Olen ihmetellyt, kuinka joidenkin naispuolisten ystävieni mielestä on aivan ymmärrettävää, että naiselle on tärkeää, että mies jonka kanssa aloittaa seurustelun on seurustellut aiemmin.
Kaikista kuulemistani perusteluista ("Sitten täytyisi opettaa sille kädestä pitäen, miten seurustelusuhteessa ollaan" jne.) huolimatta en löydä kyseisessä ajatusmallissa mitään järkeä. Kysyisinkin, mitä mieltä muut ovat asiasta.
Kaikista kuulemistani perusteluista ("Sitten täytyisi opettaa sille kädestä pitäen, miten seurustelusuhteessa ollaan" jne.) huolimatta en löydä kyseisessä ajatusmallissa mitään järkeä. Kysyisinkin, mitä mieltä muut ovat asiasta.
Vastaukset 232
Vanhimmat
Eihän töitäkään saa, jos ei ole työkokemusta :^)
(paitsi suhteilla, mikä on ehkä verrattavissa ystävän seurustelukumppanin kaveripiirin pokailuun)
sitten kannattaisi katsella vaan niitä eronneita miehiä, osaavat nuo metkut ja kujeet jo ennaltakäsin ja niistä johtuvat erokäsittelyt..=)
"Eihän töitäkään saa, jos ei ole työkokemusta :^)"
Tämän logiikan mukaan kukaan ei saa töitä, sillä eihän kukaan synny työelämään. Miten voi saada työkokemusta, jos ei tee töitä, kun ei saa töitä, kun ei ole työkokemusta?
Huhuu, maa kutsuu GeGeä ...
Letkautus oli tarkoitettu ensisijaisesti humoristiseksi ja vasta toissijaisesti jossain määrin totuudenmukaiseksi. En tiedä oletko viimeaikoina tsekkaillut tarjolla olevia työpaikkoja, mutta järjestään kaikissa mainitaan aiemmasta kokemuksesta olevan vähintään etua, jollei sitä suoranaisesti vaadita. Käytännössä se kokenut hakija saa sitten aina paikan.
Työelämän uusissa tulokkaissa ne, jotka saavat ekan duunipaikkansa jollain suhteilla, ovat ehdoton enemmistö. Itse en tuomitse tätä missään nimessä... ja toki niitäkin löytyy, jotka ovat vaan yksinkertaisesti niin eteviä että saavat paikkoja "kylmiltään", harvemmin vain.
Hauskaa alkusyksyä joka tapauksessa.
Täysin naurettavaa ja mustavalkoista.
Vaikka olikin ehkä humoristisesti tarkoitettu niin en kyllä aivan täysin ymmärtänyt juttuasi.
Sinun mielestäsi voisi ihmissuhteita verrata työnhakuun? Eli pitäisi olla suhdekokemusta ennekuin voisi aloittaa suhteen ja sen kokemuksen olisi pitänyt tulla suhteen kautta jonka joku tuttu olisi sinulle järkännyt. Terve.
Jos tuosta nyt haluaa ryhtyä jotain verrattavuutta kaivamaan, niin loppupeleissä kummassakin (seurustelukumppanin etsintä vs työnhaku) on kyse siitä, saako itsestään tuotua esille ne piirteet, jotka vastapuolta kiinnostavat.
Itseasiassa pidemmälle vietynä henkilön ei edes tarvitse olla millään tavoin erikoinen, kunhan hän osaa esittää sellaista :)
... toisaalta, jos esittää erikoista 24/7, eikö silloin ole erikoinen ... nojoo, vois myös yrittää jossain vaiheessa nukkua, 6h/yö viikkotolkulla putkeen alkaa jo näkymään tässä vaiheessa ...
Nykyään tosiaan vaaditaan koulutuksen lisäksi työkokemusta. Monet tekevätkin niin, että pyrkivät oman alansa yrityksiin töihin, mutta huomattavasti vaatimattomimpiin tehtäviin, mihin koulutus riittäisi. Yrityksen sisällä on sitten helpompi siirtyä pallilta toiselle.
Seurustelusuhteessa voisi noudattaa samaa kaavaa: kannattaa seurustella jonkun todella ruman ja epätoivoisen tapauksen kanssa vähän aikaa ja erota. Näin ollen pääsee uutta kumppania etsiessä mainitsemaan, että suhde/suhteita on takana...
Tavallaan ymmärrän kirjoittajien pointit seurustelevaisuudesta. Mutta ymmärrätkö sinä: "Näin ollen pääsee uutta kumppania etsiessä mainitsemaan, että suhde/suhteita on takana..."
Kuulosti aika lailla v*ttuilulta, tätähän tässä ei tosiaan haettu. Sitä paitsi sun kirjoituksesta paistaa läpi aika kamala asenne ihan kuin "ruma ja epätoivoinen" ...no joo en jaksa jatkaa mutta en ihmettele jos ei ole naista löytynyt.
tämä on aika hauskaa. nainen tutustuu mieheen, he tapaavat useamman kerran. romanttisuutta, pussailua, molemmat ovat tosi ihastuneet... yhtäkkiä selviää että miehellä ei ole aiempaa kokemusta..
KATASTROFI!
vai vertaammeko kenties ensimmäisiä treffejä työhaastatteluun?
Suurin osa naisista vaatii että on seurustellut niin mitä pahaa siinä on kun tarjoaa tuotetta mitä kysyntä vaatii, se vaan kertoo juostavasti ja tehokkaasta luonteesta. Naisten tekemä standartia ei siittä juostavia miehiä pitäisi yhtään syytellä vaan naisia.
Verrataan ensimmäisiä treffejä työhaastatteluun. Sanokaa jos menee metsään:
- Vältä huonoja puheenaiheita; älä hauku entistä työpaikkaasi vrt. älä hauku exääsi. Älä puhu politiikasta. Älä esitä liikaa valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä... jne
- Yritä tuoda hyvät puolesi esiin
- Vaikuta kiinnostuneelta, kysele joitain "nokkelia" kysymyksiä yrityksestä / treffikaverista
- jne jne...
Loppuviimeiseksi aika yllättävän samankaltaisesta tilanteesta kysymys.
kyllä se niin on, että jos joku ei seurustele tai ole seurustellu, niin on sillä vikaa ylä tai alapäässä. Kyllähän tämän kaikki tietää.
Aijaa, no siinä tapauksessa niillä, jotka ovat seurustelleet (mutta eivät seurustele enää), on joku luonnehäiriö kun eivät ole pystyneet pitämään suhdetta yllä. Tai ne, jotka ovat parisuhteessa, ovat parisuhderiippuvaisia hermoraunioita, jotka pitävät parisuhteestaan kiinni vaikka väkisin, kun eivät selviä arjesta.
Plaa plaa provohan tuo tietysti.
joskushan on oltava ensimmäinen kerta. Jos joku seurustelee ensimmäistä kertaa, ei hän ole voinut seurustella aikaisemmin. Ilmeisesti vastasyntyneet pitäisi heti saada seurustelemaan. Wanha kertokoon kuinka se hänen osaltaan on tapahtunut.
Kyllä lehdessä oli parikymmentä vuotta sitten seuranhakuilmoitus, jossa sanottiin suoraan "Vanhatpiiat älkää vaivautuko".
Sitten eräs vanhapiika soitti kikustuneena imoittaneelle miehelle, miksi vanhatpiiat ei kelpaa.
"Nillä on vikaa ylä tai alapäässä" oli vastaus.
Kyllä muistan elämäni varrelta uutisointeja asiasta. Asiasta on tehty tilastoja. Kun ihminen tulee noin 30 ikään, ja ei ole koskaan seurustellut, niin tilastojen mukaan mahdollisuudet seurustelun alkamiseen ovat olemattomat.
Amerikasta: yli 30-vuotiaan naisen, joka koskaan ei ole seurustellut mahdollisuus avioitua on pienempi kuin hänen mahdollisuutensa kuolla terrorihyökkäyksessä.
Englannista 35 vuotiaan ikuisen poikamiehen avioituumismahdollisuus luokkaa 0.5 %.
Suomesta muistelen tilastoja, joiden mukaan noin 98% ihmisistä seurustelee tai on aviossa jonkin aikaa, joten ikuiset poikamiehet tai vanhatpiiat ovat itse asiassa harvinaisia.
Mutta tietenkin jos 30 lähestyy ja ketään ei ole päästänyt lähelleen, niin ikuinen sinkkuus kai Suomessakin odottaa.
Psykoterapiaan voi mennä vain, jos on joku ahdistus tai masennus ongelmana, mutta sivutuotteena psykoterapia auttaa seurustelemattomuuteenkin.
Psykoterapiassa joutuu päästämään terapeutin hyvin lähelle itseään ja terapeuttiin oppii luottamaan. Lähelle päästäminen tapahtuu turvallisessa ympäristössä, eikä terpeutti koskaan yht'äkkiä päätäkään, että en olekaan kiinnostunut sinusta - tervemenoa.
Psykoterpian jälkeen on helpompi luottaa toiseen ihmiseen ja päästää toinen lähelleen, kun terapiassa tähän liittyvät tunteet ja pelot on jo käsitelty.
Minäpäs tiedän äijän, joka tiettävästi seurusteli – siis oli sensuaalipanosuhteessa – ensimmäisen kerran reippaasti yli kolmekymppisenä. Sittemmin on näyttänyt, että äijä saa suorastaan valita kenen naisenpuolen kanssa rupeaa lähempään tuttavuuteen. Kukaan naisenpuoli ei tiedä myöhäisestä seurustelujen aloittamisesta: jos äijä vihjaakin siihen suuntaan eivät kuulemma usko vaan paremminkin suuttuvat ja ajattelevat että äijä panee halvalla. Sitten naiset ovat tyytyväisiä jos äijä keksii hatusta kymmeniä vanhoja heiloja naisten mieliksi. Nykyinenkin ystävätär menisi kuulemma naimisiin vaikka heti, mutta äijä ei hötkyile...
että, miksi miestä muka pitää opettaa seurustelemaan mutta oletettavasti nainen osaa sen luonnostaan...BS!
Seurustelussa tahto on kokemusta tärkeämpi. Halu pysyä yhdessä ja hoitaa suhdetta on kaiken perusta eikä niitä voi opetella tai opettaa.
Ei helvata. JOKAINEN mies on joskus ollut seurustelematon.
JOkaisessa miehessä on siis vikaa...
Samalla logiikalla kaikki eronneet pitäisi viedä saunan taakse lopetettavaksi, koska ovat suhteensa meneet tyrimään. Katsos, kukaan ei viitsi katsella suhteessaan mokannutta ihmistä.
"En tiedä oletko viimeaikoina tsekkaillut tarjolla olevia työpaikkoja, mutta järjestään kaikissa mainitaan aiemmasta kokemuksesta olevan vähintään etua, jollei sitä suoranaisesti vaadita. "
Mitä tekemistä tällä on seurustelun kanssa?
Eikö yhtään löydy enää naisia, joista on kiva olla ensimmäinen miehelle? Ja eikö nainen arvosta kykyä vakiintua? Mies, jolla on sata suhdetta takana, ei näytä pystyvän vakiintumaan.
Näinhän se näyttää olevan.
Katsoinpa vähän hintoja. Aika kallista tuo psykoterapia.
Miten parinkymmenen vuoden takainen lehti-ilmoitus tähän liittyy?
Juuri näin se voi mennä vaikka vaikea uskoa.Eräässä suhteessa oli kaikki hyvin,oli ollut seksiä ensimmäisen kerran - sitten se tapahtui : MIES PALJASTI OLLEENSA EKAKERTALAINEN.Tämän jälkeen nainen olikin täyspaniikissa("kunpa se ei olisi kertonut,kunpa se ei olisi kertonut")Erään seksologin mukaan useat kumppanit eivät tee kenestäkään hyvää rakastajaa vaan jotkut ovat sitä luonnostaan ja jotkut eivät opi sitä koskaan.Taidankin tietää yhden joka ei opi koskaan.
Ei voi olla noin, kun kerran 5 prosenttia suomalaisista kuolee kokemattomina.
Onhan se niin! Minkäikäinen olet? Tietysti siis ikä merkitsee myös, eli jos on ikää niin saisi olla alla myös ainakin yksi VAKAVA tai pidempi seurustelusuhde. Niin se vain on, kyllä sen huomaat miksi, jos olet itse seurustellut vakavasti:)
lörpöttelijät
"Sitten täytyisi opettaa sille kädestä pitäen, miten seurustelusuhteessa ollaan" jne.)"
- halutaan parisuhteeseen, kun muutkin niin tekee
- kiinnostukseni lopahtaisi samantien, koska tiedossa on vain etukäteen arvattavaa ja mielikuvituksetonta pakkopullaa, sillä kaikkihan on jo nähty/koettu
- kaikilla on olemassa ensimmäinen kerta ja kukaan ei ole seppä syntyessään, siksi "kädestä pitäen" on osoitus ylimielisestä asenteesta
Summa summarum: kuvaiilemasi nainen ei innosta. Ennemmin vaikka yksikseen ja koivupuuta.Parisuhteessa kaipaan tiettyä pelimannihenkeä ja kokeilunhalua, joka kumpuaa molemmista osapuolista.
Mielestäni seurustelusta voisi tehdä jonkinlaisen standardin josta ilmenisi toimintaohjeet eri tilanteita varten. Onhan työelämässäkin olemassa esimerkiksi laatustandardeja
Kuulostat hyvältä!!!
mies joka ei ole seurustellut on jotain vikaa(=huono tasoinen) ja juuri siksi se ei käy, vai mitä vittua muka apinan tasolla aisteilla ajatteleva ämmä voisi opettaa miehelle?
Syy on yksinkertainen. Naiset tykkää tosimiehistä, jotka nussii heiltä rusina-aivot pellolle ja varvin jälkeen komentaa ihanan miehekkäästi: "Tee mulle ruokaa, vitun huora!" Tuostahan naisella kostuu paikat vielä enemmän, mutta velvollisuudet kutsuvat hellan ääressä ja neito pujahtaa posket punottaen keittiön puolelle tekemään ruokaa ihanalle ja miehekkäälle ritarilleen.
Suoraan sanoen ja aika paljon nähneenä se menee juuri kuten kirjoitit.
Tähän on yksi lääke, ajattele alapäällä ja hoe mielessäsi p...u, koko ajan kun yrität pokata naista, välillä voi livahtaa nurkan taakse hakemaan uutta intoa pornokuvista.
Siveellisinkin nainen haluaa kovaa panoa vaikkei sitä itse tiedostakkaan...
ja kusipää "tosimiehet" jyllää.
jos oot 175cm 100kg ja 40kgpenkkimiehii..
otappa sellanen 10viikkookymmenenkiloo.. 3viikkotaukoo et jaksaa uuestaa ja saa vauhtii siihe.. 10kg ja sit taukoa 3vko millon pitää huolen et paino ei nouse ja sit viel kerran ja sit SALILLE
hyvä pohja alkaa kevyttä lihaksistoo rakentaa..
digikameral kuvien kans seuraa tilannetta ni eron huomaa jo puoles vuodes saatikka ens kesän apajii mennes..
sit kaikki muuttaa suhtautumist sinuun ja alkaa naistaki tulee.. harva on nii ruma ettei tollee saa ittestää 83%parempaa
meil miehil se on viel helppoo mut tyttö jol on akuppi ni ei paljoo mitää hinkkei saa millää harjottelul..
kasvotki kaunistuu ku niihi palaa terveempi muoto ja iho jos on huono ni käyppä tol aknefoorumil ni näät miten sen saa hoidettua
esim roaccutanil
ja sit vaa kuntoo nostamaa!
pakkotoistost katot treenivinkkei..
oikeest.. läskit liikkeelle!
sit sexappeali nousee ihan sikaan.. ja JUTTELE NAISILLE! opit luontevaks.. sit ku oot ton kuurin tehny ni itsevarmuus on 1000%noussu ni sit tytöt pitää sinuu hyvin potentiaaliseen kumppaniin kuhan vaa annat niille tilaisuuden.. ja pelimies ei ehkä oo naiivin inhorealistinen, joka sit paljastelee heikkouksiaan.. ethän kavereilleskaa kerro et mul on niitniit ja niit ongelmia
joo.. ja jalkakyykyil parannat persosastoo ni tytöt tykkää!
muuhuki ulkosee..
Yhet merkkivaatteet/ 2-3 riittää
ei mitää leecooppereit vaa iha oikeit.
käytä KALLIITA hajusteita
naiset tunnistaa niitä. OSTA SE VITUN BEMARI!
ei siihi miljonäärii tarvi jos oot töis ni laina/osamaksu/saksast, kuha on siisti ja ei ne nyt oo auton hintalapun perää, mut tietty uus m3 auttaa:-)
eli sil hinnal mil jonku 200mallisen tojotan saat ni 325coupe e36koriin.. alta kymppitonnii lähtee
ja on tyylikäs
vaikka velaks.. eikä sitä autovelkaa tarvi toitottaa niille!
Kengät hommaat.. kyl ne kattoo kuletko vanhois lenkkareis vai jossai italialaisis muotipatiineis..
käytä rahaa tyylii, niinne tytötki tekee
kelloon voit satsata 3ke ja hommata rolexin Ebaysta tai ulkomaanmatkalta.. vaikka teräksiesn submarinerin.. ei kauhee miljonääri tarvi olla et on todellakin varakkaan olonen ja tyylikäs mies
SE ON SE MIELIKUVA EIKÄ SE TODELLISUUS
ei se tyttökää samalt näytä ilman pakkelii ja minihametta
ei tarvi ehdointahdoin käyttää mennenii, suomalaisii halpahallivaatteit, verkkareit ja corollaa. jos siis oot töis. jos et, ni jätä kello ja auto välii.. sisusta kotisi siististi, nainen arvostaa esim himmennettävii(sellanen kytkinsydeemi) lamppuja..
siis vuoden 2000 tojon
vois tosissaan kertoa miten ihmeessä naisen logiikalla ajateltuna voi olla sitä parempi mitä enemmän naisia miehellä on entuudestaan ollut (olettaen tietysti että jätkässä ei oo muuta suurempaa vikaa)?? Jotenki toi on vaan niin pirun vaikea ymmärtää kun perus miehenä itekkin arvostaa sitä että niitä ex hoitoja ei ois ollu aivan älyttömiä määriä et vois tuntea olonsa edes pikkasen ainutlaatuiseksi.Mistä pirusta näin dramaattinen ajatusmaailmojen ero voi kummuta miesten ja naisten välillä juuri tässä asiassa,fiksummat kertokaa tyhmälle...
en mä usko et monikaan haluaa et miehellä olisi ollut useita naisia, vaan et olisi vaikka yksi pitempi(yli vuoden) suhde takana. ehkä naiset pitää sitä osoituksena et mies pystyy pitempään suhteeseen, kai se on aina se pelko et mies vaan leikkii, en tiedä.
itse en haluais välttämättä miestä jolla on joku 10 vuoden suhde takana, tuntuis et se mies ois jo niin tottunu niihin edellisen suhteen kuvioihin et se helposti olettais et kaikki jatkuis sit samanlailla.
mut ei mulle ainakaan ole niin suurta merkitystä tällä asialla.
Jos tapaisin miehen, jolla olisi ollut 101 juttua, säätöä jne, 7 avovaimoa, parit kihlat ja ikää 25v juoksisin aika täysillä karkuun.
Naisten logiikalla ajateltuahan tuo ei ole. Tai sitten olen eriskummallinen nainen. Tai sitten en ole nainen. Vaan tyttö. Mutta asiaan.
En itse vaadi mitenkään erityisen kokenutta miestä, enkä aivan kokematontakaan. Suoraan sanottuna sillä kokemuksella ei ihastumisen sattuessa ole mitään väliä, joskin kukasta kukkaan -tyypin mies saattaisi sitten jo epäilyttää.
Tunnenpa yhden kaksykkösen miehen, joka ei ole kertaakaan seurustellut, ja hän kiehtoo minua aivan tavattomasti siitä huolimatta. Ajatus, että olisin hänen ensimmäisensä on suorastaan ihana. Ja vaikken olisi, ei se haittaisi.
Erot tosiaan ovat enemmän yksilöiden kuin sukupuolten välisiä.
Onhan tää tullu jo esille muissa kirjoituksissa täällä, eli naisen pitää ensin nähdä että mies on kelvannut jollekin muullekin, ennen kuin kelpuuttaa sen itselleen! Jos esim. kaksvitosella miehellä ei ole yhtään suhdetta takanaan niin kyllä siitä tulee sellainen olo että pakkohan siinä miehessä jotain vikaa on olla kun ei ole vielä kellekään kelvannut. Ja senikäistä ei enää hirveesti pysty koulimaan.
Miehen kannattaakin ottaa heti se eka tarjolla oleva ja dumpata sen muutaman kuukauden jälkeen näin tullut takuutodistus siittä on ihan kelvollinen. Näin itsekkin tein hehe =)
ja siinä sitten ei ole mitään pahaa, kun ämmät koko ajan valehdevat.
kun en ole koskaan seurustellut niin kukaan ei koskaan huoli mua. Nojoo, tähän yksinäisyyteen on kyllä jo tottunut, että en tiedä tulisko siitä ees mitään olla jonkun kanssa.
Seurustelen miehen kanssa joka ei ole koskaan ennen seurustellut. En ole kokenut että hantä pitäisi opettaa tmv.. en todellakaan! Itse olen ollut naimisissa ja kaksi lasta.
Samaa asiaa olen minäkin ihmetellyt. En todellakaan ymmärrä naisten logiikkaa tässä asiassa. Pistän tähän hieman pohdintaa muutamista kuulemistani perusteluista. Naiset, jotka miehiltä seurustelukokemusta edellyttävät, voisivat mielellään kommentoida.
