Luin alla olevan viestin “perheen näkökulma” ja ajattelin vastata siihen näin omana keskusteluna, koska vastauksia tuntuu olevan jo kovin runsaasti ja siksi se on hiukan hankala lukea.
Olen itse au-pair perheen äiti jo useille (tähän saakka vain) tytöille. Samoin kuin nimimerkki ”Ei aina ruusuista”, olemme mekin saaneet nähdä ihmeet ja kummat, mutta taas toisaalta myös saanut lapsillemme kaksi ”isosiskoa” jotka taatusti tulevat aina saamaan paikan perheemme sydämessä.
Molemmat tytöistä ovat tulleet au-pair aikansa jälkeen meille lomalle, ja toinen tuli jopa talomme vahdiksi vuosi sitten kun olimme perheemme kanssa 2 viikkoa lomalla. (”Mari” tuli poikaystävänsä ja heidän ystäväparinsa kanssa meille hoitamaan taloamme. He saivat perheemme toisen auton käyttöönsä ja varmaan viettivät mukavan ja opiskelijan kukkarolle sopivan loman Saksassa ”taloamme vahtien”). Siis kun luottamus pelaa – voitte te au-pairit saada itsellenne elinikäisen ”toisen perheen” jonka elämää ja lasten kasvua on kiva seurata vielä vuosienkin kuluttua. Ja mikäs sen mukavampaa kuin tuttu lomapaikka ulkomailla?
Muutamia asioita joita teidän tuoreiden au-pairien ehkä kuitenkin kannattaa ajatella, jos se suinkin teitä vaan kiinnostaa. Kerron tietenkin (vain ja ainoastaan) kaiken niin kuin meillä asiat ovat olleet, siis kommentit ovat tervetulleita niin toisilta perheiltä kuin au-paireiltakin.
Perheeseen ”kuuluminen” tarkoittaa ensinnäkin sitä että au-pair esitellään kaikille ystäville ja sukulaisille perheen(uutena) jäsenenä ja au-pair antaa omalla käytöksellään (ja ulkoisella olemuksellaan) itsestään ”käyntikortin”, joka samaistetaan ko. perheeseen. Kokemuksesta voin sanoa, että olemme saaneet aivan oikeasti HÄVETÄ au-pairimme käytöstä (sekä vaatetusta) illalliskutsujemme aikana, ja ystävämme sitten jälkeenpäin kyselivätkin meiltä, että mistä olemme au-pairimme oikein ”löytäneet”???
Jos et ole AIDOSTI kiinnostunut lapsista – älä harkitse au-pairiksi lähtöä, vaan etsi itsellesi ulkomailta vapaaehtoistyötä, hotellityötä, rantojen siivousta, eläinsu tms. – mutta älä laita itseäsi, au-pair perhettäsi tai varsinkaan niitä lapsia siihen tilanteeseen – että aito kiinnostus ei ole mukana kuvioissa! Tosiasia näes on, että lapset OVAT ärsyttäviä, meluisia, kiukkuisia, hankalia ja taatusti kokeilevat au-pairin hermoja (koettelevathan he vanhempienkin hermoja, niin miksi muka ei nyt nuoren au-pairin joka ei ole ”edes” lapsen oikea vanhempi !!!) Lapset vaan OVAT sellaisia!
Yritä mahdollisimman pian ”haistella” perheesi tyyli, koska tosiasiahan on että au-pair muuttaa PEHEEN elämään, eikä se että perhe muuttaa AU-PAIRIN elämään. Siis kyllä se vaan valitettavasti on niin, että perhe on se johon sopeudutaan, eikä suinkaan toisin päin !!!! Jos perhe lähettää sinut kesken kaiken kotiin, niin älä huoli – kyllä perhe löytää uuden tilallesi. Ja tulijoita kyllä riittää (saamme keskimääräisesti 40-60 hakemusta), joten et suinkaan ole korvaamaton, varsinkin jos et ole huolehtinut tehtävistäsi.
Tiedän että moni ”pillastuu” kirjoituksestani, mutta tämä vaan on ”name of the game”, ja minkäs teet? Toivottavasti joku toinenkin perhe ”kuittaa” kirjoittamani?
Oikein kivaa au-pair aikaa varsinkin teille ”uusille”, jotka aloitatte nyt syksyllä, ja muistakaa että au-pairina olo ei saa olla VAIN lasten kyttäämistä ja ”rouvan” nurkkien kiillottamista… Vaan au-pair vuoden täytyy sisältää uusien ystävien hankkimista, uuteen kulttuuriin tutustumista, uusia kokemuksia, uusia paikkoja, uusia ruokia, uusia vaatteita, uutta musiikkia, uusia tapoja, uusia elintapoja, uutta vastuuta, uutta itsenäisyyttä, ja uudenlaista vapautta. Nuoret nauttikaa ulkomaiden ilmoista ja palatkaa suomeen reppu täynnä ihania kokemuksia!
