Mull on erittäin rakas ystävä joka vuodesta toiseen pakenee riitoja ja erimielisyyksiä ja asettaa mut odottamaan itseään ikään kuin marttyyrina.
Mull on rakas ystävä joka kertoo mulle miten mun tulis käyttäytyä ja ajatella, sinänsä itse sanomatta sanaakaan varsinaiseen asiaan. Ikään kuin pakenee paikalta, puhumattomana, jättää tilanteen hautumaan. Mutt mun pitäs kaiken edellisten vuosien kokemuksien perusteella tietää - mikä häntä loukkaa! Emm siis ole oppineet koskaan tekemään tästä keskustelun aihetta, vaan sitten kun aika on kulunut tavallaan unohdamme asian, ja palaamme taas ns. "yhteen" - ikäänkuin aika ois parantanut sen tapahtuman ja siihen johtaneet tilanteet, sun muut. Silti teemme sitä samaa "kaavaa" vuodesta toiseen. Emme siis riitele, siitä syntyy pattimatti ja Hän lähtee "kävelee" - pois syytellen ja korostaen mitä minä tein väärin. Häntä kohtaan. Ikään kuin se mitä olen sanonut, ei olisikaan mulle mitenkään sopivaa, luonnollista tai hyväksyttävää, koska HÄN on tästä nimenomaisesta asiasta mahdollisesti maininnut joskus aiemmin.... "tästähän on keskusteltu jo 2022" - hah hah haha :) Vähän kuin että vihille mennessä sanoo tahtovansa, niin se on niin pysyvästi , jatkossakin, - ellei ilmoita asiaa muuttuvaks, muuttuneen.
No mull on rakas ystävä, erittäin rakas. Mutt meill on tässä sellainen kehitystehtävä, toisiamme kohtaan. ja mä koen aina tulevani jätetyksi. syytellyksi ja moitituksi. ja
Hän menee luolaansa nuolemaan haavojaan:) - jotka ei mun mielestä oo ees pintaraapaisuja :D
Mull on rakas ystävä joka kertoo mulle miten mun tulis käyttäytyä ja ajatella, sinänsä itse sanomatta sanaakaan varsinaiseen asiaan. Ikään kuin pakenee paikalta, puhumattomana, jättää tilanteen hautumaan. Mutt mun pitäs kaiken edellisten vuosien kokemuksien perusteella tietää - mikä häntä loukkaa! Emm siis ole oppineet koskaan tekemään tästä keskustelun aihetta, vaan sitten kun aika on kulunut tavallaan unohdamme asian, ja palaamme taas ns. "yhteen" - ikäänkuin aika ois parantanut sen tapahtuman ja siihen johtaneet tilanteet, sun muut. Silti teemme sitä samaa "kaavaa" vuodesta toiseen. Emme siis riitele, siitä syntyy pattimatti ja Hän lähtee "kävelee" - pois syytellen ja korostaen mitä minä tein väärin. Häntä kohtaan. Ikään kuin se mitä olen sanonut, ei olisikaan mulle mitenkään sopivaa, luonnollista tai hyväksyttävää, koska HÄN on tästä nimenomaisesta asiasta mahdollisesti maininnut joskus aiemmin.... "tästähän on keskusteltu jo 2022" - hah hah haha :) Vähän kuin että vihille mennessä sanoo tahtovansa, niin se on niin pysyvästi , jatkossakin, - ellei ilmoita asiaa muuttuvaks, muuttuneen.
No mull on rakas ystävä, erittäin rakas. Mutt meill on tässä sellainen kehitystehtävä, toisiamme kohtaan. ja mä koen aina tulevani jätetyksi. syytellyksi ja moitituksi. ja
Hän menee luolaansa nuolemaan haavojaan:) - jotka ei mun mielestä oo ees pintaraapaisuja :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä ei koe hyödylliseksi keskustella mulkun kanssa joka ei nää miten satuttaa vaan nauraa toisen tunteille eikä pidä niitä kuin pintanaarmuina kun selvästi toista on ottanut kovaa kipeää. Kehityksiin vaaditaan yleensä kaksi, aloita itsestäsi. Selvästi hän ei koe keskustelua kanssasi turvalliseksi, voisit miettiä mistä johtuu. varsinkin kun kerta sanonut jo useasti mistä kiikastaa, etkä selvästikään häntä kuuntele. Varmaan ajattelee antavansa aikaa ja toivoo että viisastuisit, mutta ei niin ei..
joo. tietenkin otatisin itsestäni niskasta kiinni jos siitä juteltais, rakentavasti. eikä millään muistutuksilla että tästä on jo annettu käskykomento.ohje vuonna 2022. Mä en yleensäkään naura hänen sanoilleen, enkä puheilleen. Tuntuu että häntä naurattaa mun ajatukset ja tunteet.
Tietenkin voisin aloittaa itsestäni mutt Hänen kanssaan. Yhdessä - tästä jutellen. Ei aikaa antamalla kukaan viisastu, jos ohjeet on epäselvät. En pysty luottamaan häneen - se kai tässä on se pää aihe. Hän olettaa että minä tottelen häntä sokeesti, luottamuksella, jota hän ei välttämättä ansaitse. joten...