Väite:
"Seurustelleella miehellä on kokemusta naisen kanssa elämisestä, ja on siis helpompaa tulla toimeen tälläisen miehen kanssa"
Kysymyksiä:
Oletteko te naiset kaikki mielestänne samaa harmaata massaa? Eli jos olen todistetusti kyennyt elämään yhdessä Tiinan kanssa, voin varmasti elää yhdessä myös Tarjan kanssa? Ettekö loppupeleissä sittenkään pidä itseänne uniikkeina yksilöinä? Mielestäni jokainen ihminen on erilainen ja se, että tulee (jonkin aikaa) toimeen yhden kanssa ei takaa, että tulisi toimeen (edes jonkin aikaa) jonkun toisen kanssa.
Väite:
"Seurustelleella miehellä täytyy olla jotain hyviä ominaisuuksia, koska hän on todistettavasti kelvannut jo jollekin toisellekin naiselle"
Kysymyksiä:
Jälleen sama kysymys, oletteko mielestänne samaa harmaata massaa? Jos Pekka on kelvannut naapurin Pirjolle, kyllä se minullekin kelpaa? Eikö tärkeintä olekaan se, että mies on juuri sinulle sopiva?
Väite:
"Seurustelemattomassa miehessä on jotain vikaa"
Kysymyksiä:
Eikö ole mahdollista, että mies ei ole vielä vain kohdannut naista, joka olisi hänelle sopiva ja ehkä juuri te kaksi olisitte täydellinen pari?
Lisäksi ihmiset kehittyvät eri tahdissa. Eikö ole mahdollista, että kyseinen mies olisi vasta nyt valmis suhteeseen? Eikö ole parempi ensin oppia elämään/tulemaan toimeen itsensä kanssa ja sitten vasta muiden?
Lisäpohdittavaa vielä:
Johonkinhan ne edelliset seurustelusuhteet kuitenkin ovat päättyneet. Eikö sen pitäisi arveluttaa enemmän kuin kokemattomuuden? Tämä olisi paljon loogisempaa; jospa miehessä on sittenkin jokin vika, kun ei ole seurustelu yrityksistä huolimatta onnistunut. Jos on ollut paljon lyhyitä suhteita voisi henkilön ajatella olevan kukasta kukkaan hyppelehtivää tyyppiä, jota ei pitempi suhde kiinnosta/ei osaa olla pidemmässä suhteessa/pelkää yksinoloa/jotain muita henkilökohtaisi ongelmia. Jos taas takana on pidempi (tai vaikka pari) epäonnistunut suhde, niin eikö tämäkin ole vain merkki siitä, että kyseisestä henkilöstä ei ole loppupeleissä pitkään (tarkoitan todella pitkään, elinikäiseen) suhteeseen (häipyy, kun tulee arki vastaan).
=>
eli seurusteluhistorian perusteella voi siis teilata jokaikisen potentiaalisen kumppanin, mutta onko tässä mitään järkeä? Eikö tärkeintä olekaan vain se keskinäinen yhteensopivuus?
odotan myöskin kommentteja...
"Eli jos olen todistetusti kyennyt elämään yhdessä Tiinan kanssa, voin varmasti elää yhdessä myös Tarjan kanssa? Ettekö loppupeleissä sittenkään pidä itseänne uniikkeina yksilöinä? Mielestäni jokainen ihminen on erilainen ja se, että tulee (jonkin aikaa) toimeen yhden kanssa ei takaa, että tulisi toimeen (edes jonkin aikaa) jonkun toisen kanssa."
Ei, ei ja ei! Jokaisessa parisuhteessa luodaan omat säännöt. Se, mikä toimi Tiinan kanssa ei toimi Tarjan kanssa. Mutta on tiettyjä asioita, jotka toimivat Tiinan kanssa ja toimivat Tarjan kanssa. Ja on tiettyjä asioita jotka eivät toimi kenenkään kanssa. Minulla itselläni meni kaksi ensimmäistä suhdetta poikki tismalleen samoista syistä. Riippuivat meinaan syyt pitkälti minusta. Erojen jälkeen olen osannut korjata nuo omat sietämättömyyteni, itsekkäät piirteeni piiloon. Ymmärtänet...
"Jos Pekka on kelvannut naapurin Pirjolle, kyllä se minullekin kelpaa? Eikö tärkeintä olekaan se, että mies on juuri sinulle sopiva?"
Ei välttämättä "Pekka" joka kelpasi "Pirjolle", mutta katso ylempi vastaukseni. Parisuhteessa ja varsinkin yhdessä asuessa oppii käyttäytymään siten että karsii ärsyttävimmät ja lapsellisimmat tapansa pois. Vaikka edellisessä suhteessani olimme molemmat aiemmin seurustelleita aikuisia, emme tunteneet riittävän hyvin itseämme, kumpikaan. Eron jälkeen molemmat ovat opetelleet. Olimme yksinkertaisisti liian itsekeskeisiä. Vaikka siivousvuorot hoituivat, niin toinen ei osannut pyytää anteeksi jos asui viikon tietokoneella huomioimatta toista.
"Eikö ole parempi ensin oppia elämään/tulemaan toimeen itsensä kanssa ja sitten vasta muiden?"
Kyllä, mutta muiden kanssa oppii tulemaan toimeen parhaiten elämällä muiden kanssa. Et opi pyöräilemään lukemalla pyöräilemistä käsittelevää kirjaa ja etsimällä sisäistä pyöräilijääsi.
"Tämä olisi paljon loogisempaa; jospa miehessä on sittenkin jokin vika, kun ei ole seurustelu yrityksistä huolimatta onnistunut."
Siksi toiselta voi kysyä, mihin suhde kaatui. Yleensä sekä miehet joiden kanssa seurustelee tai muuten vain tuntee kertovat asian rehellisesti.
"Jos on ollut paljon lyhyitä suhteita voisi henkilön ajatella olevan kukasta kukkaan hyppelehtivää tyyppiä, jota ei pitempi suhde kiinnosta/ei osaa olla pidemmässä suhteessa/pelkää yksinoloa/jotain muita henkilökohtaisi ongelmia."
Kyllä.
"Jos taas takana on pidempi (tai vaikka pari) epäonnistunut suhde, niin eikö tämäkin ole vain merkki siitä, että kyseisestä henkilöstä ei ole loppupeleissä pitkään (tarkoitan todella pitkään, elinikäiseen) suhteeseen (häipyy, kun tulee arki vastaan)."
Tai sitten nainen on käynyt vieraissa tmv.
Toisaalta jos on esim. sisaruksia, osaa asua toisten ihmisten kanssa ja ottaa toisetkin huomioon
Pintapuolinen ihminen haluaa vain varmistaa ettei ole saamassa pilalle mennyttä tavaraa kun on jollekkin toisellekkin kelvannut. Mun mielestä toi "kädestä pitäen opettaminen" on jotain aivan huuhaata... Itse en ainakaan haluaisi ruveta muuntelemaan toista ihmistä miksikään. Jos ei hänen kanssaan tule sellaisenaan toimeen niin sitten hän ei ole oikea.
Vähän aikuisemmalle ihmiselle tuolla on tuskin hevonhumpan merkitystä onko se toinen ihminen seurustellut aikasemmin vai ei. Ei se tee ihmisesta millaan tavalla ihmissuhdekelpaamatonta jos ei olekaan seurustellut... Oikeastaan se voi hyvinkin tarkoittaa ettei kyseinen henkilö seurustele vaan sen takia että "olis ny joku" vaan oikeasti välittää ja pitää siitä toisesta.
Totuushan on, ettei noissa naisten idioottimaisissa prinsessajutuissa ole mitään järkeä. "Joo mä siiz niinqu haluun, et kundi on seurustellu vähintään 1,8 vuotta, jotta se on niinqu uskottava mieheks!!!!!1111!!!" Ja vaikka nyt käytinkin ns. teinix-tyyliä, niin toinen karu totuus on se, että suurin osa naisista ei enää henkisesti kehity murrosiän jälkeen. Monet miehet sen sijaan kehittyvät henkisesti vielä kaksikymppisenäkin.
Naiset luulevat, että kun he leviävät siinä joskus kaksikymppisenä, se tarkoittaa sitä, että he ovat myös henkisesti kehittyneet. 25- tai 30-vuotias nainen on yleensä yhtä lapsellinen ja mustavalkoisesti ajatteleva, kuin teini-ikäinen tyttö. Havaintoni perustuvat pitkään empiiriseen kokemukseen.
Miesten teini-ikä loppuu vasta sitte ku ne on 20-22 v. Pahimmas tapaukses se kestää sinne yli 25 v. että ne pääsee siitä pahimmasta villityksestä yli! No kai miehet ny kehittyy vielä henkisesti yli kaks kymppisinä KU NE YRITTÄÄ PÄÄSTÄ TEINI-IÄSTÄ IRTI! Hah :D
Ehkäpä juuri noin, mutta valitettavasti suurimmalla osalla nykynaisista se teini-ikä ei näytä loppuvan koskaan (siis henkinen teini-ikä, kroppa kyllä rupsahtaa jo hyvin nopeasti 20 ikävuoden jälkeen).
Olipas kypsiä ja aikuismaisia tekstejä:) Ei ihme, jos ette ole seurustelleet!
1. Jokainen joka on seurustellut vakavasti tietää, että käsitys seurustelusta ei ole sitä mitä seurustelematon siitä ajattelee -> haluan miehen, joka ymmärtää tämän eikä ajattele ristiriidan mielikuviensa ja suhteen välillä johtuvan "vain" kumppanistaan.
2. En usko teoriaan, että jokaiselle riittäisi elämässä yksi seurustelusuhde, eikä moni muukaan nainen tai mies. Ennen pitkää tulee tarve kokea muutakin. Se on ihan luonnollista.
3. Suhde, jossa toinen on seurustellut vakavasti ja toinen ei, tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tällainen "kokematon" on usein hyvin mustasukkainen kokeneemman entiselle elämälle.
4. Todellakin kokemattomalle joutuisi kädestä pitäen opettamaan asiat. Tämän takiahan ihmiset käyvät kasvusuhteen/ekan seurustelusuhteen läpi.
5. Mies, joka et ole seurustellut? Joutuisinko selittämään sinulle esim.kuukautiset yms.? Tiedätkö mitä naiset kaipaavat seurustelulta ja mitä miehet?
Kuinkas sitä ensimmäistäkään kertaa seurustelee, jos pitää olla seurustellut jo ennen sitä ensimmäistä kertaa?!
On taas kyllä niin vitun typerää tekstiä...
Siinä on olemassa tietynlainen ikäraja, joskin hämärä. Esim. jos et ole 20-v. mennessä seurustellut kertaakaan niin mahikset alkaa hupenemaan että joku nainen sinut huolisi. Sama juttu on, jos on ollut kauan sinkkuna, esim. yli 5 vuotta eikä ole ollut yhtään mitään säpinää sinä aikana. Sekin on jo hieman epäilyttävää. Surullista mutta totta.
Yksi mahdollisuus on ottaa sellainen nainen joka ei ole itsekkään ikinä seurustellut, miksette piiritä niitä?
...miksi vedit kilarit: "On taas kyllä niin vitun typerää tekstiä..." ? Oikeita pointteja oli ja ymmärrän hyvin tuota edellisen tekstiä. Eihän siinä tarkoitettu, että pitäisi olla seurustellut ennen ensimäistä kertaa vaan sitä, että itse en ainakaan 24 vuotiaana oikein usko, että ikäiseni seurustelematon mies kovinkaan vakavasti pystyisi seurustelemaan.
"1. Jokainen joka on seurustellut vakavasti tietää, että käsitys seurustelusta ei ole sitä mitä seurustelematon siitä ajattelee -> haluan miehen, joka ymmärtää tämän eikä ajattele ristiriidan mielikuviensa ja suhteen välillä johtuvan "vain" kumppanistaan."
Musta tuntuu että näitä käsityksiä on yhtä paljon kuin ihmisiä maapallolla. Ei ole olemassa vaan seurustelevan ja seurustelemattoman mielipidettä asiaan.
"2. En usko teoriaan, että jokaiselle riittäisi elämässä yksi seurustelusuhde, eikä moni muukaan nainen tai mies. Ennen pitkää tulee tarve kokea muutakin. Se on ihan luonnollista."
Itse uskon että tämä voi hyvinkin olla mahdollista jos kliseisesti sanottuna löytään sen oikean heti kerrasta. Tosin nuorena aikuisena tapahtuu henkistä kasvua (ainakin useimmilla) suuntaan jos toiseen joka sitten aiheuttaa eroonkasvamista. Sitten täytyy etsiä taas uusi kumppani joka on kasvanut "samaan suuntaa"
"5. Mies, joka et ole seurustellut? Joutuisinko selittämään sinulle esim.kuukautiset yms.? Tiedätkö mitä naiset kaipaavat seurustelulta ja mitä miehet?"
Eiköhän suurin osa miehistä tiedä mitä kuukautiset ovat. Jos se nyt oli tarkoitus.
Ja tähänkin voisi soveltaa sitä ensimmäistä vastausta: Ne odotukset ovat varmaan jokaisella erilaiset mutta yhteistä kaikille varmaan on se rakkauden antaminen/saaminen kaikissa muodoissaan.
Kuunnelkaa itseänne ja tehkää niinkuin oikealta tuntuu...
Hieman korjauksia/kysymyksiä sinulle:
"1. Jokainen joka on seurustellut vakavasti tietää, että käsitys seurustelusta ei ole sitä mitä seurustelematon siitä ajattelee -> haluan miehen, joka ymmärtää tämän eikä ajattele ristiriidan mielikuviensa ja suhteen välillä johtuvan "vain" kumppanistaan."
Eli mielestäsi seurustelusta on olemassa standardimuotti, jonka vain seurustelleet tietävät? Minä sen sijaan luulen, että jokainen suhde on aivan omanlaisensa. Tämä seuraa jo siitä uskomuksestani, että jokainen ihminen on yksilöllinen, ainutkertainen olento. Ja kun kaksi tällaista ainutkertaista yksilöä pistetään yhteen, saadaan aivan omanlaisensa, ainutlaatuinen suhde (jossa ei siis standardiratkaisut auta). Mutta jos sinä kerran haluat olla harmaata massaa, niin mikäs siinä. Aika surullista kyllä minun mielestäni, jos et usko omaan ainutlaatuisuuteesi.
"2. En usko teoriaan, että jokaiselle riittäisi elämässä yksi seurustelusuhde, eikä moni muukaan nainen tai mies. Ennen pitkää tulee tarve kokea muutakin. Se on ihan luonnollista."
Ja taas niputat kaikki ihmiset samaan kategoriaan. Minä en ole ikinä uskonut kokemusten keräämisen autuaaksi tekevään voimaan. Kaikkea ei vain kertakaikkiaan voi kokea (tämä on kylmä fakta), joten aina, vaikka kuinka olisi seurustellut ja kokenut kaikenlaista, on jotain "jännittävää" vielä kokematta. Liiallinen kokemusten perässä juokseminen ei mielestäni johda mihinkään hyvään ja pysyvään. Pitäisi ennemminkin opetella arvostamaan sitä, mitä on löytänyt ja nauttimaan siitä.
"3. Suhde, jossa toinen on seurustellut vakavasti ja toinen ei, tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tällainen "kokematon" on usein hyvin mustasukkainen kokeneemman entiselle elämälle."
Ja taas tätä samaan kategoriaan niputtamista. Henkilökohtaisesti en näe mitään aihetta mustasukkaisuuteen, jos se entinen elämä tosiaan on sitä entistä elämää. Eli tämä "kokeneempi" osaa käyttäytyä korrektisti ja arvostaa sitä, mitä on nyt (ei tee ikäviä vertailuja, eikä haikaile entisten perään millään tavoin).
"4. Todellakin kokemattomalle joutuisi kädestä pitäen opettamaan asiat. Tämän takiahan ihmiset käyvät kasvusuhteen/ekan seurustelusuhteen läpi."
Eiköhän se kaikkein tärkein kasvaminen tapahdu itsekseen, oman pään sisällä. Ei suinkaan toisiin ihmisiin ripustautumalla. Taidat olla sitä tyyppiä, joka ei kestä olla yksin (jos näin on, kannattaisi miettiä miksi, jopa ammattiapu voisi olla tarpeen).
"5. Mies, joka et ole seurustellut? Joutuisinko selittämään sinulle esim.kuukautiset yms.? Tiedätkö mitä naiset kaipaavat seurustelulta ja mitä miehet?"
Tiedätkö sinä, mitä juuri minä kaipaan seurustelulta? Enpä usko. En edes, vaikka helpottaisin asiaa kertomalla olevani mies. Jälleen sinä niputat kaikki ihmiset samaksi harmaaksi massaksi. Se, että sinä itse olet pelkkää aivotonta, lauman mukana kulkevaa harmaata massaa, ei tarkoita sitä, että kaikki muut olisivat. Kuten jo alussa mainitsin, minä uskon ihmisten (ainakin suurimman osan, kaltaisiasi poikkeuksiakin näemmä on paljon) olevan ainutlaatuisia yksilöitä, jolloin yhden miehen/naisen halujen/tapojen/persoonan tuntemisesta ei automaattisesti seuraa jonkun toisen vastaavien tuntemista. Tästä johtuen uskon myös kaikkien parisuhteiden olevan aivan omanlaisiaan. Lisäksi uskon, että parisuhteessa olevien ihmisten on mahdollista muokata parisuhteestaan juuri sellainen, kuin juuri he sen haluavat olevan (työtä se toki vaatii ja kompromissejakin). Niin ja ne kuukautisetkin ovat erilaiset (kivun määrältään, vaikutukseltaan käytökseen, kestoltaan jne.) ja kaiken lisäksi eri aikaankin eri naisilla, joten se siitä niidenkin oppimisesta (et taida itse olla vaivautunut edes kuuntelemaan naispuolisia ystäviäsi, mikäli sinulla sellaisia on).
Antaisin plussan jos voisi
Heitit vain joukon käsityksiä (urbaani legendoja), etkä yhtään perustellut niitä. Ihan kritiikittömästikö näihin uskot? Ei se koulutettu apinakaan usko niihin....
"ennen ensimäistä kertaa vaan sitä, että itse en ainakaan 24 vuotiaana oikein usko, että ikäiseni seurustelematon mies kovinkaan vakavasti pystyisi seurustelemaan."
Miksi tyrmäät heti alkuunsa miehen joka ei ole seurustellut?
Mikä saa sinut ajattelemaan noin, että vain mies joka on aikaisemmin seurustellut voisi seurustella jatkossakin?
Jos kaikki ajattelisivat kuin sinä ei kukaan voisi seurustella kenenkään kanssa, koska kokemusta ei ole. Täytyyhän se jossakin vaiheessa aloittaa, toiset vain aloittavat aikaisemmin ja toisen hieman myöhemmin. Syitä myöhäiseen seurustelun aloittamiseen voi olla monia mm. opiskelut, harratus, asuinpaikka, jne...
Ei kaikki ole samanlaisia, tämä täytyy muistaa!
Luin ketjun läpi, suurin osa vastaajista oli miehiä (luultavasti yksinäisiä) ja heti kun nainen vastasi jotain, laitettiin kitkaa rattaisiin ja vihamielinen vastaus päälle. Ei tänne uskalla omaa mielipidettään kirjoittaa:) Haluaisinkin kuulla nyt millaisia mielipiteitä vakavasti seurustelevilla miehillä on, jos he lukevat tätä palstaa?
ovat järkevästi ja loogisesti perusteltuja. Minä ainakaan Kyokunin vastausta lukuunottamatta havaitse mitään vihamielisyyttä näissä vastauksissa....
Mikset uskalla kirjoittaa omaa mielipidettäsi? Pelkäätkö, että joku ei ehkä olekaan kanssasi samaa mieltä, hui kauhea sentään? Ehkä tämä osaltaan selittää naisten ajatusmaailmaa. Ei uskalleta kulkea omia polkuja, vaan aina pitää kulkea sen turvallisen lauman mukana. Myös miesten suhteen; jos miehen on joku muukin jo kerran hyväksynyt, niin sitten voin toki minäkin sen ottaa...
Kirjoittelin tuonne ylös listan kommentteja ja kysmyksiä noihin yleisimpiin "perusteluihin", miksi seurustelematon mies ei kelpaa, mutta eipä ole vastauksia naisilta kuulunut. En vain yksinkertaisesti ymmärrä logiikkaa kyseisen ajatusmallin takana. Eivätkä taida ymmärtää naiset itsekään, kun ei vastauksia kuulu. Tämä ketju ei ainakaan paranna mielikuvaani naisista itsenäisesti ajattelevina, järkevinä olentoina. Päinvastoin.
No, itse asiassa olen onnellinen siitä, että tuota seurustelukokemusta ei ole kertynyt. Voinpahan ainakin olla varman, että jos joku nainen minut lopulta huolii, on kyseessä todellakin itsenäisesti ajatteleva järkevä yksilö, joka ei kulje lauman mukana. Ja hän on huolinut minut minun itseni, ei "ansioluetteloni", takia.
En kulje lauman mukana, tuskin kukaan meistä. Et sinä enkä minä. Tarkoitin uskaltamisella sitä, että jos kirjoittaja kirjoitti joitakin kohtia, niin miksi niitä ei voi ottaa jonkinlaisina vastauksina, vaan on otettava kielteinen kanta tai "perustele, perustele"-asenne?
Toivoisin tosiaan jonkun seurustelevan miehen mielipidettä asiaan, ehkä mies osaisi kirjoittaa ymmärrettävämmin. Ja mitä yleistyksiin tulee, niin löytyypä niitä myös sinun tekstistäsi mm.: "Voinpahan ainakin olla varman, että jos joku nainen minut lopulta huolii, on kyseessä todellakin itsenäisesti ajatteleva järkevä yksilö, joka ei kulje lauman mukana." Niin, me muut naisethan olemme ihan kamalia...