Olen itse au-pair perheen äiti jo useille (tähän saakka vain) tytöille. Samoin kuin nimimerkki ”Ei aina ruusuista”, olemme mekin saaneet nähdä ihmeet ja kummat, mutta taas toisaalta myös saanut lapsillemme kaksi ”isosiskoa” jotka taatusti tulevat aina saamaan paikan perheemme sydämessä.
Molemmat tytöistä ovat tulleet au-pair aikansa jälkeen meille lomalle, ja toinen tuli jopa talomme vahdiksi vuosi sitten kun olimme perheemme kanssa 2 viikkoa lomalla. (”Mari” tuli poikaystävänsä ja heidän ystäväparinsa kanssa meille hoitamaan taloamme. He saivat perheemme toisen auton käyttöönsä ja varmaan viettivät mukavan ja opiskelijan kukkarolle sopivan loman Saksassa ”taloamme vahtien”). Siis kun luottamus pelaa – voitte te au-pairit saada itsellenne elinikäisen ”toisen perheen” jonka elämää ja lasten kasvua on kiva seurata vielä vuosienkin kuluttua. Ja mikäs sen mukavampaa kuin tuttu lomapaikka ulkomailla?
Muutamia asioita joita teidän tuoreiden au-pairien ehkä kuitenkin kannattaa ajatella, jos se suinkin teitä vaan kiinnostaa. Kerron tietenkin (vain ja ainoastaan) kaiken niin kuin meillä asiat ovat olleet, siis kommentit ovat tervetulleita niin toisilta perheiltä kuin au-paireiltakin.
Perheeseen ”kuuluminen” tarkoittaa ensinnäkin sitä että au-pair esitellään kaikille ystäville ja sukulaisille perheen(uutena) jäsenenä ja au-pair antaa omalla käytöksellään (ja ulkoisella olemuksellaan) itsestään ”käyntikortin”, joka samaistetaan ko. perheeseen. Kokemuksesta voin sanoa, että olemme saaneet aivan oikeasti HÄVETÄ au-pairimme käytöstä (sekä vaatetusta) illalliskutsujemme aikana, ja ystävämme sitten jälkeenpäin kyselivätkin meiltä, että mistä olemme au-pairimme oikein ”löytäneet”???
Jos et ole AIDOSTI kiinnostunut lapsista – älä harkitse au-pairiksi lähtöä, vaan etsi itsellesi ulkomailta vapaaehtoistyötä, hotellityötä, rantojen siivousta, eläinsu tms. – mutta älä laita itseäsi, au-pair perhettäsi tai varsinkaan niitä lapsia siihen tilanteeseen – että aito kiinnostus ei ole mukana kuvioissa! Tosiasia näes on, että lapset OVAT ärsyttäviä, meluisia, kiukkuisia, hankalia ja taatusti kokeilevat au-pairin hermoja (koettelevathan he vanhempienkin hermoja, niin miksi muka ei nyt nuoren au-pairin joka ei ole ”edes” lapsen oikea vanhempi !!!) Lapset vaan OVAT sellaisia!
Yritä mahdollisimman pian ”haistella” perheesi tyyli, koska tosiasiahan on että au-pair muuttaa PEHEEN elämään, eikä se että perhe muuttaa AU-PAIRIN elämään. Siis kyllä se vaan valitettavasti on niin, että perhe on se johon sopeudutaan, eikä suinkaan toisin päin !!!! Jos perhe lähettää sinut kesken kaiken kotiin, niin älä huoli – kyllä perhe löytää uuden tilallesi. Ja tulijoita kyllä riittää (saamme keskimääräisesti 40-60 hakemusta), joten et suinkaan ole korvaamaton, varsinkin jos et ole huolehtinut tehtävistäsi.
Tiedän että moni ”pillastuu” kirjoituksestani, mutta tämä vaan on ”name of the game”, ja minkäs teet? Toivottavasti joku toinenkin perhe ”kuittaa” kirjoittamani?
Oikein kivaa au-pair aikaa varsinkin teille ”uusille”, jotka aloitatte nyt syksyllä, ja muistakaa että au-pairina olo ei saa olla VAIN lasten kyttäämistä ja ”rouvan” nurkkien kiillottamista… Vaan au-pair vuoden täytyy sisältää uusien ystävien hankkimista, uuteen kulttuuriin tutustumista, uusia kokemuksia, uusia paikkoja, uusia ruokia, uusia vaatteita, uutta musiikkia, uusia tapoja, uusia elintapoja, uutta vastuuta, uutta itsenäisyyttä, ja uudenlaista vapautta. Nuoret nauttikaa ulkomaiden ilmoista ja palatkaa suomeen reppu täynnä ihania kokemuksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Paljon oli asiaa viestissäsi, kuittaan kyllä ja olen samaa mieltä kanssasi. Meillä on myös yksi tytöistä jäänyt sydämeen, ja hän tulee aina saamaan meidän perheeltä kaiken tuen ja avun mitä ikinä tarvitseekaan elämänsä varrella. Hän on aina tervetullut joka maailman kolkkaan, minne työni minut vie, ja olemme varmasti yhteydessä monen vuoden päästäkin. Jos näin ihanteelliseen tilanteeseen päästään, vaatii se luottamusta ja kunnioitusta puolin ja toisin. Ole hyvä työnantaja, reilu kaveri, mutta au pairinkin kuuluu hoitaa omat työnsä ja ansaita luottamuksensa. Valitettavasti näin ei aina käy.
