Mistähän aloittaisin... Olen 23v. nainen ja seurustelin 6 vuotta 28v. miehen kanssa. Suhteemme oli viimeisinä vuosina aika "väljähtynyt" ja riitoja täynnä. Kumpikaan ei uskaltanut/halunnut laittaa poikki ja eroa vitkutettiin vuosi pari. Viimein otimme itseämme niskasta kiinni ja erosimme puoli vuotta sitten.
Kummankin oli suhteessa paha olla, minä toin pahan oloni esiin ja monesti itkin itseni uneen. Mies piti pahan olonsa sisällään eikä puhunut siitä mitään. Suhteemme oli todella tulehtunut ja yhteisiä asioita ei pahemmin ollut enää. Opiskelin toisella paikkakunnalla viikot ja näimme viikonloppuisin, kun menin aina hänen luokseen viikonloppuisin, mutta suhteemme loppuaikoina riitelimme kaikki viikonloput. Emme olleet missään tekemisissä viikolla, kumpikaan ei halunnut ottaa yhteyttä. Näin oravanpyörä oli valmis.
Pääsin suhteesta irti toisen ihastuksen avulla. En ehtinyt surra surujani, vaan annoin uuden ihastuksen viedä ja nautin tilanteestani ja hyvästä olostani.
Nykyään seurustelen erään miehen kanssa ja olemme olleet yhdessä pari kuukautta. Siltikin olen vielä tekemisissä entiseni kanssa ja välillä tulee suunnaton kaipuu hänen luokseen. Näemme silloin tällöin ja olemme päätyneet sänkyynkin asti eron jälkeen muutaman kerran.
Eilen olin taas hänen luonaan ja halailimme ja hän olisi mennyt pidemmällekin. Sanoi itsekin, että ikävöi välillä, vaikka hänkin tapailee jo jotakuta toista naista.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Voiko suhteesta entisen kanssa tulla vielä toimiva? Tulemme nykyään toimeen aivan toisella tavalla kuin ennen. Ero oli silloin hyvä ratkaisu ja kummallakin on ollut omat juttunsa sen jälkeen (kuitenkin kumpikin on ollut hieman mustasukkainen uusista tapauksista).
Jos palaamme yhteen joskus, tuleeko "tauon" välillä olleista kumppaneista riitoja ja mustasukkaisuuskohtauksia..?
Mitä mieltä olette, kannattaako vanhan kanssa palata yhteen, jos kumpikin sitä haluaa ja on valmis yrittämään uudestaan? Vai pitääkö menneiden antaa olla menneitä?
Kummankin oli suhteessa paha olla, minä toin pahan oloni esiin ja monesti itkin itseni uneen. Mies piti pahan olonsa sisällään eikä puhunut siitä mitään. Suhteemme oli todella tulehtunut ja yhteisiä asioita ei pahemmin ollut enää. Opiskelin toisella paikkakunnalla viikot ja näimme viikonloppuisin, kun menin aina hänen luokseen viikonloppuisin, mutta suhteemme loppuaikoina riitelimme kaikki viikonloput. Emme olleet missään tekemisissä viikolla, kumpikaan ei halunnut ottaa yhteyttä. Näin oravanpyörä oli valmis.
Pääsin suhteesta irti toisen ihastuksen avulla. En ehtinyt surra surujani, vaan annoin uuden ihastuksen viedä ja nautin tilanteestani ja hyvästä olostani.
Nykyään seurustelen erään miehen kanssa ja olemme olleet yhdessä pari kuukautta. Siltikin olen vielä tekemisissä entiseni kanssa ja välillä tulee suunnaton kaipuu hänen luokseen. Näemme silloin tällöin ja olemme päätyneet sänkyynkin asti eron jälkeen muutaman kerran.
Eilen olin taas hänen luonaan ja halailimme ja hän olisi mennyt pidemmällekin. Sanoi itsekin, että ikävöi välillä, vaikka hänkin tapailee jo jotakuta toista naista.
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? Voiko suhteesta entisen kanssa tulla vielä toimiva? Tulemme nykyään toimeen aivan toisella tavalla kuin ennen. Ero oli silloin hyvä ratkaisu ja kummallakin on ollut omat juttunsa sen jälkeen (kuitenkin kumpikin on ollut hieman mustasukkainen uusista tapauksista).
Jos palaamme yhteen joskus, tuleeko "tauon" välillä olleista kumppaneista riitoja ja mustasukkaisuuskohtauksia..?
Mitä mieltä olette, kannattaako vanhan kanssa palata yhteen, jos kumpikin sitä haluaa ja on valmis yrittämään uudestaan? Vai pitääkö menneiden antaa olla menneitä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikkihan tekee noin. Miksi kuvittelet olevasi erilainen?
Voiko suhde onnistua, jos kerran on jo todettu ettei tästä tule mitään? Muuttuuko suhde samanlaiseksi kuin aikaisemminkin, jos aloittaa uudestaan, ja alku menisikin hyvin?
ei kannata palata yhteen.. olette eronneet ja teidän pitää se hyväksyä..aika kultaa muistoja ja se entinen aika saattaa alkaa muuttua mielessä 'paremmaksi'.. käytte läpi eroprosessianne..kumpikin tavallaan ja mukaan on tullut tietenkin uusia suhteita.. voit olla varma ettei mikään noista suhteista välttämättä ole se sinun elämäsi mies..mutta ei se ole enään ex:kään. moni tapailee eron jälkeen vielä ex..se on tuttu ja turvallinen. itse jatkoin sitä jonkin aika.. kunnes tajusin että en pääse ikinä 'vapaaksiä entisestä suhteesta ja sen haamuista jos en lopeta ex:n tapaamista ja seksin harrastelua. sen kun tein alkoi minulla uusi sivu elämässä.
kerron siis... vanha suhde ei muuksi muutu, vaikka sen voilla paistaisi..
Tietenkin jokainen tekee niinkuin parhaalta tuntuu, mutta ajattelin kuitenkin kertoa miten mulle kävi exäni kanssa.
Seurustelimme pitkän aikaa ja olimme onnellisia yhdessä. Mikään ei tuntunut miltään ilman häntä. Loppuvaiheessa meille kuitenkin tuli riitoja joka asiasta, oli paha olla toisen lähellä. Ihan kuten sinäkin, mäkin näytin pahan oloni itkien mutta mies sulki kaiken sisäänsä. Erosimme ja silloin iski kaipuu ja suunnaton ikävä. Molemminpuolinen. Tapailimme eromme jälkeen ja päädyimme myöskin sänkyyn monet kerrat muistoja verestämään. Mitään hyvää siitä ei kuitenkaan seurannut. Palasimme yhteen ja aluksi kaikki tuntui paremmaltakin kuin ennen. Vähitellen juuri niistä väliaikana olleista kumppaneista tuli entistä enemmän mustasukkaisuuskohtauksia ja riitoja. Ei toiminut.
Olen sitä mieltä, että menneet on menneitä. Täytyy osata päästää irti, että voi jatkaa eteenpäin. Tietenkin kaikki tapaukset ja suhteet ovat erilaisia, toiset onnistuvat toiset eivät. Mä löysin exäni jälkeen aivan käsittämättömän ihanan miehen, jonka kanssa olemme menossa naimisiin ensi vuoden heinäkuussa. Kirkko ja jatkopaikka on jo varattu! :) Vaikka pelkäsin niin hirveästi päästää exästäni irti, en kadu sitä päivääkään! Sillä löysin niin paljon parempaa.
Onnea sulle/teille ja toivottavasti asiat menee parhain päin!