Ja ihan selvennykseksi: en mielestäni löytänyt mistään kohtaa ketjua kirjoitusta, jossa puhuttiin ansioluettelosta tai edes kumppanien määrästä. Ymmärsin, että naiset kaipaavat mieheltä ymmärrystä, jota on mahdollista hankkia vain seurustelusuhteessa.
"naiset kaipaavat mieheltä ymmärrystä, jota on mahdollista hankkia vain seurustelusuhteessa."
Eli pitää olla jo ennen opetettu ymmärtämään ettei naista voi AINA oppia ymmärtämään..=)
Eli kun ymmärrän yhtä naista, niin ymmärrän kaikkia? Tämäkö se pointtisi oli? Et siis tosiaan koe olevasi ainutlaatuinen yksilö, jonka ymmärtämiseen ei kokemus muista naisista auta?
Toisekseen eipä ne seurustelleet ilmeisesti ole niitä edellisiäkään naisia kovin hyvin oppineet ymmärtämään, kun on kerran poikki mennyt.
Lisäyksenä vielä muiden kommentteihin:
"2. En usko teoriaan, että jokaiselle riittäisi elämässä yksi seurustelusuhde, eikä moni muukaan nainen tai mies. Ennen pitkää tulee tarve kokea muutakin. Se on ihan luonnollista. "
Montako suhdetta sitten olisi syytä olla takana? Riittäisikö kaksi? Kolme? Kymmenen? Riittääkö mikään?
"5. Mies, joka et ole seurustellut? Joutuisinko selittämään sinulle esim.kuukautiset yms.?"
Puhe oli kokemattomuudesta, ei tyhmyydestä.
Minä ymmärrän Kyo-Kunin "vihamielisen" vastauksen. Jos tämä olisikin keskusteluketju, jossa mietittäisiin, miksi ei kannata seurustella suomalaisen naisen kanssa, ja sitten joku vastaisi "1. Ne lähtee ennen pitkää ulkomaalaisen ja/tai väkivaltaisen jännittävän rentun matkaan 2. Ne nalkuttaa aina pikkuvirheistä tai jopa olemattomista virheistä jne." niin eipä siihenkään tulisi kovin monelta mitenkään iloisen pirtsakoita vastauksia.
"Yksi mahdollisuus on ottaa sellainen nainen joka ei ole itsekkään ikinä seurustellut, miksette piiritä niitä?"
Montako yli 18-vuotiasta, seurustelematonta naista Suomessa on? Henkilökohtaisesti en tunne kuin yhden, enkä siitäkään ole ihan 100% varma.
Toisin kuin teille pinnalliselle haahkoille, minulle kokemattomuus tai kokemus ei ole mikään haittapuoli (ei edes liika kokemus, mutta se yleensä sitten kertookin jo joistain ei-toivotuista luonteenpiirteistä). Ylipäätään tuo "kokematon ei kelpaa" kuulostaa lähinnä tekosyyltä estää itseään tutustumasta mieheen, joka olisi kiva mutta joka ei vain vastaa kuvaa tummasta, rikkaasta, komeasta ja pitkästä unelmien prinssistä.
Minusta nainen vastasi vihamielisesti antaen ymmärtää kuinka epäkypsinä hän aiemmin vastanneita pitää ja että hänestä ei ole mikään ihme, ettemme ole seurustelleet. Pitäisikö sellaiselle vastaukselle (joka kaiken lisäksi oli muultakin sisällöltään lähinnä typerä) hymyillä ja taputtaa?
Yleistäjät ja solvaajat eivät saa muutenkaan yleensä iloista vastaanottoa, miksi "faktoja" jakelevan "faktatytön" pitäisi saada? Siksikö, kun hän on nainen?
Olen seurusteleva mies ja ihmettelen kummasti kuinka rehellisimmät ja puhdassydämisimmät miehet ovat niitä, jotka ovat aina yksin. Minulla on kavereita (luokkaa 25v), jotka eivät ole ikinä seurustelleet mutta voin vannoa, että heitä parempia seurustelukumppaneita ja tulevia aviomiehiä ei Suomesta löydy. Miten näin voisikaan tapahtua, jos naiset ajattelevat että pitää olla seurustellut aiemmin? Ja ei, heissä ei ole OIKEASTI mitään vikaa, korkeintaan hieman ujoutta ja se nyt karisee seurustelun alkumetreillä poikkeuksetta pois.
Minä tunnen paljon naisia, jotka ovat seurustelleet ensimmäisen kerran vasta päälle parikymppisenä.
"Montako suhdetta sitten olisi syytä olla takana? Riittäisikö kaksi? Kolme? Kymmenen? Riittääkö mikään?"
Minä en tiedä. Mutta jos alkaisin seurustella kokemattoman miehen kanssa, pelkäisin että heti sänkykokemusta ja itsevarmuutta saatuaan mies lähtisi paljon viehkeämmän tytön matkaan. Tai että miehelle olisi ongelma, että olen ollut parisuhteessa. Hieman toisista perusteluista, mutta samaa asiaa peläten vieroksun kauheita gigoloita.
Meille seurustelemattomille ulkopuoliset usein neuvovatkin että pitää ottaa edes joku nainen, ihan millainen tahansa. Sitten muutkin naiset kiinnostuvat ja voi päivittää parempaan.
Minulla on ainakin sen verran selkärankaa, etten ryhdy moiseen ja luulen että monet yli 25 vuotiaaksi seurustelematta eläneet voivat sanoa samaa.
Etkö luota omaan viehätysvoimaasi, kun oletat miehen vaihtavan sinut toiseen niin helposti?
EN!
Nyt ei ainakaan kokemattoman (miehen) tarvitse kokemattomuuttaan hävetä, kun tietää että kyse onkin vain toisen surkeasta itsetunnosta.
Ei sinullakaan ihan mitään mature-juttuja ole. Mietitäänpä hiukka:
"2. En usko teoriaan, että jokaiselle riittäisi elämässä yksi seurustelusuhde, eikä moni muukaan nainen tai mies. Ennen pitkää tulee tarve kokea muutakin. Se on ihan luonnollista."
Miksi olisi mahdottomuus? Luuletko että kaikki toimii niinkuin ajattelet. Aika kärjistettyä.
"3. Suhde, jossa toinen on seurustellut vakavasti ja toinen ei, tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tällainen "kokematon" on usein hyvin mustasukkainen kokeneemman entiselle elämälle."
Tämä oli naurettavuuden huippu. Eikö riitä että ihmiset tykkää toisistaan tai ovat "jopa" rakastuneita, onko tämäkin "fakta" joku tieteellinen teoria jonka mukaan ihmiset käyttäytyy juuri näin.
"4. Todellakin kokemattomalle joutuisi kädestä pitäen opettamaan asiat. Tämän takiahan ihmiset käyvät kasvusuhteen/ekan seurustelusuhteen läpi."
Onko seurustelu kelan-lomake joka pitää täyttää tiettyjen pykälien mukaan? Sairasta.
"5. Mies, joka et ole seurustellut? Joutuisinko selittämään sinulle esim.kuukautiset yms.? Tiedätkö mitä naiset kaipaavat seurustelulta ja mitä miehet?"
Mun oli pakko nauraa, sori. Nykyään koulussa opetetaan biologiaa.
No eipä ollut omat kommenttisi sen kypsempiä.
> 1. Jokainen joka on seurustellut vakavasti tietää, että käsitys seurustelusta ei ole sitä mitä seurustelematon siitä ajattelee...
Ensinnäkin, seurustellut vakavasti ? Mitähän se neidin mielestä tarkoittaa ? Toiseksi, en seurustele koskaan heppoisin perustein eli vain kertapano-mielessä. Suhde karvoineen päivineen eikä mitään vakipanoja tjsp.
> 2. En usko teoriaan, että jokaiselle riittäisi elämässä yksi seurustelusuhde, eikä moni muukaan nainen tai mies. Ennen pitkää tulee tarve kokea muutakin. Se on ihan luonnollista.
Bulshit. Jokainen uskoo vaikka joulupukkiin. Yksi seurustelusuhde riittää, jos niin hyvä säkä sattuu kohdalle. Jos suhde toimii, tarvetta kokeiluille eli aidan yli hyppimisille ei ole. Vastakysymys. Paljonko olisit valmis menettämään 'kokeilun' seurauksena ? Toimivan suhteen, lapset, eukon, jne. Kokeilla voi, mutta tällöin ottaa tietoisen riskin ja siinä voi palaa näpit - syystäkin. Uskon vakaasti siihen että ruoho ei ole sen vihreämpää aidan toisella puolella. Sen sijaan vallitsevaan olotilaan kannattaa panostaa.
> 3. Suhde, jossa toinen on seurustellut vakavasti ja toinen ei, tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Tällainen "kokematon" on usein hyvin mustasukkainen kokeneemman entiselle elämälle.
Toimii se toisinkin päin. Kokeneemmalla voi ilmetä ylimielisyyttä ja lisäksi hän voi olla edellisten suhteiden vaikutuksista kaavoihinsa kangistunut. Hip hei, eipä innosta - ei.
> 4. Todellakin kokemattomalle joutuisi kädestä pitäen opettamaan asiat. Tämän takiahan ihmiset käyvät kasvusuhteen/ekan seurustelusuhteen läpi.
Löytyykö tämä käsikirjasta "Kuinka panen kaikkea liikkuvaa 18-vuotiaana" ? Seurustelusuhteita on monenlaisia ja kaikki eivät aina pääty seksin tasolle.
> 5. Mies, joka et ole seurustellut? Joutuisinko selittämään sinulle esim.kuukautiset yms.? Tiedätkö mitä naiset kaipaavat seurustelulta ja mitä miehet?
Meillä naisten kuukautisista puhuttiin jo 80-luvulla peruskoulussa, joten huonon vertauskuvan heitit. Vastakysymys. Tiedätkö itse, mitä mies kaipaa seurustelulta ? Ennen kuin vastaat, huomaa että vastauksia on niin monta kuin on vastaajia.
Ellet ole vielä huomannut, elämänkokemusta karttuu muutenkin kuin parisuhteessa. Mikäli toista väität, olet elänyt ikäsi pumpulissa.
Hei! Minulla on monta ystävää, siis naista, jotka ovat sinkkuja ja kunnon naisia, ei mitään baarissa hengaavia kanoja. Heidän ainoa "vikansa" on se, että he ovat uskovaisia ja tämän vuoksi eivät oikein tahdo kelvata nykyajan miehille. Tietenkin sellaisille baarissa vonkaaville miehille kelpaisivat, mutta kun he eivät halua sellaista elämää. Eli jos seurustelemattomat ja muutkin kunnon miehet ovat näistä alle kolmikymppisistä naisista kiinnostuneita, niin katsokaapa uskovaisten ihmisten treffipalstaa ja myös muita eikä vain suomi24 treffipalstaa, monilla muilla palstoilla siis kannattaa käydä, etenkin uskovaisten. Niillä ilmoittelee myös sellaiset, jotka eivät ole ns. himouskovaisia, mutta omaavat kuitenkin kristilliset elämäntavat, eli ei ryypätä tai laukata baareissa jne.
Itse löysin oman mieheni sitä kautta. Hän ei ollut seurustellut aiemmin, koska ei ollut löytänyt sopivaa kilttiä ja hellää vaimoehdokasta ennen minua. Hän ei lue itseään uskovaiseksi, mutta elää kuitenkin ihan siististi kanssani eikä ryyppää vaikkei Jumalaan uskokaan. Hän hyväksyy sen, että minä uskon Jumalaan. Ei me kirkossa käydä tai muutakaan sellaista, mutta tuo palsta vaan oli sellainen törmäyspaikka, jossa me löysimme toisemme.
että paljon löytyy todella hyviä ja mukavia poikamiehiä, joilla joko on vähän tai ei lainkaan seurustelukokemuksia, ja joissa EI OLE mitään vikaa! Harmi kun yksi nainen ei voi varata niitä kaikkia itelleen :-(
Minulle on aivan sama onko mies jo jonkun toisen kouluttama vai ei - Tai oikeastaan välillä tuntuu että mies voi olla "pilalle koulutettu". Miten niin? No kun aikaisemmassa parisuhteessa on saattanut muodostua jokin ihmeellinen käsitys siitä millaisia KAIKKI naiset ovat, mistä naiset EIVÄT tykkää ja mistä ne TYKKÄÄ. Huh huh, en ollenkaan tunnista itseäni niistä käsityksistä. Pistää ihmettelemään että millaisten tyyppien kanssa ne oikein on seurustelleet...
Niinpä olen onnekseni löytänyt tosi söpön, ujon ja mukavan poikamiehen, lähenee 40v, ja joskus silloin nuorena miehenä seurustellut vähän aikaa vain kolme kertaa. Ollut nyt poikamiehenä noin 10 vuotta. Hänellä ei tunnu olevan minkäänlaisia ennakkoluuloja aiheesta "millaisia kaikki naiset tietysti on". Aivan upea mies, ja visusti pidän löydön itselläni! Ja olen tyytyväinen siitä että muut naiset eivät ole huomanneet moista aarretta. Tiedä vaikka olisivat kouluttaneet pilalle ;-)
...että järkevästi ajattelevia naisia löytyy sentään vielä. Itselleni ei ainakaan ole mitään väliä, onko nainen seurustellut ennen vai ei. Itse asiassa positiivista olisi, jos ei olisi seurustellut; tai ainakaan montaa kertaa. Jos on monia suhteita takana, niin minä ainakin saisin todella huonon kuvan sellaisesta ihmisestä.
Täytyy sanoa, että monenlaista sontaa olen naisten suusta kuullut täällä, mutta tuo 'seurustelematon mies ei kelpaa' vie kyllä voiton kaikista ääliömäisyyksistä mitä olen täällä nähnyt. Jopa surullisenkuuluisa 'Esko H.' jää kakkoseksi hihhuloinnillaan.
Minä olen seurustellut ainakin 4 kertaa edes jossain määrin "oikeassa" suhteessa, enkä näe mitään järkeä tämän tyyppisessä asenteessa. Voiko seurustelemattomuus mitenkään olla este?? Ymmärrän, että se voi olla este kevytmieliselle seksisuhteelle, koska kokematon mies ei välttämättä ole siinä hyvä. Mutta jos pidät/rakastat hän(es)tä (ihmisenä/miehenä), mitä helvetin väliä edeltävällä sosiaalisella elämällä on?
Tämä muistuttaa hyvinkin tilannetta
-ootsä tänään syöny?
-en.
-en sitten viitti tarjota sulle lounasta.
Jos "oikea" täytyy laittaa lainausmerkkeihin niin...? En ikinä edes epäile onko suhteeni olleet oikeita, eivätkä niin onneksi tee entiset poikaystänikään, jotka ovat täysjärkisiä. No aiheen vierestä mutta kyllä ärsytti, tuosta saa juuri sen kuvan että olet seurustellut ilman rakkautta...
Uskoakseni "minä, nainen" tarkoitti lähinnä kykyä ymmärtää toista ihmistä (ei naisia yleensä). Seurustelu on yleensä vakavampaa ja syvempää kuin muut ihmissuhteet, tämän vuoksi seurustelua 'arvostetaan' enemmän..? Toisaalta, ainakin minusta sitä ymmärtämystä voi saada myös muista läheisistä, pitkistä ihmissuhteista, esim. ystävyys- ja perhesuhteista. En pidä seurustelua mitenkään välttämättömänä, mutta ymmärrän kyllä, mitä tuon ajattelun takana on.
Tässä lueskellessa alkoi ärsyttämään se, että moni yleisti naiset joksikin yleiseksi massaksi, jossa kaikki ajattelevat ja asennoituvat samalla tavalla - älytön ajatus yhtä lailla kuin sekin, että kaikki miehet olisivat samanlaisia. Kun kuitenkin se suurin ero on yksilöiden, eikä sukupuolten välinen... Aikuista ajattelua, tosiaan!
sellasen www-osoitteen, kerro äkki semmonen!!!
"Uskoakseni "minä, nainen" tarkoitti lähinnä kykyä ymmärtää toista ihmistä (ei naisia yleensä). Seurustelu on yleensä vakavampaa ja syvempää kuin muut ihmissuhteet, tämän vuoksi seurustelua 'arvostetaan' enemmän..? Toisaalta, ainakin minusta sitä ymmärtämystä voi saada myös muista läheisistä, pitkistä ihmissuhteista, esim. ystävyys- ja perhesuhteista. En pidä seurustelua mitenkään välttämättömänä, mutta ymmärrän kyllä, mitä tuon ajattelun takana on. "
Tästä kirjoitinkin jo tuonne hieman alemmas. Itselläni on useita sisaruksia, joten olen kasvanut ympäristössä, jossa on pitänyt oppia jakamaan kaikki, tekemään kompromisseja ja ottamaan myös muut huomioon ylipäänsä. Siksi en usko hetkeäkään, että olisin jotenkin mahdoton kumppani (ainakaan sille oikealle naiselle, kaikkihan eivät toki tule toimeen kaikkien kanssa, eikä tarvitsekaan), vaikken seurustellut olekaan.
"Tässä lueskellessa alkoi ärsyttämään se, että moni yleisti naiset joksikin yleiseksi massaksi, jossa kaikki ajattelevat ja asennoituvat samalla tavalla - älytön ajatus yhtä lailla kuin sekin, että kaikki miehet olisivat samanlaisia. Kun kuitenkin se suurin ero on yksilöiden, eikä sukupuolten välinen... Aikuista ajattelua, tosiaan!"
En tiedä oliko tämä minulle, vai jollekin muulle tarkoitettu tämä ärsyyntyminen. Minä ainakin viljelin tuota "harmaata massaa" -termiä tekstissäni, mutta ihmettelin lähinnä sitä, kuinka naiset itse alentavat itsensä harmaaksi massaksi. Kuten jo aiemmin sanoin, olen sitä mieltä, että ihmiset ovat yksilöitä. Eikä mielestäni se, että osaa elää yhden kanssa tarkoita sitä, että osaisi elää myös jonkun toisen kanssa.
Eli siis rautalangasta vääntäen se, että on seurustellut yhden (tai useammankin) naisen (tai miehen) kanssa ei automaattisesti tarkoita sitä, että kykenisi myös jonkun toisen kanssa seurustelemaan. Se, että on seurustellut ei ole mielestäni mikään ansio kenellekään (varsinkin, kun se edellinenkin suhde on johonkin päättynyt, ja se versio, jonka sen päättymisestä saat on vain toisen osapuolen näkemys).
Itse ainakin uuden ja mielenkiintoisen naisen tavatessani pyrin mieluummin selvittämään mm. hänen persoonaansa, elämäntapojaan, tulevaisuudensuunnitelmiaan, hänelle tärkeitä arvoja ja asioita kuin seurusteluhistoriaa. Mainitsemistani asioista on mielestäni hyötyä paljon enemmän pääteltäessä voisiko meillä olla jotain yhteistä tulevaisuutta, kuin jomman kumman seurusteluhistorialla tai sen puutteella.
En usko että yksikään tässä ketjussa ollut pistää seurustelemattomuutta mainitsemiesi persoonallissuuden yms edelle. Eiköhän kyse ole ollut alunperin, että se saattaa olla tärkeää?
Sen jälkeen tämä keskustelu on mennyt raiteille, että MIKSI seurusteleminen olisi tärkeää ->> ei mielestäni/luettuani näitä siihen, että seurusteleminen OLISI TÄRKEMPÄÄ kuin nämä mainitsemasi arvot, eiköhän jokainen tiedä sen? Mielestäni kukaan ei ole täällä niin sanonut. Ainoat, jotka ovat näitä "ansioluettelo", "seksikumppanit" ja "määrä" sanoja viljelleet ovat - käsittääkseni - miehiä.
"Olipas kypsiä ja aikuismaisia tekstejä:) Ei ihme, jos ette ole seurustelleet!"
- Et muuten muuttanut keskustelua osaltasi yhtään "kypsemmäksi" tai "aikuisemmaksi".
-kannattaisi sunkin vaan lukea omat 5 "lakipykälääsi" varmuuden vuoksi uudelleen. Oletko todella sitä mieltä, että nuo esittämäsi teesit ovat jotain sääntöjä, joiden mukaan asiat menevät, onnistuvat tai kaatuvat? En muuten oikein jaksa uskoa, että kuukautisia joutuu selvittelemään erikseen kenellekään normaalille suomalaiselle miehelle. Ei ihmisiä kannattaisi sentään "Faktatytönkään" aliarvioida tuolla tavoin.
Mies voi olla ihan "normaali" vaikkei olisikaan seurustellut aiemmin.
Minusta seurustelu on sosiaalista kanssakäymistä, jossa pätee jokseenkin samat sosiaalisen kanssakäymisen säännöt kuin missä thansa muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
No vastauksen taso jäi heikoksi kun vastaus kohdistui niin heikkoon viestiin muutenkin.
entäs nainen joka ei ole koskaan seurustellut?
löytyykö hänestäkin paljon vikoja ja sopimattomuutta suhteeseen?
millainen on nainen joka ei ole koskaan aiemmin seurustellut vakavasti? parisuhteeseen kykenemätön? pitääkö hänella opettaa jtn. ja mitä?
sitähän minäkin. Tuleeko naiselle milloinka liikaa ikää kokemattomuuden ja seurustelemattomuuden suhteen... Kai nyt miehetkin valitsevat ulkonäön suhteen parhaat naisista. Miltäs kuulostaa miehistä kolmeakymppiä lähenevä kokematon. Mitä piirteitä naisissa miehet arvostatte. suurta itseluottamusta ja esilletuomista, näköä...
Joo ei kelpaa seurustelematon nainen kun sillä pitää sitten opettaa mikä on siemensyöksy joo ei tuu niinku yhtään mitään en voisi edes kuvitella seurustelevani kokemattoman naisen kanssa ;'(
Terv. Faktapoika
juuri noinhan se kulkeekin. vastavuoroisesti pitää molemmilta vaatia. :)
Vai että montako yli 18-vuotiasta... No voi herran jestas sentään. Olisit kysynyt, montako yli 28-vuotiasta, sitten olisi vastaus ollut _naisten_ kohdalla aika pieni, mutta yli 18-vuotiaita... 15? 20? Itse en ikinä kiinnostuisi tytöstä, joka jo tuon ikäisenä olisi seurustellut... Pentu vielä.
Rehellisesti sanottuna (ja varmaan moni muukin voi tähän yhtyä), opin ensimmäisen seurustelusuhteen aikana hyvin paljon siitä mikä on siemensyöksy - No, tokihan kaikki olemme lehtiä lukeneet, terkkarilla käyneet, koulussa opiskelleet sukuspuoliasioita, jutelleet kaverien kanssa, omistamme isän, veljiä ja miespuolisia kavereita - mutta silti: teoriaa se vain on. Muistan myös entisen poiskaystäväni (olimme molemmat seurustelemattomia) olleen tätä mieltä ja yhdessä tutustuimme näihin asioihin käytännössä. Kyllä sieltä aika paljon paljastui sellaista, mitä ei ole aikaisemmin tiennyt, vain ehkä aavistanut...
Nuo sanomasi syyt eivät liity millään tavalla siihen onko mies kokenut "kehäkettu" vai ei.
Sanoit, että: "Mutta jos alkaisin seurustella kokemattoman miehen kanssa, pelkäisin että heti sänkykokemusta ja itsevarmuutta saatuaan mies lähtisi paljon viehkeämmän tytön matkaan."
Itseasiassa koko tuo kokemattoman miehen "pelkosi" tuntuu olevan vain sinun oman pääsi sisällä oleva ongelma, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Totesit, että SINÄ alkaisit pelkäämään, että kokemusta hankittuaan mies lähtisi paremman saaliin perään. Tuo kertoo lähinnä jonkinasteisesta itsearvostuksen puutteesta.
Etkä sinä voi myöskään tietää onko miehellä jotain ongelmaa sen suhteen, että sinä olet seurustellut aiemmin. Se asian selvittämiseen on olemassa yksi todella nerokas ratkaisu: jospa KYSYISIT sitä siltä mieheltä. Keskustelu on yllättävän tehokas ase joihinkin(moniin) tilanteisiin.
Yksi omista suhteistani päättyi käytännössä juuri sen takia, että nainen ei osannut arvostaa itseään. Miten minä olisin häntä voinut tosissani rakastaa, kun hän itsekään ei siihen kyennyt.
Ei sitä itserakas saa olla(tai saa olla ihan vapaasti, mutta minun ei onneksi sellaista henkilöä tarvitse pitkään katsella), mutta kyllä ihmisellä pitää sopivasti omanarvontuntoa löytyä.
Mutta hyvvee kesänjatkoa kaakille, lopunaikoja (talvea) odotellessa.
Tämä oli koko viestiketjun fiksuin ja kypsin vastaus tähän mennessä. Kiitos sinulle!!
Olen itse 20 v enkä ole NUOREN elämäni aikana seurustellut kertaakaan. Joskus asia hävettää,kun tuntuu että jopa ystäväni ajattelee et olen säälittävä tyyppi. Ei kelpaa kenellekään yms.
Mutta en ole sellanen tyyppi jolla pitää olla joku ku kaikilla muillakin on ja kestän kyllä yksinäisyyttäkin! Luulenpa, et ystäväni sitä ei kestä...
Siskoni alko seurusteleen ensimmäisen kerran vähän päälle kolmikymppisenä ja hyvin on kerennyt seurustella. Naimisiin astikin jo ehtinyt ja lapsiakin kaks kipaletta.
Jos on niin idioottimainen nainen, että hänelle ratkaisevaa miehen valinnassa on se, kuinka monta kertaa mies on seurustellut, niin miehen, joka ei ole seurustellut, kannattaa valehdella hänelle. Niin paskamainen nainen on sellainen, että hänelle valehteleminen on ihan kohtuullista.
Eri asia sitten, haluaako tämä seurustelematon mies niin tyhmän naikkosen.
Itse joskus 4 v siiten olin puoli vuotta tai vähän vähemmän erään naisen kanssa.
Nyt kun kauluspaita päällä ja valkoinen hammasrivi kiiluen hoipertelen ravintolan hämärässä ja ajaudun neitokaisten kanssa juttusille, aika nopeasti kuulee kysymyksen: "hei mikä on sun pisin suhde ja milloin se oli"?
Vastaus:" 4 vuotta, päättyi 2-4kk sitten."
Älkää muut miehet menkö sanomaan naisille että ei ole oikein mitään suhteita ollutkaan, saattaavat lähteä kuin hauet rannasta.
Jos ihminen rakastaa, niin eipä sillä niin väliä, vaikka toinen olisi tuhannella erittäin nololla tavalla kokematon ja tietämätön.
Jos taas ihminen ei rakasta, niin sitten keksitään kaikenlaista "en mä voi olla sun kanssa kun sä et oo kokenut elämässäsi asioita a, b, c, d, e, f, g, h, i, j ja k" -lööperiä.
Harmittaa että ihmiset eivät halua nähdä pintaa syvemmälle. Vaan olettavat heti ihmisestä jotain tällaisen asian (tai esim ulkonäön) vuoksi.
Ja joku kysyi miksei kokemattomat piiritä toisiaan? Mä en ole henkilökohtaisesti tavannut YHTÄÄN naista joka ei olisi seurustellut. Ja tähän sivujuonteena, viisi viimeisintä ihastustani on ollut varattuja ja homma on paljastunut ennemmin tai myöhemmin. Seurustele siinä sitten. Viimeisinkin vaikutti tosi lupaavalta mutta kertoi sitten tapailevansa jotain toista ja haluavansa katsoa sen tapauksen ensin. Huoh..
Riippuu tapauksesta, itse olen alle neljäkymppinen nainen ja tapasin mukavan miehen joka oli minua lähes kymmenen vuotta vanhempi aloimme seurustelemaan. No ajan myötä selvisi että hän asui vanhan äitinsä kanssa kaksin, asunut koko ikänsä eikä ollut seurustellut kun joskus parikymppisenä vähän aikaa yhden naisen kanssa. Eihän siitä mitään loppujenlopuksi tullut.Liian itsekäs ei osannut ottaa toisen ihmisen tarpeita ja mielipiteitä huomioon, miten olisi kun aina ollut tavallaan yksin. Tuntui surulliselta koska itse olin valmis myöntymään monissa asioissa ja olisin halunnut yrittää. Toisaalta yksi syy oli tämä äiti, liian kiinni pojassaan.
Tässähän seurustelemattomuus ei ollut este vaan itsenäistymättömyys. Kaksi aivan eri asiaa.
Olen jokseenkin samaa mieltä sivustahuutajan kanssa siitä, että eiköhän kyseisen miehen tapauksessa suurempana ongelmana ollut se, ettei ollut koskaan siirtynyt pois äitin helmoista. Liian usein käy myös niin, että (nuoret) miehet siirtyvät suoraan äitin helmoista tyttöystävän helmoihin. Näin he eivät opi huolehtimaan itsestään ja menevät "piloille". Tästäkin on toki mahdollista "parantua", mutta valitettavan usein se tapahtuu vasta, kun on tullut ero (pahimmassa tapauksessa lapsiperhe hajoaa, yhteinen koti menee myyntiin jne.).
Siihen kykeneekö ihminen myönnytyksiin ja ylipäänsä elämään muiden ihmisten kanssa vaikuttaa moni muukin asia, kuin kyseisen henkilön seurusteluhistoria. Vaikuttavia asioita ovat mm. geenit, kasvatus ja yleensäkin kokemukset elämässä (siis nämä asiat, jotka yleensäkin muokkaavat persoonaamme). Esimerkkinä mainittakoon, että voisin kuvitella henkilön, jolla on useita sisaruksia kykenevän paremmin sopeutumaan elämään toisen ihmisen kanssa saman katon alla kuin henkilön, joka on kasvanut ainoana lapsena (en sano tätä minään kiveen hakattuna sääntönä, koska, kuten sanottua, monet tekijät ovat muokanneet meistä sen, mitä olemme nyt). Tämä siksi, että silloin on tottunut jo lapsena jakamaan kaiken ja tekemään kompromisseja. Itse olen monilapsisesta perheestä, mutta olen elänyt jo vuosia yksin, joten hieman silti pelottaa potentiaalisen kumppanin kanssa yhteisen sävelen löytäminen (lisäksi olen sisaruksista vanhin, joka on ehkä osaltaan muokannut minusta toki suojelevan ja huolehtivaisen, mutta ehkä myös toisinaan liian dominoivan).
Nainen menee piloille kun on yli 4 suhdetta takana.
Muija, joka ei ole sinkkuillut sitten alaikäisyyden, epäilyttää... kenties henkinen kasvu itsenäiseksi naiseksi on pahasti jälkijunassa. Tämä näin seurustelemattomana 28-v. miehenä kommentoituna.
Samanlaista ajattelua olen havainnut, eikä tunnu kivalta. Ymmärrän sen, että naista voi arveluttaa, jos mies ei ole seurustellut, mutta minusta on typerää tehdä siitä estettä tarkemmalle tutustumiselle.
Jos seurustelemattomuus johtuu miehen sitoutumiskyvyttömyydestä, asian luulisi paljastuvan nopeasti jatkamalla tapailuja. Jos syynä on jokin muu miehen huono ominaisuus, senkin luulisi tulevan esille pian. Jos mies on vaikuttanut kiinnostavalta siihen asti kunnes kertoo seurustelemattomuudestaan, kannattaisi naisen luottaa enemmän omaan arvostelukykyynsä kuin kaavamaisiin käsityksiin. Kokeilematta ei voi tietää miten hyvin suhde toimisi.
Aiemmat suhteet ja niiden kesto eivät takaa mitään. Useimmilla vapailla miehillä 100% seurustelusuhteista on päättynyt eroon. Niihinkin voitaisiin alkaa kaivamaan syytä samalla tavalla. Pitkät suhteetkaan eivät takaa mitään, sillä olemmehan kaikki kuulleet kauhutarinoita siitä, millaista kohtelua monet miehet ja naiset ovat kestäneet vuosia.
Monet väittävät, että pitää olla riittävän monen kanssa tai tulee tarvetta kokeilla muitakin. Tilastojen mukaan kuitenkin niillä, joilla on ollut paljon kumppaneita, on suurempi riski syyllistyä uskottomuuteen.
Perustelu siitä että vain seurustellut osaa käyttäytyä oikein suhteessa on erikoinen. Kyllähän jokainen on kuullut esimerkkejä tyypeistä, joilla on ollut useita peräkkäisiä suhteita, mutta kumppanien kohtelu on ollut toistuvasti kurjaa. Ja vaikka unohdettaisiin nämä esimerkit, en näe syytä sille, ettei tällaista taitoa voisi oppia heti suhteen alussa.
Väite, että seurustelematon ei kestäisi aiemmin seurustelleen menneisyyttä on varmasti totta joissain tapauksissa, mutta senkin luulisi tulevan esiin aika nopeasti. Lisäksi moni kokenutkin mies kokee naisensa seurustelut ja kokemukset ahdistavina.
Naisilla on toki oikeus valita seuransa, mutta suosittelen avarakatseisuutta tässä asiassa. Ellei kiinnostavia miehiä tule jatkuvalla syötöllä vastaan kannattaa antaa aiemmin seurustelemattomallekin mahdollisuus ja katsoa itse, mitä siitä syntyy.
Olen mies ja minun mielestäni tuossa ei ole järjen hiventäkään. Suhde voi mennä poikki monesta syystä ja yksi niistä on pettäminen. Joku äijä on voinut saada monelta naiselta kenkää tuosta syystä, aina aloittanut uuden suhteen ja jatkanut samaan malliin. On äärimmäisen todennäköistä, että mies ei muuta tapojaan, mutta silti hän on seurustelukertoja laskevien naisten silmissä parempi kuin luotettava mies, jolla ei ole takanaan kovinkaan monia suhteita. Seurustelukertoja laskevat naiset ovat typeriä kanoja, sellaiset kannattaa unohtaa. Koska he sortuvat kaiken maailman tyhjänlupaajiin, he ovat erittäin potentiaalisia tulevia yh-äitejä. On se maailma paha.
mielipide kuin se, että JOS väittäisin ettei nainen joka ole vielä kertaakaan synnyttänyt voisi olla hyvä äiti, pitäisi olla vähintään 10 vuotias täyspäinen lapsi ennenkuin voi olla varma hänen "sopivuudesta" äidiksi...
Tuolla ajatustavalla pitäisi alkaa seurustelemaan vain yh-äitien kanssa, he kun tietävät mitä mieheltään ja seurustelultaan haluavat ja ovat jo soveltuvuutensa näyttäneet..=)
kuulee kenen tahansa suusta, oli sitten jalkojen välissä munat tai hilloviiva.
Mulla on elämä kulkenu viimeiset kuusi vuotta lähinnä koulun ehdoilla, eli millekään syvemmälle seurustelulle ei ole riittänyt aika. Toki suhteita on minullakin takana, mutta ne on yleensä jääneet max 2kk pituisiksi ja aika pinnallisiksi jutuiksi.
Mutta nyt olen pikkuhiljaa valmistumassa koulusta ja kohta olisi sit aika toimia. Olen päättäny etsiä n. 18 vuotiaan naisen, sillä sen ikäisen naisen kanssa oltaisiin lähes samalla viivalla näissä seurusteluasioissa. Vanhemmilla naisilla kun tuntuu tuo seurustelupakko olevan niin tärkeä asia. Tää on toimiva taktiikka.
..nämäkin ajatukset on vain luotu merkkaamaan nainen, johon ei ehdottomasti kannata tuhlata elämäänsä. Tyhmä, muiden virran mukana kulkeva turhamainen tärkeilijä vailla mitään sisältöä. Puistattavaa paskaa kerta kaikkiaan.
Poikaystäväni ei ollut seurustellut ennen minua kenenkään kanssa..Mielestäni ainut outo asia siinä oli se, että tuollainen löytö on jätetty korjaamatta parempaan talteen;) Olisi hänelle ottajia ollut, mutta silloin hän ei ole ollut kiinnostunut-ja toisinpäin.Hän oli myös deittiplastoilla pyöriessään huomannut tämän ilmiön,että ihmiset asettavat hirveän tarkkoja kriteerejä esim.pituuden suhteen.Minusta on hienoa ettei hän ollut sortunut ottamaan ketä sattuu vain että olisi joku.Paineita kuitenkin tulee joka puolelta niin paljon,että kysyy jonkinverran itsetuntoa.En ole kyllä hänen kokemattomuuttaan huomannut varmaan missään,eiköhän se niin ole että kun rakastaa toista niin asiat sujuu omalla painollaan:)
Mitään lisäämättä tai pois ottamatta ! :)
Sanoi jokun muu mitä tahansa .
Minä taidan olla samanlainen kuin poikaystäväsi.
Arvostan itseäni ja kunnioitan naisia sen verran paljon, etten voi seurustella pelkästään sen takia "että olisi edes joku". Sosiaalinen paine on kylläkin kova, ja joskus on tehnyt mieli tinkiä periaatteistani. Silloin en kokisi olevani b-luokan kansalainen, mutta eläisin valheessa.
Ketju täyttyy seurustelemattomien miesten kirpeistä kommenteista...
Onko se jokin yllätys sitten? Emmekö saisi puolustaa "asemiamme"? Toki se kirpaisee, kun tästkin on tehty joku ongelma, jota pidetään yllä lähinnä kummallisin tekosyin.
Nimenomaan, juuri nämä kaikki ennakkoluulot ja irrationaaliset asenteet aiheuttavat sen, että hyviä miehiä on yllätävän paljon vapaana, koska monilla naisilla tosiaan tuntuu olevan se asenne, että seurustelematon/kokematon mies olisi jotenkin "pilaantunutta kamaa". Ihmettelen todellakin onko niin että naiset ne vaan menee massan mukana; "jos tuo on kelvanut muille, niin sen täytyy olla hyvä", ja toisaalta "tuo on vielä yksin 20 vuotiaana, siinä on pakko olla jotain vikaa". Heh. Vähemmästäkin turhautuu :)
Itse olen 28 vuotias, komea, älykäs ja hyväkroppainen jne. jne. mies, enkä ole seurustellut kertaakaan. Miksi? No en ainakaan siksi että "niin vaan kuuluu tehdä ennenkuin täyttää 20w". Hajotkaa siihen naiset ;)
Itse menen samoihin spekseihin, eikä seurustelemattomuuteni itselleni ole kummoinen ongelma, eikä se ole ketään ehdokastakaan pois kääntänyt. Ehkä tavara sitten on muuten niin hyvälaatuista.
Akateemisuus-teema taitaa olla läheistä sukua seurustelullisuus-vaatimukselle: Henkilö on itse jotain erinomaiseksi mieltämäänsä ja pitää muunlaisia huonompina, täten kelvottomina. Joskus tämä on totta, mutta silloin on kyse lähinnä vaatijan itsensä henkisistä rajoituksista ja kapea-alaisuudesta.
Ihmisiä ja elämänkokemuksia löytyy joka lähtöön. Todellakaan kaikki eivät seurustele nuorena, vaikka ehkä haluaisivat, mutta näin se elämä menee ja me ihmiset saamme erilaisia kokemuksia. Onko se hienoa?
Naisena, mutta nuorena sellaisena vois kyllä sanoa että ehkä se meillä nuoremmilla voi olla mahdollista..tuollainen "syrjintä"..jotkut nämä ajattelemattomat pintaliitäjät voi ajatella "jos ei kelpaa muille, ei kelpaa mullekkaan" mutta itse en vois sanoa että se mikään este olisi..ehkä hieman vanhempana kuin 20 v. voi hyvinkin tulla eteen jollekkin sellanen mies kuka ei ole seurustellut..mutta jos mies on 30 eikä ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, siinä pitää olla jotain ongelmaa..sitoutumiskammo tai joku ihmeellinen äiti-ongelma tai jotain...ja toi "kaikki pitää opettaa" ja paskat, mun mielestä kaikki osaa seurustella kun osaa perussäännöt eli ei pettämistä ja toinen otetaan huomioon..ajan kuluessa jokaiseen suhteeseen tulee tuntemisen ja keskustelujen kautta se "oikea" tapa seurustella..eli se opittu "oikea" tapa voi taas olla väärä tapa jossain seuraavassa/muussa suhteessa..näin voisin kuvitella..vielähän ei ole niin paljoa elämänkokemusta ja tällä hetkellä seurustelen niin onnellisesti että toivon ettei tällaista tilannetta edes tule eteen..ja seksin oppii kun harjottelee jos siitä on kiinni...
"ehkä hieman vanhempana kuin 20 v. voi hyvinkin tulla eteen jollekkin sellanen mies kuka ei ole seurustellut..mutta jos mies on 30 eikä ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, siinä pitää olla jotain ongelmaa..sitoutumiskammo tai joku ihmeellinen äiti-ongelma tai jotain..."
Onko tämä sitä kuuluisaa naisen logiikkaa? Siis se on miehen vika, jos hän ei ole seurustellut, vaikka hän olisi kuinka halunnut? Oletko ajatellut, että mies voi olla esim. ylipainoinen ja ei ole sen takia kelvannut 20 - 30-vuotiaana naisille, eli syy ei ole miehen luonteessa, vaan naisten pinnallisuudessa. 30-vuotiaana hän ei kelpaa osalle naisista pinnallisuuden takia ja osalle sen takia, että hän ei ole koskaan kelvannut kenellekään. Ainoa ongelma on siis naisten pinnallisuus, miehellä ei ole mitään äitiongelmaa tms. Jos 30-vuotias mies ei kelpaa sinulle vain sen takia, että hän ei ole aiemmin seurustellut, siis et vaivaudu ottamaan selvää, millainen ihminen hän on, olet ihan samanlainen pintaliitäjä kuin ne muut naiset, jotka eivät huolineet miestä ulkonäön takia. Logiikassasi on aukko tai sitten arvostat kanssasisariesi mielipidettä enemmän kuin mitään muuta.
eiköhän tässä asiassa poinnti ole juuri "toisen ihmisen huomioonottainen".
oletpa seurustellut kerran tai useasti, elänyt parisuhteessa tai ei, silloin kun synkkaa kaikki on ok.
yksin on vaikea opetella ottamaan toisen ihmisen tarpeet ja tunteet huomioon, kuten joku aikaisemmin kirjoitti " pyörälläajamaan ei opi pelkästään lukemalla alan kirjallisuutta" on myös käytännössä harjoiteltava.
niinhän se on ihmissuhteissakin, vain oppimisen kautta pystymme parempaan.
aikaisemmat suhteet opettavat meitä ( niin miestä kuin naistakin ) ymmärtämään toista osapuolta paremmin ja huomioimaan omat puutteellisuutemme, siksi ehkä ylikorostuu asikaisempien seurustelusuhteiden merkitys, vaan oletko niistä oppinut vai et, jää arvoitukseksi - mietipä sitä.
toisen osapuolen huomioonottaminen kuitenkin on se asian ydin ( kuitenkaan omia tarpeitasi unohtamatta ). mika ja turkka malin 30 vuotta vanhan laulun mukaisesti: " äklä turhaan oo niin kriittinen kun et itsekkään oo kovin hääppönen... " =;-)
"voi hyvinkin tulla eteen jollekkin sellanen mies kuka ei ole seurustellut..mutta jos mies on 30 eikä ole koskaan ollut vakavassa suhteessa, siinä pitää olla jotain ongelmaa..sitoutumiskammo tai joku ihmeellinen äiti-ongelma tai jotain..."
