Pääni on sekaisin tunne myllerryksestä johon kaipaan neuvoja että osaisin alkaa järkevästi ajattelemaan tilannettani.
Olemme mieheni kanssa oltu 7vuotta yhdessä josta vuosi naimisissa.
Alku vuodet meillä olleet myrskyisiä ja viimeiset 3vuotta tasaisesti mennut ,liiankin.
Miehelläni oli pari vuotta sitten ihastuminen jonka seurauksena epäilen hänen pettäneen,hän kieltää kaiken mutta ihastumista ei.Olen myös ollut ihastunut mieheni ystävään näinä vuosina enemmän ja vähemmän,mutta emme ikinä ole pettäneet puolisoitamme,puhuneet tunteistamme.
suurin ongelma on ollut mieheni puhumattomuus mistään tunteista jonka takia olen ollut ottamassa eroa jo 3vuoden aikana 3 kertaa ja aina mieheni on luvannut alkaa puhumaan ja tunteitaan näyttämään ja pitämään minua muunakin kun itsestään selvänä joten olen uskonut puheita.
Viimeisin keskustelu erosta oli puolivuotta siten ja taas lupasi,eikä halunnut eroa.Annoin itselleni aika rajan että kesän jälkeen lähden jos mieheni ei muutu.
Pari kuukautta sitten meillä oli juhlat ystävien kesken ja mies jäi kiinni ystäväni kanssa pelehtimisestä meillä kotona.Sänkyyn eivät kerenneet koska tulin paikalle.
Yöllisen raivon puuskan jälkeen ajattelin aamulla et nyt lähden mutta mieheni alkoi puhumaan tunteistaa.Sellaisia mitä ei ikinä ole puhunut ja meidän ongelmista mistä syyttänyt minua sanoikin että hällä itellä ongelma korvien välissä eine ole mun ongelmia.
Nyt puhuu näyttää tunteensa jopa julkisesti,kertoo ja juttelee kaikesta.Ei halua minua menettää,rakastui aivankuin uudesti.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä?Mun tuntee kuoli samantien sen hän tietää ja haluaa odottaa jospa ne tulee mulle takaisin.
Olen jutellut oman ihastukseni kanssa tästä ja hän tukenut minua ja kuunnellut mutta ei halua vaikuttaa päätökseeni(itsellään hänellä ero vireillä).En enää tiedä mitkä ovat aitoja tunteitani ja mitkä ei.
Kertokaa omista kokemuksista tai viisaanpananne mielipiteitä jakakaa
Olemme mieheni kanssa oltu 7vuotta yhdessä josta vuosi naimisissa.
Alku vuodet meillä olleet myrskyisiä ja viimeiset 3vuotta tasaisesti mennut ,liiankin.
Miehelläni oli pari vuotta sitten ihastuminen jonka seurauksena epäilen hänen pettäneen,hän kieltää kaiken mutta ihastumista ei.Olen myös ollut ihastunut mieheni ystävään näinä vuosina enemmän ja vähemmän,mutta emme ikinä ole pettäneet puolisoitamme,puhuneet tunteistamme.
suurin ongelma on ollut mieheni puhumattomuus mistään tunteista jonka takia olen ollut ottamassa eroa jo 3vuoden aikana 3 kertaa ja aina mieheni on luvannut alkaa puhumaan ja tunteitaan näyttämään ja pitämään minua muunakin kun itsestään selvänä joten olen uskonut puheita.
Viimeisin keskustelu erosta oli puolivuotta siten ja taas lupasi,eikä halunnut eroa.Annoin itselleni aika rajan että kesän jälkeen lähden jos mieheni ei muutu.
Pari kuukautta sitten meillä oli juhlat ystävien kesken ja mies jäi kiinni ystäväni kanssa pelehtimisestä meillä kotona.Sänkyyn eivät kerenneet koska tulin paikalle.
Yöllisen raivon puuskan jälkeen ajattelin aamulla et nyt lähden mutta mieheni alkoi puhumaan tunteistaa.Sellaisia mitä ei ikinä ole puhunut ja meidän ongelmista mistä syyttänyt minua sanoikin että hällä itellä ongelma korvien välissä eine ole mun ongelmia.
Nyt puhuu näyttää tunteensa jopa julkisesti,kertoo ja juttelee kaikesta.Ei halua minua menettää,rakastui aivankuin uudesti.
En tiedä mitä minun pitäisi tehdä?Mun tuntee kuoli samantien sen hän tietää ja haluaa odottaa jospa ne tulee mulle takaisin.
Olen jutellut oman ihastukseni kanssa tästä ja hän tukenut minua ja kuunnellut mutta ei halua vaikuttaa päätökseeni(itsellään hänellä ero vireillä).En enää tiedä mitkä ovat aitoja tunteitani ja mitkä ei.
Kertokaa omista kokemuksista tai viisaanpananne mielipiteitä jakakaa
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen mies, mutta voin sanoa, että tuo on kuitenkin juuri tyypillistä tíetynlaisille miehille.
