vielä kerran seiloreista

merimiehen ämmä;) kirjoitti:

Tää asiahan on kaluttu läpi monet kerrat mutta nuollaan nyt vielä puhtaaks..Itse olen aika aloittelija tässä hommassa...merimiehen kanssa seurusteltu vuosi ja törnejä on ollu 5..muutamasta päivästä kuukauteen..tälläkin hetkellä on seilaamassa..vakilaivaa ei vielä ole joten vikaeeraushommia tekee...koskaan ei tiedä millon lähtee ja kauanko on pois..ja ikävä kasvaa suunnattomaksi...maissa ollaan koko ajan yhdessä..nukutaan joka yö yhdessä ja päivät vietetään toistemme kanssa...edes kauppaan ei mennä yksin..nooh, joskushan sitä vietetään hieman omaa áikaa mutta valehtele en varmaan paljoa jos väitän että puolen vuoden sisällä ollaan nukuttu n. 4 yötä erillään(molemmat maissa siis eikä asuta yhdessä)...hirmunen on ikävä heti ensimmäisen päivän jälkeen..itkukohtauksia tulee viikon-kahden päästä...tekis mieli vaan käpertyä sen oman kullan kainaloon..ja varsinkin kun puhelimet ei keskellä merta toimi...ja mies nukkuu kaiket ajat jos ei töissä ole...ja tämä mustasukkaisuus..ei perhana..oon itse niiiiin mustasukkanen persoona että ei perse...entisessä suhteessa petettiin ja valehdeltiin..ja kun merimieheni kanssa aloin seurustella hän kertoi olleensa ennen pettävä sika...noh, nykyääänkin kauhea on flirttaus ja muutamat kerrat on tapeltu kunnolla ja melkein erottukin kun entinen pyöri nurkissa...viimesen riidan jälkeen mies huomasi että jumalauta muija on tosissaan ja niin ollaan oltu onnellisia siitä lähtien..mutta mun mustasukkasuus vaan ei laannu...en tiedä mikä siinä on...jso hän menee yksin johonkin kun minä olen töissä, ajattelen heti että hän on jonkun muun kanssa...etsin välillä kännykästä viestejä, vaikka niitä ei löydy...soitetuista ja vastatuista ei löydy...ja jos mies laittaa puhelimen kiinni, mietin heti miksi..sairasta..tiedän..yritän päästä siitä eroon, koska se rasittaa itseä...erittäin paljon..ja varmasti myös suhdetta..miehelle en aina paljasta mustasukkaisuuttaní..ihan vaan säästääkseni häntä..koska tämä on minun ongelmani...en usko että mies on koskaan mua pettänyt..mutta oon niin epäluuloinen...ja ei perkele kun mies oli risteilijällä töissä...olin niiiiin mustasukkanen että itkin joka päivä..ja vaan koska risteilijällä heillä oli vapaus juoda kaljaa ja sielä oli naisia vaikka millä mitalla...ja vielä kun kuuli että "risteilijöillä kaikki vaan panee toisiaan"...ja kun mies kertoili naistyökavereistaan "voi kun hän on kiva ja sellane ja tällanen plaaplaa"..nooh, kotiin tuli mies mun luokse...jos mies on tankkereilla, ei hätä ole läheskään yhtä paha..ei todellakaan..koska naisia siellä ei paljoa ole..ja töitä sielä riittää ja viinaa ei saa juoda...tosin kaikkihan sitä aina sanoo että ei se niistä naisista kertois jos ne niiden kanssa olis pannu..ja yhetinen asunto hankitaan puolen vuoden sisällä joten eikai mulla hätää ole..mutta on se silti jotenkin kauheeta..mies on monta viikkoa poissa, eikä turvana..yritän vaan paiskia paljon töitä aina kun on laivalla...siten se menee nopeasti ohi...nytkin kuvittelen että ei hätää, pianhan hän kotiin tulee eikä ees kunnon ikäväkohtauksi ole ollut, kunnes tajuan että miehellä on vielä 2vkoa jäljellä...ja on ollut vasta pari yötä poissa...ei ole helppoa todellakaan.. kokemuksia merimiehen puolisona olosta...helpottaa tosin kun välillä tulee ikävä viestejä myös toiselta osapuolelta..ja ihanaa kun joskus toinen soittaa jostain tanskasta että on ikävä... :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä