Päättäväisyyttä

tarvitaan. On oltava itseään kohtaan suorastaan tyly, jos aikoo pudottaa painoaan. Hemmottelu ja itsensä muka palkitseminen palauttaa asiat takaisin lähtöruutuun. Seurauksena on ikuinen kierre . . .

Keväällä minulla oli n. 5 kiloa sellaista kyljen päälle kertynyttä löysää, jonka olin joskus jo siitä häivyttänyt.

Otin itseäni niskasta kiinni ja vähensin syömistä, aloin johdonmukaisesti kieltäytyä pullasta, vaikka otti lujille. Vähensin kaikkea muuta syöntiä, mutta en aamiaista: leipää, leikkeleitä, puuroa, juustoa, mehuja, kahvia.

En usko mihinkään dieettiin, enkä ole niiden keksijöitä rahoittamassa. Omalla elämänkokemuksella pitää pärjätä vaikeammissakin asioissa.

Lisäsin liikuntaa, pyöräilyä väh. 4 kertaa viikossa, n. 1½ - 2 tuntia kerrallaan ja ihan hikeen asti.

Noilla tempuilla olen taas painoindeksissä n. 24. Ikää 60 v, ei mitään säännöllistä lääkitystä, ei tupakkaa eikä viinaa. Eläkeläisenä elämä maistuu ihan hyvältä . . .
3290
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tajuan kyllä mitä tarkoitat. Mutta hemmottelusta pitää tehdä taitolaji. Sen täydellisellä lopettamisella on 99% todennäköisyydellä vain yksi seuraus ennemmin tain myöhemmin: repsahdus! Ja sen liian vähällä valvomisella on taas samalla todennäköisyydellä seurauksena repsahdus.

Varsinkin kun kiloja on kertynyt jo paljon, pitää opetella kokonaan uusi suhde ruokaan. Sellainen tylsä, ankea, rajoittava ja hampaidenkiristelyä vaativa suhde ei kestä. Pitää oppia omat rajansa, ja oppia myös se taito, että osaa välillä hemmotella itseään ilman huonoa omaatuntoa. Huonosta omastatunnostakin kun voi seurata repsahdus =)

Itselläni olisi vielä varaa karsia herkkupäiviä. Mutta 15 viikon aikana on pudonnut 11 kg, vaikka syön karkkia lähes viikottain (lauantaina), sorrun joskus noutoruokaan, saatan hipsiä iltasiiderille... tai useammalle. Ja juhannuksenakin söin grillimakkaran! Minulla on edelleen paha tapa lohduttaa itseäni ruoalla. Oikein paskamaisen työpäivän jälkeen syön kotitekoista pizzaa. Tämä ei vieläkään ole terve suhde ruokaan, mutta tämä on kohtuullinen, koska olen oppinut lopettamisen jalon taidon: Seuraavana päivänä sitten kurkkuvoileipiä ja kevyitä keittoja! Lisäksi olen löytänyt kevyempiä tapoja hemmotella itseäni, kuten suklaamurot (vrt. suklaapatukka) tai kevytpopcornit (vrt. sipsit).

Päättäväisyyden ei tarvitse olla äärimmäisyyksiä. Muistakaahan rakkaat tonnikeijusisaret ja -veljet, että ne kilot eivät pysy poissa itsestään! Siksi on fiksumpaa etsiä tasapainoinen tai edes kohtuullinen suhde ruokaan, kuin kieltää kaikki puoleksi vuodeksi ja palata entiseen.

Monilla ylipainoisilla ruoka kuitenkin on tapa reagoida tunteisiin. Sitä ei ehkä koskaan voi muuttaa täysin. Minun juhlintaani tulee aina kuulumaan ruoka, ja minun "palkintoni" tulevat vielä monesti olemaan herkkuja (esim. jonkun ison opintoprojektin päätös --> roskaruokaa kavereiden kanssa tämän kunniaksi). Enkä varmasti ole ainut? Siksi suosittelenkin kohtalotovereitani opiskelemaan kohtuullisen hemmottelun jaloa taitoa!

PS. Ansaittu hemmottelu tuntuu aina paremmalta! (Esim. pisteiden säästäminen, tunnin uintilenkki --> annos kevytjäätelöä, 5 liikuntakertaa viikossa --> karkkia lauantaina)

Äänestä
  • laihdutusmarkkinat kukoistavat. Painonvartijat ja dieettien kauppaajat rakastavat tuota asennetta.

    Äänestä

  • Napoleon kirjoitti:

    laihdutusmarkkinat kukoistavat. Painonvartijat ja dieettien kauppaajat rakastavat tuota asennetta.

    En minä ainakaan ole maksanut kenellekään senttiäkään tästä kilojen menetyksestä =) Tai no, jos ne kevytpopparit lasketaan laihdutusmarkkinoihin, niin sitten.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Napoleon kirjoitti:

tarvitaan. On oltava itseään kohtaan suorastaan tyly, jos aikoo pudottaa painoaan. Hemmottelu ja itsensä muka palkitseminen palauttaa asiat takaisin lähtöruutuun. Seurauksena on ikuinen kierre . . .

Keväällä minulla oli n. 5 kiloa sellaista kyljen päälle kertynyttä löysää, jonka olin joskus jo siitä häivyttänyt.

Otin itseäni niskasta kiinni ja vähensin syömistä, aloin johdonmukaisesti kieltäytyä pullasta, vaikka otti lujille. Vähensin kaikkea muuta syöntiä, mutta en aamiaista: leipää, leikkeleitä, puuroa, juustoa, mehuja, kahvia.

En usko mihinkään dieettiin, enkä ole niiden keksijöitä rahoittamassa. Omalla elämänkokemuksella pitää pärjätä vaikeammissakin asioissa.

Lisäsin liikuntaa, pyöräilyä väh. 4 kertaa viikossa, n. 1½ - 2 tuntia kerrallaan ja ihan hikeen asti.

Noilla tempuilla olen taas painoindeksissä n. 24. Ikää 60 v, ei mitään säännöllistä lääkitystä, ei tupakkaa eikä viinaa. Eläkeläisenä elämä maistuu ihan hyvältä . . .

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu