Onko palstalaisilla kokemusta linnunpelättimistä ja oletko sellaisen väsänyt kasvimaalle.
Minusta linnunpelättimet ovat sympaattisia, seistä pönöttävät kasvimaalla.
Linnunupelättimissä on oma tunnelmansa...
Kesäsateessa kasvimaan vartijana oleva linnupelätin seistä pönöttää kesäsateessa.
Sadepisarat ropisevat, linnunpelättimen punamustaruutinen flanellipaita hiljalleen kastuu ja paidanhelmoista alkaa tippumaan vesipisaroita.
Linnupelättimen lippalakin lipasta tipahtelee vesipisaroita.
Linnunpelätin seistä pönöttää kasvimaan keskellä sateesta piittaamtta.
Kesäin ensade lppuu, aurinko alkaa paistmaan, sateessa kastunut linnunpelätin alkaa kuivumana, vesihöyry kohoaa linnunpelättimestä.
Linnunpelättimissä on sitä jotain, kesän tunnelmaa, ne ovta hienoja ja sympaattisia verrattuna johonkin marketin haukka leijan, joka kasvimaan yllä leijuu tai rakennuksen katolla.
Minusta linnunpelättimet ovat sympaattisia, seistä pönöttävät kasvimaalla.
Linnunupelättimissä on oma tunnelmansa...
Kesäsateessa kasvimaan vartijana oleva linnupelätin seistä pönöttää kesäsateessa.
Sadepisarat ropisevat, linnunpelättimen punamustaruutinen flanellipaita hiljalleen kastuu ja paidanhelmoista alkaa tippumaan vesipisaroita.
Linnupelättimen lippalakin lipasta tipahtelee vesipisaroita.
Linnunpelätin seistä pönöttää kasvimaan keskellä sateesta piittaamtta.
Kesäin ensade lppuu, aurinko alkaa paistmaan, sateessa kastunut linnunpelätin alkaa kuivumana, vesihöyry kohoaa linnunpelättimestä.
Linnunpelättimissä on sitä jotain, kesän tunnelmaa, ne ovta hienoja ja sympaattisia verrattuna johonkin marketin haukka leijan, joka kasvimaan yllä leijuu tai rakennuksen katolla.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kasvamaat ovat tipilintusille, pupujussukoille ja muille herttasille tyypeille tarkotettuja. Ei sinne saa mitään pelättimiä rakentaa.
Olen mä sellaisen tehnyt pari kesää sitten. Vähän aikaa linnut vältteli sitä ja pian ne jo istui sen päällä. Pääkin tippui lopulta pelättimeltä maahan.
Siksi siihen pitää palkata palstalainen. Täällä on siihen sopivia tyyppejä.
Heh, no ei minua ainaskaan. Pääkin tippui!
Itse käyn toki oelättimestäkin. Ryysyläinen heilumassa pellonreunassa. 👍
Meillä oli joskus rastasverkko mansikkamaassa.
Sitten kävi niin, että orava meni verkon alle ja maiskutteli verkon alla mansikkaa.
Sitten paikalle tuli kollikossa, joka näki oravan ja lähti lähestymään oravaa.
Orava huomaisi kissan ja säntäsi viereiseen mäntyy, mutta ei päässyt verkon läpi ja meni verkko mukanaan noin metrin korkeudelle, mitä verkko antoi myöten.
Meni pihalle, kolli pakeni paikalta ja orava myöskin häipyi paikalta.
Täältä palstalta kyllä löytyisi monta naista jotka täyttäisivät tuon homman vaatimukset täydellisesti... pelottaisivat myös ihmiset pois pihalta samalla...
Ilmottaudun. Aikoinaan harrastin gorea. Keikuin ja vaapuin, eikä mennyt lajin mukaan ens alkuun. Toki ihminen v o i kehittyä.
Voiko pelätin vaappua?
Saako pelätin laulaa tai tanssahdella. Voiko olla Bluetooth muassa?
Vilma
Olen huolissani bambeista, joska lähistöllä on vilkasliikenteinen katu.
Toisaalta. Voisin perustaa bambipihan.