Ei siinä mitään, mut tästä heittäisin lisä kysymyksiä?
Entäs jos on 30, eikä vaan ole seurustelu kiinnostanut. On kiinnostanut enemmän vaikka maailmanympärimatkailusta tai jostain muusta vastaavasta, ei ole edes yrittänyt minkäänlaista suhdetta. Sitten 30:nä hiljentyy ja yrittää keskittyä perhe-elämään, mutta tämä ei onnistu, kun kaikki naiset torjuu hänet tyyliin "mä en ala sun kaa, ku sä et ole seurustellu koskaan. Sussa on jotain vikaa"
Sitten on taas niitä, jotka eivät yksinkertaisesti edes tapaa koskaan ketään naista ja siksi ovat yksin. Itsekkin tiedän yhden ihan komean miehen (paljon komeamman, kun ne monet seurustelevat tuntemani miehet). Miksi on näin? Siksi, koska hän ylipäätänsä tapaa niin harvoin naisia. Tapaus nimittäin ei kuluta aikaansa baareissa notkumiseen ja työskentelee miesvaltaisella alalla ja harrastaa miesvaltaista harrastusta. Ni minkäs teet?
Näitä tällaisia syitä voi olla satoja erilaisia. Tätä mä oon aina ihmetelly, et on näitä ihme rajoja, että jos et ole siinä ja siinä iässä tehny sitä ja sitä niin on jotenkin viallinen. Eihän se ikää katso...Ei ole olemassa oikeasti mitään rajoja.
"Itsekkin tiedän yhden ihan komean miehen (paljon komeamman, kun ne monet seurustelevat tuntemani miehet)"
-> tässä tulee yksi osa vastaustani: seurusteluun, kun tarvitaan muutakin kuin komeus/ kauneus;)
En kaveria tunne sillä tavalla, että voisin hänestä ulkonäköä enempää sanoa....
Oma mieheni on juuri tällainen mukava ja hyvännäköinen mies, jota ei baarit kiinnosta, työskentelee miesvaltaisella alalla, harrastusten parissa ei naisia näy ja haluaa asua maalla. Näistä syistä(varsinkin 1 ja 3)ei ollut seurustellut ennen minua. Itse olin tuolloin 19, ennenkin seurustellut ja hän 23, ei seurustellut. Minua tämä ei häirinnyt tippaakaan enkä ymmärrä miksi sen olisi pitänyt häiritä?
enhän mä nyt tarkottanut että se on automaattisesti miehen vika...vaan siis se että jos on ihan normaali ihminen mukava yms niin mies saattaa olla sitoutumiskammoinen tai itse etsii jotain täydellistä. Jotkut nuoret saattaa olla pinnallisia ja valita seur.kumppaninsa exien määrän perusteella..mutta kuten sanoin osa..itsestäni en nyt puhu, huomioi se..Luulisin että kolmekyppiset naiset on jo sen verran aikuisia ettei ne ulkonäön perusteella miehiä valitse..saatan olla väärässä, kun vielä olen aika nuori niin sanomaan..Sun ymmärryksessä tai mun ulosannissa on vikaa jos et ymmärtänyt. Jos mies on katseen kesätävä mukava jne eikä ole koskaan seurustellut niin eiköhän silloin ole miehessä vikaa.Jos mies on ylipainoinen, ei niin katseen kestävä tms, niin ne pintaliitäjät ei siitä edes kiinnostu ja ne ketkä kiinnostuu, kiinnostuu siitä sisällä olevasta(eikä siis ole niin pinnallisia) ja silloin kun toisen luonteesta kiinnostuu ja siihen ihastuu, on partnereiden määrä sivuseikka...enkä nyt edelleenkään tarkoita että kaikilla miehillä on ongelmia vaan..argh..miksi vaivautua selittämään kun vastassa näkyy olevan itse ongelmiensa kanssa elävä...
Toi oli siis olettamus mitä edellisessä tekstissä kirjoitin..tarkoitin sitä että jos mies on heilastelevaa tyyppiä niin ehkä silloin on hänellä jotain ihme kriteereitä tai sitoutumishäikkää..nythän en tarkoita kaikkia..enkä ITSE ole sellainen koskaan ollut. En ole KOSKAAN ollut kiinnostunut kumppanin edellisten määristä..Kun joltain sain sellaisen syytösryöpyn niskaan että huh..Mutta JOTKUT voivat haluta "haluttavan" miehen..ne keitä kiinnostaa muiden mielipide..koska yleensä, voisin sanoa näin..ne ketkä on heilastellut mutta ei seurustellut, ovat niitä komeita pukkeja, ja niitä ei huolita koska ne on vaan pannu mutta ne vähemmän komeat ja vähemmän seurustelleet ovat niitä kiltempiä ja kunnollisempia..ja niitä ei huolita koska ne ei ole seurustellut..en tiiä mitä mä yritän selittää..mä olen vaan tällanen parikymppinen teini joka yrittää saada suustaan jotain sellaista fiksua mutta ei onnistu sitä kirjoittamaan vaan tarvisi kunnon keskustelun..plaah..
Muuta kommentoitavaa minulla ei tuohon ole kuin se, että suurin osa yli 30-vuotiaista naisista on edelleen ihan samanlaisia pikkuprinsessoita kuin kymmenen vuotta aiemmin, jopa moni yli 40-v. nainen on sanonut minulle, että ei voisi kuvitellakaan seurustelevansa ylipainoisen miehen kanssa. Se siitä henkisestä kasvusta.
Tiedäpä joo tosta henkisesti kasvusta naisillakaan. Eräs 38v. yh 155cm haluaa nimenomaan piitkän miehen esim. yli 2m... haiskahtaa jollekin ongelmalle. Ei meinaan tunnu minusta kovin tärkeältä seikalta toi pituus kestävään suhteeseen... ;)
Henkisiä ongelmia/kypsymättömyyttä saattaa olla vanhemmillakin ihmisillä. Jotkut eivät saa niitä selvitettyä, ehkä osin ongelmien vakavuudestakin johtuen. Sitten jäädään aikuisiksi, joilla on lapsellinen ongelma.
"Jos mies on katseen kesätävä mukava jne eikä ole koskaan seurustellut niin eiköhän silloin ole miehessä vikaa."
Miehessähän voi olla tällöin sellainenkin vika, että hän on yksinkertaisesti liian hyvä kohde useimmille naisille, joilla ei itsetunto riitä todella hyvänäköisen miehen kanssa seurusteluun. Pelkäävät että ei tuo voi olla minusta tosissaan kiinnostunut. On niin helpompaa valita oman tasoisensa mies. Ihmiset tuntuvat luulevan, että hyvännäköisillä miehillä/naisilla on kaikkein suurin valikoima, mutta itseasiassa tavallisilla tallaajilla on eniten potentiaalisia kumppaniehdokkaita.
Mielestäni ei ole pakko olla seurustellut aiemmin. Kaikille ei vain heti sopivaa kumppania löydy ja toiset taas alkavat helpommin sellaiseenkin suhteeseen, jonka alun perinkin tietävät, ettei se kovin pitkälle kanna, ehkä jonkun vuoden. Itse olen seurustellut 3 kertaa ja kyllä olisi se yksikin kerta riittänyt. Olen onnellisesti naimissa tämän kolmannen seurustelukumppanini kanssa. Hän ei ollut aiemmin ollut kuin puoli vuotta ennen minua jonkun naisen kanssa yhdessä ja muuta kokemusta ei ollut. Ei se minua ollenkaan häiritse, etteikö hänellä ollut taustalla pitkiä suhteita. Ihana ja rakastava mies hän on ja rakastan häntä ihan suunnattomasti.
Lueskelin noita viestejä ja osa oli ihan asiallisia, osa ihan kauheita. Ajattelen itse niin, että en uskaltaisi seurustella sellaisen miehen kans, jolla olisi monta vuoden tai kaksi kestävää suhdetta, sillä ihmettelisin kyllä, miksi ne eivät ole kestäneet vaan aina menneet poikki, eli mikä on ollut vikana. Ehkä joku 1-3 suhdetta vielä ymmärrän, mutta jos niitä alkaa olla enemmän, kyseenalaistasin jo, että onko miehessä jotakin vikaa, kun ei pysy tuon kauemmin saman naisen kanssa.
Jos mies ei ole seurustellut aiemmin, siihen voi olla monta syytä eikä se ole mikään vika tai syy, että en voisi sellaisen miehen kanssa alkaa seurustella. Jos havaitsen miehen liian itsekkääksi ja sellaiseksi, ettei hänen kanssaan voi elää, näen kyllä, että se on se syy, miksi hän ei ole ennemmin seurustellut. Itselläni on tuollainen kokemus. Mutta on myös sellainen kokemus, että mies oli 30v eikä ollut seurustellut aiemmin, mutta oli erittäin empaattinen ja otti toiset ihmiset huomioon, tosi epäitsekäs ja kohtelias. Minäpä näin, että siinä on kunnon mies ja nappasin hänet itselleni, ennen kuin joku toinen tajuaa saman asian. Eipä voi muuta sanoa kuin että olen onnen tyttö. Eli tämäkin on sellainen iän ikuinen kiistelyn aihe, jossa ei voi yleistää. Meitä naisia ja niin kuin miehiäkin on joka junaan. Ei ole mitään järkeä yleistää.
"Ajattelen itse niin, että en uskaltaisi seurustella sellaisen miehen kans, jolla olisi monta vuoden tai kaksi kestävää suhdetta, sillä ihmettelisin kyllä, miksi ne eivät ole kestäneet vaan aina menneet poikki, eli mikä on ollut vikana. Ehkä joku 1-3 suhdetta vielä ymmärrän, mutta jos niitä alkaa olla enemmän, kyseenalaistasin jo, että onko miehessä jotakin vikaa, kun ei pysy tuon kauemmin saman naisen kanssa."
Minun mielestäni ei pitäisi tuomita niitäkään, joilla on kauheasti suhteita takana. Jokainen elää tavallaan ja oppii asioita eri tavalla. Joillakin on useita suhteita takanaan, jotkut menevät naimisiin vasta 40:nä. Niinkuin sanottu, meitä on moneen junaan...
Anteeksi, jos viesti meni väärään kohtaan, siirän sen tänne ketjun loppuun.
Hei! Minulla on monta ystävää, siis naista, jotka ovat sinkkuja ja kunnon naisia, ei mitään baarissa hengaavia kanoja. Heidän ainoa "vikansa" on se, että he ovat uskovaisia ja tämän vuoksi eivät oikein tahdo kelvata nykyajan miehille. Tietenkin sellaisille baarissa vonkaaville miehille kelpaisivat, mutta kun he eivät halua sellaista elämää. Eli jos seurustelemattomat ja muutkin kunnon miehet ovat näistä alle kolmikymppisistä naisista kiinnostuneita, niin katsokaapa uskovaisten ihmisten treffipalstaa ja myös muita eikä vain suomi24 treffipalstaa, monilla muilla palstoilla siis kannattaa käydä, etenkin uskovaisten. Niillä ilmoittelee myös sellaiset, jotka eivät ole ns. himouskovaisia, mutta omaavat kuitenkin kristilliset elämäntavat, eli ei ryypätä tai laukata baareissa jne.
Itse löysin oman mieheni sitä kautta. Hän ei ollut seurustellut aiemmin, koska ei ollut löytänyt sopivaa kilttiä ja hellää vaimoehdokasta ennen minua. Hän ei lue itseään uskovaiseksi, mutta elää kuitenkin ihan siististi kanssani eikä ryyppää vaikkei Jumalaan uskokaan. Hän hyväksyy sen, että minä uskon Jumalaan. Ei me kirkossa käydä tai muutakaan sellaista, mutta tuo palsta vaan oli sellainen törmäyspaikka, jossa me löysimme toisemme.
Periaatteessa OK idea. Varsinkin, jos himouskovaisuuden (itse luokittelisin itseni ateistiseksi agnostikoksi, tai "tiedeuskovaiseksi" sanan löyhässä merkityksessä) voi välttää.
Niinpä, mikä ettei. Näin MuTun pohjalta se on ainakin parempi vaihtoehto kuin nämä perinteiset deittipalvelut, joissa miehen pitää olla vähintään "183 plus (neliöjuuri kahdesta) cm pitkä".
niin, silloin, kun on kristilliset arvot, ei niinkään välitä ulkonäöstä ja muista pinnallisista asioista, kuten varakkuus jne. vaan tärkeämmäksi nousee käytöstavat, luonne ja muut arvokkaat asiat. Uskovaisilla kavereilla olen huomannut olevan asian juuri niin, siis en tarkoita näitä himouskovaisia kuten jokut lestadiolaiset tai muut ääriliikkeet, vaan siis noitten kristillisten arvojen mukaan elävät ihmiset ovat yleensä kivoja ja välittävät toisista ihmisistä sellaisina kuin he ovat. Lähimmäisen rakkaus on sitä, ettei ole koiraa karvoihin katsominen. Jokainen on arvokas sellaisenaan.
Niin mä tapasin Jannen just tollasen kristillisen treffipalvelun kautta, vaikka meistä kumpikaan ei ole mitään kirkon penkin kuluttajia. Me ajatellaan paljon samalla tavalla niinku ihmisyydestä yleensä, ihmisen hyväksymisestä sellaisena kuin on ja molemmat inhoamme teeskentelyä. Niin ja Janne sanoi silloin aikanaan, että hän mietti, että missä ne kaikki kiltit tytöt on, ennen kuin tajusi, että pitää etsiä rauhallisemmilta vesiltä eikä mistään biletyspalstoilta.
Olen kirkosta eronnut ateisti, mutta arvomaailmani on käsittääkseni hyvin pitkälti samanlainen kuin monella uskovaisella, en vain usko jumalaan. Olen usein ajatellut, että voisin löytää kivan ja ei-pinnallisen naisen uskovaisista piireistä, esim. treffipalstalta, mutta tiedän, että asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Tiedän tapauksen, jossa miehen ja naisen arvomaailmat olivat hyvin samanlaisia ja he viihtyivät yhdessä, mutta nainen ei voinut alkaa seurustelemaan, koska mies ei uskonut. Siinä tapauksessa "jumala" eristi ihmiset, ei yhdistänyt, itse tietenkin ajattelen, että kyse oli naisen omasta valinnasta. Joka tapauksessa, meitä on joka junaan ja pitääpä tosissaan harkita uudelleen tätä asiaa. Kun löytäisikin oikeasti suvaitsevaisen ja mukavan naisen, joka ei välittäisi siitä, miltä näytän, vaan mitä olen sisimmässäni... Tämä viesti ja siihen kirjoitetut vastaukset antoivat toivoa, kiitos teille siitä. :)
Tuohan kuulostaa ihan hyvältä idealta. Minulla kun ei ole tapana baareissa juosta, eikä rohkeus riitä (kokemattomuuden tuomaa epävarmuutta) iskeä naisia kadulta. Ja töissä ja harrastuksissa ei joko ole sopivia, tai sitten niitä ei vain viitsi edes yrittää, kun joutuisi kuitenkin senkin jälkeen näkemään lähes päivittäin. Itsekin elän lisäksi elämääni kristillisten arvojen mukaisesti (kultainen sääntö yms.), ja lasken itseni uskovaiseksikin, vaikken kirkossa yms. juuri käykään (eikä tuo uskovaisuus ulospäin näy juuri muutoin kuin noiden kristillisten arvojen kunnioittamisena).
Voitko kertoa jotain tuollaisten palstojen osoitteita? Mielellään sellaisia, joissa olisi ihan tavallisia kristillisiä arvoja kunnioittavia neitosia, ei mitään hihhuleita. Hihhulilla tarkoitan nyt niitä tyyppejä, joille jeesusvouhotus on elämän ainoa asia (esim. juuri lestadiolaiset, joille yleisiä ikäviä ominaisuuksia ovat muiden ahkera tuomitseminen ja halveeraaminen, itsensä ylentäminen, kaikkien tieteen ja taiteen saavutusten kieltäminen syntinä, ylipäänsä kaiken hauskan kieltäminen syntinä, omien uskonnollisten johtajien nostaminen Jumalan asemaan jne., omakohtaista kokemusta näistä on valitettavasti sukulaissuhteiden kautta).
ihanan mieheni Sinkut.net sivustolta siten, että laitoin musiikkimakukohtaan vaihtoehdoksi gospel. Ensin vaihdoimme mailia ja sähköpostia noin viikon ajan ja sitten tapasimme. Olemme molemmat uskovia ja arvomme ovat yhtenevät, mutta voi olla että netti oli ainoa paikka, joka saattoi meidät johtaa yhteen.
Tapasimme 22-vuotiaina, minulla oli lyhyt seurustelukokemus, miehelläni ei ollenkaan. Olemme olleet onnellisesti naimisissa nyt 4v. ja tunnemme olevamme toisillemme ainutlaatuisia, koska meillä ei ole mitään exiä, joihin vertailua suorittaa. Mustasukkaisuuteen ei ole syytä.
Teille nuoret kokemattomat miehet ja naiset:
Pitäkää ihanteistanne kiinni, se kannattaa. Ilman särkynyttä sydäntä ja turhan kovia vaatimuksia on parempi suunnistaa elinikäiseen suhteeseen tosirakkauden kanssa. Seurustelkaa, kun sopiva tulee vastaan, mutta älkää seurustelun tai kokemusten keräilyn vuoksi.
tai ainakin kaunistelee totuutta ja kertoo jostain olemattomista 15vtyttökavereista.
panopuolella harjotusta saa varmasti ilman *seurustelua* jos ei muuten ni ostaa? onko se nii vaikeeta opetella?
ja kyl itte oon ainakin nii *intohimoinen* mies että tilaisuuden tullen ei petihommat jää viiteenminuuttiin 2X/kk
paremminkin 4/päivä
eikä mitää 5minsan pikapanoa
ja itte ainakin jos alan *seurustelemaan* odotan ainakin sitä *oikeaa* eikä mitä tahansa sutturaa
miks tarvii olla inhorealisti tyylii neitsyys men 24v ja ***** alko kasvaa 17v.. ja tytöt tykkää lipomisest jos ei ain jaksa painaa..
use your brain.. sit voi sen jälkee tehä mitä vaa.
Jos on ollu nuoreen läski ei tarvi esitellä rippikuvaa, jos on menny poikuus yli 18v ei tarvi kertoo totuutta, vaan tälläst 15vjuttuu..
jos ei oo seukannu, sanoo et on niit ollu 4, jos ei montaa naista sanoo et onhan noit tullu koitettuu.. 8kumppanii ollu.. jos ei kestä painaa ku 2minsaa.. nuoleskelee välil.. tai melkei loppuu ja sit puikkoihi.. ÄLY HOI JÄRKI ÄLÄ JÄTÄ!!
eine naisetkaa oikeest oo seurustellu 19miehen kans ja nainu 823582358poitsua
Tää postaus kävi jo vitsistä... Saipahan hyvät naurut ennen nukkumaan menoa.
siis on miehiä on "miehiä" ja on MIEHIÄ
mihikäs ite kuulut?
Vaikka ei seurustele voi opetella teknisesti tyydyttämään naista
kavaltaa muuten hyvät aikeet ja valkoset valheet helposti, kun ei osaa vehettä laittaa sissää tai tulee ennenku saa sinne tai 3t jälkee
Mielenkiintoisia kommentteja puolin jos toisin. Mutta eikö se kerro aika paljon ihmisen luonteesta, jos parikymppisenä ei ymmärrä asetelmaa, että toinen ei ole sitoutunut vakavasti aiemmin ?
Kaikki nämä perustelut polkupyörän opettelemisesta kirjan avulla ovat totaalista schaissea. Tuskin nyt ihminen sosiaalisesti on täysin taidoton, vaikka ei olisi seurustellutkaan. Ei seurustelusuhteissa ole mitään kovinkaan erikoisia sääntöjä, joita pitäisi "opetella". Päinvastoin, liian paljon edelliseen suhteeseensa rutinoitunut ihminen on kamala seurustelukumppani.
Ainut asia, minkä näkisin ongelmana, on se, että ihminen joka seurustelee ensimmäistä kertaa pari-kolmikymppisenä saattaa asettaa liian suuren odotusarvon suhteelle. Mutta sekin on persoonallisuudesta kiinni.
Stereotypioihin on aivan liika helppo takertua. Ja niistä on aivan liian vaikea poisopetella.
Juuri tätä ajoin ylempänä kirjoituksellani takaa:
"Ainut asia, minkä näkisin ongelmana, on se, että ihminen joka seurustelee ensimmäistä kertaa pari-kolmikymppisenä saattaa asettaa liian suuren odotusarvon suhteelle." eli seurustelematon voi odottaa "liikaa" suhteelta, kuvittelee sen olevan päiväunelmaa. Kerran vakavasti seurustelleena tietää suhteen toiminnan perusteet, sellaisetkin vastaantulevat ongelmat joita ei osaa edes ajatella ongelmiksi aikaisemmin... Ja kuten kirjoitit, se on tietysti myös persoonallisuudesta kiinni.
