Olen ihan hirveän nirso miesten suhteen ja tietysti kärsin siitä. Eli olen sinkku koska en ole löytänyt miestä joka olisi mun makuun. Lisäksi olen vielä hidas ihastumaan joka ei yhtään auta asiaa. En vaadi mieheltä mitään ihmeitä mutta jostain syystä en ole löytänyt kaikkea haluamaani samasta paketista. Miehen on mm. miellytettävä minua ulkonäöltään, oltava käytökseltään tarpeeksi hyvä muttei kuitenkaan nössö/renttu, ja ties mitä muuta mitä en osaa edes järjellä selittää. En niinkään välitä varakkuudesta tai muusta vastaavasta.
Onko muita kaltaisiani naisia (olen varma että jossain on...?) Mitä pitäisi tehdä, kun en halua olla enää sinkku mutten voi olla sellaisenkaan miehen kanssa joka ei yhtään sytytä? Oikea noidankehä, aarrrgh!!
Onko muita kaltaisiani naisia (olen varma että jossain on...?) Mitä pitäisi tehdä, kun en halua olla enää sinkku mutten voi olla sellaisenkaan miehen kanssa joka ei yhtään sytytä? Oikea noidankehä, aarrrgh!!
Vastaukset 38
Vanhimmat
olen ollut sinkkuna jonkun aikaa (siis tarpeeksi). vanha suhde jonkun verran vielä tiellä, mutta pääongelmana juuri se mistä kerroit. lisäksi minulla on tapana kiinnittää huomio johonkin pikkupikkuvikaan. esim. luomi...käytökseni on kamalaa. itsessänikin on helvetisti vikoja ja kenelläpä ei pikkupikkuvikoja olisi. silti joku on aina tiellä pidemmälle jutulle. ja se ketuttaa. myös ystäväni ovat huomanneet käytökseni. kerroppa kohtalotoverini, mitä meidän pitäisi tehdä? :)
Mä tiedän sulle just sopivan ukon!! Jee!! Wuhuu!!
Tosin se löytyy lontoosta Madame Tussaud’n vahakabinetista..siel on paljon eri vaihtoehtoja, senkun valitsee jonkun mikä on tarpeeks ei renttu/ei nörtti..esim Tony Blairin!!
btw..älä o niin kriittinen heti alkuuks ni on pimpalla muutaki käyttöö ku toi pissiminen!
Nirsous on luonteenpiirre josta ei pääse ikinä eroon. Varaudu siis elämään vanhanapiikana.
Siis onko muita kaltaisiasi naisia?! Suurin osa sinkkunaisista on juuri samanlaisia nirsoilijoita, ei tavallinen mies kelpaa, kun unelmissa on jokin supersankari. En usko, että voit palata todellisuuteen, koska et ole täällä koskaan ollutkaan. Luovu ajatuksesta, että olet ainutlaatuinen, täydellinen, jokaisen miehen palvonnan kohde. Laske päästä muutama litra virtsaa pois. Sitten kun et enää ole niin nirso, häpeä jonkin aikaa sitä mitä olit. Sen jälkeen rupeat näkemään miehiä, jotka ovat mielestäsi ihania ja haluat viettää aikaa heidän kanssaan, koska tajuat, että et olekaan millään tapaa heitä parempi, et ole itse täydellisyys, mutta yhdessä voitte olla paljon enemmän kuin yksin.
No hei, tää on just sitä keskustelua mistä mäkin haluisin puhua..Mulla on miespuolisena ihan samanlainen ongelma, mut ei se niin kauheeta oo. Kyllä ne ihastumiset tulee vastaan ennenpitkää kun pitää silmät auki ja silleen. Turhantarkka ei kannata olla koska kukaan meistä ei oo täydellinen. Ja aika ajoin sitä tietenkin kyseenalaistaa että onko sitä nyt liian vaativa tai jotain muuta vastaavaa. Mut sitten kun palaset loksahtaa paikoilleen niin ei sitä "tapahtumaketjua" saa itse hallittua, täytyy vain kärsivällisesti seurata ja koittaa "ajautua" tilanteisiin, jos niistä on tullakseen jotain, niin ei siinä paljoa ite tarvitse muuta kuin kysellä vastapuolelta mitä tässä on tapahtumassa vai onko mitään...Valittaminen on ihan turhaa, koska se ei auta mitään..
Joo, taidat olla mies. Ja nimenomaan sellainen mies, josta naiset eivät ikinä kiinnostu. Ei sille voi mitään, ettei ihastu helposti. Itseään ei voi pakottaa kiinnostumaan kenestäkään. Vai oletko sitä mieltä, että pitäisi vain väkisin yrittää hengata jonkun sellaisen kanssa, joka ei yhtään sytytä? Tuskinpa sellainen suhde olisi kummallekaan osapuolelle kovin tyydyttävä.
