Ahdistaa taas niin paljon. Eletään poikaystävän työn takia nykyään melkein jatkuvasti erossa, hän tekee pitkiä reissukeikkoja ulkomaille. Ei vain viikkoja pois, vaan kuukausia kerrallaan. Eikä pääse edes kotiin välillä käymään. Lähinnä tekstarein pidetään yhteyttä, puhelinsoitotkin niin kalliita.
Olen ollut koko ajan näitä vastaan, hän taas nauttii uusista kokemuksista ja haasteista. Mulla on kavereita, työ, harrastuksia, vaikka mitä mutta silti olo koko ajan jotenkin vaillinainen. Koko ajan tämä on toisen odotusta, hyvästejä tms. Nyt on kaunis kesä, romanttiset jutut tulevat mieleen, tekisi mieli olla rannalla piknikillä toisen kanssa tms. Kaikki tuommoinen pitää tehdä yksin. Monet miehet olisivat kiinnostuineita, minä sanon että seurustelen.. mutta sitten alan miettimään mitä se mun seurustelu muka on... Mistä edes tiedän mitä poikaystävä siellä jossain kaukana touhuaa, onko se koko kesän tosissaan yksin. Toisaalta, ei mua toiset kiinnosta, tahtoisin olla omani kanssa.
Miten tällaista jaksaa? Kerran tai pari jaksaakin, mutta kun näitä on jatkuvasti. Kun hän on täällä, pelkään jo valmiiksi milloin ilmoittaa seuraavasta reissusta ja kuinka pitkää eroa se taas kerran tarkoittaa.
Jaksaisitteko? Välillä olen tosissaan luovuttamassa, mutta sitten mietin ettei työ saisi erottaa kun me molemmat tahdomme olla yhdessä. Kuitenkin tolkutan poikaystävälle, että mitä yhdessäoloa tämä on, eihän me käytännössä yhdessä paljon koskaan olla! Silti ei tahtoisi luovuttaa, ikävä olisi vielä hirveämpi.
Välillä tulee laitettua tosi kurjaa viestiä toiselle, kun kerta kaikkiaan tahtoo usko loppua. Sitten tulee molemmille paha olo. Tällaista taas tämä kesä on, mitähän sitten syksy tuo tullessaan..
Olen ollut koko ajan näitä vastaan, hän taas nauttii uusista kokemuksista ja haasteista. Mulla on kavereita, työ, harrastuksia, vaikka mitä mutta silti olo koko ajan jotenkin vaillinainen. Koko ajan tämä on toisen odotusta, hyvästejä tms. Nyt on kaunis kesä, romanttiset jutut tulevat mieleen, tekisi mieli olla rannalla piknikillä toisen kanssa tms. Kaikki tuommoinen pitää tehdä yksin. Monet miehet olisivat kiinnostuineita, minä sanon että seurustelen.. mutta sitten alan miettimään mitä se mun seurustelu muka on... Mistä edes tiedän mitä poikaystävä siellä jossain kaukana touhuaa, onko se koko kesän tosissaan yksin. Toisaalta, ei mua toiset kiinnosta, tahtoisin olla omani kanssa.
Miten tällaista jaksaa? Kerran tai pari jaksaakin, mutta kun näitä on jatkuvasti. Kun hän on täällä, pelkään jo valmiiksi milloin ilmoittaa seuraavasta reissusta ja kuinka pitkää eroa se taas kerran tarkoittaa.
Jaksaisitteko? Välillä olen tosissaan luovuttamassa, mutta sitten mietin ettei työ saisi erottaa kun me molemmat tahdomme olla yhdessä. Kuitenkin tolkutan poikaystävälle, että mitä yhdessäoloa tämä on, eihän me käytännössä yhdessä paljon koskaan olla! Silti ei tahtoisi luovuttaa, ikävä olisi vielä hirveämpi.
Välillä tulee laitettua tosi kurjaa viestiä toiselle, kun kerta kaikkiaan tahtoo usko loppua. Sitten tulee molemmille paha olo. Tällaista taas tämä kesä on, mitähän sitten syksy tuo tullessaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinäkin täällä. Ei se kaverisi siellä munkkina hänkään elä.
Pokkanahan se niin väittää. Ja sanoo, että jos mä mokailen niin menetän sitten hänet. Kun valitan, etten tahdo koko kesän selibaattia, hän sanoo että no voihan sitä omaa kättäkin käyttää.. Puhuu näistä niin rennosti, mä taas otan kaikki "ongelma-alueet" esille. Tiedä mikä on totta hänen kohdallaan sitten.
pitääkö mun pistää se tautitesteihin kun sieltä palaa? Kokisi sen varmasti tosi nöyryyttäväksi epäluottamuslauseeksi, mutta mä en voi olla miettimättä että toinen koko kesän ulkomailla ja voihan se sieltä hakea kotiin ihan vaikka mitä.
Olen ollut reissutöissä ympäri maailmaa 12 vuotta. Ne joilla on ongelmia uskollisuusasioissa kotimaassa, omaavat samat ongelmat myös reisussa. Joka on uskollinen kotimaassa, on sitä myös reissussa. Näin se mitä yleisimmin on. Vieraisiin meneminen ulkomaillla on paaaljon vaikeampaa kuin Suomessa, jos ei sitten rahan kanssa asioi.
Noinko? Miksi mä kuulen, että reissumiehet viettävät matkoillaan paikallisten kanssa iltaa ravintoloissa ja yleensä kyllä seuraa paikallisista saavat. Miten eroaa, jos on isolla paikkakunnalla tai pienessä kylässä/kaupungissa, jossa kuitenkin hotellissa asuu?
Eikös tuolta Itänaapurista löydä innokkaita ilmaiseksikin?
Yleensä joka paikassa kaikki elää omaa elämäänsä, on kumppanit jo olemassa tai jos ei niin ei naiset kilpaile suomalaisista reppureista. Kyllä ne sen tietää että mies häipyy kun se aika on.
Itse olen hyvin harvoin saanut sellaista juttuseuraa josta olisi voinut kehittyä seksijuttuja yms. En toki koskaan ole vienyt asiaa siihen pisteeseen. Kannattaa kyllä ajoissa huolehtia siitä että kaveri jää kotiin ennenkö koko elämä menee tien päällä. Perheellisiä reppureita on kahdenlaisia, toisilla on perheasiat rempallaan ja toiset ei myönnä että näin on ;)
Mitä järkeä olla yhdessä, jos ei koskaan olla yhdessä?