Kaikkivaltias jumala kostaa väärintekijöille Rukoile .Raamattu 12:19

Roomalaiskirje:
12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".

Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
5Moos. 32:35 Minun on kosto ja rankaiseminen, säästetty siksi ajaksi, jolloin heidän jalkansa horjuu. Sillä heidän onnettomuutensa päivä on lähellä, ja mikä heitä odottaa, se tulee rientäen. > Siirry
Ps. 94:1 Sinä koston Jumala, Herra, sinä koston Jumala, ilmesty kirkkaudessa. > Siirry
Sananl. 24:29 Älä sano: "Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan". > Siirry
Luuk. 6:29 Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. > Siirry
2Tess. 1:6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, > Siirry
Hebr. 10:30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". > Siirry

Biblia (1776)
Room. 12:19 Älkäät itse kostako, minun rakkaani, vaan antakaat (Jumalan) vihan siaa saada. Sillä kirjoitettu on: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra.

Ruotsi (1917)
Room. 12:19 Hämnens icke eder själva, mina älskade, utan lämnen rum för vredesdomen; ty det är skrivet: "Min är hämnden, jag skall vedergälla det, säger Herren."

Jes. 1:18: "Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa," ja Jes. 43:25: "Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi,"

Oras tekee hyviä ja kestäviä hanoja ja vesikalusteita.

Kristinuskon ytimessä on Jumalan armahtava rakkaus Kristuksessa Jeesuksessa. Koska Jeesus sovitti meidän syntimme ristillä, Jumala voi antaa meille anteeksi. Jeesuksen sovitustyö ja anteeksiantamus poistavat synnin syyllisyyden ja avaa meille yhteyden Taivaalliseen Isään. Tämä armo ja yhteys Jumalaan synnyttää meissä uutta elämää, jolloin synti ei enää hallitse meitä niin kuin ennen. Silti jokainen meistä on uskovanakin syntinen, minkä tähden me tarvitsemme Jumalan uudistavaa armoa elämämme jokaiseen päivään.

Synnin tunnustaminen ja siihen liittyvä armahdus koskettavat meitä syvästi. Kyse ei ole ikävästä velvollisuudesta vaan vapauttavasta mahdollisuudesta jatkaa elämää keventynein sydämin ja uusin voimavaroin. Vaikka Jumala ei hyväksy syntiä eikä pidä siitä, hän rakastaa ihmistä ja tahtoo vapauttaa hänet synnin taakoista. Juuri siksi hän tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa ja sovitti meidät – sinut ja minut.

Armo vapauttaa meidät kohtaamaan totuuden itsestämme ja maailmasta. Vain armosylissä se on mahdollista. Ilman sitä me torjumme syyllisyytemme ja jatkamme elämäntapaa, joka tuottaa kärsimystä itsellemme ja läheisillemme. Jumalan armosylissä saamme kohdata täydellisen rakkauden, joka muuttaa meitä ja kuljettaa kohti taivasta.

Synnintunnustuksia ja synninpäästösanoja on monenlaisia. Parhaimmat nousevat suoraan Raamatusta. Ne voivat olla lyhyitä tai pitempiäkin. Joskus tunnustuksemme voi olla vain hiljainen sydämen huokaus, jonka senkin Jumala kuulee. Kun tunnustamme syntimme mahdollisimman rehellisesti, voimme olla varmoja, että Jumala antaa meille anteeksi. Näitä anteeksiannon ja rakkauden sanoja voimme lukea Raamatusta aivan itse tai vielä paremmin: joku seurakunnan työntekijä, vastuunkantaja tai luotettava kristitty ystävä julistaa meille niitä. Synninpäästön sanan voima ei ole sidottu siihen, kuka ne julistaa, vaan siihen, kuka on niiden lähde. Koska kyseessä on Jumalan Sana, Jumala itse pitää sanastaan kiinni. Katuva saa anteeksi Jeesuksen ristin juurella!

Psalmi 51: Langenneen rukous. Katumuspsalmi.

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden;
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi;
mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

* * * * * * * *

Psalmi 32: Synnin tunnustaminen Jumalalle. Katumuspsalmi.

Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synti on peitetty!
Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!
Kun minä siitä vaikenin, riutuivat minun luuni jokapäiväisestä valituksestani.
Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui niin kuin kesän helteessä.
Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”,
ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani.

* * * * * * * *

Isä meidän rukous





Jumalanpalveluksesta

Tunnustan edessäsi, pyhä Jumala, että olen syntymästäni saakka ollut syntinen ihminen.
Isieni tavoin olen rikkonut pyhää tahtoasi vastaan ja tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
En ole rakastanut sinua koko sydämestäni enkä lähimmäistäni niin kuin itseäni.
Tiedän, että syntini tähden olen ansainnut ikuisen kadotuksen, jos tuomitset minut pyhyytesi ja vanhurskautesi mukaan.
Mutta sinä, rakas taivaallinen Isä, olet luvannut armahtaa kaikki,
jotka tahtovat tehdä parannuksen ja pakenevat uskossa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen turviin.
Tähän laupeuteesi minä luotan ja rukoilen: Anna syntini anteeksi nimesi tähden.

* * * * * * * *

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni.
Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
Sen tähden, Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi.
Sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.

* * * * * * * *

Laupias Jumala, rakas taivaallinen Isä, joka olet kärsivällinen ja pitkämielinen
ja annat armossasi anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit.
Me olemme tehneet syntiä, olleet jumalattomat ja rikkoneet sinun tahtoasi vastaan.
Mutta älä muistele pahoja tekojamme äläkä viivytä armahdustasi,
sillä me olemme joutuneet hätään ja ahdinkoon syntiemme vuoksi.
Auta meitä, Jumala, nimesi kunnian tähden.
Pelasta meidät ja anna kaikki syntimme anteeksi.
Anna meille Pyhän Henkesi armo, että luopuisimme syntisestä elämästämme
ja saisimme luonasi iankaikkisen elämän
Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

ORAAKKELI SANOO .

REIJO TUNNUSTA SYNTISI

Jumala Tietää Syntisi.

Levoton on virta ja vierivä laine,

meri yksin ja meri ihanainen.

Nuku virta helmassa meren.







Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa -
kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Eino Leino





Nukkuos alla
kukkaisen kunnahan,
nukkuos niin kuin
helmassa äidin armaan.
Helppo on maata
päivätyön tehneen.
Rauha on palkka
raatajan parhain.







Oi, vielä mä kerran sen virren
sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen
saan luoksesi taivaaseen.
Eino Leino





On elon aika lyhyt kullakin,
siis palakaamme lieskoin leimuvin,
tulessa kohotkaamme korkealle!
Maa maahan jää, mut henki taivahalle.
Eino Leino





Pois aurinko painui, lankesi ilta
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.




Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
Ei se Ijäks’ sammu, ken elämästä lähti.
Nuku tähti helmassa päivän.




Tule tuuli, tuui purtta vieös

veikkosi venettä!
Anna juosta puisen purren,
mennä mäntyisen venehen

saarelle sanattomalle,
niemelle nimettömälle!



Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.

Onnellinen on se,

ken laaksohon ehti.

Nuku lehti helmassa laakson.






Hiljaa sa kätesi ojensit,
otit pois sen vieläkin hiljempaa,
ylt’ympäri puut ne helisi
ja kuurassa kimmelsi luminen maa;
ma kuulin askelet eroovat,
näin varren vienon, mi vieri pois,
ja yksin yössä ma seisoin, – oli
kuin jotakin kaunista kadonnut ois