Ja se, ettei ihastu helposti, ei tee kenestäkään ylpeää. Itse en todellakaan kuvittele olevani mikään miesten palvonnan kohde. En ole täydellinen enkä odota mieheltä täydellisyyttä. Odotan vain, että mies herättää minussa edes jotain mielenkiintoa. Kutsutaanko tätä nirsoudeksi?
joo
Olen nimenomaan sellainen mies, josta naiset eivät ikinä kiinnostu. Ongelma on juuri se, mistä te vapaat naiset sytytte. Mainostatte esim. paljon miehen keskustelutaitoa, silti useimpien mieleen on enemmän joku örähtelevä luolamiestyyppi. Väitätte arvostavanne herkkyyttä ja tunteikkuutta, mutta tunteikas mies on mielestänne heikko akka, kun taas karu ja väkivaltaisuuteen taipuvainen äijä saa teidät syttymään. Tavallinen mukava mies ei ole teidän mielestänne mitään ja totta kai se on teidän vikanne, en kai minäkään sitä omalla kohdallani voi omalle tililleni laittaa. Olen luonteeltani juuri sellainen kuin useimmat naiset hurskastelevat haluavansa, mutta kyllästynyt aivan täydellisesti kaikkeen valehteluun ja lässytykseen. Moni nainen on jeesustellut minulle, että kyllä naiset todella arvostavat niitä asioita, mitä sanovat... Ja paskat! Jos arvostaisivat edes hitusen verran, en olisi aina yksin, käytäntöhän sen kertoo.
Yksi nainen kehtasi sanoa minulle, että minussa ei ole potkua, että minusta puuttuu se jokin. Se mitä hän etsii, on minun ulottumattomissani, en halua olla sellainen, mutta tiedän, että pahaa jälkeä tulee. Nirsojahan te olette, aivan itseänne täynnä, kuvittelette olevanne maailman napoja. Tyydyttävää suhdetta ei ole niin kauan kuin te elätte joissakin saakelin pilvilinnoissa. Todellisuus kutsuu, mutta "tunteita ei voi käskeä"... Onko teillä muka tunteita?
Tämä on yksi tärkeä pointti mikä jokaisen miehen tulisi ymmärtää naisista. Naiset eivät itsekkään tiedä mitä he haluavat miehistä. Nämä kuluneet listat tyyliin "huumorintajuinen, mukava, keskustelutaitoinen, huomaavainen, yms" ovat suoraan sanottuna täyttä skeidaa. Jos miehessä ei ole "sitä jotain" on yksi lysti vaikka olisit täydellisesti naisen listan mukainen. Miehen pitää olla MIES. Jännittävä, tunteita herättävä ja yllätyksellinen. Jos mies ei saa aikaiseksi edes pienenpientä ihastusta naisessa on täysin yhdentekevää kuinka mukava ja huumorintajuinen hän on. Nainen ei kiinnostu miehestä kuin kaverina tällöin. Jos sitäkään. Eli unohakaa nuo listat ihannemiehestä heti alkuunsa. Eivät naiset halua sinusta mukavaa kaveria itselleen, he haluavat MIEHEN.
Höpö höpö, aivan turhaa yleistystä. Ehkä tuo on pelkkää provoilua, mutta väitänpä silti vastaan. Itse olen nuori sinkkunainen ja nirsoksi kai luokiteltava, sillä mielummin olen yksin kuin seurustelen jonkun sellaisen kanssa joka minuun ei ollenkaan vetoa. Sehän olisi väärin sitä toistakin kohtaan.
Siitä on turha kenenkään kuitenkaan loukkaantua, koska mielestäni on vain terveen itsekunnioituksen -ja tuntemuksen merkki olla hieman valikoiva, ei se ole välttämättä mitään ylimielisyyttä tai vaaleanpunaisissa unelmissa leijumista. Ja olen huomannut että valittajilla itselläänkin on usein rima aika korkealla... Miksi siis ei sitä sallita toisillekin?
Toki joillakin ihmisillä ne toiveet saattavat olla aivan pilvissä, mutta useimmilla eivät kai kuitenkaan. Mielestäni ei esimerkiksi ole kovin kohtuutonta odottaa mieheltä vaikkapa fiksuutta ja jollain tavalla puoleensavetävää ulkoista olemusta, jos tietää samaa löytyvän myös itsestään. Tai esimerkiksi samankaltaisia elämänarvoja. Ei miehen mikään ylimaallinen olento pidä olla, mutta suht samalla aallonpituudella kuitenkin, jotta suhteesta voisi jotain tulla.
Ja on kyllä aivan puppua että kaikki naiset himoitsisivat väkivaltaisia miehiä. Itse ainakin viehätyn nimenomaan mukavista ja herkistä miehistä, sen sijaan niistä "äijistä" en koskaan, vaikka ne valitettavasti aina minuun silmänsä iskevätkin. Yök.
