Töksiksen aloituksesta inspiroituneena.
Joo. Miehetkin tarttee pehmeitä juttuja. Hellyyttä, huomioo ja kasapäin rakkautta. Eikä tarvitse olla "epämies".
Suurin osa naisista on minun tietääkseni samaa mieltä... mutta kyllä täytyy sanoa oman kokemuksen mukaan, että ei se kuitenkaan käytännössä taivu ihan noinkaan. En tiedä kaiveliko töksispöksis sitä lopulta?
Rusahtaako miehessä kuitenkin jotain naisenkin näkökulmasta, jos on heikoilla tai haluaa pehmeyttä?
Pystyykö juuri ääneen itkenyttä miestä katsomaan silmiin? Onko hän enää se, johon olit vielä hetken lääpälläsi, vai vetäistiinkö matto jalkojen alta?
Joo. Miehetkin tarttee pehmeitä juttuja. Hellyyttä, huomioo ja kasapäin rakkautta. Eikä tarvitse olla "epämies".
Suurin osa naisista on minun tietääkseni samaa mieltä... mutta kyllä täytyy sanoa oman kokemuksen mukaan, että ei se kuitenkaan käytännössä taivu ihan noinkaan. En tiedä kaiveliko töksispöksis sitä lopulta?
Rusahtaako miehessä kuitenkin jotain naisenkin näkökulmasta, jos on heikoilla tai haluaa pehmeyttä?
Pystyykö juuri ääneen itkenyttä miestä katsomaan silmiin? Onko hän enää se, johon olit vielä hetken lääpälläsi, vai vetäistiinkö matto jalkojen alta?
Vastaukset 70
Vanhimmat
Itse liikutun syvästi kun näen miehellä herkkiä tunteita ja itku saa sen hellän ja hoivaavan lohduttajan minussa pintaan. Se olisi syvemmän yhteyden alku. Uskaltaisimme olla herkkiä ja haavoittuvaisia toisillemme ja tukeutua toisiimme niin kuin kuuluukin. Rakkaus välillämme on aitoa
No kiva kuulla. 🙂
Tuota lohdutusta moni mies kaipaakin. Mutta aina se ei vaan tule... voi olla, ettei se toinen osaa lohduttaa, ei ehkä koskaan ole itse ollut lohdutettuna? 🤔
Kyllä sillä tavalla saisi paremmin yhteyden ainakin meikäläiseen, jos joskus itkeä tirauttaa.
Myötäeläminen kuin päin vaan vahvistaa tunnetta, että voi olla mitä on.
No just tämä. Jos toinen on kivikasvo, kun toinen itkee, niin herää kysymys empatian puutteesta?
No se voi olla kykenemättömyyttä reagoida... mutta jos kykenee joskus itsekin tirauttamaan toisen nähden... se on jakamista ja vahvistaa suhdetta.
Koska kannatan naisille rajoittamatonta vapautta ilmaista itseään, kannatan tietysti samaa vapautta myös miehille. 😊
En ole koskaan kokenut tarpeelliseksi määritellä, mitä naiseuteen tai mieheyteen voi kuulua ja mitä ei.
🦄
Hyvin ajateltu!
Tottakai naisillekin oikeus osoittaa tunnetta, mutta luulen, että se on keskimäärin helpompaa ja ok, kuin miesten kohdalla vastaava.
Itse olen syystä tai toisesta kokenut, että jos olen osoittanut heikkoutta, on suhde lässähtänyt siihen.
Mutta kun ei ole todisteita, niin jää vain oletus, mikä on sama kuin ei mitään...
Sekä miehissä että naisissa on yksilöitä ja ryhmiä, jotka kannattavat kaksoisstandardeja. Minun mielestäni kaksoisstandardit ovat sekä epäeettisiä että älyllisesti epärehellisiä.
🦄
Niin.. jos olisi tästä tilastoja tehty, niin luultavasti sinä olisit puhunut juuri ksksoisstandardisesti...
Perustele väitteesi.
Muussa tapauksessa jätän sen huomiotta.
🦄
Luetun ymmärtämisessä tuli virhe. Pahoittelen ja perun sanani. 🙄
,omim,oe4öerdt'mo tip yuyyä pm dold jdifldr kdf dkdyytröom ,dtkpkd fotrmo' lty'',''m j'm7u8u' p,eem l'u676ääm t5ipelro
Lisäksi ajattelen, että maailmassa olisi vähemmän sotia ja sortoa, jos miehet olisivat vähän pehmeämpiä. ☁️
🦄
Samaa mieltä...