Ei mitään, kun asioihin on mahdollisuus vaikuttaa, mutta sitten kun oikeasti on menossa pox, tajutaan mitä on menetetty ja niin kuin aina; liian myöhään.
Jos sulla ei ole tunteita tätä miestä kohtaan, niin pistä poikki. Ei sillä väliä, onko sulla uus ihastus jo tiedossa vai ei.
Olet aika kauan ehdollistanut rakkautta tyyliin:
-jos mies ei muutu, otan eron. Kasvu on mahdotonta tuollaisen uhkauksen ollessa voimassa. Sehän on kuin sanoisit:
-jos et nyt ala puhua, niin rangaistus seuraa taatusti. Tulet sen huomaamaan.
Ymmärsin, että miehesi puhuu nyt, ja hänen puoleltaan viestintä on avointa. Sinä et ole siihenkään tyytyväinen.
Mitäpä jos lähtisit hiukan kartoittamaan omia edellytyksiä pidempi aikaiseen suhteeseen. Vaadi itseltäsi kasvua mm. siten, että et tarjoa rakkautta, jossa on jokin ehto. Opi rakastamaan ehdoitta! Siihen sinä et pysty, koska itselläsikin on avioliiton ulkopuolinen "uskottu", joka taatusti vaan pahentaa asiaa. Mitäs jos löisit ensin sen suhteen poikki "poks", ja sen jälkeen olisit avoin nauttimaan avioliittonne uudesta suunnasta.
En ole uhkaillut ja sanellut ehtoja miehelleni vaan olen itselleni tehnyt asiat selviksi.Olen toki puhunut miehelleni että tästä ei tule mitään ja sen jälkeen antanut asian olla kunnes vuoden päästä huomaan taas ettei ole herra muuttunut.
Tässä nyt on ongelma kun meinasi pettää minua ei ne ehdot.Ja nyt mukamas asiat näkee erillailla kun jäi kiinni,entäs jos ei olisi jäänyt uskotko että suhteemme olisi muuttunut,minä en vaan sama vanha kaava toistunut
Huomaatko, miten itsekeskeisesti lähestyt ongelmaa. Sinä olet sanonut miehellesi..ja kun sinä sitten arvioit miehesi käytöstä...arvioitsija huomaa ettei mikään ole muuttunut. Oletko itse muuttunut? Itseään voi muuttaa mutta ei toista. Oletko itse yrittänyt mennä puolitiehen vastaan? Voi olla etten nyt ihan kuitenkaan ymmärrä, mutta yritän sen minkä osaan. Muuten jos kovin pitkästi menee huonosti, niin jonkinlainen etäisyys ja tilanteen seisauttaminen on kyllä paikallaan. Ehkäpä pelkkä puhuminen ei riitä. Tarvitaan erillään oloa ja mahdollisesti asiantuntija-apua. Ihan vähällä ei kannata luovuttaa ellei sitten ole syynä todellakin joku aivan epätoivoinen yrittäminen. Hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti saat asioihisi selvyyttä:-)
Voi kuule olen muuttunut ihmisenä vuosien varrella enkä tosiaan ajattele itsekkäästi.
Mieheni ei ole kasvanut vaan elänyt samanlaisena koko ajan ,eikö hänenki olisi pitänyt kasvaa.
Moni muu nainen olisi aikoja sitten lähtenyt jos ei saa huomiota ja rakkautta osakseen.Yrität selvästi syyllistää minua siitä että minun takia mies meni vieraisiin mutta etpä onnistu siinä.
Ihme tässä on se että en ole itse mennyt vieraisiin.
Kiitos vastauksestasi. Huomasin itsekin tuon mistä huomautit. Ehkäpä minun taustani vaikuttaa vieläkin, sillä entinen mieheni syyllisti juuri minua siten kun minä sinua. Nämä palstat voivat olla siten myös hyödyllisiä muillekin kun kysyjille. Täytyypä hiukan miettiä näitä omia motiivejani.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa..:-)
Miten han toimii arkiasioissa? Tuoko tyotuloksensa kotiin sinun jaettavaksi? Huoletiiko rahaasioista? Enta talouden yllapidosta? Enta arkiaskareet?
Tiedatko, Vaimo, on niin monta eri tapaa nayttaa tyytyvaisyytensa ja iloisuutensa ja arvostuksensatoista osapuolta kohtaan kuin vain verbaalisti.
Jotkut ihmiset eivat vain ole sita oppineet ja heille tunteiden nayttaminen on vieras kasite. Sina taas haluaisit enemman romantiikkaa. Mitas jos aloittaisit pienilla askeleilla? Jata vaikka viesti ohjauspyoraan:"Kiitos aamukahvista. Halaus. Vaimo." Kayta mielikuvitusta ja aivan vain neutraaleja kauniita pikkuviesteja silloin talloin. Siita se alkaa.
Muista ettei Roomaakaan paivassa rakennettu. Annoit lukijoille kuvan suht hyvasta miehesta muuten.