Kovin katkeralla asenteella varustettujen miesten ei sinänsä pitäisi ihmetellä pakkien saamista... Se ei kai ketään viehätä. Toki jos pakit ovat usein tarpeettoman tylyt tyyliin "sinussa ei ole potkua", ei ole mikään ihme jos usko välillä menee. Ei silti kannata turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä siitä vetää.
"Luovu ajatuksesta, että olet ainutlaatuinen, täydellinen, jokaisen miehen palvonnan kohde. Laske päästä muutama litra virtsaa pois."
En kuvittele olevani täydellinen ja kaikkien miesten palvonnan kohde. Ainutlaatuinen olen, koska sellainen on jokainen meistä. Eikä mulla todellakaan ole kusta päässä.
Tiedän kyllä varsin hyvin, että olen sinkku nirsouteni takia ja itsepähän siitä kärsin. Minkä sille voin, etten vain ihastu helposti???? Nytkin olisi tyrkyllä mies jossa periaatteessa ei ole mitään vikaa, ja olen monesti miettinyt, miksen voisi ihastua tähän. Mutta hän ei vaan sytytä yhtään. Hänessä ei ole sitä jotain, eikä meidän välillä ole kemiaa. Sen tarkemmin en tiedä itsekään, miksei hän minua sytytä, mutta kuule, olisin onnellinen JOS VOISIN ihastua häneen.
Jos olisin sellainen että kuka tahansa kelpaa, niin eihän mulla silloin olisi yhtään itsearvostusta. Mä en todellakaan tiedä mitä voisin itselleni tehdä, tuskin mitään. Mutta MINÄHÄN tästä nirsoudestani kärsin, et sinä. Joten älä kehtaa valittaa.
mieltä. Jokaiselle varmasti löytyy se oikea, kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät mitenkään voi sitä olla. Katkeruus ja vihamielisyys kannattaa unohtaa kokonaan jo ihan oman hyvinvoinnin takia.
"Jos olisin sellainen että kuka tahansa kelpaa, niin eihän mulla silloin olisi yhtään itsearvostusta."
Tuossahan jo myönsit, että pissaa on päässä ja aika paljon. Sanoit, että tyrkyllä on mies, jossa periaatteessa ei ole mitään vikaa. Onko sellainen mies kuka tahansa? Ei voi olla. Sinä vain höpötät joistakin kemioista ja syttymisistä, siis se mies ei yksinkertaisesti kelpaa sinulle, koska pidät itseäsi niin paljon parempana. Pysyn edellisen viestin kannassani. Todellisuus kutsuu.
avaa ne ruusupunaiset silmät ja palaa todellisuuteen tässä elämässä. Juuri tuollainen tyypillinen pissipää satut olemaan. Kyllä sullekin arki kuule tulee eteen niin että kolajaa, tuollainen "nainen" saa halveksuntaa ja ivailua osakseen. Mutta olethan niin täydellinen vaateissasi.
Kärsi olostasi ja kuse enemmät tavarat päästä pois.
siellä omassa kyynisessä todellisuudessasi, me muut sitten omassamme, onneksi onnellisemmassa. Eksyvätkö tälle palstalle vain epätoivossaan kaikkein katkerimmat miehet, joiden täytyy päästä purkamaan paha olonsa kaikkiin naisiin jotka uskaltavat olla rehellisiä, kostaa itse kohtaamansa ilkeä ivailu? Taidatpa olla aikamoinen pissipää itse kun pitää koko ajan toisia haukkua.
Mutta edelleen, mitä ihmeen pissipäisyyttä on siinä, ettei halua seurustella aivan kenen tahansa kanssa? Haluatko sinä? Aivan rehellisesti? Mikä ihmeen onni olisi sellainen suhde, jossa kumpikin olisi noin muodon vuoksi, sen takia että kaikkien "kuuluu" seurustella jonkun kanssa, vaikka eivät yhteen sopisikaan? Jos tuntee itsensä, niin tietää myös millaisen ihmisen kanssa suhteen voi muodostaa, niin se vain on.
Vain niiden miesten, joilla ei ole yhtään mitään vaatimuksia naisten suhteen, valitukset ovat mielestäni kohtuullisia. Mutta jos todella aivan kenet tahansa huolisi, kukapa meistä silloin sinkku olisi? Ei kovin moni ainakaan. Outoa mielestäni onkin se, että monet noista vihaisista miekkosista ovat itse aika kovia vaateissaan, naiselta odotetaan esim. mukavuutta ja kaunista kuorta vaikka itse olisikin jotain muuta, ja sitten täällä kirotaan kaikki naiset, kun se joku tietty ei omiin tunteisiin vastannut.
