Teen päätetyötä hyvällä palkalla(vrt. ikä,koulutustaso,osaaminen,kokemus) ja työaikani on 7,5h ja suhteellisen kiinteä,ei siis varsinaisia ylitöitä,ainakaan vielä.suurin ongelmani onkin,miten saisin motivaatioksi muun kuin rahan?? nykyisin työpäiväni menevät "pakolliselta" tuntuvan työn tekemisessä, josta kyllä oikeasti tykkään(ainakin suurimmamn ajan päivästä),ja jota olen tehnyt jo opiskelu/vapaa-aikana...silti,harmittaa kun ainoa mikä saa minut pysymään tässä työssä on RAHA!! sillä,ei ne opintolainat itsestään itseään maksa pois,mutta toiv. parin vuoden päästä kyllä...tämä on suunnitelma.mitä mieltä olette,yritänkö motivoitua ja yrittää sinnitellä pari vuotta,kukaties ehkä alan saamaan tästä työstä muutakin kuin materialistista hyötyä;)mutta olisin valmis tekemään vaikka koulutustani alempitasoista työtä,jos se saisi minut motivoitumaan...tosin,en haluaisi mihinkään ns. hanttihommiin,mutta ainahan se olisi vaihtelua.nykyisin yritän pitää osaamistani yllä erilaisella nikkaroinnilla yms.totuushan on,että ilman työtä&rahaa ei paljon pärjää,mikäli haluaa pysyä oravanpyörässä!!!tästä vain haluaa joskus poiskin,ennenkuin turtuu "työntekoon"...onkos muilla ollut kesälomien välissä samanlaisia ajatuksia?varmaan aurinko pehmentäny pään :D
Motivaatio kateissa?
"reppumies"
71968
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lähes kymmenen vuotta takana kuvailemaasi tilannetta; siistiä sisätyötä hyvällä palkalla, sairaslomat pariin otteeseen masennuksen/"ammatillisen kriisiytymisen" (=totaalinen vittuuntuminen) takia koettu ja eläkkeeseen vielä aivan liian pitkä (about 30 v) aika.
Voin kertoa että työtehtävää/paikkaa vaihtamatta se tuskin sinullakaan kutsumukseksi muuttuu jos ainoa motivaatio nytkin on raha.
Elämä ja on aivan liian lyhyt ja ainutkertainen tuhlattavaksi työn alttarille pelkän rahan takia; keksi jotain muuta ja etsi se OMA työsi jossa viihdyt muutenkin. Olkoon sitten vaikka kuinka hanttihommaa jos sillä tulee toimeen eikä tarvitse joka aamu hampaat irvessä nousta sängystä niin aina se jatkuvan vitutuksen voittaa. Siihen se nimittäin jossakin vaiheessa johtaa tuo mielekkyyden pohtiminen, vittuuntumiseen.
Itse tein oman ratkaisuni ja tulevaisuus näyttää mitä se tuo tullessaan...
Itse vaihdoin työtä, työpaikkaa ja usein myös paikkakuntaa, 3 - 6:n vuoden välein.
Välillä tein konsulttiaskareita, toimeksiannot kestoltaan 2 pv - 7 kk.
Viihdyin erittäin hyvin kun tavoite ja takaraja oli tiedossa.
Murheellisin jakso työelämässäni oli kun lapset olivat pieniä ja asuntovelkaa maksamatta. Onneksi vaimo oli kotona lasten kanssa, ei kylläkään saanut mistään korvauksia.
Kun viimeinen toistaiseksi työrupeama, 1 vuosi, rupesi pännimään, lopetin töissäkäynnin ja ryhdyin elämään.
Alkuun tuntui noin puolen vuoden ajan, että jonkin lyhyen keikan voisi vielä heittää mutta sen jälkeen ajatuskin työhön, varsinkin säännölliseen, tuntuu epämiellyttävältä.
Kaikesta päätellen olet niin nuori, että sinun on syytä vielä varautua askarointiin mutta vaihda ihmeessä työtä tai työpaikkaa ja suunnittele asiasi pitemmällä tähtäyksellä voidaksesi myöhemmin tehdä itsenäisesti päätökset!
itselläni oli samankaltainen tilanne vielä n. 2 kk sitten. työ oli ns. hyvä, koulutustani vastaava, palkka keskimääräistä parempi, etenemismahdollisuuksia tuntui löytyvän ja työkaveritkin ihan ok.
mutta motivaationi oli täysin kateissa. töihin meno oli aamuisin aivan kamalaa pakkopullaa ja laskin aina tunteja siihen, koska pääsen kotiin. totta kai tämä näkyi työsuorituksissani, joista ei paljon kiitosta tullut (tosin sitä ei koskaan tullut aiemminkaan). lisäksi jouduin tekemään hulluna ylitöitä. paperilla kaikki oli siis hyvin, mutta ainoa motivoiva tekijä oli se raha.
otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin hakemaan uutta paikkaa. onneksi paikkoja tuli auki tasaisin väliajoin, ja vaikka lähtöhalut olivat kovat, en siltikään hakenut kuin niitä paikkoja, mihin todella halusin.
parin kuukauden jälkeen _onneksi_ tärppäsi. Uusi työ on juuri niin innostavaa ja motivoivaa kuin kuvittelinkin, ja palkanlennuskin kompensoituu hyvin mielenrauhana ja säännöllisinä työaikoina. suosittelen!
Totta! Tampereen seudulla tulee ns. ok työpaikkoja auki tasaisin väliajoin. Itse asun Tamperetta ainakin puolet pienemmällä paikkakunnalla. Ok -työpaikkoja ei tule kovin usein eteen. Itseni kohdalle about 2 kertaa vuodessa. Meidän työpaikalla, jossa olen nyt yhdeksättä vuotta, vaihtui pomo reilut 4 vuotta sitten - siitä alkoi hiostus. Tällä hetkellä n. 20 % henkilöstöstä on saikulla, lopun perin pomon ajamana. Tai siis hänen suorittamansa henkilöstöpolitiikan johdosta.
Mä en ole herkimmästä päästä, mutta nyt tilanne alkaa olla sitä luokkaa, että olen harkinnut ottaa muutaman viikon saikkua. Klo on nytkin tätä kirjoitellessani aamuyö 3.30. Tuollaisella saikkuprosentilla ku kyntää työelämän paskassa, ni jää tavallaan ylikierrokset päälle ja uni ei tule. Nukahtamislääkkeitä en periaatteessa tule ottamaan, koska syy on pomon eikä minun henkilökohtainen.
Yksityisellä sektorilla tuollainen esimies, joka laskee tuottavuutta noinkin paljon, erotettaisiin. Mutta tämähän onnistuukin vain valtiolla - valtiolla suojellaan. Miettikää: 20 % henkilöstöstä saikulla...
Kyllä sitä motivaatiota on todella paha saada, aina silloin tällöin. Tuntuu olevan nykypäivänä vähän siellä sun täällä samanlaista, alalla kuin alalla.Pitäis vaan pyörittää oravanpyörä ja jotkin kuitenkin vaan muka on tekevinään tai sitten ei tee ollenkaan silti pärjäävät mainiosti/hyvin.Meinaan nyt lähinnä näitä jotka ovat loistavilla sijoituksilla ja hyvillä alkupääomillaan saaneet itselleen luodun hyvät puitteet elämiseen.Onnea semmoisille(kateellinenko), ei vaan raha menee rahan luo ja rahalla tekee rahaa. Tai jotain semmosta. Itse olen raatanut yli kymmenen vuotta työelämässä ja ei ole kyllä vielä hirveesti saanut säästettyä sukan varteen eläkepäivien varalle,mutta toivottavasi sitten 30 vuoden päästä olisi edes terveys!!!!
Mulla on hiukan sama ongelma aina syksyisin lomien jälkeen. Silloin mulla kestää "koneen" saaminen täyteen vauhtiin varmaan kuukauden tai enemmänkin. Keväällä ja alkukesästä ennen lomia taas painan hommia hullun vauhdilla ja innostunut kiilto silmissä.
Omaa työtehoa pohtiessa motivaatio ja kiinnostus selittää varmaan noin 99% lopputuloksesta. Todella kiinnostavaa hommaa tehdessä voi hyvin tehdä 16 tuntia vuorokaudessa 100% intensiteetillä - hitto silloin ei meinaa malttaa hakea edes ruokaa koneen eteen ja vessatauolle syöksyn vasta kun on aivan pakko. Vähemään kiinnostavia juttuja puuhatessa taas tulee keksittyä kaiken maailman muuta aktiviteetiä kuten postaillu tälle palstalle.
Niin on mullakin. Olin talvella saikulla työuupumuksen takia ja saikun aikana hankin itselleni uuden työn. 7kk ja nyt jo leipääntynyt. Liiaksi rutiineja, eikä oman ajatuksen vapautta... Kokopäivätyö ja opiskelut vielä päättötyötä vaille valmis, arvioitu valmistuminen ens keväänä. Ei viittis vielä hakea toista työtä, muuten työhistoriani näyttää liian "repaleiselta". Sinnittelen tässä kunnes saan paperit ulos ammattikorkeasta. On sitten enemmän pohjaa hakea uutta työtä, kun nykyään sitä koulutusta arvostetaan niin paljon.