Tulit elämääni juhannusruusujen kukkiessa kauneimmillaan. Ei se alku meillä helppo ollut, mutta eläisin sen koska tahansa uudelleen, jos vain saisin sinut takaisin luokseni.
Ehkä olisi ollut helpompaa, jos olisit jättänyt minut tai muuttanut toiseen kaupunkiin. Ehkä olisin ajan myötä selvinnyt ja unohtanutkin... Mutta meillä jäi kesken niin paljon,
lähdit pois luotani liian varhain
ja tiedän etten näe sinua enää milloinkaan.
Hetki sitten olit vielä vierelläni,
nyt tuoksusi haihtuu hiljalleen ympäriltäni, yhteisestä kodistamme.
Kun minulle soitettiin, että nyt on tapahtunut jotain kamalaa ja että sinä, rakkaani, olet kuollut -luulin sitä aluksi mustaksi pilaksi. Nauroin ja sanoin, että soittaja oli erehtynyt henkilöstä. Sinä se et voinut olla.
Minä sain tulla hyvästelemään sinut sairaalan ruumishuoneelle. Et sinä enää siinä ollut, tiesin sen. Sinusta oli jäljellä vain kalpea, kylmä ruumis. Näytit siltä, kuin olisit ollut vain päiväunilla. Olen katsellut sinua ennenkin kun olet nukkunut. En jaksanut edes yrittää ymmärtää, että et enää herää tästä unestasi. Et pyydä keittämään kahvia, etkä ota minua syliisi kutittaaksesi kunnes nauran niin, että kyyneleet valuu poskilleni.
Täällä on niin hiljaista ilman sinua.
Kaikkialla on hiljaista.
Miksi et voinut ajaa sitä kolaria silloin, kun minä olin kyydissäsi? Olisin päässyt mukanasi eikä minun olisi tarvinnut jäädä tänne yksin.
Masussani kasvaa uusi elämä, sinun lapsesi, meidän yhteinen, kauan yritetty vauva. Mietin miten jaksan ilman sinua? En tiedä haluankokaan jaksaa! Tiedän, että minun täytyy. Sinun vuoksesi, vauvan vuoksi, ehkä itsenikin..
Kerroinko tarpeeksi usein, että rakastan sinua? Kohtelinko sinua hyvin? Katseletko minua vielä jostain?
Rakastan sinua. Mikään sana ei riitä kuvailemaan sitä. Kipu on jatkuvana seurana rinnassani. Itken ikävääni -etenkin öisin, kun nukun sängyssämme. En osaa nukkua keskellä vaikka tilaa olisi. Ennen aina valitin, että sinä valtasit koko sängyn.... Nyt on niin kylmä, minulla jota ei koskaan palele.
Anna minun vielä jonain päivänä nähdä sinut,
ole minua vastassa sitten kun minä kuolen. Jään tänne siinä toivossa, että saan jonain päivänä olla kanssasi jälleen.
"Would you know my name
If I saw you in heaven
Will it be the same
If I saw you in heaven
I must be strong, and carry on
Cause I know I don't belong
Here in heaven
Would you hold my hand
If I saw you in heaven
Would you help me stand
If I saw you in heaven
I'll find my way, through night and day
Cause I know I just can't stay
Here in heaven
Time can bring you down
Time can bend your knee
Time can break your heart
Have you begging please
Begging please
Beyond the door
There's peace I'm sure.
And I know there'll be no more...
Tears in heaven
Would you know my name
If I saw you in heaven
Will it be the same
If I saw you in heaven
I must be strong, and carry on
Cause I know I don't belong
Here in heaven
Cause I know I don't belong
Here in heaven"
-Eric Clapton-
Ehkä olisi ollut helpompaa, jos olisit jättänyt minut tai muuttanut toiseen kaupunkiin. Ehkä olisin ajan myötä selvinnyt ja unohtanutkin... Mutta meillä jäi kesken niin paljon,
lähdit pois luotani liian varhain
ja tiedän etten näe sinua enää milloinkaan.
Hetki sitten olit vielä vierelläni,
nyt tuoksusi haihtuu hiljalleen ympäriltäni, yhteisestä kodistamme.
Kun minulle soitettiin, että nyt on tapahtunut jotain kamalaa ja että sinä, rakkaani, olet kuollut -luulin sitä aluksi mustaksi pilaksi. Nauroin ja sanoin, että soittaja oli erehtynyt henkilöstä. Sinä se et voinut olla.