Toivotan kaikille syksyllä maailmalle lähteville au paireille ikimuistoisia aikoja ja kaikkea hyvää!
äippä
Olen ihan samaa mieltä kanssanne au pairin merkityksestä perheessä. Itse lopettelen au pair aikaani aivan ihanassa ja juuri siinä tulevassa 'toisessa perheessäni'. Nyt mietin aikaa taaksepäin ja voin vain huomata kyyneleen tipahtavan...kuinka ikävä Tänne tuleekaan:) Samalla onnellinen siitä, että olen löytänyt juuri nämä ihmiset elämääni sekä tietoisuus heidän ajattelevan samoin lämmittää.
Tottakai takana on monta ei mukavaakin hetkeä lasten kiukutellessa ja sotkiessa juuri siivouksen jälkeen, mutta sellaista se on! Ja jokainen hetki opettaa ja uskon tämän jälkeen olevani mitä valmiimpi äiti joskus tulevaisuudessa!
Suurimmat hetket ovat lasten kiintymyksen osoitukset, sekä erittäin opettavaiset keskustelut perheen äidin kanssa viinilasin kera...Voin vain toivoa, että jokaisella kävisi näin hyvä tuuri. Minulla on uuden perheen lisäksi ikuiset ystävät heidän kauttaan sekä heillä turva siitä, että minä lennän Suomesta apuun koska tahansa:) Ja siitä luottamuksen osoituksesta sain kokea myös talonvahdin roolin ja pyytää ystävääni kylään.
Kumpa jokainen näkisi au pairina olon samanlaisena mahdollisuutena kuin minä- tiedän tämän avaavan minulle monia uusia ovia!
Toivon kaikille ihania hetkiä perheenne kanssa, johon myös au pair kuuluu:)
Itse sain myös jäädä talonvahdiksi ja kutsua yhden ystäväni seurakseni. :) Kyllä minuun näemmä luotetaan. :) Ja haluankin olla sen luottamuksen arvoinen..
Kun perheen äiti lähti lomalle, hän halasi minua oikein lujasti ja tunsin kyllä sillä hetkellä, että se oli tavallaan kiitos jo tähän astisesta työstäni täällä.. En ole täydellinen, en ole joka päivä loputtoman kärsivällinen lasten kanssa, mutta meillä on erittäin paljon hyviä hetkiä, ja hoidan lapsia niin hyvin kuin osaan. :)
Erittäin hyvin kirjoitettu, en voi kuin hymistellä mukana.
Itse olin perheessä, jossa äiti kärsi mielenterveysongelmista. Tätä ei tietenkään kerrottu etukäteen vaan huomasin sen muutaman kuukauden jälkeen. Perheen piti palkata siivooja, mutta he ottivatkin minut puhutteluun ja valittivat kun en siivonnut. En tietenkään, koska työsopimuksessa siivous ei kuulunut töihini. Perheen äiti oli sotkenut punaviinillä paitansa, mutta sekin oli minun vikani. Olin kuulemma pessyt sen punaisten vaatteiden kanssa. Jännä vaan ettei koko paita ollut punainen vaan ainoastaan rinnuksien kohdalla pieni pläntti.
Seuraavalle au-pairille he olivat väittäneet etten muuta tehtyt kuin söin. Sinänsä huvittavaa että koko au-pair aikana söin siellä muutaman kerran. Muulloin kävin uusien paikallisten ystävien luona. Ja ruokahan kuuluu au-pairin etuihin.
Heillä ei ollut säännöllisiä ruoka-aikoja, eikä minulle koskaan kerrottu koska syödään.
He haukkuivat kaikki paikalliset kaverini eikä perheen äiti sietänyt että kävin paikallisessa pubissa. Minun olisi pitänyt lähteä läheiseen suurkaupunkiin bailaamaan. No, eipä noi yökerhot kiinnostanu.
Perheen äiti haukkui minua tutuilleen, mutta heidän kanssaan ystävystyin ja olen myöhemmin vieraillut heidän luonaan.
Eli aina ei perhe ole sellainen kuin haluaisi tai toivoisi. Kestin tätä kahdeksan kuukautta, jonka jälkeen vaihdoin ihanaan perheeseen, jossa olin toiset kahdeksan kuukautta.
Kokemus oli upea, mitään en kadu ja muistot ovat pääosin ihania.