Mikä saa pettäjän puolustamaan tekoaan?
Hyväksyykö hän että häntä itseään petetään?
Miksi pettäjä on niin heikkoitsetuntoinen että voi antaa kumppanin elämälle arvoa ja erota kun ei enää rakasta tarpeeksi?
Miten pettäjä voi sanoa että "olemme onnellisesti naimisissa" mutta silti hän pettää? Eihän silloin ole rakkautta tarpeeksi koska kumppanin arvoja ei kunnioiteta. Tämä on pelkästään itserakkautta.
Miksi pettämisen vaikutuksia pidetään niin pieninä? Pettäminen voi pahimmassa tapauksessa tuhota toisen ihmisen koko tunne-elämän loppuelämäksi. Lisäksi se aiheuttaa mustasukkaisuudesta johtuvaa väkivaltaa sen hetkisessä suhteessa sekä tulevaisuudessa.
Miksi pettäjät eivät kohtele kuten haluavat tulla kohdeltaviksi?
Miksi Suomessa ja meillä länsimaissa yleensäkin moraali on alentunut?
Onko pettämisellä nykyään enää mitään tekemistä yhteiskunnallisen aseman kanssa? Ennen johtohenkilöiden avioliitot olivat tiukka sääntöisiä sekä aviollisesti uskollisia (mutta piiat ja rengit ja varattomat saivat naida kenet tahtoivat ja tehdä mitä tahansa, sillä ei ollut perittäviä). Pettämisrangaistuksia olivat häpäisyt sekä väkivaltaiset rangaistukset ja jopa kuolemanrangaistus.
Ja omana mielipiteenäni: minua ei haittaisi, olisi pettäjän rangaistus kuinka raskas tahansa, vaikka kivitys eikä se ole provosointia. Olen monta kulttuuria päässyt elämään ja olen kasvanut useassa ympäristössä. Häpäisy sekä väkivaltarangaistukset ovat mielestäni aivan hyviä ratkaisuja.
Hyväksyykö hän että häntä itseään petetään?
Miksi pettäjä on niin heikkoitsetuntoinen että voi antaa kumppanin elämälle arvoa ja erota kun ei enää rakasta tarpeeksi?
Miten pettäjä voi sanoa että "olemme onnellisesti naimisissa" mutta silti hän pettää? Eihän silloin ole rakkautta tarpeeksi koska kumppanin arvoja ei kunnioiteta. Tämä on pelkästään itserakkautta.
Miksi pettämisen vaikutuksia pidetään niin pieninä? Pettäminen voi pahimmassa tapauksessa tuhota toisen ihmisen koko tunne-elämän loppuelämäksi. Lisäksi se aiheuttaa mustasukkaisuudesta johtuvaa väkivaltaa sen hetkisessä suhteessa sekä tulevaisuudessa.
Miksi pettäjät eivät kohtele kuten haluavat tulla kohdeltaviksi?
Miksi Suomessa ja meillä länsimaissa yleensäkin moraali on alentunut?
Onko pettämisellä nykyään enää mitään tekemistä yhteiskunnallisen aseman kanssa? Ennen johtohenkilöiden avioliitot olivat tiukka sääntöisiä sekä aviollisesti uskollisia (mutta piiat ja rengit ja varattomat saivat naida kenet tahtoivat ja tehdä mitä tahansa, sillä ei ollut perittäviä). Pettämisrangaistuksia olivat häpäisyt sekä väkivaltaiset rangaistukset ja jopa kuolemanrangaistus.
Ja omana mielipiteenäni: minua ei haittaisi, olisi pettäjän rangaistus kuinka raskas tahansa, vaikka kivitys eikä se ole provosointia. Olen monta kulttuuria päässyt elämään ja olen kasvanut useassa ympäristössä. Häpäisy sekä väkivaltarangaistukset ovat mielestäni aivan hyviä ratkaisuja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taitaa olla tuo historia hiukan huonosti luettu? Pettäminen ja rakastajattarien pitäminen on juuri ollut yläluokan vanha tapa. Siitä vain ei ole seurannut avioeroa koska avioliiton tarkoitus on ollut omaisuuden kasaaminen ja naiset eivät ole voineet itseään muuten elättää.
Käyppäs kipase kirjastossa ja ota vaikka muutama henkilöhistoria naisesta kertovan historian lisäksi!
Ennenkaikkea keskiluokka on ajanut "korkeaa" moraalia ja protestanttinen uskontokulttuuri on luonut nuo tiukat rajat. Nyt pettämiset tehdään vain näkyvämmin ja se on levinnyt keskiluokkaiseenkin elämisen malliin...