Ja muuten, en kärsi sinkkuudestani. Tai elämästä ylipäätään, sori vaan. Kuten sanoin olen mielummin yksin kuin epätoivoisessa parisuhteessa muodon vuoksi. Toki olisi hienoa taas joskus seurustella, mutta ei se ole elämän ainoa tavoite, ei pitäisi olla. Enkä kuvittele olevani täydellinen, en parempi kuin muut ihmiset, enkä täydellisyyttä odota mieheltäkään, vain samanhenkisyyttä.
Mutta minkäänlaista kusipäisyyttä ei olekaan se, että arvostaa itseään sen verran ihmisenä, ettei kuvittele että on pakko seurustella, ja pakko lähteä ensimmäisen vastaantulevan matkaan. Vaikka ihmisinä olisimme kaikki ihan yhtä hyviä, pareina toiset vain sopivat paremmin yhteen, niin se vain on, haluat sitten hyväksyä sitä tai et.
Ja ne kaltaiseni miehet muuten arvostavat sitä ettei nainen tarraudu keneen tahansa... Ivaavat pikemminkin niitä jotka katkerina valittavat. Jos ivaavat niitäkään, ei heillä ole yleensä sellaiseen tarvetta.
"Mutta edelleen, mitä ihmeen pissipäisyyttä on siinä, ettei halua seurustella aivan kenen tahansa kanssa?"
No sanopa, millainen mies sinulle riittää. Tuskin on sellaista olentoa maa päällään kantanut, sinulle aivan kuka tahansa on 100% miehistä, koska olet omasta mielestäsi niin loistava. No, kyllä ne luulot vielä karisevat. Joskus olet vielä onnellinen, kun joku huolii sinutkin, jos huolii.
Tiedätkö mitä. Olet säälittävä luuseri ja jäät todella loppuelämäksesi yksin, jos et tuosta katkeruudestasi pääse eroon. Why don't you just kill yourself?
Ja lopeta turha valitus. Vaikka jääräpäälle on kai turha mitään selittää, koskapa haluat kuitenkin nähdä asiat lähes vainoharhaisen negatiivisena, koetapa kuitenkin lukea kirjoitukseni tarkemmin... Ehkä sitten ymmärrät mitä siinä sanon. Nimenomaanhan kirjoitin etten etsi täydellistä miestä, mutta katkerin silmin sekin näköjään käännetään toisin.
En ole väittänyt olevani loistava. Tervettä itsearvostusta tosin todellakin on se että pitää itsestään, eikä ajattele olevansa surkea, arvoton tapaus jne. Ei se ole sama asia kuin itserakkaus, itserakkautta olisi pitää itseään muita parempana. Jos en halua miehen kanssa suhteeseen, ei se tarkoita että ajattelisin olevani jotenkin ihmisenä parempi kuin hän, yksinkertaisesti vain kovin erilainen, ja että sen takia emme olisi sopivia toisillemme. Miksi on niin vaikea hyväksyä ajatusta?
Mitä miehen ominaisuuksiin tulee, minulla ei vastoin valittajien pakkomielteistä kuvitelmaa ole mitään tarkkaa unelmaprinssin kuvaa mielessä. On toki muutamia vaateita, kuten kyky ajatella omin aivoin, mutta pääasiassa sen sopivuuden nyt vain aistii silloin kun tapaa, eikä se synny mistään valmiista listasta.
Ja valittajille tiedoksi, sellaisia miehiä joiden seurassa minä viihdyn todellakin on olemassa, luojan kiitos, lukuisia ja taas lukuisia olen tavannut. Ne mukavat miehet vain tuppaavat yleensä jo valmiiksi seurustelemaan vakavasti, koskapa miehet jotka eivät suhtaudu naisiin ja elämään vihamielisesti ja ennakkoluuloisesti saavat niin kovin paljon helpommin naisia.
Onneksi niiden fiksujen miesten kanssa voi olla edes kaveri, menisi varmaan muuten usko miehiin. Jos luulisi että kaikilla miespuolisilla on yhtä ankea asenne elämään kuin tänne kirjoittavilla, eipä tulisi toden totta miehiin vilkuiltuakaan. Todella toivon että tekin katkeroituneet osaatte joskus päästää siitä kaunasta irti, elämästä tulee helpompaa. Kaikilla meillä on niitä omia paskoja ihmiskokemuksiamme, mutta silti ei tarvitse koko ajan valittaa, jos ei itse halua välttämättä nähdä maailmaa v-mäisten linssien läpi.
typerä ämmä! Vedä ne kuset päästäsi pois ja niin tulee todellisuus esille. Saa.nan kusipää nirppaämmä, naiseksi tuollaista paskiaista ei tartte kutsua.