Seurustellut sanoo:
"Ainut asia, minkä näkisin ongelmana, on se, että ihminen joka seurustelee ensimmäistä kertaa pari-kolmikymppisenä saattaa asettaa liian suuren odotusarvon suhteelle. Mutta sekin on persoonallisuudesta kiinni. "
Seurustelematon sanoo:
"Ainut asia, minkä näkisin ongelmana, on se, että ihminen joka seurustelee toista-kolmatta kertaa pari-kolmikymppisenä saattaa asettaa liian suuren odotusarvon suhteelle. Mutta sekin on persoonallisuudesta kiinni. "
Seurustelematon ei välttämättä odota suhteelta tarpeeksi, kun ei tiedä mitä se on ja mitä pitäisi odottaa. Ehkä se jopa saa tilaisuudet lipsumaan käsistä, kun ei arvosta tarjottua mahdollisuutta... Taitaa itsellä olla vähän sellaista vikaa...
ja sitten tapasin elämäni miehen, joka oli 20 vuotta minua vanhempi, ja hänellä oli ollut useita vakavia seurustelusuhteita avioeronsa jälkeen. Rakastuimme, menimme naimisiin, mutta päädyimme eroamaan. Luultavasti oman kokemattomuuteni vuoksi. Hänen kokemuksensa oli antanut hänelle viisautta, jota ihailin. Minun kokemattomuuteni oli somaa hänestä aluksi, mutta alkoi rasittaa häntä vähitellen, ja hän päätti, että on onnellisempi yksin.
Jos olisin seurustellut aikaisemminkin, ehkä tuo unelmieni suhde olisi kestänyt...
Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että ongelma oli miehesi pään sisällä. Eli siis hän omassa mielessään teki kokemattomuudestasi ongelman. Vai mitä tarkoitit sillä, että kokemattomuutesi alkoi häntä rasittaa? Kirjoituksestasi päätellä "kokemusero" välillänne ei haitannut sinua?
Jotenkin tuli tunne, että miehesi halusi sinusta vain syystä tai toisesta eroon, ja kokemattomuutesi oli pelkkä tekosyy. Halusi ehkä itse vielä jatkaa seikkailujaan. Jotkut ihmiset kun eivät oikeasti kykene kuitenkaan loppupeleissä sitoutumaan, vaikka sitä kokemusta olisikin tullut keräiltyä. Joillekin (valitettavan monille) se "kokemusten keräily" ikäänkuin jää päälle. Tämä on minusta tärkein syy siihen, miksi useita suhteita omanneet ovat mielestäni paljon epäilyttävämpiä kuin kokemattomat.
niin lähti.
En tarkoittanut pelkästään seksiä, vaan kokemattomuutta toisen kanssa elämisessä, toisen huomioon ottamisessa. Siinä, ettei aina sano, mitä sylki suuhun tuo, vaan ajattelee sanojensa vaikutusta.
Ihmissuhdekokemus tuo myös mukanaan vaivattomuuden ystävyys- ja tuttavuussuhteiden luomiseen. Jos on kovin kokematon, se voi johtua ujoudesta, ja silloin sitä helposti takertuu siihen omaan kumppaniinsa, ja uhontaa, että hän haluaisi tavata muitakin ihmisiä (en puhu naissuhteista, vaan ystävistä ja tuttavista), yhdessä ja erikseen. Se, johon tarraudutaan, alkaa pian tuntea olevansa vanki. Suhteesta tulee taakka, ei enää elämänpiiriä laajentava ilo.
Aikuinen ihminen ei halua olla puolisonsa isä. Minulle hän oli tavallaan isä, ja on vieläkin, ja pidin siitä, opin paljon, mutta hän halusi vaimon, ei tytärtä.
Olemme nyt eläneet sinkkuina kumpikin tahoillamme monta vuotta, ja olemme paremmat ystävät kuin koskaan, joten teoria, että hän halusi vain seksiä, on väärä.
Nyt etsin kumppania, mutta vertaan aina heitä entiseen mieheeni. Hän kun oli täydellinen:')
Eli ongelma olikin sinun pääsi sisällä. On yllättävän paljon naisia, jotka hakevat elämäänsä ensisijaisesti jonkinlaista "auktoriteettihahmoa". Tällä taasen ei ole mitään tekemistä seurustelukokemuksen kanssa. Itse asiassa eniten näitä "auktoriteettihahmon" hakijoita löytyy naisista, jotka ovat aina seurustelleet (kuinka sellainen kakaran tasolle jäänyt voisikaan elää yksin, tarvitsee aina sen "auktoriteettihahmon" itseään opastamaan).
Kyllähän se toki miehelle ärsyttävää voi olla tuollainen. Syyt löytyvät naisen pään sisältä tähän ongelmaan. Ja tosiaan kuten sanottua tällä ei ole mitään tekemistä seurustelukokemuksen kanssa, vaan juontaa lapsuudesta (lähinnä isäsuhteesta tai sen puutteesta).
Toki on miehiäkin, jotka hakevat puolison sijaan itselleen toista "äitiä". Tälläkään ei ole mitään tekemistä seurustelukokemuksen kanssa, vaan johtuu lähinnä siitä, ettei ole koskaan päässyt irtautumaan siitä "ensimmäisestä" äidistä ja miehistymään (äitisuhde, joskus myös sen puute voi aiheuttaa tällaista käytöstä). Tätäkin esiintyy seurustelumielessä kokemattomia enemmän sellaisilla miehillä, jotka ovat "aina" seurustelleet (suoraan äidin helmoista tyttöystävän helmoihin => ei ole kykyä huolehtia itsestään).
Rakastuin mieheeni (entiseen) hänen luonteensa, älykkyytensä, viisautensa ja hyvyytensä vuoksi. Se, että hän oli vanhempi minua, ei haitannut minua, oli paremminkin plussaa. Siinä ei ole mitään vikaa, sinä ikärasistilapsukainen.
Hän rakastui minuun sen takia, koska älyllisesti, taipumuksiltamme ja harrastuksiltamme sovimme yhteen todella hyvin. Hän on nero ja minäkin mensalainen, joten älykkyys oli ehdoton vaatimus kumppanissa (sinä et tätä voi ymmärtää, joten en selitä enempää). Siinä suhteessa olemme molemmat hiukan snobeja. Ei sitä voi kuvitellakaan elävänsä jonkun hitaamman kanssa, jolle pitää koko ajan rautalangasta vääntää...
Olen elänyt suurimman osan elämääni yksin, ja se on hyväkin, koska se antaa aikaa työlleni, joka on luovaa ja vaatii yksinoloa. Jos haluaisin takertua ja tarvitsisin isukkia, olisin sellaisen löytänyt moneen kertaan. Olen ihan mukavan näköinen, ja pientä ilkeyttä lukuunottamatta ihan herttainen ja valoisa luonne.
Sinun mielestäsi nainen hakee auktoriteettipuolisoa, jos ei ole tullut toimeen isänsä kanssa, ja mies hakee äitimammavaimoa, jos on ollut liikaa kiinni äidissään. Hah. Miehen logiikkaa! Tarkoitan, pojan logiikkaa.
Oletkin ihan vain tavallinen sekopää. Onko sinulla jakomielitauti? Aiemmin kirjoitit:
"Aikuinen ihminen ei halua olla puolisonsa isä. Minulle hän oli tavallaan isä, ja on vieläkin, ja pidin siitä, opin paljon, mutta hän halusi vaimon, ei tytärtä. "
Ja nyt:
"Jos haluaisin takertua ja tarvitsisin isukkia, olisin sellaisen löytänyt moneen kertaan."
Lähinnä sitä, että joillakuilla on ollut isä/äitisuhteen kanssa ongelmia, jotka juontuvat tähän aikuisuuden parisuhteeseen miten kullakin. Nähty on.
28v.
Sinun tapauksessasi ainakin näköjään seurustelemattomuus ja pään sisäiset ongelmat kulkevat käsi kädessä. No ei pidä silti yleistää, vaikka yksi seurustelun suhteen kokematon ongelmainen löytyikin tästäkin ketjusta.
Eikä se "isä-/äitihahmon" ikä ole tässä mitenkään merkityksellinen. "Isä-/äitihahmo" voi olla nuorempikin kuin tämä sellaista hakeva. Kysymys on lähinnä rooleista, jotka parisuhteen osapuolet omaksuvat.
Asun yksin, olen asunut yksin monta vuotta. Jos minulla olisi pakko olla joku, joka päättäisi elämisestäni, olisin kyllä sellaisen saanut. Mutta olen nyt kasvanut hiukan, ja etsin tasaveroista kumppania. Olen kykenevä asumaan yksin, ilman isukkia. Olin onnellinen isukin kanssakin, ja olisin taas, jos hän muuttaisi mielensä, mutta tasaveroisemmassa mielessä tällä kertaa. Mutta jos suhde katkeaa, voi olla aika vaikeaa aloittaa sitä uudestaan. On parempi, jos osaa hoivata suhdetta niin, että se jatkuu koko elämän. Mutta yksinkin on hyvä olla. Varsinkin kun muistaa, että voisi olla pehemminkin: voisi olla sinun kumppanisi:(
Jos ihmisestä hakee hyvää, sitä löytää. Naurettavaa löytyy myös, jos sitä hakee. Jos ei pysty näkemään muissa kuin heidän erehdyksensä, jos on kovin kärkäs arvostelemaan, ei ole kykenevä ihmissuhteeseen. Sitä juuri yritin alkuperäisessä kommentissani kuvailla.
Luojan kiitos, että sinä olet liian nuori naissuhteisiin. Säälin sitä tyttöraikaa jo etukäteen. Pysy äidin luona kasvamassa vielä vähän aikaa.
Sinähän ihmeen riidanhaluinen yksilö olet. Ei ihme, ettei suhteet kestä. Ja mitä sinä minun iästäni tai naissuhteistani tiedät? En ole niistä sinulle mitään kertonut.
Sinulla tosiaan taitaa olla jotain ongelmia pääsi sisällä, ja isoja sellaisia, kun tuolla lailla rupeat täällä räyhäämään. Ensinnäkin nuo minun yleiset pohdintani isä-/äitihahmon etsimisestä eivät suinkaan olleet kaikki suoraan sinulle osoitettuja. Itse otit ne väen vängällä henk. kohtaisesti (kertoo muuten aika paljon sinun kehityksesi tasosta sekin). Tuosta isähahmostakin mainitsin ihan sen takia, että sinä itse otit sen ensin esiin (kerroit kuinka exäsi oli ollut kuin isä sinulle tjsp.). Sinulla ei tosiaan taida olla kaikki kotona. Exäsi kannalta siis erittäin hyvä, että lähti lätkimään (taisi havaita sekopäisyytesi ajoissa). Tiedätkö, että ammattiapua on nykyisin saatavilla kaikenlaisiin ongelmiin? Kannattaisi kokeilla.
Ei jokainen uskaltaisi kertoa omista nuoruudenaikaisista virheistään. Hän näyttää kokemuksestaan oppineen, ja puhuu siitä avoimesti. Ehkä hän arveli, että voisi kommentillaan auttaa muitakin.
Sanoisin kuitenkin, että voisi hiukan valita, missä alkaa paljastamaan sydäntään. Jotkut voivat siitä oppia, mutta on paljon jästipäitä, jotka eivät opi edes omista kokemuksistaan, saati sitten toisten.
Kuulostaa, että hänen tunteensa ovat aika pysyvää lajia, ja on joustavuutta vaikeassakin tilanteessa. Surullista, ettei rakkaus aina kestä. Tai jos kestää toisen taholta, niin toinen voi kasvaa siitä ulos, syystä tai toisesta.
Miltä kuulostaisi vapaaseurakunta? Aika vapaamielistä porukkaa mutta kuitenkin kristilliset perusarvot.
Googleta kristillinen deittipalvelu ja katso mitä löytyy. Samaten voit kokeilla myös tavallisia treffipalstoja, mutta silloin kannattaa painottaa, että etsit kristillisiä perusarvoja kunnioittavia koska muutoin saat kaikenlaisia vastauksia. Itselläni kävi tuuri sinkut.netin kautta, vaikka se on tavallinen treffipalsta. Etsin kuitenkin uskovaista seuraa. Pari kaveriani löysi suomi24 kautta kumppaninsa ja pitävät muuten tammikuussa tuplahäät! Sitten on sen kristillisen deittipalvelun kautta yksi ystäväni löytänyt kaverin ja nekin meni kesäloman alussa kihloihin, siitä on nyt jotain vuosi kun tapasivat.
Kiltit miehet ja naiset eivät liiku baareissa, vaan heihin törmää esim. seurakunnan toiminnassa, kirjastoissa, teattereissa ja monissa harrastuksissa ja tapahtumissa. Mistään möykkäkonserteista heitä ei löydä. Kannattaa siis tuota vapaaseurakuntaa ja muita vastaavia tilaisuuksia kattella ja samaten jotkut järjestää niitä sinkkuiltojakin ja muuta toimintaa vaihtoehtona baari-illoille.
..että ihmiset menevät yhteen kun sellainen tulee vastaan että kummallakin kolahtaa.
Itse en ole koskaan seurustellut ja kun näitä viestejä lukee niin taitaa olla aika huonot mahikset kun ei ole tuota "aikaisempaa kokemusta". En ole hirveän itserakas tyyppi mutta silti pidän itseäni "löytönä", ainakin jos joku tyttö haluaa kunnollisen, hyväkroppaisen ja empaattisen miehen.
Syy miksi olen yhä vapaa on yksinkertaisesti se, että en notku baareissa ja olen miesvaltaisella alalla töissä. Eli en tapaa naisia juuri missään. En kyllä ole aktiivisesti koskaan yrittänytkään löytää kumppania, joten pakko tilanteesta on syyttää itseään. Tai syyttäisin jos kaduttaisi.
Sen verran täytyy kyllä kommentoida noita aikaisempia juttuja, että älkää hyvät ihmiset yleistäkö niin paljon. Ihmisiä on joka lähtöön, osa kulkee massan mukana ja osa ajattelee itse. Homman nimihän on se että tuolta löytää sen itselleen sopivan ja onneksi jokainen yksilö on erilainen.
Jos minä tapaisin naisen joka hylkäisi minut suoralta kädeltä vain sen takia että en ole seurustellut aikaisemmin, niin tuo osoittaisi minulle sen, että kyseinen henkilö ei olisi ollut sopiva minulle - olisimme todennäköisesti olleet aivan eri tasolla henkisesti. Jollekin toiselle tuo nainen on täysi kymppi ja näinhän sen pitääkin olla.
Täällä on kirjoitettu paljon siitä, että ei ole seurustellut, koska on ollut opiskeluja/töitä/ei tunnetta/yms. Rehellinen kysymys: oletteko ikinä seurustelemattomat miehet kohdanneet naista, jonka kanssa olisitte halunneet seurustella?
Minä olen. Tai oli yksi nainen, josta olin kovasti ainakin kiinnostunut, ja jota kohtaan luulen että minulla oli tunteita. Ja hän sai tietääkin niistä (tosin olisin pantannut tietoa ainakin vielä jonkin aikaa, mutta se on toinen tarina miksi ne paljastuivat). Ja tytölläkin oli tunteita minua kohtaan.
Ja hän katosi moneksi kuukaudeksi elämästäni niiden takia, ja nyt emme ole kuin kavereita, jotka pitää lähinnä tekstiviestein yhteyttä (silloin tällöin nähdäänkin).
piti vaan kertoo et kyll niit kiltteiki tyttöjä löytyy paljon. Itsekin en pidä niin paljon baareista mutta samalla en luota näihin nettipalstoihin juuri yhtään. Käyn kuitenkin ystävien takia ulkona jonkin verran vaikken usko löytäväni mitään elämänkumppania sieltä.
Joten kyllä niitä "kilttejä" tyttöjä löytää myös baarin puolelta, niin kauan kun Suomes ei uskolleta päiväsaikaan selviinpäin tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.
Olen kohdannut monta naista, joiden kanssa olisin halunnut seurustella. Nuorempana olin tosi kömpelö kiinnostavien naisten seurassa, mikä varmaan selittää silloista seurustelemattomuuttani. Viimeisen viiden vuoden epäonnistumisiin on varmasti monta syytä, joista yksi on tämä naisten hassu käsitys aiemman seurustelun välttämättömyydestä.
Varmasti löytyy kilttejä tyttöjä. Tuo mainitsemani ihastuksenkohde on yksi sellainen. Ja varmasti paljon muita. Mutta vaikka kävisinkin baareissa, niin sieltä kiltin tytön löytäminen on hankalaa, ja vaikka löytyisikin, niin en välttämättä uskaltaisi lähestyä. Ymmärsin niin, että sinä käyt ystäviesi kanssa ulkona, baareissa? Tyttöporukkaan on hirveän vaikea mennä esittäytymään sille kivalle ja kiltinnäköiselle tytölle, kun tytön reaktion lisäksi saa pelätä myös sen porukan reaktioita ("hahaHA TUOLLAINEN! lähestyy sua, voi vittu mitä se kuvittelee, hei tytsyyy kyl sä saisit paremmanki, tiätsä niinku oikean miehenki!"). Ei nyt sillä, että sillä kaveriporukan reaktiolla olisi viime kädessä mitään merkitystä (eihän asia niille kuulu), mutta kyllä se hieman pelottaa.
joo, ymmärrän kyllä että tyttöporukkaa on aika vaikea lähestyä. Mutta ei oikein huvita liikkua yksin baarissa odottamassa sitä "oikeaa"
Itse en lähesty miehiä ja tee aloitetta koska vaikuttaisin epätoivoiselta, enkä vielä tässä vaiheessa ole.
muuten....Tyttöporukan reaktio on harvoin positiivinen aluksi, vaikka mies olisi kiinnostava,johtuen kateellisuudesta tai tyttöjen tarpeesta arvostella ihmisiä, mutta minuun ei kyllä muitten mielipiteet vaikuta. Se tekee muuten miehestä kiinnostavamman jos hän uskaltaa naista jolla on kaverit "suojakilpenä"
Olen, ja aika montakin. :-)
Joku tuolla edellä sanoi, ettei monellekaan riitä yksi seurustelusuhde elämässä. Että ennen pitkään tulee tarve ja halua kokea muuta, se on luonnollista.
Onko noin? Miksi sitten esim. minun isovanhempani ovat menneet naimisiin 18-vuotiaina ja ovat nyt siinä kahdeksankymmenen molemmatja edelleen naimisissa?
Tunnen lisäksi erään pariskunnan, jotka ovat alkaneet seurustella 16-vuotiaina. He ovat nyt päälle viisikymppisiä ja ovat toistensa ainoat rakkaudet.
On roskaa puhua jotain, ettei voi olla normaalia olla vain yhden ja saman kanssa koko elämä.
Tai nykyään, tämän helvetinmoisen pinnallisuuden aikana varmaan se on täysin luonnotonta, että yritää tosissaan, vaikka on vaikeaakin välillä. Periksi vain heti, ei kannata yrittää.
All it takes is a suomalainen sisu. Perkele.
Isäni ja äiti varmaan ovat olleet yhdessä jotain yli 35 vuotta nyt ja tuskinpa kummallakaan oli seurustelusuhteita sitä ennen kun menivät vähän päälle 20 naimisiin.
Hiemanko oot muute oikeessa tuon kans et ku ei ihmiset jaksa nykyään yrittää.. Heti ku tulee pientäki kinaa edes tms nii ollaa eroamas tai jotain..
Iha perseestä. Hyvä tietää et on muitaki joilla on vielä järkiä päässä.
tottakai voit seurustella. osaahan se sekin rakastaa..!!
ei seurustelua opeteta, kaikki käy ihan luonnostaan.
Itseasiassa, on aika kiva jos seurustelee ensikertalaisen kanssa, ei niissä mitn vikaa ole, täysin päinvastoin. =)
Oudoltahan tuo kuulostaa. Joskushan se on seurustelu aloitettava ja jokaisella on ollut se eka seurustelusuhde. Toisaalta se voi olla vastapuolelle jopa mahdollisuus, toinen on aiempien suhteiden "rasituksista puhdas, tyhjä taulu... Aloitetaan siis ns. puhtaalta pöydältä.
Eipä tuo minua ainakaan haittaisi.
ni että ei oooooooooooooooooooooooo
"Olen ihmetellyt, kuinka joidenkin naispuolisten ystävieni mielestä on aivan ymmärrettävää, että naiselle on tärkeää, että mies jonka kanssa aloittaa seurustelun on seurustellut aiemmin."
-singulariteetti
Joidenkin naispuolisten ystäviesi "logiikalla" olisi yhtä lailla ymmärrettävää tämä: on tärkeää, että henkilö, joka ei ole aiemmin seurustellut, ei koskaan aloitakaan seurustelua.
Eikö jostain kuitenkin ole aloitettava?
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.
Minkä ikäisiä olette? Olen lukenut lähes kaikkien keskusteluun osallistuneiden mielipiteet, ja tämä asia on jäänyt epäselväksi. Toisaalta - se paistaa läpi monista vastauksista.
23 vuotta. Miten niin paistaa läpi?
Olen 21-vuotias.
Mutta Lord Boredom: luepa vastauksesi läpi esim. kommentti "teille pinnallisille haahkoille" paljastaa aika pitkälle katkeran asenteen. Ja ehkä tästä pystyi päätellä tuota ikääkin...?
Kukaan ei ole ketjussa sanonut ettet saisi tyttöystävää, kukaan kaverisi ei ole sitä sanonut, kukaan paitsi sinä itse -- ei voi siihen vaikuttaa:) Katkeruus pois, ei kannata olla kateellinen ja onni löytyy iloisemmalla asenteella!
En edes minä ole enää (pariin kuukauteen...) sanonut, ettenkö saisi tyttöystävää :) En vain saa sellaista, jolle ei kelpaa kokematon, enkä minä sellaista edes halua. "Pinnalliset haahkat" on vähän tyly ilmaisu, mutta en ole koe olevani katkera. Hieman vain suututtaa tuo eräiden yleistävä asenne, että kokemattomissa on jotain pahaa vikaa.
Olen 26-v. ja kokemusta on tasan kahdesta suhteesta.
Ensirakkauteni kesti 5 vuotta, menimme naimisiinkin. Ennen yhteiselomme aloittamista '98 kokemuspohjamme oli samanlainen. Ei vakavaa, mutta jotain pientä. Liittomme päättyi ´03 erimielisyyksiin ja väkivaltaan.
