Millaiseksi määrittelisit

Jos suhdetta toivot, varsinkin jos sitä ei löydy. Mieti tuota keskimmäistä kysymystä. Mitä jos kuulet itsestäsi vain liikoja!

Jos olisin rikas niin olisit hyvä tai täydellinen saalis mutta kun olen köyhä niin en kovin hyvä ole eli en pysty antamaan raha rakkautta eli ei mene hyvin

Löytyi yksi henkilö, joka halusi viettää elämänsä kanssani. 🥵 Etsin yli 10 vuotta.

Eli ihan ei nyt kuumille kiville mennyt tämä heppa.

Tämä henkilö löytyi vasta, kun nimenomaan nostin rimaa ja suljin korvani kaiken maailman vastuuttomilta mulqvisteilta.

Miksi siis ajattelet aloituksessasi, että riman laskeminen on vastaus heikkoon kysyntään?

🦄

Vähemmän komea kaipaa yli kaunista😂

Ylipainoinen kaipaa, sporttista ja timmiä😂

Vähemmän älykäs kaipaa, älykästä😂

Sairas kaipaa, tervettä😂

Onhan näitä kategorioita, kylhän joskus naurattaa, kun jollai ei mätsää 😂

Se on puhdas nolla eikä muuksi muutu.

Enhän minä sitä määritä, vaan ne muut. Ei se ilmeisesti ihan hirvittävän matala ole, kun noita vakavissaan tarjolle pyrkiviä katsoo. En vain nyt ole innostunut tuosta parinetsinnästä. Katsotaan alkaako kiinnostaa tuossa syssymmällä.

Ei o tarvinnu nostaa ja vaikka puottasin maahan ni ei siitäkään vieläkään pääse yksikään yli ehdoton rehellisyys on vaatimuksena yllättävän monelle ylitse pääsemätön

Arvosi parisuhdemarkkinoilla?

-Aikalailla miinukselle menee. Tiedän kyllä, että on joitakin joille minäkin kelpaan.

-Ootko tasapainossa itsesi ja odotustesi kanssa?

-Uskoakseni kyllä. Melko hyvin.

-Vai odotatko enemmän kumppanilta mitä tilanteessasi olisi edes saatavilla?

-En itseasiassa odota mitään keltään.

-Vai kenties niin, että voisit nostaakin rimaa, muttet uskalla? Syystä tai toisesta.

-Rima on siinä mikä saa sydämen soimaan.

Näitä kannattaa miettiä sinkut!

-Oho.. Joo etenkin sinkkujen.

Kierrän tuollaiset markkinat kaukaa.

Eihän tuota ihmiset itse tiedä.

Tutkimusten mukaan miehet arvioivat oman viehättävyytensä yläkanttiin ja naiset alakanttiin.

Pitää kysyä muilta jos asia kiinnostaa.

- Vai-asteikolla arvioiden ei maksa vaivaa vaivaantua :)

Käytin vastauksen tekemiseen tekoälyä. Tuo muotoili avauksen käsitteen kysymykseksi "mitä tuon pöytään?" Tuo ehdotti jäsentelyn fyysiseen puoleen, henkiseen puoleen, arjen rutiineihin ja tavoitteellisuuteen.

Lisäksi AI teki jaon yleiseen markkina-arvoon (ominaisuuksia joita valtaosa arvostaa) ja kohdennettuun markkina-arvoon (ominaisuuksia, jotka puhuttelisivat juuri niitä, joiden kanssa haluaisin olla).

Nyt kun laaja kysymys on purettu yksityiskohtaisemmiksi, niin vastauksia voisi miettiä, mutta moneen vastaus on, että en tiedä.

Jos jotain positiivista haluaisin arvioida, niin ainakin uskon arvon suhteessa sukupuoli- ja ikätovereihin olevan maksimissaan ikinä. Mutta niin luultavasti olisivat myös odotukset.

En minkäänlaiseksi, koska en halua enää koskaan parisuhdetta kenenkään kanssa! Yksi 30v kestänyt parisuhde riitti minulle! Haluan vain 70v ystävämiehen elämääni!

Täsmällinen arvoni parisuhdemarkkinoilla on 32B, mutta vain jos Jupiter on nouseva.

Super erinomainen

Parisuhteet perustuvat tunteisiin, turvallisuuteen, yhteiseen sopivuuteen/samanlaiseen taajuuteen, eivät markkina-arvoihin.

- Sheena

Arvonhan määrittelee sinänsä muut kuin minä, mutta tunnen olevani ihan tasapainossa itseni ja odotusteni kanssa.

En tosin pidä sanasta "arvo" tai "markkinat", kun puhutaan parisuhteista. Kyseessä on ihmiset eikä ihmisille voi asettaa mitään eksaktia parisuhdearvoa. Ei sillä ole mitään merkitystä, miten suosittu olet parisuhdemarkkinoilla, jollet siltikään kohtaa sitä omaa vastinparia. Sitä, jonka kanssa asiat vain loksahtavat paikoilleen, vaikkei paperilla olisikaan yhteensopivia.

En odota mieheltä sen ihmeempiä, mutta toisaalta en ole valmis myöskään joustamaan tietyistä asioista. Olen mieluummin yksin kuin sellaisessa suhteessa, jossa joutuisin joustamaan liikaa arvoistani.

Aletheias

Arvoni parisuhdemarkkinoilla on aikasta olematon. Minulla ei ole mitään annettavaa parisuhteeseen jos ei kyllä mitään saatavaakaan parisuhteesta.