'Tätä komppaan ja paljon!
Sehän on vain positiivista, että miehessä on myös tunteikas puoli, jonka uskaltaa myös näyttää. 👍
Ehdottomasti se on juuri noin!
No toi ei ole uutta... on kuultu jo.
It's a trap!
Pystyn katsomaan itkevää miestä silmiin! Lasteni isä ei aspergerina kaivannut halaamista, eikä muutakaan läheisyyttä, paitsi seksiä! Jossain vaiheessa sovittiin että hän halaisi minua viikon ajan, mutta ei se toiminut kuin kolme päivää ja sitten on unohti koko halaamisen! Hänen kotonaan ei halattu koskaan ja sieltä tuli lisäoppia hänelle!
Niin. Muistan kun tyttäreni oli ihan pikkuinen. Hän vaarinsa kanssa kömpi nurmikolla ja kummastelivat kovasti mönkivää koppakuoriaista.
Itse isukkina katselin moista hölmistyneenä. Nyt wanhana ukkona olen tajunnut. Kyllä me miehetkin näytämme tunteemme emmekä vältsisti tirauta kyyneltäkään.
>Simiti<
No tämä...
Minä uskon, että samanmoinen voi olla toisinkinpäin.
Ei osata. Ei ole kokemuksia..
Ja meillä miehillä vielä on jokin tabu joillain takana, että se on huono juttu...
Aitoja pitäis siis kaadella...
Mies saa olla herkkä ja pehmeä. Mies saa olla sellainen kuin hän on.
Jep... kunps tuo joskus tulisi todeksi.. no... pitäis varmaan taas yrittää, eipä sitä muuten vois saada...
Tietenkin, saat paljon sydämiä täältä 💗💖💝 Ole juuri omanlainen mies. Päätä olla juuri omanlainen. Se on hyvä!
Olen aina ajatellut noin!
Tunteet on osa ihmistä. Kyllä ihminen tunnistaa kyyneleet ja tukee.
Kertoo susta paljon et se olisi jotain maton vetämistä alta.
Ne on muita asioita kun ihmiseltä vedetään matto alta esim selkään puukotus, kusetus, petos, valehtelu etc
Totta... on minun tunnetilan tai tilojen muovaamaa ajatusta toi matonveto alta..🙃
Mutta mä jaoinkin jotain minusta sullekin. 🙂
Mun ❤️ miettii näitä ja vaikka minä järkeistän kaikkea, se ei kuuntele. 😁
Mutta ei tästä nyt tule soraääniä...😁 ei millään... ei edes trollit vaivaannu. 😁
Kyllä mieskin saa tuntea ja näyttää sen. Ei miehet mitään koneita ole. Ei siis todellakaan mikään kaatuisi, jos mies on heikoilla ja itkee. Tällaista on tapahtunutkin eikä se ole tunteitani miestä kohtaan mihinkään muuttanut.
Aletheias
Sinulla onkin tämän palstan vahvin allekirjoitus tuohon sanomiseen.
Sinun kohdalta en tuota epäilisikään pätkääkään.
Et hätkähdä juurikaan mitään ja menet jotenkin vaikka kohti kipua, kun välttelisit epämieluisia juttuja.
No ehkä hämyreitä....🤣 Mut isompia ja vaikeita juttuja. 🙂
Minusta oot kyllä tämän palstan vahvin mimmi. 💪😀
(Eikös täällä kyselty naisten habasta) 😁
Nyt oli paljon sanottu, mutta kiitos 😁🥰
En tosiaan pelkää miehen tunteita enkä omia tunteitani tuollaisessa tilanteessa. Tiedän että osaan ottaa vastaan paljon, vaikka se sitten tuntuisi vaikealta tai kestäisi hetken käsitellä asiaa. En koskaan kääntäisi selkääni toiselle tuollaisessa tilanteessa.
Mutta hämyrien suhteen täytyy todeta, että niiden häätämisen jätän mielelläni miehelle 😂
Aletheias
Minun täytyi äsken tappaa seinältä yksi iso hämähäkki, koska mieheni oli jo nukkumassa.