Jaa että sä saat solvata muita ihmisiä mutta muut ei sua? Mistä sä edes tiedät onko edellisen kommentin kirjoittaja nainen vai mies? Vaikka en sitä kirjoittanut, niin luuletko että me miehetkään jaksetaan päätöntä narinaa kuunnella? Ja totta se on että sun asenteella ei voi mitään hyvää saavuttaa.
Älä selitä minulle mistään miesten mukavuudesta! Te naiset kohtelette mukavia miehiä kuin saastaa, sitten valitatte jostakin katkeruudesta, joka on teidän toimintanne syytä. Teille ei mukava mies kelpaa ja te ette fiksua miestä huoli. Olette tosi itsekkäitä ja ette ajattele muuta kuin omaa napaanne. Jos joku mies on teitä kohtaan tyly, itsepähän olette sitä kerjänneet, nirppanokat, juuri sen ansaitsette. Siellä nastyb selittää, että ei ole turhia luuloja itsestä... Kaikesta näkee, että kusta on päässä niin, että ei meinaa pää kestää.
Vittuako iniset siellä, mene kärpäslätkän alle valittamaan.
oma pääsi sitä itseään täynnä. Katkera ja pettynyt poikarukka, joka ei ole saanut haluaamaansa. Melkein sääliksi käy.
on kohtalo naisella edessä, jos sellaisen onnistut joskus haaviisi saamaan. Tosin taitaa raivosi naisia kohtaan olla sen verran julmaa sorttia, ettei pelkoa pariutumisesta ole ;-)
että jos naiset ovat olleet sinulle ikäviä, se ei todellakaan johdu siitä että mukavia ja fiksuja miehiä naiset kohtelisivat huonosti, vaan siitä että sinä kirjoituksista päätellen ET TODELLAKAAN OLE SELLAINEN. Mikä saa sinut kuvittelemaan, että naisten mieleen voisi koskaan olla noin surullisen kaunainen, erittäin epäkohtelias, ilkeä, keskustelutaidoton ja selvästi itserakas tyyppi (miksi muuten koko ajan muiden huonoudesta ja pissipäisyydestä muistuttaisit), jonka ainut argumentointikeino on jatkuvasti "sulla on kusta päässä" vaikka kyse on koko ajan vain tahallisesta väärintulkinnasta (tai ehkä et vain ymmärrä koskaan lukemaasi)?
Ja niin, monet meistä naisista todellakin kiinnostuvat mukavista ja ajattelukykyisistä miehistä, eivät mistään ääliömäisistä ongelmatapauksista. Jos naiset pitäisvät tylyistä miehistä niin sinullahan ei olisi koskaan ollut naisongelmia, eikö totta? Äläkä väitä että minä en todella kiinnostuisi mukavista miehistä, sinä et voi tietää kenestä minä kiinnostun, vaikka oletkin niin täynnä itseäsi että luulet tietäväsi mitä kaikkien naisten päässä liikkuu.
En tiedä oletko joku finninaamainen teiniprovoilija vai joku oikeasti todella pahasti vinksahtanut tyyppi, mutta elämäsi vaikuttaa surulliselta. En voi mitään sille jos joku nainen on sinulle ollut ikävä, mutta kolhuja saa jokainen, joten se ei ole mikään oikeutus noin sairaalle katkeruudelle ja toisten haukkumiselle, se on vain yksinkertaisesti merkki siitä kusipäisyydestäsi josta muita syytät, ja että yleistät asioita liikaa omien kokemustesi pohjalta. Selvästi meistä sinulla on sitä nestettä päässä enemmän, koskapa et osaa perustella tuulesta temmattuja väitteitäsi muuta kuin ilkeilemällä ihan asiattomasti asiallisille viesteille, minä ilkeilen vain silloin kun minulle ilkeillään. Joten katsopa peiliin, niin minäkin teen välillä, se tekee jokaiselle hyvää. Katsokin kunnolla, niin ymmärrät että katkeruudestasi saat syyttää vain ja ainoastaan itseäsi.
Hoh hoijaa, eiköhän tästä asiasta ole aivan turhaa yrittää keskustella sinun kanssasi, koskapa hyväksyt vain ja ainoastaan yhden ainoan näkemyksen asiaan, omasi, muut olet tuominnut jo etukäteen mahdottomina. Miten suuri ihminen oletkaan.
Syytit minua kaikesta mitä itse olet. Kun mies on sinulle mukava, kohtelet häntä huonosti. Kun hän sanoo totuuden siitä, millainen olet, yrität kumota totuuden valheillasi ja esität pyhimystä. Loppujen lopuksi sanot, että ei tuollainen paskiainen ketään ansaitsekaan. Syy ja seuraus menevät sinulla pahasti sekaisin, kaikki on sinun omaa syytäsi. Olet todella kusipää, sinulle ei ole tässä maailmassa mitään muuta kuin sinä itse ja oma peilikuvasi, sekin jo kusen kellastama.
