Kun sinkkuunnuin teini-iästä asti kestäneestä suhteesta, aluksi vaan olin ja ihmettelin. se tekikin vain hyvää. Nyt kun on oikeasti valmis vakiintumaan, ja näkee asiat eri tavalla kuin ennen, niin huomaa kuinka erilaiseksi koko tämä sinkkutouhu on muuttunut. Kauheita vaatimuksia, etsitään seksiseuraa (ainakin baareissa), ja tuntuu kuin tämä kaikki olisi jotain ihme markkinatouhua.. Ihmettelen, että vuodessa en ole lainkaan tutustunut ns. normaaleihin ihmisiin. Tarkoitan tällä nyt sellaista, joka ei hae vain seikkailua, ja jolla ei ole "säätöä" exän kanssa, jne.. kauheita tuuliviirejä moni. ja mikään ei kelpaa. Kokeilin myös netin kautta tapaamista pariin otteeseen mutta ehkä sitten lannistuin liian helposti. Nyt oon ruvennu maleksimaan enemmän kotona vapaalla, kun ei jaksa lähteä mihinkään pintaliitodiskoon ja kuppiloihin. Eikä nettikään sytytä kauheesti. Lavatansseihin ehkä pitäis mennä :) onkohan tässä liikaa yrityksen makua.. Mutta nyt alkaa oikeesti v***ttamaan tämä yksinelo. Kun jossain tulee joku mies vastaan, ja huomaa tällä sormuksen, tulee melkein raivo et toikin on jo mennyt. ei voi olla totta mitä ajattelua :D ulkoisesti minussa ei pitäisi suurempaa vikaa olla, vaikka kauneushan on katsojan silmässä. ulkonäöstä hölistään niin pirusti nykyään, mutta jos on mukiinmenevä-kaunis kenenkin mittapuulla, niin eikö luulisi että joku saattaisi kiinnostua, ainakin sitten kun huomaa että toihan on myös mukava ja arvot kohdallaan? ilmeisesti kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa...pitäis varmaan unohtaa kokonaan miesten olemassaolo, mutta päivittäin mietin että ainiin, mähän olen yksin ja tää on riuduttavaa kun ei voi rakastaa eikä olla rakastettu.
Mitä mä teen?
Sienna
8833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aivan samaa tuskaa käyn läpi täällä kotisohvalla, eikä minua kukaan täältä tule hakemaan.
Samoja mietteitä tälläkin pojulla. Baarissa juttelu on jees mutta sieltä ei ketään ole tarttunut haaviin. Sekoileminen kännissä ei oo mun juttu (vaikka en absolutisti olekaan) ja sitäkään kautta ei tule tuttuja.
Tein tänään yhden huomion kun tein sateen tauotessa pikku rullaluisteluretken paikalliselle uimarannalle. Se porukka mitä siellä oli oli a) lapsia b) äitejä c) yksin liikkuvia miehiä (kuten minäkin). Eikä ole ensimmäinen kerta kun huomaa että sinkkunaiset loistaa poissaolollaan, eikö ne uskalla liikkua yksin ulkona kun joku saattaisi tulla iskemään? :) Missä te oikein ootte? Taidenäyttelyssäkö? Blaah ;)
Minut ainaskin löytää taidenäyttelystä, teatterista, oopperasta syksyllä ja urheilun parista. Yritän mieluummin sivistää itseäni kun katson örveltämistä baarissa. Tosin onhan se aina hauskaa katsottavaa toisaalta, kieltämättä.
Huomasin, että baarireissuista ei tule yleensä kun pahamieli, joten miksi tieten tahtoen enää menen sinne. Jotkut miehet ovat hassuja humalapäissään ja olen huomannut, että käyttäydyn baarissa kuin mikäkin kusipää enkä halua olla sellainen..Huoh. Joten jätän baarit väliin.
Aloittajan teksti on asiaa, olen ihan samaa mieltä. Pintaliitopaikoissa ei jaksa enää ravata eikä se poitsu taida kotiovellekaan koputella! ;) Eiköhän tämä tästä
yksin rannalla, useinkin. Mutta miehet siellä on taas usein laumoissa, ei juuri näe yksinäisiä. Paitsi vanhoja miehiä :) Ja olen pari kertaa mennyt terassillekin yksin, mutta tuntui että ihmiset katsoo että mitä toikin tossa yksin istuu, heheh.. Voi myös olla ettei uskalleta tulla samaan pöytään, jos ajatellaan että toinen odottaa jotakuta tms. Ainoa missä näkee yksin liikkeellä olevia miehiä on pururadalla :) siellä tää tutustuminen onkin jo aika haaste :D
Olen aivan samaa mieltä baarireissuista kanssasi, mutta mistä erotan naisen joka haluaa että liityn hänen seuraansa naisesta, joka odottaa jo kenties jotakin muuta henkilöä? Silmänisku ja sormushan ovat niitä klassisia vihjeitä, mutta ei kukaan ole ainakaan minulle silmää iskenyt, eikä juuri hymyillytkään. Ehkä teidän naisten kannattaisi myös vihjata hieman voimakkaamin että teidän seuraanne voi tulla, esimerkiksi hymyilemällä ja katsomalla silmiin tai vaikka hieman nyökkäämällä :) Monille ujommille nuorille miehille tuollainen pikku vinkki voi antaa lisää itseluottamusta enemmän kuin sitä alunperin olikaan. Ja voittehan tekin tulla yksinäiseltä näyttävän miehen seuraan. Vaikka toinen ei sitten lopulta kiinnostuisikaan niin ainakin molemmille tulee hyvä mieli :)
Mä en valitettavasti käy taidenäyttelyissä, teatterissa enkä oopperassa, mutta sen sijaan sivistän itseäni kirjastossa ja urheilen ulkoilmassa. Taidenäyttely olisi epäilemättä otollinen paikka tutustua, teatterista ja oopperasta en oikein tiedä ja kirjastossa voi häiritä ehkä naisen lisäksi myös monia muita kirjaston käyttäjiä.
Hymyillään kun tavataan :)
Parasta on lopettaa pakonomainen etsiminen. Rakentaa omaa elämää mahdollisimman mukavaksi ja pitää samalla silmät auki. Kyllä se mukava mies löytyy...kun vähiten sitä odottaa.
Valitettavaa,mutta totta:se oikea ei löydy etsimällä.On tärkeää elää täysillä,nauttia elämästä,ja tokihan saa haaveilla,mutta täytyy kuitenkin muistaa elää siinä haaveiden lomassa.Itse oon havainnu,että jatkuva asian pohdinta vaan masentaa entisestään.Ja,mikä tärkeintä,kovin usein se oikea ei kävele kotiovelle,joten ulkoilmaan vain ja vaikkei se oikea kävele ensimmäisessä paikassa vastaan,niin ei saa masentua,meitähän on monta samassa tilanteessa,se on vain hetkestä kii.Nauttitaan vapaudesta,eikös hyvää kannata odottaa!:)
...mitään mahdottomia vaatimuksia. Nykyään ihmisen pitää olla pelkästään täydellinen....