En pidä siitä puuhasta. 😬 Jouduin tosi napakasti toteamaan itselleni, että se hämsy ei pure minua sen paperin läpi ja että koko tilanne olisi pian ohi.
🦄
No paljon on sanottu, mutta oikeasti sinun kohdalla jollain miehellä on mahdollisuus tulla oikeasti kuulluksi.
Ja se on iso juttu se.
Sitä voi käydä terapiat ja vaikka mitkä läpi, mutta se, että kumppani kuulee ja on läsnä... ei sitä mistään muualta saa.
Että ihan syystä annoin propsit.
Ihanasti sanottu ❤️ Ja noin juuri haluan kumppanini tuntevan, että hän kokee tulevansa kuulluksi. Ja nähdyksi ja arvostetuksi ja rakastetuksi 🥰
Aletheias
Ei herkkyydessä mitään vikaa ole, päinvastoin. Mutta mitä sitten, jos se kaveri on enimmäkseen v*ttuileva m*lkku ja se herkkyys tulee vaan harvoin esille?
Minulla on oikeus saada kaunista, prinsessan kohtelua. En ole mikään turhake, vaan tärkeä. Eikä tuotakaan joudu sellaiselle selittämään edes, jolta luontaisesti tulee se käytös.
Hei... tämä kommentti tulee usein mieleen naisesta.
Kiitos siitä.
Ja oikeastaan...
Jos tuon pahan mieleni, herkän jutun väärin esille, että se sattuu prinsessaa itseään herkkään kohtaan, on minun pahat mielet ja herkkyydet yhtä ja samaa... koko juttu kääntyy päälaelleen yks kaks...
"Pystyykö juuri ääneen itkenyttä miestä katsomaan silmiin? Onko hän enää se, johon olit vielä hetken lääpälläsi, vai vetäistiinkö matto jalkojen alta?"
-Nimenomaan pystyy. Tunteet on vahvuutta, mies jolla on tuntert ja kyky tuntea, liikuttua on vahvempi kuin kukaan jolla näitä kykyjä ei ole. Ja elämä, jos mikä vaatii juuri näitä vahvuuksia, jotta selviät elämäsi jotenkin täyspäisenä läpi.
Nyt öitä ja kiitos kaikille erinomaisesta keskusteluseurasta. 👍
Sen verran vielä, että olen kasvanut isän rinnalla. Miehen joka ei ole ikinä pelännyt itkeä, näyttää tunteita kun sydämeen sattuu, elämä kirvelee, on heikkoa. Olen kasvanut tunteellisen miehen kanssa, mitä muuta voisin muiltakaan miehiltä haluta ja odottaa.
Samoin sinne. Ehkä rymisteltiin... kaatuiko aitaa, en tiedä, mutta ei mristä jäänyt ainakaan kiinni. 😬☝️
Öitä. 😴
Haluan, että mies on ihminen. Ihmisellä on tunteita, ihminen on haavoittuvainen, ihminen on epävarma, ihminen on epäröivä, ihminen on erehtyväinen.
On karmaiseva ajatus, että vierellä olisi mies, joka kokee tarvetta inhimillisyytensä siksi, että "miehen pitää olla tietynlainen".
Miehisyyksiä on juuri niin monta kuin on miehiäkin.
"Kokee tarvetta peittää"
Niin, ja sen voin vielä sanoa, että rohkeutta ei ole se, että peittää tunteensa. Rohkeutta on se, että näyttää ne. Varsinkin ne kivuliaimmat ja herkimmät. Pisteet nousee siitä, että mies ei esitä mitään.
Jos on intoa aitojen kaatoon, niin suosittelen aloittamaan itseään lähimmistä. Jos olet pitänyt vain naisista tai miehistä, niin ala pitämään sekä naisista että miehistä.
Jos ei ole helppoa, niin helpompaa se varmasti on kuin se, että koko maailma ympärilläsi muuttuisi haluamaasi suuntaan.
Näinhän se on, ei se muutu vaikka kuinka potkii kenkää seinään. Ei oikeestaan voi muuta, kun valita lähipiirinsä niin että yhteisymmärrys pelaa.