Oliko viinalla osuutta hanen pelleillessaan ystavasi kanssa? Jos viinalla on tuollainen lupa toimia kuin idiootti niin sinun taytyy tehda selvaksi itsellesi ja hanelle kumman han haluaa: viinan vai sinut?
Tuossa tapauksessa ratkaisu ei ole vaikea.
Mieheni on työnarkomaani pahemmasta päästä.taloudenhoitaa rahallisesti kaiken muun minä,lapset ja koirat.mies toki kaiken vapaa aikansa pyhittää lapsille mutta unohtaa minut.
Ei raha tuo onnea.
Minä olen koko suhteemme ajan tehnyt ja huomioinut miestäni monella tapaa jopa viesteillä
ja pienillä yllätyksillä,yrittänyt pitää mielenkiintoa yllä mutta koskaan hän ei ole tehnyt vuokseni mitään,ja olen todellakin miettinyt että eikö edes alkuajoilta löydy jotain mutta ei.
Alkoholia ottaa kohtuudella ja kun pelehti ystäväni kanssa oli silloin humalassa mutta mielestäni se ei ole syy että mokasi kun oli humalassa.
Eniten tässä pelkään että rikon itseäni pahsti,
ja alan käyttäytyyn erillailla kuin oikeasti käyttäytyisin jopa vainoharhaiseksi ja kyttääjäksi.
Olen luonteeltani romantikko ja haluan että saan huomiota vaikka pienillä eleillä se riittäisi.
En tiedä pystynkö asiaa jättää taka alalle ja jatkaa elämää mieheni kanssa kun pelkään nytki koko ajan että jatkuuko heidän suhde...eli vainoharhaosuutta jo ilmassa.
Miehelleni olen puhunut ja hän sanoo että ei tietenkää jatka koska ei halua satuttaa enempää ja haluaa vai minut.
Onko teillä kokemusta että mies/nainen kerran pettänyt ja tajuaa virheensä vai onko kaikki
näitä kerran pettäjia aina pettää...
Vaimo hyva, luettuani aiemmat viestit nayttaa silta etta tuo mies on hyva mies.
Sinussa taitaakin olla se ongelma.
Ja tiedatko mika se on?
Sinulla on liian paljon joutilasta aikaa. Aloita tekemaan jotain hyvaa aikasi kanssa. Auta raihnaisia ja kuolevia. Tarjoa apuasi vanhainkodeissa vierailemalla vanhusten luona jotka ovat yksin.Ota lapsesi mukaan. Se olisi heille mahtava kokemus saada tuntea olevansa hyodyksi ilostuttamalla yksinaisia. Mene ilman palkkaa kehittamaan heille "jotain tekemista"-ohjelma.
Tai aloita lastenkerho kotonasi ja vie kaikki pienokaiset lenkille, uimaan tjms. Sovi muiden vanhempien kanssa etta teette sen kukin vuorollaan.
Sinun on paastava talostasi ulos ihmisten ilmoille kayttamaan aivojasi ennekuin sekoat kokonaan.
No voi pyhä sylvi!
missähän välissä ja mulla kuule niin paljon tekemistä ettei aika riitä mihinkään
ja mitä tulee mieleen että hyvä mies??
Työnarkomaani ja pettää sekö teistä on miehen mitta?
Vastaan tuohon viestisi viimeiseen kysymykseen. MIeheni petti minua 16 vuoden jälkeen parikymppisen blondin kanssa, joka oli vielä työkaveri. Kun sain asiasta vihiä, hän haukkui minua vainoharhaiseksi monta kuukautta, kunnes otin "järeämmät aseet" ja hän joutui tunnustamaan. Kun kaikki tuli ilmi, mieheni romahti täysin. Vaikkakin oli haukkunut minua koko prosessin ajan ties millä nimillä, hän ei kuulemma olisi halunnut loukata minua ja usko tai älä, ei oloe sen jälkeen kulkenut missään vaikka olen jopa patistanut. Hän jätti kaikki työpaikan pikkujoulut sen jälkeen väliin omasta tahdostaan. Annoin hänelle sen jutun anteeksi ja se kannatti. Oman hairahduksensa jälkeen hän on huomioinut minua ja lapsia, rakastanut ja muuttunut ja jutusta on jo 5 vuotta aikaa. Koskaan en kyllä käytä tätä hänen "suhdetta" aseena väittelyissämme, enkä myöskään ala kaivella vanhoja vaan olen asian unohtanut ja antanut olla.
Tuli vähän pitkä vastaus, mutta kyllä niitäkin on, jotka kerran pettää ja sen jälkeen tajuaa tehneensä suuren virheen. Peräänkuulutan tietysti myös toisen osapuolen osuutta asiassa, eli ei niitä vanhoja sitten enää tarvitse kaivella, jos asia on jo kertaalleen sovittu ja anteeksi annettu.
Toivotan todella sinulle voimia tedä ratkaisusi, mikä se sitten lieneekään.