Sukupolvien tietoero

Yleinen kulttuuri lapsuudessani, osin vielä nuoruudessani, oli TARKOITUKSELLISTA tiedon pimittämistä. Uskottiin lujasti, että tietyt asiat olivat lapsille ja nuorille niin vahingollisia, että oli tarkoin estettävä nuorille sopimattoman tiedon saanti.

Nykyiset polvet eivät lainkaan tiedä, minkälaisessa maailmassa elimme me 40-luvulla ja aikaisemmin syntyneet. Vallitsi ankara sensuuri ja itsesensuuri. Radio oli tarkoin yhteiskunnan valvonnassa. Oli vain Ylen ja vain yksi kanava. Televisiota ei vielä ollut, saati nettiä.

Elokuvasensuuri oli niin ankara, että alastomuutta tai yhdyntää ei missään tapauksessa voinut esittää. Sen jo kotimaiset tuottajat tiesivät, eivätkä sellaista kuvanneetkaan. Ulkomaisista filmeistä sensuuri leikkasi sellaiset kohtaukset pois. Jos leikkauksia tuli runsaasti, koko filmi kiellettiin.

Missään ei ollut saatavilla valokuvaa kummankaan sukupuolen sukupuolielimisistä. Kirjastot saattoivat tarjota tietoa ilman kuvia, mutta sinne ei alaikäisilla ollut pääsyä. Piti tyytyä lastenosastoon, joka oli kemiallisen puhdas kaikesta seksistä.

Vaikka uteliaisuus vaivasi, ei ollut pienintäkään mahdollisuutta tyydyttää tiedonjanoa, paistsi niillä onnellisilla lapsilla ja nuorilla, jotka pääasiassa maaseudulla esittelivät vastakkaiselle sukupuolelle anatomian salaisuuksia. Muuta tietoa eivät hekään voineet saada.

Eikä olisi tullut kuuloonkaan, että seksiasioita olisi opetettu koulussa, niin kuin nykyisin tehdään, tai että niistä olisi ollut saatavilla tietoa ja kuvia liki kaikkialla. Nuoremmat polvet ei pysty kuvittelemaan, missä pussissa olimme.

Ei niin, ettemme olisi olleet kiinnostuneita seksistä, mutta koska saimme tietoa vain ikätovereilta, se oli melkein aina väärää tietoa, jota sitten vasta aikuisena opeteltiin oikeasti, mutta monilta oppimisaika oli jo ohi. Seuraukset olivat kammottavat.