Sinun kommentteja en kaipaa enää, kiitos vaan. Mene hoitoon.
ja vielä sinä pahasta ureafiksaatiosta kärsivä, omassa virtsassasi ilmeisesti päivittäin kylpevä tyyppi jaksat riehua. Kyllä huomaa ettei avohoito riitä vaikeimmille tapauksille.
Etkö todella keksi mitään omaperäisempää kuin nuo pissijutut, nehän ovat ihan alakouluargumentaatiotasoa? Ja sinä et muuten ole kertaakaan tämän keskustelun aikana ollut mukava yhtään kenellekään, useimmat meistä muista sentään yrittäneet olla ihmismäisiä. Ei tarvitse ihmetellä jos itsekin alat saada aika rumia kommentteja. Minä en ole ollut se nainen joka sinua on satuttanut, joten lopeta se turha valitus. Näköjään se peiliin katsominen on sinulle niin vaikeaa, että menetetty tapaus olet, ja onnellinen on jokainen nainen joka tuollaisen miehen välttää.
Sinä et TODENNÄKÖISESTI ole henkilökohtaisesti satuttanut minua, siitä olen samaa mieltä. Mutta tuo mitä sanoit argumentaatiosta... Miten voisi toimia järkevästi mielivallan edessä? Miksi pitäisi ajatella loogisesti/tieteellisesti, kun on tekemisissä sellaisen ilmiön kanssa, jolle ei ole minkäänlaista järjellistä selitystä. Te itse olette kieroudessanne ja pahuudessanne täysin irrationaalisia. Yritin ennen ymmärtää teitä järjellä, yritin myös tuntea hyvää, mutta aina kun halusin ymmärtää, minua pilkattiin ja aina kun tunsin hyvää, minulle tehtiin pahaa. Se että nyt sanot, että sellainen nainen on onnellinen, joka minut välttää, on pelkkää hurskastelua, sillä se mitä sinulle olen sanonut, on seurausta siitä, miten te naiset olette kohdelleet minua. Sinä et tosiaan TODENNÄKÖISESTI ole henkilökohtaisesti loukannut minua, mutta olen tunnistanut kirjoituksissasi juuri samoja piirteitä, joilla minua on haluttu nöyryyttää. Siinä on onnistuttu, koska olen itse ollut vilpitön ja aito. Katkeruudellani ei ole rajoja, koska minulla olisi ollut paljon hyvää annettavaa. Siihen vastattiin aina pahalla.
Olen mukava, tunteikas, herkkä ja hellä mies, jota naiset kohtelevat kuin saastaa.
osaat siis ajatella ja ilmaista itseäsi ymmärrettävästi ja rakentavastikin, vaikka eri mieltä olenkin sinun päätelmästäsi naisten luonteenlaadun suhteen. Mitään yleistä naisen luonnetta kun ei ole, me kaikki olemme eri muotista, erilaisia elämiä eläneitä. Emme siis mitenkään syntyjään pahoja ja irrationaalisia, ja tuskin useimmat elettyäänkään. Ikävää jos sinä ajattelet niin. Tosiaanko sama mies olet?? Sitä on vaikea uskoa... Jos olisit alunperin kirjoittanut noin järkevästi, et olisi kyllä piiskannut minua yhtä suureen raivoon. Inhoan nimittäin liiallista ja epäloogista yleistämistä ja erityisesti yhden ja saman jankuttamista ilman mitään yritystäkään luoda oikeaa keskusteluyhteyttä, se on niin turhauttavaa. Eri mieltä saa olla, tietenkin, mutta asiansa täytyy osata perustella.
Niin, jos oletkin kerännyt useamman naisen ansiosta ikäviä kokemuksia, siitä ei voi mitenkään tehdä päätelmää, että KAIKKI naiset olisivat jotenkin inhottavia ja kieroja luonteeltaaan. Ehkä siis uskot johonkin naisen yleismaailmalliseen luonteeseen, mutta oman naisena olemisen pohjalta voin sanoa huomanneeni että meitä todella on moneksi, tunnen niin monenlaisia naisia ja miehiä että enemmän kiinnitän huomiota eroon ihmistyyppien kuin sukupuolten välillä. Toiset ihmiset voivat välillä vaikuttaa täysin irrationaalisilta ihan sukupuoleen katsomatta.