En ole parisuhdekelpoinen.

Ei voisi vähempää kiinnostaa kumppanuus, turvallisuus ja jaettu arki kenenkään kanssa. Päin vastoin nuo jopa hieman inhottavat ajatuksenakin.

Olen tasapainossa itseni kanssa ollessani sinkku ja siitä en luovu.

Suurimmalla osalla ei ole varaa minuun.

IHan sama mikä arvoni on tai mitä olen tai en ole, en suostu ottamaan huonoa. Haluan vain oikeasti tosi hyvännäköisen naisen, mitään muuta en kelpuuta, ikinä.

Sellaisten henkilöiden kohdalla, joista olen itse ollut kiinnostunut, markkina-arvoni on ilmeisesti aina ollut täysi kymppi. Olenhan nimittäin saanut jokikisen, jonka olen halunnut. 🤔

Miten tuo arvo pitäisi määritellä? Onko sellaisten arviolla, joita en itse huolisi, jotain merkitystä?

Vastaus alkuperäiseen kysymykseen ilman tekoälyä.
Markkina-arvioni itsestäni on kysynnän mukainen!

Kuka haluaa työhullun yrittäjän (66v!) vierelleen?

Mies 65

Hyväksyn ja ymmärrän ettei minulle ole rakkautta tässä maailmassa. Yksinäisyys on minulle luonnollista ja oikeastaan olen aika onnellinen yksin tehden omia juttujani. En ole koskaan ollut minkäänlaisessa suhteessa ekä käy treffeillä. Minulle sopii tämä jumalten ja ihmisten hylkäämän yksinäisen vaeltajan rooli vallan mainiosti.

Jos arviointiasteikko on vaikkapa 0-100, niin arvoni mitä tahansa noiden lukujen väliltä, nuo luvut mukaan lukien.

Kaikki riippuu siitä, miten se teoreettinen vastakappale minut arvottaa määritelmiensä puitteissa ja vaikka sinällään voisin tuohon arvotukseen vaikuttaakin, niin ei tulisi pieneen mieleenikään tehdä moista, koska sehän on feikkausta paremman (?) lopputuloksen toivossa. Toinen arvottaa minut tällaisenaan mallilla ei jatkoon, mahdollisesti kehityskelpoinen tai käyttökelpoinen ja se siitä, niillä eväillä mennään eteenpäin, kuka mihinkin suuntaan, yhdessä tai erikseen.

Melkoisen hyvä SMV minulla on, painiskelen yksinomaisesti teinikinkkusarjassa, tänä vuonna on ollut aika monta kontaktia. /M1997

En halua parisuhdetta kenenkään kanssa enää koskaan! En halua uutta ystävää enää koskaan! Haluan olla yksin, koskan kestää kauan selvitä yli kymmenen vuoden kokemuksista, jotka tekivät elämästäni pelkkää helvettiä! En saanut tehdä sitä työtä mitä halusin ja se vei kaiken ilon elämästä!

Jaa. En laskeskele parisuhteessa arvoja, mutta sen totean, että ellei vedä puoleensa heitä, joihin rakastuisi niin on ainoa mahdollista kehittää itseäänn ja tuoda enemmän esiin niitä puolia, jotka vetäisivät puoleen saman henkisiä ja heittä joiden kanssa klikkaisi aidosti.

Loistan siinä seikassa, että minusta kiinnostuvat he joiden kanssa ei ole mitään yhteistä värähdettä ja he ilmeisesti olettavat minun omaksuvan heidän elämäntoiveensa,-tapansa, harrastuksensa ja intohimonsa. Minulle taasen on käsittämätöntä millä perusteella he kokevat välillämme olevan vetovoimaa, sillä minua he eivät välähdystä suuntaan tai toiseen. Tai korkeintaan ärtymyksellä muokkaamisyrityksineen.

Käsitykseni omasta markkina-arvostani perustuu treffi- ja deittisovelluksista tulleiden palautteiden perusteella. Numeroa en osaa antaa mutta vertaisin sitä tilanteeseen jossa myydään homeista omakotitaloa. Esittelyssä käy hyvin vähän katselijoita ja nekin lähinnä etsimässä vikoja.

Täytyy myöntää että ihan en ole tasapainossa asian kanssa koska olen ajatellut että myös miesvaltainen seutukunta vaikuttaa asiaan. Tämäkin asia uutisoitiin vääräksi tuossa joku aika sitten kun uutisoitiin näkemyksestä että kaikki parhaat miehet on varattuja ja muut on 4:s ketjun materiaalia.
https://www.hs.fi/elama/art-2000012123893.html

Tuo yllä oleva uutinen tietysti poiki somessa keskustelua ja yksi kommentti josta tuntui eniten olevan yksimielisyyttä oli "– Me sinkut emme löydä tarpeeksi kiinnostavia miehiä. Deittimarkkinoilla on enemmän tarjolla hyviä naisia kuin miehiä, Riikka Ollila sanoi."
Tietysti kannattaa pyrkiä kehittymään ainakin jollakin elämän sektorilla mutta se että pääset murtautumaan tuollaisen asenneilmapiirin läpi vaatii jo sen verran resursseja että en lähde edes yrittämään.

Melko äkkiä minä varmaan tuosta tasapainoon pääsen kunhan taas työt alkavat sekä eri luottamustoimien kaudet käynnistyvät.