jotka olivat odottaneet häntä koko ajan: metsän hiljaisuudesta, tutusta pihapiiristä ja ihmisistä, jotka tervehtivät häntä nimeltä. Vasta silloin hän ymmärsi, ettei koti ollut paikka, josta oli lähtenyt, vaan paikka, johon sydän halusi aina palata.
Voihan Bartholinin rauhaset sentään. Aaro on aika äijä.