Niin, se tuli vielä mieleen, että kun aloituksessa vähän kuin peräänkuulutetaan ääneen itkemistä... Mitä ne sellaiset asiat ovat, joita pitäisi ääneen itkeä. Lapsena muistan kun mutka apupyörien kanssa meni leveäksi ja pysähdyin nokkospuskaan. Poltti aika perkeleesti ja varmasti itkin. Mutta se on tämä aikuisen järkevyys kun yleensä estää tuollaiset tapahtumat. Niin mitä ne asiat ovat, joita itkeä pitäisi. Vai toisten puolestako pitäisi itkeä?
Usein menetykset, kuten kuolema itkettää. Isäni entinen hyvä työkaveri kuoli vasta vajaa 2 viikkoa sitten yhdistelmäajoneuvonsa kanssa, kyllä siinä tunteet nousi pintaan. Ei mitään ääneen parkumista, mutta itketti.
Miehiä voi kohdata erilaiset kipeät asiat mitkä saa surulliseksi, itkemään. Ero, kuolema, terveys menee, talous menee jne. Mutta myös oman lapsen syntymä, rakkaus voi itkettää ja minusta se on okei.
Enkä nyt muusta itsekkään kovin usein ääneen parkuneeni, melko hissukseen kyynelehdin kun kyynelehdin. Ei sitä aina kukaan edes huomaa, harvemmin.
Mä nyt voin saada kyyneleet silmiini myötäelämisestäkin. Eläydyn vahvasti toisinaan toisten tunteisiin ja kokemuksiin. Ei ole aina estot päällä.
En ole itkenyt silloinkaan, kun mua on lyöty turpaan, satutettu. En mä osaa itkeä mistään ulkoisesta kivusta. Edes nokkosista tai kun lähti pikkusormen pää irti metallin reunaan ja roikku nahan riipaleen varassa. En pakoputken polttamista, lasinsiruista ihossa ja ihon alla, puukosta sormessa jne. Mitä mä teen silloin niin saatan todeta voi nyt saatana, lähti pala irti kun jepen sielusta.
Etten hysteerisiä tunteita peräänkuuluttele.
Lapsena olin yhtenään turvallaan ja arpia onkin pitkin, en mä silloinkaan itkenyt sattumisia. Mutta itkin lemmikin kuolemaa, kaverin oikealla hetkellä annettua lohtuhalia tai tsemiä, megalomaanista 3vrk kestävää megamigreeniä oksennusen kera.
Silloin tuli usein tunne, että kuolen tähän enkä selviä. Saatoin olla syömättäkin ne 3 päivää, ei voinu syödä mitään.
Juu tarttee. Huomaa kyllä kun ei oo ollu vuosiin kissaa silitettävänä. Kissat tuo just elämään niitä pehmeitä arvoja.
Ja terävyyttä, mikäli silittely suoritetaan kelvottomasti. Mutta olet oikeassa että ne ovat hellyydenkipeitä ja tarvitsevat päivittäistä huolenpitoa.
Ilman muuta tarvitaan pehmeitä juttuja, ääni tuolla toisaalla esiintyneelle "p*chee bum" lle 🙃
28193/silla-valihttps://keskustelu.suomi24.fi/t/195n-katosi-peppu#comment-144210940
äh pieleen meni
Millainen on rakkauskasa?
Vilma
Halaukdia, suukotuksia ja helliä kosketuksia paljon yhdessäkohdin varastoituna.
Todellakin pystyy katsomaan. Se, että "miehelläkin on tunteet" tekee hänestä inhimillisen, ei vähemmän miehekkään. Miehisyys tulee mielestäni aivan muista asioista kuin siitä itkeekö jotain tai eikö itke. Toiset on herkempiä ja toiset vähemmän herkkiä, niin naiset kuin miehet.
Mies on kokonainen paketti.
Luonnetta, ulkoista olemusta, taitoja, tietoja, tunteita, ruokahalua. Ym. Ym.
Mutta tuon kasapäin rakkautta, kun kääntää rakkauskasaksi, sisältääkin paljon kaikkea.
Vilma
Aloitus: millainen on sinun rakkauskasasi. Ous aika rohkea.
Joillakin ehkä kompostoitunut osaksi.
Olen eri mieltä. Mies ei tarvi hellyyttä, huomioo ja kasapäin rakkautta vaan pärjäävät kyllä ilmankin.
Elämä on toki karumpaa eikä tunnu antoistalta mutta mitä sitten? Aika usein noiden asioiden saavuttaminen on suorastaan epärehellistä tai altistaa muille huonoille asioille joista oleellisin lienee se tila jossa menetetään kaikki usko ihmisiin. Sanoisin että aika huono vaihtokauppa muutamasta kivasta hetkestä.