Pian löysin oikean Rakkauden. Hän ei ollut aiemmin seurustellut. Alun "ihmettelyn" jälkeen olemme todella onnellisia. En minä ennen häntä ole Miestä vielä tavannutkaan.
Tuolla otsikkoni "kokemuksella" tarkoitan omaa tilannettani; tiedän, että miehisyyden mitta ei ole menneiden suhteiden määrä, vaan ihmisen sisin.
Juuri tuli 31 vuotta täyteen.
Mielummin sitä sellaisen ottaisi, joka ei oo jo koko kylää kyntänyt...mulle kelpaisi kyllä vähemmän säätänyt kaveri.
Niin minäkin!
Itse olen 30v mies, enkä ole koskaan seurustellut.
Syita on ettei ole kuin vasta viime vuosina kiinnostanut, osin tämä on johtunut huonosta itsetunnosta, ujoudesta, supliikin puutteesta, aiempina vuosina saamistani naisten erittäin röyhkeistä halventavista katseista (eka 15-vuotiaana). On vain ollut helpompi olla aktiivisesti hakematta sitä naista, se kun ei ole oikein ollut mun lajini.
Olen liikkunut sellaisella asenteella, että törmään siihen ihanaan tyttöön, jos törmään. Vielä en ole törmännyt.
Ajatellaanpa tilannetta että 29-vuotiaana olisin seurustellut reilun vuoden. Tämäkö tekisi minusta nyt sitten jotenkin paremman miehen, jonka kanssa muutkin naiset voisivat ajatella seurustelevansa? Saisin sanoa näille, että kyllä, olen seurustellut aiemminkin. Ei h****tti.
Varmasti seurustelussa oppii paljon asioita, mutta minä ainakin väitän olevani sen verran järkevä mies jolla löytyy älyä ja myös tunneälyä niin paljon, että on aivan yksi lysti olenko seurustellut ennen vai en!! Varmasti tultaisiin toimeen. Ja jos riittää rakkautta, riittää varmasti myös ymmärrystä, jos toinen virheitä tekisikin kokemattomuuttaan.
Itse en voi ymmärtää tuota "en voisi seurustella seurustelemattoman miehen kanssa" -asennetta.
Mutta ehkä se on vain hyvä, että näin ajattelevat "naiset" eivät minua häiritsekään. Haluan fiksun naisen joka hyväksyy ja ymmärtää tämän minun "puutteeni".
no ei sen puolieen jos tää nyt on sit se blondi vitsi.
pitäisköhän sen kundin seurustella ensin toisen kundin kans et vois alkaa sit niinku oikeen seurusteleen
taitaa mennä...
Kyllä se nyt vaan on niin että riippuu ihan iästä. Jos kakskymppinen ei ole seurustellut ennen, se ei ole katastrofi, mutta jos viiskymppinen ei ole koskaan seurustellut, niin silloin on jotain pielessä. On joko hirveän ujo, estynyt, kompleksinen tai jotain muuta. Olis tarvinnut apua aiemmin. Tai sitten halut heränneet vasta kun alkaa melkein olla liian myöhäistä esim. suvunjatkamisen kannalta.
Näin minä ajattelisin
Ihan mielenkiintoisia viestejä täällä mielenkiintoisesta aiheesta. Viestejä luettuani tuli heti mieleen, että täällä on sitten yksi ns. toivoton tapaus, jossa on jotain pahasti pielessä. Niin, ikää on tosiaan kertynyt tuo 30 v, eikä takana vielä yhtään seurustelusuhdetta, ei lähelläkään. Pari kertaa on tullut treffeillä käytyä, mutta niistäkin on jo iäisyys aikaa.
Naiset, olkaa hyvä, tässä on yhden onnettoman tarina :)
Eräs syy seurustelemattomuuteeni on ihan oma passiivisuus asian suhteen, ehkä olisin voinut yrittää ahkerammin. Harrastusten kautta ei vain ole tullut tutustuttua vastakkaiseen sukupuoleen, kun ei ole tuntunut oikein luontevalta salilla tai lenkkipolulla mennä keskustelemaan. Baareistahan niitä muijia sitten olisikin löytynyt, mutta kun on aina ollut sellainen epävarmuus ja tietynlainen ujous (mikä näköjään vaivaa yleisestikin osaa miehistä, kun lukee lukuisia keskusteluita täällä Suomi24:ssa). Monesti sitä on vain hengaillut baareissa aamuyön tunneille ja toivonut, että joku nainen tulisi juttelemaan, mutta koskaan ei ole niin käynyt, eikä varmaan käykään, koska sehän on miehen tehtävä käydä iskemässä ... No, joskus on tullut uskallettua juttelemaan ja eihän ne muijat ole pitkään pöydässä viipyneet ...
Pääsyy seurustelemattomuuteeni lienee kuitenkin se, että kun se naamakerroin ei riitä, rima on sen verran korkealla (sama kuin yrittäisi floppaustyylillä 5 metrin korkeudella olevan riman yli). En pääse edes siihen vaiheeseen, että pääsisin näyttämään persoonani. En ole mikään sohvaperuna, vaan ruumiinrakenteeltani urheilullinen. Sen suhteen varmasti kelpaisin useammallekin naiselle. Mielestäni minulla on myös ainakin sellaiset peruspuitteet varmasti kunnossa: rehellinen, iloinen ja kunhan sellainen alkukangertelu lähtee pois, niin olen monesti kaveriporukan puhelian, harrastan aktiivisesti kaikenlaista ja olen yleensäkin energinen. Ja ennen kaikkea olisin valmis sitoutumaan ja seurustelemaan.
Kaverini, joka on selvästi pulskemmassa kunnossa, mutta joka omaa hyvän pärstän, joutuu tuon tuosta naisten iskujen kohteeksi (ollessamme jopa samassa pöydässä ja minä en silloinkaan kiinnosta ketään!). Ei siis pidä aivan paikkaansa, etteivätkö naisetkin kävisi iskemässä miehiä, kunhan pärstä on vain riittävän komea. On muuten vielä hiljaisempi/epävarmempi kuin minä ja kauppa käy silti hyvin. Muijat ovatkin sanoneet suoraan, että se on komea. Joillakin se onnistuu, joillakin ei (ikinä).
Loin tuossa taannoin kuvallisen profiilin tänne suomi24:sen Treffeihin ja pyysin, että tämä naisten keskuudessa suosittu kaverinikin loisi kuvallisen profiilin. Laitettiin profiilin tekstit/tiedot melkein identtisiksi ihan kokeilumielessä. No, omaa profiiliani kävi jotain yli 100 naista tsekkaamassa reilun kuukauden aikana, eikä ensimmäistäkään viestiä. Kaverilla taas vieraskirja ja viestiboksi pullotti kivasti, monia kymmeniä yhteydenottoja ja flirttejä. Että kyllä se pärstäkerroin ratkaisee paljon ! Jos se on kunnossa, niin sitten voi päästäkin treffeille tai seurustelemaan. En kelvannut monelle umpirumalle naisellekaan, mutta niillä olikin kyllä mistä valita, kun jokaista naisten ilmoitusta kohden Treffeissä oli 5 miesten ilmoitusta. Huom! lähettelin kyllä myös itsekin valikoidusti viestejä ja flirttejä, mutta ei ... Konstit on kyllä nyt vähissä. Tätäkö yksinäsyyttäkö pitäisi jatkaa vielä seuraavat about 30 v ? Kuulostaa hyvin kiintoisalta ... Sekin on perin kiusallista, kun työpaikalla ja sukulaispiireissä ja ties missä kuulee tuon tuosta kyseltävän, että milloinkas se sinä hommaat jonkun naisen itsellesi ? Vakiovastaus on aina, ettei ole vielä löytynyt. Ei ole viitsinyt sanoa, ettei ole kelvannut kenellekään !
Ongelmanani on tietysti myös se, että en ole yleensä kovin puhelias, kun tapaan uusia ihmisiä. Avaudun vähitellen, mutta sen jälkeen olenkin hyvin avoin. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin aivan kipsissä eka kerran tavatessa, vaan sitä että keskustelu on aluksi vähän sellaista tunnustelevaa. Niin, kyllähän se puheliaisuus ja hyvä ulkonäkö olisi kovaa valuttaa naisia hakiessa. Ja tähän päälle vielä se seikka, että ikää jo 30 v eikä kertaakaan vielä seurustellut. Kyllä siinä on lottovoittokin todennäköisempi kuin löytää nainen, joka minusta kiinnostuisi ... Ja jos tässä treffeille asti taas joskus pääsisikin, niin kai sitä olis melko kipsissä silloin. Ja mitä siitäkin seuraisi, kun nainen kuulisi, ettei yhtään seurustelua takanapäin (varsinkin kun lukee tämän viestiketjun viestejä naisilta, niin tuntuu, että meitsi on joku hemmetin Toxic Avenger, kun ikää jo 30 v eikä vielä kertaakaan seurustellut) ?
Tarkoitus ei ole valitella tässä kohtaloani, vaan tuoda vain yleiseen tietoon, että joillekin tuo seurustelun aloittaminen tuottaa vain suuria vaikeuksia tai ei vain onnistu millään, vaikka halua olisi. Säälittävää ? eittämättä. Mitenkäs se toteamus menikään siitä luonnon valinnasta ? Vain vahvat geenit jatkavat ... ?
Omassa kaveripiirissäni kolmelle miehelle on seurustelemattomuuden jälkeen kelvannut heti se ensimmäinen ja elämänsä ainut nainen, joka heistä on ylipäätään koskaan kiinnostunut ! Nämä miehet ovatkin käyttäneet sen ainoa maalitekopaikan, koska toista paikkaa ei välttämättä tule vähään aikaan (tai ikinä). Ovat kaikki nyt avio/avoliitossa. Hyvä niin.
En valita, enkä purnaa tässä mistään, enkä esitä naisille yhtään arvostelua tässä. Ymmärrän erittäin monen sinkkuna vasten tahtoaan olevan miehen turhautumisen, kun ei vain tunnu löytyvän sitä naista mistään tai kelpaavan kenellekään (kun itsekin sinkku olen ja tulen aina olemaan), mutta sitä vähän ihmettelen, kun täällä keskusteluissa on TOSI PALJON katkeria kirjoituksia, joissa naiset haukutaan melkoisen lyttyyn ja yleistetään asioita. Tuntuu koko naissukupuoli olevan syvältä ? Ehkei nyt kuitenkaan ...
Itselläni ei ole tilanteestani huolimatta edelleenkään yhtään katkeruutta naisihmisiä kohtaan, päinvastoin :) Elämä vain on tällaista ja siihen on sopeutuminen. Naisilla on oikeus asettaa sellaisia vaatimuksia kuin haluavat miehille, niinkuin miehilläkin on naisten suhteen. PISTE. Toisilla kriteerit on tiukemmat, toisilla taas väljemmät. Ei niistä kannata purnata. Ei siinä ole mitään väärää, jos se ulkonäkö on tärkeä ! Näin se vain on. Ensimmäisenähän sitä toisessa ihmisessä kuitenkin kiinnittää huomiota ulkonäköön. Osa naisista laittaa sille enemmän painoarvoa, osa taas vähemmän, jotkut eivät tee suurempaa numeroa koko ulkonäöstä. Voipa olla, että miehet voivat olla ulkonäön suhteen vielä keskimäärin valikoivampia kuin naiset !?
Kyllähän osa naisista juttelee varmaan vähän rumempienkin ja ujompienkin miesten kanssa, mutta ei sitä ihastumista voi pakottaakaan. Se vain tapahtuu. Joihinkin ihmisiin sitä vain ihastuu ja toisiin ei. Tietyt ominaisuudet miellyttää, toiset taas ei. Riippuu niin kokijasta. Ei siinä mitään väärää ole! Jos meinaa viettää toisen ihmisen kanssa vaikka loppuelämän, niin kyllä sen toisen ihmisen täytyy silloin miellyttää. Sen seurassa täytyykin viihtyä. Eikä sitä naisen hurmaamista ajatellen ole lainkaan huonoa, jos mies nyt sattuu vielä olemaan tavallista komeampi ja iloisempi ja avoimempi ja ties mitä. Täällä keskustelufoorumeissa on mielestäni kuitenkin tyhmää haukkua naisia, kun niille ei muka kelpaa rumat tai hiljaiset miehet tai ties millaiset. Naisiakin on niin monenlaisia. Eiköhän suurin osa miehistä kelpaa ainakin joillekin naisille. Eri asia on tietysti, ehtiikö tätä naista löytää koko elämänsä aikana. Ja uskoa ja kärsivällisyyttä se kukaties vaatii yhden jos useammankin kerran. Tosin, jos käy tosi huono tuuri, niin sun ominaisuudet ei miellytä ketään ja silloin osasi on jäädä yksin. Itse kuulun ikävä kyllä tällä hetkellä tähän ikuisten etsijöiden joukkoon.
Te jotka seurustelette, niin muistakaa arvostaa kumppanianne ! Seurustelu voi tuntua itsestään selvältä, mutta kaikille se ei sitä ole ! Ilahduttakaa kumppanianne vaikka heti tämän viestin luettuanne ! Ei ole vaikea arvata, kuka on elämäni ykkösasia, jos joskus pääsen nauttimaan seurustelusta ... ;) Ja hei kaikki miehet ja naiset, jotka vielä etsitte sitä kumppania, niin onnea yritykselle. Keep smiling !
- Ehkäpä joku päivä, mutta tuskin -
...........
että teksti kuin omasta suusta.
Muistathan, että kun se ainoa oikea lopulta ilmestyy elämääsi, älä takerru häneen. Niin voi hyvin käydä, jos se on ensimmäinen naispuolinen ystävä, ja naisparka pakenee tukehtumaisillaan vapaammille vesille.
Ajattele naisia ihmisinä, me olemme sellaisia. Älä aseta itsellesi paineita. Ystävyyksiä aina mahtuu elämään, ja niistä voi kehittyä hieno kestävä suhdekin.
Ei sinussa varmaan ole mitään vikaa. Se ujous karisee, kun saavutat asioita, joita arvostat, työssäsi ja harrastuksissasi. Sinusta tulee yhä kiinnostavampi ihminen, itsetuntosi paranee yhä, ja ennenkuin arvaatkaan, joku tosi hieno naisihminen oivaltaa arvosi.
Ujous ei ole viehättävä piirre, mutta siinä on hyviäkin puolia. Se suojelee tyhmiltä suhteilta, ainakin jossain määrin. Oikeiden ihmisten kanssa ujokin puhuu vaikeuksitta. Ujot ihmiset ovat usein kiinnostavia, kun heihin tutustuu. Ja paras asia on, että ujoudesta voi päästä eroon! Monet sanovat, että juuri tuossa kolmenkympin tienoilla ujous alkaa yleensä karista, jos sitä on ollut.
"Monet sanovat, että juuri tuossa kolmenkympin tienoilla ujous alkaa yleensä karista, jos sitä on ollut."
Toivottavasti se menee näin. Vähän oikeastaan tuntuis olevan noin omallakin kohdalla.
Tuo Toxic Avengerin kirjoitus oli myös mulle aivan kuin olisin sen itse kirjoittanut.
Tosin kuvallista profiilia en ole laittanut koskaan minnekään. Enkä ole ihan varma onko mun pärstäkerroin sitten kuinka paha... seurustelemattomuus voi mennä kaikki saamattomuuden ja ujouden piikkiin, who knows.
Välillä mietin että onko se kuitenkaan niin hirveästi ollut ujoutta, vai sitä että juttu vain ei luista "niinkuin normaalisti" silloin kun sitä pitäisi mennä heittämään kivannäköiselle tytölle.
Ei tää perhana oo helppoo.
Itse en koe, että se pieni ujous olisi se suurin ongelma. Pääongelma on se naamakerroin.
Kuten kirjoitin, niin varmaan osalle naisista kelpaisin ulkonäköni puolesta, mutta omalle kohdallani ei moista harvinaisuutta ole vielä sattunut.
Tuo vinkki takertumisesta oli ihan hyvä, täytyy pistää muistiin :) Toinen hyvä pointti oli tuo mainitsemasi ystävyys. Varmaan se naisillekin olisi helpompaa tutustua miehiin, jos homma lähtisi aluksi ihan ystävyyspohjalta ensin (voisivat jopa laskea sitä rimaa hiukan alemmas). Voishan sitä pelkän ystävänkin etsintää yrittää ...
ovat ihmisiä. Sen jälkeen suurin osa ystävistäni on ollut miehiä. Miehet ovat suorempia ja heidän kanssaan voi jutella ilman sitä naisile yleistä keskinäistä kilpailua.
Ei sillä, minkämuotoinen nenä on, ja miten leuanviiva kaareutuu, ole mitään tekemistä sen kanssa, viehättääkö toista sukupuolta. Jos on itsensä kanssa sinut, näyttää miellyttävältä, oli piirteet millaiset tahansa. Eiköhän se ole tekosyy... Tuntuu helpommalta sanoa, että on ruma, sen sijaan, että myöntäisi, ettei ole vielä oppinut hyväksymään itseään sellaisena kuin on.
Ajattele nyt joitain julkkiksia, vaikka... no, ei tule ketään mieleen juuri nyt, mutta on niitä - ihan tavallisen näköisiä, mutta se itsevarmuus paistaa läpi ja on viehättävää.
Onko missään näkyvillä niitä sun profiileja? Uteliaisuuttani oisin kurkkinut, jotenkin en tahdo uskoa, että ainakaan pärstäkerroin voisi vaikuttaa niin paljon....vaikuttaahan se, mutta noin hienon tuntuinen(kirjoitustaitosi ihastuttaa)kynäilijä ei voi olla mikään toxic....vaikka eikös sekin ollut lopuiksi kiltti tapaus...se toxic siis...
Jaa.a, mielipide esim.ulkonäköasioissa muuttuu vuosien vieriessä, itsellänikin. Se jota nuorena komeaksi katseli, näyttääkin mitättömältä hiireltä...ja ne älyrumat miehet onkin muuttuneet komeiksi!!?! Tulee heti pari kaveria mieleen, joitten ihailusta olin suorastaan harmistunut, olivathan sentään aika rankan ruman näköisiä...
Nyt aikuisiällä nähtyäni heidät, huoh...kyllä ikä joitakin komistaa kovasti. Vaikka entiset piirteet jäljellä, niin huoliteltu ulkoasu ja sopivasti lihasta ympärillä, kaunis käytös....tämmöset tekee jo paljon plussaa...
Kun tulee se ehkä oikean tuntuinen, kiirehdi hitaasti...toisaalta, älä anna onnesi kulkea ohi...
Aika vaikeita nämä ihmissuhdejutut...
Ps.Ex-nirppanokkana, vain pintaa katseleva(häpeä tunnustaa), olen alkanut arvostaa todellakin muutakuin ulkonäköä.Jo se, että voin luottaa toiseen, ratkaisee paljon.Iänkaikkista epäluotettavuutta ja valehtelemistakaan ei jaksa.
Kannattaa lähestyä ongelmaa naisen kannalta. Naiset haluaa "kilpailla miehistä". Sinusta on monet naiset kiinostuneet tai sitten ei kukaan.
Ne muutamat joita voisit kiinostaa, skippaavat sinut syystä, että et ole suosittu.. Ympäristön paine.
Naiset tarkkailevat kaikkea, etenkin miten muut naiset suhtautuvat sinuun! Tärkeintä on tulla sosiaalisesti "hyväksytyksi". Puhuminen on ihan liian yliarvostettua, ihan oikeesti. Jos et oo "hyväksytty", niin kaikenlainen puhe on turhaa..
Tapoja saada naisilta hyväksyntää baarissa:
- naisia samassa kaveripiirissä
- naiset tulee juttelemaan sulle
- suosittu kavereiden kanssa
- jne..
Käytännössä havaittua..
Muutama "arvostetun" näköinen nainen tulee juttelemaan sulle, saat "hyväksyntää", ja kohta kiinostuneita naisia tulee iskuetäisyydelle pörräämään :) (Muistettava, et jokainen nainen haluaa olla ykkönen)
Ilta yksin, kukaan ei edes suostu juttelemaan sulle, vaikka mitä tekisit!! Niin se vaan menee.
Tuo on todella typerää ja laumasieluista käytöstä, mutta noin se oikeasti homma toimii. Naiset ovat jotenkin ihmeen laumasieluisia otuksia, harva niistä oikeasti kykenee ajattelemaan omilla aivoillaan ja erottumaan joukosta. Tämän totuuden kun hyväksyy, niin johan alkaa flaksi naisten suhteen käydä. Eri asia sitten, pystyykö tuollaisia laumasieluisi aivottomia olentoja sitten arvostamaan pätkääkään (muuta kuin panopuina)...
Kaitpa moni ainakin baarissa hakee "viihdykettä"...Ja sitten taas on "tarkkailijoita", niinkuin minä.Tykkään katsella ja kuunnella ihmisiä, kyllä siellä baarissakin tekee mielenkiintoisia havaintoja ja kyllä jyvät akanoista erottuu.
Helppohan minun tietty on tarkkailla, kun en ole hakusella, aikaa riittää ympäristön analysointiin...
Vaan tuo on tosi, mikäli on vähemmän komea mies, mutta suupaltti ja ison kaveripiirin ympäröimä, niillä näyttää flaksi käyvän-eikä näy haittaavan räyhä ja alkoholisoitunutkaan olemus....
Oikein todella komeilta miehiltä tuppaa monesti puuttumaan charmia, jonka vähemmän komeat kanssaveljensä taas omaavat...vaan eipä yleistetä..
Lisäisin tuohon vielä, että naiset tuntuvat muutenkin elävän joidenkin ihme vaistojen varassa. Ei niiltä löydy oikeaa tunne-elämää, eikä ajatusmaailman syvyyttä. Tämän totuuden kun mies hyväksyy, niin voi elää elämänsä paljon onnellisempana.