Sehän on vaan hyvä, jos ihmiset katoaa kuin roskat, itsekseen roskikseen. 👍
No ei, mutta kun tuli puheeksi, niin heräsi ajatus rakentaa linnunpelätti, joka tuuli- tai aurinkovoimalla liikehtisi: välillä vähintään nostaisi tai laskisi käsiään, miksei lanteillakin voisi olla liikettä ja pää voisi kääntyillä. Jonkinlainen "kellokoneisto" pitäisi olla joka keräisi energiaa ja sitten riittävän määrän ollessa varastossa liipaisisi reippaat liikkeet.
Sitähän voisi kehitellä, selainen lintujen säikäytys systeemi, jossa vaikka papattimaton papatteja panoksina ja vaikka hehkulanka siihen papattiin, joka sytyttäisi papatin ja kuuluisi pamaus.
Siinä olisi valvontakamera ja aina, kun havaitsisi lintuja, niin paukahtelisi.
Siinä olisi myös kaiutin, josta aina välillä kuuluisi ihmisen puhetta,sellainen micro muistikortti jossa olisi ihmisen puhetta, räminää ja meteliä.
Tietenkin moottori linnunpelättimen käsissä, että linnunpelättimen kädet viuhuisivat välillä vinhasti.
No eikö ole "tuulella käypiä" ihmisiä?
Vilma
Hauska suunnitelma. Entä AlCapone-hahmo paukkupatruunaäänitehostein varustetun konekiväärin kanssa. Olisipa monilla ihmettelemistä.
Voisiko kiväärin ääntä simuloida pelkästään mekaanisilla laitteilla? Suunnittelun ensimmäinen vaihe olisi kuitenkin rakentaa pelkästään "tuulivoimala"+punnus yhdistelmä joka toistuvasti nostaisi painon, vapauttaisi sen ja työjakson jälkeen alkaisi taas nostaa uudelleen.
Punnuksen voimalla voisi sitten tehdä sekvenssin juttuja, joihin voisi liittyä näkyvää liikettä ja äänitehosteita kuin käkikellossa
https://www.reddit.com/r/oddlysatisfying/comments/15whtdo/this_gravity_powered_ball_contraption/
Taivas tietenkin on rajana, mutta mitään sellaista vaatimusta tässä ei ole, että kellon täytyisi pysyä ajassa. Nyt riittäisi että "käki" kukkuu joskus omia aikojaan.
https://www.youtube.com/shorts/4oFKgk6rZa4
Mjaa, liiketunnistinkin riittäisi. Semmoinen halpis infrapunatunnistimella ja vilkkuvalolla, kantama max 9 metriä ympäriinsä ja siihen vaikka laukauksen ääni lisäpelotteeksi. Voi olla tietysti että aiheuttaisi maastoutumisreaktioita ohikulkijoissa :)
Hyvä suunnitelma. Varmaan äänentoisto kaiuttimen avulla helpoin. Paukkuja käytetään kyllä hirvieläinten pelättimeneä kasvitarhoilla. Varmaan ihan nallilla varustettu systeemi. En ole ihan varma. Kannattaa googlettaa. Tietysti ihan laillinen ja turvallinen. Ei ihan lähellä asutusta saa olla.
En tavoittelisi tässä nyt mitään maksimaalista hyödyllisyyttä, pikemminkin päinvastoin. Joten jos ei tuule, niin rastaat ovat tervetulleita syömään marjat ja hedelmät :D Aurinkopaneelilla ladattava akku tietysti mahdollistaisi kaikkea digi-juttua, mutta voisi kokeilla mitä saisi aikaa 500 vuotta vanhalla tekniikalla ja hyvin keskinkertaisilla kädentaidoilla. Periaatteessa vähän sama juttu kuin että kvartsikiteellä kyllä saa tehtyä toimivan ja tarkan kellon, mutta mekaaninen kuitenkin on hienompi.
Steampunk tyylinen mekaaninen pelätin olisi kyllä villi näky.
Näin kerran videopätkän missä jossain itäblokin mailla liehui viikatemiehen malliin tehty pelätti, näytti tosi hyvältä tuulessa liehuen.