On parasta pitää tunteensa sivussa ja niiden rooli on olla vain olemassa ja sieltä saatava signaali voidaan muuttaa "tämä on hyvä" ja "tämä on huono" muotoon; laitetaan 98% paukuista sinne järkeen tekemiseen, tunteet eivät ole oikeasti tärkeitä. Ne ovat olemassa joo, mutta mitä sitten? Ei niistä ole hyötyä, ei etenkään sellaisista joiden takia pitäisi alkaa virittelemään
Kaadetaan vaan aitoja. Tunteet ovat jotain jotka ovat usein niin vahingollisia lopulliselle hyvinvoinnille ettei niitä edes kannata tuntea.
Mitä on eksistentiaalinen nihilismi?
Vilma
Jotain joka on rauhaa ja kärsimyksen loppu ilman että tarvii kuolla ainakaan ihan vielä.
Oikeastaan sitä, ettei ihmiselämällä oo juurikaan mitään väliä.
Vilma
Ei tämäkään ole mies- tai naisasia.
Draamailu huomion haun tai manipuloinnin vuoksi on aina peestä.
Eikä kaikkea pskaa saa kaataa toisen niskaan. (Montakohan kertaa olen tuon tänne kirjoittanut? 100)
Ihan itsekseenkin voi tunteilla. En minä ainaakaan tarvitse siihen yleisöä. Osaan käsitellä asiani ja tunteeni ihan itse. Lähtökohtaisesti noin. Ja jollen osaa, niin ammattilainen varmasti auttaa.
Mua haittaa sellainen ajatus, että mun pitäisi olla joku äitihahmo aikuisille lapsi-ihmisille. Ei tuo tarkoita, ettenkö olisi empaattinen. Mutta se ei mun kanssani olisi tasa-arvoista, jos jatkuvasti pitäisi olla paapomassa. Kun ei muakaan tarvitse paapoa.
Sitä paitsi yksin itkeminen on aivan ihanaa. Kun kukaan ei häiritse herkkää tunnetilaa.
Sitten en tiedä, jos ihan oikea kriisi osuisi kohdalle. Osallisuus vakavassa liikenneonnettomuudessa vaikka. Siihen tilanteeseen sopii erilaiset roolit.
Mulla taitaa tosiaan olla hyvä elämä. Ei mua kiukuta ns. pikkuasiat. Läheisten kuolemat ja vakavat sairaudet ovat isoja asioita. Ja kun olen aika vähään tyytyväinen, ei mulla ole paljoa menetettävääkään noin materian kannalta. Ja kaikkihan me lopulta kuollaan.
Nöf 🐷
Joo, ilmeisesti mua ahdistaa tuossa ikuisuusaiheessasi vahva tarvitsevuutesi. Mulle olisi ihan painajaista jos mua käytettäisiin noin.
Vastuuntuntoisesti eletyssä ja terveellä järjellä hallitussa elämässä ei esim. ole tarvetta huutoitkeä jatkuvasti.
Mutta eihän sun tarvitse löytää kuin se yksi, jolle ei tuollainen elämä ei ole kauhistus ja joka saa elämäänsä oikeaa sisältöä sua tukemalla. Koko maailmaa ei tarvitse käännyttää just sun tarpeisiisi. Että ei sun tilanteesi nyt niin paha ole.
Nöf 🐷
"Rusahtaako miehessä kuitenkin jotain naisenkin näkökulmasta, jos on heikoilla tai haluaa pehmeyttä?"
Ei rusahda kerrassaan mikään. Mikä juttu tämä oikein on, ettei naiset kestäisi kohdata miehen tunteita? Miehet ovat itkeneet kautta aikain, enemmän tai vähemmän (kuten naisetkin) ja erityisesti nuoremmilla miehillä on tunteet hallussa paremmin kuin koskaan.
- Sheena
"Mikä juttu tämä oikein on, ettei naiset kestäisi kohdata miehen tunteita?"
Niinpä. (Painokkaasti)
Mutta tässä taitaa nuo ääritunteet olla jatkuvasti päällä, ei tuota oikein muuten selitä. Silloin touhu menee raskaaksi, eikä siinä rasittavuudessa ole sukupuolella mitään merkitystä.
Nöf 🐷