Sen sijaan että ajattelet naisten olevan ilkeitä tapauksia jotka onnistuvat luomaan elämääsi vain ja ainoastaan pahaa, etkö voisi ajatella että jostain syystä olet vain törmännyt sinulle epäsopiviin naisiin? Ja että kuitenkin on takuulla olemassa sellaisia jotka sinua voisivat kohdella muuta kuin "saastana", jos siis todella olet oikeasti pohjimmiltaan herkkä, mukava ja tunteikas mies. Voin vakuuttaa että ainakin tuntemistani naisista sellaiset luonteenpiirteet ovat miehessä toivottavia. Sinun vain pitäisi osata päästää siitä rumentavasta katkeruudesta irti, ja muuttaa vähän suhtautumista elämään, eikä vain esiintyä ilkeänä marttyyrina joka voi hyvällä omalla tunnolla haukkua kaikki naiset omien kokemustensa pohjalta maanrakoon. Että kun olen kokenut kovia, haluan muillekin vain pahaa.
Kuulostaa jeesustelulta, tiedän. Mutta tiedän myös että näissä ihmissuhdeasioissa on tärkeää osata päästää katkeruudesta irti, se vääristää koko ajattelun ja maailmankuvan. Sinusta on vain todennäköistä etten ole sama nainen joka sinua on satuttanut, mutta minä olen siitä satavarma. Tiedätkö miksi? Koska minä en ole ketään miestä satuttanut tähän päivään mennessä, mutta minua on joskus aikoinaan epävarmana ja kokemattomana satutettu, joten tiedän kyllä miltä se tuntuu. Ja siksi näin "nirsoksi" olen tullutkin, elämä vain opetti että ihmissuhteissa parasta on etsiä kaikkein omimmanlaisinta kumppaniaan, muuten ei siitä tule mitään ja jompikumpi saa kolhuja itseensä.
Katkera olin minäkin vähän aikaa, mutta tajusin onneksi luopua siitä, ja kas, elämästä on tullut helpompaa, kun ei kanna sitä turhaa vihaa sisällään. Puhumattakaan siitä että suhteen muodostaminen toiseen ihmiseen onnistuu vain, jos lopettaa niiden omien pahojen kokemustensa ainaisen vatvomisen, ja uskaltaa tuntea täysillä silläkin uhalla että voi satuttaa itsensä uudelleen. Se on pienempi paha kuitenkin kuin muuttua kokonaan tunteettomaksi ja kylmäksi.
Jos siis todella sinulla on ollut joskus hyvää annettavaa ihmisille ja muutakin mielessä kuin nestekommentit, niin toivon että se mies joka pohjimmaltaan olet pääsisi vielä joskus voitolle siitä katkerasta ilkeilijästä. Ja että voisit vielä olla joskus onnellinen.
Kyllä minä olen täysin sama mies. Osaan ajatella ja tunnistan täysin aiempien kirjoitusteni epäloogisuuden ja yleistysten epäoikeudenmukaisuuden. En olisi minä, jos en voisi myöntää, että kohdistin haukkuni väärään ihmiseen. Vaikka sanoillani ei välttämättä ole enää merkitystä, pyydän syvästi anteeksi sinulta, nastyb. Et ole ansainnut sitä, mitä olen sanonut sinulle. Sinulla ei ole sitä keltaista ainetta päässä. Minulla itselläni on, mutta se ei estä minua myöntämästä totuutta.
Tuo mitä sanoit, nastyb, on kaunista ja hyvää, mutta mielestäni sinulla on väärä yleiskuva naisista. Kaikki toki ovat yksilöitä, kuten sanoit, mutta minä kohtelen naisia todella hyvin, vaikka noista aiemmin kirjoittamistani jutuista ei niin voi päätelläkään, koska syyllistyin siihen, että purin pahaa oloani aivan väärään ihmiseen. Olen naisia kohtaan todella ystävällinen, en esittääkseni jotain, vaan se on minua, olen sellainen. Mittani on kuitenkin tullut aivan täyteen, sillä kohteliaisuudella en ole saanut naisilta mitään muuta kuin pahaa, en todellakaan sitä mitä olisin käytökselläni ansainnut. Metsä ei todellakaan vastaa niin kuin sinne huudetaan. Olen törmännyt vääriin naisiin, olen siitä samaa mieltä, mutta olen etsinyt monella tavalla monesta paikasta ja kaikkialla on tullut sama seinä vastaan, mukavuuteen on vastattu nöyryyttävästi.
Kiitos nastyb sinulle, että jaksoit vastata idioottimaisiin kommentteihini, en olisi sitä toki missään nimessä ansainnut. Toivon sydämestäni, että löydät joskus miehen, joka kohtelee sinua oikeudenmukaisesti ja hyvin, juuri niin kuin sinä tunnut kohtelevan muita. :)
=) No, näin viestien välityksellä keskustellessa sitä voi itse kukin välillä tulkita asioita väärin. Mutta muista, että se valitus minkä huomasit minun osaltani olevan hieman epäoikeudenmukaista, saattaa olla sitä myös muutaman muun kohdalla. Jos uskoo vankkumatta toisten ihmisten olevan pohjimmiltaan pahantahtoisia, se katkeruus sokaisee helposti järjen, ja sitä huomaa toisista ihmisistä pahuuden, ja vain ja ainoastaan sen. Ja tulkitsee sitten ilkeiksi sellaisetkin ihmiset jotka sitä eivät ole.