Historiaa on myös eilinen. Syyni ulkomaisiin kulttuureihin tutustumisella on ammatillinen ja juuri naisen asema.
Jopas oli asiaa! Että ei kun kivittämään ja häpäisemään, niin maailma paranee ja moraalinvartijat saavat elää rauhassa. Toivottavasti sinunlaisiasi ei ole paljon.
Tarkoitukseni oli ilmaista, miten pettämisen seuraukset ja ajatukset mahdollisesta rankaisemisesta ovat kulttuurisidonnaisia ja niihin kasvaa.
Sehän on selvä. Mutta minä olen ainakin tyytyväinen saadessani elää naisena Euroopassa, Pohjoismaissa, Suomessa, jossa saan toteuttaa myös seksuaalisuuttani vapaasti haluammallani tavalla. Järkyttäviä moraalikäsityksiä, oikeusjärjestelmiä ja rangaistuskäytäntöjähän maailman kolkista kyllä löytää. Mm. monissa muslimimaissa raiskattu nainen voi joutua kivitettäväksi - eikä suinkaan raiskannut mies.
Ja kuten Iranissa homopari hirtettiin.
Järkyttäviä moraalikäsityksiä ehkä, mutta niin hekin ajattelevat meistä ja yhtä vahvasti.
Heidät on kasvatettu heidän kulttuuriin kuin meidätkin tähän huoraavaan elämäntapaan.
Puhe on nyt pettämisestä länsimaisessa kulttuurissa, jonka vertauskuvaksi ei sovi pahin mahdollinen vastakkaisuus.
Kuule uskottomuus on samaa uskottomuutta niin itä- kuin länsimaissa. Vain suhtautumistapa on erilainen. Minua eikä ketään tuntemiani suomalaisia (eikä ruotsalaisia, englantilaisia, belgialaisia...) ole todellakaan kasvatettu "huoraavaan elämäntapaan". Kauas siitä. Sinut on vai? Uskottomuutta on aina ollut ja tulee aina olemaan. Jokainen pystyy päättämään siitä vain omalta kohdaltaan, täysin tarpeetonta on moralisoida toisia.
Sitäpaitsi mitä arvoa on lakiin kirjoitetulla moraalilla kuten joissain arabimaissa? Mielestäni ei mitään, ainakaan moraalista! Myös maista, joissa on tiukimmat uskonnolliset lait lähdetään rietastelemaan lähellä oleviin naapurivaltioihin, joissa voi ostaa alkoholia ja naisia. Siitä onko tuommoinen kaksinaismoralismi kaunista ja tavoiteltavaa voi olla eri mieltä.
Jos haluat kivittää/häväistä uskottoman kumppanisi niin et ole koskaan rakastanutkaan häntä.
Tiina, kaikkitietävinen Tiinamme...
Tuomitse tuomitseminen.
En kyllä usko, että tiedän ihan kaikkea. Kerro minulle mitä hyötyä on tuomitsemisesta kenellekään? Tuleeko siitä hyvä mieli ja antaako se uskoa tulevaan? Parantaako suhdetta?
Mielestäni ihmiset, jotka liikaa loukkaantuvat siitä, että heitä petetään on huono itsetunto. Ei se maailma siihen kaadu, että kumppani on pettänyt. Ei kaikki asiat saisi pyöriä vain yhden suhteen ympärillä.
Ei kaikkia munia kannata laittaa yhteen koriin!
Loukkaa se kokonaan jättäminenkin, teki niin tai näin.
Itselleni on ihan sama, onko kumpaani mua pettänyt vai ei jos hän on joka tapauksessa on lähdössä suhteestamme.
Leuka pystyyn, elämä jatkuu. On aina olemassa muitakin potentiaalisia kumppaneita. Eihän heihin tutustuisi koskaan jos aina nyhjää vain yhden kanssa.
Moraalilla ei välttämättä ole tämän asian kanssa tekemistä ollenkaan, tunteilla kylläkin.
Valitettavasti täysin samaa mieltä! Monet nykyajan ihmiset ovat heti vääntämässä ositusta, kun puoliso sipaiseekin vastakkaisen sukupuolen olkapäätä. Pientä rajaa ehdottomuudessa!
Olisi muuten todella asiallista, jos uskottomuus-palstalla olisi kaksi eri foorumia: 1) alle 30-vuotiaat ja 2) yli 30-vuotiaat. Voisi jokainen keskustella kypsyystasoansa vastaavassa porukassa!
petit mut pahemma kerra käyttämäl mun nickiä, älä enää ikinä käytä sitä >.< grrrrrr tai haxaan ja pwnaan sut