Minäkin olin ennen "kiltti" mies. Kuvittelin löytäväni sen oikean, jonka kanssa olisimme sielunkumppaneita, samalla aaltopituudella asioista (ainakin niistä tärkeimmistä). Jonkun, jonka kanssa jakaa syvimmät tunteeni, käydä syvällisiä keskusteluja, viettää romanttisia hetkiä auringonlaskua ihastelle, ja rakastella tunteella aina aamunkoittoon asti. Näin siis ennen kuin tajusin, kuinka typerä ajatus tuo on.
Naisia ei ole yksinkertaisesti luotu tuollaisiksi kumppaneiksi miehille. Eivät he ihastu miehen persoonaan, tämän jaloon luonteeseen tai syvällisiin ajatuksiin. Naiset ovat kuin eläimet ja etsivät vaistomaisesti niitä tiettyjä "alfaurospiirteitä". Vaikka loogisesti ajatellen, etenkin nyky-yhteiskunnassa, nuo piirteet eivät todellakaan takaa, että mies olisi vahva, menestyvä ja hyvät geenit omaava. Puhumattakaan siitä, että nuo piirteet omaava mies ei yleensä loogisesti ajatellen ole mikään ihannekumppani (tosin naiset tuntuvat rakastavan draamaa ja sydänsuruja, joten ehkä se sitten heille sitä onkin).
Mitä nuo piirteet sitten ovat? Ehdottomasti tärkein on toki itsevarmuus. Tämä saa naiset todella kuumiksi. Kokemuksia kannattaa kerätä suunnitelmallisesti. Voit vaikka aloittaa käymällä huorissa, ja jatkaa iskemällä ensin niitä hieman rumempia tapauksia. Ja turha ajatella mitään rehtiä peliä, kuinka et halua tuottaa sydänsuruja kenellekään jne. (niin minäkin ajattelin ennen). Sillä ajattelulla tuotat vain tuskaa itsellesi. Kannattaa ajatella naisia vain kulutushyödykkeinä, use them and lose them (tuntuvat suorastaan rakastavan sellaista käsittelyä, ruikuttavat vielä pitkään perään, no sitä saa mitä tilaa). Ei haittaa, vaikka itsevarmuus menee pikkuisen jo törkeän röyhkeyden puolelle (tykkäävät tästä aivan mahdottomasti). Sellainen välinpitämättömyys on hyvä juttu (ennen jos olin jostakin naisesta kiinnostunut, osoitin sen toki ja yritin olla hyvä hänelle => paha virhe).
Toinen tärkeä piirre on menestys. Sinun ei välttämättä tarvitse olla oikeasti menestynyt mies, kunhan luot illuusion sellaisesta. Pukeudut hyvin, työstatustasi ja varallisuuttasi voit myös hieman liioitella (kuten sanottua, naisia ei kannata ottaa kovin vakavasti, niille voi ihan hyvin valehdella). Tee tämä kuitenkin hienovaraisesti, ettei koko homma paljastu. Samoin kannattaa toki liioitella menestystään naisten keskuudessa (hienovaraisesti tämäkin), ja pyrkiä olemaan liikkeellä naisseurassa (kuten sanottua, naiset ovat laumasieluja, kun yksi kiinnostuu => muutkin kiinnostuvat).
Lisäksi on muutamia manööverejä, joita voit suorittaa. Noiden em. välinpitämättömyyden, röyhkeyden yms. vastapainoksi kannattaa välillä esittää, että oikeasti välittäisit siitä, mitä hänellä on sanottavaa (kiltit miehet, jotka oikeasti välittävät tekevät tätä liikaa => paha virhe). Eihän niillä yleensä mitään kiinnostavaa sanottavaa ole (niitä tyhjänpäiväisiä juorujansa vain), mutta pienen hetken voit ainakin esittää.
Kannattaa muistaa nämä asiat, jos haluat menestyä naisten keskuudessa. Ne syvälliset keskustelut voit aina hoitaa miespuolisten ystäviesi kanssa (heillä riittää tähän älyllistä ja tunnepuolen kapasiteettia). Naisia ei tarvita kuin yhteen asiaan, kun ymmärrät tämän, olet jo oikealla tiellä kunnon pelimieheksi.
T. entinen kiltti ja kunnollinen mies, nykyinen (totuuden oivaltanut) pelimies
Eipäs löydy enää tuota profiilia, kun sen jo aikoja sitten tuhosin.
Olipas kerrassaan kiva lukea sun tekstisi. On näköjään olemassa niitäkin, joille se sisin on tärkein ;) Ei muuta kuin hyvää jatkoa vain sinulle (iha)nainen !
Vastaan tässä samalla yhteen edelliseen viestiin, jossa mainitaan, että rumuuteen on helppo vedota ja käyttää tekosyynä sen sijaan, että tekisi asialle jotain ja olisi itse aktiivinen. Totta.
Tuo itsevarmuus varmasti onkin tosi tärkeää ja oleellista, jos naisille menee juttelemaan livenä ja hyvä itsevarmuus varmaan vähän kompensoikin vaatimattomampaakin ulkonäköä.
Lähinnä päättelen rumuuteni siitä, kun tehtiin kaverin kanssa ekassa viestissä kuvailemani profiilitesti. Tuskin siitä minun iloisesta kuvastani paistoi läpi mitenkään epävarmuus tai heikko itsetunto, pikemminkin päinvastoin. Kaverini ei taas omassa kuvassaan kovinkaan hymyillyt ja oli vähän poissaolevan oloinen. Se kelpasi monellekin ja minä taas en yli sadalle naiselle! Enempää ei juuri naisia tainnut ollut seuraa edes hakemassa omasta kaupungistani Treffeillä! Enhän edes päässyt näyttämään hienoa persoonaani ja iloista olemustani, kun heti jo lyötiin lyttyyn maanrakoon ulkonäköni vuoksi. Olo on kyllä välillä niin kuin amerikkalaisella jalkapallolla potkun jälkeen. Huom! profiilien sisällöthän meillä oli melkein identtiset, vähän jotain pituus yms. tietoja laitettiin erilaisiksi. Eli ei sen kaverini profiili voinut varmasti olla jotenkin erityisen paljon kiinnostavampi kuin minun ... paitsi se ulkonäkö. Miten ne menikään ne monet sanonnat, että "Ulkonäkö merkkaa enemmän kuin kymmenen tuhatta sanaa tai tekoa ..." tai "Komea ulkonäkö mansikka, ruma naama mustikka (tai puolukka)." tai "Ulkonäkö ennen kaikkea!" tai "Paistaa se aurinko rumankin naamaan !" tai "...puolikuuta peipposesta ja rumasta ei päivääkään" tai "Parempi ruma oksalla kuin pivossa!". Niinpä niin ;)
Se, mikä täällä viesteissä on hyvin tullut esille, on se, että yrittää kannattaa. Niin aion itsekin edelleen tehdä, tosin mitään suurempaa siltä odottamatta. Eikä tässä ole tarkoitus vajota mihinkään pohjamutiin, jollei pääse seurustelemaan. Elämä jatkuu, yksinkin. En epäile hetkeäkään, ettenkö kelpaisi jollekin luonteeni puolesta. Kyse on vain siitä, osaanko kaupitella sopivasti itseäni oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Tottahan se on prikulleen, että voin vain katsoa peiliin ja miettiä olenkohan tosissani edes yrittänyt löytää jotakuta ... Varmasti olisin voinut olla paljon aktiivisempikin. Ihan omaa syytä tämä sinkkuus.
Itse asiassa näiden viestien vaihdon seurauksena rohkaistuin sen verran, että ajattelin ruveta taas yrittämään. Hyvä ajatus voisi olla ottaa mukaan se naisten keskuudessa suosittu kaveri yökerhoon ja tuppautua sen kanssa juttelemaan naisille ! Tuskin monikaan nainen kehtaisi lempata pois minua pöydästä, kun mukana on kuitenkin se namupala kaverini, eh ? Voiskohan toimia ?
Vielä tähän loppuun tieto siitä, etten ole yrittänyt kuuta taivaalta. Olen jo pitkän aikaa rajoittunut vain ns. oman tasoisiini naisiin tai alle, mutta toistaiseksi ilman tulosta. Kuusenkoristeet ja diskopallot saavat kimallella puolestani missä huvittaa ! Itselleni riittää aivan hyvin ns. tavallinen perusnainen.
Kuulostat tosi mukavalta, ja taisin olla väärässä, kun oletin, että olet ujo urpelo, joka sen takia näyttää luotaantyöntävältä.
Yksi toinenkin lausahdus: "Kauneus on katsojan silmissä." Et taida edes olla epätoivoinen sen naisen perään, joten varmaan sen vielä löydät.
Voi kun olisit parikymmentä vuotta vanhempi.
On tässä jo 30 iässä, yhtä jos toista nähnyt ja kuullut...tuntuu välillä, ettei muuta ole tehnytkään kuin paukuttanut päätä seinään...miesrintamalla siis.
Mistään miesrintamasta ei kyllä voida puhua, sillä saman ihmisen kanssa, tämä pään takominen on tapahtunut.
Kaikkien vastoinkäymisten myötä, on alkanut arvostaa ihmisen luonnetta entistä enemmän.Epäluotettava, vaikka kohtuullisen näköinenkin kumppani, ei tee elämääsi ja oloasi hyväksi! Jos luonne on kieroutunut, ei se komeakaan ulkonäkö enää ole avu ihmissuhteissa -ainakaan pitkässä juoksussa.
Onnea elämääsi, uskon että joku huomaa ihanaisen luonteesi ja käy koukkuun!
Entäs toisin päin. Tekeekö naisesta kiinnostavan se, ettei aikaisempia suhteita ole ollut ja missä iässä iän tuoma rasiteraja tulee naiselle seurustelemattomuudessa entä kokemattomuudessa vastaan. Täällä on puhuttu miehen pärstäkertoimesta, mutta naisen pärstäkertoimella on myös valtavasti arvoa. Kaveriksi kelpaa kuka vaan, mutta vakavaan suhteeseen vaaditaan myös ulkonäköä.
"Tekeekö naisesta kiinnostavan se, ettei aikaisempia suhteita ole ollut"
Mun silmissä (en ole koskaan seurustellut) ehkä vähän tekeekin, ennemmin noin kuin että olisit käynyt läpi puolen Suomea. Ei tuo nyt ainakaan mikään negatiivinen asia ole! Tai eihän tuollaista asiaa yleensä tiedä ennalta, joten siinä mielessä ei tee kiinnostavampaa.
Täytyy tietysti rehellisesti myöntää, että käy mielessä, että johtuuko seurustelemattomuus siitä että on ihan susiruma tmv. (siis jos ei ole tyttöä ennen nähnyt) Kyllähän se ulkonäkö kuitenkin pitää jonkun verran miellyttää, tai ei ainakaan etoa, sanotaan nyt näin. Tää ei vielä ole mitään pinnallisuutta, vaan ihan normaali juttu.
"ja missä iässä iän tuoma rasiteraja tulee naiselle seurustelemattomuudessa entä kokemattomuudessa vastaan."
Ei ole tuollaista rajaa. Ei ainakaan mulle.
Niin minäkin tein, ja niin monet muutkin ovat tehneet ja tulevat tekemään!
SIIS MUN POINTTI TÄHÄN JUTTUUN ON SE ETTÄ KAIKKI IHME SEURUSTELEMATTOMAT JUNTIT PITÄIS VIEDÄ JOHONKIN MUUvALLE.?
Kukas muu tänne tulisi kuin yksinäinen surkimus. Onnellisilla on parempaakin tekemistä.
Kyllähän toi kädestäpitäen opettaminen minun korviini kalskahtaa enemmänkin siltä että pyritään muuttamaan toinen omiin normeihin sopivaksi. Silloin jos toista tarvitsee ruveta "opettamaan" niin kannattaa kyllä miettiä että onko suhdetta edes järkeä aloittaa/jatkaa. Ei se minun mielestäni este seurustelulle ole jos toinen ei aikaisemmin suhteessa ole ollut, ainahan sitä jostain pitää aloittaa. Ja sanoisimpa ainakin itse sen, että mieluummin aloittaisin seurustelun sellaisen ihmisen kanssa joka ei ole koskaan seurustellut, kuin sellaisen joka on ollut useassa suhteessa.
Oma mieheni ei ollut koskaan seurustellut kun tapasin hänet. Olemme nyt naimisissa, joskin ensimmäisen seurustelumme jälkeen hänellä oli pari hyvin lyhykäistä suhdetta ennen kuin palasimme yhteen.
Ajattelin itsekin ensin, että mitenkähän hän selviää suhteesta - mutta kaikki on mennyt kyllä yllättävän hyvin. Tokihan olen ns. opettanut hänelle parisuhteen saloja (en itsekään ollut tuohon aikaan seurustellut paljoakaan, ainakaan mitenkään vakavasti). Toisaalta, olen miettinyt myös sitä, että olisipa mieheni kuka tahansa, opettaisin hänelle silti kaiken saman, kuten sen, mistä pidän kamarin puolella ja muutoinkin.
Tokihan on joskus harmaita hiuksia päähän kasvanut kun olen koettanut selventää, että olemme parisuhteessa eikä mieheni voi ajatella pelkästään itseään jne. mutta nykyaikana tuo itsekeskeisyys on melkeinpä kaikkien ongelma, siirtyminen siis täysin itsenäisestä elämästä parisuhteeseen.
Oikeastaan olen sisälläni usein ylpeä siitä, että olen ollut mieheni ensimmäinen, ja se nainen, kuka hänen kanssaan nyt yhteistä elämää viettää. Jotenkin ajatus siitä, että hän oli "koskematon" ennen tapaamistamme on kunnioitettava ja saa itseni toivomaan, että olisin itsekin ollut. Varsinkin nyt, kun yhteiselämämme sujuu hyvin ellei erinomaisesti ja rakkautemme syvenee päivä päivältä.
P.S. Seurustelemattoman miehen kanssa naisella on hyvät mahdollisuudet kouluttaa miehestä haluamansa ;)
Akkojen pöpinöitä, joka on seurausta
taas siitä kun keräännytään kaakattavalla
joukolla pohtimaan jonninjoutavuuksia...
Täytyy olla nainen tai F.A.G, jos ottaa
tuollaiset puheet liian kirjaimellisesti.
Naisella joka on seurustellut "usein", täytyy
olla vähintäänkin tippuri... ainakin se on todennäköistä. ;)
Sittenhän kun seurustelee on seurustellut.ja ainahan kun juttelemme toisillemme seurustelemme toistemme kanssa saaterin ääliöt.
Ainakin mitä minulle on seurustelusuhteet opettanut on se etten nyt ainakaan kovin vähällä ala mihinkään seurustelusuhteeseen. Yksi oli liikaa vanhemmissaan kiinni ja toinen niin perkeleen mustasukkainen ettei töitä saanut tehdyksi. Siinä alkaa jo miettiä että jaksaako sitä oikeasti seurustella kun suhteelle ei ole aikaa ja se vähä aika menee riitelyyn. Sitä ei kerta kaikkiaan jaksa.
Nyt joku femakko tietysti sanoo että "mikset ottanut mua, en mä olis sellanen". Totuus on se että helppo on sanoa ja hetken olla nätisti, mutta luonteeni ei ole sotainen eikä sotaa haluava, ja kun kerran tiedän mihin se kuitenkin menee niin olen päättänyt että toistaiseksi en sitoudu. Jos sellainen nainen löytyy joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen (=tietokonehullu työnarkomaani, joka heittää karaokea ja on luonteeltaan itsepäinen kuin muuli, mutta silti rauhallinen) niin yrityksiä otetaan vastaan :D mutta sen sanon että toistaiseksi parempi asustella yksin.
Sekin voi olla ongelma että seurustelusta tulee este seurustelemattomuudelle, heh heh..
Minusta ei oo mikään este. Mulla on ihana mies jonka kanssa olen kohta kolme vuotta seurustellu. Hän ei ollut aikasemmin seurustellut.
Kaikki etenee omalla painollaan, ei mun ainakaan oo tarvinnut opettaa mitään...
Miksikö en ole seurustellut ? No siksi että rakastun aina ”vääriin” naisiin. Ovat olleet joko varattuja tai sitten he eivät ole kiinnostuneet minusta. Vastaavasti naiset jotka ovat ihastuneet minuun, valitettavasti itse en ole tuntenut mitään heitä kohtaan.
Okei, olen kyllä seurustellut, 3 kertaa, pisin suhde on ollut noin 2 vuotta, muut lyhyempiä suhteita ja ikää on tällä miehellä 34 vuotta. Kertaakaan en ole asunut naisen kanssa saman katon alla. Monet sanovat että olen todella mukava, siisti ja kaveri jonka seurassa saa nauraa. Valitettavasti olen lyhyt, 170cm, jos katsotaan deittipalstoja niin naiset haluavat aina pitkän, komean ja tumman miehen ja mielellään akateemisesti koulutetun, itse olen duunari, enkä erityisen komeakaan. Ravintolassa ainakaan ei tällä pärställä seuraa saa, kuulostaa varmaan huonolta itsetunnolta mutta se nyt vaan näyttää olevan fakta, vai johtuuko enemmänkin siitä ”pituudesta”. Ja olenko sitten ehkä liiankin siisti, monet ovat sanoneet että harva mies osaa pitää kämpänsä yhtä siistinä kuin minä ?. ”Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin”
Aika pinnallista touhua toisinaan naisilla. Jos vain se prinssi uljas tulisi valkoisella ratsullaan…
se on se naisten "hoivavietti" tai itsetuhovietti ihan miten katsoo... naiset haluaa kouluttaa siitä rentusta "hyvän" miehen.
joten paras konsti naisen saamiseen on käyttäytyä kuin vainoharhainen kylähullu sossupummi ja asua hikisessä läävässä olutpullojen seassa.
Ne naiset joille ei ne miehet kelpaa jotka eivät ole aiemmin seurustelleet ovat jollain tapaa vajaita. Ylipäänsä vastakkaisen sukupuolen dissaaminen kilometrin pituisella vaatimuslistalla kertoo jo naisesta sen kaiken.
Itse olin 3 v. sitten täysin seurustelematta vielä kenenkään kanssa kunnes kohtasin naiseni. Hänellä taas oli ollut 11-vuoden suhde takana ja elämänkokemusta kuitenkin hieman enemmän kuin minulla.
Vaikka olenkin itse naispuoleinen. Ja vaikka oonkin aika nuori, tätä keskustelua lukiessa tuli jotenkin "kypsä" olo! Voiko tosiaanjotkut aikuiset naiset ajatella noin. Herranjumala! Tunnen itsekkin ihmisiä (monia naisiakin) jotka eivät vaan jostain syystä ole saaneet seurustelukumppania, vaikka ovatkin mitä mukavimpia ja aivan "normaaleja" ihmisiä. Miten sitä ikinä voi seurustella ensimmäistä kertaa jos ei kukaan halua seurustella, syynä se että ei ole ikinä seurustellut. Mikä noidankehä. Naurettavaa.
Minulle naisihmisenä sillä ei ole mitään väliä, onko mies seurustellut vai ei. Jotenkin koen ne asiat enempi tunteenomaisesti enkä ensimmäiseksi olisi listan kanssa tarkistamassa, että täyttääkö kaikki vaatimukset. Sen yhteensopivuuden vaistoaa ja tuntee ilmankin, eikä sillä ole tällaisten muotoseikkojen kanssa loppupeleissä tekemistä. Pitää vain luottaa itseensä enemmän eikä antaa tällaisten pelkojen hallita. Ymmärtäisin enempi sellaiset huolenaiheet kuin esimerkiksi puolen sentin tappi. Kukaan ei ole täydellinen. Paljon isompana ongelmana naisena kokemani perusteella pidän sitä, että on siinä suhteessa ensisijaisesti jotain muuta kuin ihminen: panopatja, huoltaja, äidinkorvike tai vastaava. Hyvin nopeasti tällaiset suhteet sitten olenkin katkaissut. Sitten on vielä se suuri erehdyskin eli kuvittelee rakastuneensa hullun lailla ja silloinhan sitä joutuu aika heikoille jäille. Valheita, pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Loppuelämäni aionkin olla seurustelematta ja se on minulle itse asiassa ainoa oikea olotila ;)! Älkää kuitenkaan ottako minusta esimerkkiä, vaan yrittäkää yhtä puhtain mielin kuin tähänkin saakka etsiä sitä onnea. Sen löytää vain, jos siihen uskoo.
Naisesta, joka noin sanoo, ei kannata välittää mitään. Noin ajattelevalla naisella on ongelmia. Halveksi heitä. Olen komeaksi kehuttu mies, mutta koskaan en ole ollut yhden yön juttua kummemmassa suhteessa. Ei minua katsos kiinnosta. Nykyään, kun niin hemmetin monet naiset noin ajattelevat, tuntuu, että useimmat nykyajan naiset kelpaavat vain panopuiksi.
Melkein 5 vuotta vanhan ketjun nostit :D Mut tosiaan, liian moni näkee ihmissuhteet kertakäyttöhyödykkeenä. Sitä pitää tarkkaan harkita mihin ryhtyy, ettei joudu kusetetuksi.
Naisissa näitä kusettajia mahtuu pahimmillaan se kolmetoista tusinaan. Syytäkin olla varovainen, ettei tule vedätetyksi. Sopivan kumppanin löytymistodennäköisyys ainakin netissä on sama, kuin voittaisi 7 oikein lotossa.
Miten joku jaksaa kaivaa 5v. vanhoja kirjoituksia ja vielä kommentoida siihen? Ei kai ihmissuhteet sentään mitään arkeologiaa ole. Vai tiedä häntä, suomessa kun ollaan.
Muistuikin mieleen sisko, joka joskus huomasi että suomalaiset politiikot väittelyssä saattavat ottaa esille mitä vastapuoli oli 20v. sitten sanonut.