Toivon sinulle siis onnea elämääsi, ehkä sinäkin vielä joskus kaikesta huolimatta osaat suhtautua naisiin muutakin kuin katkeruuden kautta. Ja ehkä sitten joku sinunkin hyvyyteesi vastaa vielä hyvyydellä.
Kiitos sinulle. :)
Kuusi kuukautta pitkän suhteen päättymisestä. Sydänsurut vähitellen käyty läpi...Olisi aika katsella uusia maisemia. Tai on tullut jo hieman katseltuakin.Mielessä on käynyt, että mistä asioista olen valmis tinkimään ja pitää opetella uudestaan olemaan sinkku. Hyviä tyyppejä on tullut vastaan ja välillä mietin olenko liian nirso. Rennommin voisin ottaa, juttelutaito on hyvä, mutta välillä huomaa olevansa aivan lukossa...(mennyt vielä hieman taakkana).Mutta en ole kuitenkaan tässä vaiheessa valmis tyytymään vain johonkin vaan haluan pitää kiinni siitä, että siinä toisessa on sitä jotain. Kun on juuri selvinnyt sydänraastavasta erosta ei ole mitään järkeä "ottaa" miestä, jolla on selvästi juomisongelmia, naisia siellä täällä tms. Siinä hakisi vain itselleen lisää ongelmia. Sinkkuna siis porskutellaan ja mietin vaadinko liikaa. Tulin kuitenkin eilensiihen tulokseen, että en. Pitkällä tähtäimellä oma strategiani on kuitenkin avain onneen. Mitä sitten kun valitsee vain "jonkun" hyvän ja parin vuoden päästä homma lävähtää viimeistään käsiin....Keep the faith!Kyllä se sopiva vielä sieltä tulee.Ei varmastikaan prinssi valkealla ratsulla, mutta joku hyvä tyyppi, jonka kanssa on hyvä olla ja rakastaa. Siihen luottaen.....ja positiivista mieltä ja hymy huulille!
Minä olen samanlainen. Onneksi kohta saan itselleni ihmisen joka tulee "kelpaamaän" aina! Saan lapsen ensi vuoden puolella, hänen isänsä kanssa en ole enään yhdessä. Sitä paitsi, ei kukaan ole minulle koskaan tarpeeksi hyvä (muuta kuin hetkeksi!). Toivottavasti ei sinullekkaan, tai ainakin mietit todella tarkkaan kenet otat!
Mulla oli ihan sama ongelma kuin sulla. Tavalliset miehet ei kelvannu kun aina oli joku vikana ja minulla oli selkeä kuva päässäni siitä, millainen miehen pitää olla. Tämä siis oli silloin, kun nimen omaan etsin miestä. Sitten törmäsin miellyttävään tyyppiin sellaisessa paikassa ja tilanteessa, missä en miestä koskaan olisi uskonut löytäväni. Kaiken lisäksi miehellä oli monia piirteitä ulkonäössä, joita en uskonut voivani sietää. Mutta niin minä vaan rakastuin. Totta kai häpeän sitä, että olin niin nirso, mutta sille ei VOINUT MITÄÄN! Eikä se ollut edes mikään mies-vei-jalat-alta-tilanne. Päätin vain jostain syystä antaa itselleni mahdollisuuden tutustua tähän tyyppiin. En ymmärrä miksi. Nyt olemme olleet onnellisesti yhdessä melkein kolme vuotta ja mies on mielestäni ihaninta mitä on. Toivon, että sulle käy joskus samoin. Jossain täysin odottamattomassa tilanteessa eteen voi tulla mies, jossa on sellaista vetovoimaa, ettet voi häntä vastustaa. Tsemppiä!
Onnea sulle ja toivon että mullekin kävisi noin hyvin jonain päivänä. Nyt on aivan ennenkuulumaton tilanne, sillä juuri tälläkin hetkellä ympärillä pyörii kolme miestä jotka olisivat kiinnostuneita, mutta kukaan niistä ei nappaa.
Olen paljon miettinyt tilannettani ja olen tullut siihen tulokseen, että ensimmäinen poikaystäväni on aiheuttanut tämän nirsouden. Hän oli ns. renttu, kohteli minua huonosti, ja ehkä etsin uusia renttuja jotka voisin "korjata". Tai mikä lie päähänpinttymä onkaan. Mutta jos ekana poikaystävänäni olisi ollut kunnollinen, tavallinen mies, ehkä katselisin nytkin sellaisia ihan toisin silmin.
Mut ei tää todellakaan helppoa ole, sitä vaan haluaisi niin kovasti rakastua mutta kun sopivaa kohdetta ei vaan löydy...