Minä sain tulla hyvästelemään sinut sairaalan ruumishuoneelle. Et sinä enää siinä ollut, tiesin sen. Sinusta oli jäljellä vain kalpea, kylmä ruumis. Näytit siltä, kuin olisit ollut vain päiväunilla. Olen katsellut sinua ennenkin kun olet nukkunut. En jaksanut edes yrittää ymmärtää, että et enää herää tästä unestasi. Et pyydä keittämään kahvia, etkä ota minua syliisi kutittaaksesi kunnes nauran niin, että kyyneleet valuu poskilleni.
Täällä on niin hiljaista ilman sinua.
Kaikkialla on hiljaista.
Miksi et voinut ajaa sitä kolaria silloin, kun minä olin kyydissäsi? Olisin päässyt mukanasi eikä minun olisi tarvinnut jäädä tänne yksin.
Masussani kasvaa uusi elämä, sinun lapsesi, meidän yhteinen, kauan yritetty vauva. Mietin miten jaksan ilman sinua? En tiedä haluankokaan jaksaa! Tiedän, että minun täytyy. Sinun vuoksesi, vauvan vuoksi, ehkä itsenikin..
Kerroinko tarpeeksi usein, että rakastan sinua? Kohtelinko sinua hyvin? Katseletko minua vielä jostain?
Rakastan sinua. Mikään sana ei riitä kuvailemaan sitä. Kipu on jatkuvana seurana rinnassani. Itken ikävääni -etenkin öisin, kun nukun sängyssämme. En osaa nukkua keskellä vaikka tilaa olisi. Ennen aina valitin, että sinä valtasit koko sängyn.... Nyt on niin kylmä, minulla jota ei koskaan palele.
Anna minun vielä jonain päivänä nähdä sinut,
ole minua vastassa sitten kun minä kuolen. Jään tänne siinä toivossa, että saan jonain päivänä olla kanssasi jälleen.
"Would you know my name
If I saw you in heaven
Will it be the same
If I saw you in heaven
I must be strong, and carry on
Cause I know I don't belong
Here in heaven
Would you hold my hand
If I saw you in heaven
Would you help me stand
If I saw you in heaven
I'll find my way, through night and day
Cause I know I just can't stay
Here in heaven
Time can bring you down
Time can bend your knee
Time can break your heart
Have you begging please
Begging please
Beyond the door
There's peace I'm sure.
And I know there'll be no more...
Tears in heaven
Would you know my name
If I saw you in heaven
Will it be the same
If I saw you in heaven
I must be strong, and carry on
Cause I know I don't belong
Here in heaven
Cause I know I don't belong
Here in heaven"
-Eric Clapton-
Vastaukset 9
Vanhimmat
Otan vilpittömästi osaa. Muistoja sinulta ei kukaan koskaan voi ottaa pois. Ja yhteisessä lapsessanne on vielä hänen henkeään jäljellä, kohdista rakkautesi häneen. En voi muuta sanoa kuin miten epäreilua elämä joskus on. Voimia ja halirutistus!
itku kun luin tuota.Miten epäreilua elämä onkaan heille jotka oikeasti rakastavat!Koskaan ei voi tietää milloin tulee lähtö,mutta toivon että viimeiset hetket miehesi kanssa olivat onnelliset ja ikimuistoiset!Oikein paljon voimia sinulle.Lapsessanne kasvaa muisto miehestäsi kuten joku jo mainitsi.Koeta nauttia siitä.
menetin kerran rakkaimpani, mutta näen hänet joka ilta tähtenä taivaalla..Tiedän tuskasi, koska kävin sen itsekin kerran läpi:( Iso rutistus minulta ja voimia sinulle:))
en osaa kuvitella surusi määrää...voimia ja osan ottoni.
"Surun kyynelten läpi loistavat
onnellisten päivien muistot"
jaksamisia ja lämpimät halit!
Kirjoitin tämän erään hyvin läheisen ihmisen puolesta, hänen toivomuksestaan. Unohdin kertoa sen tarinan lopussa. Pyydän tuhannesti anteeksi! Kiitos omasta puolestani osanotoistanne, näytän ystävälleni vastauksenne ja välitän näin osanottonne hänelle.
julmaa. Itkin kun luin tätä. Tajusin kuinka hyvin omat asiani loppujen lopuksi ovatkaan. Paljon voimia suruusi. Koita jaksaa.
Otan osaa, todellakin.
Ei ymmärrys riitä käsittämään.
En kyllä edes osaa sanoa tuohon mitään, osaisinkin.
:(
Otan osaa. Iso itku tuli, kun luin tekstin.
Kyllä maailma voikin joskus olla epäreilu.
Koita jaksaa!