Aihiona taisi olla vanha polkupyörä, budjettipelätin :)
Harvaan esineeseen liittyy yhtä vahvaa tunnelmaa kuin viikatteeseen. Jo pelkästään sen kantamisesta tulee jotenkin ylevä ja hyvä olo. Vaikka eihän se periaatteessa ole kuin viljan ( tai heinän) korjuuseen käytettävä työkalu. Mutta hyvä muistutus jokaiselle, että joskus jokainen on kypsää viljaa. Viikatemies tulee.
Do not fear the reaper.
Snare rumpu ja siihen joku iskevä värkki, siis suomeksi virveli vai mikä se onkaan. Ehkä sähköinen laite olisi järkevä jotta voisi ohjelmoida vaikka satunnaistoiston tai liiketunnistimella.
Olen jakanut marjat lintujen kanssa.
Räystään alla pesi närhi, ja pesue käy omin siivin marjapuskissa eväillä. Keräsin itse vain litran verran, kun en jaksa tässä härdellissä nyt pakastaa tai keitellä mehuja. Taidan jatkossakin jättää osan puskista ihan tarkoituksella eläinten syötäväksi.
Luulen että mut on jo todettu aika vaarattomaksi. En taida käydä pelättimestä.
xLiner
Hienosti toimittu. Varmaan pitävät sinus suurena ystävänä jo. Voi hyvin!
Eräs masentunut mies kulki ennen muinoin kaurapellon laitaa. Hän oli pettynyt elämäänsä. Mikään ei tuntunut sujuvan. Häntä jopa pelotti tulevaisuus. Jospa hän ei pärjäisi. Jospa häntä ei hyväksyttäisi. Jospa hän joutuisi naurunalaiseksi. Tätä hän synkin mielin hiljaa kulkiessaan pellon piennarta pitkin ajatteli.
Kun hän kohotti katseensa hiema, näki hän jonkun matkan päässä tumman ja pitkän hahmon. Hän jo alkoi miettimään, mitä yllättävälle vastaantulijalle sanoisi. "Tervehtiä ainakin pitäisi reilusti ja kehua hyvin tuleentunutta kauraa. Varsinkin jos tuo kulkija olisi pellon omistaja ja läheisen suuren talon isäntä taikka pehtoori." Pelättävää hänellä ei ollut. Ei hän ollut pientareella astellessaan yhtäkään kortta polkenut maahan, joten pahoin aikein ei hän muidenkaan silmissä olisi voinut taipalettaan taivaltaa.
Kun hän oli jo sanomassa reippaan tervehdyksen, huomasi hän, ettei tuo hiljainen vastaantulija ollutkaan ihminen, vaan komeasti puettu variksenpelätin. Se mustana kuin korppi vahti peltoaan muiden mahdollisia luvattomia mielitekoja tuimana tarkastellen. Eipä näkynyt vihamiehiä pellolla suolaa tai lustetta kylvämässä. Vain hän, köyhä, vaatimaton, mutta silti hyväntahtoinen kulkija, raahustamassa kohti kotimökkiään rankan työpäivän jälkeen.
Ojan viettävää reunaa hän melkein polki varoen vahingossakaan vahinkoa korsille tekemästä. Muisteli hän viime kerralla tällä samalla polulla kulkiessaan juuri toukotöiden päätyttyä myös muutaman kiven käyneen pellolta poimimassa ja jättämässä ojan varteen. Jos ne osaisivat puhua, ne todistaisivat hänenkin viattomuuttaan ja kunnollisuuttaan koko maailmalle, mutta ei. Hiljaa nekin olivat, jo ruohon peittäminä, osa ojan pohjalle kuin pahaa levotonta maailmaa pakoon kiirineinä. Eipä ollut niistä hänelle puoltajaa, mutta eivätpä olleet muokkaajaa tai kylvääjää enää kiusaamassa, vaan hänen toimestaan saaneet lopullisen, mutta verrattain lempeän kohtalon.
Mutta olipa hyvin puettu tuo ylväs ilmestys. Kokopitkät heinäseipäät olivat käsiksi ja jaloiksi taiten sommiteltu ja yhteen sidottu. Sekä vielä suuri puusta sahattu kiekko pääksi väkeerätty. Olkituppo tukaksi käherretty. Tuskin olisi kylän vakaakätinen parturikaan sen paremmin ruustinnan kuohtanaakaan osannut tupeerata. Olipa jopa suu ja silmät sekä korsteeni sieraimine päivineen somasti siihen saatu aikaan. Ja voipa voi, ihan korvissa juhlamarssi soi, kun tuon ilmestyksen pukuloistetta melkein itsensä rääsyläiseksikin tunteva mökkiläispoika kummasteli. Olisipa siinä ollut kerrassaan pitäjän suurimmillakin herroilla tekemistä, että samaan olisivat yltäneet.
Täysi vaatekerta näytti olevan hänellä päällään. Tumma sarkapuku liiveineen, ehjän näköiset nahkasaappaat ja vielä paksu palttoo kaiken muun verhona. Päässä hyvin istuva lierillinen huopahattu ja liiveissä vielä kellonvitjatkin kimmelsivät kelmeässä auringonlaskun viimehetkisissä valon pikahduksissa läntisen metsän suurten kuusten takaa. Pelättimen naamataulu loisti kutsuvasti kuin täysikuu.
"No, mitäpä herra? Taitaapa teillä olla tärkeä virka siinä, pellon päässä. Eipä ole huonommasta päästä ainakaan, sano." Pitipä tuolle oikein puhua, kun niin arvokkaalta ja elävältä näytti. Eipä ollut muitakaan kuulemassa. Kerrankin hän saisi oikein lystiäkin pitää karulla taipalellaan, kun viinaankaan ei koskenut, sätkiä ei käärinyt, eikä kylilläkään hemputellut, tuo siivosyntinen nuori mies. Viisi vuotta sitten katekismuksen pastorin edessä ulkoa leperteli ja pääsi rovastin painavan kiitoksen kera ripille. Eipä ollut siis moittimista. Ja nyt hän oli kohdannut hyvin puetun variksenpelättimen, melkein kuin vertaisensa. Niin hänestä nyt tuntui.
Hän varovasti veti kellonvitjasta kuin anteeksi pyytäen, mutta olihan se tarkastettava. Ja mitä ihmettä! Sen päästä nousi kuin nousikin oikea hopeakuorinen taskunauris. Se oli pysähtynyt kello seitsemään. Kun kelloa veti, alkoi se tikittämään kuin ikäneitokansakoulunopettajan karttakeppi pöydän kulmaan, kun hän pisti kuriin luokkansa pahimmat kiusanhenget. "Olipa ihme!" No, ei ihmeet siihen päättyneet.
Aarteita löytyi vielä lisää. Ruumiintarkastus oli täydessä vauhdissa aikaisempien löydösten innoittamana. Palttoon povitaskusta löytyi pieni leimakirves. "mehtätirehtööri, oikein", mutisi innokas tarkastaja ja jatkoti kopeloimistaan edelleen. Puvun sivutaskusta käteen osui suurehko nahkalompakko. Sen sisältöä ei uskaltanut enää edes arvailla. Palttoon vasemmasta sivutaskusta, joka tuntui olevan syvä kuin se pitäjän kuuluisan kaivonetsijän lukkarin leskelle osoittama puolikuiva kaivon paikka, löytyi nahkakantinen kulunut virsikirja. Vyöltä vielä kauhavalla taottu kaunis ja "pirun" terävä puukko. Leimat näkyi hyvin. Ja niin tosiaan, tulipa kuuluisan kaivonetsijän itsensä naitua vieläpä sen lukkarin lesken. Kaikkeahan sitä mieleen tulikin tässä jännässä puuhassa. No, nyt oli kaikkein tärkein toimitus jäljellä. Lompakko oli avattava. Sieltä löytyi kaksisataa markkaa rahaa ja lyhyt saatekirje. Pelätin on oleva Sinun, olepa hyvä!
Jotain tuttua oli teksin poljennossa ja sanankäytössä, vanhahtavaa tyyliä. Väinö Linnan Tuntematon sotilas ja Rokan Antin mietteitä, kertoo tekoäly.
Nöf 🐷
Moi. Kiitos. En kyllä luovuta Väinö Linnalle tätä. Eikä hän haluaisikaan plagioida. Voi hyvin!