Kirjoitin tänne keväällä ja ihmettelin, miksi minua ei vielä kahden vuoden jälkeen ole esitelty miehen vanhemmille ja entinen vaimo silti siellä vielä kävi. Nyt olen heillä sitten käynyt ja kerronpa teile siitä, jos jotain kiinnostaa.
Emännällä oli ruokailu kesken, kun menimme. Hän siirtyikin kättelyn jälkeen heti syömään lautastaan tyhjäksi television ääreen ja sitä sitten katseli melkein koko ajan. Mitään keskustelua ei kannattanut siis aloittaa, ja tyydyinkin vain osallistumaan aktiivisesti aina kaikkeen, mitä puhuttiin. Kun isäntä tuli, miehelleni tuli kiire lähteä pois. Isäntä kasoi minua melkein suu auki ja siirsi sitten katseensa tisseihini.
Huusholli oli sekainen ja epäviihtyisä. Pölyä, tavaraa röykkiöissä, lattiat roskaisia. Saunamökki rannassa oli niin sottaisen oloinen, että suorastaan inhotti.
Ex-vaimo taitaa olla enemmän samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Mieheni on ymmärtänyt sen ja ehkäpä hävennytkin.
Emännällä oli ruokailu kesken, kun menimme. Hän siirtyikin kättelyn jälkeen heti syömään lautastaan tyhjäksi television ääreen ja sitä sitten katseli melkein koko ajan. Mitään keskustelua ei kannattanut siis aloittaa, ja tyydyinkin vain osallistumaan aktiivisesti aina kaikkeen, mitä puhuttiin. Kun isäntä tuli, miehelleni tuli kiire lähteä pois. Isäntä kasoi minua melkein suu auki ja siirsi sitten katseensa tisseihini.
Huusholli oli sekainen ja epäviihtyisä. Pölyä, tavaraa röykkiöissä, lattiat roskaisia. Saunamökki rannassa oli niin sottaisen oloinen, että suorastaan inhotti.
Ex-vaimo taitaa olla enemmän samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Mieheni on ymmärtänyt sen ja ehkäpä hävennytkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se valitettavasti yleisin syy siihen, ettei esittele sukulaisilleen kultaansa,taitaa olla juuri tämä että toista hävettää omien sukulaisten käytös tai tapojen puute. Ei ole kiva viedä rakastaan hölmöjen arvosteltavaksi.
Kokemuksesta tiedän, koska omat sukulaiset todella kylmiä, karkeita ja omahyväisiä. Olen kertonut siipalleni, että ahdistaa heidän seuransa (ihan suoraan) ja yhteispäätöksestä emme vieraile lainkaan. Miksi pitäisi?
Meillä mieheni on yli kymmenen vuotta tavannut ja pitänyt yhteyttä sukuunsa ilman minua. Hän kertoo heistä sitten jotakin, mutta muuten minua ei kiinnosta olla heidän kanssa missään tekemisissä sen kummemmin.
Mies ei meinannut minua viedä vanhempiaan tapaan, mutta vaadin ja petyin. En meinaan uskonut hänen vakuutteluaan siitä etten kuitenkaan viihtyisi siellä. Sottaisuudesta ei ollut kysymys vaan he ovat ahdasmielisiä uskovaisia ja elävät vähän eri maailmassa kuin olen tottunut.
Ei tule muuta kuin turhaa riitaa ja toraa jos väkisin yrittää sellaisten kanssa jotka ihan eri aaltopituudella. Ei tarvitse olla "naimisissa" miehen suvun kanssa ja paremmin sujuu suhdekkin kun pitää etäisyyttä sukulaisiin.
Mieheni vanhemmat olivat "aivopestyjä"! Toistelivat niitä jotain raamatun lauseita kuin koneet. Kamalaa! Uskonto on aivan sairasta touhua. Sairastunutta koko perhe heillä, mutta onneksi sain mieheni normalisoitua. Muista siitä sakista en välitäkkään. Tietenkin rakastan miestäni, mutta en mahda hänen vanhemmilleen tai suvulleen mitään. Antaaa heidän ollakkin sitä mitä on ihan rauhassa. Miehenikin osaa ottaa neutraalisti omaisensa sellaisena kuin ovat, mutta minä en osaisi ottaa... joten pysyttelen erillään heistä. Kukaanhan ei voi valita sukuaan, he ovat sitten sitä mitä ovat!